Kuka saa kirjoittaa Gulagista suomeksi? - Vem får skriva om Gulag på finska?

Aina kun tulee puhe äärioikeiston mielipideterrorista, rasismista ja häiriköinnistä, äärioikeiston kannattajat alkavat parkua siitä, kuinka Stalinin ja kommunistien rikoksista ei puhuta riittävästi. Vaikka tämä on tyypillinen yritys vaihtaa puheenaihetta, se ansaitsee kommenttinsa. Onko totta, että Stalinin julmuuksista ei puhuta riittävästi? Ja jos on, niin miksi?

Alltid när det blir diskussion om högerextrem åsiktsterror, rasism och koordinerade hatkampanjer, börjar anhängare av extremhögern jämra sig om att man inte talar tillräckligt mycket om Stalin och kommunistiska brott mot mänskligheten. Det här är ett typiskt försök att byta samtalsämne, men förtjänar att dryftas. Är det sant att man inte talar tillräckligt om Stalins brott, och om det är det, varför så?

Kuten ääriainekset yleensä, myös äärioikeisto käyttää yhteiskunnanvastaisen taistelunsa lähtökohtina ihan oikeita olemassaolevia epäkohtia, joilla sitten perustellaan älyttömiä ja vahingollisia "parannusehdotuksia". Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta epäkohdasta. Olen samaa mieltä, että Stalinin julmuuksista ei kirjoiteta riittävästi. Mutta - kuka estää?

Som extremister alltid gör, utgår även extremhögern i sin kamp mot samhället från verkliga existerande missförhållanden med vilka man sedan motiverar vett- och hutlösa "reformförslag". Det här är ett fint exempel på ett sådant missförhållande. Jag är av samma åsikt: det skrivs inte tillräckligt mycket om Stalins grymheter. Men - vem är det som står i vägen?

Ennen kuin sain julki ensimmäistäkään juttua suomeksi, olin jo kauan avustanut Suomen ainoaa jokaviikkoista kulttuurilehteä, joka on tietenkin ruotsinkielinen. Se on myös leimallisesti vasemmistolainen. 90-luvun alussa Puolassa usein käyneenä ja itäeurooppalaisesta kulttuurista innostuneena kirjoitin kyseiseen julkaisuun paljon näistä aiheista, myös ja varsinkin Stalinin julmuuksista ja hänen vankileirien saaristostaan.

Innan jag gett ut en enda futtig grej på finska, hade jag sedan länge bidragit till Finlands enda varje vecka utkommande kulturtidning, som naturligtvis är svenskspråkig och dessutom utpräglat vänstervriden. I början av nittiotalet var jag en flitig Polenbesökare och entusiasmerade mig över östeuropeisk kultur, vilket innebar att jag skrev en hel del om dessa teman i tidningen, inte minst om Stalins grymheter och Gulag-arkipelagen.

Haluan erityisesti korostaa, että ao. vasemmistolehdessä kukaan ei koskaan kieltänyt eikä yrittänyt estää minua kirjoittamasta näistä aiheista. Toki syynä oli sekin, että tuohon aikaan pidin itseäni kovastikin vasemmistolaisena ja halusin kirjoituksissani nimenomaan pohtia, millä otteella vasemmistolaiset voisivat itsekriittisesti suhtautua Gulagin julmuuksiin. Siitä, että olin kovin myönteinen asenteessani Aleksandr Solženitsyniin tai Puolan Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikkeeseen, tuli toki välillä hiukan pyyhkeitä (kuvaavaa kyllä lähinnä suomenkielisiltä lukijoilta): Solženitsyn oli kuulemma taantumuksellinen (totta, mutta se ei sinänsä kumoa hänen keräämänsä historiallisen dokumenttiaineiston arvoa) ja Solidaarisuuden taustalla olivat kuulemma CIA ja katolinen kirkko (totta, mutta se ei sinänsä kumoa sitä, että Solidaarisuus oli myös reaktiota oikeisiin epäkohtiin ja vapauden puutteeseen).

Jag vill särskilt framhäva att jag aldrig förbjöds skriva om dessa teman, och det blev inga försök att nedtysta mig när jag erbjöd mina texter till vänstertidningen ifråga. Ett annat skäl var att jag på den tiden såg mig själv som vänstermänniska, t o m en radikal sådan, och att jag i mina skriverier ville reflektera över hur just vänstermänniskorna kunde och borde gå tillväga i sin självkritiska bedömning av grymheterna i Gulag. Att jag såg Aleksandr Solzjenitsyn eller den polska fackrörelsen Solidaritet i relativt positiv dager ledde ibland till att läsare uttryckte sitt ogillande (vanligen var det läsare med finska som modersmål). Solzjenitsyn tyckte de var reaktionär (sant, men det dokumentära material han samlat är värdefullt hur som helst), och bakom Solidaritet stod katolska kyrkan och CIA (sant, men Solidaritet var samtidigt en autentisk reaktion mot verkliga missförhållanden och ofrihet).

Suomenruotsalaisessa vasemmistolehdessä Stalinin ja Neuvostoliiton kritisointi ja paheksuminen on siis ollut viimeistään 90-luvulla jota kuinkin sallittua ja hyväksyttyä. Tällaiseen tottuneena tietysti kirjoitin Neuvostoliiton julmuuksista paljon sitten kun aikoinani sain suomenkielisen pärstäkekolumnin. Koska olin jo tuossa vaiheessa lukenut paljon mm. neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden muistelmia - sellaisia, joita ei ollut käännetty suomeksi - minulla oli Suomen oloissa uutta sanottavaa aiheesta. Mitenkään kohtuuttomasti itseäni kehumatta voin sanoa niiden seitsemän vuoden ajan pohtineeni Stalinin rikoksia enemmän, julkisemmin ja asiantuntevammin kuin kukaan muu populäärikynäilijä Suomessa Sofi Oksasta lukuun ottamatta.

I en finlandssvensk vänstertidning har det alltså redan på nittiotalet varit tillåtet och vedertaget att kritisera och ogilla Stalin och Sovjetunionen. Van som jag var vid dylik frihet skrev jag naturligtvis massor av texter om sovjetisk brutalitet när jag väl blivit finskspråkig webbkåsör. Vid det skedet var jag redan mycket förtrogen bl a med sovjetiska Gulagmemoarer skrivna av oliktänkare, ofta böcker som aldrig hade översatts till finska, hade jag en hel del nytt och fräscht att säga om temat. Utan att skryta i onödan kan jag påstå att jag under de där sju åren dryftade Stalins brott oftare, offentligare och sakkunnigare än någon annan populärskribent i finska Finland, med undantag av Sofi Oksanen.

Mutta ketä se eniten ärsytti, että kirjoitin Stalinin rikoksista ja kommunistien hallitsemien maiden julmuudesta? Ketäpä muutakaan kuin äärioikeistoa.

Men vem var det som mest ondgjorde sig över att jag skrev om Stalins brott och om grymheterna i de kommuniststyrda länderna? Extremhögern.

Äärioikeistolaiset olivat aivopesseet toisensa ajattelemaan, että kommunismin rikoksista ei saa sanoa poliittisesti korrekteissa viestimissä mitään, ja että jokainen, joka niistä kirjoittaa (suomeksi), on automaattisesti heidän liittolaisensa. Kun minä sitten otin tämän teeman puheeksi kerran toisensa jälkeen blogissani, äärioikeisto raivosi, koska en tietenkään allekirjoittanut koko heidän aatepakettiaan hurrivihoineen ja rasismeineen. Haukuttuani maan rakoon niin Stalinin kuin Putininkin kannattajineen sain tyypillisellä äärioikeistologiikalla kuulla olevani stalinisti ja putinisti (!).

Högerextremisterna hade hjärntvättat varandra till att tänka, att inte en enda människa får säga någonting om kommunismens brott i de politiskt korrekta medierna och att var och en som skriver om dem (på finska) automatiskt är på samma sida med dem. När jag gång på gång upptog det här temat i min blogg, blev extremhögern rosenrasande, eftersom jag naturligtvis inte skrev under deras ideologi, dvs rasismen och svenskhatet. När jag väl skällt ner både Stalin, Putin och bådas anhängare, fick jag av högerextremisterna, logiskt nog, höra att jag var stalinist och putinist (!). 

