tiistai 6. syyskuuta 2005

Ruotsi näyttää tietä - taas kerran

Jan Guilloun järkimieheksi jo tiedämmekin. Nyt hän on Aftonbladetin kolumnissaan ottanut kantaa siihen, että homoprostituoidulla käyminen on Ruotsissa ilmeisestikin pienempi rikos kuin maksullisen naisen kanssa makaaminen heteromiehenä. Ruotsin korkeimman oikeuden oikeusneuvos (justitieråd) sai säilyttää virkansa, vaikka oli tuomittu miesprostituoidun ostamisesta. Skoonen hovioikeuden asessori sitä vastoin sai potkut - hän kun sattui olemaan heteromies.

Koska rikokset olivat muilta piirteiltään täsmälleen samanlaisia, Guillou toteaa, moiseen on vain yksi selitys: vallitsevan "sukupuolittuneen vallan näkökulman", feministisen maailmanselityksen, valossa miehet ryhmänä alistavat naisia ryhmänä. Toisin sanoen mies, joka makaa miehen kanssa, vaikka sitten maksaa tästä ilosta rahan, ei syyllisty poliittiseen rikokseen (naisen sortamiseen). Hän on, Stalinin aikaista keskitysleiriretoriikkaa käyttääkseni, sosiaalisesti läheinen. Mutta mies, joka ostaa naisen, on kansanvihollinen, hänen rikoksensa on vallitsevan politiikan vastainen teko. Vallitseva politiikka on tässä muotoiltu kokonaan feministien toiveiden mukaiseksi. Silti ruotsalaiset feministit julistavat, että heitä yhä sorretaan. Kyltymättömille ahmateille ei riitä mikään.

Guillou päättää kolumninsa toteamukseen, että ruotsalaiset homoprostituoidut ovat ilmeisesti eriarvoisessa asemassa naisprostituoituihin verrattuna, koska heidän ostamisensa ei ole heidän alistamistaan. Hän toteaa, että kun feministinen sukupuolittuneen vallan teoria ei kuitenkaan ole laki, vaan teoria tai poliittinen ideologia, tarvittaisiin oikeusasiamiehen lausunto siitä, miten tällaisissa tilanteissa oikein pitäisi menetellä.

Mitäs Guillousta, mutta hänen kollegansa Anna Ekelund on kirjoittanut raflaavalla otsikolla Falskit feministit tekevät heteromiehistä homoja. Eräs hänen homoystävänsä on nimittäin kertonut olevansa hulluille nykyfeministeille kiitollinen siitä, että nämä ajavat kaikki upeat miehet hänen syliinsä. "Kun kuulen, miten paljon heterorakastajia homoilla nykyään olen, minua alkaa huolestuttaa", hän toteaa. Ruotsalaiset heteromiehet turvautuvat homoihin tai haaveilevat homoudesta, koska he haluavat tasa-arvoisen kumppanin, jonka kanssa voi olla tasa-arvoinen ja kommunikoida ja tuntea ymmärtävänsä toista.

"Miksi koko ajan pitää tuntea olevansa epävarma?" kyselee Ekelundin naisiin pettynyt heteromiesystävä. "Teistä ei koskaan tiedä mitä haluatte. Kun saatte haluamanne, petytte. Sillä todellisuudessa haluatte jotain muuta, ette vain saa sitä sanottua. Odotatte, että teitä ymmärretään ilmankin. Naiset turvautuvat kauhun tasapainoon. Hallitsevat miestä epävarmuudella ja pelolla rakkauden sijasta. Miten voitte odottaa saavanne vastarakkautta?"

Ekelundilla on tähän kaikkeen oikein hyvä selitys: samalla kun naiset jatkuvasti kitisevät siitä, että miehet alistavat, he uskovat syvällä sisimmässään olevansa miehiä parempia. Eikä kenenkään ole mahdollista olla samanaikaisesti omahyväinen prinsessa ja tasa-arvoinen kumppani.

