Hommafoorumi haluaa nähdä venäläisessä miehityksessä hyötyjä Suomelle

 Nimimerkki Afrikan kirjeenvaihtaja, joka kirjoittaa päivämäärällä 1.3.2014, kuvittelee, että Venäjällä on ankara maahanmuuttopolitiikka (tietäisipä hän, kuinka paljon Venäjällä on muslimimaahanmuuttajia entisistä neuvostotasavalloista):

Kun Suomi on muuttunut rajattomaksi maaksi, jonne voi ilmaantua papereitta toiselta puolelta maapalloa oleilemaan tulevien veronmaksajasukupolvien kustannuksella, ainakaan venäläinen maahanmuuttopolitiikka ei vaikuta huonoimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Sama kirjoittaja samana päivänä masturboi kuvitelmillaan venäläisistä vankiloista (hänen mieleensä ei tietysti tulekaan sellainen mahdollisuus, että hän itse joutuisi oikeudettoman hirmuvaltahallinnon alaisuudessa syyttömänä vankilaan):

Vankiloista tuli mieleen, että Hommassa on usein moitittu suomalaista vankeinhoitopolitiikkaa ja toivottu, että mallia otettaisiin Venäjältä.

Nimimerkki ämpee, samana päivänä (hänkin ajattelee, että väkivaltaisena ja julmana maana Venäjä on varmasti oikeilla linjoilla hänelle tärkeissä kysymyksissä; näyttääkin siltä, että äärioikeisto tyypillisesti projisoi oman julmuutensa Venäjään joka asiassa): 

Valloitetussa Suomessa olisi voimassa venäläinen maahantulolaki, venäläinen sosiaalipolitiikka, ja venäläinen suhtautuminen kansalaistottelemattomuuteen.
Kaikissa noissa asioissa venäläinen laki taitaa olla suomalaista parempi nykyään.
Sosiaalipolitiikasta en tosin varmuudella tiedä.

Lisäbonuksena haluttomuus maksaa kenenkään toisen bisneksistään haalimia tappioita ei myöskään ole miinus.

Kyse on lähinnä toivottomuus nykyisten päättäjiemme kelvottomuudesta, melkein mikä tahansa on parempaa kuin nykyiset päättäjämme.

Nimimerkki Onnikka, samana päivänä, ottaa kantaa Krimin miehityksen puolesta (kuten muutkin äärioikeistolaiset, jotka haaveilevat venäläisestä miehityksestä Suomeen, hänkin lapsellisesti kuvittelee, että hän ja hänenlaisensa olisivat automaattisesti tasa-arvoisia kansalaisia Venäjällä ja voisivat muuttaa halutessaan vaikka Krimille, eivätkä esimerkiksi miehitetyn siirtomaan oikeudettomia asukkaita):

Kun ei ole demokratiaa kumminkaan niin aika turha olisi puolustaa mielestäni. Nykyinen kehityssuunta on kovin kehno. Poliitikot antavat ilmaiseksi pois melkein kaiken, osasta pienet lahjukset saaden.
Jos oltaisiin venäläisiä voitaisiin piakkoin vaikka Krimin niemimaalle muuttaa lämpöseen? (No en tiedä voivatko, joskushan siellä oli ettei voinut luvatta muutella minnekään, ainakin niin lehdet kertoi, enkä ole perehtynyt sen vertaa että voiko nykyisin.)

Bienveillant, samana päivänä, paheksuu "sosialistista" Suomea ja haluaa idän ihantolaan:

Väittäisin, että Suomi-Venäjä vertailussa Suomi on paljon sosialistisempi kuin mitä Venäjä. Venäjällä on tasaveroprosentti 13% kaikista palkkatloista, alv 15 %, ja mahtavatko pääomatuloista maksaa veroja lainkaan, pikainen googletus ei tätä kertonut.

Korpisoturi, 2. maaliskuuta 2014, valitsee mieluummin idän kuin lännen, koska sieltä löytyy "tervettä järkeä":

Ruotsin kaltaiseksi en haluaisi maamme muuttuvan. Katse itään, sieltä löytyy enemmän jopa tervettä järkeä. ....jos on pakko valita.

matkamiehiii, samana päivänä:

Suomi on väärässä valtioliitossa.

matkamiehiii korostaa sikiämisen tärkeyttä ja kuvittelee omiaan muslimien jakaumasta Venäjällä (voitte olla varmoja siitä, että esimerkiksi Moskovassa asuu paljon muslimeja):

Putin on jo onnistunut lisäämään etnisten venäläisten syntyvyyttä ja sama trendi jatkuu tulevaisuudessa. Sitäpaitsi suurin osa muslimeista asuu omilla alueillaan etelässä eikä etnisten venäläisten naapurustoissa sossujonossa, joten heidän kasvunsa on jokseenkin merkityksetöntä venäläisille.

Korpisoturi, edelleen samana päivänä, ottaa todellisen YYA-asenteen (tuota iskulausetta "ei Venäjä meitä uhkaa" kuulee jatkuvasti myös tyhmemmän sortin vasemmistolaisilta):

Turha tässä on vapista, ei Venäjä meittiä uhkaa. Sen tekee EU-liittovaltioon ujutus, sieltä tulee paljon paskaa suomalaisen niskaan.

JmR, yhä 2. maaliskuuta 2014, ei halua puolustaa väärällä tavalla ajattelevia suomalaisia, eli talvisodan henki ei tätä herraa kauheasti kiinnosta:

Sosialismi, vihreys, maailmanhalaus, muiden kuin suomalaisten laittaminen etusijalle Suomessa, monikulttuuri,kulttuurimarxismi, kehitysapu , tulonsiirrot eteläeurooppaan, vitusti velkaa yms

Ei kauheasti kiinnosta kuolla noita puolustaessa.

Nimimerkki Tragedian synty, samana päivänä - tämä kaverihan on tunnettu myös venäläismielisenä bloggaajana:

Minusta on hämmentävä ajatus, että venäläismielisyys olisi aina ja kaikissa olosuhteissa pahuutta. Kylmän sodan aikana olisin ollut vahvasti länsimielinen, koska idässä oli marxilainen imperiumi. Nyt lännestä löytyy kulttuurimarxilainen, suvaitsevaisuutta ja monikultturismia huokuva EU-imperiumi, kun taas itä on muuttunut lähinnä kansalliskonservatiiviseksi imperiumiksi. Minusta on maailman selvin asia, että tässä tilanteessa sympatiani ovat vaihtaneet suuntaa. En varsinaisesti pidä nykyisestä Venäjästä tai ylipäätään nöyristelystä mihinkään suuntaan. Mutta jos nöyristely johonkin suuntaan on valittava, suunta on ehdottomasti itä. Lännen tiellä on vastassa kulttuurimme ja kansojemme tuhoutuminen afrikkalaisen invaasion alle. Venäläinen invaasio olisi sanomattomasti parempi, vaikka ei hyvä sekään.

Lisäksi: en pidä itseäni isänmaallisena. Kuinka voisin kokea mitään uskollisuutta Suomen valtioon, joka tekee omista kansalaisistaan toisen luokan kansalaisia ja ainakin edesauttaa kansamme ja kulttuurimme degeneroitumista afrikkalaisen maahanmuuton hyväksymisellä?

Paras asia Venäjän interventiossa olisi sen aikaansaama psykologinen muutos. Minusta olisi hauska, jos joku Dan Koivulaakso saisi kerrankin huomata olevansa samassa veneessä vihaamiensa fasistien kanssa. Maan ilmapiiri paranisi huomattavasti.

Tuo väite, että "joku Dan Koivulaakso saisi huomata olevansa samassa veneessä vihaamiensa fasistien kanssa", on lievästi sanoen naurettava. Kuten tämänkin sivun näytteistä ilmenee, fasistit rientäisivät kieli pitkällä ja pippeli pitemmällä riemusta kiljuen Venäjän miehitysjoukkojen yhteistoimintamiehiksi.

Tragedian synty, edelleen - tämän puheenvuoron ensimmäinen tässä siteerattu rivi on kiitettävän rehellinen:

Siis mistä on peräisin tuo ajatus hommalaisista jotenkin erityisen isänmaallisina ihmisinä?

Petän mieluummin maan kuin kansan. Suomen valtio ei tunnu pitävän suomalaisia kuin hyväksikäytettävinä alamaisina, mistä ulkomaalaisten "positiivinen" syrjintä ja verorahojen heittäminen milloin kehitysapuun, milloin eurotukiin on päivänselvä osoitus. Minulle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa on se, että suomalaisuus säilyy vielä pitkään itseni jälkeen. Jos Venäjään on sen vuoksi turvauduttava, miksi se olisi jotain pahuutta?

siviilitarkkailija, edelleen samana päivänä, tuntuu hyvin sisäistäneen Kekkosen ajan ulkopolitiikan vaatimat löpinät Venäjän reiluudesta. Huomatkaa, miten kunnioittavasti hän kirjoittaa Autonomisen Suuriruhtinaskunnan ja Tsaarin oikein isoilla kirjaimilla:

En näe mitään syytä olettaa, että eurostoliitto palvelisi millään tavalla suomalaisuuden säilymistä paremmin kuin Suomi. Historiallisiin esimerkkeihin verrattuna eurostoliittoon liittyminen on jopa itsenäisyydellemme paljon tuhoisampaa kuin Autonomiseksi Suuriruhtinaskunnaksi ja Venäjän Tsaarin henkilökohtaisen hallinnon alaiseksi päätyminen. Itseasiassa autonomisen Suuriruhtinaskunnan hallinnossa onnistuimme jopa luomaan oman valuuttamme, markan. Eurostoliitossa maamme sosialistipääministerin suuri saavutus oli tästä ja omasta valuuttapolitiikan päätöksenteosta luopuminen. Mutta kuin kirsikkana kakun päälle, Suomen Pankin toveriviroista ei tietenkään luovuttu vaikka sen ainoa tehtävä loppui. Siinä kelpaa ihmetellä miksi valtionhallinto vain paisuu ja paisuu ja terveyskeskukset, kirjastot ja hoitopaikat karsiutuvat, loppuvat ...häviävät.

Vasta sortovuosina ministerivaltiosihteeriksi nousi Vjatšeslav Konstantinovitš von Plehwe, aikansa Olli Rehn, joka ryhtyi voimakkaasti ajamaan venäläistämispolitiikkaa. Eli yhdentymistä ja yhteistä talous ja yhteiskuntapolitiikkaa. Eli jos pohdimme autonomisen Suuriruhtinaskunnan ja eurostoliittolaisen Suomen välistä eroa, niin on toki selvä että Suuriruhtinaskunnassa lainsäätäjä ei ollut valvomassa kurkkukasvin käyryyttä koska maassa ei ollut kurkkuja. Aina ei ollut edes ruokaa. Mutta eurostoliitossa lainsäädännöllinen ilo ja tulkintariemu ylittää kaikki aikaisemmin koetut ja tolkulliset mittasuhteet ja puuttumistarpeet. Aina vaatteiden pesuasteita ja veden kovuusaste mukaanlukien.

Venäjän hallinto on aina laiminlyöntiä ja vainoa. Eurostoliiton hallinto on jatkuvaa puuttumista, ahdistelua ja lopulta talouskatastrofi. Venäjän hallinnon etuna on sen laiskuus. Eurostoliitto sensijaan on täynnä ahkeria idiootteja (lue vihervasemmistolaisia maailmanparantajatolloja) jotka ovat huomattavasti tuhoisampia kuin lahjottavat ja korruptoidut venäläishallitsijat.

Tragedian synty jatkaa (kuten monet venäläismieliset hommalaiset, hän pyrkii esittämään Venäjän pragmaattisena pienempänä pahana):

En ole väittänyt, että venäläisvalta olisi hyvä asia. Väitin, että se on monella tapaa parempi kuin EU-valta, jonka missiona tuntuu olevan eurooppalaisen Euroopan tukahduttaminen. Kaikki juontaa maahanmuuttoon. EU ei näe ongelmaa Afrikan väestöpaineen purkautumisessa tänne, Venäjän ei uskoisi sitä sallivan. Pitkällä, monien sukupolvien mittakaavassa Suomen tulevaisuus olisi parempi venäläisvallassa. Kaikkein parhain tietenkin olisi suomalaisvalta, nationalistinen isänmaa. Silloin minäkin olisin isänmaallinen sanan oikeassa merkityksessä.

Jaska Pankkaaja, sama päivä (hänen isänmaansa on raha):

Fakta on se että Suomessa on satoja tuhansia ihmisiä, etupäässä omien ammattialojensa osaavia ammattilaisia, eli juuri niitä nettoveronmaksajia joiden elintaso voisi jopa nousta reilusti Puuttin-Suomessa.