Mikä heitä ärsytti? No ensinnäkin se, että rohkenin kirjoittaa tuomitsevasti sekä Stalinin tappotyöleireistä että Hitlerin tuhoamisleireistä. Heidän maailmassaan ei ole olemassa sellaista yleisdemokraattista positiota, josta käsin sekä kaasuun kuoleminen Puolalta vallatussa kenraalikuvernementissa että tappotöihin menehtyminen Neuvostoliiton kylmimmissä kolkissa on elämänkohtalona suoraan sanoen helvetin perseestä ja yhteiskunta on mieluiten pyrittävä järjestämään sellaiseksi, että tällaisia elämänkohtaloita ei esiintyisi.

Vad var det de retade sig på? Att jag vågade skriva fördömande både om Stalins dödsarbetsläger och om Hitlers förintelseläger. I deras värld existerar det inte någon allmändemokratisk position, utifrån vilken det varken är särskilt lajbans att gasas ihjäl i ett "generalguvernement" på polsk mark eller att arbeta ihjäl sig i det kallaste Sibirien, så att man kommer till slutsatsen att samhället helst bör ordnas på sådant vis att dylika livsöden inte förekommer.

Ehei. Heidän mielestään ainoa selitys sille, että kukaan kirjoittaisi natsien hirmutöistä, oli pyrkimys hyvitellä ja lievennellä kommunistien hirmutöitä. Eikä kommunistien hirmutöistä saanut kirjoittaa, ellei tarkoituksena ollut natsien hirmutöiden vähätteleminen.

Nähä. Enligt deras åsikt kunde man bara skriva om nazistiska terrordåd om man ville släta över och bagatellisera kommunistiska terrordåd. Och om kommunistiska terrordåd fick man bara skriva om man ville släta över och bagatellisera nazistiska terrordåd.

Toinen heitä ärsyttänyt asia oli sitten se, että kuvasin Gulagia jonkinasteisesta asiantuntijanäkökulmasta. Minä sentään olin jo teininä lukenut Vankileirien saariston ja kaksikymppisenä Lev Kopelevin kaikki muistelmakirjat (en silloin vielä osannut venäjää, luin ne saksaksi). Toisin sanoen minun näkemykseni Neuvostoliiton julmuuksiin on, että ne ovat asia, jota voidaan tutkia ja selittää ja jolla on historiansa.

En annan orsak till deras förargelse var att jag skildrade Gulag-arkipelagen utifrån ett sakkunnigt perspektiv. Jag hade läst Solzjenitsyns bok om Gulag som tonåring, Lev Kopelevs lägermemoarer när jag var i tjugoårsåldern (då behärskade jag inte ännu någon ryska, jag läste böckerna i tysk översättning). Jag ser sålunda på Sovjetunionens grymheter som någonting man kan forska i och redogöra för, som en historisk företeelse.

Äärioikeisto nimittäin tarvitsee Gulagia absoluuttiseksi pahaksi, jolla se voi oikeuttaa omat järjettömyytensä. Meillä on nykyään sellainen tilanne, jossa äärioikeistolla on käytännössä tulkintaetusija Gulagiin, koska Gulagin historiasta ja kehityksestä tiedetään yleisesti hyvin vähän. Natsismistakin ollaan paremmin perillä. Siksi äärioikeisto voi perustella minkä tahansa päähänpistonsa Neuvostoliittoon vetoamalla.

Extremhögern behöver nämligen Gulag som ett absolut ont att rättfärdiga sina galenskaper med. I dag har vi en situation där extremhögern i praktiken har tolkningsföreträde när det gäller Gulag, eftersom man i allmänhet vet mycket litet om Gulags historia och utveckling, t ex i jämförelse med vad man i allmänhet vet om nazismen. Sålunda kan extremhögern motivera vilket infall som helst med det magiska ordet Sovjetunionen.

Eräskin rotuoppeihin hurahtanut setä kehitteli suorastaan laajan teorian sellaisesta ajatuksesta käsin, että Neuvostoliiton kommunistit olisivat vainonneet ensisijaisesti älymystöä, mikä sitten olisi johtanut, ehm, rodun huonontumiseen. (Tämä siis oli erään ihan akateemisesti koulutetun hörhön väite Helsingin yliopiston sittemmin bittitaivaaseen siirretyllä nettikeskustelufoorumilla joskus vuonna laho puumiekka ja rapautunut kivikypäri.)

Jag kommer ihåg en raslärofrälst gubbe som utvecklade en omfattande teori utifrån idén att de sovjetiska kommunisterna till största delen hade förföljt de intellektuella, vilket sedan enligt honom hade gjort den ryska, ehem, rasen lite mindre klyftig av sig. (Det här var alltså en akademiskt utbildad tokstolle som uppträdde på Helsingfors universitets senare nedlagda online-diskussionsforum anno dazumal.) 

Nythän on niin, että Stalinin massiivisimmat vainot kohdistuivat kouluttamattomiin musikoihin (Robert Conquestin klassikko The Great Terror käsittelee juuri sitä vainoa, ja kirjan nimi antaa ymmärtää, että oli myös "pieni terrori", eli se älymystön vaino). Toki myös aatelisia surmattiin joukoittain, mutta jo Leninin ja sotakommunismin aikana talonpoikien vilja takavarikoitiin ja hanttiinpanemisesta rangaistiin ampumalla. Vaikka ao. rotuteoreetikon premissit hyväksyttäisiin ja oletettaisiin yhteiskunnallisen luokka-aseman olevan suorassa suhteessa älykkyyteen (mitä en kyllä tsaarinaikaisesta aatelistosta usko), tiedot Stalinin vainojen todellisesta historiasta kumoaisivat hänen teoriansa.

Nu förhåller det sig så att de mest massiva förföljelserna i Sovjetunionen under Stalin riktade sig mot obildade bönder: Robert Conquests klassiker Den stora terrorn handlar precis om denna förföljelse, och boktiteln låter förstå att det också fanns en "liten terror": det var förföljelserna mot intellektuella som var den lilla terrorn. Visst slaktade man också massor av adliga, men redan under Lenin och krigskommunismen konfiskerades spannmålen och de bönder som inte gillade detta arkebuserades på fläcken. Även om vi skulle acceptera de premisser som rasteoretikern ifråga byggde sin teori på, och även om vi dessutom förutsatte att samhällsklassen verkligen står i direkt korrelation med intelligens (låt vara att jag absolut inte tror att det var genom intelligens man blev adlig i Tsarryssland), så skulle det vi vet om de stalinska förföljelsernas verkliga historia vederlägga teorin.

Tällaisia tolkuttomuuksia vain ei kukaan ala kritisoida edes sellaisissa nettikeskusteluissa, joissa pitäisi riittää asiantuntevia ihmisiä panemaan mutuilija järjestykseen. Olen havainnut, että yllättävän pitkälle koulutetuilla ihmisillä voivat Neuvostoliittoon liittyvät perusasiat olla täysin hukassa, vaikka samat tyypit olisivatkin kohtalaisen hyvin kartalla Saksan natsivaiheista.

Sådana här tokigheter börjar dock ingen kritisera ens på webbforum där det borde finnas tillräckligt med sakkunniga människor för att förklara för den självutnämnde vetenskapsmannen vad som är fel med hans idéer. Men som jag märkt är det överraskande välutbildade människor som saknar de mest elementära kunskaper om Sovjetunionens samhälle och historia, trots att precis samma människor kan ha en relativt välinformerad föreställning om Nazityskland. 

Ja kyllä vain, tämän ilmapiirin luomiseen ja ylläpitämiseen on osallistunut myös vasemmisto. Voisin mainita ihan nimeltä erään Kansan Uutisten pitkäaikaisen avustajan, joka kävi vuosikaudet lähes persutason ilkeilykampanjaa Sofi Oksasta vastaan. Vasemmistossa on kummallinen tapa paheksua kaikenlaista - myös faktapohjaista ja asiallista - puhetta Gulagista ja ottaa se hyökkäyksenä vasemmistoa kohtaan. Tässä suhteessa persujen tapa pahentua natseja koskevista tutkimuksista on ihan osuva parodia siitä, miten aivan liian monet vasemmistolaiset ottavat henkilökohtaisesti kommunismin kauhujen tutkimisen.

