Ano Turtiainen Venäjällä - Ano Turtiainen i Ryssland

Ano Turtiainen, perussuomalaisissa potkuihin asti kunnostautunut voimailijapoliitikko, on nyt herättänyt noloa huomiota muutettuaan Venäjälle, mistä hän on kuulemma jo hakemassa poliittista turvapaikkaa. Kuten sekä suomalaisten että muunmaalaisten Venäjän-rakastajien tapaukset ovat viime aikoina osoittaneet, tällaiset loikkarit leikittelevät hengellään: on täysin aiheellista olettaa, että kun asianomaisen propagandahyöty loppuu, hänet toimitetaan Ukrainan rintamalle kuolemaan surkeissa olosuhteissa. Toki mitenkään ennenkuulumatonta ei olisi sekään, että asianomainen vain tapetaan ja ruumis heitetään tienposkeen matoja keräämään - sellainen on Venäjän ihailtu dostotolstojevskikulttuuri.

Ano Turtiainen, denne atletiske politiker som verkade inom sannfinska partiet tills han fick sparken, har nu väckt förargelse när han flyttat till Ryssland, där han söker politisk asyl. Dylika överlöpare riskerar sitt liv, något som både finska och övriga sådana på sistone fått uppleva: det är helt begrundat att misstänka, att också Turtiainen, när han inte längre är till nytta som hjälte i propagandan, kommer att skickas till ukrainska fronten för att stupa under bedrövliga förhållanden. Eller så tas han helt sonika av daga och liket slängs in i diket för att ätas upp av maskar - sådan är Rysslands mäktiga dostotolstojevskijkultur som vi förutsätts beundra. 

Jo vuosia sitten Turtiainen teki selväksi, että oli Venäjän puolella pahaa epävenäläistä maailmaa vastaan. Jossain julkisessa möläytyksessään hän sanoi: VETOAN NYT VENÄJÄÄN. En muista missä asiassa hän vetosi Venäjään, mutta tärkeäähän on ennen kaikkea se, että hän vetosi. Turtiainen ei edes ole ollut ainoa suomalainen, joka tällä tavalla näkee Venäjän jonkinlaisena ylituomarina. Muistan erään 90-luvun lamassa omaisuutensa menettäneen herran, joka haki oikeutta ties miltä tahoilta, mutta ennen muuta Venäjältä: hänellä oli nettisivu, joka oli otsikoitu vetoomuksena jollekin EU-elimelle, mutta joka alkoi sanoilla "Arvoisa Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin".

Turtiainen har redan för ett antal år sedan gjort det klart att han står för Ryssland emot den onda icke-ryska världen. Något av sina mindre genomtänkta offentliga yttranden rubricerade han t ex med orden NU VÄDJAR JAG TILL RYSSLAND. Jag har helt glömt bort vad det var för en sak hans vädjan gällde, men det viktigaste är ju att han överhuvudtaget vädjade till vår östra granne. Turtiainen är knappast den ende finne som så här uppfattar Ryssland som någon sorts översta domare. Jag minns en gentleman som förlorat sina egendomar i nittiotalets ekonomiska recession: denne stackare sökte rättvisa på alla möjliga håll, inklusive Ryssland. Han hade en webbsida i vars rubrik han vände sig till någon EU-instans, men vars brödtext började med orden "Värdade president av Ryssland Vladimir Putin".

Ajatus Venäjästä jonain vetoamisinstanssina on tietysti taas yksi esimerkki siitä, kuinka vanhan vasemmiston pakkomielteet ovat levinneet hörhöoikeistoon. Tämä palautuu sisällissotamme aikoihin. Punaisen osapuolen kannalta Suomi ei ollut koko kansakunnan itsenäinen isänmaa, vaan valkoisten sortajien pesäke - tämä muuttui tunnetusti vasta talvisodan ja tammikuun kihlauksen myötä. Itse asiassa englanninkielisessä historiankirjoituksessakin näkee joskus kaikuja tästä: annetaan ymmärtää Suomen olleen ennen kaikkea Venäjän sisällissodan valkoisen osapuolen evakuoitumispaikka, lähinnä jonkinlainen Venäjän Taiwan - Mannerheim Jiang Jieshin osassa. 

Att man ser Ryssland som en instans att vädja till är naturligtvis ett exempel till på hur gamla vänsterns tvångsföreställningar slagit rot inom tokhögern. Det hela återgår till vårt inbördeskrig. För den röda sidan framstod Finland inte som hela nationens självständiga fosterland, utan som ett näste för vita förtryckare - det här förändrades som bekant först med vinterkriget och januariförlovningen. I själva verket kan man förnimma vissa ekon av dylika attityder även i engelskspråkig historieskrivning, där det ibland antyds att Finland främst utgjorde en evakueringsstation för ryska vinterkrigets vita, en motsvarighet till Taiwan, med Mannerheim som Jiang Jieshi. 

