Viikonlopun suuret uutiset - De stora nyheterna under veckoslutet

Ensimmäinen suuri uutinen on se, että somalitaustaisen vasemmistolaisen kunnallispoliitikon Suldaan Said Ahmedin perhe joutui piiritystilanteeseen, kun kansallismielisyyden elähdyttämä valkoinen mies uhkaili heitä pyssy kädessä. Tämän siis olisi pitänyt olla suuri uutinen. Mutta se ei juuri kiinnostanut suomenkielistä mediaa.

Den första stora nyheten var, att en beväpnad vit man besjälad av nationalism tog familjen till Suldaan Said Ahmed, en kommunalpolitiker som representerar Vänsterförbundet och är av somalisk bakgrund, som gisslan. Det här belägringsdramat borde ha varit en stor nyhet. Men det intresserade knappast de finskspråkiga medierna.

Tärkeämpänä ne pitivät uutista, että eräs maalaispersu, joka toimii jonkinlaisena puolueen vaalipäällikkönä, on pahoinpidelty kotiovellaan. Ensimmäisen version mukaan hän olisi saanut kallonmurtuman ja aivoverenvuodon ja rahaa olisi viety toista tuhatta euroa, mutta tarina on elänyt ja tämänhetkisen version mukaan rahaa ei ollutkaan kadonnut. Saa nähdä miten päin tämä juttu kääntyy, kun kaikki yksityiskohdat saadaan valheiden ja liioittelujen seasta kaivetuksi.

Mera vikt tillmäter de nyheten om en sannfinne från vischan, någon sorts valchef åt partiet, som misshandlats på tröskeln till sin bostad. Enligt den första versionen var konsekvenserna en bruten skalle och hjärnblödning, dessutom hade det stulits mer en tusen euro pengar, men sedan dess har historien ändrats, och enligt den nyaste versionen har inga pengar försvunnit. Vi ska väl se hur historien utvecklar sig när sanningen upptäcks, ty det är klart att vi just nu har att göra med en massa lögner och överdrifter. 

Puolueen puheenjohtaja on tietysti kiljunut poliittista murhaa ja huutanut Suojelupoliisia apuun. Tämä kuulostaa kuitenkin hieman huvittavalta ottaen huomioon, että niin puolueen hörhömpi osasto kuin sen liepeillä roikkuva katukaljaäärioikeisto on keskittynyt keksimään huimia salaliittoteorioita Maria Ohisalon, Euroopan parlamentin ja Suojelupoliisin yhteisestä suursuunnitelmasta vaalipäällikön päänmenoksi. Se ei ole aivan selvää, miksi kansainväliset salajuonimot vaivautuisivat iskemään juuri hänen kimppuunsa, koska hän kuitenkin on periaatteessa vain provinssin rivipersu.

Partiordföranden har naturligtvis skrikit om politiskt mord och ropat Skyddspolisen om hjälp. Det här låter visserligen något komiskt med tanke på att både de mera vrickade inom partiet och de gatuaktivister som är för alkoholiserade för att accepteras som partimedlemmar nu hittar på konspirationsteorier om en mästerplan som Maria Ohisalo, Europaparlamentet och Skyddspolisen kantänka har kläckt för att ta kål på valchefen. Det är inte helt klart varför internationella intrigmakare vill förfölja just honom, eftersom han i princip bara är en vanlig partimedlem från provinsen. 

Huomattavasti todennäköisemmältä tässä tilanteessa kuulostaa se, että kyse on ns. jäsentenvälisistä. Pahoinpitelyn uhrilla, eräällä P-a K:lla, on nimittäin vielä varsin hiljattain ollut repiviä riitoja puolueen toisen paikallisen mahtimiehen, T-u T:n, kanssa. Suomalainen alaluokka selvittelee mielellään ristiriitansa nyrkein ja astaloin, olipa ristiriidoissa sitten kyse poliittisista intohimoista tai viinapullon sisällön omistussuhteita koskevista mielipide-eroavuuksista.

Betydligt mera sannolikt är det att det handlar om en konflikt inom partiet. Offret, en viss P-a K., har nämligen helt nyligen legat i gräl med en annan lokal sannfinsk märkesman, T-u T. Och som vi alla vet brukar den finsktalande underklassen gärna utkämpa sina meningsskiljaktigheter med knutna nävar och tillhyggen, oberoende av huruvida det gäller politiska lidelser eller alkoholdryckens ägandeförhållanden.   

Nirrinlähdettäminen onnistuu siis ihan perussuomalaisilta (!) kansallisjuoman ystäviltä silloin kun jumalten nektari loppuu kesken, ja silloin kun ihmistä lyödään rikkinäisellä pullolla ihan kotimaistenkin kaljankumoajien porukassa, jälki voi olla erittäin rumaa, varsinkin jos pulloa heiluttavan herran itsehillintä on jalon aineen vaikutuksesta poissa toiminnasta. Kun persut nyt pornografisella innolla esittelevät vaalipäällikkönsä kokoon kursittua kalloa todisteena siitä, että tässä varmasti olivat taustalla naapurin Tahvoa tummaläskisemmät tappajat, sille voi vain nauraa säälivästi.

Att döda folk är någonting t o m helt sannfinska (!) vänner till nationaldrycken klarar av när gudarnas nektar plötsligt tryter, och inhemska ölgubbar är alldeles kapabla att åsamka varandra mycket allvarliga skador, inte minst om de inmundigat det ädla ämnet i sådana mängder att självbehärskningen slutat fungera. När sannfinnarna nu med en porrälskares iver presenterar sin valchefs hopsydda huvud som ett bevis på att mördarkandidaterna säkert hade mörkare uppsyn än grannen Tahvo, kan man bara sorgligt skratta åt dem.

Tapauksessa kiinnostavinta on se, miten persut pystyvät nostamaan esille omaan toimijaansa kohdistuneen väkivaltarikoksen sillä siunaaman hetkellä, kun asemies ottaa somalitaustaisen poliitikon perheen panttivangikseen. Kyynisenä miehenä rohkenen heittää sellaisen arvion, että maakuntapersujen keskuudessa tällaisia välienselvittelyitä sattuu harva se päivä. Silloin kun niitä ei voi käyttää hyväksi poliittisesti, niistä ei nosteta meteliä, koska eiväthän persutkaan halua näyttää kansakunnalle oikeaa karvaansa kansakunnan roskaväen laarina. Mutta kun tarvetta ilmaantuu, ne voidaan esitellä esimerkkinä siitä, kuinka persuja muka vainotaan poliittisesti.

Det mest intressanta i hela historien är, hur sannfinnarna kan presentera för medierna ett våldsbrott riktat mot en av deras aktörer precis när en beväpnad gubbe tar en finlandssomalisk politikers familj som gisslan. Som den cyniker jag är vågar jag misstänka, att sådana här partiinterna uppgörelser i praktiken äger rum varannan dag bland sannfinnarna på bonnvischan. När man inte kan exploatera dem till politiska syften är det hysch-hysch, för sannfinnarna vill ju inte visa för folket vilken politisk avstjälpningsplats för samhällets avskum deras parti är. Men när det behövs kan dessa uppgörelser framställas som bevis på den politiska förföljelse som sannfinnarna kantänka får lida av. 

Vanhan ATM:yyden ja nykyisen incelismin eroista

Koska Sami Eerola on omassa blogissaan arvioinut suomalaisen äärioikeiston naisvihamiehen (ja minun vihaisen nuorehkon miehen ideani käytännössä omineen ja vulgarisoineen) Timo Hännikäisen kirjaa "Ilman", minunkin kai pitää sanoa tästä jotain. Toki minulla suomenkielisten medioiden ulkopuolelle ajettuna dissidenttinä on vain kovin rajallinen oikeus sanoa mitään meitä hallitsevan eliitin eli äärioikeistolaisten pyhistä ja oikeista mielipiteistä, mutta sanonpa kuitenkin.

Aluksi Hännikäinen sanoo - Eerolan mukaan - olevansa "traditionalisti". Tämä termi on jo sellaisenaan niin paksua valetta, että vihaksi pistää. Tämän maailman äärioikeistolaisilla ei ole minkään valtakunnan asiaa esiintyä minkäänlaisten ikiaikaisten perinteiden esitaistelijoina. Tyypillinen äärioikeistolainen on sellainen kuin Olli Immonen, kellaribändi- ja rämppämusiikkikulttuurin kasvatti, joka paskat nakkaa (eikä paskaakaan tiedä) Suomen tai minkään muunkaan maan perinteistä ja traditioista. Suomessahan tämä olisikin hiukan vaikeaa, koska suomenkielisen kirjallisuuden perinne on aika vasemmistovaikutteinen (mikä ei toki ole yksinomaan hyvä asia minustakaan). Kun etnisesti ja kielellisesti yhdenmukaista Suomea vaativa äärioikeisto ei voi siirtyä ruotsinkielistäkään kulttuuria kannattamaan ja tukemaan (kuten minä olisin heidän sijassaan tehnyt, ja olen tehnytkin), sille ei oikein jää muuta kuin oman natsikulttuurin rakentaminen kansainvälisen alakulttuurin natsiajattelijoiden höpötyksille. Olli Immonen on toki tehnyt parhaansa tämän asian hyväksi julistamalla internationalilla languagella dreamaavansa strongista ja bravesta nationista joka defeattaa multiculturalism-nimisen nightmaren. No, goodia riddancea sinnekin vaan, Olly, vai Ollie? (Varmaankin Frontside Ollie...)

