Helmikuisia uutisia

1. Eräs maahanmuuttokriitikko on kuollut

Hiljattain tapahtui niin, että eräs maahanmuuttokriitikko kuoli. Kuolinsyy oli luonnollinen, asianomaisen omista puheista päätellen terveys oli ihan itse huonoilla elämäntavoilla turmeltu. Hän oli jo vuosia sitten profiloitunut yhtenä siinäkin heimossa törkeimmistä solvaajista ja hävyttömyyksien latelijoista. Koska kuolleista ei pidä puhua pahaa, ainakaan heidän omalla nimellään, jätän sen tässäkin mainitsematta. Eikä se sitä paitsi edes ole tärkeä. Hän oli vain maahanmuuttokriitikko, ja meille tuohon alakulttuuriin kuulumattomalle hän näyttäytyy yhtenä maahanmuuttokriitikoista, ei sen enempänä eikä vähempänä. Kuten maahanmuuttokriitikoilla on tapana, hän heitti sontaa sen niskaan, jota Halla-aho oli käskenyt häntä solvaamaan, eikä hän eronnut millään tavalla lukuisista muista maahanmuuttokriitikoista, jotka samoin tekevät kuten Halla-aho käskee ja joilla ei ole elämässään mitään muuta tarkoitusta, tekemistä eikä suuntaa kuin tehdä kuten Halla-aho käskee.

Joku muu, joku sellainen joka on hankkinut elämän ja tarkoituksen elämälleen, jäisi ihmisten mieleen omalla nimellään ja omilla ansioillaan. Ei maahanmuuttokriitikko. Sillä maahanmuuttokriitikolla ei ole nimeä, ansioita eikä erillistä identiteettiä. Maahanmuuttokriitikko on vain maahanmuuttokriitikko, ja ainoa mitä hän osaa, on toistella Halla-ahon blogista luettuja, huonolle suomelle englannista käännettyjä juttuja ja vainota netissä niitä, jotka Halla-aho on julistanut suuriksi mokuttajiksi. Sen osaavat ne tuhannet muutkin samanlaiset.

Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen maahanmuuttokriitikko, lukuisista muista lajitovereistaan erottumaton, nousee aamulla sängystä vain julistaakseen mestarinsa asiaa tahdottoman raajan lailla. Hän palvoo mestariaan sillä lemmenkiihkolla, joka voi nousta vain oman homoseksuaalisuutensa kiistävän äärioikeistolaisen mahoista kupeista. Hänen suussaan tuntuu aamusta iltaan mestarin peräpään maku, mutta silti hän jatkaa sen nuolemista lakkaamatta. Mikä saa ihmisen heittämään elämänsä tällä tavalla hukkaan? Mikä saa hänet pitämään törkeyttä ja epäinhimillisyyttä jotenkin ihailtavana? Mikä saa hänet hylkäämään kaikki harrastuksensa, kaiken sen mikä teki hänestä yksilöllisen, omintakeisen ihmisen, ja muuttumaan pelkäksi sieluttomaksi numeroksi maahanmuuttokriitikoiden harmaissa, nelikulmaisissa robottiriveissä?

Jos mestarin ulkomaankielestä kääntämät ennustukset edes tulisivat toteen, maahanmuuttokriitikko voisi riemuita siitä, että oli oikeassa. Mutta todellisuudessa maahanmuuttajien kotoutuminen on edennyt koko sen ajan, kun mestari on teutaroinut netissä, ja Suomessa on esiintynyt enemmän äärioikeistolaisen aatemaailman innoittamia kuin islamistisia joukkomurhia. Minunkin tuttavapiirissäni on nuoria lahjakkaita musliminaisia, jotka ovat opiskelleet tai parhaillaan opiskelevat taiteilijoiksi, luonnontieteilijöiksi, lääkäreiksi. Somalitaustaisten suomalaisten työllistyminen on koko ajan parantunut sitten niiden sopivasti valikoitujen tilastojen, joita mestari on blogissaan esitellyt. Maahanmuuttajien tekemät näyttävät verityötkin pakkaavat olemaan liian suomalaisia: kiihkoislamin sijasta niiden taustalla on yleensä ollut viina tai mustasukkaisuus. Toki toki, kun hiljattain somalitaustainen mies teki umpisuomalaisen kännisen kirvesmurhan, niin eiköhän sillekin Hommalla löydetty islamiin viittaava selitys. Tiedä vaikka olisivat väittäneet, ettei suomalainen koskaan räyhää kännissä, muslimit ne vain.

Kun yksi maahanmuuttokriitikko kuolee, kukaan ei jää häntä kaipaamaan. Samat törkeydet ja samat avainsanat osaa toistaa kuka vain maahanmuuttokriitikoiden nelikulmaisesta robottimuodostelmasta. Samoja latteuksia toistellen kuluu päivä toisensa jälkeen sinun, maahanmuuttokriitikon, nelikulmaisessa robottielämässäsi. Mikään ei muutu, paitsi yksi ainoa asia. Se juna, joka siellä kaukana edessä on, lonksuu raiteiden niiteillä päivä päivältä lähemmäksi. Se juna, jonka kyydissä on luurankomies mustassa viitassaan, toisessa kädessään tiimalasi ja toisessa viikate. Se luurankomies, joka on hakemassa sinua junan kyytiin.