Julkisen sektorin turhakkeilla, siis turhakkeilla ei hoitsuilla ym, sen sijaan tulisi kylmä eikä eläkeläiset pääsisi välttämättä enää talviksi Espanjaan. Elämäntapatyöttömistä ja juopoista nyt puhumattakaan. Opiskelijat olisivat myös häviäjiä kuten monet matalamman osaamisen työntekijät.

matkamiehiii edelleen (muistan ajat, kun äärioikeisto piti nolona sitä, että Suomi samaistettiin Itä-Eurooppaan):

Olennaista on se että Suomi pysyy homogeenisenä ns. suomalaisena, mieluiten myös ideologisesti arvokonservatiivisenä. Sen vastakohda on esim. Ranska missä 37% vastasyntyneistä omaa vähintään yhden afrikkalaisen vanhemman ja lähiöt on tulessa joka toinen vkl.
Se on ihan sama saavutetaanko tämä itsenäisenä, osana Ruotsia, osana Venäjää vai osana Kiinaa, varmaa on se että osana EU:ta sitä ei tulla saavuttamaan. Suomen kansa on kuitenkin niin aivopesty tähän EU monikulttuurisuus kiimaan joten todnäköisesti jopa itsenäinen Suomi tällä hetkellä jatkaisi pakolaisten tänne rahtaamista, joten Venäjän miehitys voisi vapauttaa Suomen tästä "illuusiosta" ja asettaa taas suomalaisuuden jalustalle tai kenties itä-eurooppalaisen kulttuurin mikä on myös varsin nuivaa vrt. länsieurooppaan.

Onnikka, 3. maaliskuuta 2014 (Venäjähän tietysti antaisi Suomen pitää luonnonvaransa, hehhee - muuten, muistatteko mitkä tahot sitä kaivoslakia ovat ajaneet? ettei vain Homman vihaama vihervasemmisto?):

Suomi ei ole pitänyt huolta luonnonvaroistaan vaan korruptoituneet poliitikot on lahjoitelleet niitä kilpaa pois.
Venäjän osana suomalaiset olisi Venäjän kansalaisia, osallisina Venäjän suurista luonnonvaroista.

Siinä missä vaikkapa jenkit takapihoillaan ja muualla maailmassa ovat laitelleet valloittamiinsa maihin nukkehallituksia, samoin kuin Suomessa on laittanut Ruotsi hallituksen joka yhäti kiusaa koko maata pakkoruotseillaan jne., Venäjä on ottanut maita osaksi itseään.

Turjalainen, samana päivänä (tämä Turjalainen on oikealta nimeltään Kortelainen, ja hän on ottanut paljon räikeämminkin kantaa Venäjän miehityksen puolesta):

Jos on ihan pakko valita kahdesta pahasta, ison kriisin tullen Venäjän kaverina riittää pidempään viljaa ja polttoainetta, vaikka muuten on paskaa. Demokratia ja itsenäisyys menee ihan samalla lailla niin EU:ssa kuin Venäjän kainalossakin.

Kimmo Pirkkala, edelleen 3.3. (tästä esimerkistä näkee, miten vahvasti Paasikivi-Kekkosen linja on sisäistetty äärioikeistossakin):

Tässä topicissa onkin hyvä kysyä, että vähäkö v-ttaisi joutua keskelle työttömyyttä, kriisiä ja hyvässä lykyssä sotaa, kun Stubb, Haglund, Katainen ovat etunenässä järjestämässä EU-tason pakotteita Venäjää vastaan piittaamatta Suomen edusta.

Tulkittakoon se p-seennuolemiseksi tai ihan miksi tahansa, tässä tarvittaisiin nyt paasikivimäistä todellisuudentajua. Ottaisin tuhat kertaa mieluummin hallitukseen nyt vaikka Väyrysen kuin nuo Brysselin euro/natofiilit. Me ei olla Amerikka, eikä me olla Ranska. Me ollaan Suomi. Työnnä Haglund sanonko mihin se ukrainasolmiosi!

mmmkk, alias Markus Jansson, jolla vuosituhannen vaihteen aikoihin oli ihan eri ääni kellossa:

Suomeen ainakin sopisi "pieni puhdistus" tuonne poliitikko ja viranomaispuolelle. En viitsi mitään nimiä mainita, mutta tiedätte varmasti keitä kaikkia tarkoitan. En usko, että Venäjällä olisi mitään moista vastaan, päinvastoin. Joten tervetuloa vaan. Niin juu ja ei tulisi gps-seurantaa autoihin, ei rahaa Kreikkaan, ei lisää mamuja sossurahoilla elämään, jne. jne.

Maailmanmies (kaipaa kovaa kyr... ehm, kovaa johtajaa, ja lähin löytyy Venäjältä):

Ei kukaan itsenäisesti ajatteleva voi kiistää sitä, että Venäjällä monet asiat ovat jo nyt siinä jamassa miksi me hommalaiset ne haluaisimme nyky-Suomessa muuttuvan.  Ei mamuhyysäystä, ei feministivaltaa, ei järjetöntä ympäristöbyrokratiaa, ei luomuhulluutta vaan rehellistä äijäsafkaa ilman kasvisruokapäiviä. Eihän tällainen voi jäädä näkemättä ja huomioimatta.

Koko Länsi-Eurooppa ja etenkin sen miessukupuoli on täysin impotentti ja tämä pätee erityisesti Pohjoismaihin.  Muutosta tähän ei ole näkyvissä. Me voisimme luoda oman versiomme maailmasta missä haluamme elää, mutta pahoin pelkään, että me emme siihen pysty ilman totaalista tuhoa.

Joten Herra EL SID:  Mieti vaihtoehtoja sokeassa ryssävihassasi. En minäkään venäläishallinnosta juuri perustaisi, mutta olihan se 1809 alkaessaan vähintään yhtä hyvä ellei parempikin kuin ruotsihallinto. Me emme osaa olla itsenäisiä kuin vaikeuksien ja pakon edessä. Parhaat vuotemme olivat 1945-1966. Sen jälkeen alkoi vasemmistoradikalismin kausi joka jatkuu yhä. Vuonna 1973 vannottiin Neuvostoliiton nimeen, nyt EU:n ja monikulttuurisuuden.

Parlamentarismilla saamme Suomen täydellisen päättämättömyyden ja pysähtyneidyyden tilaan. Siinä se on ollut jo Koiviston kauden alusta saakka. Kovaa johtajaa me kaipaamme, demokratia ei ole itsetarkoitus. Pääasia, että kansa on tyytyväinen.

Maailmanmies muistelee aikoja, joita ei takuulla itse muista: 

Venäjää vastaan voisi taistella oikean asian puolesta kuten vaikka 1939-1944, mutta ainakaan minua ei huvittaisi puolustaa vastaanottokeskuksia, vähemmistövaltuutettua, nimetöntä työnhakua, naisasialiitto Unionia jne. Ei suomalaista nuorta miestä kiinnosta lähteä sotimaan jos kaupunkiin jää muutama tuhat salskeaa moniosaaja-koneinsinööriä kotirintamasta huolen pitämään.

Suomi vaikka vuonna 1965 oli puolustamisen arvoinen, rehellinen ja työteliäs maa. Nyky-Suomi ei ole sitä. Monen asian täytyy muuttua.

Siviilitarkkailija (hän taas on sisäistänyt erinomaisesti ne lapselliset propagandajutut reilusta Venäjästä, joka nosti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon):

Ilman Suomensodan 1808-1809 katastrofaalista loppua, Venäläisten onnistunutta interventiota ja sitä seurannutta Porvoon valtiopäiviä ja autonomista asemaa, on vaikea uskoa että olisimme Ruotsin alaisuudessa koskaan saaneet vastaavaa.

Maailmanmies paheksuu demokratiaa, kun siinä ihmiset saavat olla toista mieltä kuin hän, eikä tietysti pysty kuvittelemaankaan sellaista mahdollisuutta, että joutuisi Venäjän hallitsemassa Suomessa sille puolelle, jonka mieltä ei saa olla:

Mitä vaihtoehtoja meillä on? Omin voimin tehty vallankaappaus olisi se paras juttu, mutta sellaista ei tapahdu kuin todellisen kurjuuden kautta. Päätöksenteko on takalukossa. Suuria investointeja ei saada käyntiin. Jo 1990 tiedettiin, että lisää omaa sähköntuotantoa tarvitaan. Hanke torpattiin 1993. Keskellä lamaa. Meni yhdeksän vuotta ja vasta sitten saatiin lupa. Tänä aikana kaikki turvallisuusbyrokratia on mennyt ylihysteeriseksi ja uusi ydinvoimala valmistuu 30 vuotta myöhässä. Ihan vain siksi, koska vastustajia pitää heitäkin myötäillä ja ihan heidän mielikseen tehdä voimalasta mahdollisimman kallis. Vuosaaren satamaa arvottiin sitäkin todella kauan. Samoin Turun moottoritietä. Kuitenkin ne rakennettiin, tosin paljon kalliimmalla kuin olisi tarvinnut. Tätä on demokratia. Kovaa hintaa joka asialle.

Kiina on kehittynyt huimaa vauhtia ja kansa siellä tyytyväinen juurikin siksi, koska se ei ole demokratia. Katsokaa Viroa. Meininki on siellä ihan toinen kuin meillä. Miten me muuttuisimme Viron kaltaiseksi? Se kyllä minulle riittäisi.

Kaappihommailija näkee asioiden olevan niin huonolla tolalla, että Venäjä on pienempi paha:

Hyödyt ja haitat ovat selvät. Mokutus, EU (vieras valta sekin), hyysäys yms. loppuu. Haittana tilalle tulee Venäjä.

Tällainen ajatusleikki tuo mielestäni todella hyvin esille sitä, miten huonosti meillä on asiat, jos Venäjän interventio oikeasti parantaisi niitä edes jotenkin.

Maailmanmies paheksuu demokratiaa, osa tieskuinkamonta:

Kyllä minäkin Suomen itsenäisyyttä arvostan , mutta EU nykymuodossaan on aina vain kauempana siitä mitä on Suomen etu.  Kysyn edelleen -näin hypoteettisesti- miksi demokratia on joku itsestäänselvyys?  Miksi kaikkien mielipide pitää kysyä jos pieni vähemmistö tietäisi hiton paljon paremmin kuinka asiat tulisi hoitaa niin, että se olisi lopulta kaikille paras? Miksi ministerit valitaan sukupuolen, asuinpaikan, iän ja äänimäärän mukaan eikä sen kuka on paras ja kyvykkäin?

Maailmanmies ylistää Venäjää tulevaisuuden suurvaltana, ilmeisesti maan todellisuudesta mitään tietämättä:

Nyky-Venäjä on nouseva suurvalta myös taloudellisesti ja se on vapaa länsi-Eurooppaa mädättävästä poliittisesta korrektiudesta ja Islamin uhasta.

Siviilitarkkailija (4.3.2014) muistelee implisiittisesti läpikulkuoikeusaikoja jatkosodan aattona:

Suomessa on todella paljon ihmisiä jotka eivät näe mahdollisuutta testata Venäjän intervention hyötyjä tai haittaa muilla kuin suomalaisilla. Jostain syystä tämäkin keskustelu jämähtää ajatukseen että Venäläisen intervention kohde- ja loppumaa pitäisi olla Suomi. Minä kysyn että miksi? Miksi Suomen pitäisi olla tai miksi se olisi Venäläisen interventiopolitiikan loppupiste? Miksi emme voisi olla sen hyötyjä?

Miksi maamme puolustuspoliittiseen ajatteluun ei oteta suoraan mahdollisuutta rahastaa ja tukea Venäläistä interventiopolitiikkaa tarjoamalla rajoitettua ja valvottua kauttakulkua Ruotsiin ja Norjaan? Tarjoamalla venäläisille interventiopoliitikoille sekä sotavoimille taloudellisia etuja vastaan estettömän kauttakulun länsinaapuriimme, voisimme tienata interventiopolitiikalla sievoisen summan.

Oikeastaan voisimme samantein alkaa valmistelemaan vaikka Pohjoiseen Suomeen erinomaiset kauttakulkutiet ja logistiikan Venäläisten Ruotsinvalloitukselle. Sepäs olisikin aika mainio kepponen niille hulluille jotka haluavat tehdä Suomesta taas kerran sotatantereen naurettavia sotasankaruusmuistoja saadakseen. Ei niitä sotia voiteta pelkästään sotimalla. Oikein rahastamalla ja logistiikkaa tukemalla Venäläisestä interventiopolitiikasta voisi netota sievoisen summan keskittymällä tukemaan Venäjän hallituksen poliisivoimia jotka pistimin ajavat ihmiskarjan kohti hallitsijan määräämää hyökkäyskohdetta. Ja Ruotsi olisi erinomainen heikostiaseistettu ja helposti valloitettava kohde. Norja voisi olla vähän kovempi pala mutta sieltä Venäjä saisi haluamansa avomerisatamat...

sivullinen., yhä 4.3., samaistaa Euroopan unionin Neuvostoliittoon (missähän päin Euroopan unionia on pakkotyöleirejä poliittisille vangeille?):

Ensimmäisenä merkittävänä tekijänä pidän muutosta. Jos olisimme iäisesti ollut Venäjän vallan alla -- tai edes 1990-luvulle asti Neuvostoliiton osana, olisi tilanne ihan toinen. Silloin osaisimme venättän kieltä, ymmärtäisimme heidän toimintaansa ja jakaisimme saman historian. Nyt emme ole. Muutos siihen olisi iso asia. Se voisi tarkoittaa myös sotilaallista tappelua -- joka ei kuulosta mukavalta. Siten meille hyppy Venäjän alaisuuteen olisi paljon suurempi kuin Ukrainalle, Latvialle, Puolalle tai edes Virolle. Hallinnon muutoksen vertailu on vaikeampaa. Sitä ei tiedä mitä tulisi. Kuten jo useat arvailivat, voisivat vanhat tutut poliitikkomme ja yleiset syyttäjämme helposti vaihtaa puoltaan, ja siten käytännössä nykyinen valtiokoneisto voisi jatkaa toimintaa entisellään nuollen vain bryssän takamuksen sijasta ryssän takamusta. Se olisi yksi mahdollinen vaihtoehto -- ja tietyllä tavalla kivuton, mutta toisaalta en pidä nykyisestä koneistosta eli huono. Minuun itseeni muutos vaikuttaisi väistämättä. Opiskelemani englannin kieli muuttuisi arvottomaksi, amerikkalaisen propagandaviihteen luoma smalltalk taitoni turhaksi ja tutkimukseni euroopan historiallisesta kehityksestä merkityksettömäksi. Oppini menisi hukkaan. Tämä olisi selvä haitta.