Och javisst, även vänstern har bidragit till att skapa och upprätthålla den här atmosfären. Jag kunde nämna vid namn en långvarig medarbetare till vänstertidningen Kansan Uutiset, som i åratal förde en personlig elakhetskampanj mot författaren Sofi Oksanen - en kampanj som nog en hel del liknade sannfinnarnas punktmarkeringskampanjer mot politiska motståndare. Vänstern har en besynnerlig vana att ogilla alla omnämnanden av Gulag - också när det handlar om faktabaserad och saklig kommentar - och tolka dem som angrepp mot vänstern. Nu när sannfinnarna ondgör sig över nazismforskning känns det egentligen som en träffande parodi på hur personligt många vänstermänniskor tar all forskning i kommunismens terrordåd.

Esimerkiksi Anne Applebaumin kirjoituksiin suhtaudutaan vasemmalla niin vihamielisesti, etteivät heikäläiset ilmeisesti ole lukeneet niitä riviäkään. Applebaum on korostanut, että vasemmistolla ja työväenliikkeellä oli Stalinin aikana aitoa ja inhimillisesti ymmärrettävää kannatusta lännessä ja että Stalinin nostaminen toivon symboliksi vasemmistossa ei todellakaan johtunut yksinomaan pahuudesta tai tyhmyydestä. Siitä huolimatta vasemmistolaisilla näkee näitä "lukematta paskaa" -asenteita Applebaumia kohtaan.

Många inom vänstern förhåller sig t ex till Anne Applebaum så fientligt att de tydligen inte läst en enda rad hon skrivit. Applebaum har faktiskt framhävt att vänstern och arbetarrörelsen under Stalintiden hade genuin och mänskligt förståeligt stöd i Väst och att det ingalunda bara berodde på ondska eller dumhet att vänstern upphöjde Stalin till en hoppets symbol. Trots detta anser en hel del vänstermänniskor att det inte lönar sig att läsa Applebaum.

Suomen Piri ja Polle Oy - Finlands Tjack och Smack Ab

Nyt näyttää siltä, että Mika Niikon bisnesimperiumiin kuuluu kiinalaisen firman haarakonttorin lisäksi myös pöytälaatikkopulju Suomen Lääkekannabis. Saa nähdä mitä sieltä vielä paljastuu. Mahdollisesti Niikko on kaukaa viisaana liikemiehenä valmistautunut kaikkien huumeiden laillistamisen varalle esimerkiksi perustamalla yrityksen Suomen Piri ja Polle Oy odottamaan parempia aikoja.

Nu har det visat sig att Mika Niikkos affärsimperium omfattar förutom branschen av den kinesiska firman också ett bolag som heter Medicinsk cannabis i Finland, som tydligen ännu inte har någon affärsverksamhet. Vi ska se vad mera Niikko har att erbjuda. Kanske har han redan, i väntan på bättre tider, startat ett företag i stil med Finlands Tjack och Smack Ab. En framsynt affärsman ska ju minsann inte stå oförberedd bi inför en eventuell legalisering av alla sorter av knark.

Muistoja Balkoviniasta - Minnen från Balkovinien

Talvisodasta on kulunut kahdeksankymmentä vuotta, mutta Venäjä, joka Putinin valtakaudella on vajonnut yhä syvemmälle neuvostoliittolaisuuden suohon, ei edelleenkään suostu myöntämään Neuvostoliiton ampuneen Mainilan laukauksia. Mainilan laukaukset, kuten kaikki muut kuin venäläiset tietävät, olivat Neuvostoliiton lavastus, jolla saatiin jonkinlainen oikeutus hyökkäykselle Suomeen.

Det har gått åttio år sedan vinterkriget, men Ryssland, som under Putins maktperiod sjunkit djupare och djupare ner i sovjetträsket, medger fortfarande inte att det var Sovjetunionen som sköt kanonskotten vid Mainila. Mainilaincidenten var, som alla andra än ryssar vet, ett iscensatt angrepp mot Ryssland som tjänade till att rättfärdiga ett verkligt dito mot Finland.

Aivan vastaavalla tavalla Natsi-Saksa oli vähän aikaisemmin lavastanut rajavälikohtauksen, jolla perusteltiin Puolan itsenäisyyden tuhoaminen - yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa, joka miehitti ja liitti alueisiinsa Puolan itäosat tuolloin voimassa olleen Ribbentropin ja Molotovin allekirjoittaman sopimuksen nojalla. Kyseinen sopimus teki Neuvostoliitosta ja Natsi-Saksasta toistensa liittolaisia, mistä on syytä edelleenkin muistuttaa. Venäjä ei siitä nimittäin mielellään puhu ääneen - itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani Putin on syyttänyt Puolaa II maailmansodan sytyttämisestä (!) yhteistyössä Saksan kanssa (!!).

På ett motsvarande sätt hade Nazityskland lite tidigare fejkat en gränsincident som man sedan använde som motivering för att ta kål på det självständiga Polen - i samspråk med Sovjetunionen, som ockuperade och annekterade Polens östra delar enligt det då gällande avtal mellan länderna som utrikesministrarna Joachim von Ribbentrop och Vjatjeslav Molotov undertecknat. Detta avtal innebar att Sovjetunionen och Nazityskland var allierade, något som det är skäl att alltjämt särskilt påminna om. Ryssland talar nämligen inte gärna högt om temat - vid skrivande stund har faktiskt Putin beskyllt Polen för att i samarbete med Tyskland (!) ha startat andra världskriget (!!).

Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton joukot tapaavat veljellisissä merkeissä nujerrettuaan Puolan armeijan syksyllä 1939. Kukahan sen Hitlerin kanssa olikaan kimpassa?  

Nazityska och sovjetiska trupper möts i broderlig endräkt när de väl krossat den polska armén hösten 1939. Vem var det egentligen som kollaborerade med Hitler?

Lähde/källa/Quelle/źródło/источник: Wikipedia/Bundesarchiv

Toki silloin kun se on pakko myöntää, sille keksitään sopivia selityksiä. Kirjahyllystäni löytyy muuan Venäjän ja Neuvostoliiton venäjänkielinen 1900-luvun historia, jossa näin tehdään. Siinä keskitytään perusteellisesti "suureen isänmaalliseen sotaan", kuten odottaa voikin. Baltian maiden liittäminen Neuvostoliittoon on rajamuutos, joka vain tapahtui - siinä hengessä esitettynä, että jännittyneessä kansainvälisessä tilanteessa "vain tapahtuu" rajamuutoksia. Talvisodassa taas oli kyse Leningradin turvallisuudesta, kuten aina.

Om man måste medge det, så hittar man alltid på lämpliga bortförklaringar. I min bokhylla har jag en ryskspråkig bok om Rysslands och Sovjetunionens historia på nittonhundratalet, som naturligtvis koncentrerar sig på "stora fosterländska kriget". Att de baltiska länderna annekterades av Sovjetunionen, ja det är en "gränsförskjutning", som bara "ägde rum" - för när den internationella situationen är spänd brukar gränsförskjutningar "bara äga rum". Vinterkriget handlade givetvis bara om Leningrads säkerhet, som det är övligt att säga.

Pohjana tuntui olevan ajatus, että neuvostoaikalaiset tiesivät etukäteen "Suuren isänmaallisen sodan" syttyvän. Tällainen jälkiviisas asenne historian tapahtumiin on liiankin helppo omaksua, varsinkin kun on kyse toisesta maailmansodasta. Kyseinen sota toimii esimerkiksi kirjailijoille tai vaikka Korkeajännitys-sarjakuvien tekijöille valmiina taustana tai ympäristönä, johon voi sijoittaa omia tarinoita. On olemassa mielikuva eräänlaisesta klassisesta ja normatiivisesta toisen maailmansodan tilanteesta, jossa Saksa tietysti on jo hyökännyt Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitto ja länsiliittoutuneet ovat jo samalla puolella. Tällöin pääsee unohtumaan se, että liittolaisuussuhteet muuttuivat merkittävästikin sodan aikana.

