Taas kerran: Jos Jammu-setä olisi elossa, hän olisi persujen sankari - En gång till: Skulle den beryktade pedofilen "farbror Jammu" vara vid liv, så skulle han hedras som hjälte av sannfinnarna

Nyt huomiota on herättänyt muuan David Trent, oikealta nimeltään David Todeschini, joka on vuosikausia villinnyt nettiväkeä USA:n demokraattista puoluetta vastaan syyttäen näitä pizzerian kellarissa saatanallisia kokouksiaan pitäviksi lastenraiskaajiksi. Tunnetusti näiden huhujen keskipisteessä olevalla pizzerialla ei ole kellaria. Trent on itse osoittautunut tuomituksi lastenraiskaajaksi: vuonna 1999 hänelle leivottiin viiden vuoden kakku hänen käytettyään seksuaalisesti hyväksi kahdeksanvuotiasta poikaa. Muiden QAnon-salaliittoteorioita levittelevien tavoin Trent-Todeschini oli myös paikalla ja läsnä silloin kun Trumpin kannattajat koettivat estää Bidenin valtaannousun tekemällä massiivisen terrori-iskun Capitolille.

En person som nu ådragit sig en viss uppmärksamhet är David Trent med det rätta namnet David Todeschini, som i åratal uppviglat webbfolk mot demokratiska partiet i USA och beskyllt demokrater för att vara barnskändare som håller sataniska samkväm i källaren på en pizzeria, som i verkligheten saknar en källare. Trent-Todeschini har själv visat sig vara en barnskändare - år 1999 fick han en fem års fängelsedom när han begått ett sexuellt övergrepp mot en åttaårig gosse. Som så många andra som kolporterar QAnon-konspirationsteorier var även Trent-Todeschini närvarande när Trumpanhängarna med ett massivt terrorangrepp mot Capitol försökte hindra Bidens makttillträde.

Tässähän nähdään taas hyvä esimerkki siitä, kuinka äärioikeisto, "maahanmuuttokritiikki" jne. on vain rikollisen alaluokan yritys saada poliittista valtaa. Samoin se kuvaa mainiosti äärioikeistolaisten taipumusta harjoittaa ns. projektiota eli heijastaa omat vastenmieliset piirteensä kaikkiin muihin. Meiltähän löytyy vastaavalla tavalla vaikkapa äärioikeistolaisia narkkari- ja pulipariskuntia, jotka julistavat edustavansa jonkinlaista perinteistä perheihannetta eivätkä ole mitään vihervasemmistolaisia sateenkaaripareja. Siihen sanon vain että puli puli ja hasi hasi.

Här ser vi en gång till ett exempel på hur högerextremism, "invandrarkritik" osv bara är den kriminella underklassens försök att få politisk makt. På ett liknande sätt återspeglar det träffande hur extremhögern projicerar sina egna motbjudande drag på alla andra. På ett motsvarande sätt har vi i vårt eget land t ex högerextrema äkta och oäkta par av alkoholister och knarkare som förkunnar att de representerar någon sorts traditionellt familjeideal i motsats till vänstergröna regnbågsmänniskor. Det kommenterar jag bara med orden klunk-klunk och hasch-hasch.

Kuten olen ennenkin sanonut: jos pahamaineinen pedofiili ja kahden pikkutytön kuoliaaksi polttaja Jammu Siltavuori, jonka rikokset herättivät yleistä kauhistusta 90-luvun alussa, olisi elossa tänään, hän olisi persujen sankari. Luultavasti hän istuisi persuna ainakin kuntansa valtuustossa, kukaties myös esiintyisi persujen puoluekokouksessa isänmaallisena sankarina, jota feministit tms. ovat sortaneet - ja tietenkään häntä ei peräsuolinkaisporukoissa pidettäisi syyllisenä yhteenkään niistä rikoksista, joista hänet on tuomittu.

Som jag redan tidigare sagt: skulle den ökände pedofilen Jammu Siltavuori, som i början av nittiotalet väckte allmän skräck och fasa när han kidnappade och brände ihjäl två småflickor, vara vid liv idag, så skulle han vara en sannfinsk hjälte. Antagligen skulle han sitta i sin kommuns fullmäktige, kanhända också uppträda på sannfinska partimöten som en fosterländsk hjälte förtryckt av feminister - och naturligtvis skulle hans sannfinska kompisar inte se honom som skyldig till en enda av de förbrytelser han dömts för.

Käytännön väinämöiskolhoosi syntymässä? Håller en Väinämöinenkolchos på att verkligen uppstå?

Koska äärioikeisto jatkuvasta tihutyönteostaan ja terroristaan huolimatta ei ole onnistunut saamaan valtavirtayhteiskuntaa haltuunsa, se on jo ennen tuoreita väinämöiskolhoosisuunnitelmiaan yrittänyt kerätä väkeä samantapaisten projektien taakse. Noin kymmenkunta vuotta sitten (muistaakseni) äärioikeistolaisilla oli tarkoituksena perustaa "Suur-Arvolan" kylä, jossa sitten olisi eletty alkusuomalaiseen tapaan poissa maahanmuuton, homoseksuaalisuuden ym. modernin sivilisaation vaikutuspiiristä.

Trots åratal av terror och sabotage har extremhögern inte klarat av att bemäktiga sig samhällets huvudfåra: därför har den redan före sina senaste planer på att upprätta en Väinämöinenkolchos försökt locka folk med liknande projekt. Det har väl gått redan ett årtionde sedan en del högerextremister drömde om byn "Suur-Arvola", där de sedan ville leva sitt liv borta från invandring, homosexualitet och annan modern civilisation.

No niin, kaikkihan joko muistavat tai arvaavat miten moiselle kävi - suunnitelma tikahtui kehtoonsa, eikä mitään Suur-Arvolaa koskaan syntynyt. Asiahan on niin, että ajatus maaseutuyhteisössä elämisestä on äärioikeistolle pelkkä aatehistoriallinen jäänne. Eivät laiskanpulskeat kaupunkilaiset oikeasti halua minnekään omavaraistalouteen kuokka kädessä raatamaan. Äärioikeistolaisuus sinänsä toki koostuu kokonaan sellaisista jäänteistä, koska eihän äärioikeisto ole koskaan vastaus mihinkään todellisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. 

Men alla vet eller kan gissa sig till hur det gick med detta projekt: de högtravande planerna kom aldrig att omsättas i verkligheten, och byn byggdes aldrig. När allt kommer omkring förhåller det sig så att idén om att leva i en agrar utopi på landet för extremhögern bara en idéhistorisk kvarleva. Slöfockar och dönickar från stan vill i verkligheten inte leva sitt liv som självförsörjande småbönder med hacka i hand. I och för sig är det precis sådana kvarlevor som den högerextrema ideologin består av, ty extremhögern är aldrig ett svar på några verkliga missförhållanden i samhället. 

Tyypillinen aatehistoriallinen jäänne äärioikeistossa on se, että se vieläkin esiintyy isänmaallisena ja maanpuolustushenkisenä samalla kun se on joko yya-henkisesti rähmällään Venäjän edessä tai sitten suorastaan liittolaissuhteessa Putiniin, puhumattakaan siitä, että äärioikeistossa kuhisee kruununraakkeja ja siviilipalvelusmiehiä. Tai siitä, että äärioikeisto netissä mobilisoi joukkonsa sellaisia Venäjän kriitikoita vastaan, jotka eivät ole hakeneet lisenssiä äärioikeistolta - alkaen vaikkapa Jessikka Arosta.

En typisk idéhistorisk kvarleva inom extremhögern är, att högerextremisterna alltjämt kallar sig fosterlands- och försvarsvänner, trots att de samtidigt antingen fjäskar för Ryssland i vsb-anda eller t o m ser grannen som ideologiskt allierad, för att nu inte påpeka att det formligen vimlar av civiltjänstgörare och kronvrak bland våra högerextremister. Eller att extremhögern på nätet punktmarkerar alla de som kritiserar Ryssland men inte är högerextremister själva - Jessikka Aro till exempel.

Toki pitää muistaa myös se viisas huomio, jonka teki puolalainen sosiologi Rafał Pankowski joskus Breivikin joukkomurhan aikoihin: äärioikeistolla ei ole omia ideoita, vaan se varastaa itselleen ajatuksia valtavirtayhteiskunnalta - ja valtavirtayhteiskuntaan lasketaan tässä yhteydessä esim. kaikenlaiset vasemmistoidealistit. Tosin omina teiniaikoinani 1980-luvulla erilaisia aatelähtöisiä maaseutuyhteisöjä perustivat ennen muuta uskonnolliset ryhmät, eivät niinkään vasemmistolaiset tai vihreät.

Man måste givetvis också den kloka iakttagelse som den polske sociologen Rafał Pankowski gjorde efter Breiviks massmord: extremhögern har inga egna idéer, utan den stjäl dem från samhällets huvudfåra - och i det här sammanhanget räknar vi allehanda vänsteridealister med som huvudfåra. Visserligen var det snarare religiösa grupper som på mina tonår grundade ideella kollektiv på landet, inte några vänstermänniskor eller gröna.

Kaavin kunnan Ahosenniemen kylässä toimi jo edellisen vuosikymmenen lopulta alkaen ervastilaisten (kristosofien) yhteisö, joka taisi olla ensimmäinen oikea väinämöiskolhoosi, sillä ervastilaisten julkaisema kulttuurilehti oli nimeltään Väinämöinen. Toinen 1980-luvun tunnettu kristillinen yhteisö oli Omenapuukylä, sittemmin Morbackan hiljaisuuden yhteisö. Molemmat yhteisöt sivusivat halpa-arvoista henkilöäni sikäli, että isoveljeni tunsi Varkaudessa ervastilaisia ja julkaisi erään heikäläisen joulukertomuksen koululehdessään; isosiskovainaani kautta taas tutustuin Omenapuukylään.

