perjantai 21. tammikuuta 2005

Józef Retingerin perintö

(Alun perin kirjoitin tämän jo viikko sitten, mutta lisäsin samaan syssyyn sen vuodatukseni Jenni Virtasesta. Siksi tätä varmaankaan ei ole kukaan kommentoinut. Olkaapa siis hyvät.)

Siltä varalta että joku ei vielä tiennyt, Józef Hieronim Retinger oli salaperäinen puolalainen vakooja ja kansainvälinen seikkailija, jolla oli sormensa pelissä ns. Bilderberg-ryhmän perustamisessa. Kyseessä on politiikan ja talouselämän silmäätekevien kansainvälinen kultapossukerho, jota jotkut pitävät joko suurpääoman globaalivallan, ZOG-maailmanhallituksen tai milloin minkäkin konspiratorisen määräilijätahon konkreettisena edustumana. (Hurrivihaajat katsovat, että ruotsin kielen asemasta Suomessa on päättänyt Bilderberg-ryhmä salaisessa voodookokouksessaan, ja ryhmän moittiminen maailman kaikesta pahasta onkin sekä helppoa, tavallista että muodikasta. Varmaankaan viinastakaan ei saisi krapulaa eikä maksakirroosia, jos Bilderberg-ryhmä ei olisi antanut määräystä lisätä alkoholijuomiin myrkyllisiä kemikaaleja.) Vaikka en itse olisikaan noin vainoharhainen, ja vaikka Retingerin elämäntyössä on - sen perusteella mitä Puolan historian tärkein muistiinmerkitsijä, brittiläinen Norman Davies, on siitä sanonut mainiossa kirjassaan Rising '44 - varmasti paljon ns. varovaisen edistyksellisestä näkökulmastakin kannatettavaa, olen sillä kannalla, että tällaisten kokousten pitäminen julkisuudelta suojassa ei ole sopivaa eikä sitä tule sietää. Toki on syytä olettaa, että koko ryhmä on pikkuhiljaa hajoamassa ja menettämässä mahdollista aikaisempaa merkitystään sitä mukaa kun siitä on alettu kohista julkisuudessa, ja että todella merkittävät taustajuonittelut käydään jossain muualla, vaikkapa mongolien jurtassa Govi-Sumberin aimagin etelärajalla, mistä hevosmiehet sitten kiidättävät maailmanhallituksen päätökset sapelinnokassa koko maailman ja Savon noudatettavaksi.

Bilderberg-kokouksiin osallistuminen on sikäli arveluttavaa peliä, että esimerkiksi poliitikko ja hallituksen jäsen on periaatteessa tilivelvollinen kansan edessä moisista touhuistaan, mutta näiden kokousten aiheet ja pöytäkirjat ovat salaista tai luottamuksellista tietoa. Olisi kiintoisaa tietää, mitä joku valtiosääntöjuristi sanoo tällaisesta touhusta: onko jollain Bilderberg-kokousten koordinointikomitealla esimerkiksi Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten nojalla oikeutta määrätä esimerkiksi Lipposta pitämään salassa kokousten aiheet? Ja voidaanko Lipposta, tai ketä tahansa näihin kokouksiin osallistuvaa suomalaista poliittista päättäjää, epäillä tai syyttää maan- tai valtiopetoksellisesta toiminnasta, jos hän on ilman eduskunnan valtuutusta antanut hallituksista riippumattoman tahon sanella itselleen, mitä asioita hänen kuuluu pitää salassa?

En minä usko että Bilderberg-kokouksissa mitenkään maailmaa hallitaan, mutta sitä vastoin uskon, että ne voivat nykyään olla käytännössä aika pitkälti amerikkalaisten konservatiivitahojen hallussa ja toimia heikäläisten keinona vaikuttaa epäasianmukaisesti eurooppalaiseen politiikkaan. Kokouksiin täältä Suomesta osallistuneet henkilöt ovat olleet etupäässä talouselämän vaikuttajia sekä oikeistoa tai Lipposen kaltaisia oikeistodemareita, riikinruotsalaiset poliitikot ilmeisesti yksinomaan moderaatteja. Suhtautuisin huomattavasti rennommin, jos näissä kokouksissa kävisi myös esim. ympäristö- ja ammattiyhdistysliikkeen edustajia.