Grundtanken bakom allt detta förefaller vara att de sovjetiska samtida visste på förhand att "Stora fosterländska kriget" skulle bryta ut. Det är alltför lätt att se på historien med en dylik efterklok attityd, särskilt när det handlar om andra världskriget. Det är ett krig som utgör en färdig bakgrund eller miljö att placera ens egna historier i, om man till exempel är författare eller om man tecknar serier (till exempel de tecknade krigsserier av brittiskt ursprung som i Finland kommit ut i serietidningen Korkeajännitys och som i själva Storbritannien är kända som Commando-serier). Det finns en föreställning om en normativ eller klassisk andravärldskrigssituation, där Tyskland redan invaderat Sovjetunionen och de västallierade redan befinner sig på samma sida som sovjetstaten. Då glömmer man bort att allianserna under kriget faktiskt skiftade en hel del.

Kun kerran tuli puheeksi Korkeajännitys, jota sukupolveni ahmi lapsuudessaan, katson velvollisuudekseni ottaa puheeksi sen lehden, jossa kerrottiin tarina Alvar Brenneristä. Brenner oli kuvitellun "Balkovinian" tasavallan kansalainen, joka pestautui Ison-Britannian kuninkaallisiin ilmavoimiin. Niissähän riitti ulkomaalaisvahvistuksia ihan oikeista itäeurooppalaisista maista: puolalaisista RAF-miehistä on kirjoitettu monta hyllymetriä, ja tšekkiläiset tulivat tunnetuiksi viimeistään vuonna 2001 elokuvan Pilviin piirretty - Tmavomodrý svět ansiosta.

På tal om Korkeajännitys-serierna, så glupskt slukade av min generation finska gossar, vill jag särskilt ta upp ett av äventyren som tidningen tryckte. Hjälten i äventyret hette Alvar Brenner, medborgare i den helt fiktiva republiken "Balkovinien" och senare jaktflygare i kungliga flygvapnet i Storbritannien. Det vimlade ju av utländska frivilliga där, som kom från verkligt existerande östeuropeiska länder. Polska RAF-män har skildrats i hyllvis av litteratur, och de tjeckiska blev kända år 2001, tack vare filmen Skrivet i skyn - Tmavomodrý svět.


Kuviteltu Balkovinian maa sijaitsi ilmeisesti Itä-Euroopassa ja ihmisten ja paikkojen nimistä päätellen se oli kulttuuriltaan hyvin saksalaisvaikutteinen, ehkä jopa saksankielinen: maan presidenttinä toimi marsalkka Reinbander (olikohan tämän hahmon taustalla Mannerheim vai Piłsudski?), Alvar Brennerin sekä hänen vihamiehensä, saksalaismielisen balkovinialaisen Carl Zengerin nimet olivat saksalaisia nekin.

Det imaginära landet Balkovinien var beläget i Östeuropa, och av både person- och ortnamn att döma var landet kulturellt och språkligt mycket tyskt, kanske även tysktalande: presidenten var en marskalk Reinbander (undrar om det var Mannerheim eller Piłsudski som inspirerat den här gestalten?), och både Alvar Brenner och hans ovän, den tysksinnade balkoviniern Carl Zenger bar på tyskklingande namn.

Kun Wehrmacht miehitti Balkovinian, Alvar joutui Schloss Eberhoess -nimiseen, saksalaisten käyttöönsä pakkoluovuttamaan linnaan vangiksi - sekin hyvin saksaksi kalskahtava nimi. Hänen sellikaverikseen sattui kuitenkin mies, joka tunsi linnan kuin omat taskunsa ja osasi murtautua ulos - niinpä Brenner seurasi tätä kahlekuningasta vapauteen ja onnistui hankkiutumaan Englantiin.

När Wehrmacht ockuperade Balkovinien, internerades Alvar på ett slott som tyskarna konfiskerat för sina syften - Schloss Eberhoess, också med ett tyskklingande namn. Han råkade dock ha en cellkamrat som var förtrogen med slottet sedan barndomen och kunde lämna cellen och byggnaden när han ville. Brenner flydde tillsammans med den här utbrytarkungen och lyckades ta sig till England.

Alvar Brennerin tarina loppui onnellisesti: Balkovinia vapautui, marsalkka Reinbander palasi valtionpäämieheksi ja kiinnitti seikkailun viimeisessä kuvassa isänmaan arvokkaimman kunniamitalin Brennerin rinnuksiin. Mutta jo pikkupoikana olin riittävän hyvin perillä Itä-Euroopan historiasta tietääkseni, mikä tässä tarinassa oli vikana. Tosielämän "Balkoviniat" päätyivät Neuvostoliiton sortamiksi alusmaiksi. Ainoa poikkeus, joka tulee mieleen, on Itävalta, joka (tätä meillä ei välttämättä enää muisteta) oli muutamia vuosia sodan jälkeen samalla tavalla jaettu maa kuin Saksa, kunnes neuvostojoukot vetäytyivät sen alueelta.

Alvar Brenners saga slutade lyckligt: Balkovinien blev fritt, marskalk Reinbander återinsattes som statsöverhuvud, och i den sista bilden belönade han Brenner med fosterlandets mest uppskattade hedersbetygelse. Men redan som en liten gosse var jag tillräckligt förtrogen med Östeuropas verkliga historia för att veta, vad som var fel med den här berättelsen. De östeuropeiska motsvarigheterna till Balkovinien blev förtryckta lydstater i östblocket. Det enda undantag man kan tänka sig är Österrike, som (vilket alla inte nödvändigtvis kommer ihåg) under några år efter kriget var ett liknande delat land som Tyskland, tills de sovjetiska trupperna drog sig tillbaka.

Itävallan vyöhykejako toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton miehittämiksi joutuivat - kuten kartasta näkyy - Ala-Itävalta, Burgenland ja osa Ylä-Itävaltaa; amerikkalainen vyöhyke käsitti Salzburgin osavaltion, suurimman osan Ylä-Itävaltaa ja pienen palan Steiermarkia; Ranskan hallinnassa olivat Tirolin pääosa ja Vorarlberg, Ison-Britannian vyöhykettä olivat Tirolin itäinen eksklaavi, Steiermarkin pääosa ja Kärnten.

Österrikes zonindelning efter andra världskriget. Som kartan visar lade Sovjetunionen beslag på Niederösterreich, en del av Oberösterreich; den amerikanska zonen bestod av förbundsstaten Salzburg, större delen av Oberösterreich och ett litet stycke Steiermark; Frankrike förvaltade Vorarlberg och största delen av Tyrolen; i den brittiska zonen låg Tyrolens östra exklav, största delen av Steiermark och hela Kärnten.

Wien oli jaettu sektoreihin, kuten Berliini. Keskikaupunki - kartassa kaupunginosa 1 - oli yhteisvyöhyke, mutta päävastuu sen valvonnasta siirtyi neljän viikon välein yhdeltä miehitysvallalta toiselle. Järjestystä valvoivat miehitysvaltojen yhteiset sotapoliisipartiot - "die Vier im Jeep".

Wien hade indelats i sektorer, som Berlin. Stadskärnan - på kartan stadsdel nummer ett - var en gemensam zon, men huvudansvaret för dess förvaltning övergick från en ockupationsmakt från en annan var fjärde vecka. Ordning upprätthölls av ockupanternas gemensamma patruller av militärpoliser - "die Vier im Jeep".