Mitä Hänskin sanomaan feminismistä tulee, olen jopa jossain määrin halukas olemaan hänen kanssaan samaa mieltä, toki tietyin varauksin. Hänskin mukaan naiset haluavat sekä vapaata seksiä että hyvin käyttäytyviä miehiä, koska feminismi käskee. Tämä varmaan oli totta vielä Hänskin nuoruudessa tai minun, sillä monien feministien uhon alla oli tiedostamatonta ja käsittelemätöntä kristillissiveellistä seksuaalikielteisyyttä. Sekä vapaaseen seksiin heittäytyminen, tupakin poltto että ryyppääminen olivat kyseiselle feministisukupolvelle ennen kaikkea kapinaa tätä kotikasvatuksen vaikutusta vastaan, mutta tämä oli tyypillistä ulkokohtaista mielen osoittamista. 

Aika kuvaavalla tavalla tällaiset feministit esimerkiksi tupakki suussa ja viinaa siemaillen paheksuivat miesten päihteiden käyttöä ilmeisesti edes tajuamatta omaa kaksinaismoraalisuuttaan - mikä tietysti omalta osaltaan kertoo siitä, kuinka paljon viktoriaanisella tätiyhdistysaatteella oli vaikutusta heidän sukupolvensa feminismiin. Tällainen feminismi ei sisältänyt positiivista visiota hyvästä elämästä, ainoastaan negatiivisen - ja sellaisena se oli tietysti yhtä tyhjä aate kuin esimerkiksi rasismi, jolla myöskään ei ole positiivista sisältöä.

Myös näiden feministien suhde seksuaaliseen vapautumiseen oli ristiriitainen. Tietysti alkuperäinen kuusikymmenluvun vapaa seksi sinänsä oli pitkälti vapaata seksiä miesten ehdoilla: radikaalimies pani tyttöystävän paksuksi ja meni naimisiin, mutta jatkoi vieraiden naisten läpikäymistä, koska sitä vapaa seksi on. Feministinaisille vapaa seksi oli enemmänkin osa ideologista lähetystehtävää, tapa demonstroida omaa uhmakkuutta patriarkaatille. Ei siitä kuulunut nauttia.

Tämän feminismin muodon edustajat esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä keskittyivät julistamaan, että prostituutioasiakkuuden kielto oli tärkeä feministinen ihmisoikeustavoite. Tällä ei tietenkään ollut mitään muuta sisältöä kuin halu rajoittaa ihmisten ja nimenomaan miesten seksuaalista käyttäytymistä, mutta se kuvastaa aika tyypillisesti tuota tiedostamattoman kristillisesti ajattelevien tätiyhdistysfeministien maailmankuvaa. Siihen kuuluu nimittäin käsitys miesten seksuaalisuudesta aina rumana, rivona ja raatelevana ja naisten seksuaalisuudesta aina hienona, ylevänä ja romanttisena. Ja prostituutiohan tietenkin oli aina avuttomien naisten riistämistä. Tämä on viktoriaanista "feminismiä", jossa nainen edelleenkin nostetaan ahtaalle jalustalle.

Toki ymmärrän, miksi feministien keskuudessa esiintyy tätä naisyhdistyshenkeä. Silloin kun naisliike nousi, oli varmasti paljon antifeministimiehiä, jotka uskoivat tasavertaisten oikeuksien muuttavan kaikki naiset "huoriksi" ja tekevän heistä seksuaalisesti hillittömiä. Siksi naisliikkeellä on ollut aina tarve rauhoitella, että se ei suinkaan pyri mihinkään tällaiseen.

Kuten tiedämme, siveinkin nuori nykynainen on viktoriaanisen seksuaalikielteisyyden näkökulmasta huora ja lumppu ja ne varhaiset antifeministimiehet olivat täysin oikeassa. Kokonaan eri juttu on, onko tämä huono asia. Viktoriaanisena aikana miehet joutuivat pitämään seksuaalifantasiansa salassa vaimoltaan ja toteuttamaan niitä bordelleissa, mikä oli omiaan levittämään seksitauteja. Nykyään miehet voivat tunnustaa seksuaaliset haaveensa tyttöystävälle tai vaimolle ja päinvastoin, ja niitä voidaan myös toteuttaa yhdessä. Avioliiton koossapysymisenkin kannalta tämä on luultavasti parempi vaihtoehto kuin se viktoriaaninen.

Nykyäänhän nuoret feministinaiset voivat itse kokeilla prostituutiopalveluja (kyllä vain, juuri ennen kuin aloin kirjoittaa tätä, eräs seksipositiivisuuden kannattajana profiloitunut heikäläinen kertoi somessa toteuttaneensa seksuaalifantasian prostituoidun kanssa) tai toimia prostituoituina omasta tahdostaan, jopa kutsumuksestaan. "Prostituoitu" ei tarkoita enää itsestäänselvästi julmien parittajien alistamia puolittain tai kokonaan vankeina pidettyjä naisia. Seksin myyminen voi olla esimerkiksi köyhän opiskelijatytön tapa selvitä huonoista ajoista, eikä se välttämättä leimaa häntä peruuttamattomasti pilalliseksi; ja täysin vakavasti otettava, pitkälle koulutettu seksiterapeutti voi toimia prostituoituna. Toki siihen touhuun liittyy omia terveysriskejä, mutta niinhän näinä aidsisina aikoina kaikkeen muuhunkin seksiin itsetyydytyttydyydytystä (lauletaan vanhojen pornopätkien syntikkarytmien säestyksellä) lukuun ottamatta.

Tämä ei ole mitenkään yksiselitteisesti "naisen sortoa" tai merkki kesken jääneestä emansipaatiosta. Se on yksi esimerkki siitä, että kun naiset ovat jo pitkälti saaneet oikeuden mielensä mukaiseen seksiin, he myös käyttävät sitä oikeutta, ja usein tavoilla, jotka ovat vanhemman polven feministitätien mielestä kauheita, rivoja ja perverssejä. Pornovastaisuus liittyy tähän. Antipornofeministit (jotka ainakin minun nuoruudessani olivat Suomen feministipiireissä täysin niskan päällä) lähtivät siitä, että aivan kaikki pornossa esitetyt seksuaalisen käyttäytymisen muodot olivat vää-ää-äärin ja opettivat nuoria miehiä raiskaamaan.

Feministeinä itseään pitävät naisjärjestöaktiivit osallistuivat vielä milleniumin ensimmäisellä vuosikymmenellä paljon parjatun madonna-huora-dikotomian ylläpitämiseen juuri sillä tavalla, että prostituoidut leimattiin hoivattaviksi uhreiksi, jotka piti vapauttaa kauheasta asemastaan. Kun keskusteluun osallistui itse prostituoituina tai pornonäyttelijöinä toimivia tai toimineita naisia, heidät vaiennettiin karkeasti leimaamalla heidät miesten, pornoteollisuuden tai prostituutioteollisuuden aivopesemiksi. Ei kuitenkaan ollut aivan selvää, miten yksin- ja yksityisyrittäjänä toimiva kotimainen prostituoitu olisi mystisen "pornoteollisuuden" palveluksessa.

Itse asiassahan juuri niihin aikoihin sattui tapaus, joka kyseenalaisti kovin juuri tuon käsityksen prostituutiosta: melko korkean tason kokoomuspoliitikko, joka oli omaa ikäpolveani, joutui syytetyksi parituksesta, koska oli luovuttanut asunnon virolaisen prostituoidun käyttöön. Prostituoitu oli ammattitaitoinen kurtisaani, joka pyöritti keski-ikäistä arvoherraa täysillä, koska herra ilmeisesti vilpittömästi kuvitteli olevansa poikaystävä ja rakastettu. Tällaisessa tapauksessa oli oikeasti epäoikeudenmukaista esittää miesosapuoli hyväksikäyttäjänä ja alistajana, koska siinä selvästi prostituoidulla oli ohjat käsissään ja tilanne hallinnassa: miehen poliittinen ura taas kärsi pahasti tästä munauksesta, johon hän oli syyllistynyt silkkaa naiiviuttaan.

Muun muassa tämä tapaus vahvisti minua siinä vakaumuksessani, että prostituutioasiakkuuden kriminalisointia täytyi vastustaa. Tuo poliitikko joutui sellaisen moralismin uhriksi, jossa nainen lähtökohtaisesti nähtiin miestä viattomampana ja parempana olentona. Ymmärrän täysin, miksi naisliike käytti tätä moralismia aseenaan miesten ylivaltaa vastaan silloin kun naiset olivat vailla äänioikeutta ja monia muita poliittisia oikeuksia:  silloin se moralismi oli sorretun kiila sortoa vastaan. Mutta nykyään lainsäädännön tulee vahvistaa ihmisten vapautta ja tasa-arvoa, ja prostituutioasiakkuuden kielto on sekä tasa-arvon vastaista että käytännössä vahingoksi mm. ihmiskaupan uhrien eduille. Siksi suhtaudun lähtökohtaisesti hyvin epäileväisesti yrityksiin säätää tällaiset sorretun kiilat osaksi lakia.

Vanhan polven feministien prostituutiovastaisuudessa on varmasti osittain takana ihan vilpitön huoli prostituoitujen turvallisuudesta, vaikka se ilmeneekin prostituoitujen omalta kannalta haitallisella tavalla: silloisen keskustelun aikana Pro-tukipisteeltä kerrottiin, että heille oli ihmiskauppatapauksesta raportoinut nimenomaan prostituoidun asiakas, joka oli myös tuonut samaisen prostituoidun turvaan tukikeskukseen. Tämä tarkoittaa, että nykyisen lainsäädännön puitteissa prostituutioasiakkailla on mahdollisuus ilmoittaa näkemistään väärinkäytöksistä joutumatta pelkäämään, että heidät nähdään roistoina ja pannaan vankilaan. Jos prostituutioasiakkuus kiellettäisiin, prostituutio ajettaisiin maan alle ja prostituoitujen tilannetta huononnettaisiin entisestään, koska kukaan asiakas ei rangaistuksen pelossa auttaisi ihmiskaupan uhria.