Kiskot tärisevät ja tärisevät yhä tuntuvammin jaloissasi, kohta ne alkavat lonksua. Sitten veturi antaa veret seisauttavan äänimerkin pillillään, ja sinä käännyt katsomaan jälkeesi jäänyttä rataa, miettimään, kannattiko tämä kaikki, kannattiko sinun heittää menemään elämäsi kallisarvoisia vuosia jankkaamalla Halla-ahon fraaseja ja vainoamalla viattomia ihmisiä. Ehkä olet menettänyt vaimosi, työsi ja lapsesi, koska et osannut elämässäsi tehdä muuta kuin toistaa pakonomaisesti halla-aholaisuuden rituaalia. Kannattiko?

Sieltä se juna tulee. Vääjäämättä se kolkkaa radalla sinua kohti, nopeaan, nopeaan, pienillä asemilla pysähtymättä. Klonksun-kolkoti, klonksun-kolkota, klonksun-golgota, klonksun-Golgata, sanovat kiskojen liitokset. Ja kohta ulvaisee veturin pilli. Mieti tätä, kun illalla käyt pitkäksesi, sammutat lampun ja jäät pimeyteen odottamaan nukahtamistasi: ehkäpä et aamulla herääkään? Kannattiko haaskata vuosikymmen elämästäsi ulkomaisen propagandan kääntäjäreleen käsinukkena olemiseen?

Ja kun raatosi paiskataan kuoppaan, sen päälle nostetussa hautakivessä voisi lukea vaikka: Tässä lepää maahanmuuttokriitikkorobotti X-91. Veto loppui, putket kärähtivät ja virtalähde prakasi. Hän oli aivan samalla tavalla ohjelmoitu kuin maahanmuuttokriitikkorobotit X-90 ja X-92, eikä häntä mitenkään erottanut heistä, kun vauhtipyörä lähti käyntiin. Tässä kivessä lukisi myös hänen nimensä, jos sillä olisi mitään väliä. Suremaan olisi jäänyt jokunen tuhat maahanmuuttokriitikkoa, mutta hekään eivät erottaneet häntä toisista kaltaisistaan.

2. Kääntäjärele petti

Tästä siirrymmekin luontevasti siihen, että eräs Perussuomalaisten ehdokas pani hiljattain nettiin avoimen rasistisen videoanimaation, jonka kärki kohdistui –meksikolaisiin. Videossa esitettiin laiskuusdemoni, joka viiksineen ja leveälierihattuineen edusti täydellistä meksikolaiskliseetä ja jolla oli Meksikoon viittaava nimikin.

Se, että maahanmuuttajakriitikoiden palvoman mestarin kirjoitukset eivät ole mitään muuta kuin angloamerikkalaisen äärioikeiston koko maailmaan tyrkyttämää bulkkipropagandaa, on tietysti ollut selvää kaikille täysjärkisille ihmisille jo pitkään – se näkyy hänen kielenkäytöstäänkin. Hänen käyttämänsä ilmaus ”älyllinen fabriikki” esimerkiksi on huonosti käännettyä englantia. Sen takana on tietysti englannin intellectual fabric, joka sananmukaisesti tarkoittaa ”älyllistä kudelmaa”, hyvällä suomella ehkä ”ajatusrakenne” ajaisi saman asian.

Tämä on esimerkki siitä, mitä oikeat kielen ja kääntämisen ammattilaiset kutsuvat ”vääräksi ystäväksi”, samannäköinen sana, joka eri kielissä tarkoittaa eri asiaa: suomessa ”fabriikki” tai kansanomaisemmin ”vapriikki” on perinteisesti ruotsin ja saksan malliin tarkoittanut tehdasta. Luulisi jopa mestarin mestailleen sen verran pitkään Mansen mestoilla, että hän olisi edes kuullut puhuttavan Vapriikki-museosta, puhumattakaan siitä, että hänen kielihistorian tutkijana odottaisi tietävän, mistä suomen kielen sana ”fabriikki” tulee. Englannin fabric on kudelma, kudottu materiaali, kangas tai vaikka rätti, mutta ”fabriikki” se ei ole.

Tämäkö ei ole merkittävää? On se, koska mestari alinomaa esiintyy jonkinlaisena uuskielen vastustajana moittiessaan ”monikulttuuristajiksi” väittämiensä kirjoittelua. Esimerkiksi sosiaaliviranomaisten kielestä hän hakee kapulakielisiä sanoja, joiden väittää olevan sisällöttömyytensä vuoksi mahdottomia kääntää englanniksi. Itse asiassa ne sanat lienevät pikemminkin alun perin englannista käännettyjä, kuten suuri osa huonosta virkakielestä nykyään pakkaa olemaan.