Toinen tekijä olisi nykyisten järjestelmien toimivuuden vertailu. Nykyisellään Suomi ei enää ole itsenäinen, vaan osa Eurostoliittoa. Eurostoliitto edustaa kommunistisena jatkumona Neuvostoliittoa, jota vastaan 70 vuotta sitten taisteltiin. Veriuhrin hinta oli kova. Se on historiallinen syy vastustaa eurostokommunismia ja kannattaa Venäjää. Toiseksi vertaillaan talousjärjestelmiä. Venäjällä talous on kasvava, ihmisillä on töitä ja uskoa tulevaisuuteen; Venäjällä saadaan asioita aikaan. Eurostoliiton talouskriisi on jatkunut jo viisi vuotta. Vuoden 2000 Lissabonin sopimuksen tavoitteista tehdä Eurostoliitosta maailman johtava talousmahti ei ole puhuttu enää vuosiin. Se on taloudellinen syy vastustaa eurostokommunismia ja kannattaa Venäjää. Ongelmien jatkuvasti kasvaessa on lehdistön vapaus rajoitettu yhden totuuden sallivaksi. Venäjällä kirkkoon laittomasti tunkeutuneet ja paikkoja rikkoneet Pussy Riotit saivat pienemmän vankilatuomion kuin Suomessa netissä "sotannut" Seppo Lehto -- ja esimerkkejä voidaan jatkaa vertailemalla vaikka Halla-ahon ja Sini Saarelan tekoja ja tuomioita. Eurosto-Suomessa sananvapaus, mielipiteen ilmaisun vapaus ja kaikki vapaus on siten rajoitetumpaa. Viimein talouskriisi on johtanut myös tilastojen vääristelyyn ja valeiden uutisointiin. Ei enää puhuta työttömien määrästä; puhutaan työttömien "ilman tukitoimia olevien" "työnhakijoiden" "trendikorjatusta" määrästä. Sitä en totuuden rakastajana voi sietää. Venäjällä oli Neuvostoliiton aikaan sama tapa. Ei enää -- siellä menee hyvin, joten valehtelulle ei ole tarvetta. Siinä on vapaudellisia syitä vastustaa eurostokommunismia ja kannattaa Venäjää. Voisin jatkaa vertailua pidemmälle vertailemalla kansojen itsemääräämisoikeutta, oikeuslaitoksen tasapuolisuutta tai demokratian toteutumista, mutta vertailun voittaja tuli varmasti jo selvästi osoitetuksi: Venäjä. Siten paremmin toimiva järjestelmä olisi selvä hyöty Venäjän vallan alaisuudesta.

Eurostoliitto vuonna 2010 on kuin Neuvostoliitto vuonna 1970. Tällä hetkellä kaikki etääntyminen Eurostoliitosta on Suomelle eduksi -- jopa Venäjän alaisuuteen siirtyminen.

matkamiehiii, 5. maaliskuuta 2014, on valmis hyväksymään "kohtuulliset" toimittajamurhat:

Venäjällä on ollut aikoja jolloin toimittajia on tapettu mutta viime vuosina on ollut kohtuu rauhallista silläkin saralla. Suurin osa murhista ilmeisesti sijoittuu tuonne Tsetsenia/kaukasus alueelle missä muslimit ym. riehuu venäläisten kanssa ja henki on halpa ammatista riippumatta. 

siviilitarkkailija, sama päivä, näkee Venäjän oikeana, reiluna liittovaltiona toisin kun EU:n, vaikka jopa äärioikeistolainen nationalistijärjestö Suomalaisuuden liitto on ainakin takavuosina koettanut kiinnittää huomiota Venäjän "reilussa liittovaltiossa" vainottujen suomalaisugrilaisten vähemmistöjen asemaan:

Tuollainen kysymys sisältää monta oletusta ja arvosisältöisiä väitteitä. Yhtähyvin voin sanoa että onko Eurostoliiton vasallivaltiona olo parempi vaihtoehto kuin Venäläisfederaation jäsenyys. Venäjä on nimittäin federaatio. Se koostuu paikallisten kuvernöörien johtamista enemmän tai vähemmän itsenäisesti asioitaan hoitavista federaatiojäsenistä.

Eurostoliiton näkökannan mukaan reuna-alueilla olevat valtiot eivät eroa vasallivaltioista millään tavalla. Niistäkin matkustetaan ytimeen (Moskovaan tai Brysseliin) mukamas päättämään vaikka todellisuudessa päätökset tekee suurin jäsenvaltio ja käytännöllisesti katsottuna parlamentin edustajien tehtäväksi jää ainoastaan kumileimasimen esittäminen. Ja jos pohditaan ihan parlamentaarisen periaatteen mukaan niin EU presidenttiä eivät kansalaiset edes valitse, Venäjän federaation presidentti joutuu käymään sentään "vapaat" tai jonkunlaiset vaalit.

Suomen valtion ja kansalaisten kannalta ehdottomasti parasta olisi ollut liittoutumattomuus ja itsenäisyys sen raskaiden ja keveiden vaatimusten myötä. Valitettavasti sosialistipuolueen ja vihavasemmistolaisen roskalehdistön avulla itsenäisyydestä on tullut kirosana, kansallisesta päätöksenteosta halveksinnan kohde ja tasavallasta eurostoliiton vasalli. Muutamasta miljonääristä tuli miljardööri kun taas miljoonasta vähävaraisesta suomalaisista tuli leipäjonon asiakkaita.

Että kun tarkastelee asiaa ilman vihervasemmistolaisen roskaväen tai korporaatiokommarien propagandafiltteriä, eurostoliiton vasalliksi päätyminen ei eroa Venäjän federaatiohallinnon seurauksista mitenkään muuten kuin että kirjaimet ovat latinalaiset eivätkä kyrilliset. Se nyt itsessään hurraan arvoinen...hurraa? köh köh...uraa

Jaska Pankkaaja, 7. maaliskuuta, lainaa Natoa vihaavien äärivasemmistolaisten iskusanaa:

Natokiimaisten hommalaisten kannattaisi muistella mitäs se NAto onkaan TEHNYT Euroopassa neukkulan romahduksen jälkeen. Minulle ei tule mieleen muuta kuin se että Nato pommitti eurooppalaisia siksi että Eurooppaan saatiin muodostettua uusi muslimivaltio EU ikielätiksi. Elinkauppamafiakin voi siis olla "demokraattinen valtio" Naton ja EU mielestä.

kriittinen_ajattelija, 29. maaliskuuta, haluaa pois kauheasta arvoliberalismista:

Jos Suomi olisi itsenäinen maa joka kunnioittaisi omaa kulttuuriaan ja kansaansa niin olisin ehdottomasti valmis puolustamaan maatani ketä tahansa vastaan. Tällä hetkellä Suomi on kuitenkin osa EU:ta ja suomen kansan kunnioittaminen/kulttuuri on täysin lyöty maanrakoon ja tilalle on tuotu lähinnä monikulttuurisuutta ym. muita perversioita. Täten tällä hetkellä minulle on yhdentekevää onko Suomi osa EU:ta vai Venäjää, enkä siten taistelisi vastaan jos Venäjä päättäisi Suomen valloittaa.

Venäjän yleinen kulttuuri-ilmapiiri on myös arvokonservatiivinen toisin kuin EU:n jonka kulttuuri on arvoliberaalinen joten siitä ehdottomasti plussa Venäjälle. Elän mieluummin arvokonservatiivisessa maassa/valtioliitossa kuin arvoliberaalissa sellaisessa. En niinkään ole Venäjä mielinen siten, jos EU olisi enemmän arvokonservatiivinen eikä nykyisenkaltainen arvoliberaalinen kaikkine feminismi, monikulttuurisuus projekteineen niin voisin jopa puolustaa EU:takin. Jos EU onnistuu laittamaan kaikenmaailman pakolaiskiintiöt voimaan esim. Suomelle 20 000 pakolaista vuodessa, niin ehdottomasti alan viimeistään siinä vaiheessa toivomaan että Venäjä "vapauttaa" Suomen.

Pyöräilijä, 23. huhtikuuta (hyvin on sisäistetty tämä idänkauppaliturgia: Vot, rupla! Vot, izo rupla! Vot, KULDARUPLA! Näiden vot, izoa kuldaruplaa ylistävien kannattaisi miettiä, että siinä vaiheessa kun Suomi on miehitetty, suomalaiset eivät enää ole passausta vaativan kauppiaan asemassa, vaan siirtomaan alistettujen asukkaiden. Siinäkin tapauksessa, että Venäjällä olisi sellainen izo kuldarupla, tai että Venäjän suot olisivat täynnä kultaharkkoja, jotka saa kantaa kotiin jos jaksaa ja jos osaa venäjäksi lupaa kysyä, se kulta ei olisi enää tarjolla alistetuille suomalaisille):

Venäjän hyökkäys Suomeen laajentaisi kotimaisia markkinoita, mikä olisi hieno uutinen.

Samalla kun odottelemme, että Venäjän asevoimat valtaavat Suomen, voimme palauttaa mieleen muutaman kaupallisen yksityiskohdan. Viime vuonna Venäjä oli Suomen toiseksi suurin vientimarkkina. Ykkönen oli Ruotsi. Itäinen ja läntinen naapureimme ovat Suomen vientiyritysten selkäranka - kuten ovat olleet jo 50 vuotta.

Neuvostoliiton aikana idänkauppa ei ollut vain kommunistisaastaa ja punaperkelettä, vaan työllisti kymmeniätuhansia suomalaisia. Neuvostoliitto oli käytännössä Suomen ainoa metalliteollisuuden asiakas sotakorvausten jälkeen - ja ansiosta. Vaatetusteollisuus hankki Suomeen idänkaupan vuosina 20-30 miljardia markkaa, mikä olisi iso raha nykyisinkin.

Vaatetustehtaita ei maassamme enää ole, mutta meillä on - tai oli - pitkään käytössämme sen aikana kasvatettu teollisen ja modernin työn perinne. Ei agraari-Suomi olisi koskaan saanut elektroniikkateollisuutta ja Nokiaa aikaan.

Kasvava koululaitos, mittava asuntotuotanto ja kattava terveydenhoito rahoitettiin 1960- ja 1970-luvuilla idänkaupalla. Idänkaupan osuus oli korkeimmillaan neljännes viennistä, mitä rahaa - edes öljynä - me emme olisi koskaan saaneet länsimarkkinoilta.

On tietysti selvää, että idänkaupasta ei voida enää puhua sen jälkeen kun venäläiset ovat vallanneet Suomen. Silloin puhutaan kotimarkkinoista.

Ja tästä pääsemmekin tämän jutun opetukseen: suomalaiset yritykset ja palkansaajat eivät pysty milläään konstilla korvaamaan Venäjän vientikauppaansa länsimarkkinoilla. Suomalaisilla ei ole kielensä, osaamisensa, tapojensa, ullkonäkönsä, pääomiensa tai kilpailukykynsä kautta tarjota länsimaihin mitään sellaista, mikä korvaisi läntisen Venäjän maantieteellisen naapuruuden - koko Venäjästä puhumattakaan.

Venäjän hyökkäystä kannattaa toki pohtia ja odotella - sehän voi tapahtua koska tahansa. Samalla voi rauhakseen kerätä survival- tarpeita sitä hetkeä varten kun Putinin hallinnon Suuri Punainen käsi tulee ja ottaa.

Tai sitten voi tehdä taas huomenna kauppaa Venäjän suuntaan. Mutta sillähän ei ole suurta merkitystä.

siviilitarkkailija, 2. kesäkuuta 2014 (ja taaskin on hyvin sisäistetty kuvitelmat tsaarista rakkaana isänä ja reiluna isäntänä):

Erityisesti haluan painottaa sattuman (keisari Aleksanterin henkilön) vaikutusta asiassa. Suomi liitettiin Venäjään keisarin henkilön, personaaliunionin, kautta. Suomen Suuriruhtinaskunnan synty oli merkittävä asia ja hallintomuodoksi tuli autonomia. Suomi siis säilytti itsenäisiä tapojaan ja vältti venäläistymisen sekä sen hallinnotovaivoja koska maan elintaso oli aivan omalla tasollaan verraatuna Venäjän muihin osiin.