Feministit julistivat mielellään seksuaalista vapautta - naisille; toki, kuten yllä olevasta ilmenee, heillä oli vaikeuksia hyväksyä sitä, että heidän vapauttamansa naiset käyttivät vapauttaan heille sopimattomalla tavalla. Samalla he paneutuivat paheksumaan ja rajoittamaan miesten seksuaalisuutta. Heidän sanomansa nuorille miehille oli, että näiden seksuaalinen halu oli raiskaamisen halua ja kokonaisuudessaan ja sellaisenaan paheksuttavaa.

Kuten Sami Eerola linkittämässäni puheenvuorossa huomauttaa, ainoa oppi, jonka hän nuorena poikana sai tyttöjen lähestymiseen, oli "kerro tytölle, että hänellä on kauniit silmät". Hieman samanlaisessa tilanteessa oli minunkin sukupolveni nuorukainen 80-luvun Suomessa. Meille annettu seksuaalivalistus (esimerkiksi Uma Aaltonen) korosti sitä, kuinka vaikeaa ja vastuullista seksin harjoittaminen oli, ja pojan seksuaalisuus nähtiin yksiselitteisesti haluna käyttää tyttöä hyväksi. Tyttöön taas seksi teki kipeää niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Itse asiassa silloisen valistuksen perusteella oli vaikea uskoa, että tytöt nauttisivat seksistä millään tavalla.

Tällaista valistusta siis levittivät yksiselitteisesti feministisiksi julistautuneet tädit, jotka samanaikaisesti (ja vailla logiikan hiventäkään) rohkaisivat tyttöjä seikkailuihin ja nautintoon. Ja minusta tuntuu, että tämä selittää aika paljon siitä "naiset rakastuvat renttuihin" -asetelmasta, josta niin populaarikulttuuri kuin ATM-piirit ovat itkeskelleet vuosikymmeniä. Kun valistajatädit ovat kehottaneet tyttöjä hakemaan itsekkäästi seksuaalista nautintoa ja samalla pelotelleet ja syyllistäneet poikia esittämällä tytöt hauraina ja lyyrisinä olentoina, ainoat sellaiset pojat, joiden kanssa tytöt voivat sitä seksuaalista nautintoa hakea, ovat juuri niitä renttuja ja retkuja, joiden lukutaitokaan ei riitä valistajatätien tuotantoon tutustumiseen ja jotka ovat saaneet seksivalistuksensa roimareiskojen sakissa. Toisin sanoen ne kiltit valistuksen mukaisiksi pyrkineet miehet päätyvät vanhan terminologian mukaan alempitasoisiksi miehiksi (ATM) ja uuden mukaan inceleiksi.

Minun aikoinani toki ATM:ien liikkeellä oli selvästi erilaiset tavoitteet kuin nykyisillä inceleillä. Minun käsitykseni mukaan tyypillinen ATM oli älyllisiä juttuja harrastava nörttipoika, joka oli typerällä "valistuksella" ja koulukiusaamisella peloteltu neuroottisen kiltiksi. Neuroottisen kiltteyden takana väijyi patoutunut katkeruus, joka sitten saattoi purkautua hallitsemattomana vihana ja raivona tai (ja!) johtaa depressioon, ellei sitä purettu hallitusti. Puhutaanpa vähän siitä, miten siihen katkeruuteen päädyttiin.

80-luvun valistajatädit julistivat tosiaankin, että tyttöä ei saanut suurin piirtein millään tavalla koskettaa, koska se oli heti raiskaus. Käytännössä aivan kaikki tavat ilmentää seksuaalista halua tai tehdä se tiettäväksi tytölle olivat tämän intiimisfäärin loukkaus. Ja koulukiusaamisen uhrille, jonka omaa ruumiillista koskemattomuutta väkivaltajengi piti yhtä mittaa pilkkanaan nyrkkejä järskytellen ja turpiin tärskytellen, oli hyvin vastenmielistä loukata toista ihmistä tällä tavalla. Siksi hän pyrki käyttäytymään ainoan oppimansa seksuaalimoraalin mukaan, eli olemaan kiltti poika, joka sellaisiin loukkauksiin ei syyllistynyt, vaan odotti, että hänen hyvyytensä saisi maailmankaikkeuden oikeudenmukaisuuden ruumiillistumaksi ylistetyltä ja jalustalle nostetulta olennolta eli nuorelta naiselta tunnustusta, eli rakkautta.

Ei tietenkään ollut väärin opettaa poika kunnioittamaan toisen koskemattomuutta. Mutta ne ylikilteiksi oppineet pojat olisivat kaivanneet tietoa myös siitä, mikä sitten on kunnioittava ja arvostava tapa tehdä seksuaalinen halunsa tiettäväksi. Kokemukseni mukaan se "naisia kunnioittava" (mies)valistuneisto menettää täysin hermonsa, kun tämän asian ottaa puheeksi heidän kanssaan. Ainoa vastaus on "se pitää tietää", ja vastaajien aggressiot ovat hysteerisyydessään sitä luokkaa, että jos kysymystä ei esittäisi netissä vaan IRL-tilanteessa, joukkopahoinpitely - mahdollisesti kuolemaan saakka - olisi väistämätön kohtalo.

Asia on nimittäin niin, että yksi halveksituimpia olentoja kulttuurissamme on omatta syyttään vaille sosiaalisia taitoja jäänyt nuori mies. Seksi- ja seurusteluasioissa sosiaalisesti kyvytöntä nuorta miestä saa käyttää hyväksi ja pitää pilkkanaan ja se on jopa suotavaa ja toivottavaa. Tällaiset henkilöt nähdään nimittäin lähtökohtaisesti jotenkin huonoina, esimerkiksi poliittisesti vanhoillisina tai äärioikeistolaisina. Tämä voi olla totta nykyisen incel-kulttuurin aikakaudella, mutta vanhalla ATM-aikakaudella se ei varmastikaan sitä ollut.

Nörttipojista tuli ennen vanhaan "kilttejä miehiä". Suurin osa "kilttejä miehiä" (nice guys) koskevasta naispuheesta on epäluuloista vainoharhaisuuteen saakka. "Kiltti mies" nähdään tietoisesti manipuloivana hahmona, joka esittää kilttiä päästäkseen sukupuoliyhteyteen naisen kanssa, ja sitten kun hän ei pääse, hän reagoi suuttumalla. "Kiltti mies" on siis passiivis-aggressiivinen ja epäkypsä. Tästä olen nollavuosikymmenen aikaisten feministikiistakumppanieni ja heidän nykyisten manttelinperijöidensä kanssa aivan samaa mieltä. Sitä vastoin en jaa heidän viljelemäänsä käsitystä, että "kiltti mies" olisi jonkinlainen pahansuopa manipuloija. 

"Kiltti mies" ei todellakaan ymmärrä, minkä takia juuri häntä pidettäisiin jonkinlaisena ovelana huijarina. Päin vastoin. "Kiltti mies" pitää itseään hyvinkin vilpittömänä omassa kiltteydessään, hän katsoo olevansa oma itsensä, kun taas kaikki lipevät hurmurit ne vasta manipuloijia ja petkuttajia ovat. Hän kokee olevansa epäreilujen ja epäoikeutettujen epäluulojen kohteena, kun häntä epäillään juonittelusta ja ansojen virittelystä naisille. 

Itse asiassa tyypillinen "kiltti mies" ainakin minun aikanani paneutui vilpittömästi "ymmärtämään" naisia. Valitettavasti siihen aikaan koko julkisuus ulvoi, että "naisten ymmärtäminen" oli jonkinlaista rakettitiedettä ja että tavallisella inhimillisellä vuorovaikutuksella hankittava ymmärrys oli jotenkin pilallista lajia. Tällöin "kiltti mies" päätyi sen sijaan lukemaan itsensä teoriatason naistenymmärtäjäksi käyttämällä vääriä ja huonoja lähteitä, kuten naistenlehtiä, feministien löpinöitä ja ideologisoitunutta seksivalistusta. Nuoren miehen näkökulmasta nämä olivat täynnä kelvottomia ja harhaanjohtavia ohjeita.

Kiltti mies tekee kuten on valistuksesta oppinut tekemään. Hän ei siis millään tavalla yritä näyttää seksuaalista haluaan, vaan toivoo, että hänen avuliaisuutensa, ystävällisyytensä ja ystävyytensä ymmärrettäisiin tulkita rakkaudeksi. Sitten käy niin, että kiltin miehen tavoittelema nuori nainen menee toiselle miehelle ennen kuin kiltti mies ehtii tehdä seksuaalista haluaan tai eroottista kiinnostustaan tiettäväksi - tai sitten kiltti mies näyttää halunsa kun on jo liian myöhäistä, ja kömpelyyttään toimii tavalla, jonka nainen kokee uhkaavana ja pelottavana. En nyt sano että tällaiset tilanteet olisivat olleet feminisminkään syytä. Mutta mitä suurimmassa määrin syytän niistä erästä tusinaviihteen lajityyppiä, jota feministit eivät todellakaan ole paheksuneet siinä määrin kuin heidän olisi pitänyt, nimittäin romanttista komediaa. 