Kartta/Kartan: Wikipedia (de)/Maximilian Dörrbecker

Jo pikkupoikana tiesin riittävästi toisen maailmansodan todellisista vaiheista ymmärtääkseni, mikä Balkovinian tarinassa oli pielessä. Samalla kuitenkin ymmärsin sarjakuvan brittitekijöiden tarpeen luoda tällainen legenda. Brittien isänmaalliseen myyttiin, tarinaan tai kertomukseen - siihen paljon puhuttuun "narratiiviin" (olen jo pikkupoikana epäillyt, että tuo sana liittyy jotenkin narraamiseen) - kuului oleellisesti ajatus, että kun paha Natsi-Saksa oli nujerrettu, sen sortamat kansat olivat päässeet ikeestä. Oli liian ahdistavaa joutua avoimesti myöntämään, että Itä-Euroopassa yksi ies oli vain vaihtunut toiseen, varsinkin kun muistettiin brittien valtava kunniavelka esimerkiksi puolalaisille lentäjille. 

Redan som en liten gosse visste jag som sagt tillräckligt mycket om andra världskrigets verkliga skeden för att veta vad som var fel i historien om Balkovinien. Samtidigt förstod jag dock på helt mänsklig nivå varför de brittiska seriemakarna kände sig föranlåtna att skapa en sådan här legend. Det är en del av britternas fosterländska myt, historia eller berättelse - eller varför inte "narrativ" (jag har sedan barndomen misstänkt att det där ordet står i sammanhang med att narra) - att man inbillar sig att alla de av Tyskland förtryckta folken frigjort sig från oket när nazisterna väl besegrats. Det var för beklämmande att öppet medge att det ena oket i Östeuropa bara bytts ut mot det andra, särskilt när man kommer ihåg britternas väldiga tacksamhetsskuld t ex till de polska stridsflygarna i RAF.

Olisi ollut mukavampaa elää sellaisessa sodanjälkeisessä maailmassa, jossa Puola ja Tšekkoslovakia olisivat olleet oikeasti vapaita. Se olisi itse asiassa ollut parempi vaihtoehto jopa vasemmistolaisestakin näkökulmasta. Puolassa nimittäin oli maailmansotien välisenä aikana vahva demokraattinen vasemmisto - Puolan sosialistipuolue PPS, Polska Partia Socjalistyczna - joka oli myös vastarintaliikkeen, Kotimaan armeijan - Armia Krajowa - kantavia voimia. 

Det skulle definitivt ha varit bättre att leva i en sådan efterkrigsvärld där Polen och Tjeckoslovakien hade varit fria. Det skulle faktiskt ha varit ett bättre alternativ t o m från en vänstersinnad synvinkel. I Polen hade det nämligen under mellankrigsåren funnits en stark demokratisk vänster, Polska socialistpartiet PPS, Polska Partia Socjalistyczna, som också spelade en bärande roll i motståndsrörelsen, Hemlandsarmén, Armia Krajowa.

Tätä vastarintaliikettä sodan lopussa vainottiin säälimättä, kun Stalin nosti oman valheensa totuudeksi ja pikkuriikkisen kommunistisen Kansanarmeijan (Armia Ludowa) kanonisoituun asemaan. Armia Ludowa (suurimman osan sotavuosista nimeltään Kansankaarti eli Gwardia Ludowa) oli tehnyt muutaman näyttävän sabotaasi-iskun saksalaisia vastaan, mutta nekin lähinnä vetivät vain kostotoimia viattomien niskaan. Armia Krajowa leimattiin tietysti rutiinilla fasistiseksi, koska "vääränlainen" vasemmisto oli neukuille aina se suurin vihollinen.

Den här motståndsrörelsen förföljdes i krigets slutskede obarmhärtigt, när Stalin upphöjde sin egen lögn till sanning och kanoniserade den pyttelilla kommunistiska Folkarmén (Armia Ludowa). Under kriget hade Armia Ludowa (eller Gwardia Ludowa, Folkgardet, som det hette största delen av kriget) gjort ett par uppseendeväckande sabotageaktioner mot tyskarna, men detta ledde för det mesta bara till vedergällningsåtgärder mot oskyldiga civila. Armia Krajowa utmålades givetvis rutinmässigt som fascister, för "fel sorts" vänster var alltid den störste fienden för Sovjetunionen.

Muuten kyseisen Korkeajännitys-lehden asenne itäeurooppalaisiin lentäjiin oli hyvin kunnioittava ja arvostava. Alvar Brenner esitettiin taitavana pilottina, jonka kokemus Messerschmittillä lentämisestä Balkovinian omissa ilmavoimissa oli kullan arvoinen brittiläisille kollegoille. Alkukielellä tarinan (suomeksi Kostajaässä) nimi olikin The Boss of the Sky. (Tarinassa Balkovinian ilmavoimilla oli Saksalta ostettuja koneita. Todellisuudessa näyttää siltä, että ainoat liittoutuneiden puolella taistelleet Messerschmitt 109 -koneet olivat sotasaalistavaraa.)

För övrigt var den underliggande attityden i detta äventyr mycket uppskattande gentemot östeuropeiska flygare. Alvar Brenner framställdes som en skicklig pilot vars erfarenhet av Messerschmittplan från hans tid i det balkovinska flygvapnet var livsviktig för hans brittiska kolleger. På originalspråket hette historien (på finska Kostajaässä, "Det hämndlystna flygarässet") faktiskt The Boss of the Sky. (I berättelsen hade det balkovinska flygvapnet flygplan som inhandlats från Tyskland, men i verkligheten förefaller alla Messerschmitt 109-plan som kämpat på de allierades sida ha varit krigsbyte.)

Lentäjien lisäksi britit olivat kiitollisuudenvelassa monille muillekin puolalaisille sotilaille. Kuuluisaan Arnhemin taisteluun - "operaatio Kauppapuutarhaan", joka tunnetaan myös "yhtenä siltana liikaa" - osallistui Stanisław Sosabowskin (kuvassa) johtama 1. itsenäinen laskuvarjoprikaati (Pierwsza Samodzielna Brygada Spadochronowa). 
Förutom flygarna stod britterna i tacksamhetsskuld till många andra polska soldater. I det berömda slaget vid Arnhem, "operation Market Garden", också känt som "en bro för mycket", deltog den Första Oberoende Fallskärmsbrigaden, Pierwsza Samodzielna Brygada Spadochronowa, ledd av Stanisław Sosabowski (på bilden).


Lähde/källa/źródło: Wikipedia

Kun Venäjä haluaa ylläpitää omaa myyttiä siitä, kuinka se muka ei olisi ollutkaan sortava miehittäjä Itä-Euroopassa, kyseessä ei ole ainoastaan kyyninen valehtelu, vaan asiaan liittyy myös tavallisten venäläisten sinänsä ymmärrettävä tarve kokea itsensä ja maansa hyviksinä. Tätä tarvetta Putinin propaganda sitten käyttää kyynisesti hyväkseen.

När Ryssland vill upprätthålla en egen myt om hur det kantänka inte hade varit en förtryckare och ockupant i Östeuropa, handlar det inte bara om cyniska lögner, utan också om vanliga ryssars i och för sig mänskligt förståeliga behov att uppfatta sig själva och sitt fosterland som välgörare. Detta behov utnyttjas sedan cyniskt i Putins propaganda.

Jos Neuvostoliitto oikeasti olisi ollut vapauttaja Itä-Euroopassa, se olisi toivottanut tervetulleeksi kaiken paikallisilta vastarintaliikkeiltä saamansa tuen ja tehnyt yhteistyötä. Itse asiassa silloin kun poliittiset komissaarit tämän sallivat, neuvostoupseerit saattoivat saada aikaan hyvinkin toimivan yhteistyösuhteen AK:n partisaanien kanssa - muistelleeni jotain tämänsuuntaisia tapauksia esitellyn erään vankasti oikeistolaisen puolalaisen historioitsijan kirjassa, joka käsitteli sodan loppuvaiheita. Sitten kabinettitasolla Stalin neuvotteli Stalinin kanssa ja päätyi sopusointuiseen päätökseen siitä, että tällainen yhteistyö olisi pantava poikki ja AK:n miehet vangittava, ellei peräti teloitettava.

Hade Sovjetunionen verkligen uppträtt i befriarrollen i Östeuropa, hade det välkomnat allt stöd från lokala befrielserörelser och samarbetat med dem. Detta skedde också, så länge politrukerna tillät - dylika fall har jag läst om i en bok om krigets slutskede skriven av en pålitligt högersinnad polsk historiker. Sedan förhandlade Stalin med Stalin på högsta nivå och kom till slutsatsen att dylik kooperation skulle avslutas och AK-männen fängslas, om inte avrättas.

