sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Huomioita Halla-ahon kultista

/julkaistu ensimmäisen kerran Paljastettu-blogissa 6. lokakuuta 2013)

Halla-aholaisuuden kulttimaisia piirteitä porukalla pohdittuamme päädyimme panemaan kokoon seuraavan listan niistä periaatteista, joille halla-aholaiset maailmankuvansa ja retoriikkansa perustavat. 

Listan ensimmäinen luuranko on julkaistu Todellisuus.org -nettifoorumilla, mutta sitä on sittemmin laajennettu ja kommentoitu:
1. Ulkomaalaisen tekoja ei tule ymmärtää kuten suomalaisen tekoja yksilöpohjalta, koska ulkomaalainen ei ole yksilö, vaan kollektiivisen kulttuurinsa vanki. Tämä on halla-aholaisuuden ehkä keskeisin periaate ja tästä halla-aholainen rasismi kumpuaa. Laajennettuna sen voidaan sanoa koskevan jopa kaikkia halla-aholaisiin kuulumattomia: heidän katsotaan olevan yksi yhtenäinen ”vihervasemmistolaisten”, ”mokuttajien” massa, jolla ei ole minkäänlaisia sisäisiä mielipide-eroja mistään. 

Siinä missä halla-aholaiset kieltäytyivät ottamasta minkäänlaista vastuuta tai myöntämästä minkäänlaista ideologista yhteyttä Anders Behring Breivikiin, jopa kokoomuslainen, joka puhtaasti kotikasvatuspohjalta ja epäpoliittisesti on kyllästynyt rasistien törkeyksiin, julistetaan vihervasemmistolaiseksi, joka on jotenkin moraalisessa vastuussa pikkuanarkististen huligaanien töhryistä. 

2. Minkäänlainen positiivinen erityiskohtelu millekään vähemmistölle on kantaväestön syrjimistä. Toisin sanoen ruotsinkieliset kaavakkeet virastoissa ovat suomenkielisten syrjintää ja invalidiluiskat kirjastoissa ovat tervejalkaisten syrjintää. 

Tasa-arvoisuutta on se ja vain se, että kaikkia palvellaan suomeksi ja että kaikki, myös invalidit, saavat tasa-arvoisesti kiivetä portaat ylös.

3. Epähumaani äärioikeistolaisuus on vain objektiivisuutta, kiihkottomuutta ja tieteellisyyttä. Kaikenlainen humanitaarisuus on vasemmistolaisuutta ja johtaa väistämättä stalinismiin. Itse asiassa epähumaani äärioikeistolaisuus on oikeasti humanitaarisuutta humaanimpaa, koska humanitaarisuus on oikeasti stalinismia. 

Tästä ajattelutavasta esimerkiksi Sampo Terho antoi mainion esimerkin sanoessaan, että kommunismi voitti, koska kommunistien propagandassaan harjoittama vetoaminen kansainväliseen solidaarisuuteen, ihmisten yleiseen hyvyyteen ym. siirtyi kapitalismin puhetapaan. Tämän logiikan mukaan hyvyys – siis puoluerajojen yli tunnustettu hyvyys – on kommunismia.

4. Rasismi on ongelmallinen käsite, ja sitä paitsi olemme kaikki rasisteja, joten rasismin kieltäminen johtaa sananvapauden riistämiseen. Populismi on ongelmallinen käsite, ja sitä paitsi populismi kuuluu demokratiaan, joten populismin paheksuminen on demokratianvastaisuutta. 

Tämä demokratiakäsitys on tyypillinen kehitysmaille, joissa vaalit vaativat kuolonuhreja: oikeusvaltio ja yhteiskuntarauhan suojelemiseksi pystytetyt demokratian rajoitukset, amerikkalaisella termillä ”checks and balances”, ovat vain kansan tahdon rajoituksia. ”Kansalla” tulee olla demokratian nimessä oikeus vaikka riistää yksittäisen ihmisen ihmisoikeudet.

5. Maahanmuuttaja ei kotoudu. Maahanmuuttajan lapset ovat toisen polven maahanmuuttajia, maahanmuuttajan lapsenlapset kolmannen polven maahanmuuttajia.

6. Maahanmuuttajan rikokset johtuvat maahanmuuttajan kulttuurista ja uskonnosta, ja maahanmuuttaja tekee rikoksia osana kulttuurista sodankäyntiä. Suomalaisen rikokset johtuvat yksilöllisistä luonteen heikkoudesta, tai eräissä tapauksissa isänmaallisen valkoihoisen oikeutetusta katkeruudesta hyysäysyhteiskuntaa vastaan. 