Romanttisen komedian ideana on nimittäin se, että osapuolet koheltavat, sähläävät ja ymmärtävät toisiaan väärin, mutta lopulta päätyvät yhteen. Nuoret miehet, jotka uskovat romanttisen komedian kuvaan rakkaudesta, erotiikasta ja seksistä, päätyvät sitten käyttäytymään tavalla, jonka kohteena oleva neitonen kokee ahdistavaksi tunkeiluksi, koska hän ei halua näytellä mukana romanttisen komedian käsikirjoituksessa.

Sellaisten nuorten miesten kohdalla kyse ei todellakaan välttämättä ole mistään aktiivisesta pahuudesta, heillä vain ei ole käytännön kokemusta mistään seksistä tai seurustelusta, mutta kuten kansallisrunoilijamme Veikko Huovinen on sanonut, himot ne on hiirelläkin ja tunteet tursilollakin. (Ei, en minäkään tiedä, mitä tursilo tarkoittaa. Turilaaksi sen veikkaisin.) Tällainen nuorukainen voi ihan vilpittömästi uskoa kannattavansa naisasiaa ja olevansa myötämielinen feminismille, mutta sosiaaliset taidot ovat taitoja, jotka on erikseen opittava, ja silloin kun niitä ei osata, niitä ei osata.

Epäseksuaaliset rakkauskertomukset ovat ylipäätään hyvin vahingollisia ujoille nuorille ihmisille, koska ne opettavat, että vainoojahyypiölle ominainen käytös, nykyfingelskaksi stalkkaus, on söpöä ja romanttista. Silloin puolitoista vuosikymmentä sitten hyvin suuri osa blogimaailman julistautuneista feministitädeistä pyrki kirjoituksissaan ylläpitämään romanttista kuvaa "rakkaudesta" ja piti nuorten rakastumisia jotenkin söpöinä. Niissä ei nähty sitä pakkomielteistä ja kouristuksenomaista puolta. Ja kun tuli puhe ahdistelijahyypiöistä, nämä feministit eivät puolella sanallakaan vaivautuneet pohtimaan sitä, missä määrin he itse ylläpitävät kulttuuria, joka työntää vilpittömän ja hyväätarkoittavan nuoren miehen vainoojahyypiön rooliin.

Tätä kirjoittaessani muuan nettituttuni sanoi jo nuoruudessaan oppineensa Pelle Miljoonalta, mitä se suostumus seksiasioissa tarkoittaa: tahdon rakastella sinua, tahdotko sinä minua. Noin yksinkertaista se on. Mutta valitettavasti tämä yksinkertainen ja selkeä oppi piti sotkea kaikenlaisella löpinällä siitä, ettei seksiä saa harjoittaa ellei "oikeasti rakasta" ja että "suhteen pitää olla tasa-arvoinen" eli suuren tiedemiehen urasta haaveileva luonnontieteilijänero (lue: sosiaalisesti kömpelö kirjatoukka, joka todennäköisesti päätyy alkoholisoituneeksi yksinäiseksi kunnaninsinööriksi Eipäjoelle) ei saa yrittääkään seurustelua sen herttaisen sairaanhoitajaksi tai ala-asteen opettajaksi aikovan tytön kanssa, jonka kanssa oikeasti viihtyy ja joka on hänelle aina ystävällinen. Ehei: sen kirjatoukan pitää aina tähdätä luokan älykkötyttöön, joka tietysti elää jo toinen jalka koulunjälkeisessä maailmassa, rakastelee vuosia vanhempien nuorukaisten kanssa ja on sosiaalisilta taidoltaan ihan toisilla tasoilla.

Tuossa jälkimmäisessä on muuten takana ilmiselvä luokkasnobius. Yksinäisille älykköpojille olisi paljon parempi opettaa, että myös ne vähemmän matikkapäiset tytöt ovat ihan sopivia potentiaalisia pariutumiskumppaneita, jos heidän kanssaan on mukava olla. Ainakin nykyään, kun esim. Tolkienin fanittaminen ei enää aikoihin ole ollut sellainen erikoisharrastus kuin minun nuoruudessani ja kun suuri osa koulukiusattujen nörttien omista jutuista on valtavirtaistunut tavalla, josta emme olisi kasarilla uskaltaneet edes uneksia.

Kuten olen jo todennut, tässä on pitkälti takana se, että myös ne pinnallisesti feminismin omaksuneet tädit, joiden kanssa vanhoina naisvihaajavuosinani riitelin, olivat ehkä omasta mielestään irrottautuneet kristillissiveellisestä maailmankuvasta, mutta säilyttäneet tiedostamattaan sen maailmankuvan elementtejä, kuten esimerkiksi sen, että nuorille suunnatun parisuhdevalistuksen on orientoiduttava ihanteisiin, ei käytännön tosiasioihin. Sen sijaan että nuoria poikia opetettaisiin siihen seksuaalielämän todellisuuteen, jossa eletään, kalkkikset opettavat heille ihanteita, mutta esittävät asian niin, että ihanteet ovat oikeaa todellisuutta. 

Minusta on ihan oikein ja hyvä juttu, että esimerkiksi kristillissiveellisiä ihanteita opetetaan lapsille ja nuorille, jos samalla on selvää, että ne ovat nimenomaan ihanteita ja että todellisuus on epätäydellinen eikä näiden ihanteiden mukainen. Avoimesti kristillissiveellisyyttä saarnaavat tahot toimivat yleensä edes siinä määrin arvostettavasti, että he myöntävät tämän, ja se kuuluu vähän niin kuin koko touhun luonteeseen: kristillisen uskon mukaanhan maailma on syntiin langennut ja ihmiset syntisiä. Sitä vastoin se "seksuaalivalistus", jota meille tarjottiin, ei todellakaan myöntänyt tätä, vaan väitti ihanteidensa olevan todellisuutta. 80-luvun seksilehdistöä voidaan moittia monesta asiasta, mutta ainakin siinä myönnettiin, että ihmisten käytännön seksielämä on todellisuudessa aika sotkuista ja että kaikki eivät tykkää tai nauti samoista asioista. Se edes yritti kuvata todellisuutta, ei epärealistisia ihanteita.

Seksivalistuksessa eli minun nuoruudessani aika vahvana se paljon puhuttu madonna-huora -dikotomia ainakin implisiittisenä. Koska valistuksessa tyttö oli ujo ja haavoittuvainen miehen raatelevan seksuaalisuuden edessä, kaikki sellaiset tytöt, jotka eivät vastanneet tätä naiskuvaa, olivat jollain tavalla "huonoja naisia" tai ei-ihan-naisia. Toisin sanoen sellainen ystävällinen tyttö, joka halusi olla (seksuaalisestikin) sen kiltin pojan kanssa ja sen myös näytti, olikin tämän valistuksen mukaan huono nainen ja epänainen.

Koska tämä kirjoitus on paisunut kuin pullataikina enkä saa sitä luontevasti lopetettua, keskeytän sen nyt ja annan ihmisten luettavaksi.

Itärajan valvonta paranee vihreän sisäministerin alaisuudessa - Gränskontrollerna mot Ryssland blir bättre under grön inrikesminister

Iltaläpyskä otsikoi, että rajavartiostolle saadaan sisäministeri Maria Ohisalon alaisuudessa lisää resursseja, eli itärajalle tulee enemmän ja parempaa rautaa. Mitenkähän äärioikeisto saa tämän selitettyä huonoksi asiaksi? Pari ehdotusta: 

"YHYY, EMME PÄÄSE ENÄÄ PIETARIIN LAPSIHUORISSA KÄYMÄÄN"

"MITEN KAVERIMME NYT PÄÄSEVÄT ITÄRAJAN TAKAA UUSIA HIENOJA PANSSARIVAUNUJAAN ESITTELEMÄÄN?"

En av kvällsblaskorna rapporterade att gränsbevakningen under inrikesminister Maria Ohisalo får mer resurser, så att östgränsen förstärks. Undrar hur extremhögern ska förklara det här som någonting dåligt? Ett par förslag:

"BUHU SNYFT, NU FÅR VI INTE LÄNGRE BESÖKA PEDOFILA BORDELLER I PETERSBURG"

"HUR KAN VÅRA RYSKA KOMPISAR NU ÅKA HIT OCH PRESENTERA SINA FINA NYA PANSARVAGNAR?"

Venäjä soluttautuu puolustusvoimiimme - Ryssland infiltrerar vår försvarsmakt

Armeijamme kenttäpiispa on kirjoittanut blogiinsa pitkän sepustuksen, joka seurailee jokseenkin persujen ja mm. joukkomurhaaja Breivikin levittämää vainoharhaista salaliittoteoriaa "kulttuurimarxilaisuudesta". Tämä tulee ottaa vakavasti. Kyseinen salaliittoteoria ja siihen liittyvä taantumuksellinen ideologia on nimittäin se kiila, jolla Venäjä juuri on lyömässä yhteiskuntaamme halki voidakseen ottaa maamme haltuun ikuisiksi ajoiksi, orjuuttaa Suomen ja murhata aivan kaikki suomalaiset, jotka uskaltautuvat millään tavoin olemaan Venäjän pyrkimysten tiellä. Tällaisen puolesta agitoiminen on moraalisesti täysin verrattavissa siihen, että silloinen kenttäpiispa olisi 1970-luvulla pitänyt palopuheen stalinistisen kommunismin puolesta ja vaatinut Suomea liittymään ihanaiseen Neuvostovaltioon.

Fältbiskopen för Finlands armé har skrivit en lång bloggdrapa, som sprider den både av sannfinnarna och av massmördaren Breivik omhuldade sammansvärjningsteorin om "kulturmarxism". Det här bör tas på allvar. Konspirationsteorin ifråga och den reaktionära ideologi den hänger ihop med är nämligen den kil med vilken Ryssland håller på att slå i stycken sammanhållningen i vårt samhälle. Rysslands målsättning är att bemäktiga sig vårt land för all framtid, förslava Finland och mörda alla finländare som på något sätt vågar stå i vägen för Ryssland. Att agitera för dylikt är moraliskt på samma nivå som om en fältbiskop på sjuttiotalet hade hållit brandtal för stalinistisk kommunism och förkunnat att Finland borde ansluta sig som delstat till härligt utopiska Sovjet.