Kuitenkin Venäjän nykyisessä propagandassa esiintyy toistuvasti sellainen kuvio, että neuvostosotilaiden väitetään taistelleen itäeurooppalaisten partisaanien rinnalla. Näin itäeurooppalaiset saadaan esitettyä kiittämättöminä pettureina.

Ändå berättas det i Rysslands nuvarande propaganda att sovjetiska soldater och östeuropeiska partisaner verkligen kämpade tillsammans mot tyskarna. Sålunda kan östeuropéerna framställas som otacksamma förrädare.

正统芬蘭人黨 - Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng

Minähän en kiinaa osaa, mutta tuo otsikko tarkoittaa Perussuomalaisia kiinaksi, sekä kiinalaisilla merkeillä että pinyin-kirjoituksella. Nythän on osoittautunut, että Mika Niikko, Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngin naiivia ja vilpitöntä kristittyä esittävä kansanedustaja, on ollut tekijämiehenä perustamassa Suomeen kiinalaisen teknologiayrityksen haaraosastoa. Yritys kytkeytyy läheisesti Kiinan hallitukseen ja toimii ilmeisesti yhtenä tapana kanavoida kiinalaista rahaa vaalivaikuttamiseen. Ainakin Niikko on ilmeisesti puhunut ns. muunneltua totuutta yrityksen suunnalta saamastaan vaalirahoituksesta ja jättänyt ilmoittamatta osakkuudestaan.

Jag talar ingen kinesiska, men rubriken ovan står för Sannfinnarna på kinesiska, både med kinesiska tecken och i pinyinskrift. Nu har det ju visat sig att Mika Niikko, en av Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngs riksdagsledamöter som gärna uppträder som en naiv och uppriktigt from kristen, har spelat rollen som primus motor i grundandet av den finländska branschen av ett kinesiskt teknologiföretag. Företaget har nära anknytning till kinesiska regeringen och kanaliserar uppenbarligen kinesiska pengar till finska valkandidater. Åtminstone har Niikko uppenbarligen talat s k sanning med modifikationer om den summa företaget finansierat hans valkampanj med och inte avslöjat att han ägt aktier i företaget.

Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng on ennenkin osoittanut olevansa mielellään itärajantakaisten tahojen kanssa yhteistyössä, mutta tällä kertaa mentiin vähän merta edemmäs kalaan. Tosin voihan se olla, että Venäjä on liukumassa Kiinan satelliittivaltioksi, jolloin on ymmärrettävää, että myös Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng haluaa asioida mieluummin suoraan Pekingin sirkustirehtöörin kuin Kremlin klovnien kanssa.

Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng har även tidigare visat sig gärna samarbeta med aktörer bortom vår östgräns, men den här gången har partiet minsann gått över flera åar efter vatten. Visst kan det hända att Ryssland håller på att bli en kinesisk satellitstat, och då är det begripligt att Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng hellre vänder sig direkt till cirkusdirektören i Peking än till clownerna på Kreml.

Mutta kuten eräskin kaveri Twitterissä totesi, Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngin koko poliittinen ohjelma on kaikkien muiden leimaamista kommunisteiksi samalla kun itse eletään herroiksi Kiinan ja Venäjän lahjusrahoilla (ja tietenkin samalla syytetään kaikkia muita myös korruptoituneiksi). Mika Niikon touhut ovat siis täysin puolueen linjan mukaisia.

Men som en Twitterbekant påpekade, går Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngs hela politiska program ut på att utmåla alla andra partier som kommunister medan man lever loppan på kinesiska och ryska mutpengar (och samtidigt beskyller alla andra för korruption). Mika Niikko har sålunda knappast avvikit från partiets linje.

Poliittiset pyhiinvaeltajat ennen ja nyt, vasemmalla ja oikealla - Politiska vallfärdare i går och i dag, till vänster och höger

On vaikea kuvitella arvovaltaisempaa tahoa puhumaan Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista kuin Anne Applebaum (ellei sitten Timothy Snyder). Applebaum on laatinut mm. ensimmäisen tieteellisiä kriteereitä noudattavan Neuvostoliiton vankileirilaitoksen historian sekä myös varsin mukiinmenevän kokoomateoksen siitä, miten Itä-Euroopan maat alistettiin. Jälkimmäistä - englanniksi nimeltään The Iron Curtain - ei tietenkään ole käännetty suomeksi, mutta sivistyskielille kyllä, ruotsiksi nimellä Järnridån. Suosittelen teosta varauksetta kaikille.

Det är svårt att föreställa sig en mera respekterad expert på Sovjetunionen och Östeuropa än Anne Applebaum (om det inte är Timothy Snyder). Hon har bland annat skrivit den första historia av de sovjetiska arbetslägren som utgår från vetenskapliga kriterier och en rätt intressant monografi om hur de östeuropeiska länderna underkastades Sovjetunionen, Järnridån. 

Anne Applebaum. Lähde/källa/source: Wikipedia/Hb19821970

Nyt Applebaum otti Atlantic Monthlyn kolumnissaan puheeksi yhtäläisyydet äärivasemmistolaisten ja äärioikeistolaisten "poliittisten pyhiinvaeltajien" välillä. Poliittisiksi pyhiinvaeltajiksi on jo pitkään pilkattu niitä vasemmistolaisia eurooppalaisia ja amerikkalaisia intellektuelleja, jotka ovat käyneet nauttimassa kommunististen tyrannioiden vieraanvaraisuudesta.

Nu tog Applebaum i sin kolumn i Atlantic Monthly upp likheterna mellan vänster- och högerextrema "politiska vallfärdare". Redan länge har detta uttryck avsett de vänstersinnade europeiska och amerikanska intellektuella som besökt kommunistiska tyrannier och njutit av den lokala gästfriheten i dessa länder. 

Esimerkkinä Stalinin aikaisista vasemmistolaisista poliittisista pyhiinvaeltajista Applebaum mainitsee Sherwood Eddy -nimisen herran. Eddy oli amerikkalainen kristillinen lähetyssaarnaaja, joka suuntautui sosiaaliseen evankeliumiin ja vasemmistolaisuuteen. Applebaumin mukaan Eddy ei suinkaan pitänyt Neuvostoliittoa täydellisenä utopiana, mutta arvosti sen luonnetta yhteiseen päämäärään ja yhteiseen aatteeseen sitoutuneena yhteiskuntana.

George Sherwood Eddy. Lähde/källa/source: Wikipedia/Pensées de Pascal

Som ett exempel på de politiska vallfärdare som levde på Stalintiden nämner Applebaum en gentleman vid namnet Sherwood Eddy. Eddy var en amerikansk kristlig missionär som blev anhängare av socialt evangelium och sålunda vänstersinnad. Enligt Applebaum såg Eddy ingalunda Sovjetunionen som en perfekt utopi, men uppskattade det som ett samhälle ägnat åt en gemensam målsättning och en gemensam idé.

Omassa maassaan, Yhdysvalloissa, Eddy nimittäin näki vain individualistista itsekkyyttä ja puolueiden sekä eturyhmien välistä kiukuttelua. Kaikki ajattelivat siellä vain omaa etuaan, kukaan ei ajatellut isänmaan etua. Koska Eddy oli kristillinen sosialisti, hän luultavasti myös katsoi isänmaansa luopuneen kristillisestä siveydestä - ja syystäkin, sillä 1900-vuoden alkupuolella kuppa oli Yhdysvalloissa niin yleinen, että nykyinen kammottu aids-epidemia on siihen verrattuna pelkkä vitsi. (Tässä muuten on yksi sellainen yhtymäkohta äärivasemmistolaisten ja äärioikeistolaisten poliittisten pyhiinvaeltajien välillä, jota Applebaum ei edes mainitse.)