Mutta palataanpa Meksikoon. Yhdysvalloissa, josta mestari-kääntäjäreleen ja hänen tahdottomien raajojensa suomeksi toimittama propaganda tulee, meksikolaisten maahanmuutto – joksi voidaan laskea myös muista latinalaisamerikkalaisista maista Meksikon kautta saapuvat maahanpyrkijät – on oikeasti ollut melko massiivista ja hallitsematonta jo vuosikymmeniä. Tosin vanhemmat latinopolvet ovat sulautuneet amerikkalaiseen kulttuuriin ihan hyvin, mutta sitä samaa porukkaa tulee maahan edelleen, joten ksenofobeille riittää uutta kauhisteltavaa.

Monet täkäläisen muslimikauhistelun iskulauseet muistuttavat vähän liikaa amerikkalaista meksikolaiskammoa ollakseen uskottavia, ja tietenkin ne myös ovat yhtä perustelemattomia. Esimerkiksi samoja juttuja maahanmuuttajien massiivisesta sikiävyydestä kerrotaan rapakon takana latinoista, ja islamilaistumisjutuista tulee mieleen jenkkien höpinä maansa espanjankielistymisestä. Todellisuudessa latinot unohtavat espanjansa jenkeissä sukupolven-parin aikana – kielenvaihto ei siellä koskaan ole ollut niin nopeaa kuin nyt. Jos espanja ei saisi täydennystä ulkomailta, se katoaisi Yhdysvalloista nopeasti kokonaan puhekielenä.

Sanalla sanoen jo pitkään on voinut odottaa sitä päivää, kun kääntäjärele pettää ja unohtaa korjata alkuperäistekstin meksikaanin musulmaaniksi. Nyt siinä sitten kävi niin, kun persuehdokas ei malttanut jättää mehevää rasistista videota käyttämättä omiin tarkoituksiinsa.

3. Persut ja sotaveteraanit

Hommafoorumilta on jo kauan sitten ilmennyt, että äärioikeiston teeskentelemä veteraanien arvostaminen on varsin ehdollista luonteeltaan. Veteraania kunnioitetaan presiis niin kauan kuin veteraani on hiljaa tai nyökyttelee äärioikeiston viisauksille. Mutta antakaas olla kun veteraani menee sanomaan, ettei kannata äärioikeistoa. Silloin Hommalla haukutaan vanhuudenhöppänäksi, tai sitten valitetaan, että veteraaneja käytetään hyväksi poliittisiin tarkoituksiin. Se, että he itse jos ketkä käyttävät veteraaneja poliittisena keppihevosenaan, on tietenkin aivan eri asia. Hehän haluavat itselleen eri säännöt kuin koko muulle maailmalle: sellainen peli, jonka hompanssi tai muu persu voi hävitä, on määritelmällisesti epäreilu peli, jos heiltä itseltään kysyy.

Tuoreen tutkimuksen mukaan vihreiksi tunnustautuva kansanosa arvostaa veteraanien ansioita enemmän kuin persut tekevät. Tiedättekö mitä? En ole asiasta ollenkaan hämmästynyt. Sen verran moneen vihreään reserviupseeriinkin tässä on viime vuosina tullut tutustuttua.

4. Halla-aho ei vain uskalla

Kurditaustainen nuori vihreä ehdokas hiiltyi siitä, että Halla-aho haukkui maahanmuuttajaehdokkaat kykenemättömäksi listantäytteeksi, ja tarjoutui keskustelemaan hänen kanssaan mistä aiheesta vaan. Kaveri oli näet valtiotieteellisestä valmistunut ja tehnyt jotain oikeita ja koulutuksen mukaisia töitäkin valtionhallinnossa. No, Halsku tietenkin ylhäisyydessään kieltäytyi, koska hänellä oli ns. ”kiireitä”. Kiireiden luonteesta hän ei mitään hiiskahtanutkaan, mutta kaipa hänellä oli käynnissä tärkeitä neuvotteluja Euroopan tuohus- ja suitsukekaupoista Kirkko-Slaavian kanssa, joissa hänen asiantuntemuksensa oli kullanarvoista. - Heh, leikki leikkinä. Itse asiassa menevän miehen kiireet eivät estäneet häntä pitämästä asian (siis sen torjumansa keskustelun, ei tuohuskaupan) tiimoilta pitkällistä iltahartautta kannattajilleen Facebookissa. Samalla määrällä aikaa ja tupakkia olisi keskusteltu seitsemän kurdin ja kahdeksan somalin kanssa.

Mutta hei, se teidän mestarinne ei vain uskalla, tai osaa. Se kyllä osaa kiihottaa aivottomia roskaväen laumoja milloin kenenkin silmätikkunsa kimppuun. Nyt vain silmätikkuja alkaa olla vähän liikaa. Kuten Jukka Nieminen sanoi hiljattaisessa blogissaan, nykyisin Halla-ahon vastavoimana esiintyy entistä enemmän tavallisia ihmisiä,  joiden mielestä rasistinen ideologia on kaikkinensa vastenmielistä. Vaikka kyllähän maahanmuuttokriitikot voisivat kaikella muotoa rangaista koko Suomen kansaa mokuttamisesta. Siellä itärajan takanahan heillä on yllin kyllin ystäviä toimimaan rangaistusruoskana.