I byn Ahosenniemi i Kaavi kommun uppstod det redan tidigare, på sjuttiotalet, ett kristosofiskt kollektiv - kristosoferna är en finsk särutveckling av teosofin, som mest åberopar sig på Petter "Pekka" Ervasts tankar och på Kristi bergpredikan. Detta kollektiv kan utan ironi betecknas som den första verkliga Väinämöinenkolchosen, ty Ervastanhängarna gav ut en tidskrift som hette Väinämöinen. Ett annat religiöst kollektiv som var känt under åttiotalet var Omenapuukylä, Äppelträdsbyn, senare Tystnadens kollektiv i Morbacka. Bägge kollektiven har en viss kontaktyta med min anspråkslösa person, ty min bror kände Ervastanhängare i Varkaus och tryckte i sin skoltidning en julberättelse som en av dem skrivit; min framlidna storasyster tog mig med till Omenapuukylä när hon besökte sina vänner som bodde där.

Punkinfinland-foorumilla, jolle tunnetusti kerätään kaikki pienetkin uutishituset äärioikeistosta, hörhöistä ja äärioikeistohörhöistä, kerrotaan kuitenkin, että valmisteilla on todellakin ihan uusi väinämöiskolhoosi. Tämä ei ole yksiselitteisesti äärioikeistolainen, vaan esiintyy lähinnä geneerisen maailmanparannuksen edustajana, ja jotain kansainvälisiä yhteyksiä on - ollaan osa ylikansallista yleishyviksien verkostoa.

På webbforumet Punkinfinland, där man som bekant kan läsa de minst påfallande nyheter om både extremhögern och övriga tokstollar, heter det dock nu att en ny Väinämöinenkolchos verkligen håller på att uppstå. Detta kollektiv är inte entydigt högerextremistiskt, utan är öppen för vad man bara kan kalla generiska världsförbättrare, och det har någon sorts internationella kontakter inom något internationellt nätverk för välmenande folk.

Yhteisöön kokee värvätä halukasta väkeä henkilö, joka esiintyy vetoomuksessaan rokkinimellä Muhammad Ali. Oikea nimi ei sentään ole Cassius Clay, vaan jokin ihan suomalainen tohtorismies. Kyseinen herra on aikaisemmin kunnostautunut plörinäksi menneillä yrityksillään sekoittaa ihan oikeaan tieteeseen "henkisyyttä" - hän sai oman herätyksensä uushenkisyyteen herkällä nuorella iällä kokemastaan (hyvin subjektiivisesti kokemastaan) kohtaamisesta tunnistamattoman lentävän esineen kanssa. Ufoharrastajilla ja äärioikeistolaisilla on vanhastaan yhteyksiä: tuntuu siltä että ufoväki jotenkin kadehtii maahanmuuttajien ystäviä, koska haluaisi itse auttaa Maahan muuttavia antennipäisiä harmaita veikkoja, muttei ole onnistunut valtavirtaistamaan omia pyrkimyksiään.

Mannen som försöker rekrytera folk till kollektivet kallar sig Muhammad Ali. Bakom detta konstnärsnamn gömmer sig inte Cassius Clay, utan en man med ett helfinskt namn och en doktorsgrad. Gentlemannen ifråga har tidigare utmärkt sig med misslyckade försök att blanda seriös vetenskap och nyandlighet - han upplevde sin nyandliga väckelse när han på sina unga år upplevde (mycket subjektivt) ett möte med ett oidentifierat flygande objekt. Ufoentusiasterna och högerextremisterna har av gammalt vissa kontakter: det förefaller att de förstnämnda på något sätt avundas invandrarvänner, eftersom de själva vill bistå eventuella invandrare från världsrymden, men inte lyckats göra sina strävanden brett acceptabla. 

Äärioikeistoyhteys tällä puheena olevalla väinämöispuljulla on toki lähinnä vain niiltä osin, että perustaja julistaa sitä tavallista salaliittoteoreetikkojen hölynpölyä koronaviruksesta huijauksena, maailman johtajista salaliittona ym. Nykyisellään kaikki tämä roska on täysin kritiikittä omaksuttu sekä äärioikeistossa (joka on toiminut sen alkuperäisenä levityskanavana), äärikristillisissä lahkoissa että vaihtoehtohoitoja ja esoteriikkaa harrastavissa luontaistuotehörhöpiireissä. Yhteisön nimikin viittaa jonkinlaisiin valon lapsiin, jotka tietysti torjuvat koko muun maailman harhaanjohtajina ja pimeyden lapsina. Tällainen mentaliteetti on yhteinen niin äärioikeistolle, hörhöuskovaisille kuin ufomatkojen ja kusiterapioiden harrastajillekin. Ihmekös sitten, että ovat löytäneet toisensa.

Väinämöinenkollektivet ifråga gör ett extremhögervänligt intryck främst därför att grundaren och sammankallaren kolporterar konspirationstrams av den vanliga sorten: coronaviruset lär vara ett bedrägeri, världens ledare ingår i en sammansvärjning osv. I dag har detta nonsens accepterats som sanning både av extremhögern (dess ursprungliga distribueringskanal), extrema kristna sekter och esoterikfrälsta vänner till alternativ medicin. Namnet på det kommande kollektivet syftar också på "ljusets barn" som tillbakavisar resten av världen som vilseledare och mörksens makter. Dylik mentalitet representeras både av extremhögern, religiösa stollar och pissterapeuter. Inget under att de funnit varandra.

Äärikristillinen yhteys on siinä, että nämä maailmanparantajat ovat pitäneet kokoustaan jonkin tuupovaaran (ei siis oikean Tuupovaaran, vaan jonkin hieman samansuuntaisella nimellä paiskatun pitäjän) kristillisessä toimintakeskuksessa, joka toimii myös hotellina. Ei ole kuitenkaan selvää, ovatko he käyttäneet paikkaa etupäässä maksua vastaan majoitus- ja kongressikeskuksenaan, vai ovatko he luoneet strategisia yhteyksiä paikallisten lahkokristittyjen kanssa.

Kontakten med kristna extremister består i att de här världsförbättrarna hållit sin konferens någonstans i Tuupovaara - nåja, inte i Tuupovaara, men på en ort med ett liknande namn - på ett kristligt verksamhetscentrum som också fungerar som hotell. Det är dock inte helt klart, om de främst bara sökt logi och kongressfaciliteter mot betalning, eller om de knutit strategiska relationer till lokala sektkristna.

Kyllähän tällaisia yhteisöjä saa perustaa, ei siinä mitään. Pidän vain valitettavana sitä, että tämänkin puljun toiminta on jo lähtökohtaisesti yhteiskunnanvastaista kulttimeininkiä. Punkinfinland-foorumin väki arveli, että jos valontuojien (latinaksi lucifer!) kommuuni onnistuu saamaan aikaan mitään konkreettista suunsoiton lisäksi, se voi hyvinkin ajautua Jonestownin ja Branch Davidianin tyyliseen radikaaliin yhteiskunnasta eristäytymiseen laittomine asevarastoineen, seksuaalisine hyväksikäyttöineen ja joukkoitsemurhineen. Vaikka näin pitkälle ei mentäisikään, on selvää, että porukka, joka tieten tahtoen kääntää selkänsä yhteiskunnalle omistautuakseen kivikautiselle kotitarveviljelylle jossain persmäellä, päätyy kaikenlaisiin riitoihin ja ikävyyksiin. Sitä lähinnä enää vain arvotaan, alkavatko ne repivät riidat ennen kuin slummi on pykätty, vai vasta sitten kun se on pystyssä.

Visst får man grunda dylika kollektiv, men vad jag anser betänkligt är att grunda ett kollektiv på samhällsfientlig kultmentalitet. Folk på Punkfinland tyckte att om ljusbringarkolchosen (på latin heter "ljusbringare" som bekant "lucifer"!) lyckas åstadkomma någonting konkret utöver retoriska förklaringar, kan den drivas till radikal samhällsisolationism med olagliga vapengömmor, sexuella övergrepp och kollektivt självmord. Det måste ju inte gå så långt, men det är klart att en grupp som demonstrativt vänder ryggen åt samhället för att ägna sig åt självförsörjande lantbruk i någon kråkvinkel förr eller senare kommer att råka ut med söndrande gräl och gruff. Den enda fråga man behöver besvara är, huruvida de söndrande grälen börjar redan innan slummen byggts upp eller först när byggnaderna står där.

Yksinkertainen tapa todistaa, että Elokapina ei ole Venäjän tukema - Ett enkelt sätt att bevisa att Ryssland inte stöder Extinction Rebellion Finland

Venäjä elää fossiilisista polttoaineista, kuten öljystä ja kaasusta. Elokapina vaatii luopumista kaikista fossiilisista polttoaineista. Mikä oli todistettava.

Ryssland lever av fossila bränslen, som olja och gas. Extinction Rebellion Finland kräver att vi avstår från alla fossila bränslen. Vilket skulle bevisas.