I sitt eget land, Förenta Staterna, såg Eddy nämligen bara individualistisk själviskhet och käbbel mellan partier och intressegrupper. Alla tänkte bara på sitt eget intresse, ingen på fosterlandets. Såsom kristen socialist ansåg Eddy förmodligen också, att hans hemland gett avkall på kristlig sedlighet, och det med goda skäl: under det tidiga nittonhundratalet var syfilis så utbredd i Förenta Staterna att dagens fasaväckande aidsepidemi bara är en vits i jämförelse med den. (Här ser vi förresten en likhet mellan vänster- och högerextrema politiska vallfärdare som Applebaum inte ens nämner.)

Applebaumin mukaan poliittisen pyhiinvaeltajuuden takana on omaan yhteiskuntaan ja sen vallitseviin arvoihin pettyminen. Pettynyt on aikaisemmin kokenut olevansa syvästi isänmaallinen ja joutuu hakemaan tälle isänmaallisuudelleen korvaavan kohteen (tässä kohtaa tärkeää lukemista on George Orwellin essee Notes on Nationalism ja se, mitä Orwellilla on sanottavaa siirretystä nationalismista, transferred nationalism).

Enligt Applebaum brukar politiska vallfärdare vara besvikna på sitt eget samhälle och dess förhärskande värderingar. Den besvikne har tidigare uppfattat sig som patriot och söker efter ett nytt land att känna patriotism för (här rekommenderar jag som tilläggsläsning George Orwells essä Notes on Nationalism, särskilt det han har att säga om överförd nationalism, transferred nationalism).

Jos nyt ajatellaan USA:n kuusikymmenluvun kapinallista nuorisoa, he olivat kotoisin keskiluokkaisista kodeista, joissa oltiin isänmaallisia asiaa tarkemmin ajattelematta. Nuorten isät olivat tapelleet natsia vastaan toisessa maailmansodassa ja kommunisteja vastaan Korean sodassa (jossa kyllä amerikkalaiset syyllistyivät saman suuruusluokan julmuuksiin kuin vastapuolikin, mutta sitä ei katsottu suoraan televisioruudulta kuten Vietnamia). Kun isänmaan katsottiin Vietnamissa pettäneen ne ihanteet, joita sen piti edustaa, nuoret tarvitsivat uusia "isänmaita".

Om vi nu t ex tänker på de rebelliska ungdomarna på sextiotalet i USA, så växte de upp i medelklasshem där man var fosterländska på ett naturligt och oreflekterat sätt. Fäderna till dessa ungdomar hade bekämpat nazisterna i andra världskriget och kommunisterna i Koreakriget (där amerikanerna visserligen begick samma sorts grymheter som motståndaren, men det visades inte ännu på teveskärmen, som Vietnamkriget). När det föreföll som om fosterlandet svikit sina egna påstådda ideal i Vietnam, behövde de unga nya "fosterländer".

Vieras maa, jota ihannoidaan, on poliittiselle pyhiinvaeltajalle tietysti tyhjä taulu, jonka kulttuurista ja todellisuudesta hänellä ei ole aavistustakaan. Vanhojen hyvien aikojen laitavasemmistolaiset pyhiinvaeltajat tuskin tiesivät paljoakaan niiden maiden todellisesta tilanteesta, saati historiasta ja kulttuurista, jotka nostivat ihanteikseen. Sama tilanne on nykyisillä äärioikeistolaisilla pyhiinvaeltajilla.

Ett främmande land som man idealiserar är för den politiske vallfärdaren givetvis en tom tavla vars kultur och verklighet han inte har en aning om. De vänstersinnade politiska vallfärdarna visste knappast någonting om den verkliga situationen i sina destinationsländer, för att inte ens tala om historia och kultur. Samma situation råder bland dagens högerextrema vallfärdare.

Esimerkiksi Pat Buchananin - ns. paleokonservatiiveja edustavan amerikkalaisen poliittisen kommentaattorin - mielestä Venäjä on kristillinen maa, josta lännen rappio puuttuu. No, kuten Applebaumkin sanoo kirjoituksessaan, Venäjällä väestöstä ehkä kymmenen-viisitoista prosenttia on uskonnollisesti aktiivista. Neuvostoliiton ateistipropagandalla on ollut vaikutuksensa yleiseen ilmapiiriin maassa, eikä neuvostomaan romahtamisen jälkeinen uskonnollinen herätys ole ollut läheskään niin merkittävä kuin lännen Buchananit kuvittelevat.

Pat Buchanan, en s k paleokonservativ politisk kommentator i Förenta Staterna, anser t ex att Ryssland är ett kristet land där det inte finns någon västlig osedlighet. Nåja. Som också Applebaum konstaterar i sin artikel, är det kanske tio till femton procent av befolkningen i Ryssland som är religiöst aktiva. Den sovjetiska ateistiska propagandan har lämnat sina spår i atmosfären i landet, och den religiösa väckelse som kom i gång när sovjetsystemet väl kraschat har inte alls varit så omfattande som Buchanan och hans gelikar i Väst inbillar sig.

Pat Buchanan. Lähde/källa/source: Wikipedia/Bbsrock

Lisäksi ortodoksinen kirkko on käytännössä ainoa kokonaan sallittu kristillinen kirkkokunta Venäjällä, sanoo Applebaum (eikä sekään ole aivan vapaa, kuten esimerkiksi toisinajattelijapappi Gleb Jakuninin tapaus osoittaa). Lapsuudessani 1970-luvulla täkäläistenkin pienten vapaakirkkojen lehtisissä kerrottiin venäläisestä baptistipastorista nimeltä Georgi Vins ja hänen kohtalostaan vainottuna uskonnonharjoittajana ateistisessa Neuvostoliitossa. (Sukunimi ei kuulosta venäjänkieliseltä, ja se onkin alun perin saksalainen Wiens: Vinsin perhe oli alkujaan mennoniittoja, saksalaisperäistä uudelleenkastajaryhmää, joka etsi uskonvapautta ensin tsaarin Venäjältä ja sittemmin Yhdysvalloista.) Näyttää siltä, että myös tämän päivän Venäjällä Vins joutuisi uskonvainon tai ainakin syrjinnän kohteeksi, jos kohta vankileirien saaristoa ei ihan vielä ole avattu uudelleen - Venäjällä baptistit ovat kuitenkin paheksuttu "lahko", ja luultavasti myös "ulkomaiden agentteja", kuten kaikki kansalaisjärjestöt, joilla on yhteyksiä länteen.

Saksalainen juliste 1980-luvulta, jossa CDU:n - nyttemmin Angela Merkelin puolueenakin tunnetun kristillisdemokraattisen unionin - Saarin osavaltion nuorisojärjestö vaatii vapautta Gleb Jakuninille. Kymmenen vuotta myöhemmin Jakunin, joka oli paljastanut epämukavia asioita Venäjän ortodoksikirkon ja KGB:n yhteyksistä neuvostoaikana, oli uudestaan vainottu toisinajattelija ainakin omassa kirkossaan. Jakunin kuoli vuonna 2014.

På det här tyska protestplakatet från 1980-talet kräver ungdomsavdelningen för Tysklands kristdemokratiska union, numera känd som Angela Merkels parti, i delstaten Saar frihet för Gleb Jakunin. Tio år senare var Jakunin, som avslöjat obekväma saker om kontakterna mellan ryska ortodoxa kyrkan och KGB på sovjettiden, på nytt en förföljd oliktänkare åtminstone i sin egen kyrka. Jakunin avled år 2014.

Lähde/källa/Quelle/source: Wikipedia/Konrad-Adenauer-Stiftung

Dessutom är den ortodoxa kyrkan i praktiken det enda helt tillåtna kristna samfundet i Ryssland (och som t ex fallet med den oliktänkande prästen Gleb Jakunin visar, är inte heller den ortodoxa kyrkan helt fri). I min barndom rapporterade små frikyrkor i Finland i sina småtryck om den ryske baptistiske pastorn Georgij Vins och hans öde som förföljd religionsutövare i det ateistiska Sovjetunionen. (Efternamnet låter inte ryskt och är faktiskt det tyska Wiens: familjen Vins var egentligen av mennonitisk härstamning. Mennoniterna var en ursprungligen tysk grupp vederdöpare som sökt religiös frihet först i Tsarryssland, sedan i Förenta Staterna.) Det förefaller att Vins, om han vore vid liv, även i dagens Ryssland kunde räkna om inte med förföljelse så åtminstone diskriminering, låt vara att Gulag-arkipelagen ännu inte öppnats på nytt - men i Ryssland är baptisterna en "sekt" man ogillar, antagligen också "utländska agenter", precis som alla medborgarorganisationer med västkontakter.