Venäjän läntisenä osana Suomen talous ja hyvinvointi kirjaimellisesti räjähti nousuun. Maamme teollisen ja maatalouden ja kaupan määrä ja laatu olivat aivan eri mittakaavassa verrattuna Ruotsinvallan aikaan jossa olimme itäinen sontamaa ja roskäväen keskitysleiri joka kelpasi lähinnä resurssipumpuksi kuinkaan seikkailujen maksuun.

Suomi alkoi olemaan sellainen maa jona sen tunnemme vasta kun ruotsinvalta ja sen aatelin kuppaus saivat keisarilliset suitset. Eurostoliitossa tulemme taas olemaan yksi kupattava idiootti muiden joukossa. Tuskin Putinin henkilkohtaisessa omistuksessa olisimme paremmin hallittuja. Mutta ei voi tietää. On historiamme tosiasia että Venäjän läntisenä ikkunana elintasomme oli rajusti parempi kuin Ruotsin itäisenä maakuntana.

Jaska Pankkaaja, samana päivänä, uskoo Venäjän olevan utopia ja ihantola, koska siellä on tasavero, autoilu halvempaa ja, vot, votkaa saa rajattomasti. Hän kehuu Venäjää myös siitä, että siellä koulujen historianopetuksessa korostetaan oman kansan suurmiehiä ja suurtekoja. Tuota, ihanko oikeasti, Jaska, haluaisit Suomen lapset sellaiseen kouluun, jossa opetetaan venäjäksi, kuinka Iivana Julma oli ihan helvetin siisti tyyppi tai kuinka talvisodassa oli kyse Neuvostoliiton johdon järkevästä rajanoikaisupyrkimyksestä suuren isänmaallisen sodan aattona?

Jaa, siltäkin varalta että nämä jo on mainittu:

+työhön ja yrittäjyyteen kannustava 13% tasavero
+paljon halvemmat autot ja bensiini, ylipäätään autoilun kulut
+paljon halvempi viina ja tupakka

+järkevämpi maahanmuuttopoliikka jossa vätystelevää paskasakkia ei yksinkertaisesti tuoda maahan loisimaan ja rötöstelemään

+järkevämpi tulonsiirtopolitiikka esim. eläkejärjestelmä jossa jopa 60 luvulla ja sen jälkeen syntyneet saattavat saada eläkettä ja toisaalta kotiperäinen sossupummiluokka saa järkevän tasoista tukea

+osin järkevämpi oikeuslaitos jossa kaiken väriset väkivaltarikolliset ja muu kuona saavat oikeita tuomioita, toisaalta itseään, perhettään ja omaisuuttaan saa myös puolustaa. Ei etnovähennyksiä.

+uskovaiset saavat uskoa uskoonsa ilman että usko on punamädätetty

+kiintiöneekerien, femakoiden, "vihreiden" ja kommunistien olematon osuus virkakunnasta

+monin osin terveempi kulttuuri jossa omien suurmiesten ja kansan saavutusten mollaaminen ei ole se media ykkösjuttu

+kansallismielisyyden korostus kouluissa ja mediassa suomalaisen moku-viherkommunismin sijaan

+mikäli joku ulkomalaisporukka aiheuttaa häiriötä missä tahansa niin se poistetaan esim. torikaupan ilmiöt takavuosina

+hallitus puolustaa ainakin jossain määrin kansalaisiaan jopa ulkomailla

+hallitus puolustaa kotimaisia yrityksiä

+hallitus ei salli ulkomailta rahoitettua mädätystä

jne

No miinuksiakin keksisin aika paljon mutta hyöty olikin topiccina 

Machine Head, 3. heinäkuuta 2015 (ketjuun kirjoittelu oli siinä vaiheessa harventunut) esittelee kliseen omin sanoin:

Miksi Venäjän hyökkäys nähdään niin negatiivisena? Väitän, että Venäjän vallan alla Suomen asiat ei olisi sen huonommin kuin nyt EU:ssa. Paljon hyvääkin Venäjä saisi Suomessa aikaan, kuten sukupuolineutraali avioliittolaki lentäisi romukoppaan, minne se kuuluukin.
Myös viherhumpalle saataisiin joku roti.

Nollatoleranssi, 4. heinäkuuta 2015:

Venäjän vallan alla Suomestakin tulisi öljyvaltio. Muita tuotteita ei sitten tarvittaisikaan... Paitsi ehkä ydinvoimaa.

Tarvitaanko sille enää enempiä todisteita, että persut ja äärioikeisto ovat Venäjän taskussa? - Behövs det ännu fler bevis att sannfinnarna och extremhögern står i maskopi med Ryssland?

 

Jussi Järvinen: "Hur ska det bli om Finland tvingas så djupt in i vänsterdystopin att ryska ortodoxa grundvärden börjar kännas bättre än den nuvarande situationen? Vem ska ännu stå vid gränsen om broder Ivan kan införa en ny regim i stället för den nuvarande?"

Severi S: "Det är en upprörande tanke. Borde jag välja mellan Finlands nuvarande regering och Putin, skulle jag absolut välja Putin. Men jag tror och hoppas att Finland ännu har någonting bättre att erbjuda."

Valko-Venäjä ja Suomen äärioikeisto - Vitryssland och extremhögern i Finland

Valko-Venäjän diktaattori, virkaheitto sovhoositirehtööri Alaksandr Łukašenka, on pulassa. Valkovenäläiset ovat pikku hiljaa saamassa tarpeekseen hänen vuosikymmenet jatkuvasta hirmuvallastaan, ja niin mielenosoitukset kuin muutkin protestit ovat yltäneet ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Paikoitellen sotilaat ja poliisit ovat liittyneet väkijoukkoihin.

Vitrysslands diktator, den före detta sovchosdirektören Alaksandr Łukašenka, är i knipa. Vitryssarna håller på att få nog av hans två årtionden långa skräckvälde, och både demonstrationerna och de övriga protesterna har fått aldrig förr sedda dimensioner. Här och var har också soldater och poliser kastat ifrån sig vapnen och anslutit sig till folkskarorna.

Tämä ei tietenkään ole kaikilta osin hyvä uutinen, koska Valko-Venäjän itärajan takana odottaa murhanhimoinen ja säälimätön peto. Putin pitää saavutettuna etuna sitä, että tätä puskurivaltiota ohjastaa kyyninen venäläismielinen diktaattori, jolle kansalaisten vapaudet, niin sananvapaus kuin äänioikeuskin, ovat pilkan aihe, ja jos oppipojan asema horjuu, Putin voi lähettää tankit ja piiskatykit paikalle ja tulittaa siviilejä armotta.

Det här kan naturligtvis inte ses som odelat goda nyheter. Bakom Vitrysslands östgräns lurar nämligen ett mordlystet och obarmhärtigt odjur. För Putin är det en förvärvad förmån att denna buffertstat styrs av en cynisk rysksinnad diktator för vilken både medborgerliga friheter, uttrycksfrihet och röstfrihet är någonting att hånskratta åt, och om lärjungens maktställning ifrågasätts skickar Putin in pansarvagnar och stormkanoner och låter dem skoningslöst meja ned civila. 

Mutta surkuhupaisinta on tietysti taas kerran nähdä äärioikeiston reaktio asiaan. Sekä somessa että Hommafoorumilla esiin on ryöminyt diktaattorin ystäviä, jotka julistavat hänet hyväksi järjestyksenpitäjäksi ja tietysti "globalismin", akkavallan ja homoilun vastustajaksi, mistä syystä hänelle pitää antaa anteeksi kaikki julmuudet ja raakuudet, tai ainakin ymmärtää.

Men det mest tragikomiska är än en gång extremhögerns reaktioner. Både i sociala nätverk och på det högerextrema diskussionsforumet Homma har det krupit fram vänner till diktatorn, som hyllar honom som en man av disciplin och ordning och givetvis som en motståndare till "globalism", tantvälde och bögvälde, och därför vill de förlåta honom alla grymheter och förskräckligheter han kan begå, eller åtminstone visa honom förståelse.

Tietenkään nämä "nationalismin" ja "etnopluralismin" esitaistelijoina mielellään esiintyvät poskisolistit eivät vaivaudu vähänkään pohtimaan, mitä Łukašenkan kulttuuripolitiikka on merkinnyt Valko-Venäjän kansalliselle kulttuurille ja kielelle. Valkovenäjän kielestä on tullut Itä-Euroopan iiri, vähemmistökieli omassa maassaan. Hetken aikaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen näytti siltä kuin se toipuisi, mutta Łukašenkan nousu presidentiksi merkitsi myös venäjän kielen uutta voittokulkua.

Naturligtvis bryr sig dessa påstådda nationalister och etnopluralister inte om att reflektera över vad Łukašenkas kulturpolitik inneburit för Vitrysslands nationella kultur och nationalspråk. Vitryska språket har blivit Östeuropas motsvarighet till iriskan, ett minoritetsspråk i sitt hemland. För en stund efter Sovjetunionens krasch fanns det chanser för att vitryskan skulle återhämta sig, men Łukašenkas makttillträde ledde till en ny triumf för ryska språket.

Mutta tiedämmehän me, että äärioikeiston touhuissa ei todellakaan ole kysymys kansallisten kulttuurien puolustamisesta "globalismia" ja "kansainvälistä kulttuurisekoitusta" vastaan. Äärioikeisto on aina vahvemman puolella, minkä näkee näissä kieliasioissa erityisen selvästi. Suomen puolella suomenruotsia ja saamelaiskieliä vastaan, mutta englannin puolella suomea vastaan ja venäjän puolella valkovenäjää vastaan.

Men vi vet ju att extremhögern verkligen inte tar i försvar några nationella kulturer mot "globalism" och "internationell blandkultur". Extremhögern står alltid på den starkares sida, vilket man särskilt tydligt ser i språkfrågor. För finskan mot finlandssvenskan och de samiska språken, men för engelskan mot finskan och för ryskan mot vitryskan.

Mistä äärioikeisto ammentaa - Vad extremhögern öser ur

Vasemmiston kykenemättömyys tajuta äärioikeistoa näkyy siinä, että vasemmistolaiset toimijat - kuten taannoin siteeraamani kommunisti - pyrkivät joko tietoisesti tai tiedostamattaan selittämään itselleen, toisilleen ja kuulijoilleen nykyisen äärioikeiston oleellisesti samaksi ilmiöksi kuin Kekkosen aikaisen tai 90-lukulaisen äärioikeiston. Monet vasemmistolaiset elävät siksi mikämikämaassa, jossa äärioikeistolle ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi Venäjä-vastaisuus, Naton kannattaminen tai maanpuolustushenki. (Olisimmepa niin onnekkaita!)

Att vänstern inte riktigt begriper sig på extremhögern syns i att många vänsteraktörer - som kommunisten jag för en viss tid sedan citerade - antingen medvetet eller omedvetet försöker jämställa den nya extremhögern med den vi hade på Kekkonens tid eller på nittiotalet. Många vänstermänniskor lever därför i ett fantasiland där "högerextremism" handlar om att vara russofob, Natoanhängare eller försvarsvän. Om vi bara vore så lyckliga!

Tämä on tietysti ymmärrettävää: sekä vasemmalla että perinteisessä maltillisessa oikeistossa halutaan elää menneiden aikojen turvallisissa ja totutuissa uhkakuvissa. Nykyinen äärioikeisto, joka on kaikesta "nationalismi"-uhostaan huolimatta kansainvälisellä kulttuuripuurolla ruokittua juurettomistoa, on kuitenkin koonnut maailmankuvansa, tai retoriikkansa, monista keskenään ristiriitaisista lähteistä, myös vasemmistolaisista.

Det är naturligtvis förståeligt att man både inom vänstern och den moderata högern helst vill leva i det förgångna, då hotbilderna var mysiga och trygga. Dagens extremhöger, som trots allt sitt skitsnack om "nationalism" är rotlösa existenser vars enda andliga näring består av internationell skräpkultur, har dock hämtat sin världsbild eller sin retorik från många källor som inte nödvändigtvis ens passar ihop - även vänsterkällor.

Puolalainen sosiologi Rafał Pankowski sanoi joskus Anders Behring Breivikin murhatyön aikoihin jotain sellaista, että äärioikeistolla ei ole ideologiaa, vaan se hakee valtavirrasta itselleen ideoita hyväksikäytettäväksi. Orwell tuli lähelle samaa ajatusta sanoessaan suunnilleen, että fasismi on ideologian sijasta pikemminkin vallankaappauskone, joka varastaa vasemmistolta kaiken tarvitsemansa. 

Det var lite efter Breiviks skräckdåd som den polske sociologen Rafał Pankowski påstod ungefär att extremhögern inte har någon egen ideologi, utan att den helt enkelt hämtar från huvudfåran idéer som den kan exploatera. Orwell kom nära samma tankegång när han sade någonting i den stilen att fascismen inte är en ideologi, utan en statskuppsmaskin, som stjäl från vänstern allt den behöver.

Se, että natsit kutsuivat itseään "kansallissosialisteiksi", johtui juuri tästä (myönnän, ettei tämäkään ole oma huomioni, taisin lukea sen ensin Gitta Serenyltä). Sekä kansallisuusaate että sosialismi olivat tuon ajan suosittuja aatteita. Toisin sanoen poliittinen helppoheikki nappasi omalle tuotteelleen mahdollisimman vetävän ja muodikkaan brändin. Hieman vastaavalla tavalla Vladimir Žirinovski, natsipelle jos kuka, aikoinaan nimesi oman puolueensa "Venäjän liberaalidemokraateiksi".

