maanantai 30. joulukuuta 2013

Olen oikeassa

(alkujaan julkaistu Paljastetun blogissa 30. joulukuuta 2013)
En mielelläni haluaisi sanoa tätä, mutta mitä kauemmin äärioikeisto teutaroi suomalaisen yhteiskunnan suuna päänä, sitä selvempää on, että olen ollut oikeassa koko ajan. Tämän ovat joutuneet yhä useammat ihmiset myöntämään. Timosen Saku äskeisessä bloggauksessaan juuri totesi, ettei pidä enää puheitani yliampuvina: maahanmuuttokriittiset ovat todellakin valmiita surmaamaan vastustajikseen mieltämiensä lapsia.

Korostan sanoja ”vastustajikseen mieltämiensä”, koska äärioikeiston vihalistalle joutuu täysin sattumalta ihmisiä, jotka suhtautuvat jota kuinkin neutraalisti esimerkiksi maahanmuuttoon. Todellisuudessa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ohjailevat tahot ovat korkean tason poliitikkoja, yleensä vielä porvarillisia, joille rasistit eivät uskalla sanoa vastaan. Sen sijaan he vainoavat tavallisia, suhteellisen epäpoliittisia keskiluokan edustajia. Jotakuinkin kenen tahansa lapset ovat maahanmuuttokriitikko-breivikistin mielestä legitiimejä murhan kohteita.

Poikasi pelaa lätkää? - no, useimmilla urheiluseuroilla on nykyään aktiivisia ohjelmia maahanmuuttajanuorten saamiseksi mukaan toimintaan. Tämä tekee poikasi lätkäseurasta osan ”monikulttuuristen kommunistien” juonia. Breivikisti hiipii poikasi jääkiekkoharkkoihin, tähtää aseellaan ja ampuu lasta takaraivoon. Lapsesi pään pirstoutuessa breivikisti purskahtaa nauruun: siinä kuoli taas mokuttajan alku.

Tyttäresi käy seurakunnan kerhossa? - no, kirkko on äärioikeiston ja sen piirissä toimivien äärikristittyjen liikkeiden mielestä ”homo- ja runkkaripappien” (aito sitaatti) väärä kirkko, joka mielistelee muslimeja ja suvaitsee. Breivikisti hiipii lapsesi päiväkerhoon ja tulittaa aseellaan purskahtaen taas nauruun, kun lapset tuupertuvat hänen luoteihinsa.

Mitä tahansa lapsesi sitten tekeekin, breivikistit löytävät kyllä tekosyyn surmata hänet kesken hänen harrastustoimintansa. Tällaiset teot ovat jo arkipäivää Yhdysvalloissa, toki niiden äärioikeistolaisista vaikuttimista ei mielellään puhuta, koska mediamme ovat ottaneet asiakseen äärioikeiston silittämisen myötäkarvaan. Senhän näki omienkin kouluampujiemme tapauksissa: nuoret miehet julistivat olevansa ”isänmaallisia” ja ”maahanmuuttokriittisiä”, mutta sitä ei saanut sanoa ääneen.

Ei uskallettu sanoa, että nuori ”isänmaallisuuttaan” vakuutteleva mies on yhä useammin vain viattomien ihmisten kuolemaa himoitseva tappajarobotti. Ei ”isänmaallisuus” tarkoita tällaisille murhaajapojille mitään muuta kuin toisten ihmisten hengen riistämistä sillä tekosyyllä, että he kuuluvat johonkin sellaiseen ihmisryhmään, jonka pojan esikuvanaan ihailema kyyninen äärioikeistolainen mielipidejohtaja on määritellyt ”epäisänmaalliseksi” tai ”maanpettureiksi”. ”Isänmaallisuus” tarkoittaa sitä että käydään sotaa ja tapetaan ”vihollisia”. Kun ei ole käynnissä oikeaa sotaa, silloin tapetaan ”sisäisiä vihollisia”.

Poliisi ei puolusta äärioikeiston uhreja. Vuosikausien nettisolvauskampanjojen kohteiksi joutuneet eivät saa vainoojiaan käpälälautaan, koska poliisin mielestä kyseessä on ”ääriryhmien välienselvittely”. Toisin sanoen heti kun joudut äärioikeiston sonnanheittolistalle, siirryt yllätykseksesi ”äärivasemmiston” riveihin, vaikka olisit koko ikäsi äänestänyt porvaripuolueita. Eihän äärioikeisto voisi oikeasti porvaria ahdistella, eihän?

Tietenkin historiansa lukenut tietää, että se ahdisteli maltillisia porvareita viime kierroksellakin, silloin kolmikymmenluvulla, mutta historia ei kuulu poliisiammattikoulun opintoihin. (Ei se tosin kuulemma kuulu pian lukionkaan...) Toki poliisi tutkii kaikki äärioikeiston kunnon ihmisistä tekemät ilkivaltaiset rikosilmoitukset, ja ne otetaan vakavasti ja käväisevät vieläpä syyteharkinnassa. Ovathan äärioikeistolaiset taparikolliset sentään poliisin vanhoja tuttavia, elleivät peräti poliisien puoluetovereita (ja eräissä tapauksissa kansanedustajakavereita).

