perjantai 4. helmikuuta 2005

Hehe ehe hehe heheh (Beavis ja Butthead)

Ennen kuin hukun interblogismin suohon (päivitän vielä edellistä merkintää), puhisen raivosta ja kysyn: ketä tämä muka naurattaa? Tuo mauton tekele on jopa käännetty suomeksikin, ja koko kirjan pointti tuntuu olevan ääliöanglosaksinen tapa pitää suurenmoisena vitsinä sitä, että maailmassa ihan oikeasti on maita, joissa ei puhuta englantia (ja joissa on oikeasti vielä vähän aikaa sitten kärrätty ihmisiä keskitysleireihin).


Minulla on jo pitkään ollut suunnitelmissa laatia turistiopas Slaveniaan, geneeriseen itäeurooppalaiseen maahan. Slavenian kieli olisi slavenia (slavenian kielen rooli olisi varattu slaavilaisista kielistä uhatuimmalle, alasorbille, jota itse asiassa olen vakavalla naamalla yrittänyt opetellakin - minulle tulee yhä alasorbinkielinen lehti Nowy Casnik), sen kulttuuri sekoitus tuntemiani itäeurooppalaisia slaavimaita - lisäksi Unkarilta voisi lainata uskonto-olot (maassa asuisi siis katolisia ja reformoituja) - ja sen historiassa traagisia sankareita, jotka länsi olisi kerran toisensa jälkeen jättänyt pulaan. Siitä huolimatta urheat slavenialaiset olisivat taistelleet verissä päin kaikkia diktatuureja vastaan iskulauseensa "Teidän vapautenne puolesta ja meidänkin" elähdyttäminä. (Se on tietysti alkujaan puolalainen iskulause - Za waszą wolność i naszą. Alasorbiksi se menee Za wašu a našu lichotu. Vapaus on tosiaan alasorbiksi lichota tai jopa saksasta lainatulla sanavartalolla fryjota - ei siis mitään sellaista kuin svoboda tai volja.) Tietenkään kaiken ei tarvitsisi olla ylevää ja juhlallista - luonnollisesti kommunismista vapautumista voisi seurata kaikenlaisia lahjus- ja pyramidiskandaaleja, lisäksi tietenkin poliittisella taivaalla näkyisi kaikenlaisia hullunkurisia tähdenlentoja.


Ehkäpä voisinkin kirjoittaa blogiini sarjan artikkeleita tuon kuvitteellisen maan historiasta. Mitä sanoo yleisö?