Sain viimeisenkin Ceiliúradh an Bhlascaoidin luetuksi, tahkoan edelleenkin Muiris Ó Súilleabháinin maaseutuidyllien kokoelmaa Ó Oileán go Cuilleán. Välipalana meni Karen Armstrongin Muhammed-elämäkerta ruotsinkielisenä pokkarina, sen jälkeen voisi lukaista samanlaisen version Uudesta testamentista ja psalmeista. Pitkät projektit - Prestonin Franco-elämäkerta espanjaksi ja Berdjajevin keskeiset teokset (Filosofija svobody, Sud'ba Rossiji ja Filosofija neravenstva) yksissä kansissa venäjäksi - etenevät hitaasti, mutta varmasti. Ehkä ne luettuani ja panuttuani alan oikeasti lukea sekä venäjän- että espanjankielisiä kirjoja huviksi, enkä enää kieltä oppiakseni. Aina voi toivoa.
Colm Ó Ceallaighin vauhdikas villin lännen seikkailuromaani Brídín on lojunut pöydänreunalla lukemattomana jo pari päivää. "Minulla on lukemattomia kirjoja hyllyssäni", sanoi Kimmo L. Sunkkila. Tietävätköhän nykyajan nuoret ollenkaan, kuka oli Kimmo L. Sunkkila? Taitavat muistaa hänet vain jonkun Paasiki...Paasinie...Paasimä...Paasivirt...Paasivirran nettisivuilla kummittelevasta viittauksesta. Niin se maailma rappeutuu, kohta eivät enää muista Kekkostakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.