Äärioikeiston väinämöiskolhoosi - Extremhögerns Väinämöinenkolchos

Vaikka äärioikeiston tuorein versio rinnakkaisyhteiskunnasta onkin tarkoitettu syntymään normaali-ihmisten yhteiskunnan sisälle, siihen liittyy edelleenkin agraariutopian piirteitä, kuten edelliseen kirjoitukseeni sisältyvät kuvakaappaukset osoittivat. Ainakin äärioikeistolaisen vaihtoehtopankin vakuuksiksi mainittiin pellot ja metsät. Aion siis edelleenkin luonnehtia äärioikeiston haaveiden rinnakkaisyhteiskuntaa väinämöiskolhoosiksi.

Den nyaste versionen av det parallella samhälle extremhögern planerar ska skapas inne i det normala samhället, men den präglas fortfarande av agrar utopi, som skärmdumparna i min föregående drapa visade. Åtminstone nämndes "åkrarna och skogarna" som garantier för extremhögerns alternativa bank. Sålunda tänker jag fortfarande karaktärisera det parallella samhälle extremhögern drömmer om som Väinämöinenkolchos.

Kuvakaappauksissa näkyvä mies on toki entinen keskustalainen Ilkka Tiainen. Keskustalaisen taustansa vuoksi hän saattaa nähdä maailman ja suomalaisuuden kovin agraarista näkökulmasta käsin ja kuvitella kaikilla suomalaisilla olevan metsää ja peltoa ainakin perintönään. Näinhän ei todellakaan ole. Tyypillinen äärioikeistolainen on kaupunkilainen, olipa sitten kaupunkilainen ammattirikollinen tai kaupunkilainen insinööri. Kaupunkilaiset eivät erota latvaa juuresta eivätkä peltoa mäestä. En minäkään, vaikka pikkukaupungin poikana en kovin kaukana maaseudulta elänytkään. Lisäksi nykykaupunkilaiset ovat jo muutaman sukupolven päässä maaseutuelämästä: jos jollakulla maita tai metsiä on ollutkin, ne on luultavasti myyty pois ja rahat pantu vaikka oman kaupunkitalon hintaan tai kaupunkilaisiin viihdykkeisiin, ts. viinaan.

Mannen som syns på skärmbilderna, Ilkka Tiainen, är visserligen en före detta centerpartist, och p g a denna bakgrund kan han se världen och finskheten ur ett rätt agrart perspektiv och inbilla sig att alla finländare har ärvt skogar och åkrar. Så förhåller det sig dock ingalunda. En typisk högerextremist är en stadsbo, oberoende av om han är en urban yrkeskriminell eller en urban ingenjör. Stadsbor ser inte skillnaden mellan trädtoppen och roten, eller mellan åkern och backen. Det gör jag inte heller, trots att jag som småstadsgosse aldrig levde alltför långt från landsbygden. Dessutom brukar det ligga flera generationer mellan dagens stadsbor och lantlivet: den som haft lantegendomar och skogar har antagligen sålt bort dem och köpt ett hus i stan, eller kanske slösat hela summan på urbana nöjen, dvs sprit.

Väinämöiskolhoosin perustajaistilaisuus järjestettiin Asikkalan kunnan keskustaajamassa, ns. Vääksyssä (oikealta, mutta nykyisin virallisesta käytöstä poistuneelta nimeltään Vägsjö), joka tunnetaan äärioikeiston suuren kristillisen julistajan James "Džeimppa" Hirvisaaren tukikohtana. En tiedä, onko Džeimppa ottanut julkisesti kantaa rokotepassiin, joka tuntuu tällä hetkellä olevan rälläävien äärioikeistolaumojen lempikiihoke, mutta tuskin erehdyn jos oletan, että tämä mustaa musiikkia harrastuksenaan rämpyttävä mustempi-ihoisten vierastaja ei suhtaudu täysin ilman vieraanvaraisuutta kolhoositalonpojiksi aikoviin, niin antikommunisti kuin onkin.

De blivande kolchosbönderna samlades i s k Vääksy (egentligen borde det heta Vägsjö, men detta ursprungliga svenska namn används icke längre i officiella sammanhang), den centrala tätorten i Asikkala kommun. Det är i denna by som den store kristne förkunnaren inom extremhögern, James "Dzjejmpan" Hirvisaari, håller hus. Jag vet inte om Dzjejmpan offentligt tagit ställning till det s k vaccinpasset, som extremhögerns lidelser för närvarande mest kretsar kring, men jag misstar mig knappast om jag förmodar att denne amatörbard som lirar svart musik men misstror svarta människor, inte helt saknar gästfrihet gentemot de presumtiva kolchosbönderna, hur antikommunistiskt lagd han än är.

Ei kai sekään ole mahdotonta, että Džeimppa olisi saanut lopullisesti tarpeekseen ja jättäytynyt pois ei vain aktiivipolitiikasta, vaan jopa äärioikeisto- ja hörhötouhuista. Toisaalta hän on taustaltaan lahkolaisella tavalla kristillinen, ja yksi tie väinämöiskolhoosiporukoihin vie juuri uskovaisuuden kautta. Toisaalta harva meistä on läpeensä paha, ja pidän mahdollisena sitäkin, että Džeimppa voi olla naapureilleen ystävällinen kylänmies, kuten häjypäällikkö Karin Vennu Santeri Alkion "Puukkojunkkarit"-romaanissa ("Kun naapureissa kehutaan ja kaukana pelätään, niin silloin se on niin kuin ollakin pitää, pojat!"). Ja jos on, ehkä Džeimppakin on hieman pahastunut siitä, miten väinämöiskolhoosin väki kohteli hänen kylänsä kauppiasta.

Det är väl inte heller omöjligt att Dzjejmpan inte bara fått nog av aktiv politik, utan också av extremhögern och stolligheter i allmänhet. Å ena sidan har han sekteristisk kristlig bakgrund, och en väg in i Väinämöinenkolchosen går genom religiositeten. Å andra sidan är få människor alltigenom onda, och jag tycker det är helt tänkbart att grannarna i Vägsjö kan uppfatta Dzjejmpan som en vänlig bybo bland byborna - ungefär som Vennu Kari, hövdingen för ett gäng knivjunkare i Santeri Alkios roman Puukkojunkkarit: "När grannarna lovordar en medan folk långt borta är rädda för en, då är det som det bör vara, grabbar." Och då kan man förvänta att t o m Dzjejmpan inte är glad åt att se en butiksägare i Vägsjö förföljd av "kolchosbönderna".

Niin mielellään kuin äärioikeisto esiintyykin yrittäjämyönteisenä, väinämöiskolhoosin väki häiriköi nimittäin uhkaavalla tavalla paikallista yrittäjää, joka pitää ranskalaisiin herkkuihin erikoistunutta kahvilaa sekä ranskalaisteemaista kyläkauppaa. (Kaupalla on muuten myös verkkokauppasivut, mikä täten tiedoksi kaikille, jotka haluavat tukea yrittäjää.) Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun äärioikeisto ottaa silmätikukseen yrittäjän ja pyrkii tuhoamaan tämän yritystoiminnan. Jollen väärin muista, jossain päin Itä-Suomea toimi erinäisiä vuosia sitten liikennöitsijä, joka palkkasi somalimiehiä kuskeiksi, oli tyytyväinen näiden työpanokseen ja myös sanoi sen ääneen - jolloin äärioikeisto välittömästi maalitti hänet niin että hän lopulta joutui panemaan lapun luukulle ja jättämään kaarat karaasiin.

Så gärna extremhögern än vill påstå sig främja företagarnas intressen, trakasserade kolchosbönderna nämligen en lokal företagare, som har ett på franska delikatesser specialiserat café och en matbutik med samma tema. (Butiken har förresten också online-försäljning, om ni vill stöda företagaren.) Det här är naturligtvis varken den första eller den sista gången extremhögern punktmarkerar en företagare för att omintetgöra dennes företagsverksamhet. Om jag rätt minns var det för några år sedan någonstans i Östra Finland en åkeriägare som anställde somaliska män som chaufförer, var nöjd med deras arbete och sade det öppet - vilket ledde till att extremhögern på fläcken utpekade honom som mål för en hatkampanj, så att han var tvungen att sätta lappen på luckan och lämna bilarna i garaget.

Veikko Vallin, persu, yrittäjä ja veropopulisti on itse asiassa ilmaissut närkästyksensä ao. kauppiaan vainoamisesta, mikä pantakoon merkille Vallinin kunniaksi. Toki hänkään ei ota mitään vastuuta siitä, miten hänen puolueensa on myötävaikuttanut kauppiaan vainoamisen mahdollistavan ilmapiirin syntymiseen maassamme.

Veikko Vallin, sannfinne, företagare och skattepopulist, har faktiskt uttryckt indignation över förföljelsen mot butiksägaren ifråga, något han kan prisas för. Dessvärre tar han inget ansvar för hur hans parti bidragit till den atmosfär i vårt land som möjliggjort dylika trakasserier. 

Väinämöiskolhoosia luonnostelleen kokouksen takana oli muuten pulju nimeltä Metsätähtisäätiö. Metsätähti säätiön nimessä tarkoittanee, että väinämöiskolhoosi on tarkoitus perustaa metsään ja sen tulee toimia kansakunnan oikealle tielle opastavana johtotähtenä. Rysky Riiheläisen, Suomen tärkeimmän turvallisuuspoliittisen keskustelijan, mukaan säätiön nimissä toimivat henkilöt edustavat "hyvin monenlaista ääriajattelua": mm. qanon-salaliittoteoriaan uskovia, putinisteja, puoskaribisnesväkeä, koronankieltäjiä ja mitä näitä nyt on. 