Józef Retingerin kunniaksi sanottakoon, että hän toimi pitkälti nimenomaan sosiaalidemokraattisten puolueiden ja ay-liikkeen kansainvälisten kontaktien järjestelijänä - hän ei tosiaankaan ollut mikään oikeiston eikä suurpääoman juoksupoika, vaan ilmeisestikin oli itse poliittisesti lähinnä PPSää, Puolan sotienvälisen ajan suurta vasemmistopuoluetta - hyvin karkeasti ottaen paikallista sosiaalidemokraattista puoluetta. (Marsalkka Józef Piłsudski oli tämän puolueen piiristä lähtöisin, vaikka sanoikin sittemmin ajaneensa sosialistipuolueen punaisella rautatievaunulla vain przystanek Niepodległośćille, itsenäisyyden pysäkille, asti. Monessa suhteessa hän kuitenkin oli puolalaisittain varsin "vasemmistolainen" sen jälkeenkin, hän ei esimerkiksi ollut aktiivinen antisemiitti.) Minulla on jopa sellainen ikävä kutina, että Bilderberg-kokoukset eivät nykyään ole ollenkaan Retingerin alkuperäisen vision mukaisia. Veikkaanpa, että hän oli ennen muuta Bretton Woodsin miehiä hengeltään, että hänen ideansa olisi ollut jonkinlainen lännen aseveliakseli, johon ay-liike, suurpääoma, konservatiivit ja sosiaalidemokraatit olisivat voineet osallistua tasavertaisina. Toisaalta, kyllähän 50-luku ja kylmä sota käännyttivät monet vasemmistolaisemmatkin varsin oikealle, vallankin tietysti puolalaissyntyiset.

Vaikka Bilderberg-ryhmällä olisikin alusta pitäen ollut hyvä tarkoitus, sillä on sama perusvika kuin aseveliakselilla aikoinaan (ja on hyvin mielenkiintoista huomata, että Paavo Lipponen on sekä käynyt ryhmän kokouksissa että vaatinut "aseveliakselin rehabilitointia" - vaikka hän onkin tyhmä, epämiellyttävä ja röyhkeä mies ja sekä huono poliitikko että huono demokraatti, Bilderberg-ryhmän ja aseveliakselin analogiat eivät varmaankaan ole jääneet huomaamatta häneltäkään). Aseveliakseli oli aikoinaan tarpeellinen herrasmiessopimus, jolla oli varsin kunnioitettavat päämäärät eli Suomen hyvinvoinnin kehittäminen ja kommunistisen vallankaappauksen torjuminen. Mutta se oli herrasmiessopimus ja sellaisena niin demokraattisen kuin journalistisenkin kontrollin ulkopuolella. Sopimuksen tekijöillä oli alkujaan kaikki maailman syy uskoa, että he olivat saaneet valvontaan kaikki oleelliset yhteiskunnalliset konfliktit ja ongelmat, ja kaikkia sopimuspuolten ulkopuolisia tekijöitä voitiin kohdella kommunismin ja ekstremismin esiintymismuotoina. Valitettavasti siinä vaiheessa kun uusia ongelmia ja kysymyksiä ilmaantui - aseistakieltäytyjät, ympäristökysymys - herrasmiehet eivät osanneet nähdä niitä minään muuna kuin "eräänlaisena kommunismina" tai kommunismiin verrattavana ilmiönä, jota ei ollut tarvetta eikä aihetta ymmärtää. Lipposen kiihkeä pyrkimys marginalisoida ja varustaa terroristileimalla ympäristöliike on kaipuuta aseveliakselin aikaan, jolloin yhteiskunta oli ymmärrettävämpi ja perusristiriidat sovittavissa sivistyneiden, pukua ja kravattia käyttävien miesten kesken.