Koska uskon siihen, että asevoimamme toimivat kuten isänmaan puolustajien kuuluu, luotan myös siihen, että tällaisen kenttäpiispan karriääri katkeaa. Tietenkin äärioikeisto ja muu roskaväki huutaa tällöin jotain sotkuista mielipidesensuurista ja kommunismista, mutta huutakoot. Kenttäpiispan itsensä tulee olla kiitollinen siitä, että häntä uhkaavat vain potkut. Jos joku sotilaspappi olisi viime sotiemme aikana alkanut tulen alla käännyttää sotilaita itänaapurin aatteeseen, voi olla että palkkana olisi ollut se paljon ankarampi ja oikeudenmukaisempi rangaistus, jota lakimme ei valitettavasti enää salli.

Jag litar på vår försvarsmakt och är övertygad om att den handlar som det anstår fosterlandets försvarare, dvs. att det blir slut med biskopens karriär. Naturligtvis kommer extremhögern och annat pack då att vråla någonting osammanhängande om åsiktscensur och kommunism, men låt dem vråla. Fältbiskopen själv bör vara nöjd med att bara få sparken. Hade någon militärpräst under våra krig börjat omvända soldater under eldgivning till vår östra grannes dåvarande statsbärande ideologi, tror jag att en sådan en hade belönats med det mycket strängare och rättvisare straff som dessvärre inte längre ingår i vår lag.

Patsaista - Om statyer

Patsaiden kaataminen rasisminvastaisina mielenosoituksina on herättänyt niiden tavanomaisten epäiltyjen suunnalla paheksuntaa. Ihan suoraan tätä ei välttämättä sanota, mutta pohjasävy on, että "siellä ne villit neekerit tuhoavat valkoisen miehen historiaa ja sivilisaatiota mokuttajien luvalla". Mutta kuinkas on, miten nämä samaiset kirjoittajat suhtautuvat vastaavanlaiseen kuvainraastantaan noin niin kuin laajemmin?

Ute i stora världen har det rivits ner statyer som demonstration mot rasism, och detta har väckt ogillande bland de vanliga misstänkta. Man säger det inte rent ut, men den som läser mellan raderna är nog medveten om det dolda budskapet: "där håller vilda negrer på att skända vite mannens historia och civilisation med mångkulturanhängarnas goda minne". Men hur är det, hur förhåller sig dessa skribenter till dylikt bildstormande i allmänhet?

Viimeksi kun patsaita Euroopassa laajemmin kaadeltiin, asialla olivat itäeurooppalaiset ja entisen Neuvostoliiton asukkaat. Silloin kyseessä olivat kommunistisen hirmuvallan johtajien patsaat. Esimerkiksi Lenin oli todellakin verenhimoinen diktaattori, jolle ei tarvitse pystyttää patsaita. Kymmenkunta vuotta sitten Virossa siirrettiin paraatipaikalta Pronssisotilaan nimellä tunnettu patsas, jonka vironvenäläiset nuoret kokivat "suuren isänmaallisen sodan" ja venäläisen sankaruuden symbolina ja mellakoivat patsaan siirron estämiseksi - todellisuudessa veistoksen tarina on mutkikkaampi ja monimerkityksisempi, sen esittämä mies ei esimerkiksi ollut venäläinen, vaan puna-armeijassa palvellut virolaismies.

Senast när det i större utsträckning togs ner statyer i Europa var det östeuropéer och ex-sovjetmedborgare som var ansvariga för det, och de monument som störtades hade rests för att hedra sovjetiska tyranner. Lenin var faktiskt en blodtörstig diktator som inte behöver någon staty. För ungefär ett årtionde sedan avlägsnade man i Estland från en alltför synlig position statyn känd som Bronssoldaten, av estlandsryska ungdomar uppfattad som symbol för "stora fosterländska kriget" och ryskt hjältemod, och de försökte genom kravaller förebygga avlägsnandet. Egentligen har statyn en mera komplicerad bakgrund - mannen som stod modell för den var till exempel inte ryss, utan en estnisk soldat i röda armén.

Minulla on vähän sellainen kutina, että nämä krokotiilinkyyneliä nyt itkeskelevät lehtineekerit eivät olleet ollenkaan pahoillaan siitä Leninin kaatamisesta eivätkä liioin osoittaneet suurta ymmärrystä pronssisotilaan perään pillittäville vironvenäläisille nuorille. Se on oikein - en minäkään. Mutta on se jännää, että kun orjanomistajien ja orjuuden puolestapuhujien patsaita nyt paiskotaan jorpakkoon, Suomesta löytyy pääkirjoitustoimittajia paheksumaan tätä.

Jag misstänker att de här murvlarna som nu gråter krokodiltårar över förstörda statyer inte alls ogillade det där med Leninstatyerna i Östeuropa och att de inte heller visade större förståelse för estlandsryska ungdomar som lipade över bronssoldaten. Och det är helt okej, det är en åsikt jag delar. Men det är liksom jännä, som vi säger på finlandssvenska, att finska chefredaktörer inte accepterar det när man slänger i pölen skulpturer som föreställer slavägare och slaveriförespråkare.

Minun nuoruudessani orjuus oli sellainen asia, joita paheksuttiin kautta koko poliittisen spektrin. Orjuuden kannattaminen, hyväksyminen tai puolusteleminen oli mahdoton ajatus. Orjuus kuului niihin asioihin, jotka sivistynyt yhteiskunta oli yksinkertaisesti jättänyt taakseen. Orjuus oli kuin kristittyjen syöttämistä leijonille Roomassa tai kuin lasten uhraamista epäjumalille. Isovanhempani ja kasvattajani olivat varsin antikommunistisia ja isänmaallisia, mutta heille oli itsestään selvää että orjakauppa ja mustien orjuus Yhdysvalloissa oli väärin.

När jag var ung var slaveri något man ogillade både inom vänstern och högern. Att förespråka, acceptera eller försvara slaveri var en omöjlighet. Slaveri var någonting ett civiliserat samhälle definitionsenligt inte kunde ha, på samma nivå med att kasta kristna till lejon i Rom eller att offra barn till avgudar. Mina morföräldrar, som uppfostrade mig, var rätt antikommunistiskt och fosterländskt inställda, men för dem var det självklart att både slavhandel och svart slaveri i Förenta Staterna var orättvisor.

Niistä ajoista on totisesti tultu pitkä matka kohti katuojaa, kun keskimääräisen suomenkielisen porvarilehden päätoimittajan tai pakinoitsijan luonnollisin reaktio orjuuden vastustamiseen on ymmärtää orjapiiskureita. No miten vain. Kyllä minäkin mielelläni palauttaisin orjuuden, jos itse pääsisin plantaasia komentavaksi massaksi ja jos näistä sanomalehtimaakareista tulisi orjiani, jotka saisin haluni mukaan ruoskituttaa. Voitte olla varmoja, että raippa heiluisi ja veri roiskuisi.

Sedan de tiderna har man minsann tagit ett långt steg ner i rännstenen, när chefredaktörerna för genomsnittliga finskspråkiga borgerliga tidningar reagerar på antislaverikampanjer genom att visa förståelse för slavpiskarna. Okej, för all del. Jag skulle också gärna återställa slaveriet, om jag bara kunde vara massa som styr och ställer på plantagen och om dessa tidningsmakare blev mina slavar som jag kunde ge så gott om piskrapp jag bara önskade. Ni kan vara säkra att jag absolut inte skulle spara på piskan.

Persut: "Lasten hyväksikäyttö johtuu naisten pihtaamisesta" - Sannfinnarna: "Barngromning beror på att kvinnor inte vill ligga med dig"

Myönnetään, että vanhana feminisminvastaisena trollina tulen usein kysyneeksi itseltäni, missä määrin olen syyllinen persujen hulluuteen. Persuthan tunnetusti hankkivat minulle potkut mediasta siksi, etten suostunut seuraamaan heitä rasismiin, mutta siitä huolimatta hieman nolottaa nähdä, että heidän uusimmassa saastepäästössään ilmeisesti jossain määrin jäljitellään Hiski Haapojan ja minun vanhoja trolliheittoja jostain lähes kahden vuosikymmenen takaisista uutisryhmäkeskusteluista. Mutta eiväthän persut toki ikinä mitään omaa osaa sanoa.

Jag måste medge att jag som gammalt antifeministiskt troll ofta känner mig föranledd att fråga mig, hur mycket det är mina gamla webbprovokationer som inspirerat sannfinnarnas galenskap. Som bekant lyckades sannfinnarna göra mig till en persona non grata i medierna därför att jag inte gick med på att bli rasist som de, men ändå känns det lite genant att deras nyaste litterära utsläpp tydligen i viss mån kopierar mina och Hiski Haapojas gamla yttranden i news-grupperna för nästan tjugo år sedan. Men sannfinnarna måste ju alltid stjäla och plagiera, något eget har de inte att erbjuda.

Nyt kuitenkin persujen kiintiöhomoseksuaali ja kiintiörättipää - hän nimittäin ihan oikeasti esiintyy kaikissa valokuvissa rätti pään ympärille kiedottuna kuin operettimerirosvo Penzancesta, joten hänen kohdallaan "rättipää" ei ole solvaus - Jukka Hankamäki on kirjoittanut persujen ajatuspaja Perustalle ("perusta" on muuten al qaida arabiaksi) sellaisen naisvihapläjäyksen, että Hiski ja minäkin jäämme toiseksi.