Joka tapauksessa vanhan koulukunnan työläisvasemmistolaisille oli normaalia kokea Neuvostoliitto puolustajakseen Suomen porvareita vastaan. Tähän liittyi myös heidän tapansa jatkuvasti vedota Pariisin rauhansopimukseen. Ihmisoikeussopimukset olivat kevyttä kamaa verrattuna Neuvostoliiton kanssa allekirjoitettuihin asiakirjoihin. Kun Suomessa jokin äärioikeistojärjestö - tyypillisesti Pekka "Siitin" Siitoimen pulju - sai julkisuutta surkuhupaisilla hakaristitempauksillaan, vasemmistotahot paheksuivat tätä viitaten siihen, että Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta fasistiset järjestöt. Ainakin taistolaisten voi olettaa myös vedonneen Neuvostoliittoon pyrkimyksissään tukahduttaa ao. järjestöt, eikä se tietysti mitenkään hämmästytä: kun äärioikeistolaiset polttivat taistolaisten lehtiä painaneen kirjapaino Kursiivin, he asiallisesti ottaen syyllistyivät poliittiseen terroritekoon.

Under alla omständigheter var det naturligt för gamla skolans arbetarvänster att uppfatta Sovjetunionen som försvarare mot Finlands borgare. Därför brukade de också tala så mycket om fredsfördraget i Paris från år 1947. De internationella avtalen om mänskliga rättigheter var ingenting i jämförelse med alla dokument man skrivit under med Sovjetunionen. När någon högerextremistisk organisation i Finland - typiskt ledd av Pekka Siitoin - ådrog sig uppmärksamhet, uttryckte vänstern sitt ogillande med hänvisning till att Parisfreden förbjöd fascistiska organisationer i Finland. Det kan antas att de taistoitiska stalinisterna direkt åberopade sig på Sovjetunionen i sina strävanden att få dylika organisationer nedlagda, och det förvånar mig inte det minsta: när högerextremisterna tuttade eld på tryckeriföretaget Kursiivi, som tryckte taistoitiska tidningar, begick de faktiskt ett politiskt terrordåd. 

Nyt vuorostaan Ano Turtiainen julistaa "vetoavansa Venäjään" ja muuttaa Venäjälle, koska kokee Venäjän Suomea oikeudenmukaisemmaksi ja reilummaksi paikaksi. Totisesti on maailman meno mennyt postmoderniksi. Samanlaista naurettavuutta oli siinäkin, että lähinnä katuäärioikeistoksi laskettavan puljun riveistä löytyi eräs herra, jonka harvinainen nimi paljasti hänen kuuluneen paikkakuntansa merkittävään punikkiperheeseen ja joka itse näki kommunisteja ja punikkeja ja punikkien lapsia kaikkialla.

Nu är det å sin sida Ano Turtiainen som "vädjar till Ryssland" och flyttar till Ryssland, eftersom han anser att livet i grannlandet är rättvisare och mera lajbans än i Finland. Det är minsann en postmodern värld vi lever i. Lika löjligt är det, att en av aktivisterna i vår rännstenshöger bar på ett sällsynt efternamn som tydde på att han var sonsonsson till en ökänd röding från år 1918 - men denna figur beskyllde givetvis alla andra för att vara kommunister och rödingar och avkomlingar till rödingar. 

Totean taas, että vanhan maailman äärioikeisto oli oikeasti isänmaallista ja sitä motivoivat ihan ymmärrettävät huolenaiheet. Seppo Lehdon ja Olavi Mäenpään perusvsikuttimet olivat isänmaallisia ja maanpuolustuksellisia, kun taas seuraavan sukupolven äärioikeistolaisuus ei itsekään tiedä mitä se haluaa, paitsi kaaosta ja Suomen tuhoamista. Tämä toki tuntuu koskevan nykyoikeistoa yleisemminkin. Ei se aja yrittäjien asiaa eikä isänmaan liioin, ainoastaan kiusaa ja häiriköi vasemmistona pitämiään, ja vasemmistoksihan se tuntuu laskevan kaikki, joiden älykkyysosamäärä ylittää ruumiinlämmön.

Jag konstaterar en gång till att gamla skolans högerextremister kunde vara genuint fosterländskt inställda och motiveras av mänskligt förståeliga bevekelsegrunder. Seppo Lehto och Olavi Mäenpää utgick i sina pajkastningskampanjer från genuin fosterländskhet, men den följande generationen högerextremister förefaller inte själv veta vad den vill - förutom kaos och förstörelse för fosterlandet. Men det verkar gälla för vår tids höger i allmänhet. Den försvarar varken företagarna eller fosterlandet, den koncentrerar sig på att förfölja alla den ser som vänster, och vänster är för den alla vars intelligentskvot är högre än deras kroppstemperatur.