sunnuntai 27. maaliskuuta 2005

Unikirja

Juuri päättyneenä yönä näin kaksi unta, jotka kai täytyy kirjata tänne:


Ensimmäisessä tietokoneruudulla pyöri flash-animaatio, joka loputtuaan alkoi uudestaan alusta avaten samalla joka kerta uuden ikkunan, niin että animaatio oli samanaikaisesti käynnissä sekä vanhassa että uudessa ikkunassa. Animaatio oli ilmeisesti Timo Kokkilan piirtämä ja käsitteli ammattiyhdistys- ja työsuojelukysymyksiä. Siinä mainittiin erityisesti, että poliisin tulee näissä asioissa kääntyä työpoliisiksi nimetyn kollegan puoleen. Ilmeisesti luottamusmiestä kutsuttiin poliisissa tällä nimellä.

Uni liittyi epäilemättä edellisenä iltana katsomaamme toimintaelokuvaan chicagolaisesta poliisista, joka on tunnettu etevänä panttivankidraamojen neuvottelijana mutta joka nyt ottaa itse panttivankeja, koska hänet on lavastettu kollegansa murhaajaksi.

Toisessa unessa olin Arawnin kanssa joutunut Venäjälle, me molemmat ilmeisesti jonkin sortin tieteellisissä asioissa, hän varmaankin uskontotieteilijänä ja minä kielitieteilijänä. Hän esitteli minut kollegalleen, jo iäkkäälle, pienikokoiselle venäläiselle äijänkäppänälle. Koko ajan piti puhua venäjää, jota en unessa osannut yhtään sen paremmin kuin valveillakaan. Kaiken lisäksi tulin heti kättelyssä sanoneeksi vahingossa käppänälle opiskelleeni mongolistiikkaa, kun piti puhua germanistiikasta. Tästäkös käppänä innostui ja yritti esitellä minua joukolle molukkiterroristin näköisiä mongoleja. Onnistuin kuitenkin oikaisemaan virheen, mutta kerrottuani käppänälle kielitaidostani käppänä ihmetteli, eikö noin monta kieltä ole vaikea saada pysymään päässä yhtaikaa. Myönsin näin olevan, ja mainitsin huonon venäjäni esimerkkinä siitä.


Tämäkin uni liittyi edellisenä päivänä nähtyihin televisio-ohjelmiin: molukkisiirtolaisten elämään Hollannissa ja Michael Palinin kepeään matkailuohjelmaan Himalajalta, jossa hän seikkaili eteläkiinalaisiin pikkuvähemmistöihin kuuluvan moso- eli naxi-kansan keskuudessa. Valitettavasti ohjelmassa jauhettiin vain skeidaa naxien oletetusta seksuaalisesta vapaamielisyydestä, sitä vastoin heidän piktografisesta kirjoitusjärjestelmästään ei näkynyt vilaustakaan. Tapasimme näet käppänän jonkinlaisen itämaisen vähemmistökansan juhlahumun keskellä. Juhla muistutti kovasti Palinin ohjelmassa nähtyä naxien juhlaa tansseineen ja kirkasvärisine pukuineen.