Nu har dock sannfinnarnas kombinerade kvotbög och jourhavande trashuvud (det är inte en förolämpning, för i alla foton uppträder han med en trasa om huvudet som vore han en operettsjörövare från Penzance) Jukka Hankamäki skrivit en sådan kvinnohatsdrypande tirad åt sannfinska tankesmedjan Perusta (ordet betyder samma sak som det arabiska al qaida) att varken jag eller Hiski kan mäta oss med honom.

Kyseinen kustanne (on vessan lattialla) naurattaa tahattomasti monista muistakin syistä, vallankin siksi että tekijä on sisällyttänyt siihen täysin tehtyä ja päälleliimattua konservatiivista moraalipaheksuntaa nykyajan nautintohakuisesta liberalismista. Nythän on niin että ilman "nautintohakuista liberalismia" homoseksuaali-Hankamäellä ei olisi minkäänlaista lain takaamaa oikeutta toteuttaa vapaasti seksuaalisia halujaan, vaan hänet olisi hyvässä lykyssä lukittu mielisairaalaan ja huonommassa vangittu, kuohittu tai teloitettu tuomioistuimen päätöksellä (maailmasta löytyy paljon maita, joissa tällaista barbariaa harjoitetaan, ja jos Hankamäkeä niin sapettaa suomalaisten nautintohakuinen liberalismi, toivotan hänet lämpimästi tervemenneeksi vaikkapa Mauritaniaan tai Jemeniin).

Utgjutelsen ifråga ger många anledningar till hånskratt, inte minst därför att författaren kryddat den med tillgjord och påklistrad konservativ förargelse över vår tids njutningslystna liberalism. Nu förhåller det sig faktiskt så att den homosexuelle Hankamäki utan "njutningslysten liberalism" inte skulle ha några som helst lagstadgade rättigheter att fritt leva ut sina sexuella begär - i stället skulle han sannolikt ha internerats på ett sinnessjukhus eller i värsta fall dömts till fängelse, kastrerats eller avrättats med domstolens goda minne. Det finns gott om länder i den här världen där dylikt barbari är vardag, och om Hankamäki verkligen så mycket ogillar finländarnas njutningslystna liberalism, är det fritt fram för honom att bosätta sig t ex i Mauretanien eller Yemen. 

Tämä on tietysti vain yksi esimerkki siitä, miten persut syyttelevät tyypillisesti kaikkia muita omista synneistään. Aivan vastaavalla tavalla persuista löytyy rappioalkoholisteja, narkomaaneja ja väkivaltarikollisia, jotka solvaavat poliittisia vastustajiaan juopoiksi ja vaativat kovia otteita narkomaaneille ja väkivaltarikollisille (toki kiirehdin muistuttamaan, että homoseksuaalisuus ja juopottelu eivät tietenkään ole rikoksia, huumeharrastukset ja väkivallanteot kyllä).

Det här är givetvis bara ett enda exempel på hur sannfinnarna typiskt projicerar sina egna synder på alla andra. På ett motsvarande sätt vimlar det av fyllon, knarkare och våldsverkare i partiet, men dessa hjältar brukar kalla alla sina politiska motståndare för fyllon och kräver hårdare tag mot knarkare och våldsverkare (jag skyndar mig att påpeka att det inte är brott under gällande lag att ha bögsex eller dricka alkohol - knarkbruket och våldsbrott är sedan en annan sak).

Mutta asiaan. Hankamäen vähemmän omaperäiset ulos(tus)tulot jätän huomiotta, mutta hän osui täysillä takaressuun julistaessaan, että ns. grooming-ilmiö, eli alaikäisten lasten houkuttelu aikuisten seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjiksi pitkäaikaisella ja suunnitelmallisella etukäteissuostuttelulla, on vain miesten ymmärrettävä ja puolustettava reaktio naisten pihtaamiseen. Tähän asti tätä etukäteissuostuttelua on perussuomalaisten piirissä paheksuttu hirveänä rikoksena, johon vain maahanmuuttajat ja tummaihoiset voivat syyllistyä. On aikamoinen askel (en kyllä ihan tiedä mihin suuntaan), että persujen manifestissa nyt hyväksytään alaikäisten vietteleminen, jos sen tekevät valkoiset heteromiehet.

Men låt oss gå till saken. Hankamäkis mindre originella yttranden tar jag inte ställning till, men han gjorde bort sig ordentligt när han förkunnade, att s k barngromning, dvs att genom långvarig och välplanerad övertalning locka barn till att tillfredsställa fullvuxna mäns sexuella begär, bara är en förståelig och försvarlig reaktion på att vuxna kvinnor inte är tillräckligt villiga. Hittills har sannfinnarna ogillat dylik förhandsövertalning som ett fruktansvärt brott bara invandrare och mörkhyade kan begå. Det är ett långt steg, jag vet inte åt vilket håll visserligen, om sannfinnarna nu i sitt manifest tycker att det är helt okej att förföra minderåriga om det är vita heterosexuella män som gör det. 

Sinänsähän en tietysti ole yhtään hämmästynyt siitä, että siellä ollaan tuota mieltä. Homma-foorumilla on jo vuosia sekä puolusteltu valkoihoisia pedofiilejä, ilmaistu pedofiilistä seksuaalista halua että retostellen kerrottu siitä, kuinka valokuvaillaan vieraita lapsia ilman näiden tai heidän vanhempiensa suostumusta. Kaikki muistavat kyllä sen kerran, kun Suomen rajalta oli puutteellisten matkustusasiakirjojen vuoksi käännytetty joukkueellinen 12-vuotiaita venäläisiä voimistelijatyttöjä, ja Hommalla heitä luonnehdittiin kuolaten "piukkakroppaisiksi teinitytöiksi" ikään kuin kyse olisi seksuaalisesti haluttavista nuorista naisista. Siis 12-vuotiaita voimistelijatyttöjä, jotka lajin ruumiinrakennevaatimusten takia ovat vielä vähemmän naisellisen näköisiä kuin muut 12-vuotiaat. Seksuaalinen halu sellaisiin tyttöihin on täysin yksiselitteisesti pedofiliaa.

I och för sig är jag inte alls förvånad över att de tycker så. På det högerextremistiska online-forumet Homma har man sedan många år tillbaka både tagit ljushyade pedofiler i försvar, uttryckt pedofila begär och skrutit med hur man fotograferar främmande barn utan att de eller deras föräldrar gått med på detta. Alla kommer säkert ihåg den gång då ett team tolvåriga ryska gymnastflickor avvisats på gränsen för att ha bristfälliga resedokument. På Hommaforumet kallades de i flämtande ordalag för "tonårsflickor med tajta kroppar", som om det handlade om sexuellt åtråvärda unga kvinnor. Jag upprepar: det var tolvåriga gymnastflickor, som p g a sin idrottsgrens särskilda fysiska krav säkert liknade en vuxen kvinna ännu mindre än andra tolvåriga flickor gör. Sexuellt begär till dylika flickor är entydigt pedofili.

Aatehistorian pitkä vipuvarsi - Idéhistoriens långa hävstång

Muistan että pikkupoikana - teinipoikana jopa - minulla oli sellainenkin vaihe, jossa mietin vakavasti äärioikeistolaiseksi alkamista. Kommunismi oli siihen aikaan vahvoilla ja pelottava Neuvostoliitto yhä olemassa, Suomessa yksikään merkittävä poliittinen voima ei vastustanut kommunismia. Itse asiassa Erkki Tuomiojan Ydin-lehti ja Sadankomitea olivat siinä suhteessa uskaliaampia kuin mikään oikeistopuolue - mikä sitten oli eräs syy siihen, että päädyin porvarillisesta kotikasvatuksesta käsin kannattamaan 80-luvun rauhanliikettä. (Kyllä vain, 80-luvulla oli mahdollista päätyä tietynlaiseksi vasemmistolaiseksi neuvostovastaisuuttaan, koska poliittisista ryhmistä äänekkäimmin Neuvostoliittoa arvosteli ei-stalinistinen osa laitavasemmistoa.)

Som en liten gosse, ja till och med som en tonåring, hade jag ett skede då jag på allvar reflekterade över att bli högerextremist. På den tiden var kommunisterna ett starkt parti i finsk politik, och det skrämmande Sovjetunionen existerade fortfarande - det fanns ingen betydande politisk kraft i Finland som bekämpade kommunismen. Egentligen var Erkki Tuomiojas tidskrift Ydin och hans referensgrupp inom fredsrörelsen i den bemärkelsen en hel del modigare än något högerparti - vilket är en av orsakerna till att jag, hur borgerligt uppfostrad jag än var, sedan kom att ansluta mig till fredsrörelsen. Javisst, på åttiotalet var det möjligt att bli en sorts vänstermänniska precis därför att man var antisovjetiskt inställd, för det politiska kotteri som mest högljutt kritiserade Sovjet var de icke-stalinistiska vänstersocialisterna.

Seurattuani uutisia Keski-Euroopan äärioikeiston edesottamuksista - ja niitä saattoi lukea suomeksi niinkin luotetun kommunisminvastaiselta taholta kuin Valituista Paloista, puhumattakaan siitä että 17-vuotiaana aloin ymmärtää riittävästi saksaa lukeakseni Der Spiegeliä - päädyin kuitenkin toteamaan, että äärioikeistolaiseksi alkaminen oli sekä taktisesti että strategisesti tehoton tapa vastustaa kommunismia ja Neuvostoliittoa (aivan kuten tänään olen sitä mieltä, että kommunistipuolueeseen liittyminen on tehoton tapa vastustaa äärioikeistoa). 