Mötet där Väinämöinenkolchosen skisserades arrangerades förresten av en organisation som hette Metsätähtisäätiö, Skogsstjärnefonden (jag antar dock att fonden inte har något officiellt svenskspråkigt namn). Skogsstjärnan i namnet torde betyda att gänget ska starta sin kolchos någonstans i skogen och att den ska fungera som en ledstjärna som visar nationen den rätta vägen. Rysky Riiheläinen, Finlands ledande säkerhetspolitiska debattör, påpekade att de personer som handlar i fondens namn representerar "mycket varierande extremismer": bl a anhängare av Qanon-konspirationsteorin, putinister, kvacksalvare, coronaförnekare, vad det nu finns av liknande sorter.

Yhteinen piirre on, että tähän remmiin liittyneet pitävät vihollisenaan koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Se, että yhteiskunnassa on sääntöjä ja instituutioita - tai ylipäätään huomioonotettavia muita ihmisiä - jotka rajoittavat heidän elämäänsä, on tälle porukalle hirveää sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Det gemensamma är, att alla som anslutit sig till den här klicken ser hela det organiserade samhället som sin fiende. Att det finns regler och institutioner i samhället - att det finns andra människor att ta hänsyn till - som inskränker deras liv är för dem hemskt förtryck och orättvisa.

Sellainen parempi rinnakkaisyhteiskunta - Ett sånt där bättre parallellsamhälle

Äärioikeisto on jo pitkään pelotellut meitä muslimien tms. maahanmuuttajien "rinnakkaisyhteiskunnilla", jollaisia muka länsimaihin on muodostumassa. Mutta katsokaas näitä:

Extremhögern har länge försökt skrämma oss med historier om muslimer och andra invandrare som grundar "parallella samhällen" mitt ibland oss. Men kolla de här skärmdumparna:

"Omstart av republiken Finland. Decentraliserad produktion av matvaror. Matvarorna bör komma från en zon med en radie på 200 km. Distribueringscentrum. Hemleverans. Exempel: En familj på 5 personer, 1 liter mjölk per dag blir 2555 liter per år. Årliga inköpskontrakt direkt med producenten. Mellanhänderna uteblir, data är nyckeln till förverkligandet."

"Republiken Finland - ett parallellt samhälle. Egna pengar, egen bank, egen centralbank. Egen hälsovård, egen blodgivning. Egna skolor och daghem. Decentraliserad produktion av livsmedel och energi. Folkförsamling. Platt skatt. Autarki, jordbruk, energi. Boende. Uppgifter, informationskanaler. Eget internet, eget telefonnät, eget GPS. Egen autentisering, eget köpande [sic!?] och egen röstning."

"Omstart av republiken Finland: Egna pengar, egen bank, egen centralbank. Vi ska grunda egen bank med grundarnas skogar och åkrar som garantier. Vi ska grunda egen centralbank som ska införa egen valuta, mark (crypto [sic!] och kontant). Export av trä och jordbruksprodukter ska bringa in exportinkomster."

Tässähän äärioikeistolaiset avoimesti ja röyhkeästi suunnittelevat oman rinnakkaisyhteiskunnan luomista. Ideana tuntuu olevan siis uuden Suomen tasavallan perustaminen, jolloin nykyisen Suomen valtion lakeja ja tuomiovaltaa uuden tasavallan kansalaisiin ei tunnusteta. Tällaisia projekteja toki tunnetaan muualtakin: USA:ssa on ns. suvereenien kansalaisten liike, ja Saksassa on Valtakunnan kansalaiset (Reichsbürger). Kaikkien näiden ideana on esittää nykyinen valtio jotenkin epälegitiiminä ja palata johonkin aikaisempaan järjestelmään - Saksassa nykyistä liittotasavaltaa edeltäneeseen Saksan valtakuntaan. 

Här smider ju högerextremister öppet och fräckt planer på att skapa eget parallellt samhälle. Idén verkar gå ut på att grunda en ny finsk republik, där man inte erkänner den nuvarande finländska statens lager och jurisdiktion över medborgarna i den nya republiken. Dylika projekt är kända också från andra stater: i USA har man de s k suveräna medborgarna, i Tyskland de så kallade Riksmedborgarna eller Reichsbürger. Alla dessa rörelser handlar om att framställa den nuvarande staten som illegitim och återgå till något tidigare system - i Tyskland är det det tyska riket före den nuvarande förbundsrepubliken.

Suomessa ilmeisestikään ei ole tapahtunut sellaista historiallista katkosta, jota edeltävään aikaan osattaisiin kaipailla - paitsi ehkä Suomen suuriruhtinaskunnan julistaminen itsenäiseksi tasavallaksi, mutta jostain syystä venäläisystävälliset äärioikeistolaisemme eivät sentään ihan vielä avoimesti halua suuriruhtinaskuntaa takaisin. Siksi äärioikeistolaisten haaveet rinnakkaisyhteiskunnasta perustuvat kokonaan uuden Suomen luomiselle.

Tydligen är det inte möjligt att definiera en brytning i Finlands historia före vilken landet ur ett högerextremt perspektiv hade levat i ett legitimt system. Kanske man kunde se övergången från storfurstendömet till den självständiga republiken som en sådan vattendelare, men hur russofila attityder våra högerextremister än ådagalägger har de inte ännu börjat öppet kräva återställandet av storfurstendömet. Därför går extremhögerns drömmar om ett parallellt samhälle ut på att skapa ett helt nytt Finland.  

Sinänsähän nämä ideat eivät ole mikään uusi juttu äärioikeistossa. Jo vuosia sitten Hommafoorumilla puhuttiin "väistöalueesta Viroon" ja tarkoitettiin, että hommalaisten aseharrastajien pitäisi evakuoida pyssykokoelmansa etelänaapuriin, ennen kuin "ne" tulevat ja vievät aseet pois, hihii hahaa. Poikien tiedossa ei ollut, että Virossa on - siitäkin huolimatta että maan poliittiset linjaukset ovatkin monella tavalla äärioikeistolle mieleisiä - osaava suojelupoliisi, joka ei suvaitse ulkomaalaisia äärioikeistolaisia ja on sittemmin kunnostautunut kohtelemalla näitä aika kovakouraisesti.

I och för sig är dessa idéer ingenting nytt inom extremhögern. På diskussionsforumet Homma talade man om att upprätta "ett väjningsområde i Estland", vilket betydde att vapenfantasterna på forumet borde evakuera sina samlingar av bössor söder om Finska viken, innan "dom" kommer och tar iväg vapnen, hihi, haha. Killarna visste inte att Estland har - hur mycket de politiska linjedragningarna i landet än motsvarar extremhögerns drömmar - kompetent skyddspolis, som inte har överseende med utländska högerextremister och som sedan dess också tagit i med hårdhandskarna när sådana figurer dykt upp i landet.

Kun olemme vuosikaudet joutuneet kuuntelemaan äärioikeistolaisten uhkailuja ja vihjailuja siitä, että muslimimaahanmuuttajat muka elävät rinnakkaisyhteiskunnassa, jossa ei noudateta "suomalaisia arvoja", mitä ne sitten lienevätkin, tuntuu suoraan sanoen härskiltä, että he itse suunnittelevat avoimesti juuri sellaista. Sinänsähän olisi ihan hyvä, jos he menisivät jonnekin takahikiälle uudisraivaamaan itselleen väinämöiskolhoosia ja jättäisivät kunnon ihmiset rauhaan, mutta näyttää vahvasti siltä, että tämä porukka haluaa pyörittää omaa järjestelmäänsä keskellä samaa infrastruktuuria, jossa muut suomalaiset elävät, eli tämä rinnakkais-Suomi olisi yksi yhteen samanlainen kuin se äärioikeiston kauhupropagandan "palavien siirtolaisgettojen" rinnakkaisyhteiskunta.

I åratal har extremhögern kommit med hotelser och insinuationer om hur muslimska invandrare kantänka lever i ett parallellt samhälle där några "finska värderingar" inte omhuldas, känns det direkt oförskämt att de själva nu öppet planerar ett sådant. I och för sig skulle det vara fint om de åkte till vischan för att bosätta sig som nybyggare på en kolchos uppkallad efter Väinämöinen i stället för att störa normala människor, men nu ser det ut att det här gänget vill etablera sitt system mitt i samma infrastruktur där resten av finländarna lever. Sålunda skulle detta parallella Finland inte skilja sig på något sätt från det parallella samhälle som spökar i den högerextrema skrämselpropagandan om "brinnande invandrargetton".

Arto Luukkasen rappio - Arto Luukkanens förfall

Persujen puoluesihteeri Arto Luukkanen oli aikoinaan ihan hyvä ja vakavastiotettava itänaapurin tutkija. Olen itse lukenut hänen kirjansa Neuvostojen maa, joka on varsin asiallinen ja hyvin kirjoitettu esitys Neuvostoliiton historiasta; aikaisemman teoksen Hajoaako Venäjä? olen missannut, valitettavaa kyllä. Mutta jo silloin kun hän tuon lukemani opuksen laati, hänen käsityksensä kotimaamme poliittisesta historiasta olivat sekavia. Olimme jonkin aikaa Facebook-kavereitakin, mutta panin pojan estoon, kun jutut alkoivat käydä liian villeiksi.

På sin tid var den sannfinske partisekreteraren en fin och seriös Sovjet- och Rysslandforskare. Jag är förtrogen med hans bok Neuvostojen maa, "Sovjeternas land", som är en saklig och välskriven framställning av Sovjetunionens historia; den tidigare boken Hajoaako Venäjä? ("Ska Ryssland falla sönder?") har jag dessvärre missat. Men redan när han arbetade på det verk jag läst var hans uppfattningar av vårt lands politiska historia rätt korkade och rubbade. Vi brukade vara kompisar på Facebook, men jag blockade honom när han började berätta alltför vilda historier.