Kuten Oriana Fallaci sanoisi, jos eläisi, ja sanoikin eläessään: jos somali kuseskelee seinälle, kyse on muslimiyhteisön kollektiivisesta halveksunnan osoituksesta lännelle, mutta jos valkoinen heteromies kuseskelee seinälle, se johtuu vain asianomaisen valkoisen heteromiehen yksilöllisestä huonotapaisuudesta. 

Korollaari: maahanmuuttajan tekemänä sama rikos on aina jotain paljon hirveämpää ja kohtalokkaampaa kuin kantaväestöön kuuluvan tekemänä. Kun perussuomalaisten ”työmiehenä” toimivan entisen ammattiyhdistysmiehen raiskaustuomio synnytti keskustelua, eräs häntä puolustamaan rientäneen ”vapaapalokunnan” miehistä julisti: ”Minä en tunne ketään joka ei olisi syyllistynyt johonkin seksuaalirikokseen, tai sen tunnusmerkistön täyttävään tekoon, lähes kaikki luokkakaverit syyllistyivät siihen jo ala-asteella, sen jälkeen teot ja puheet muuttuivat vain ronskimmiksi.” 

Toisin sanoen raiskauksesta tuli anteeksiannettava hairahdus, koska oma mies sen teki – ja suomalaisillakin oli nyt raiskauskulttuuri, mutta siinä missä maahanmuuttajien väitetty ”raiskauskulttuuri” oli tällaisten keskustelijoiden mielestä raskauttava asianhaara, suomalaisilla se taas oli lieventävä!

7. Maahanmuuttajakriitikoiden kuva yhteiskunnallisista vastakkainasetteluista on sisäisesti ristiriitainen, koska heidän tarkoituksensakaan ei ole mikään muu kuin (totalitaarisen) vallan haaliminen itselleen, ei minkään konkreettisen epäkohdan (edes maahanmuuton ongelmien) korjaaminen. 

Seuraavat kaksi asetelmaa ovat suosittuja maahanmuuttajakriitikoiden retorisia keinoja, jotka kuitenkin asiasisällöltään ovat yhteensopimattomia. Kumpikin on tietysti tarkoitettu vetoamaan keskiluokaksi itsensä mieltäviin henkilöihin, jotka kokevat olevansa vastuuttoman, rikollisen alaluokan uhkaamia ja tylyn yläluokan sortamia:

a) Maahanmuuttajakriitikot ovat yhteiskuntaa ylläpitäviä, kovaa työtä tekeviä miehiä, joiden selkänahasta maahanmuuttajien maahantuonti maksetaan. Maahanmuuttajakriitikoiden vastustajat ovat hippipummeja ja hasiksenpolttajia, jotka elävät maahanmuuttajakriitikoiden siivellä Kallion suvaitsevaisuuskuplassa.

b) Maahanmuuttajakriitikot ovat oikeaa juurevaa unohdettua kansaa, joka joutuu etnohelvettilähiöissään kärsimään maahanmuuttajista, samalla kun maahanmuuttajia maahantuova eliitti eristäytyy omille valkoisille hienostoalueilleen, joihin maahanmuuttajien väitetysti aiheuttamat ongelmat eivät ulotu.


A)- ja b)-kohtiin vedotaan pokkana jopa yhden ja saman puheenvuoron sisällä. Maahanmuuttajiin asiallisesti ja suvaitsevaisesti suhtautuvat ihmiset leimataan aina joksikin muuksi kuin ”kansaksi” - milloin ”kansan” rahoilla eläviksi pummeiksi ja narkomaaneiksi, milloin ”kansaa” sortavaksi eliitiksi – eikä tässä olla näkevinään mitään ristiriitaa.

8. (liittyy läheisesti kohtaan 6). Maahanmuuttajien oletetaan jatkuvasti – kollektiivina, maahanmuuttajien suurena ummana – syyllistyvän sangen väkivaltaisiin tekoihin, jotka lähtökohtaisesti oikeuttavat kaiken, mitä maahanmuuttajakriitikoiden leiri tekee, Breivikin terrori-iskua myöten. Mitä tahansa maahanmuuttajakriitikko tekeekin, maahanmuuttajien väitetään etukäteen jo tehneen paljon pahempia asioita. Tämän kulttilaiset ottavat itsestäänselvyytenä.

9. Jussi Halla-ahon kirjoitukset ovat erehtymättömiä: Jussi Halla-ahon kirjoitukset todistavat pelkällä olemassaolollaan, että ”mokuttajat” ovat väärässä. Varsin monet Halla-ahon kannattajat itse asiassa kieltävät koskaan lukeneensakaan miehen kirjoituksia ja vakuuttavat olevansa hänen puolellaan ennen kaikkea periaatteellisista sananvapaussyistä.

