Katujengikohun
yhteydessä arvostettavimmin on käyttäytynyt komisario Jari
Taponen, jonka julkisuudessa esittämien mielipiteiden takana
uskoisin koko Paljastetun taustayhteisön seisovan. Tämä tekee
ilmeisesti Taposesta sellaisen kauhean äärivasemmistolaisen. Tai
sitten me olemme kauheita äärivasemmistolaisia, koska kannatamme
niin kamalan pahan sedän kuin Taposen mielipiteitä. Taponenhan on
uskaltautunut avoimesti sanomaan sen itsestäänselvyyden, että
tummaihoisten poikien tappolistoja jakelevat, sangen väkivaltaiset
ja arvaamattomat keski-ikäisten miesten partiot ovat huomattavasti
suurempi riski kansalaisten turvallisuudelle kuin joukko
teini-ikäisiä hillujia, joiden johtajat on tässä vaiheessa jo
pantu rautoihin. Mutta asiaan.
Taposen
sanoman ydin siinä oli, että kyseessä ei ole mikään ihmeellinen
ja ennenkuulumaton asia, vaan samanlaisia jengejä on ollut Suomessa
vuosikymmeniä. Me 70-80-lukujen lapset muistamme kyllä, että
kadulla ei ollut turvallisuutta nähtykään silloin ennen vanhaan.
Äärimmäisen karkea ja nöyryyttävä väkivalta oli banaalia
arkea. Muistanpa kun vanhan blogini aikana kirjoitin siitä
suositusta koulukiusaustempusta, että kiusattavan pää painetaan
vessan pyttyyn (mieluiten niin, että pytyssä on pökäleitä) ja
vessa vedetään niin että uhri on tukehtumaisillaan. Sain sellaisen
kommentin – ilmeisesti joltain nuoremman ja viattomamman sukupolven
edustajalta – että liioittelin, koska tuon sortin raakuudesta
tulisi varmasti oikeusjuttu, tai edes kohujuttu Ilta-Sanomiin. Hän
ei uskonut, että uloste ja virtsa ja päänpöntötys olivat silloin
ennen vanhaan meidän koulukiusattujen jokapäiväistä leipää.
Nyt
niistä väkivaltaisista jenginuorista ja koulukiusaajista, jotka
aikoinaan upottivat naamamme paskaan, on tullut aikuisia
keski-ikäisiä kalapuikkoviiksisiä miehiä. He ovat ulkokohtaisesti
katsoen sopeutuneet elämään ihmisiksi, mutta vanhan jenginuoren
villi ja hehkuva veri vetää kaduille tekemään väkivaltaa. Pitää
päästä hakkaamaan heikompaa, millä tahansa tekosyyllä. Ja
sellainen tarjoutuu näistä nykyisistä jenginuorista, joiden
joukossa tietysti on keskimääräistä korkeampi prosentti
maahanmuuttajien lapsia, koska maahanmuuttajat ovat keskimäärin
köyhempiä ja heidän lapsillaan siksi keskimääräistä suurempi
riski syrjäytyä.
Vastaavasti
silloin ennen vanhaan suuri osa jenginuorista oli maaltamuuttajia,
savolaisen plutkuhuulirodun käkkäräpäisiä edustajia
verentahriman reikäleipäesiripun itäpuolelta. Eräs kaverini, joka
on paljasjalkainen helsinkiläinen, kertoikin nuorena sällinä
kirjoittaneensa aineen siitä, millainen aikapommi muhii lähiöiden
juurettomien savolaislaumojen keskuudessa. Nyt se pommi onkin sitten
räjähtämässä, kun kalakukonpurijoiden lapset ovat kasvaneet
aikuisiksi ja perustavat omavaltaisia katupartioita hakkaamaan kallon
sisään kaikilta vastaankäveleviltä neekereiltä, hipstereiltä ja
suomenruotsalaisilta. Ai, mikä se ”hipsteri” on? En minäkään
tarkkaan ottaen tiedä. Töissäkäyviä akateemisia kaupunkilaisia,
jotka pitävät huolen omista asioistaan ja jättävät muut ihmiset
rauhaan, mollataan nykyään sellaisella haukkumasanalla. Vähän
samaan tyyliin kuin ennen vanhaan haukuttiin kommariksi.
