lauantai 20. syyskuuta 2014

Ikkunaisku ja muutama muu tähdenväli

(julkaistu aikaisemmin Paljastetun blogissa 20. syyskuuta 2014)
Paljastetun ajankohtaistoimitus (minä) kommentoi muutamalla rivillä ikkunaiskua ja muuta viime aikoina tapahtunutta ja tapahtumatonta.

Puhutaanpa ensin niistä persujen pirstotuista ikkunoista. Sinänsähän ei ole edes mahdotonta että ne ruudut olisi hajottanut jokin poliittisesti motivoitunut ryhmä. Persut ovat vainonneet, solvanneet, uhkailleet ja suututtaneet niin monia ihmisiä, ihmisryhmiä ja poliittisia järjestöjä, että motiivi heidän ikkunoidensa pirstomiseen olisi luultavasti enemmistöllä suomalaisista. Toisaalta tässä maassa harrastavat huligaanitoimintaa jos jonkinlaiset juopporetkut ja katunarkkarit. Ja kuten omasta kokemuksesta tiedän, persut kykenevät kyllä väärentämiseen, valehtelemiseen ja väärän lipun operaatioihin, heidän moraalittomuutensa on suomalaisessa politiikassa ennen näkymätöntä luokkaa.
Mielestäni nimittäin Takulla julkaistu tunnustus haisee väärennetyltä. Perustelen tämän sillä, että siinä siteerataan Angela Davisia. Davis oli kyllä suuri nimi amerikkalaisessa vasemmistossa – neljä vuosikymmentä sitten. Sitä paitsi hän oli kommunisti, kun taas vuoden 1980 tienoilla punk-muodin vaikutuksesta alkaneen suomalaisen anarkistisen liikehdinnän suuria motivaattoreita oli kyllästyminen ja tympääntyminen kommunismiin ja taistolaisuuteen. En usko hetkeäkään, että nuori anarkisti siteeraisi kauan sitten unohtunutta kommunistia. Sitä vastoin pidän kyllä mahdollisena, että joku persujen riveihin kotiutunut vanha kommunisminvihaaja muistaa nuoruudestaan Davisin teeveestä tuttuna vasemmistohahmona.
Onhan niitäkin aihetodisteita, jotka viittaavat siihen, että kyseessä oli oikea anarkistien teko. Ikkunat pirstottiin näet Pavlos Fyssas -nimisen kreikkalaisen anarkistiaktivistin murhan vuosipäivänä, josta on ilmeisesti tulossa tärkeä merkkipäivä anarkistiliikkeelle. Murhan tekivät persujen kreikkalaisen veljesliikkeen, Kultaisen aamunkoiton, kannattajat.
Minun veikkauksekseni jää silti, että ikkunan hajotti joku ihan epäpoliittinen tislattujen alkoholituotteiden ystävä hoipparoidessaan mölisten ohi, ja että hän halusi protestoida lähinnä humalan uhkaavaa loppumista vastaan. Sen jälkeen joku persujen propagandavastaava, joka oli odottanut ensimmäistä ”vihervasemmiston persuvastaista terroritekoa” kuin kuuta nousevaa, syöksyi Takun sivuille ”ottamaan vastuun” tästä ”iskusta”. Mahdollisesti persut olivat suunnitelleet tämän uhriutumisoperaation hyvinkin tarkasti etukäteen.
Tietenkään hugenbergiläiset viestimemme eivät vaivaudu ottamaan persujen itsesäälivolinoiden keskellä, että silloin kun äärioikeistoa käsittelevän kirjan esittelytilaisuuteen hyökättiin, persut kuittasivat koko jutun saman tien mainostemppuna – lisäksi eräs heikäläisistä vielä leikin varjolla jakeli vastaisille puukkohyökkääjille ohjeita, että puukkomurhat pitää hiipiä tekemään ”muina miehinä” yleisöön soluttautumalla. No, kiitos vain persuille siitä että muistuttivat miksi minä en ole kirjoittanut kirjoja suomeksi, enkä kirjoita: kirjailijana olo on nykyään hengenvaarallista puuhaa. Kannattaa teidän lukijoidenkin miettiä – jos joukossanne kynämiehiä tai -naisia on – onko suomeksi enää turvallista julkaista mitään painettua.
Uhriutuminen meni kuitenkin jo saman tien liiallisuuksiin Olli Sademiehen julistaessa, että koko ”vihervasemmisto” pitäisi internoida turvasäilöön. Taas kerran todistettiin persujen pyrkivän diktatuuriin ja toista mieltä olevien vainoon. Heti kun joku nimittelee minua vainoharhaiseksi siksi että jaksan nostaa esiin äärioikeiston nettilaudoilla viime vuosikymmenellä hilluneen nimimerkki Robespierren vanhoja haaveita ”mädättäjien” (= kaikkien liberaalisti ajattelevien suomalaisten) joukkoteloituksista ja vankileireistä, minun tarvitsee vain siteerata Sademiehen möläytystä.
Eikä Sademies edes ollut ainoana asialla. Kun äärioikeisto juhli nettiorgasmiaan vihreiden hallituseron yhteydessä, muuan E. T. (säälin häntä enkä mainitse koko nimeä) reagoi tapahtuneeseen seuraavin sanoin: Tervemenoa, viherpunikit! Nyt kun saadaan vielä muutkin maanpetturit ulos ja tilalle isänmaanrakkaita ja suoraselkäisiä kansalaisia, niin Suomen pelastaminen voi olla vielä mahdollista. Sen jälkeen te maksattekin rikoksistanne työleirillä...
