sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Maahanmuuttokriitikoiden mytologia

Maahanmuuttokriitikoiden mytologia tarkoittaa kaikkia niitä vaellustarinoina leviäviä juttuja, joita kerrotaan milloin mistäkin kansallisuudesta. Aivan samat tarinat on Ruotsissa kerrottu suomalaisista joskus kuusikymmenluvulla, mutta sehän ei täkäläisten juttumiesten tahtia haittaa. Kaikki ovat kuulleet isän äidin kummin kaiman serkun langon vähäorpanan kälyn miehen pikkuserkulta kaikenlaisia tarinoita maahanmuuttajien saamista huimista sossurahoista. Ja nämä tarinat ovat ehdottoman luotettavia, koska isän äidin kummin kaiman serkun langon vähäorpanan kälyn miehen pikkuserkku tunsi 1990-luvulla yhden Arskan jonka veljen ryyppykaveri oli ollut kuukauden vastaanottokeskuksen vaksin lomittajana. Näin luotettavan ja asiantuntevan tahon tietämystähän ei voi kumota millään yliopistospeden löpinöillä. Paitsi siinä tapauksessa että kyseinen yliopistospede on tutkinut kirkkoslaavia. Silloin hän on kaikkien alojen asiantuntija, jonka tietämys on välttämätöntä elinkeinoelämällekin – onhan Kirkko-Slaavian kanssa käytävä tuohus- ja suitsukekauppa Suomen talouden selkärankaa.

Kuten jo aikaisemmassa jutussani mainitsin, niin hölmöä salaliittotarinaa ei olekaan, ettei se Hommalla menisi läpi. Kaasuputki-blogin nettisivulla muuan E. V. ehdotti tällaisen jutun levittämistä maahanmuuttokriitikoiden keskuuteen:

Kansallisuutta X edustava perhe, joka ilmoitti olevansa sähköallerginen. Sosiaalitoimisto päättää perheen sijoituksesta Espoon Westendiin, koska siellä sähkömagneettista säteilyä on vähän. Halvin perheelle sopiva asunto maksoi 2,8 miljoonaa. Lisäksi perheen erittäin sähköallerginen poika Rolf joudutaan kuljettamaan joka päivä Siuntion ala-asteelle erikoisvalmisteisella Rolls Roycella. Tämä siksi, että automerkki on ainoa, joka on huomioinut sähköallergikot korivalmistuksessaan. Perheen allergisia oireita parantamaan on ostettu sosiaalitoimiston rahoilla merikelpoinen jahti, jotta perhe pääsee säännöllisesti pois haitallisten säteilykenttien alueelta.

Nythän voi tietysti kysyä, olisivatko hompanssitkaan niin typeriä, että uskoisivat tällaiseen tarinaan. Vastaus on, että kyllä olisivat. Jutussa on paljon tyypillisiä hompanssitarinan aineksia. En itse ole varsinainen kansanrunoustutkija, mutta sen kyllä tiedän, että kansantarinoiden aiheet eli ammattikielellä motiivit ovat numeroitavissa ja lueteltavissa. Itse asiassa suomalainen folkloristi Antti Aarne on kunnostautunut kansainvälisestikin sellaisen aiheluettelon laatijana.

Maahanmuuttokriittisetkin myytit voidaan purkaa motiiveiksi tai aihe-elementeiksi. Yllä olevassa tarinassa näimme esimerkiksi motiivin maahanmuuttajille maksetusta ylellisestä elämästä yhdistyneenä motiiviin sosiaalitätien luonnontieteellisestä tietämättömyydestä (antavat jallittaa itseään sähköallergian kaltaisella pseudotieteellä). Muita motiiveja ovat esimerkiksi sosiaalitädin seksuaalinen halu maahanmuuttajamiehiin; maahanmuuttajamies terroristina; maahanmuuttajamies raiskaajana; maahanmuuttajamies muuten vain seksuaalisesti hillittömänä; maahanmuuttajamies immuunikadon tartunnanlähteenä jne.

