Splörtsä, urgh

Huono ruokakohan pilasi pahasti sunnuntain - olen potenut koko päivän niin itsepintaista ripulia, etten jaksanut edes lähteä Mariaa junalle saattamaan kun hän oli täällä löhöilemässä ja lueskelemassa kanssani. Annoin hänelle matkalukemiseksi Philip K. Dickin kirjan The Eye in the Sky, joka suomeksi tunnetaan nimellä Jumalan kahdeksan sormea. Suomennos ilmestyi Love-kirjojen tieteiskirjasarjassa. Love-kirjat oli joskus kahdeksankymmenluvulla vaikuttanut pienkustantamo, joka sai alkunsa kun Love Records -niminen hippien perustama rokkilevy-yhtiö alkoi julkaista myös kirjoja, luullakseni etupäässä rokkia käsitteleviä kirjoja, mutta laajensi sitten toimintaansa myös kyberpunkahtavan tieteiskirjallisuuden suuntaan. Silloin tosin kyberpunkkia ei taidettu vielä terminä tuntea, mutta ilmiö - räkäinen dystooppinen tieteiskirjallisuus - oli mitä suurimmassa määrin olemassa, oli varmaankin ollut undergroundin kuusikymmenluvulta saakka. Love Recordsin ja muistaakseni myös Love-kirjojen tunnus oli kaksi sydämenkuvaa sukupuoliyhdynnässä. Siis toinen sydämenkuva piteni kärjestään penikseksi, joka oli uponnut toisen sydämenkuvan kammioiden väliseen loveen. Siihen aikaan oli vielä olemassa hippirokkareita, jotka saattoivat vakavalla naamalla väittää keksineensä seksin ensimmäisinä maailmassa. Tokihan heidän täytyi myös kovalla innolla esitellä tätä nerokasta aikaansaannostaan. Konkurssiinhan se Love Records sitten meni, mutta kirjoja ilmestyi vielä levy-yhtiön kaaduttua. Niitä markkinoitiin Soundin ja Hilseen kaltaisten pitkätukkalehtien sivuilla.

Feminismin romahdus on käsillä!

Aina vain paremmalta näyttää. Evin Rubarin ohjelma on nostanut Ruotsissa pintaan kaiken sen mudan, jota feminismin jäljiltä on vuosien aikana jäänyt muhimaan. Feministien täydellinen avuttomuus on ilmeinen. He yrittävät mustata Rubaria ja Ruotsin televisiota rääkymällä täysin koossapysymättömiä järjettömyyksiä, joista ilmenee vain se, että he irrationaalisesti haluavat pitää kiinni ideologiastaan. He yrittävät puolustaa ROKSin mielipuolisia ideologeja, vaikka on jo aivan ilmeistä, että Ruotsin feministit voivat pelastaa kasvonsa ainoastaan sanoutumalla irti höyrypäistä. He marssivat höyrypäiden perässä kohti syvää kuilua.

Muistan kuin eilisen päivän syksyn 1989, kun neuvostoblokki hajosi ja stalinismi romahti. Nyt samanveroinen hirviö-, sorto- ja joukkomurha-aate on romahtamassa.

Päivitys: Katsokaapa vielä tämä linkki. Siinä väittelevät Evin Rubar ja tämän artikkelin kirjoittaja Ulrika Kärnborg, joka on yrittänyt mustata Rubaria journalistina. Itse asiassa Kärnborgin keinot ovat niin alkeellisia, että man häpnar. Se, mikä Rubarin dokumentissa on paljastunut, on se, että ROKS ja merkittävä osa ruotsalaisesta valtavirtafeministeistä pitää miehiä myötäsyntyisesti, biologisesti pahoina ja hirveinä olentoina ja leimaa kaikki miehet raiskaajiksi. Nyt kuitenkin Kärnborg alkaa kyseenalaistaa Rubarin journalistiset kyvyt ja leimaa hänet taantumuksen liittolaiseksi. (On jokseenkin huvittavaa, että äärivasemmistolainen retoriikka otetaan aivan vakavasti ruotsalaisessa valtavirtalehdistössä, vaikka noilla helvetin pullapojilla ei ole ikinä ollut edes kunnon sisällissotaa.) Se on ehdottomasti harhautusyritys, jolla käännetään huomio pois pääasiasta. Sitä on vastustettava.

Muuten: Onkohan se tahallista v***uilua, että Kärnborg koko ajan vääntää Rubarin etunimen muotoon "Jevin"?