Kun
niiden keski-ikäistyneiden hakkaajasällien mielipiteitä nykyisistä
nuorista hillujista lukee, ihan ensimmäinen minun mieleeni nouseva
kysymys on: tekö muka parempia? Nämä
lähiöretkut olivat presiis yhtä raakoja ja väkivaltaisia omassa
nuoruudessaan. Itse asiassa he olivat pahempia, koska silloin ennen
vanhaan väkivallantekijänuoria ei millään tavalla rangaistu,
ellei tappelu tai kiusaaminen johtanut kuolemantapauksiin. Eihän
puolta koko ikäluokasta voitu panna vankilaan. Nykyään nuorten
väkivaltaiset purkaukset ovat sen verran harvinaisempia, että
hillujat voidaan nähdä erityisenä ryhmänä ja rikollisina ja
alistaa kurinpitotoimille.
Mutta
palataanpa vielä siihen, mitä komisario Taponen sanoi. Hän antoi
ymmärtää, että nämä kotitekoiset katupartiot ovat
todennäköisesti suurempi uhka tavallisille viattomille ihmisille
kuin nuorisoporukat, joiden touhuihin on jo puututtu. Minä olen
pelotellut teitä täällä jo jonkin aikaa sillä, että
maahanmuuttokriitikot tulevat ja tappavat lapsenne. Olen saanut
vastaukseksi, ettei tämä kauhukuva ole käytännössä realistinen.
No, nyt se on.
Kuten
tiedätte, maahanmuuttokriitikoiden kellokkaat ovat levitelleet
listaa oletettujen ”jengiläisten” nimistä, osoitteista ja
naamoista. Kukaan ei tiedä, miten tälle listalle on päädytty.
Hommalaiset tai hommalaisuuden liepeillä viihtyvät ryhmittymät
ovat ennenkin keränneet tappolistoja ”rotupettureista”, joihin
on laskettu ihmisiä mitä hatarimmin perustein. Nyt meillä on
keski-ikäisten väkivallantekijöiden katupartioita, jotka voivat
tunkeutua vaikka sinun kotiisi hakkaamaan lapsesi pääkallon
murskaksi, koska joku on levittänyt heidän keskuuteensa
tappolistaa, jolla sinun poikasi tai tyttäresi mainitaan.
Liioittelua?
Älähän viitsi. Jo muutama vuosi sitten hommalaiset raivosivat
foorumillaan siitä, kuinka pari naiivia lukiolaista oli kirjoittanut
kiltin kympin tytön näkökulmasta, kuinka rasismi oli väärin ja
kuinka kaikkien pitäisi suvaita toisiaan. (Tämä kirje nostettiin
näkyviin vanhassa Hommawatch-blogissa.) Välittömästi Hommalla
alkoi hirveä kuhina, kun hompanssit vapaaehtoisina salapoliiseina
selvittelivät tyttöjen taustoja ja osoitteita. Siihen aikaan näitä
katupartioita ei vielä oltu perustamassa, mutta tänään tyttöjen
osoitetiedot varmasti päätyisivät tuollaisen vapaaehtoispartion
materiaaleiksi.
Ja
kun tiedämme, millä tavalla hommakompleksi suhtautuu nuoriin
naisiin, on päivänselvää, että siellä on sellaisia poikia
joiden mielestä valkoisen miehen pitää ehtiä puhkaisemaan
neitsytkalvo ennen kuin neekerit sen tekevät. Eli siis raiskaamaan
tytöt ja tartuttamaan heihin Bangkokin ja Viipurin lapsibordelleista
haetut taudit. Tämä on tietysti hompanssien mielestä kamalan
loukkaava väite. Tässähän minä leimaan hompanssit raiskaajiksi
aivan samalla tavalla kuin hompanssit leimaavat maahanmuuttajat.
Sellainen on hompanssin mielestä kamalan epäreilua. Eihän
hompanssia toki saa kohdella sillä tavalla kuin hompanssi kohtelee
muita ihmisiä. Sehän olisi yhdenvertaisuutta, ja mitään hompanssi
ei vihaa kuten yhdenvertaisuutta.
Vielä
yksi juttu ansaitsee tulla mainituksi. Kun useampi kuin yksi poliisin
puhemies korosti prosenttijengien ja liivikoplien uhkaa, joka
poliisin mielestä on paljon merkittävämpi ongelma kuin hajanaiset
nuorisoporukat, näiden vapaaehtoispartioiden edustajan asenne oli
aivan päinvastainen. On siis aihetta uskoa noiden katupartioiden
asennoituvan kotoperäisiin ammattirikollisiin myötämielisesti ja
myötäkarvaisesti. Ihanko oikeasti haluatte taparikollisten tai
taparikollisia ihailevien puolirikollisten ottavan kadut haltuunsa
esiintymällä käytännössä olemattoman
”maahanmuuttajarikollisuuden” vastustajina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.