Aikoinani pidin tätä osana äärioikeiston ainaista valehtelua, mutta viime aikoina olen alkanut ottaa tämän vakuuttelun vakavasti. Suurimmalle osalle kannattajista Jussi Halla-ahon kirjoitukset eivät itse asiassa ole ollenkaan niin tärkeitä sisältönsä kuin symbolisen arvonsa kannalta – siksi, että jossain ylipäätään on olemassa yliopiston tohtorismiehen kirjoittama kokoelma tekstejä, jotka pelkästään niistä säteilevällä yliopistollisella arvovallalla kumoavat kaikki mahdolliset vastaväitteet. 

Kun opetuslapset ovat vakuuttuneet siitä, että kaikkeen mahdolliseen kritiikkiin löytyy jo valmis ja tyhjentävä vastaus profeetan pyhistä kirjoituksista, he voivat kuitata kaiken liikkeen ulkopuolelta tulevan arvostelun toteamalla, että Halla-aho on osoittanut tuon väitteen vääräksi, eikä heidän itsensä tarvitse. Kaiken lisäksi tämä läpitunkematon itsevarmuus on saanut monet vastustajatkin miettimään, olisiko Halla-ahon jutuissa sittenkin itua – vieläpä pelkäämään niiden lukemista, jos vaikka oma maailmankuva järkkyisi. 

Todellisuudessa Halla-ahon jutut eivät oleelliselta sisällöltään erotu äärioikeiston vanhastaan kierrättämistä myyteistä, ja sekä lukijoiden että vastustajien aliarviointi on typerryttävää luokkaa.

Yksi kulttilaisten keskeisiä väitteitä on, että Jussi Halla-ahon kirjoitukset eivät ole rasistisia eivätkä loukkaavia, vaan niistä saadaan sellaisia ainoastaan ilkeämielisellä, kontekstista irrottavalla lukemisella. Tämäkin väite perustuu siihen, että tekstejä ei oikeastaan lueta, vaan niiden annetaan vain olla olemassa omassa pyhyydessään. 

Kun kultin ulkopuolelta tulevat henkilöt alkavat lukea tekstejä oikeastikin ja tarkastella niitä länsimaisten, demokraattisten arvojen kontekstissa, tietenkin ne näyttäytyvät rasistisina, fasistisina ja perusluonteisimpien oikeusperiaatteiden vastaisina, mutta sepä onkin väärä konteksti: kulttilaisten mielestä ainoa oikea konteksti on kultin konteksti, jossa näiden tekstien pelkkä olemassaolo on ihmeellinen, hyvä ja pyhä asia.

Koska Halla-ahon tekstit ovat pyhiä tekstejä, niitä ei voi lukea eikä arvostella kuten maallisia tekstejä. Se, että joku lukee ne ja arvostelee niitä esimerkiksi tavallisin poliittisen journalismin keinoin, on kulttilaisten mielestä jo itsessään merkki asianomaisen ilkeämielisestä luonteesta ja henkilökohtaisesta kaunasta ja kateudesta Halla-ahoa kohtaan. 

10. Islamin ja maahanmuuton vaara on absoluuttinen vaara, johon ei ole olemassa minkäänlaista ratkaisua, paitsi karkottaminen ja surmaaminen. Kaikki yrityksetkin ratkaista sitä millään muulla tavalla kuin maahanmuuttajia tappamalla tai maasta karkottamalla ovat pelkkää lyyran soittoa palavalle Roomalle, silkkaa turhuutta ja dhimmiyttä. Vain maahanmuuttajien ihmisoikeuksien väkivaltaisella loukkaamisella voidaan ratkaista maahanmuuttajaongelma. 

Maahanmuuttajakriitikot huutavat kyllä kurkkunsa käheiksi naisten ympärileikkauksista ym., mutta koskaan asiaa ei nähdä siitä näkökulmasta, että maahanmuuttajanainen tulee Suomeen nimenomaan pakoon sukuelimiä silpovaa kulttuuria ja että Suomessa hänen ja hänen tyttäriensä on parempi olla kuin omassa maassaan. 

Ehei: maahanmuuttajakriitikon mielestä naisia sortavia käytäntöjä ei lopeteta auttamalla ja tukemalla naisia, vaan karkottamalla naiset vaikka väkivalloin apumme ja tukemme ulottumattomiin. Kuten nimimerkkiä Escritor käyttänyt maahanmuuttajakriitikko sanoi Jussi Jalosen blogin kommenttipalstalla: ”Musliminaisten ja heidän lapsien [sic!] kotouttaminen Suomeen onkin asia, jota ei tulekaan edistää mitenkään.”.