Nythän joku tietysti kysyy, eikö näissä tarinamotiiveissa ole totuutta ainakin siemenen tai spermaruilauksen verran. No totta mooses on, kaikissa propagandatarinoissa on. Onhan meillä ollut pari afrikkalaistaustaista sarjaraiskaajaa, jotka ovat levittäneet immuunikatoa. Toisaalta meillä on ollut myös kotimaisia alan miehiä, kuten Aki Hakkarainen (lieneekö sukua Teuvolle?), joka tartutti kuolemantaudin viiteen naiseen tuossa osapuilleen vuosikymmen sitten. Hakusanalla ”sarjaraiskaaja” netistä löytyy muitakin ihan kalpeanaamaisia seksuaalirikollisia, kuten samoihin aikoihin Akin seikkailujen kanssa Sisä-Savon mansikkapitäjässä hillunut Simo R---i, joka raiskasi nuoren venäläisen marjanpoimijatytön; tuolla Amerikan maalla taas kulttuuria rikastutti Suomesta muuttanut autokauppias ja pyssysankari, jolla oli urheilijamenneisyyttä sekä sama nimi kuin eräällä täkäläisellä säveltäjällä. Jos suomalaisista haluttaisiin jonkin meistä kyttyrää tykkäävän ulkovallan propagandassa tehdä raiskaajakansa, siihenkin löydettäisiin vankat perusteet, kun vain tarpeeksi jaksettaisiin roskapönttöjä tonkia.

Mutta palataanpa vielä siihen myyttitarinoiden tehtailuun. Netissä on muuan trolliblogi, jonka sisällön voi tiivistää suunnilleen seuraavaksi tarinaksi (olen lisäillyt alkuperäiseen ideaan vähän omiani, mutten kuitenkaan vääristelyksi asti):

Suomeen tekee parasta aikaa tuloaan mbungwagombe-heimo, jonka kulttuuriin kuuluu että naiset ovat kaikkien yhteisiä ja nuoria tyttöjä vaihdetaan seksiorgioissa. Naiivit suomalaiset tytöt matkailevat mbungwagombe-heimon alueella ja antavat huijata itsensä uskomaan että mbungwagombet ovat vainottuja. Sellaiset tytöt menevät kaikki töihin sosiaalialalle ja puhuvat sosiaalitädit ottamaan maahan mbungwagombe-pakolaislaumoja. Mbungwagombet tulevat maahan valtavine haaremeineen ja lapsilaumoineen eivätkä tee työtä koska mbungwagombe-kulttuuri ei salli työntekoa vaan siellä pidetään vain seksijuhlia päivät läpeensä. Mbungwagombe-kulttuurin tabut eivät salli asumista halvoissa lähiöasunnoissa vaan kaikille mbungwagombe-suurperheille kustannetaan asunto kalleimmasta kaupunginosasta. Jo nyt Armfeltintiellä asuu seitsemän mbungwagombe-klaania veronmaksajien rahalla. Klaanien välillä on verikosto ja mbungwagombejen keskinäiset pyssytaistelut vaativat jatkuvasti sivullisia uhreja. Heimotabut eivät salli mbungwagombejen ajaa millään muulla autolla kuin Rolls-Roycella joten jokaiselle mbungwagombe-perheelle on ostettu oma Rolls-Royce jolla lapset ajetaan kouluihin kehyskuntiin niin että yhden klaanin lapset eivät joudu kosketukseen toisen kanssa. Lisäksi jokaiselle mbungwagombe-perheelle on ostettu sossun rahoilla oma rahtilaiva miehistöineen jotta klaanit pääsisivät käymään Ruotsissa sukulaisia tapaamassa joutumatta keskenään tekemisiin. Mbungwagombet kaappaavat lapsia kadulta seksijuhliinsa ja tartuttavat näihin aidsia ja muita afrikkalaisia sukupuolitauteja.