Att nazisterna kallade sig "nationalsocialister" berodde precis på det här (jag medger att det här inte är min iakttagelse heller, jag antar att det är något Gitta Sereny påpekat i sina skrifter). Både nationalism och socialism var populära idéer som låg i tiden. Sålunda var det naturligt att en politisk torgmånglare som Hitler kombinerade dem för att ge sin egen produkt ett attraktivt varumärke. På ett liknande sätt gav Vladimir Zjirinovskij, en nazistisk pellejöns om någon, sitt eget parti namnet "De ryska liberaldemokraterna". 

Sekä Hitlerin natseja että Žirinovskia erottaa nykynatseista toki se, että he tässä asiassa menivät, eh, positiivisen kautta: he keksivät itselleen aikakauden molemmat suositut poliittiset aatteet sisältävän nimen. Nykynatsiliikkeemme sitä vastoin on niin negatiivinen, että se keskittyy haukkumaan vastustajiaan samanaikaisesti anarkomarkoiksi, kommareiksi, punikeiksi ja fasisteiksi.

Såväl Hitler och nazisterna som Zjirinovskij skiljer sig dock från dagens nazister i sitt positiva tillvägagångssätt: de gav sin egen rörelse ett namn som hänvisade till bägge populära samtidsideologierna. Vår nuvarande naziströrelse är däremot så negativt inställd att den koncentrerar sig på att kalla sina motståndare både för anarkister, kommunister, rödingar och fascister.

Mutta asiaan. Puhutaanpa siitä, mistä äärioikeisto on varastanut ideansa.

Men nu ska jag gå till saken. Låt oss dryfta frågan, varifrån extremhögern stulit sina idéer.

Ihan ensimmäiseksi täytyy pohtia äärioikeiston venäläismielisyyttä. On tietysti selvää, että äärioikeisto saa suoraa tukea, esimerkiksi koulutusta, Venäjän salaisilta palveluilta. Muuten eri maiden äärioikeistoryhmät eivät soveltaisi samoja menetelmiä - ja myös sellaisten suomalaisten äärioikeistolaisten nettijulkaisujen kuin MV-lehden ja Päivän Byrokraatin samanlainen kehityskaari viittaa vahvasti siihen suuntaan, että taustalla on jonkinlainen keskusjohtoisesti ajateltu valmisresepti. Kuitenkin olisi vaikea luoda Suomeen venäläismielistä äärioikeistoa, ellei täällä olisi jo vanhastaan jonkinlaista hyväksyntää venäläismielisyydelle.

Allra först ska vi ta upp den högerextrema Rysslandsvänligheten. Det är naturligt att extremhögern får direkt stöd, t ex träning, av ryska underrättelsetjänster. Annars skulle inte extremhögern i olika länder tillämpa samma metoder: att sådana högerextrema online-tidningar som MV-lehti och Päivän Byrokraatti i Finland uppvisar precis samma utvecklingsbåge tyder starkt på att det ligger ett centralt uttänkt färdigrecept bakom dem. Ändå skulle det vara svårt att skapa rysksinnad extremhöger i Finland om det inte av gammalt fanns acceptans för russofili i finsk politik. 

Vasemmistolla on luonnollisesti oma venäläismielisyyden perinteensä. Se perustuu alkujaan siihen, että kuuluimme Venäjään ja meidän sisällissotamme oli pitkälti Venäjän sisällissodan jatketta. Laimentamattomasta punaisesta näkökulmasta Neuvostoliitto oli se osa vanhaa isänmaata, jossa omat olivat päässeet voitolle, ja Suomi oli valkoinen Suomi, poliittisten pahisten koplan pesäke, eli pohjimmiltaan epälegitiimi valtio.

Vänstern har naturligtvis sin egen tradition av Rysslandsvänlighet. Dess rötter ligger i att vi förr i världen ingick i Ryssland och att vårt inbördeskrig egentligen var en del av det ryska. Utifrån en rent röd synvinkel var Sovjetunionen den del av gamla fosterlandet där de "egna" segrat, och Finland var det vita Finland, ett näste av politiska skurkar och en i grund och botten illegitim stat.

Tätä heijastelee esimerkiksi se, että ensimmäisen tasavallan vasemmistolaisilla oli tapana kutsua Etsivää Keskuspoliisia "ohranaksi", siis tsaarin salaiseksi palveluksi. Väinö Tannerista ja "tammikuun kihlauksesta" huolimatta tämänsuuntaiset näkemykset ovat kummitelleet työväenliikkeen piirissä hyvin pitkään sen jälkeenkin.

Det här återspeglas t ex i att vänstern i första republiken (mellan världskrigen) brukade kalla Detektiva Centralpolisen för "ochrana", ett ord som i princip avser Tsarrysslands hemliga polis. Trots att socialdemokraterna efter inbördeskriget leddes av Väinö Tanner och att fackrörelsen och arbetsgivarorganisationerna i den s k "januariförlovningen" under vinterkriget erkände varandra som förhandlingspartners, levde dylika attityder kvar inom arbetarrörelsen även länge därefter. 

Toki se varkain osoitettu myötämieli, jota vasemmistossa vielä joskus esiintyy Venäjän suuntaan, on vaihtanut moraalista oikeutustaan vasemmiston aivan ankarimpia stalinisteja lukuun ottamatta ymmärrettyä, että Neuvostoliitto oli pahimmillaan totalitaarinen diktatuuri ja parhaimmillaankin jonkinlainen Euraasian Meksiko. Sen jälkeen Neuvostoliittoa (sittemmin Venäjää) haluttiin sääliä, koska "neuvostokansa oli kärsinyt paljon" ja itänaapuri oli eräänlainen kolmannen maailman maa, jonka vihaaminen oli rasismia. Tätä tarkoitan kun sanon, että vasemmiston piirissä nähdään Venäjä "kunnianeekerinä".

Den förstulna sympati man inom vänstern fortfarande ibland hyser för Ryssland har naturligtvis bytt sitt moraliska berättigande när vänstern med undantag av de mest bornerade stalinisterna insett att Sovjetunionen som värst var en totalitär diktatur och som bäst en sorts Mexiko i Eurasien. Sedan dess har man snarast velat tycka synd om Sovjetunionen/Ryssland, där "folket fått lida så mycket": man har kommit att uppfatta vårt östra grannland som ett tredjevärldenland som det är rasism att hata. Det är det här jag menar när jag säger att man inom vänstern tenderar att se Ryssland som en "hedersneger".

Äärioikeisto on toki lähtökohtaisesti roskaväkeä, joka ei paljoa piittaa moraalisista perusteluista taivutellessaan Suomea Venäjän riveihin ja osaksi. Se vetoaa mieluummin talouspolitiikkaan, kuten keskustapuolue Kekkosen aikoina. Mutta toisaalta silloin ennen vanhaan vasemmistossakin oltiin kovin vastaanottavaisia myös "talouspoliittisesti järkeville", siis idänkauppaa korostaville venäläismielisyysargumenteille.

Extremhögern är givetvis i princip pöbel som ger katten i moraliska argument när den försöker övertyga oss om hur mycket bättre livet vore om Finland bara anslöt sig som delstat till Ryssland. Hellre åberopar den sig på handelspolitiska skäl, som centerpartiet på Kekkonentiden. Men å andra sidan var också vänstern på gamla goda tiden rätt villig att acceptera alla argument som gick ut på att det var "ekonomiskt förnuftigt" att samarbeta och handla med Sovjetunionen.

Tämä tietysti jaksaa naurattaa minua. Hörhösarjan vasemmistollehan maailmankauppa sinänsä on lähes määritelmän mukaisesti kapitalistista sortoa, jonka ainoat hyötyjät ovat amerikkalaiset suuryritykset. Mutta sillä siunaaman hetkellä kun tulee puhe kaupasta Neuvostoliiton eli nykyään Venäjän kanssa, moni vasemmistossakin alkaa uskoa siihen liberaalikapitalismin julistukseen, että kauppa luo rajat ylittäviä intressiyhteisöjä, jolloin sota ei kannata.

Det här är naturligtvis skrattretande. För tokvänstern är ju världshandeln som sådan en form av kapitalistiskt förtryck som endast storföretag drar nytta av. Men precis när det blir tal om handel med Sovjetunionen eller i dag med Ryssland, börjar också vänstermänniskor ta på allvar den liberalkapitalistiska förkunnelsen av att handel alltid skapar gränsöverskridande intressesamfund, så att det är olönsamt att föra krig.

En minäkään menisi suoraan kiistämään tuotakaan väitettä. Näyttää kuitenkin siltä, että se toteutuu vain sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen puitteissa, siis juuri sen, jota ovat yhdessä kaatamassa niin Donald Trump, Vladimir Putin kuin äärioikeistokin. Siellä, missä vallitsee villin idän kaaos, kauppaa kyllä käydään sotivienkin valtioiden välillä, kuten Ukrainan ja Venäjän tapauksesta näemme.

Jag vill inte avvärja det påståendet heller, men det förefaller att det bara håller vatten inom ramen för en regelbaserad världsordning, alltså den ordning som Donald Trump, Vladimir Putin och extremhögern tillsammans håller på att kullkasta. I det vilda österns kaos kan handel däremot förekomma också mellan stater som ligger i krig, t ex mellan Ukraina och Ryssland.

Liberaalikapitalismi on tietysti valtavirtaoikeiston aate, ja syntyjään valtavirtaoikeistomme eli Kokoomus oli vanhasuomalainen puolue, ts. Venäjälle nöyristelevien puolue. Yhä uudelleen olemme joutuneet näkemään, että poliittinen muisti todellisuudessa on sekä pitempi että dementoituneempi kuin yleisesti luullaan, ja Kokoomuksessakin on ainakin yksittäisiä toimijoita, joiden maailmankuva on suoraan Kekkosen (ellei peräti autonomian myöntyväisyysmiesten) ajalta, esimerkiksi mitä tulee uuteen ydinvoimalaprojektiin. 

Liberalkapitalism är naturligtvis en ideologi som omhuldas av högerns huvudfåra, och när Samlingspartiet, vår högerliberala parti, kom till, var det det gammalfinska partiet, dvs partiet för de som fjäskade för Ryssland. Gång på gång har vi fått se att det politiska minnet i verkligheten är både längre och mera dement än man vanligen föreställer sig. Också inom Samlingspartiet finns det enstaka aktörer vars världsbild härstammar direkt från Kekkonentiden, om inte från autonomins undfallenhetsmän, vilket bl a kommit till uttryck i debatterna kring kärnkraftverket i Pyhäjoki.

Lisäksi silloin kun joku vihreissä on arvostellut Venäjää, esimerkiksi juuri Pyhäjoen ydinvoimalan tiimoilta, Kokoomus on vastannut syytöksillä russofobiasta. Se tietysti on itsessään ihan oppikirjatason poliittista nokittelua - kun Vihreät sanovat A, Kokoomuksen on sanottava Ö - mutta on opettavaista nähdä, että puolueen vanhasuomalaistakin sisuskalustoa voidaan nokittelun (tai opportunismin) niin vaatiessa esitellä maailmalle, eikä sitä mikään tabu estä.

Har någon av de gröna kritiserat Ryssland, särskilt kring kärnkraftverket i Pyhäjoki, har samlingspartiet besvarat detta med beskyllningar för russofobi. Det är givetvis politiskt käbbel på läroboksnivå - när de gröna säger A, måste samlingspartiet säga Ö - men det är lärorikt att se, att även samlingspartiets gammalfinska inälvor kan presenteras för världen om käbblet (eller opportunismen) så kräver och att detta inte stoppas av något tabu.

Kokoomuksen verkkojulkaisun, Verkkouutisten, sisältö on muuten vaihtelevaa: itse Venäjä-raportointi on hyvinkin korkeatasoista, mutta välistä siellä näkee lähes MV- tai PB-tasoista roskaa, jota voidaan pitää käytännössä Venäjän propagandana. Tämä tietysti kertoo osaltaan perinteisen oikeistolaisuuden vaikeuksista sopeutua nykyaikaan (toki hyvin samantyyppisistä kuin vasemmistolla): ennen vanhaan hyvään aikaan vastustettiin kaikkea mitä vasemmisto kannatti ja haluttiin ylläpitää maanpuolustushenkeä idän uhan varalta, mutta nyt itä uhkaa juuri niitä asioita (esimerkiksi seksuaalista suvaitsevaisuutta), jotka pitkälti mielletään vasemmiston tavoitteiksi, ja tällöin itä alkaakin houkuttaa nimenomaan konservatiivisista lähtökohdista.

Här vill jag påpeka att Samlingspartiets webbtidning, Verkkouutiset, erbjuder mycket varierande material: deras Rysslandsbevakning är av hög kvalité, men i övrigt ser man där ibland sörja och smörja som snarast hör hemma i MV eller PB och som i praktiken är rysk propaganda. Det här säger givetvis en hel del om de svårigheter den traditionella högern har att anpassa sig till dagens värld (inte för att den traditionella vänstern inte hade lika svårt): förr i världen bekämpade man allt vänstern gillade, och då ville man också upprätthålla försvaret för att den östra grannen inte blev alltför fräck av sig; men i dag vill grannen ta kål på precis de saker (t ex sexuell tolerans) som man av gammalt uppfattar som vänstermålsättningar, och då börjar Ryssland framstå som en värdefull allierad för konservativa. 