Media ei puolusta äärioikeiston uhreja, vaan keskittyy ymmärtämään ja inhimillistämään äärioikeistolaisia. Tämä voi johtua siitä, että toimittajat on peloteltu hiljaisiksi, tai siitä, että toimittajat ovat itse vakaumuksellisia äärioikeistolaisia, joiden mielestä keskeiset länsimaiset liberaalit periaatteet ovat kommunismia ja tilalle on tuotava fasistinen nyrkkivalta ja rikollisten laki.

Toki toimittajien hampaattomuus voi johtua siitäkin, että media on äärioikeistolaisten Alfred Hugenberg -tyyppisten hahmojen hallussa (historiaa tuntemattomille tiedoksi, että Hitler saavutti valta-asemansa tuonnimisen saksalaisen mediakeisarin tuella), jotka ovat leikkineet liberaalia vain koska eivät ole pitäneet äärioikeistolaista suvaitsemattomuutta kaupallisesti kannattavana. Nyt kun meillä taas alkaa olla akateemisesti koulutettuja natseja niiden perinteisten juopporattien ja rikollisten lisäksi, parin sukupolven verran äärioikeistolaisuutensa piilossa pitäneiden rikkaiden perheiden nuorimmat vesat innostuvat jälleen johtamaan Suomea kohti sadistisen väkivallan hallitsemaa diktatuuria.

Viimeksihän homma jäi vähän kesken, kun neukut hyökkäsivät ja piti pommisateen alla sopia linnarauhasta siihenastisten vastustajien kanssa. Sillä kertaa naapurissa näet oli meikäläiselle oikeistolle epämieluisa aatesuunta niskan päällä, joten köyhääkin piti lepytellä jotta se olisi ollut valmis menemään rintamalle hugenbergien rahapussia puolustamaan.

Nythän Venäjällä tunnetusti pitää valtaa sellainen tsaari, joka ei ideologisesti ole mitenkään vastenmielinen äärioikeistolle. Toisin sanoen sen enempää rikkaita hugenbergejä kuin katutason rivinatseja ei ollenkaan huolestuta ajatus Venäjän ylivallasta Suomessa. Päin vastoin äärioikeiston piiristä kantautuu jatkuvasti sellaisia lausuntoja, että Venäjä näyttää julmuuksineen, moskeijoihin heitettyine pommeineen, muslimilasten murhaamisineen ja homojen organisoituine nöyryyttäjäisineen oikein houkuttavalta vaihtoehdolta lännen vapaudelle, suvaitsevaisuudelle, vauraudelle, vakaudelle ja muille ikäville ja vastenmielisille asioille.

Äärioikeiston kääntyminen Venäjän ihailijoiksi on sekin prosessi, jonka olen ennustanut jo vuosia sitten ja jonka jo yli kymmenen vuotta sitten osasin aavistaa. Sen näin silloin kun eräs hurrivihaaja jankkasi minulle, että Venäjä ei ollut koskaan hyökännyt Suomeen – ilmeisesti sitten Ruotsi oli? Toivuttuani hämmästyksestäni totesin tykönäni, että ilmeisesti hurrivihaajamme ovat tavalla tai toisella Venäjän lumoissa tai palkoissa, koska voivat pokkana heittää jotain noin absurdia. Sen jälkeen äärioikeistomme on yhä selvemmin kehittynyt venäläismieliseen suuntaan.

Tällä hetkellä olen vakuuttunut siitä, että Suomella ei ole toivoa, eikä sinun lapsillasi. Äärioikeiston taistelu ei käy myyttistä ”äärivasemmistoa” vastaan, vaan koko lainkuuliaista keskiluokkaa vastaan. Aivan mikä tahansa asia, mitä keskiluokan edustaja tekee ja on tottunut tekemään, voi huomenna olla ”äärivasemmistolaisuuden” merkki, josta äärioikeisto sinua rankaisee, tai lapsiasi. Poliisi ei sinua pelasta, koska kokemus osoittaa poliisin olevan aina äärioikeiston puolella ”vastakkaista ääriryhmää” eli koko lainkuuliaista keskiluokkaa vastaan. Media ei nosta kohua, koska media on keskittynyt levittelemään äärioikeistolaisten triviaaleintakin ulostuloa ja inhimillistämään äärioikeistolaisia tekemällä heistä hömppä- ja juorujuttuja. Kun lapsesi surmataan, poliisi syyttää sinua siitä että ”ääriryhmäläisyydelläsi” (olemalla olemassa) teit heistä kohteita äärioikeistolle. Samassa hengessä kirjoittaa media juttunsa, jos noteeraa tapahtunutta ollenkaan.

Mieletöntä ja vainohullua pelottelua, sanot? Kaikki ennustukseni ovat edelleenkin osuneet oikeaan, mistä tiedän sormeni olevan paremmin tämän kansan valtimolla kuin itsekään olisin uskonut. Siksi sanon tämän nyt syvällä vakaumuksella, miehenä, joka tietää olevansa oikeassa: Kuolema hiipii kivääri viritettynä kohti lastasi, eikä kukaan suojele eikä pelasta. Viimeinen tilaisuus estää äärioikeiston valtaantulo on jo menetetty.