Ekelund toivoo myös, että "niin sanotut feministit" oppisivat näkemään maailman olevan, ei ainoastaan epäreilu, vaan myös epäreilu molempiin suuntiin. "Kun naisosapuolen mielipide kyseenalaistetaan raiskausjutussa, siitä vasta metakka nousee." Tietenkään naisen käyttämiä seksikkäitä alushousuja ei tule pitää todisteena siitä, että yhdyntä tapahtui yhteisymmärryksessä ja että raiskaussyyte on väärä, toteaa Ekelund, mutta yhtä väärin on tuomita mies raiskauksesta pelkästään siksi, että hänellä oli pornoa kotona. Ja tällaista on Ekelundin mukaan tapahtunut, aivan oikeasti.

"Miehet voivat olla sekä tyhmiä että pahoja", sanoo Ekelund. "Mutta naisetkaan eivät ole mitään enkeleitä. Ja naiset, jotka eivät ymmärrä tekojensa seurauksia ja vastuutaan niistä, voivat olla hengenvaarallisia ympäristölleen. Enkä tarkoita tässä päällekäynnin luonteisia raiskauksia, vaan niitä rajatapauksia, joissa mies luulee naisen nauttivan ja nainen päättääkin jälkikäteen, että kyseessä oli raiskaus."

"Naisia ei tule silittää myötäkarvaan", kun heitä kuulustellaan heidän tehtyään rikosilmoituksen raiskauksesta, sillä "naisetkin voivat valehdella. Poliisin on hyvä tietää, että itku on vain naisten tapa argumentoida." (Niin on, ja Eeva "Earl Grey" Leväsen tapaus täällä Blogistanissa osoittaa, että tätä tapaa ei naisesta saada hakattua ulos edes armeijassa. Mitä virkaa on naisten armeijankäynnillä, jos se ei tee edes tytöistä reiluja miehiä?)

Kolmannesta fiksusta lausunnosta vastaa Staffan Heimerson, maailmanmatkaajien kuningas, joka toteaa terroristiryhmien olevan ennen kaikkea muoti-ilmiö. Terroristiryhmiä on mahdollista vastustaa ja niitä vastaan on mahdollista taistella tehokkaasti joutumatta totaaliseen sotaan, koska niillä on loppuunpalamisaikansa. Heimerson muistuttaa, että 70-luvun alussa eriasteiset radikaalit kaappasivat lentokoneita Kuubaan harva se päivä - Kai R. Lehtosen Historian peruskartastosta minäkin muistan toisen maailmansodan jälkeisten konfliktien kartan, johon oli merkitty myös lentokonekaappaukset. Kartan perusteella äkkinäinen olisi voinut luulla Havannaa maailman johtavaksi kansainväliseksi lentoliikenteen solmukohdaksi. Kului sitten joitakin vuosia, ja pian kukaan ei enää tehnyt lentokonekaappauksia Havannaan. Samoin kävi Baader-Meinhof-ryhmän terroristeille. Loistavan polun toiminta vaati järjettömästi uhreja ja innosti Perun valtion yhtä säälimättömään vastaterroriin, mutta loppu tuli sillekin, kun ryhmän pääroisto saatiin kiinni limalaisesta hienostoasunnosta ja pantiin häkkiin näytteille. Ja omien muistikuvieni mukaan Intiassa oli minun yläasteaikanani täysi sota sikhien ja Intian hallituksen välillä. Sen pelättiin hyvällä syyllä leviävän Eurooppaankin sikh- ja hindusiirtolaisten mukana - briteissä oli muistaakseni jotain yhteenottojakin. Nykyään tunnetusti sikhit ovat tohtori Kokkarisen opiskelijoiden parhaimmiston joukossa hyvin edustettuina, ja tohtori Kokkarinen tuntuu kokevan heidät suoranaiseksi antiteesiksi öyhöttäville ja tieteellistä maailmankuvaa vastustaville muslimeille. Kaksi vuosikymmentä sitten tämä tällainen olisi ollut hyvin vaikeaa uskoa.

Niin että kyllä nuo muslimitkin tuosta järkiintyvät. Kysymys kuuluu, meneekö siihen yksi vai kaksi vuosikymmentä lisää, - ja mitä me voimme tehdä heikäläisten järkiinnyttämiseksi ihmisten ajoissa. Sekä keppiä että porkkanaa lienee tarpeellista tarjota. Kysymys on niiden oikeasta annostelusta.