Äärioikeiston venäläismielisyys perustuu tietysti siihen, että äärioikeistolle Venäjä on nykyään jo aika itsestään selvästi strateginen liittolainen. Esimerkiksi Homma-foorumilla on sanottu monella äänellä suoraan, että Venäjä saa kaikin mokomin miehittää Suomen, koska silloin tulee loppu maahanmuuttajille, suomenruotsalaisille ja homoseksuaaleille. Suomen itsenäisyys ei ole tälle porukalle mikään itseisarvo, ja ajatus Venäjän vallasta Suomessa hyväksytään avoimesti. Kuten Hommalla toimeenpannut kyselyt ovat moneen otteeseen osoittaneet, "isänmaallisuus" tarkoittaa äärioikeistolle käytännössä Venäjän armeijan kutsumista kylään toisia suomalaisia sortamaan ja murhaamaan.

Extremhögern är givetvis strategiskt allierad med Ryssland: på det högerextrema diskussionsforumet Homma har det sagts rent ut och många gånger om att det är helt okej om Ryssland ockuperar Finland, eftersom ryssarna då gör processen kort med invandrarna, finlandssvenskarna och de homosexuella. Finlands självständighet har inget egenvärde i deras ögon, och tanken om ett nytt ryskt välde i Finland accepteras öppet. Som de enkäter hommaiterna själva genomfört på sitt forum bevisat betyder "fosterländskhet" för hommaiterna att man bjuder in ryska armén för att förtrycka och mörda andra finländare.

Tämä on moraalisena positiona jokseenkin sama kuin taistolaisilla, ja itse asiassa äärioikeiston näkeekin usein perustelevan venäläismielisyyttään tai yhteistyötään kiinalaisten tiedustelupalvelumiesten kanssa sillä, että "niinhän te kommunistitkin teitte". Kahdesta väärästä ei kuitenkaan saada oikeaa, eikä se, mitä "kommunistit" (joihin persut ja äärioikeisto ovat jo kauan sitten luokitelleet kaikki maltilliset porvaritkin) joskus vuonna miekka ja kivi tekivät, oikeuta sitä, mitä persut tänään tekevät.

Det här är ungefär samma moraliska position som den stalinisterna på sjuttiotalet omhuldade, och i själva verket ser man extremhögern ofta motivera sin vänliga attityd till Ryssland eller sitt samarbete med kinesiska spioner med "det är ju vad ni kommunister också brukade göra". Två gånger fel är dock inte rätt, och det som "kommunister" (ett ord som i sannfinskt och högerextremt språkbruk inkluderar alla moderata borgare) anno dazumal gjorde rättfärdigar inte det som sannfinnarna i dag håller på med.

Yhteenvetona toteaisin kuitenkin, että äärioikeisto on voinut verraten nopeasti ja vaivattomasti siirtyä terveen (heh!) vainoharhaisesta russofobiasta Suomen itsenäisyyttä halveksuvaan russofiliaan, koska Suomen poliittisessa historiassa on ennestään ollut russofilian perinteitä sekä vasemmalla että oikealla.

Som ett sammandrag vill jag dock konstatera, att extremhögern relativt snabbt och okomplicerat kunnat byta ut sin sunt (ha!) paranoida russofobi mot ett russofilt förakt för Finlands självständighet, eftersom det i Finlands politiska historia av gammalt funnits russofila traditioner både inom vänstern och högern.

Äärioikeiston venäläismielisyydelle on läheistä sukua äärioikeiston maanpuolustusnihilismi. Se palautuu osaltaan perinteisempään äärivasemmistoon, osaltaan 1980-luvun uuspasifismiin ja sivariliikkeeseen. Maanpuolustushenkeä on Suomessa perinteisesti pidetty oikeistolaisena, mikä ei todellakaan ole itsestään selvää: yleinen asevelvollisuus modernina ilmiönä on pitkälti Ranskan vallankumouksen aikaansaannos, ja sen ajatuksena on, että kansa puolustaa itseään eikä kaikenlaisia rosmoparoneja sun muita humuherttuoita.

Extremhögerns russofili är givetvis nära släkt med extremhögerns försvarsnihilism, som delvis härstammar från mera traditionell extremvänster, delvis från åttiotalets nya pacifism och civiltjänstgörarrörelse. Försvarsviljan har i Finland av gammalt uppfattats som någonting högervridet, vilket ingalunda är självklart: den allmänna värnplikten som en modern företeelse återgår till franska revolutionen, och den går ut på att låta folket försvara sig självt i stället för allehanda rövarbaroner och frossande friherrar.

Vasemmistolainen maanpuolustusnihilismi sai nykyisen muotonsa 1980-luvulla. Siihen aikaan sillä oli vankat ja vakavasti otettavat perusteensa. Silloin oltiin varmoja, että ainoa Suomen suunnalla odotettavissa oleva sota olisi suurvaltojen yhteenotto, joka johtaisi väistämättä kaikkien kuolemiseen atomipommihelvetissä. Kun minä olin teininuorukainen, oli pariin otteeseen erittäin lähellä että tämä sota olisi syttynyt vahingossa.

Den vänstervridna försvarsnihilismen uppstod i sin nuvarande form på åttiotalet. På den tiden hade den en hel del seriösa motiveringar. Då var folk i allmänhet övertygade att den enda väpnade konflikt som kunde förväntas nå till Finland vore en del av det apokalyptiska stormaktskrig som oundvikligt skulle döda hela människosläktet i ett atombombshelvete. När jag var i tonåren höll ett dylikt krig ett par gånger på att bryta ut av misstag.

Vuosi 1983 oli sodanpelon suuri vuosi. Tuolloin tilannetta kiristi ensin Naton Able Archer -sotaharjoitus, jonka Neuvostoliitto oli vähällä tulkita oikeaksi hyökkäykseksi. Sen jälkeen neuvostoliittolaiset ampuivat erehdyksessä alas eteläkorealaisen matkustajakoneen. Ja vähän sen jälkeen sattui se kuuluisa väärä hälytys, joka olisi saanut Neuvostoliiton aloittamaan atomisodan, ellei ilmavalvontaupseeri Stanislav Petrov olisi selkäytimen vaistollaan jättänyt vahvistamatta ilmoitusta amerikkalaisten ohjushyökkäystä.

Året 1983 var krigsskräckens stora år. Till att börja med ökade spänningen p g a Natomanövern Able Archer, som Sovjetunionen nästan tolkade som en verklig invasion. Därefter sköt det sovjetiska flygvapnet ned ett sydkoreanskt passagerarplan. Och sedan fick en falsk alarm Sovjetunionen nästan att starta ett kärnvapenkrig, vore det inte för flygövervakningsofficeraren Stanislav Petrov, som kände i ryggmärgen att det var bättre att inte bestyrka meddelandet om en amerikansk missilattack.

Kuten eräs kontrafaktuaalihistorioitsija asian sittemmin ilmaisi, maailmanhistoria ajelehti tuolloin autopilotilla (tarkkaan ottaen hän puhui cruise controlista eli vakionopeudensäätimestä, mutta tuuliajolla mikä tuuliajolla). Tässä tilanteessa tuntui siltä - Pelle Miljoonan laulua mukaillen - että maanpuolustus ei ollut enää mielekästä, kun elettiin sienipilven varjossa. Siksi oli ymmärrettävää, että haluttiin suunnata voimavarat pois sotavarustelusta ja korostaa aktiivisen sodanehkäisyn, diplomatian ja rauhanrakentamisen tärkeyttä eli saada historia taas jotenkin hallintaan, pois autopilotilta. Tai vakionopeudensäätimeltä.

Som en kontrafaktisk historiker senare uttryckte saken, var världshistorien då på autopilot (för att vara helt exakt uttryckte han det med termen cruise control, som inte betyder autopilot utan farthållare, men på drift är på drift). Under dessa omständigheter kändes det, för att anspela på en låt av den finske punk-artisten Pelle Miljoona, att det inte längre var mödan värt att upprätthålla en försvarsmakt, då man hur som helst levde i skuggan av ett svampmoln. Sålunda var det förståeligt att man i stället för krigsupprustning ville satsa resurser på aktivt krigsförebyggande, diplomati och fredsfrämjande. Man ville att människorna, varken autopiloten eller farthållaren, skulle styra historien.

Joskus milleniuminvaihteen aikoihin tämä asenne oli kuitenkin latistunut väsyneeksi nihilismiksi, jonka iskulauseita toistelevat ikäpasifistit olivat yhtä rasittavia kuunnella kuin menneen maailman jämäkalkkikset yleensäkin. Jo Vladimir Žirinovskin tapauksen olisi pitänyt opettaa ao. kalkkiksille, että uuden Venäjän hyvään tahtoon ei välttämättä ollut luottamista; toisaalta Venäjän silloisessa kaaoksessa näytti mahdolliselta, että maa joutuisi hajaannukseen, jolloin Suomenkin lähellä olevia alueita hallitsisi joku epämääräinen sotaherra.

Redan kring millennieskiftet hade denna fredskärlek dock förfallit till en trött nihilism, och de gammelpacifister som upprepade dess slagord var precis lika tråkiga att lyssna till som överlevda gamlingar från en förgången värld överhuvudtaget. Att den ryske politiske populisten Vladimir Zjirinovskij på nittiotalet talade om att ockupera och underkuva Finland borde ha lärt dessa fossiler att det nya Rysslands goda vilja inte nödvändigtvis var någonting att lita på; å andra sidan verkade det tänkbart i det kaos som då rådde i Ryssland att landet kunde gå i stycken, så att områdena bakom Finlands östgräns skulle tillfalla någon sorts självutnämnd krigsherre.

Ydinsotauhan aikana yksi rauhanliikkeen väitteistä oli, että Suomen armeija oli vailla sopivaa sotaa - siis sellaista, jonka se oikeasti voisi voittaa ja jossa sillä todella olisi merkitystä tavallisen kansalaisen kannalta. 90-luvulla alkoi kuitenkin näyttää siltä, että itärajan takaa voisi tulla sellainen hyökkäys, jonka Suomen armeija voisi ihan oikeasti torjua; ja ne rauhanliikkeessä, jotka eivät hyväksyneet tätä, alkoivat yhä enemmän näyttää tosiasiat kieltäviltä neurootikoilta. Nyt kuitenkin vanhan rauhanliikkeen nihilismi ja tappiomieliala näyttävät sellaisenaan siirtyneen äärioikeiston omaisuudeksi.

Under de år då kärnvapenkriget var det förhärskande hotet i vår tankevärld var ett av fredsrörelsens favoritpåståenden att finländska armén saknade ett lämpligt krig - ett krig där motståndaren verkligen kunde besegras eller avvärjas och där armén också skulle spela en för vanliga medborgare betydelsefull roll. På nittiotalet började det dock se ut att det verkligen kunde bli en invasion från andra sidan östgränsen, och att vår armé kunde avvärja den; och de fredsaktivister som inte accepterade detta började allt mera framstå som neurotiska verklighetsförnekare. Men i dag förefaller det att den nihilism och defaitism som förr i världen karaktäriserade fredsrörelsen nu omhuldas av extremhögern.

Petteri Leino, sittemmin sinisiin siirtynyt puolustusministerin avustaja, sanoi aikoinaan Mikael Storsjön tapauksen yhteydessä jotain sen suuntaista, että KGB on voittamaton ja että sillä on silmänsä kaikkialla, ja että se tekee mitä haluaa Suomelta kysymättä. Silloin kun puolustusministeriön avustaja omaksuu tällaisen täydellisen tappiomielisen asenteen, Venäjän joukot voivat yhtä hyvin kävellä maahan ja miehittää puolustusministeriönkin vain sanomalla portilla "KGB:stä, päivää". 

Petteri Leino, tidigare assistent åt den dåvarande sannfinske försvarsministern som efter sannfinska partiets splittring övergick till Blå framtiden, sade på sin tid, när Tjetjenienaktivisten Mikael Storsjö ansattes av ryska agenter, någonting i den stilen att KGB är en obesegrad organisation som har sina ögon överallt och som gör vad den vill utan att fråga Finland om tillåtelse. När en representant för försvarsministeriet anammar en sådan här fullkomligt defaitistisk attityd, kan de ryska invasionstrupperna bara marschera in över gränsen och ta över ministeriet, de behöver inte säga någonting annat än "god dag, vi är från KGB".

Laura Huhtasaari taas on sanonut suoraan (ja lähinnä ilkkuvan vahingoniloisessa sävyssä), että Venäjän hyökätessä kukaan ei ehdi Suomea auttamaan - oletettavasti ei edes Nato, siinäkään tapauksessa että olisimme jäseniä - koska Venäjä murskaa meidät niin halutessaan vaikka kymmenellä ydinpommilla. Tämäkin on suoraan vasemmistopasifistien kliseepaletista: jos Suomen suunnalla hyökätään, niin Suomen suunnalla hyökätään ydinaseella, ja siinä maailmanlopussa Suomen armeijalla ei ole enää mitään sanomista.