Jag följde med vad extremhögern i Mellaneuropa höll på med - detta kunde man på den tiden läsa om i en så pålitligt antikommunistisk nyhetskälla som den finska upplagan av Det Bästa, för att inte peka på att jag som 17-åring började förstå tyska tillräckligt bra för att läsa Der Spiegel. Jag kom dock till slutsatsen att det var både strategiskt och taktiskt ineffektivt att motarbeta kommunism och Sovjetunionen genom att delta i högerextrema politiska aktiviteter, precis som jag i dag anser att det är ineffektivt att motarbeta extremhögern genom att bli kommunist.

Pääsyy tähän oli antisemitismi, jonka olin jo alle kymmenvuotiaana pikkupoikana ihan omalla järjelläni päätellyt olevan täysin irrationaalinen rotuennakkoluulo. Ihmettelin kovasti sitä, että äärioikeistolaiset ryhmät tuntuivat aina päätyvän juutalaisvastaisuuteen. Vaikka sana "aatehistoria" ei minulle siihen aikaan vielä ollut tuttu, ymmärsin, että jonkinlainen aatehistorian pitkä vipuvarsi käänsi kaikki äärioikeistolaiset kuppikunnat ennemmin tai myöhemmin juutalaisvastaisiksi riippumatta siitä, miten irrationaalista se oli esimerkiksi antikommunististen tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Huvudorsaken till detta var antisemitismen: jag var yngre än tio år när jag med mitt eget lilla förnuft insåg att antisemitismen var en helt irrationell rasfördom. Jag förundrade mig mycket över att alla högerextrema grupper förr eller senare blev antisemitiska. Jag var inte ännu förtrogen med ordet "idéhistoria", men ändå förstod jag att det var just idéhistorien som med sin långa hävstång tvingade de högerextrema kotterierna till antisemitism oberoende av hur irrationellt detta var med tanke på de antikommunistiska målsättningar man ville förverkliga.

Samanlainen vipuvarsi vääntää nyt pikku kommunistipuolueitamme asettumaan Venäjän puolelle. Vaikka on jo kauan sitten ollut ilmiselvää, että Putinin Venäjä ei millään tavalla aja vasemmistolaisia arvoja, vaan tukee äärioikeistolaisia liikkeitä samalla tavalla kuin Neuvostoliitto tuki kommunistisia, nykyiset kommunistimme ovat leimallisesti Venäjä-myönteisiä ja uskovat kaikki tarinat fasistisesta Ukrainasta, joka sortaa venäjänkielisiä kansalaisiaan niin, että näiden on tartuttava aseisiin.

Det är en precis likadan hävstång som nu vrider våra små kommunistpartier åt putinistiskt håll. Hur länge det än har varit helt självklart att Putins Ryssland inte på något sätt främjar vänsterns värden, utan stöder högerextrema rörelser precis som Sovjetunionen stödde kommunister, är våra nuvarande kommunister utpräglat Putinvänliga och tror alla historier om att Ukraina kantänka är ett fascistiskt land som förtrycker sina rysktalande invånare så att dessa ser sig tvungna att ta till vapen.

Se on hyvinkin mahdollista, että tämän takana on KGB (en voisi vähempää välittää siitä, millä nimellä se pulju itseään virallisesti kutsuu, koska vanha KGB joka tapauksessa on käytännössa olemassa ainakin epävirallisten kaverisuhteiden tasolla ja koska Putin joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin virallistaa sen). On kuitenkin aina hiukkasen liioittelua epäillä KGB:tä siellä, missä selityksenä on älyllinen laiskuus ja - tosiaankin - aatehistorian pitkä vipuvarsi. Kommunistit pokkuroivat Venäjälle, koska kommunistin kuuluu pokkuroida Venäjälle, on aina kuulunut. Siinä se.

Det är mycket tänkbart att det är KGB med sina gamla kontakter bland finska kommunister som ligger bakom det här (och jag struntar i vad KGB i dag officiellt kallar sig, eftersom den gamla organisationen fortlever, åtminstone i form av inofficiella kompisrelationer, och Putin kommer hur som helst förr eller senare att återuppliva den under dess traditionella namn). Det är dock alltid lite överdrivet att misstänka KGB där intellektuell lättja och - javisst - idéhistoriens långa hävstång kan förklara allting. Kommunisterna bugar och bockar för Ryssland eftersom det är vad kommunister gör och alltid har gjort, och det är det hela i ett nötskal.

Poliittinen muisti ei tosiaan ole lyhyt, vaan pikemminkin hyvin pitkä ja samalla hyvin dementoitunut, kuten olen ennenkin sanonut.

Som jag redan länge tyckt är det politiska minnet inte kort, det är snarare både mycket långt och mycket dement.

Sieltä fasistit tulevat, Venäjällä murhakoulutuksen saatuaan - Där kommer fascisterna när de väl fått mördarskolning i Ryssland

Vuodesta toiseen olen varoittanut, että siihen ei mene enää kauaa, kun Venäjältä koulutuksen ja aseet saaneet äärioikeistolaisterroristit tulevat ampumaan juuri sinun lapsellesi räjähtävän luodin aivokoppaan. Vuodesta toiseen minua on pidetty hulluna ja minulta on kysytty, miten se muka olisi mahdollista. No, nyt tiedämme, miten se on mahdollista. Saksalaisen Focus-lehden uutisessa on kerrottu, että saksalaisten uusnatsien ohessa myös mm. suomalaiset aateveljet ovat päässeet Venäjällä toimivan äärioikeistoryhmän asekoulutukseen ja taistelemaan (ts. murhaamaan siviilejä) Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

År efter år har jag varnat att det inte kommer att ta länge förrän högerextrema terrorister kommer och skjuter just dina barn en explosiv projektil i hjärnkammaren. År efter år har jag kallats för en galning och tillfrågats hur detta kunde vara möjligt. Nu vet vi, hur det är möjligt. Den tyska tidningen Focus har rapporterat, att inte bara tyska nynazister, utan också en del finska idéfränder fått vapenutbildning hos en i Ryssland verksam högerextremistgrupp och deltagit i strider (läs: varit med om att mörda civila) i det ockuperade östra Ukraina.

Ilmeisesti tietä Venäjän murhakoulutukseen on ollut uudelle suomalaiselle SS-pataljoonalle avaamassa Der Dritte Weg -niminen saksalainen äärioikeistoryhmittymä, jäsenmäärältään Saksan suojelupoliisin (Verfassungsschutz) nettisivujen perusteella vähäinen, mutta taktisesti osaava porukka, joka pyrkii keräämään kamppailu-urheilua harrastavia äärioikeistolaisia sekä puhuttelemaan ydinryhmän ulkopuolisia esiintyvällä taitavasti "huolestuneina kansalaisina" esimerkiksi "ulkomaalaisväkivallan" kaltaisissa kysymyksissä. Meillä sekä persut että vastarintaliikkeen avoimet natsit ovat toki panostaneet varsin karkeaan ja yliampuvaan propagandaan "raiskaavista ulkomaalaisista", ja silläkin on saatu yhteiskunnan pohjalieju rylläämään suoraan äänestyspaikoille, mutta näyttää siltä, että Der Dritte Weg on huomattavasti osaavampi valtavirtaistaja.

Tydligen har portarna till mördarskolor i Ryssland för den nya finska SS-bataljonen öppnats av den tyska högerextrema grupperingen Der Dritte Weg. Enligt den tyska skyddspolisen Verfassungsschutz' webbsidor är det inte någon massorganisation vad antalet medlemmar gäller, men däremot förstår sig detta kotteri på taktik: det rekryterar högerextremister med träning i kampidrott och försöker tilltala utomstående genom att uppträda som "oroliga medborgare" med särskilt intresse för "utlänningsvåld". Hos oss har naturligtvis både sannfinnarna och den öppet nazistiska Motståndsrörelsen satsat på brutalt överdrivande propaganda om "utländska våldtäktsmän", och även detta har räckt till för att få samhällets bottensats söka sig till vallokaler, men Der Dritte Weg förefaller vara mycket skickligare i att göra sitt budskap acceptabelt i samhällets huvudfåra.

Venäjällä yhteistyökumppani on "Venäjän imperiumin liike", venäjäksi Russkoje Imperskoje Dviženie ja englanninkielisissä lähteissä Russian Imperial Movement. Tämän äärioikeistoryhmän ideologia perustuu pitkälti viimeisen tsaarin aikaiseen mustasotnialaisten liikkeeseen, jota voidaan pitää esifasistisena. Mustasotnialaisuus vaikutti Venäjän vallankumousta pakoon lähteneiden valkoemigranttien kautta natsismin syntyyn Saksassa, ja eräässä mielessä natsit olivat se armeija, jonka valkoemigrantit värväsivät lännestä jatkaakseen sotaa bolševikkeja vastaan. Homma toki meni vähän lapasesta, kun Hitler alkoikin käydä rotusotaa kaikkia venäläisiä vastaan.

Samarbetspartnern i Ryssland är "Ryska imperierörelsen", på ryska Russkoje imperskoje dvizjenie och i engelskspråkiga källor Russian Imperial Movement. Denna högerextremistgrupp är ideologiskt orienterad till de så kallade svarta sotnjerna eller svarta hundradena, en rörelse som kan kallas protofascistisk. De svarta sotnjernas ideologi bidrog via ryska vita emigranter, som flydde från ryska revolutionen, till nazismens födelse i Tyskland: nazisterna var i en viss bemärkelse den armé som de vita emigranterna i Väst rekryterade för att fortsätta med kriget mot bolsjevikerna. Det var visserligen inte en helt lyckad operation, ty Hitler kom ju att föra raskrig mot alla ryssar.