Luukkanen herätti nyt huomiota twitter-viestillä, jossa hän vihjailee mm. sisäministeri Maria Ohisalon olevan Venäjän lahjoma. Tämä tuntuu täysin absurdilta, kun Venäjän antama tuki nimenomaan vihreitä vihaavalle äärioikeistolle myös Suomessa (eli Luukkasen omalle puolueelle) on jo yleisessä tiedossa (toki minä, joka aloin kirjoitella siitä jo toista vuosikymmentä sitten, olen yhä suomenkielisessä mediassa kirjoituskiellossa, mutta kuten tiedämme, todenpuhujalla ei ole yösijaa, vaan hänet ajetaan mäkeen seitsemästä kaupungista, ja ne, jotka ovat ennättäneet aikojensa edelle, joutuvat odottamaan sitä saapuvaksi hyvin epämukavissa pakopaikoissa).

Luukkanen väckte nu ett visst uppseende med ett twittermeddelande, där han bl a insinuerar att inrikesminister Maria Ohisalo tagit emot ryska mutpengar. Det här låter rätt och slätt absurt, när det redan länge varit känt att det är den antigröna extremhögern, Luukkanens eget parti, som står i maskopi med Ryssland (visserligen är jag, som började skriva om detta redan för ett drygt årtionde sedan, fortfarande belagd med utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier; men som vi vet har sanningssägaren inget nattkvarter, utan fördrivs från sju städer, och den som hunnit före sin tid måste invänta den på en mycket obekväm tillflyktsort).

Kuten minua fiksummat ajattelijat ovat jo sanoneet, Luukkasen esittämät vihjailut esimerkiksi Elokapina-järjestön "putinismista" ovat järjettömiä siksikin, että Elokapina ja muut nuorten ilmastokapinajärjestöt vaativat fossiilisista polttoaineista luopumista, kun taas Venäjän koko talous perustuu fossiilisille polttoaineille. Ei kai Putin - tunnetusti viekas ja kiero mies - niin tyhmä olisi, että ampuisi itseään noin räikeästi jalkaan? Huomattavasti enemmän järkeä on siinä ajatuksessa, että Putin värvää nimenomaan äijäoikeistoa poliittiseksi tykinruoakseen tekohengittämään auringonlaskun elinkeinoaan.

Klokare tänkare än jag har redan påpekat det vansinniga i Luukkanens insinuationer av "putinism" i organisationen Elokapina (Extinction Rebellion Finland). Elokapina och andra ungdomliga klimatorganisationer kräver slut på fossila bränslen, medan hela Rysslands ekonomi är baserad på sådana. Putin är känd som en klipsk jävel och skulle aldrig skjuta sig i foten genom att stöda fossilfientliga organisationer. Det låter mycket mera trovärdigt att det är precis representanter för gubbhögern som Putin rekryterar för att ge den döende fossilnäringen konstgjord andning.

Vielä absurdimpaa siitä tulee siksi, että kirjansa perusteella Luukkanen ei synnyttänyt mielikuvaa esimerkiksi yksitotisen fanaattisesta vasemmiston vihaajasta. Pikemminkin päin vastoin: hän vaikutti reilulta, myötäelävältä ja myötäkärsivältä ihmiseltä hyvinkin arveluttavia äärivasemmistolaisia toimijoita kohtaan. Siihen aikaan hän suhtautui Neuvostoliittoon ja neuvostokansaan ylipäätään huomattavasti myötämielisemmin kuin vaikkapa minä, ja korosti, että neuvostoliittolaisilla oli yleisinhimillistä ymmärtämystä ansaitsevia syitä kannattaa vaikkapa Stalinia. Samalla hän ei tietenkään kiistänyt neuvostojärjestelmän totalitaarisia ja julmia piirteitä. (Tästä aiheesta hän antoi erinomaisen haastattelun Kansan Uutisten Kai Hirvasnorolle, joka tätä kirjoittaessani löytyy yhä netistä.) 

Ännu mera absurt verkar det här därför att Luukkanen i sin bok om Sovjetunionen inte framstod som en enkelspårig och fanatisk hatare av allt vad vänster hette. Snarare tvärtom: han visade rättvisa, medkänsla och medlidande för rätt betänkliga vänsterextrema aktörer. På den tiden förhöll han sig med betydligt mera empatiskt till det sovjetiska folket än t ex jag och betonade att sovjetmedborgarna hade sina skäl att stötta Stalin, skäl som förtjänade att granskas med allmänmänsklig förståelse. Samtidigt bestred han naturligtvis inte att det sovjetiska systemet var totalitärt och grymt. (Om du läser finska så rekommenderar jag varmt intervjun med Luukkanen som jag ovan i den finska versionen av det här avsnittet gett en webblänk till.)

Luukkasen sittempi aatehistoriallinen kehitys synnyttää lähinnä mielikuvan tri Jekyllistä, joka on vähitellen liukunut mr Hydeksi. Eräät kommentoijat ovat vihjailleet, että tämän rappion taustalla olisi liiallinen mieltymys itänaapurissakin suosittuun voimajuomaan, mutta vaikka ao. häppä olisikin alkanut maistua hänelle enemmän kuin terveys sallisi, en pidä sitä yksinomaisena enkä pääasiallisena syynä, vaikka se Robert Louis Stevensonin tarinan alkuperäinen Hyde olikin tohtorin keksimän erityisjuoman aikaansaannos.

Luukkanens senare idéhistoriska utveckling får en att snarast tänka på dr Jekyll som så småningom förvandlat sig till Mr Hyde. En del folk med starka åsikter har insinuerat att detta förfall beror på att han blivit alltför förtjust i en även i vårt östra grannland populär kraftdryck, men oberoende av om han börjat gilla dryckjom bättre än hälsan tillåter eller inte, tror jag inte det är det enda eller ens det huvudsakliga skälet, låt vara att den ursprungliga Mr Hyde i Robert Louis Stevensons berättelse tillkom som ett resultat av doktorns experiment med särskilda drycker.  

Loppujen lopuksi jo vanhat roomalaiset tiesivät, että in vino veritas, eli suomalaiseen kulttuuriin lokalisoituna: totuus löytyy Ilmajoen Koskenkorvalta ja vieläpä tislatussa muodossa. Jos siis viina on tässä tapauksessa vienyt miestä, se on vain vienyt hänet kohti tosiasiallista itseään, joka siellä empaattisen ja fiksun miehen ulkokuoren alla alun pitäenkin on luurannut. Toisaalta - ei siihen mitenkään itsestään selvästi ole tarvittu viinaa, siihen on kelvannut pelkästään persujen huono seura. Pidän täysin mahdollisena sellaistakin vaihtoehtoa, että Luukkanen on yhtä ankara raittiusmies kuin minä ja että hän on vain antanut persujen propagandan iskeä.

När allt kommer omkring brukade det heta redan i gamla Rom: in vino veritas, eller i vår kultur: sanningen står att dricka i byn Koskenkorva i Ilmola, t o m i destillerad form. Om spriten i det här fallet spelat en roll i mannens förvandling, har den bara fört honom närmare sitt verkliga jag som tydligen alltid gömt sig under hans civiliserade och empatiska yttre. Å andra sidan är det ingalunda självklart att det behövts någon sprit till detta. Det är fullt möjligt att Luukkanen är en absolut helnykterist precis som jag och att han bara låtit sig förföras av sannfinsk propaganda.

Se mikä Luukkasen mielipiteissä oli huomiotaherättävää ennen hänen lopullista persuuntumistaan oli kyllä mielenkiintoisesti sellainen yliampuva viha demareita kohtaan. Ei silleen, ettenkö sitäkin ymmärtäisi. Demarit olivat Suomessa vuosikymmenten ajan valtionhoitajapuolue, joka sai useimmat tavoitteensa toteutettua. Siinäkin tapauksessa että tavoitteet olivat kansan enemmistön kannalta myönteisiä ja kannatettavia (ja mikseivät olisi olleet, kun työväenliike oli luultavasti Suomen historian massiivisin kansanliike ja demarit sen maltillisen valtavirran ääni politiikassa), on selvää että monet yhteiskunnalliset ja poliittiset ryhmät sekä oikealla että vasemmalla katkeroituivat demarien ylivallasta.

Vad jag fann märkligt i de av Luukkanens diatriber jag bevittnade innan han blev sannfinne, var hans överdrivna hat mot sossar. Inte för att jag inte skulle förstå honom. Sossarna var i Finland i årtionden det statsbärande partiet, som kunde förverkliga de flesta av sina mål. Det var uppenbart att dessa mål ansågs positiva och värda att stöda av de flesta finländare - och varför inte, ty arbetarrörelsen var den mest massiva folkrörelsen i Finlands historia och sossarna det politiska språkröret för denna rörelses moderata huvudfåra - är det klart att många sociala och politiska grupper både till höger och till vänster blev förbittrade över sossehegemonin.

Omasta epämääräisen protovihervasemmistolaisen 80-luvun nuoren näkökulmastani demarit olivat sekä tukahduttavan vaikutusvaltaisia että ärsyttävän monessa asiassa oikeassa. Lisäksi demarit olivat siihen aikaan vielä enemmän savupiipputeollisuuden puolue kuin nykyään, ja vaikkapa nykyinen lääkintöneuvos Mikko Paunio aloitti poliittisen uransa savupiippudemarina viljellen sellaista puolijauhoista "vihreiden kritiikkiä", jota nykyään kuulee nimenomaan perussuomalaisilta. Toki hän on nyttemmin liittynyt persujen riveihin, joihin hän olisi kuulunut paljon aikaisemmin.