Laura Huhtasaari har å sin sida konstaterat i snarast skadeglad ton att ingen (antagligen inte ens Nato, och inte ens om vi vore en medlemsstat) ska komma Finland till undsättning om Ryssland invaderar oss, eftersom ryssarna hur som helst förintar oss med tio stycken atombomber, om det så gäller. Det här härstammar också från vänsterpacifisternas klichépalett: invaderar man Finland så detoneras det genast en massa atombomber, och i den apokalypsen har finska armén ingen betydelse längre.

Seuraavaksi voitaisiin keskustella salaliittoajattelusta. Vasemmistolaiseen perinteeseen kuuluu paljon salaliittoajattelua edistäviä piirteitä, varsinkin itse marxilainen näkemys maailmasta. Pahimmillaan marxilainen maailmankatsomus tarkoittaa sitä, että maailman kaikki tapahtumat tungetaan väkisin ahtaaseen ja jäykkään valmismalliin, jossa taloudellinen pärjääminen on aina ja joka tapauksessa yksilön viimekätinen motivaatio nousta sängystä aamulla. Luonnollisesti nämä tulkinnat on aina väännetty sellaisiksi, että USA on kaiken takana kapitalistisine mahtipyrintöineen, ja koko muu maailma voi vain vikistä, kun setä Samuli vie katrilliin.

Sedan kunde man ta upp konspirationstänkandet. Vänstertraditionen har en del sådant som främjar konspirationstänkandet, inte minst den marxistiska synen på världen. Som värst betyder den marxistiska världsåskådningen att allt som händer i världen tolkas utifrån en snäv och rigid schablon där ekonomin alltid och utan undantag ses som individens grundläggande motivering att stiga upp från sängen på morgonen. Naturligtvis är det alltid USAs kapitalistiska maktlystnad som ligger bakom allting, och ingen i hela världen kan spjärna emot när onkel Sam leder kadriljen. 

On lievästi sanoen huvittavaa, että äärioikeisto, joka jatkuvasti syyttää koko muuta maailmaa "kulttuurimarxismista", on itse omaksunut rahvaanomaistuneen (ja tietenkin juutalaisvastaisuudella höystyneen) muodon marxilaisesta maailmankatsomuksesta: rahamaailma (äärioikeiston katsannossa juutalainen rahamaailma) pyörittää mielensä mukaan kaikkia vähemmän rahakkaita, ylimmäisenä pyörittäjänä tietysti itse George Soros.

Det är milt sagt roande att den extremhöger som hela tiden beskyller resten av världen för "kulturmarxism" har själv anammat en vulgariserad (och naturligtvis med antisemitism kryddad) variant av den marxistiska världsåskådningen: det är penningvärlden (utifrån högerextrem synvinkel är det naturligtvis den judiska penningvärlden) som styr och ställer, och den överste styresmannen och ställningstagaren är givetvis självaste George Soros.

Jos ajatellaan nykyaikaisen salaliittoajattelun kotimaata, Yhdysvaltoja, siellä se suurin salaliittoteoretisoinnin inspiroija on ollut presidentti John F. Kennedyn murha. Kennedy oli amerikkalaisille opiskelijoille ja intellektuelleille lupaus siitä, että isänmaata voisi rakentaa paremmaksi liberaalein, demokraattisin keinoin. Kennedy nosti hallintoonsa enemmän vapaamielisiä älykköjä kuin kukaan USA:n presidentti ennen häntä tai hänen jälkeensä. 

Betraktar vi den samtida konspirationskulturens hemland Förenta Staterna, så har sammansvärjningsteorierna därborta inspirerats av mordet på president John F. Kennedy. Kennedy uppfattades av amerikanska intellektuella och studerande som ett löfte att fosterlandet kunde uppbyggas med liberala och demokratiska medel. Kennedy rekryterade för sin administration fler frisinnade intellektuella än någon amerikansk president före eller efter honom.

Kennedyn politiikka ei ollut mitenkään yksiselitteisesti vasemmistolaista - kommunismia hän vastusti kovalla kädellä, ja Kuuban ohjuskriisi tapahtui hänen aikanaan, mutta toisaalta hän myös tuki mustien kansalaisoikeusliikettä jopa lähettämällä sen avuksi liittovaltion joukkoja. Kennedy koetti antaa kommunisminvastaisuudelle myös positiivista sisältöä, esimerkiksi perustamalla kehitysapujoukot (Peace Corps) sekä ns. Edistyksen liiton (Alliance for Progress, Alianza para el Progreso) Latinalaisen Amerikan kehittämiseksi. En tässä yhteydessä ota kantaa siihen, kuinka onnistuneita ja toimivia nämä aloitteet olivat.

Kennedy förde ingalunda någon vänsterpolitik - han bekämpade kommunismen hårdhänt, och under hans presidenttid ägde också Kubakrisen rum, men å andra sidan stödde han rörelsen för de svartas medborgerliga rättigheter t o m genom att skicka ut federala trupper. Kennedy försökte ge antikommunismen också positivt innehåll t ex genom att grunda Fredskåren för frivilliga utvecklingshjälpare och Framstegsalliansen (Alliance for Progress, Alianza para el Progreso) för att utveckla Latinamerika. Jag tar här inte ställning till hur lyckade eller funktionsdugliga de här initiativen var.

Kennedyn aikana älyköt ja opiskelijat saattoivat uskoa USA:n hyvään asiaan johdonmukaisena kokonaisuutena, joka käsitti sekä kommunististen diktatuurien vastustamisen että kansalaisoikeusliikkeen tukemisen. Kennedyn murha oli valtava pettymys, jonka myötä monet menettivät uskonsa Amerikkaan ja valuivat äärivasemmalle, toiset taas paneutuivat pakkomielteisesti etsimään "todellisia syyllisiä" murhan takana. Näin syntyi alun perin vasemmalle tai hippiyteen kallistunut salaliittoteoriakulttuuri, joka sittemmin on siirtynyt äärioikealle.

Under Kennedy kunde de studerande och de intellektuella tro på USAs goda sak som en konsekvent helhet som innefattade både bekämpningen av kommunistiska diktatorer och stödet till medborgarrättsrörelsen. Mordet på Kennedy var en väldig besvikelse, som fick några att förlora tron på Amerika och bli vänsterextremister och andra att tvångsmässigt söka efter "de riktiga skyldiga" bakom mordet. Detta gav upphov till en kultur av konspirationsteoretiserande, som till en början snarare låg närmare vänstern eller hippies, men som sedan dess övergått till högerextremism.

Kun muistelen, millainen itse olin kasariteininä, niin kyllähän siihen kuului se, että piti jostain Sadankomitean kirjoista ja lehdistä lukea, miten maailman asiat oikeasti olivat, ja siihen kuului sitten koko lailla älyllistä akrobatiaa, kun piti nähdä aina Yhdysvallat pääpahiksena. Tämä siis siitä huolimatta, että tulin aika antikommunistisesta kodista ja vastustin Neuvostoliittoa. Mutta Sadankomiteahan oli se rauhanliikkeen osa, joka onnistui samanaikaisesti sekä myöntämään Neuvostoliiton olevan epädemokraattinen poliisivaltio että pitämään Yhdysvaltoja kaikkein suurimpana vaarana maailmanrauhalle.

När jag drar mig till minnes hur jag själv såg världen som en tonåring på åttiotalet så hörde det dit att man uppfattade t ex De Hundras Kommittés publikationer som sanningen om hur saker och ting låg till, och det inbegrep sen en hel del intellektuell akrobatik när man alltid förväntades se USA som störste boven - detta alltså trots att jag kom från ett solitt antikommunistiskt hem och ogillade Sovjetunionen. Men De Hundras Kommitté var som bekant den del av fredsrörelsen som samtidigt både medgav att Sovjet var en odemokratisk polisstat och framställde Förenta Staterna som det allra största hotet mot världsfreden.

Jo kauan on ollut olemassa kotiteollisuus, joka tuottaa USA-vastaisia latteuksia vasemmiston tarpeisiin. En sano että kaikki tämän kotiteollisuuden tuotteet ovat olleet propagandaa tai valetta, sillä kyllähän Yhdysvalloissa on paljon oikeita yhteiskunnallisia ongelmia ja ristiriitoja, ja ulkopolitiikassakin amerikkalaiset ovat valitettavasti sössineet yhtä ja toista vuosikymmenten varrella. Ao. kotiteollisuus kuitenkin paheksuu Yhdysvaltoja usein jokseenkin dogmaattisista, automaattisen amerikkalaisvastaisista näkökulmista käsin.

Det har länge existerat en hemslöjdsindustri som producerar antiamerikanska plattityder för vänstern. Jag vill ingalunda påstå att alla dess produkter är propaganda eller lögner, för det finns ju en hel del samhällsproblem och konflikter i Förenta Staterna, och vad gäller utrikespolitiken har amerikanerna som bekant dessvärre begått väldiga fel i gångna årtionden. Denna hemslöjdsindustri brukar dock kritisera Förenta Staterna utifrån en dogmatisk, automatiserat antiamerikansk synvinkel.

Nyt kun amerikkalaisvastaisuudesta on tullut tyypillinen äärioikeiston piirre, monet kotiteollisuuden käsityöläisistä ovat virittäneet viestinsä uuden asiakaskuntansa mukaiseksi. Esimerkiksi Michel Chossudovsky, jonka teoksia on julkaistu täällä Suomessa Rauhanpuolustajien Pystykorva-sarjassa, on ilmeisesti aloittanut vasemmistohenkisenä "kriittisenä ajattelijana", mutta sitä mukaa kun tämä USA-"kriittisyys" on yleistynyt äärioikeistossa, Chossudovsky on siirtynyt trollioikeistolaiseen suuntaan.

I dag är det dock extremhögern som mest utmärker sig med antiamerikanism, och många av hantverkarna inom denna hemslöjdsindustri har börjat övergå till att tilltala en ny kundkår. För att nämna ett exempel: Michel Chossudovsky, vars skrifter i Finland kommit ut på föreningen Fredskämparnas förlag, har uppenbarligen inlett sin karriär som vänstersinnad "kritisk tänkare", men när "USA-kritiken" blivit rumsren på högerextremt håll, har också Chossudovsky i allt större utsträckning börjat framstå som en guru för trollhögern.

Puhutaanpa sitten pseudolääketieteellisistä hörhöilyistä. Vielä 90-luvulla ns. vaihtoehtoinen lääketiede oli ennen muuta osa vihertävien idealistien ja ikähippien kulttuuria. Esimerkiksi homeopatia koetti kovasti soluttautua vihreisiin, ja puolueessa oli sen alkuaikoina vaikuttajahahmoja, jotka puhuivat hörhöhoitojen puolesta.

Sen ska vi säga ett par ord om pseudovetenskaplig trams. Ännu på nittiotalet var s k alternativ medicin främst något som gröna idealister och överlevande (eller överlevda) hippies flörtade med. Homeopater försökte infiltrera de Gröna, och en del inflytelserika gestalter inom partiet talade för alternativa kurer.

Tilanne kuitenkin on sittemmin muuttunut. Vaihtoehtolääkinnästä on tullut äärioikeiston juttu: sekä avoimen uusnatsistista Vastarintaliikettä lähellä ollut ilmaisjakelulehti Magneettimedia että surullisen kuuluisa MV-lehti levittivät aktiivisesti puoskaripropagandaa. Kadulla reuhaavien äärioikeistolaisten riveissä taas viihtyy se kaveri, josta yleensä puhutaan vain Gandalfina (en jaksa nyt kaivaa esille hänen oikeaa nimeään, eikä se tärkeä olekaan) ja joka ennen äärioikeistolaisaikojaan esiintyi jossain juorulehdessä "käsistä erittyvällä energialla" sairaita ja vaivaisia lääkitsevänä kansanparantajana.

Sedan dess har situationen dock helt förändrats. I dag är alternativ medicin någonting som särskilt extremhögern omhuldar: såväl gratistidningen Magneettimedia, som stod nära den öppet nynazistiska Motståndsrörelsen, som den beryktade webbtidningen MV-Lehti spred aktivt propaganda för kvacksalveri. Bland de högerextremister som vältrar sig på gatan märker man dessutom en person vanligen bara känd under öknamnet Gandalf (jag orkar inte kolla hans riktiga namn, och det är ju inte viktigt heller) som före sin högerextremistkarriär lät sig intervjuas i någon skvallertidning som självlärd kotknackare med "helande energi" i händerna.

Olen ennenkin sanonut että silloin ysärivuosina Skepsis ry synnytti mielikuvia oikeistolaisista insinööreistä, jotka liittyivät järjestöön ilmentääkseen vihaansa vihreitä kohtaan. Olen myös sanonut, että jos nämä insinöörit oikeasti kannattivatkin rationaalista maailmankuvaa siinä vaiheessa, näyttää siltä, että tilanne on nyttemmin kääntymässä nurinpäin: vihreät ovat jo pitkään vaatineet puoskarilakia valelääketieteellisten kuurien kaupittelijoiden päänmenoksi, kun taas eräs hömppäjulkisuudessa näkyvästi esiintyvä Skepsis-järjestön jäsen on puolustanut muuatta tuiki epäilyttävää hyvinvointikurssitusta markkinoivaa yrittäjää vedoten yrittämisen vapauteen ja korostaen, että hänen asiakkaidensa subjektiivinen hyvänolontunne on riittävän suuressa määrin "parantumista" oikeuttaakseen hänen bisneksensä.