Tästä murhaajakoulutuksesta on aikaisemmin kirjoittanut omassa blogissaan mm. Marko Enqvist, mutta suomenkieliset lehdet ovat kertoneet täkäläisen äärioikeiston Venäjä-yhteyksistä hyvin varovasti. Ylipäätään ne ovat kovin ujoja myöntämään, että nykyäärioikeisto ei ole missään perinteisessä mielessä isänmaallista, vaan venäläismielistä ja toivoo Venäjästä tukea ja toveria taisteluunsa demokratiaa ja oikeusvaltiota vastaan. Onhan Homma-foorumillakin jo pitkään esitetty toivomuksia, että Venäjän armeija miehittäisi Suomen ja surmaisi suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat ja homoseksuaalit.

Tidigare har bl a Marko Enqvist skrivit om dessa mordskolor i sin blogg, men finska tidningar har dragit sig för att skriva tydligt om vår extremhögers ryska kontakter. Överhuvudtaget vågar de inte medge att vår tids extremhöger inte alls är fosterländskt inställd i traditionell mening, utan vill alliera sig med Ryssland för att kullkasta demokratin och rättsstaten. Det har ju länge framförts önskemål också på det högerextrema webbforumet Homma om att se Finland ockuperat av ryska armén som sen säkert skulle slakta ned både finlandssvenskarna, invandrarna och de homosexuella.

Kauas kaikuu Venäjän ääni - Ryssland ropar med stentorsstämma

Ääni kaikuu kauas, kun Venäjä kehottaa kannattajiansa ja tukijoitansa asettumaan persujen eli fasismin taakse. Venäjän tunnetuimpana suomalaisena propagandistina ansioitunut Johan Bäckman esittää oheisessa puheenvuorossaan, että muiden kuin perussuomalaisten kannatus on teeskentelyä:

När Ryssland uppmanar sina vänner och anhängare att sälla sig till den sannfinska, dvs fascistiska, skaran, är det med en stentorsröst som hörs på långt håll. Johan Bäckman, Rysslands mest kände finske propagandist, insinuerar i yttrandet här nedan att det är hyckleri att rösta på någon annan än sannfinnarna:

"Finns det en enda lärare i Finland som är för sannfinländarna? Finns det en enda socialarbetare i Finland som är för sannfinländarna? Eller måste de alla låtsas att de är vänstergröna?"

Mieleen tulee totisesti vanha Neuvostoliitto, jossa oli vain yksi oikea Puolue.

Man känner sig minsann påmind om Sovjetunionen, där det bara fanns ett enda Parti.

Seuraavaksi sitten siteerataan Hannu Rainestoa, takavuosien nettikirjoittelustaan päätellen pesunkestävää vanhan koulukunnan stalinistista kommunistia. Tämä herra, joka allekirjoitti nettipuheenvuoronsa ainakin yhteen aikaan "Hannu 'Berija' Rainestona", yritti jossain välissä soluttautua persujen riveihin, koska hänen käsityksensä oli, että persut edustivat työväenluokan aitoa, autenttista kapinaa kapitalismia ja porvareita vastaan. Rasismi ym. karkeudet olivat vain merkki siitä, että sorrettu kansa menee vallankumoukseen omat vaatteet päällä marxilaisen roolivaatetuksen sijasta. He olivat Raineston mielestä siis perustervettä väkeä, joka tarvitsi vain ideologisen etujoukon (hänet itsensä) johtamaan vallankumoustaan. Ilmeisesti kuitenkin suunnitelma epäonnistui, koska ainakaan kovin näkyvänä persuhahmona Rainesto ei ole profiloitunut.

Sen ska vi citera Hannu Rainesto, som av sina webbskriverier att döma är en tvättäkta stalinistisk kommunist av den sort som (förhoppningsvis) inte längre tillverkas. Den här gentlemannen, som åtminstone vid ett visst skede undertecknade sina online-inlägg som "Hannu 'Berija' Rainesto", försökte vid ett visst skede infiltrera sannfinnarna, eftersom han såg partiet som ett uttryck för arbetarklassens autentiska och oförfalskade uppror mot kapitalismen och borgarna. Rasism och annan brutalitet var bara ett tecken på att förtryckta proletärer inte nödvändigtvis tar på sig marxistisk rollklädsel utan gör revolution iklädda sina egna plagg. Rainesto tyckte alltså att sannfinnarna var sunt arbetarfolk som bara behövde ledas åt rätt håll av en revolutionär förtrupp (dvs av honom själv). Revolutionsplanerna verkar dock ha slagit slint, åtminstone har Rainesto inte profilerat sig som en särskilt synlig gestalt bland sannfinnarna.

"Sverige, svenskarna och finlandssvenskarna är till största delen emot Ryssland, låt vara att det till all lycka finns undantag som vi alla känner till. Dessa Svenska [!] kretsar och deras vänner vill utan några som helst skäl återupprätta svenska väldet. Finland har de alltid utnyttjat som verktyg i sina världserövringar [!!], och det är vad de eftersträvar även nu. Finlands och finnarnas absoluta intresse är att vara vän med Ryssland, ingå i Rysslands intressesfär och helst också införlivas med Ryssland. Det här beror på att finska och ryska folket under århundraden blandats nästan till ett enda folk, också på att vårt ekonomiska intresse ligger i Ryssland, inte någon annanstans. Det är besynnerligt att vara anhängare av kapitalism, vinstmaximering och monopolisering, men vara emot landet där allt detta kan förverkligas. Våra borgare är dårar och dumskallar!"

Tämä innokas ruotsalaisten syyttely tuntuu olevan Venäjän nykyinen ohje käskyläisilleen. Hiljattain uskaltauduin Bäckmanin Facebook-sivulle soittamaan suutani, ja siitä hyvästä minua syytti fasistiksi muuan venäläisniminen, mutta luvattoman hyvin suomea osannut täti-ihminen. Hänen mukaansa olin fasisti, kuten kaikki suomalaiset, joilla on ruotsalainen nimi. Hmm...koskikohan tämä myös Bäckmania itseään?

Det här ivriga svenskäteriet förefaller vara vad Ryssland nu föreskrivit sina medlöpare. Nyligen vågade jag besöka Bäckmans Facebooksida för att munhuggas med hans anhängare, och där beskylldes jag för fascism av en tant som hade ryskt namn men behärskade finska olovligt bra. Enligt henne var jag fascist, som alla finländare med svenskt namn. Tydligen gällde detta dock inte Bäckman själv.

Puhutaanpa sitten Olli Kotrosta, vaikkei minulla olekaan hänen jutuistaan kuvakaappausta. Kotro on tunnetusti Laura Huhtasaaren avustaja, ja yhtä tunnetusti hän on yksi härskeimpiä Venäjän myötäilijöitä koko perussuomalaisessa puolueessa. Hiljattain hän esimerkiksi esitti viisumivapautta Venäjän ja Suomen välille samalla kun irrottauduttaisiin Schengenin sopimuksesta. Kuten Rysky Riiheläinen teki mm. minulle tiettäväksi, nyt Kotro kirjoittaa Vastavalkeassa, venäläismielisten suomalaisten verkkolehdessä, että kaikki puheet Venäjästä turvallisuuspoliittisena uhkana ovat propagandaa, jonka tarkoituksena on saada Suomi liitettyä osavaltiona EU-federaatioon. Ihan vielä ei Kotro ole saavuttanut Raineston tasoa, jossa Venäjän federaatioon liittyminen on sitä parempaa federalismia, mutta ei siitä enää paljoa puutu.

Sen ska jag säga ett par ord om Olli Kotro, låt vara att jag inte har någon skärmdump av vad han nu skrivit. Kotro arbetar som bekant som assistent åt Laura Huhtasaari, och lika bekant är det att han är en av de mest oförskämda putinisterna i sannfinska partiet. Nyligen föreslog han att man borde införa visumfrihet mellan Ryssland och Finland och samtidigt säga upp medlemskapet i Schengenavtalet. Som Janne "Rysky" Riiheläinen, Finlands säkerhetspolitiska "kyrkväckare", nyligen påpekade bl a för mig, skriver Kotro nu i Vastavalkea ("Moteld"), webbtidningen för finska putinister, att allt snack om Ryssland som ett säkerhetspolitiskt hot är propaganda med avsikt att ansluta Finland som delstat till den framtida EU-federationen. Ännu inte har Kotro nått Rainestos nivå och börjat göra reklam för "bättre federalism" inom Ryska federationen, men det fattas inte längre så mycket.

Persulogiikkaa parhaimmillaan - Sannfinsk logik när den är som bäst

Sannfinnarna ondgör sig nu över att finländare beskyllt den ungerske ledaren för att vara diktator, eftersom det enligt dem är förolämpande att kalla ett "allierat statsöverhuvud" så. Men vilken allians menar de? Finland och Ungern är "allierade" bara som medlemsstater i Europeiska unionen, och det är precis Europeiska unionen som enligt deras mening är ett nytt Sovjetunionen och ett folkens fängelse.

Persut ovat nyt kauhistuneita siitä, että suomalaiset syyttivät Unkarin johtajaa diktaattoriksi, koska heidän mukaansa on loukkaavaa kutsua "liittolaisvaltion päämiestä" niin. Mutta mitä liittoa he tarkoittavat? Suomi ja Unkari ovat "liittolaisia" vain Euroopan unionin jäsenvaltioina, ja juuri Euroopan unioni on heidän mielestään uusi Neuvostoliitto ja kansakuntien vankila.

(Suomennos: Google Translate, omin korjauksin)