Georgi Vins. Vins joutui viranomaisten kynsiin Hruštšovin kaudella viisikymmenluvun lopulla - Hruštšov vainosi uskontoa vakaumuksellisen kommunistin ottein, jopa ankarammin kuin Stalin, joka oli sotavuosina päässyt jonkinlaiseen sovintoon uskonnollisten yhteisöjen kanssa.


Georgij Vins. Det var på Chrusjtjovtiden som Vins blev föremål för officiella, statsstyrda trakasserier. Chrusjtjov förföljde religionen som man kan förvänta av en övertygad kommunist, t o m mera hårdhänt än Stalin, som under krigsåren i viss mån lyckats försona sig med de religiösa samfunden.


Lähde/källa/source: ru.wikipedia.org

Abortti, jota amerikkalaiset uskonnolliset konservatiivit niin paheksuvat, on neuvostoajan perintönä edelleen varsin tavallinen "ehkäisykeino" Venäjällä, jopa huomattavasti yleisempi kuin Yhdysvalloissa. Immuunikatotartunnat reuhaavat kuin Afrikassa - jopa siinä määrin, että itäsuomalaiset keski-ikäiset miehet, jotka käyvät rajantakaisissa bordelleissa, hakevat niistä usein tappavia tuliaisia vaimolle. Toki Venäjältäkin löytyy alan miehiä, jotka tuntevat peräpääseksin salat, ja yhtä lailla siellä piikitetään heroiinia ränniin maamiesseuran yhteisellä ruiskulla.

Abort, av amerikanska religiösa konservativa så avskydd, var redan på sovjettiden, och är än i dag, ett rätt populärt "preventivmedel" i Ryssland, även betydligt vanligare än i Förenta Staterna. Aidssmittan grasserar som i Afrika - till den milda grad att medelålders män från Östra Finland, som gillar att besöka glädjehus på andra sidan gränsen ofta återvänder med livsfarliga flugor i trumpeten, som även den äkta makan får sin beskärda del av. Visst finns det också analsexfrälsta killar i Ryssland, för att inte nämna den del av befolkningen som kristligt delar heroinsprutor.

Muutama vuosi sitten silloinen ulkoministerimme Timo Soini sanoi jota kuinkin, että Venäjän maahanmuuttopolitiikka oli esikuvallista ja olisi soveltunut malliksi meillekin. Tämä oli vähintään yhtä hullunkurinen heitto kuin Pat Buchananin kuvitelmat kristillisen siveästä Venäjästä. Todellisuudessa erityisesti entisistä neuvostotasavalloista suuntautuu Venäjälle laaja muuttoliike.

För ett par år sedan sade vår dåvarande utrikesminister Timo Soini någonting i den stilen att den ryska invandringspolitiken var förebildlig och värd att ta efter. Det här var lika skrattretande som Pat Buchanans föreställningar om ett kristligt, sedligt Ryssland. I verkligheten har Ryssland massor av invandrare, särskilt från före detta sovjetrepubliker.

Onkin selvää, että "maahanmuuttokriittinen" äärioikeisto todellisuudessa ihailee Venäjän kovaa ja autoritaarista politiikkaa ihan omia kansalaisia kohtaan. Siksi se tuudittautuu kuvittelemaan, että Venäjällä myös maahanmuutto olisi jotenkin ankarasti säännöstelty. Todellisuudessa Venäjälle saa tulla ihan kuka vaan joka osaa venäjää, ja kansalaisuudenkin saa viidessä vuodessa, jos on edes jota kuinkin siivolla, tekee töitä eikä sotkeudu rikoksiin.

Det är klart att den "invandringskritiska" extremhögern egentligen beundrar Rysslands hårdhänta och auktoritära politik mot egna medborgare. Därför inbillar den sig att också invandringspolitiken i Ryssland är hårdhänt och sträng. Egentligen får vem som helst som behärskar ryska bosätta sig i Ryssland, och för att bli medborgare måste man bara leva som någorlunda hyggligt folk, arbeta och undvika att begå brott.

Karl Lueger vanhana ansioituneena ja arvostettuna poliitikkona.

Karl Lueger som gammal, välmeriterad och uppskattad politiker.

Kuva/bild: Ludwig Grillich, lähde/källa/Quelle: Wikipedia.

Olen joskus sanonut, että jos Putinilla on valtioviisautta, se on hänen kyvyssään esittää kommunistia kommunisteille, ortodoksia ortodokseille ja nationalistia nationalisteille, jotka kaikki luulevat, että heillä on oma mies maan johdossa. (Sama lahjakkuus oli Karl Luegerilla, joka oli Wienin pormestari siihen aikaan kun Hitler notkuskeli ao. kaupungissa.) Imagonhallinta on todellakin onnistunut, kun Putin käytännössä päästää Venäjälle kuin hollitupaan vaikka itse pirun ja hänen vaarinsa myös, mutta samalla meikäläinen putinisoitunut äärioikeisto kuvittelee rakkaan Vovkansa olevan niin kova mies, että hän pitää pelkkien rintakarvojensa voimalla maahanmuuttajat poissa.

Jag har någon gång sagt att den statsklokhet Putin förfogar över är att han klarar av att spela kommunist för kommunister, ortodox för ortodoxa och nationalist för nationalister - alla kan föreställa sig att presidenten är en av dem. (Samma talang hade Karl Lueger, som var borgmästare för Wien när Hitler ännu vistades i den staden.) Imageförvaltningen har lyckats bortom all förväntan, när Putin håller sitt lands portar öppna för självaste hornpelle och hans farfar medan vår putiniserade extremhöger tror att älskade Vovka är en så tuff kille att han håller invandrarna borta med sina bara brösthår.

Ramzan Kadyrov (Q̇adar Aẋmat-khant Ramzan), Tšetšenian päämies.

Ramzan Kadyrov (Q̇adar Aẋmat-khant Ramzan), statsöverhuvudet för Tjetjenien.

Lähde/källa/источник: Wikipedia

Mitä sitten tulee läntisiin maihin väitetysti muodostuneisiin "no go" -alueisiin, joissa vallitsee šaria-laki: kuten Applebaumkin huomauttaa, Venäjällä on ihan Putinin luvalla sellainen kielletty vyöhyke, eli Tšetšenia. Tätä osatasavaltaa hallitaan vanhoillisimman šaria-tulkinnan mukaan, jos kohta on syytä epäillä, että Kadyrovin hallinnossa on mukana myös klaani- ja gangsterihenkeä. Mutta Putinin systeemissä on kyse pitkälti siitä, että alueyksiköiden ja läänien johtoon pannaan kovapintaisia satraappeja, joilla on oikeus omalla alueellaan vaikka ryöstää, tappaa ja raiskata mielensä mukaan, kunhan ovat uskollisia pääteurastajalle Kremlissä. Näillä reunaehdoilla satraappi saa sitten olla muslimi, buddhalainen tai vaikka zoroasterilainen fundamentalisti.

Vad sen gäller de påstådda "no go"-områdena i västliga länder, som kantänka styrs enligt sharialagen, så påpekar även Applebaum att det är Ryssland som har en dylik förbjuden zon, och detta med Putins goda minne: Tjetjenien. Denna delrepublik förvaltas helt enligt den mest konservativa shariatolkning, låt vara att Kadyrovs regim till stor del också handlar om rent klanvälde och gangsterism. Men i Putinsystemet brukar det tillsättas hårdföra ståthållare för alla regionala enheter och län: dessa satraper får sen stjäla, döda och våldta hur mycket de än vill, om de bara förblir trogna den överste skurken i Kreml. På dessa villkor får satrapen sen vara muslim, buddhist eller zoroastriansk fundamentalist.