Ur min egen protogrönt protovänstervridna ungdomliga synvinkel på 80-talet var sossarna både kvävande inflytelserika och hade förargligt nog rätt i förargligt många saker. Dessutom var sossarna på den tiden ännu mera än i dag det parti som stod för skorstensindustrin, och nuvarande medicinalrådet Mikko Paunio inledde sin politiska karriär precis som skorstenssosse med "kritik av de gröna" av en sort som man i dag mest kan förvänta av sannfinnarna. Och riktigt nog har han sedan dess anslutit sig till detta parti, som redan långt dessförinnan hade varit det rätta för honom.

Ja se, että demari hyökkäsi vihreitä vastaan, oli 80-90-luvulla aika lailla normaalia. Silloin kun vihreät ilmaantuivat kuvioihin, moni muukin nuori kuin minä koki heidät nimenomaan irtiottona tunkkaisesta demariudesta ja dogmaattisesta taistolaisesta laitavasemmistosta. Vasemmiston riveistä puolestaan kantautui jatkuvia vihjauksia, kuinka vihreät oikeasti ovat fasisteja. Vihreältä tai pasifistis-idealistiselta taholta näet saattoi jo 80-luvulla kuulua sellaista vienoa Neuvostoliiton tai virallisen ulkopolitiikan kritiikkiä, joka siihen aikaan oli tapana tukahduttaa autoritaarisella äijäilyllä - ja vasemmiston suosima tapa äijäillä olivat nimenomaan natsismivihjailut. (Tämän muistuman vuoksihan täällä Suomessa on nykyään niin vaikeaa sanoa avointa ja oikeaakaan natsia natsiksi.)

Och att en sosse attackerade de gröna var rätt normalt på 80-90-talet. När de gröna dök upp tenderade inte bara jag, utan också många andra unga människor av den åsikten att de representerade en brytning både med unken socialdemokrati och med dogmatisk stalinistisk vänsterextremism. Från vänstern hördes det å andra sidan insinuationer om att de gröna egentligen var fascister. Från det gröna eller pacifistisk-idealistiska hållet hördes det nämligen redan på åttiotalet sådan försiktig kritik av Sovjet eller den officiella utrikespolitiken som man på den tiden brukade tysta ned med gubbauktoritet - och inom vänstern var just insinuationerna om nazism det populäraste sättet att "förkarla". Det är precis därför vi här i Finland än i dag har så svårt för att kalla någon för nazist, inklusive öppet nazistiskt uppträdande högerextremister som begår våldsdåd. 

Tavallaan siis ymmärrän, että kun Luukkasen sisällä riehuva id on nyt päässyt irti, se ilmenee myös demarivastaisuutena. Minun perheenikin oli demarivastainen aivan samasta oikeistolaisesta näkökulmasta, puhumattakaan tietysti siitä, että kotikaupunkini demarit edustivat juuri pahimman sortin savupiipputeollista demariutta ja olivat ulkomaalaisvastaisuudessa jokseenkin persuluokkaa silloin ennen vanhaan kun persut olivat pikkupuolue. Siellä oli helppo inhota demareita, vaikka oli mielestään vapaamielinen tulevaisuuteenkatsoja, ei oikeistolainen eikä konservatiivi. (Meidän hyvin porvarillisessa perheessämme muuten ulkomaalaisvastaisuutta pidettiin siihen aikaan leimallisesti työväenluokkaisena raakuutena, jollaista saattoi odottaa juuri demareilta. Rasismi oli sivistymättömyyttä.)

Det innersta detet inuti Luukkanen vältrar sig nu fritt, och om detta kommer till uttryck som sossefientlighet, kan jag inte förbigå detta utan en viss förståelse. Min familj var sossefientlig utifrån precis samma högersinnade perspektiv, men å andra sidan representerade sossarna i min hemstad just den värsta skorstenssocialismen, och vad beträffade utlänningsfientligheten, var de lika goda kålsupare som sannfinnarna redan när de sistnämnda ännu var ett småparti. I min hemstad var det alltså lätt att hata sossarna trots att man uppfattade sig själv som en frisinnad människa med ögonen öppna för framtiden, inte vare sig som högermänniska eller som konservativ. (I min mycket borgerliga familj ansågs främlingsfientligheten på den tiden förresten vara typisk arbetarklassbrutalitet av den sort man helst kunde vänta sig av just sossar. Rasism var lika med obildning.)

Sekä Luukkasen että generalissimus Halla-ahon demarikuva on kuitenkin järjetön ja epähistoriallinen. Molemmilla pojilla on jonkinlainen pakonomainen tarve selittää demarit Suomen johtavaksi suomettajapuolueeksi ja YYA:n takuupuolueeksi. Mutta kuten kaikki maamme poliittista historiaa tuntevat hyvin tietävät, SDP oli pitkään ns. asevelisosialistien - tiukasti kommunisminvastaisten ja neuvostovastaisten, Aseveliliiton toimintaan osallistuneiden ja yleensä rintamaupseereina palvelleiden - hallussa ja ulkopoliittisesti epäilyttävä, puhumattakaan siitä että puoluetta johti kuusikymmenluvulle asti Neuvostoliiton vihaama Väinö Tanner. SDP joutui kulkemaan pitkän tien ulkopoliittiseen uskottavuuteen, ja tähän erämaavaellukseen kuului mm. puolueen yli kymmenvuotinen hajaannus, kun YYA-myönteiset demarit perustivat oman puolueen, TPSL:n eli Työväen ja pienviljelijäin sosiaalidemokraattisen liiton.

Den föreställning som både Luukkanen och Jussi Halla-aho har av sossarna i Finland är dock vansinnig och ohistorisk. Bägge killarna förkunnar obsessivt att det var socialdemokraterna som var främst ansvariga för den sovjetvänliga utrikespolitiken och som verkade som garant för vsb-pakten. Men alla som vet någonting om Finlands politiska historia kommer ihåg att SDP länge styrdes av s k vapenbrödrasocialister - stränga antikommunister och antisovjetister, som hade varit aktiva i Vapenbrödraförbundet och av vilka många tjänstgjort som officerare på fronten - och att partiet sålunda ansågs utrikespolitiskt suspekt, och den saken blev inte bättre av att det var den av Sovjet avskydde Väinö Tanner som var partiordförande ännu i början av sextiotalet. För sossarna blev det en lång ökenvandring till utrikespolitisk trovärdighet i vsb-Finland, och under denna period drabbades partiet av splittring, när de Kekkonenvänliga sossarna grundade eget parti, Arbetarnas och småbrukarnas socialdemokratiska förbund (ASSF).

TPSL ei ollut mitenkään yksiselitteisesti vasemmistolaisempi kuin SDP. Puolueen nuorisojärjestöön tosin kerääntyi jonkinmoisia pasifistisia radikaaleja ainakin siinä määrin, että Sadankomiteankin merkkinä tunnetuksi tullut hippiaikakauden rauhansymboli sai irvileuoilta nimekseen "skogilaisten hiihtomerkki" - puoluetta kutsuttiin alkujaan skogilaisiksi sen ensimmäisen puheenjohtajan Emil Skogin mukaan. Skogin palattua pääpuolueeseen johtomiehenä toimi Aarre Simonen, joka oli oikeistodemarin maineessa käytettyään kovia otteita lakkolaisiin 1940-luvun lopulla sisäministerinä. Toisaalta TPSL:n lakkauttamisen jälkeen hän liittyi Sosialistiseen Työväenpuolueeseen, pikkupuolueeseen, joka perustettiin TPSL:n raunioille; ja STP ainakin oli varttia vaille kommunistinen hörhösarjan vasemmistopuolue, sen muistan lapsuudestani.

ASSF var inte alls entydigt mera vänstersinnat än SDP. Visserligen tilldrog sig partiets ungdomsorganisation någon sorts pacifistiska radikaler, så att den fredssymbol som också blev känd som De hundras kommittés emblem och som de flesta av oss säkert förknippar med hippietiden av spefåglarna kallades "skogisternas skidmärke" - partiets förste ordförande var Emil Skog. När Skog väl återvänt till SDP var det Aarre Simonen som tog över rodret. Simonen var en känd högersosse som i slutet av fyrtiotalet verkat som inrikesminister och tagit till hårdhandskarna för att kväsa ned strejker. Å andra sidan blev han efter ASSF medlem i Socialistiska Arbetarpartiet, ett litet parti som grundades på ASSFs ruiner; och SAP var åtminstone ett nästan kommunistiskt tokvänsterparti, det minns jag från mina barndomsår.

"Skogilaisten hiihtomerkki" - "Skogisternas skidmärke"

Demarien mukautuminen Kekkosen ulkopolitiikkaan oli vain osa YYA-hengen yleistä valtavirtaistumista Suomessa. Samaa tapahtui myös kokoomuksessa ns. remonttimiesten johdolla. Todellinen YYA-politiikan takuupuolue oli Keskustapuolue, ja juuri sen piirissä harjoitettiin aika krouvejakin keinoja ulkopoliittisen oikeaoppisuuden ylläpitämiseksi. Itse asiassahan persujen edeltäjä, SMP, syntyi erään näiden keinojen uhriksi joutuneen, Veikko Vennamon, aloitteesta. Jos TPSL oli Kekkosta kannattavien demarien puolue, SMP oli alun perin Kekkosta vastustavien keskustalaisten puolue, olkoonkin että toisin kuin TPSL se oli yhden miehen valtakunta (Eino Poutiainen, jolla oli Vennamosta riippumatonta kansansuosiota, joutui Vennamon silmätikuksi).