Kuten näkyy, tarina on täynnä hompanssien ulkomaalaiskammoa ja naisvihaa kutkuttelevia elementtejä:
Mbungwagombeille on tyypillistä seksuaalinen hillittömyys. Olen itse asiassa sitä mieltä, että Hitlerin Taisteluni kannattaa lukea (minä olen lukenut sen), koska siitä näkee, miten paljon yhteistä Hitlerillä oli nykyisten maahanmuuttokriitikoiden kanssa, vallankin tuo käsitys viholliseksi leimattujen kansojen seksuaalisesta kiihkeydestä. Myös Hitlerillä oli pakkomielle juutalaisten seksuaalisuudesta. Omilta naisettoman runkkarin ajoiltani muistan kyllä hyvin, miltä tuntui ajatella, että koko muu maailma elää jatkuvaa seksiorgiaa.
Nuoret suomalaiset naiset – ne fasistisen pahuuden edustajat, hehheh – viettävät seksiorgioita mbungwagombejen kanssa. Tämäkin ajatus tietenkin löytyy Hitleriltä ja huippuunsa tämän seksuaalisen motiivin natsipropagandassa työsti ja hyödynsi tietenkin Der Stürmerin pahamaineinen päätoimittaja Julius Streicher.
Sosiaalitädit maahantuovat mbungwagombeja muka vainottuina pakolaisina, koska haluavat heitä seksileluikseen. Tämäkin on suosittu ajatus maahanmuuttokriitikoiden kansanperinteessä. Sosiaalitädit ovat aina kaikkivoipia, sosiaalitädit maahantuovat mustia miehiä koska musta mies kiihottaa seksuaalisesti sosiaalitätiä, sosiaalitädit uskovat naiivisti kaikenlaisiin tarinoihin (esimerkiksi siihen sähköallergiaan!), johon vetoamalla mustat miehet jujuttavat itsensä maahantulotarkastusten ohi.
Mbungwagombeja hyysätään määrättömästi sossun rahoilla, koska he vetoavat omaan kulttuuriinsa. Tämäkin on tyypillinen maahanmuuttokriitikoiden iskulause. Maahanmuuttokriitikot tietävät vihaamiensa ryhmien ”kulttuurista” sen, että niihin kuuluu raiskaaminen, tyhjäntoimittaminen ja laiskuruus, ja he ovat yhtä vakuuttuneita siitä, että sosiaalitädit ovat valmiita menemään kaksinkerroin selälleen miellyttääkseen kyseistä ”kulttuuria”.
Mbungwagombe-klaanit riitelevät keskenään niin että siitä aiheutuu uhkaa tavallisille ihmisille. Mbungwagombet eivät tietenkään seksiorgiakulttuureineen ole kovin uskottava ehdokas kiihkomuslimikansaksi, vaikka sinänsähän maahanmuuttokriitikoilla ei ennenkään ole ollut vaikeuksia pitää esimerkiksi somaleja sekä kiihkomuslimeina että juoppoina. Mutta jotta mbungwagombeista saa kehitettyä kunnon terrrorismivaaran, on syytä selittää heidät klaaniriitojen repimäksi väeksi.
Mbungwagombet raiskaavat lapsia. Tämä propagandamotiivi on ikivanha, mutta aina vetävä. Tälle idealle saadaan jopa jonkinasteista uskottavuutta siitä, että mbungwagombeilla on seksiorgiakulttuuri: esimerkiksi somalien leimaaminen raiskaajiksi ja seksihirmuiksi ei ole uskottavaa, koska uskonto asettaa hurskaalle muslimille velvoitteen olla harrastamatta villiä seksielämää ja raiskailematta ketään. Mbungwagombet sitä vastoin ovat seksihulluja, joten he kaappaavat lapsia mukaan orgioihinsa hyvässä tarkoituksessa ja hyvää tehdäkseen.

Mbungwagombet ovat tietysti olematon kansa, jota ei löydy mistään Wikipediasta eikä Ethnologue-tietokannasta. On kuitenkin kuvaavaa, että nuoren naisen seikkailuja mbungwagombejen keskuudessa kuvaavan pornografisen trollibloginkin on muutama maahanmuuttokriitikko mennyt ottamaan vakavasti. Luultavasti ylläoleva kuvaus mbungwagombejen kulttuuristakin menee tätä blogia lukeville maahanmuuttokriitikoille täydestä, tiedä vaikka alkaisivat levittää sitä totuutena. (”Onko totta?” - ”On on, tunnetun mokuttajan blogista luin, katso vaikka.”)

Muuten olen sitä mieltä, että maahanmuuttokriitikotkin voisivat opetella edes perusasiat somalikulttuurista. Hommalla puhutaan somaleista esimerkiksi ”bongorummun soittajina”, vaikka bongorumpu on itse asiassa afrokuubalainen soitin. Koska Amerikkaan vietiin orjia luonnollisista logistisista syistä ennen muuta Länsi-Afrikasta, afroamerikkalaisen kulttuurin erityispiirteet ovat länsiafrikkalaista alkuperää eivätkä liity Somaliaan sen läheisemmin kuin portugalilainen elämäntyyli Suomeen. Somalien musiikkikulttuuriin kuuluu pikemminkin luutun kaltainen kielisoitin, kaban.