perjantai 17. helmikuuta 2006

Vanha runokäännös

Eksyin Gutenberg-projektin sivuille lukemaan Heinrich Heinen runoja kokoelmasta Buch der Lieder, ja huomasin siellä tämän, jonka vuosia sitten käänsin suomeksi pöytälaatikkoon:

Mein Knecht! steh auf und sattle schnell,
Und wirf dich auf dein Roß,
Und jage rasch durch Wald und Feld
Nach König Dunkans Schloß.


Dort schleich dich in den Stall, und wart,
Bis dich der Stallbub schaut.
Den forsch mir aus: Sprich, welche ist
Von Dunkans Töchtern Braut?


Und spricht der Bub: »Die Braune ist's«,
So bring mir schnell die Mär.
Doch spricht der Bub: »Die Blonde ist's«,
So eilt das nicht so sehr.


Dann geh zum Meister Seiler hin,
Und kauf mir einen Strick,
Und reite langsam, sprich kein Wort,
Und bring mir den zurück.


Hoi renkini! Nyt ratsusi
saat käydä satulaan
ja metsän läpi karauttaa
luo linnan kuninkaan.

Sen tallipoikaa oottele,
hän sulle kertoo kai:
on kumpi tytär kuninkaan
se, joka sulhon sai?

Jos oli tummatukkainen,
se tieto heti tuo.
Jos vaalea, niin itselles
sä hidas matka suo,

ja köysi osta joutessas,
niin kotiin palaten
se ainoa on mukanas,
mit' enää tarvitsen.

Siihen aikaan kun Suomi oli saksalaisempi maa, Heine oli meillä hyvinkin arvostettu runoilija, ja sekä Lorelei että Kaksi krenatööriä kuuluivat isoäitini keittiössähyräilyrepertuaariin. Voisin itse asiassa piruuttani joskus kokeilla uuden suomennoksen laatimista niistä kahdesta.