Att sossarna anpassade sig till Kekkonens utrikespolitik var bara en del av hur vsb-andan blev allmänt accepterad i Finland. Liknande saker skedde ju också i Samlingspartiet under de s k remontmännen. Men vsb-politikens verkliga garant var Centerpartiet, och det var precis inom detta parti man tog till rätt grova tricks för att upprätthålla utrikespolitisk ortodoxi. Föregångaren till sannfinnarna, Landsbygdspartiet, startades ju av Veikko Vennamo, som blivit offer för dessa tricks. Om ASSF var partiet för de sossar som stödde Kekkonen, var Landsbygdspartiet partiet för de centerpartister som motsatte sig Kekkonen - visserligen var Vennamo en auktoritär partiordförande, och en politiker som Eino Poutiainen, som hade egen profil och popularitet oberoende av Vennamo, gillades inte av sin partiledare.

Generalissimus, upseeri ja herrasmies Halla-aho aikoinaan julisti vastustavansa demareita siksi, että hän katsoi puolueen ja erityisesti Mauno Koiviston toimineen väärällä ja pelkurimaisella tavalla Baltian maiden itsenäistymisen yhteydessä. Nyt tiedämme sotaveteraani Koiviston - jolla oli siihen aikaan paljon suuremmat ulkopoliittiset valtuudet kuin Suomen presidentillä nykyään - huolehtineen siitä, että Suomi antoi salaa hyvin merkittävääkin apua Viron itsenäistymiselle samalla kun Moskovaan päin näytettiin julkisesti nöyrää naamaa.

Halla-aho, denne generalissimus, officerare och gentleman förkunnade på sin tid att han ogillade sossarna därför att han ansåg att partiet i allmänhet och Mauno Koivisto i synnerhet hade handlat på ett felaktigt och fegt sätt när de baltiska länderna höll på att återfå sin självständighet. Nu vet vi dock att Koivisto, en gammal krigsveteran - som på sin tid hade mycket större utrikespolitiska maktbefogenheter - hade sett till att Finland i smyg i betydande utsträckning bidrog till Estlands frihetskamp samtidigt som man utåt gav ett snällt och lydigt sovjetvänligt intryck. 

Tämä kaksilla rattailla ajaminen oli toki ollut luonteenomaista suomalaiselle ulkopolitiikalle jo Kekkosen aikana. Ulkopolitiikka oli Suomessa eliitin asia, ja eliitti tiesi varsin hyvin ettei Neuvostoliitto ollut ystävä. Epävirallisilla tasoilla esimerkiksi USA:han luotiin hyvinkin läheisiä suhteita, ja vaikka Kekkonen ei tietenkään voinut auttaa virolaisia itsenäistymään Neuvostoliitosta poliittisesti, hän teki vanhana AKS:n miehenä kaikkensa luodakseen Suomen ja etelänaapurin välille läheistä kulttuuriyhteistyötä. Tätä vain ei kaikenlaisten neuvostoystävyyden syvennys-, levennys- ja laajennusjuhlien huumassa kerrottu kansalle, mikä johti siihen, että oikeistolaiset pelkäsivät (tai olivat pelkäävinään) Kekkosen myyvän Suomen puupennistä Neuvostoliitolle, ja tietyt vasemmistovoimat järkyttyivät (tai olivat järkyttyvinään) kovasti aina kun havaitsivat viitteitä siitä, että julkisuuteen päin ah niin neuvostoystävällisessä YYA-Suomessa harjoitettiin "salaista fasistipolitiikkaa" (ts. USA:lle ystävällistä).

Likadant dubbelspel hade naturligtvis redan under Kekkonen karaktäriserat finsk utrikespolitik. Utrikespolitiken i Finland var förbehållen för eliten, och eliten visste precis att Sovjetunionen inte var en vän. På inofficiell nivå knöts det mycket nära förhållanden med USA, och trots att Kekkonen naturligtvis inte kunde bistå esterna i några självständighetssträvanden, gjorde han som gammal medlem i Akademiska Karelensällskapet allt för att främja kultursamarbete mellan Finland och vår granne söder om Finska viken. Det här berättade man naturligtvis inte för folket, utan man firade bara allehanda finsk-sovjetiska vänskapsfester. Detta ledde till att högern var rädd (eller låtsades vara det) för att Kekkonen höll på att sälja Finland för en spottstyver, medan en del vänstermänniskor var upprörda (eller påstod sig vara det) över att de hade fått reda på att Finland kanske, hur sovjetvänligt det än verkade utåt, i smyg ägnade sig åt "fascistisk" (dvs USA-vänlig) politik. 

Kun asioiden todellinen laita tuli julki Neuvostoliiton romahdettua, olisi generalissimus Halla-ahonkin ollut syytä myöntää olleensa väärässä SDP:stä. Mutta mitä vielä. Hänhän on loppujen lopuksi ennen kaikkea äärioikeistolainen, ei isänmaallinen - hänelle on tärkeämpää vastustaa vasemmistoa (joka hänen ja hänenlaistensa sanavarastossa tarkoittaa koko demokraattista järjestelmää) kuin puolustaa mitään mielekkäästi määriteltävissä olevaa isänmaata, saati vastustaa Venäjän vaikutusta. Hän on itsekin myöntänyt "Höglundin vainoharhaksi" nimittämänsä ilmiön olevan totta, eli persupuolueen toimivan tosiasiallisesti Venäjän käsikassarana. Mutta onko hän yrittänyt tehdä asialle mitään? Ei todellakaan - hän jatkoi puolueen keulakuvana viimeiseen asti ja antoi venäläismielisyyden rehottaa, kun se oli sitä parempaa (persuhenkistä) venäläismielisyyttä.

När det efter Sovjets krasch blev klart hur det i verkligheten förhöll sig, borde t o m generalissimus Halla-aho ha medgett hur fel han var i fråga om SDP. Men det gjorde han givetvis inte. Han är ju framför allt en högerextremist, inte en fosterlandsvän. För honom är det viktigare att bekämpa vänstern (som i hans och idéfrändernas språk är ett kodord för hela det demokratiska systemet) än att försvara fosterlandet i någon någorlunda förnuftigt definierbar betydelse, ännu mindre motsätta sig Rysslands inflytande. Han har känt sig tvungen att medge att den företeelse han kallar "Höglunds paranoia" verkligen existerar, dvs att sannfinska partiet agerar springpojke åt Ryssland. Men har han försökt göra någonting åt saken? Nähä - han fortsatte som galjonsfigur så länge han kunde och gav de rysksinnade i partiet fria tyglar - tydligen var de såna där bättre russofiler. 

Generalissimus Halla-ahon tapauksessa tämä tosin on ymmärrettävämpää. Generalissimus on kuitenkin siinä määrin vanhan kansan äärioikeistolaisia, että hän on saattanut olla ihan tosissaan väittäessään olevansa kriittinen Venäjää kohtaan, ainakin aluksi. Maailma sitten muuttui hänen ympärillään sellaiseksi, jossa Venäjä olikin äärioikeistolaisten ja fasistien puolella, ei suinkaan heitä vastaan; ja samalla tavalla Venäjä-kriittisimmät äänet alkoivatkin kuulua siltä taholta, jota hänenlaisensa nimittävät paremman termin puutteessa "vasemmistoksi". Tämä taisi aiheuttaa generalissimukselle rankkaa kognitiivista dissonanssia eli vähemmän hienolla termillä aivokopan sisäistä ristivetoa. Mahdollisesti juuri sen takia hän lähetti nettihäirikkönsä vainoamaan ensin minua ja sitten Jessikka Aroa. Minut hän sai vaiennettua, Aroa ei.

Fallet med generalissimus Halla-aho verkar dock förståeligare. Generalissimus är visserligen i den utsträckningen en högerextremist av gamla skolan att han åtminstone till att börja med kan ha menat allvar när han påstått sig vara kritisk mot Ryssland. Men sen blev världen kring honom en annan: nu var plötsligt Ryssland på samma sida med extremhögern och fascisterna, inte emot dem; och nu hördes de mest Rysslandkritiska rösterna från vad han och hans idéfränder i brist på en bättre term kallade "vänstern". Det här vållade generalissimus en tung kognitiv dissonans, eller för att tala folkligare, ett visst genomdrag i hans hjärnkammare. Det må ha varit precis därför som han sände ut sin virtuella lynchmobb för att förfölja mig och senare även Jessikka Aro. Mig tystade han ned, med Aro lyckades det inte. 

Luukkanen vaikuttaa kyllä tässä suhteessa kyynisemmältä ja laskelmoivammalta tapaukselta kuin generalissimus. Halla-aho on erikoisalansa ulkopuolella täysin luolamiehen tasolla ja sama sivistymätön peruskyyppari ja rämppäbändin sälli kuin ennen tohtorinhattuaan. Isänmaan suuri tappio oli se, että hän ei pysynyt bändissään rämpyttämässä eikä rokkimenestystä vaille jäädessään antautunut ruiskuttamaan suonensisäisiä huumeita pippelinsä varteen Laihian maamiesseuran yhteisellä ruiskulla. 

Luukkanen gör dock ett mera cyniskt och beräknande intryck än generalissimus. Utanför sin vetenskapliga specialitet är Halla-aho lika ociviliserad som en grottmänniska - han är samma obildade kypare och ståltrådsmusikant som han var innan han fick sin doktorshatt. Det var en stor förlust för fosterlandet att han inte stannade kvar i sitt band och lirade elmotorsgitarr, för att sen, när det väl blivit klart att någon framgång i rockmusiken varken var nära eller fjärran förestående, ägna sig åt att injicera sig intravenöst knark i kuken med en spruta han knyckt av sina kompisar. 