11. Maahanmuuttajan epäinhimillistäminen on viety niin pitkälle, että edes maahanmuuttajanaista ei nähdä seksuaalisesti haluttavana. Musliminainen ei ole kaapunsa alla edes jännittävä kielletty hedelmä, vaan hänet on systemaattisesti epäinhimillistetty ”käveleväksi säkiksi”. 

Kun nuori maahanmuuttajanainen nousee esimerkiksi politiikkaan, kauneuskuningattareksi tai kulttuurin tekijäksi, hänet leimataan esimerkiksi kiintiön edustajaksi ja hänen aikaansaannoksensa kiistetään – vaikkapa Nasima Razmyarin osallistuminen television tanssikisoihin kirvoitti maahanmuuttajakriitikoilta paljon ilkeyksiä hömppäkuuluisuudesta, mutta toisaalta myös fantasioita siitä, kuinka jotkut Nasiman selän takana piilottelevat, kuvitellut ”afgaaniyhteisön johtajat” antavat käskyn hänen kunniamurhaamisestaan, koska hän on tanssahtelemalla rikkonut ikiaikaisen ja muuttumattoman muslimikulttuurin käskyjä vastaan.

Kuvaavaa kyllä seksuaalisia fantasioita ei esiintynyt. Tähän on vissi syynsä. Muistan 2000-luvun alkupuolelta Jaakko Myöhäsen nettikirjoituksessaan naisten ja miesten kohtaamattomuudesta lausuneen, että seksuaalinen halu on pohjimmiltaan ihmisen tervettä sosiaalista järkeä: se vetää peräkammarinpojan ja tytön ihmisten ilmoille osallistumaan lajitoveriensa elämään. Karkeakin seksuaalinen fantasia halutun sukupuolen edustajasta on viime kädessä tunnustus hänen ihmisyydelleen, sillä kyky tuottaa yhdessä jälkeläisiä on määritelmällisesti merkki samaan lajiin kuulumisesta. 

Siinä missä musliminainen on maahanmuuttajakriitikoiden propagandassa epäseksualisoitu, muslimimies on yliseksualisoitu: hänen katsotaan tulevan tänne ja raiskaavan suomalaiset naiset ja koko länsimaailman. Tällaisilla mielikuvilla lietsotaan tietenkin kantaväestön nuoria miehiä väkivaltaan muslimimiehiä vastaan, ”puolustamaan naisiamme”. 

Toisinaan tietysti muistetaan korostaa sitä, että maahanmuuttajat ovat muslimimiehiä ja pelkkiä muslimimiehiä, eikä maahan tule naisia yhtikäs miltään suunnalta. Nuoriin kantaväestön miehiin on lietsottava sellainen tunnelma, että heiltä viedään nyt naiset käsistä. 

Todellisuudessa tietysti Suomessa on jo paljon nuoria maahanmuuttajataustaisia naisia, kaikki eivät ole muslimeja, eivätkä kaikki nimellisesti muslimitaustaiset perheet ole kliseenmukaisia haareminvartijamiesten valtakuntia – monet pakolaisethan ovat lähteneet kotimaistaan juuri päästäkseen pois tällaisesta kulttuurista. 

Toisenlaisessa ilmapiirissä nuoret naimattomat miehet voisivat kiinnostua maahanmuuttajatytöistä mahdollisina peti- ja aviokumppaneina. Maahanmuuttajakriitikoiden vanhimmistolla ei ole varaa siihen, että tämä saisi heidän nuoremman ja vielä kenties paatumattoman polvensa järkiintymään takaisin ihmisiksi. Itse asiassa useampi kuin yksi maahanmuuttajakriitikko on todennutkin, että jos maahanmuuttajien enemmistö olisi nuoria naisia, mitään maahanmuuttajakritiikin aaltoa ei olisikaan. 

No, huomattava osa maahanmuuttajataustaisista uussuomalaisista itse asiassa on nuoria naisia, ja yhä useammat seurustelevat tai ovat jopa menneet naimisiin kantapeikon kanssa. Tämä on kuitenkin halla-aholaisesta näkökulmasta hyvin ikävä asia, joka täytyy hämärtää näkyvistä. 

Espanjan sisällissodan aattona eräs sikäläinen intellektuelli pani merkille, että kovat proletaarimiehet eivät enää vihellelleet eivätkä hyväntahtoisen himokkaasti ehdotelleet mitään kauniille hyvinpukeutuneille ylemmän luokan neidoille. Miehet vain kiroilivat ja mutisivat luokkavihan täyteisiä solvauksia. Intellektuelli kirjoitti havaintonsa kommentiksi päiväkirjaansa: ”Kun politiikka on hormoneja vahvempi, meillä ei ole toivoa.”

Ei meilläkään.