Tämän isänmaanrakkaan ja suoraselkäisen herran reaktio on tietysti sikäli huvittava, että vihreät ministerit erosivat protestina Venäjältä hankittavaa ydinvoimalaa ja siihen liittyviä turvallisuuspoliittisia riskejä vastaan. Nuoruudessamme liian läheisten Venäjä-yhteyksien varominen oli nimenomaan sitä isänmaallisuutta. Myös nuo työleirifantasiat viittaavat tiettyyn Venäjän ihailuun ja venäläisiin kulttuurivaikutteisiin. Pakkotyöleirithän ovat itänaapurin kulttuuripiirre, kuten olemme kaikki lukeneet Aleksandr Solženitsynin maineikkaasta teoksesta Vankileirien saaristo.
Itänaapurin asiamiehet muuten kävivät seuraamassa Skotlannin kansanäänestystä ja antoivat siitä tuomion: ei ollut reilu äänestys. Mehän tiedämme, että itänaapurissamme kansanäänestys ei ole kansanäänestys eikä mikään, jos vaaliuurnia ei ole etukäteen, öh, hieman säädetty lisäämällä niihin oikeamielisempää vaihtoehtoa edustavia lippuja. Luonnollisesti äänestys tulee myös hoitaa hyvin valvotusti, eli äänestyspaikoilla on oltava riittävä määrä naamioituneita maastopukuisia miehiä Kalašnikoveineen valvomassa äänestyksen oikeellista kulkua. Ja äänestysliputkin tulee tehdä havainnollisiksi ja selkeiksi, esimerkiksi niin, että puolet äänestyslipusta on yhtä väriä ja toinen puoli toista väriä. Tällöin äänestyslippu revitään äänestettäessä halki ja jommankumman värinen puolikas pannaan uurnaan. Näin ne asemiehetkin pysyvät hyvin perillä siitä, kuka äänestää kumpaa vaihtoehtoa. Toki venäläiseen kansanäänestykseen kuuluu myös korkea äänestysprosentti – 115 % alkaisi olla riittävä.
Skotlannin itsenäisyyteen minulla muuten ei ole varsinaista kantaa, mutta kuvaavaa on, että brittiäärioikeisto juhli ei-äänten voittoa kuin omaansa. Brittiäärioikeisto on ollut yksi Suomen äärioikeiston suuria vaikuttajia ja esikuvia, mutta samalla esimerkiksi Hommalla on esiintynyt lapsellisia yrityksiä selittää skottien tai irlantilaisten nationalismi samaksi ”kansallismielisyydeksi”, jota hompanssit edustavat. No, sehän on tietysti hölynpölyä: Skotlannissa ero Isosta-Britanniasta tarkoittaisi käytännössä eroa brittikonservatiiveista ja näiden talouspolitiikasta. Brittikonservatiiveille – ja brittiäärioikeistolle, joka on oikeastaan vain konservatiivipuolueen rahvaanomainen ja karkea osasto – ajatus Skotlannin erosta on arkaaisella, kiveksiinkäyvällä tavalla hirveä. Eivät he ole antaneet Irlannillekaan anteeksi sitä, että se kehtasikin erota.
Minun tulokulmani Skotlannin tapaukseen perustuu – kuten varmasti olette huomanneet – ennen kaikkea gaelin kielen asemaan. Gaeli on iirin lähin sukukieli – itse asiassa iirin nimi iiriksi on Gaeilge, skottigaelin oma nimi Gàidhlig – jota tämän sukulaisuuden ansiosta kelpo tavalla ymmärränkin ja arvostan. En ole vakuuttunut siitä, että skottigaelin asema itsenäisessä Skotlannissa olisi oleellisesti parempi kuin nyt Yhdistyneessä Kuningaskunnassa: pidän jopa mahdollisena, että nykytilanne olisi parempi, koska gaelinkieliset voivat aina vedota vallanpitäjien huonoon omaantuntoon ja kiristää sillä avustusrahoja kieliprojekteille. Irlannissahan iirin kielen asema on paljon huonompi kuin se voisi olla, koska tähän vipuvarteen ei siellä voi turvautua.
Palataanpa vielä hetkeksi aikaa Rosatomin venäläiseen vaikutusvalta-ankkuriin Suomen maaperässä. Ville Niinistön antamaa haastattelua Financial Timesissa paheksuttiin epäisänmaallisena. Olihan kyseessä, hui kamala, länsimainen lehti. Sitä vastoin Jussi Halla-ahon parin vuoden takaista esiintymistä venäläisellä Russia Today -kanavalla ei paheksuttu aikoinaan eikä paheksuta nytkään.
Halla-ahon kunniaksi on tosin sanottava, että takinkääntö sujuu häneltä kuin oikealta poliitikolta. Viisi vuotta sitten hän piti pilkkanaan kaikkia minun yrityksiäni saarnata blogissani solidaarisuutta Valko-Venäjän kieliliikkeelle (joka on myös oppositioliike diktaattoria vastaan). Nyt hän itse esiintyy kovana Ukrainan miehenä ja Venäjä-kriitikkona (vaikka hänen käskyläisensä taannoin jatkuvasti haukkuivat minua hirveästä venäläisvastaisesta rasismista).
Äärioikeiston ydinjoukko Halla-ahon ympärillä, esimerkiksi Teemu Lahtinen, tuntuu olevan samalla kannalla, mutta ilmeisesti suuri joukko rivikannattajakunnasta on jo asemoitunut Putinin puolelle EU:ta ja länsimaisia vapauksia vastaan eikä hyväksy ollenkaan tätä uutta käännettä: mestari sai melko ärjyä sapiskaa omiltaan Facebookissa kerrottuaan Ukrainan ja EU:n sopimuksesta ylistävässä sävyssä. Toki hugenbergien lehdet ovat jo innokkaasti ruvenneet Halla-ahon vaalipropagandavälineiksi hankkimaan hänelle uusia kannattajia menetettävien tilalle.