Generalissimuksen sivistys on siinä, että hän osaa alkukielellä lukea 1500-luvun venäläisen Domostroi-kotitalousoppaan ohjeita siitä, miten patriarkaalinen perheenisä lyö vaimoaan ja lastaan oikein, ja ohjeet tuntuvat purreen hyvin, kun hänestä on niihin nojautuen tullut moniavioisuuden kokemusasiantuntija. Luukkasesta sitä vastoin uskoisi, että hän tietää puhuvansa pehmoisia, koska hän oikeastikin on perillä poliittisesta historiasta. Joko hänet on lapsena aivopesty demarivastaisuuteen, niin että hän on aina halunnut epäkriittisesti antautua sille, kuoria päältään sivistyksen pintasilauksen ja päästää idinsä riehumaan - tai sitten hän on pelkkä kyyninen poliitikko, joka yrittää kerätä ääniä ja vaikutusvaltaa mahdollisimman halvoilla keinoilla.

Generalissimus är expert på det gamla kyrkslaviska språket - hans bildning går sålunda ut på att han kan läsa på originalspråket den gammalryska guiden till patriarkal hushållning, Domostroj, där det bland annat upplyses om hur en riktig patriark slår sin fru och sina barn på rätt sätt. Denna läsning verkar ha nyttat Halla-aho, om det är tack vare den han blivit en sån där erfarenhetsexpert på månggifte. Vad gäller Luukkanen misstänker jag att han medvetet snackar i nattmössan mot bättre vetande, eftersom han förefaller veta någonting om politisk historia. Antingen har han sedan barndomen hjärntvättats till att hata sossar, så att han alltid frestats till att okritiskt omfatta detta hat, kasta av sig civilisationens tunna fernissa och släppa sin sämre natur fri - eller så är han bara en cynisk politiker som tar till de billigaste tricks man kan tänka sig för att få röster och inflytande.

PS: En todellakaan sano, ettei demareissa olisi venäläismielisiä toimijoitakin. Hiljattain kävin trollaamassa pahamaineisen Mikko Elon somesivulla, jossa oli todellisten Venäjää palvovien törkimysten kokoontumisajot. Oli omalla tavallaan huvittavaa nähdä, että se porukka ei eronnut sanankäyttönsä eikä sympatioidensa suhteen millään tavalla persuista, ainakaan mitä vihreisiin ja Elokapinaan kohdistuviin asenteisiin tulee. Voitte olla varmoja siitä, että kun menin sinne heittämään ne tavalliset vuorosanani itärajan takaa Suomeen tankeilla hyrryttelevistä piippalakeista, jotka jo huomenna ampuvat räjähtävän luodin suomalaisten pikkulasten päähän ja nauravat kyrillisesti xa-xa-xaa, siihen porukkaan tuli, heh heh, eloa.

PS: Jag vill ingalunda förneka att det finns rysksinnade aktörer även bland sossarna. Nyligen var jag och provocerade på en av den beryktade Mikko Elos sidor på sociala medier, där det pågick ett virtuellt samkväm för landets värsta Rysslanddyrkande grobianer. Det var på sitt sätt roande att se att det gänget inte på något sätt skilde sig från sannfinnarna vad gäller attityderna mot de gröna och mot Extinction Rebellion Finland. Ni kan vara säkra att det blev liv i den luckan när jag där slängde ifrån mig mina vanliga repliker om ryska soldater som redan i morgon åker hit med sina pansarvagnar för att skjuta finländska småbarn en dumdumkula i huvudet och skratta kyrilliskt xa-xa-xaa. 

Mutta Mikko Elo ei ole mikään erityisen edustava demari: hänen poliittinen uransa tuntuu itse asiassa kärsineen juuri liiallisen bäckmanilaisuuden takia. Demareista on viime aikoina kuulunut hajanaisehkoja ääniä (Liisa Jaakonsaaren nyt ainakin) jopa Nato-jäsenyyden puolesta, ja miksei olisi: veljespuolueet Euroopassa ovat olleet nimenomaan Naton takuumiehiä, ja aivan kuten EU (johon pitkälti juuri demarit aikoinaan meidät veivät), myös Nato on ollut keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston yhteinen projekti, ei mikään epämääräinen natsisalaliitto.

Men Mikko Elo är inte någon särskilt representativ sosse: hans politiska karriär förefaller faktiskt ha blivit lidande av en alltför bäckmanliknande världsbild. Det har på sistone hörts sporadiska Natovänliga yttringar från en del sossar (Liisa Jaakonsaari åtminstone), och varför inte: socialdemokratiska partier i Europa har uppträtt som garanter för Natomedlemskapet, och precis som EU-medlemskapet (som det på sin tid inte minst var sossarna som förespråkade för Finland) har också Nato varit ett gemensamt projekt för den moderata högern och den moderata vänstern, inte någon nazistisk sammansvärjning.

Sanna Antikaisen lukuharrastukset - Sanna Antikainens litteraturhobby

Tänään, kymmenes lokakuuta, on suomenkielisen kirjallisuuden perustajan Alexis Stenvallin ("Kivi") syntymäpäivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kuten Einar Lönnbohm ("Eino Leino") runossaan sanoi, mielisairas, vaikeasti alkoholisoitunut ja mahdollisesti elimelliseen aivosairauteen menehtynyt Stenvall eli "vain syksystä jouluun" eikä koskaan tullut nähneeksi kevättä eli kanonisointiaan suomalaisen kirjallisuuden sekulaariksi suojeluspyhimykseksi. Mutta katsokaapa tätä perussuomalaista kirjallisuuskannanottoa:

I dag, den tionde oktober, firar vi Alexis Stenvalls födelsedag. Stenvall, som på finska kallade sig "Kivi", är grundaren till finsk litteratur, och hans dag är likaledes den finländska litteraturens dag. Som Einar Lönnbohm ("Eino Leino") sade i en av sina dikter, levde den svårt alkoholiserade, psykiskt sjuke och möjligtvis p g a en organisk hjärnsjukdom tidigt avlidne Stenvall "bara från hösten till julen" och kom aldrig att se våren, dvs sin kanonisering till den finska litteraturens sekulära skyddshelgon. Men se på det här sannfinska ställningstagandet till "inhemsk" litteratur:

"Glad Aleksis Kivis dag och finska litteraturens dag. Vad är din favorit bok (sic)? Min egen absoluta favorit bok (sic) är Mästaren och Margarita [den finska översättningen heter Saatana saapuu Moskovaan, dvs Djävulen anländer till Moskva]. Vilken bok borde jag läsa därefter, vad tycker du?"

Saatana saapuu Moskovaan nyt vain ei ole suomalaista kirjallisuutta, sen on kirjoittanut neuvostoliittolainen modernisti Mihail Bulgakov venäjän kielellä (vaikka kiovalaistaustainen olikin). Ei silleen, kyllähän Bulgakov oli pätevä kirjailija, jonka elämänkohtalo ei ole täysin vailla yhtäläisyyksiä Alexis Stenvalliinkaan. Mutta Alexis Stenvallin päivää juhlitaan suomalaisen kirjallisuuden päivänä, ei maailmankirjallisuuden.

Dessvärre är Mästaren och Margarita inte finländsk litteratur, den har skrivits på ryska av den sovjetiske modernisten Michail Bulgakov, som förresten var hemma från Kiev i Ukraina. Inte för att det på något vis vore fel att läsa Bulgakovs böcker, han var en fin författare, vars livsöde inte saknade vissa likheter med Alexis Stenvalls. Men på Stenvalls dag hedrar vi finländsk litteratur, inte världslitteratur.

Muuten en usko hetkeäkään, että Sanna Antikainen oikeasti olisi lukenut Bulgakovin romaania. Se on vaikea (minullekin, ja minä sentään olen jonkinasteinen neuvostoproosan tutkija), jäi ilmeisesti keskeneräiseksi ja se on myös sisällöltään vieras persuhenkisille ihmisille, koska yhtenä juonena kirjassa on realistinen versio pääsiäisviikon tapahtumista - versio, joka on monella tapaa ristiriidassa evankeliumien kanssa. Ankara uskovainen voisi pitää tätä saatanallisessa Neuvostoliitossa syntynyttä romaania Herran sanan rienauksena, ja hänellä olisi aivan asialliset perusteet tälle näkemykselle.

Förresten tror jag inte att Sanna Antikainen på riktigt läst Bulgakovs roman. Det är en svårtillgänglig bok (t o m för mig, som faktiskt i viss mån forskat i sovjetisk prosa), blev uppenbarligen aldrig avslutad, och är också innehållsmässigt främmande för sannfinskt sinnade människor, ty en av intrigerna i boken är en realistisk version om Kristi passionshistoria, en version som på många sätt går stick i stäv mot evangelierna. En djupt troende människa kunde uppfatta den här i det djävulska Sovjetunionen uppståndna roman som hädelse, och denna syn skulle också vara sakligt sett helt berättigad. 

Sebuli-bebuli sai taas tuomion

Poliittisesti epäkorrektia: Miksi Sebastian Tynkkystä ei tuomita kiihotusrikoksistaan vankilaan, vaan aina vain sakkoihin? - Jos hän joutuisi mustan homoseksuaalisen raiskaajan sellikaveriksi, hän ei varmaankaan kokisi sitä rangaistuksena.