Jag har redan tidigare påpekat, att föreningen Skepsis - den finska motsvarigheten till den rikssvenska Föreningen Vetenskap och Folkbildningen - på nittiotalet snarast väckte föreställningar om högervridna ingenjörer som anslöt sig till föreningen främst därför att de hatade de Gröna. Jag har också sagt att dessa ingenjörer, hur mycket de än menat allvar när de dåförtiden sagt sig vilja främja en rationell världsbild, i dag håller på att utveckla sig i motsatt riktning. De Gröna har redan länge velat stifta en s k kvacksalverilag för att bekämpa charlataner, medan en mycket mediesynlig medlem av Skepsis har dragit en lans för en företagare som marknadsför en mycket suspekt "kurs i välbefinnande": enligt honom är det en fråga om företagarfrihet, och om företagarens kunder subjektivt känner sig friskare efter hennes kurser rättfärdigar detta hennes affärsverksamhet.

Tuo kyseinen yrittäjä on akateemisesti koulutettu keskiluokan edustaja, mutta ilmeisesti aika suuri osa pseudolääketiedealasta on käytännössä osa alamaailmaa eikä siihen liittyäkseen tarvitse muuta koulutusta kuin suuren määrän akateemiselta ja vierasperäiseltä kuulostavia iskusanoja. Ilman minkäänlaisia todisteita ja täysin selkäydintunteella esitän sellaisen oletuksen, että siellä on paljon kyynisiä, puhtaasti rikollisia huijareita, jotka ovat verkottuneet muiden kriminaalien kanssa. Koska myös äärioikeisto on pitkälti ammatti- ja taparikollisten yritys soluttautua poliittiseen päätöksentekoon, en ole hirveän hämmästynyt, että perussuomalaisten ja heitäkin kovempien natsien riveihin valuu luonnonlääketiedeväkeä.

Företagaren ifråga är en representant för akademiskt utbildad medelklass, men det förefaller att en stor del av pseudomedicinbranschen i praktiken utgör en del av undre världen, och för att bli en pseudomedicinföretagare behöver man ju bara lära sig ett antal slagord som låter vetenskapliga och främmande. Utan några konkreta bevis och med ryggmärgen framför jag härmed antagandet att alternativ medicin främst idkas av cyniska, rent brottsliga lurendrejare som ingår i samma nätverk som övriga kriminella. Extremhögern handlar ju också mest om hur yrkes- och vanebrottslingar infiltrerar det politiska beslutsfattandet, och jag är absolut inte förvånad att entusiaster för naturmedicin nu sällar sig till sannfinnarna eller de riktiga nynazisterna.

Kuka oli vähällä murhata vaalipäällikön - Vem var på vippen att mörda valchefen

Edelliseen kirjoitukseeni jatkoa: Perussuomalaiset ja heidän liepeillään maleksivat äärioikeistolaiset valmistautuivat jo hukuttamaan maahanmuuttajat vereen kostoksi vaalipäällikkönsä rusikoinnista. Mutta nyt vaalipäällikkö itse on ilmoittanut, että asialla ovatkin saattaneet olla "äärioikeistolaiset" - lainausmerkit siksi, että tämä on ilmeisesti hänen oma ilmauksensa. Vaalipäällikkö ei ilmeisesti itse pidä itseään äärioikeistolaisena, vaikka onkin profiloitunut maahanmuuton vastustajana, mikä käytännössä tarkoittaa rasistia ja äärioikeistolaista. Aikamoinen poliittinen ajatusakrobaatti tämä vaalipäällikkö.

För att skriva ett par rader till om samma tema: Sannfinnarna och deras högerextrema sympatisörer fantiserade redan om ett blodigt massmord på invandrare som hämnd för hur obarmhärtigt deras valchef hade misshandlats. Men nu har valchefen själv kungjort att det möjligtvis var "högerextremister" (hans egen formulering) som låg bakom brottet. Valchefen ser sig själv tydligen inte som högerextremist, trots att han profilerat sig som invandringsmotståndare, vilket i praktiken är vad man känner igen rasisterna och högerextremisterna på. Det var minsann en politisk tankeakrobat av sällan skådade mått, den här valchefen, tycker jag.

Luonnollisesti se, että miesparka epäili äärioikeistolaisia veriteosta, sai persut ja persunjärkiset heti raivostumaan. Samat tyypit, jotka vielä äsken olivat pitäneet verityötä vankkana todisteena kaikkien tummaihoisten ulkomaalaisten arvaamattomasta pahuudesta, julistivat nyt, että uhri oli valehdellut alusta saakka: "Mitään äärioikeistoa ei ole ja vaikka olisikin se ei ikinä uhkaile ketään ja jos muuta väität niin hakkaamme ja tapamme sinut, senkin kommunisti!" Näinhän se on mennyt aina ennenkin.

Att stackars mannen vågade skuldbelägga högerextremister för våldsdådet, fick naturligtvis sannfinnarna och deras rasfränder att genast tappa fattningen. Precis samma människor som helt nyligen uppfattat våldsdådet som ett ovedersägligt bevis på alla mörkhyade utlänningars otillräkneliga ondska förkunnade nu att offret ljugit hela tiden: "Någon extremhöger finns det inte och även om den finns kommer den aldrig med hotelser mot någon och om du påstår något annat ska vi slå ihjäl dig, din kommunist!" Så här har det ju alltid brukat lyda.

Mutta myöntää täytyy, että näin helteisen heinäkuun keskellä tämä "Kuka oli vähällä murhata vaalipäällikön" on jännittävämpää draamaa kuin televisio tai Hollywood kykenevät tarjoamaan. Seuraavissa jaksoissa syyllisiksi epäillään varmaankin KGB:tä tai Mossadia.

Man måste dock medge att så här mitt i hetaste juli är det här dramat "Vem var på vippen att mörda valchefen" mera spännande än någonting teven eller Hollywood kan erbjuda. I nästa episod kommer man antagligen att misstänka KGB eller Mossad för att ha anstiftat dådet.

Viikonlopun suuret uutiset - De stora nyheterna under veckoslutet

Ensimmäinen suuri uutinen on se, että somalitaustaisen vasemmistolaisen kunnallispoliitikon Suldaan Said Ahmedin perhe joutui piiritystilanteeseen, kun kansallismielisyyden elähdyttämä valkoinen mies uhkaili heitä pyssy kädessä. Tämän siis olisi pitänyt olla suuri uutinen. Mutta se ei juuri kiinnostanut suomenkielistä mediaa.

Den första stora nyheten var, att en beväpnad vit man besjälad av nationalism tog familjen till Suldaan Said Ahmed, en kommunalpolitiker som representerar Vänsterförbundet och är av somalisk bakgrund, som gisslan. Det här belägringsdramat borde ha varit en stor nyhet. Men det intresserade knappast de finskspråkiga medierna.

Tärkeämpänä ne pitivät uutista, että eräs maalaispersu, joka toimii jonkinlaisena puolueen vaalipäällikkönä, on pahoinpidelty kotiovellaan. Ensimmäisen version mukaan hän olisi saanut kallonmurtuman ja aivoverenvuodon ja rahaa olisi viety toista tuhatta euroa, mutta tarina on elänyt ja tämänhetkisen version mukaan rahaa ei ollutkaan kadonnut. Saa nähdä miten päin tämä juttu kääntyy, kun kaikki yksityiskohdat saadaan valheiden ja liioittelujen seasta kaivetuksi.

Mera vikt tillmäter de nyheten om en sannfinne från vischan, någon sorts valchef åt partiet, som misshandlats på tröskeln till sin bostad. Enligt den första versionen var konsekvenserna en bruten skalle och hjärnblödning, dessutom hade det stulits mer en tusen euro pengar, men sedan dess har historien ändrats, och enligt den nyaste versionen har inga pengar försvunnit. Vi ska väl se hur historien utvecklar sig när sanningen upptäcks, ty det är klart att vi just nu har att göra med en massa lögner och överdrifter. 

Puolueen puheenjohtaja on tietysti kiljunut poliittista murhaa ja huutanut Suojelupoliisia apuun. Tämä kuulostaa kuitenkin hieman huvittavalta ottaen huomioon, että niin puolueen hörhömpi osasto kuin sen liepeillä roikkuva katukaljaäärioikeisto on keskittynyt keksimään huimia salaliittoteorioita Maria Ohisalon, Euroopan parlamentin ja Suojelupoliisin yhteisestä suursuunnitelmasta vaalipäällikön päänmenoksi. Se ei ole aivan selvää, miksi kansainväliset salajuonimot vaivautuisivat iskemään juuri hänen kimppuunsa, koska hän kuitenkin on periaatteessa vain provinssin rivipersu.

Partiordföranden har naturligtvis skrikit om politiskt mord och ropat Skyddspolisen om hjälp. Det här låter visserligen något komiskt med tanke på att både de mera vrickade inom partiet och de gatuaktivister som är för alkoholiserade för att accepteras som partimedlemmar nu hittar på konspirationsteorier om en mästerplan som Maria Ohisalo, Europaparlamentet och Skyddspolisen kantänka har kläckt för att ta kål på valchefen. Det är inte helt klart varför internationella intrigmakare vill förfölja just honom, eftersom han i princip bara är en vanlig partimedlem från provinsen. 

Huomattavasti todennäköisemmältä tässä tilanteessa kuulostaa se, että kyse on ns. jäsentenvälisistä. Pahoinpitelyn uhrilla, eräällä P-a K:lla, on nimittäin vielä varsin hiljattain ollut repiviä riitoja puolueen toisen paikallisen mahtimiehen, T-u T:n, kanssa. Suomalainen alaluokka selvittelee mielellään ristiriitansa nyrkein ja astaloin, olipa ristiriidoissa sitten kyse poliittisista intohimoista tai viinapullon sisällön omistussuhteita koskevista mielipide-eroavuuksista.

Betydligt mera sannolikt är det att det handlar om en konflikt inom partiet. Offret, en viss P-a K., har nämligen helt nyligen legat i gräl med en annan lokal sannfinsk märkesman, T-u T. Och som vi alla vet brukar den finsktalande underklassen gärna utkämpa sina meningsskiljaktigheter med knutna nävar och tillhyggen, oberoende av huruvida det gäller politiska lidelser eller alkoholdryckens ägandeförhållanden.   

Nirrinlähdettäminen onnistuu siis ihan perussuomalaisilta (!) kansallisjuoman ystäviltä silloin kun jumalten nektari loppuu kesken, ja silloin kun ihmistä lyödään rikkinäisellä pullolla ihan kotimaistenkin kaljankumoajien porukassa, jälki voi olla erittäin rumaa, varsinkin jos pulloa heiluttavan herran itsehillintä on jalon aineen vaikutuksesta poissa toiminnasta. Kun persut nyt pornografisella innolla esittelevät vaalipäällikkönsä kokoon kursittua kalloa todisteena siitä, että tässä varmasti olivat taustalla naapurin Tahvoa tummaläskisemmät tappajat, sille voi vain nauraa säälivästi.

Att döda folk är någonting t o m helt sannfinska (!) vänner till nationaldrycken klarar av när gudarnas nektar plötsligt tryter, och inhemska ölgubbar är alldeles kapabla att åsamka varandra mycket allvarliga skador, inte minst om de inmundigat det ädla ämnet i sådana mängder att självbehärskningen slutat fungera. När sannfinnarna nu med en porrälskares iver presenterar sin valchefs hopsydda huvud som ett bevis på att mördarkandidaterna säkert hade mörkare uppsyn än grannen Tahvo, kan man bara sorgligt skratta åt dem.

Tapauksessa kiinnostavinta on se, miten persut pystyvät nostamaan esille omaan toimijaansa kohdistuneen väkivaltarikoksen sillä siunaaman hetkellä, kun asemies ottaa somalitaustaisen poliitikon perheen panttivangikseen. Kyynisenä miehenä rohkenen heittää sellaisen arvion, että maakuntapersujen keskuudessa tällaisia välienselvittelyitä sattuu harva se päivä. Silloin kun niitä ei voi käyttää hyväksi poliittisesti, niistä ei nosteta meteliä, koska eiväthän persutkaan halua näyttää kansakunnalle oikeaa karvaansa kansakunnan roskaväen laarina. Mutta kun tarvetta ilmaantuu, ne voidaan esitellä esimerkkinä siitä, kuinka persuja muka vainotaan poliittisesti.

Det mest intressanta i hela historien är, hur sannfinnarna kan presentera för medierna ett våldsbrott riktat mot en av deras aktörer precis när en beväpnad gubbe tar en finlandssomalisk politikers familj som gisslan. Som den cyniker jag är vågar jag misstänka, att sådana här partiinterna uppgörelser i praktiken äger rum varannan dag bland sannfinnarna på bonnvischan. När man inte kan exploatera dem till politiska syften är det hysch-hysch, för sannfinnarna vill ju inte visa för folket vilken politisk avstjälpningsplats för samhällets avskum deras parti är. Men när det behövs kan dessa uppgörelser framställas som bevis på den politiska förföljelse som sannfinnarna kantänka får lida av.