Poliittiset pyhiinvaeltajat ennen ja nyt, vasemmalla ja oikealla - Politiska vallfärdare i går och i dag, till vänster och höger

On vaikea kuvitella arvovaltaisempaa tahoa puhumaan Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista kuin Anne Applebaum (ellei sitten Timothy Snyder). Applebaum on laatinut mm. ensimmäisen tieteellisiä kriteereitä noudattavan Neuvostoliiton vankileirilaitoksen historian sekä myös varsin mukiinmenevän kokoomateoksen siitä, miten Itä-Euroopan maat alistettiin. Jälkimmäistä - englanniksi nimeltään The Iron Curtain - ei tietenkään ole käännetty suomeksi, mutta sivistyskielille kyllä, ruotsiksi nimellä Järnridån. Suosittelen teosta varauksetta kaikille.

Det är svårt att föreställa sig en mera respekterad expert på Sovjetunionen och Östeuropa än Anne Applebaum (om det inte är Timothy Snyder). Hon har bland annat skrivit den första historia av de sovjetiska arbetslägren som utgår från vetenskapliga kriterier och en rätt intressant monografi om hur de östeuropeiska länderna underkastades Sovjetunionen, Järnridån. 

Anne Applebaum. Lähde/källa/source: Wikipedia/Hb19821970

Nyt Applebaum otti Atlantic Monthlyn kolumnissaan puheeksi yhtäläisyydet äärivasemmistolaisten ja äärioikeistolaisten "poliittisten pyhiinvaeltajien" välillä. Poliittisiksi pyhiinvaeltajiksi on jo pitkään pilkattu niitä vasemmistolaisia eurooppalaisia ja amerikkalaisia intellektuelleja, jotka ovat käyneet nauttimassa kommunististen tyrannioiden vieraanvaraisuudesta.

Nu tog Applebaum i sin kolumn i Atlantic Monthly upp likheterna mellan vänster- och högerextrema "politiska vallfärdare". Redan länge har detta uttryck avsett de vänstersinnade europeiska och amerikanska intellektuella som besökt kommunistiska tyrannier och njutit av den lokala gästfriheten i dessa länder. 

Esimerkkinä Stalinin aikaisista vasemmistolaisista poliittisista pyhiinvaeltajista Applebaum mainitsee Sherwood Eddy -nimisen herran. Eddy oli amerikkalainen kristillinen lähetyssaarnaaja, joka suuntautui sosiaaliseen evankeliumiin ja vasemmistolaisuuteen. Applebaumin mukaan Eddy ei suinkaan pitänyt Neuvostoliittoa täydellisenä utopiana, mutta arvosti sen luonnetta yhteiseen päämäärään ja yhteiseen aatteeseen sitoutuneena yhteiskuntana.

George Sherwood Eddy. Lähde/källa/source: Wikipedia/Pensées de Pascal

Som ett exempel på de politiska vallfärdare som levde på Stalintiden nämner Applebaum en gentleman vid namnet Sherwood Eddy. Eddy var en amerikansk kristlig missionär som blev anhängare av socialt evangelium och sålunda vänstersinnad. Enligt Applebaum såg Eddy ingalunda Sovjetunionen som en perfekt utopi, men uppskattade det som ett samhälle ägnat åt en gemensam målsättning och en gemensam idé.

Omassa maassaan, Yhdysvalloissa, Eddy nimittäin näki vain individualistista itsekkyyttä ja puolueiden sekä eturyhmien välistä kiukuttelua. Kaikki ajattelivat siellä vain omaa etuaan, kukaan ei ajatellut isänmaan etua. Koska Eddy oli kristillinen sosialisti, hän luultavasti myös katsoi isänmaansa luopuneen kristillisestä siveydestä - ja syystäkin, sillä 1900-vuoden alkupuolella kuppa oli Yhdysvalloissa niin yleinen, että nykyinen kammottu aids-epidemia on siihen verrattuna pelkkä vitsi. (Tässä muuten on yksi sellainen yhtymäkohta äärivasemmistolaisten ja äärioikeistolaisten poliittisten pyhiinvaeltajien välillä, jota Applebaum ei edes mainitse.)

I sitt eget land, Förenta Staterna, såg Eddy nämligen bara individualistisk själviskhet och käbbel mellan partier och intressegrupper. Alla tänkte bara på sitt eget intresse, ingen på fosterlandets. Såsom kristen socialist ansåg Eddy förmodligen också, att hans hemland gett avkall på kristlig sedlighet, och det med goda skäl: under det tidiga nittonhundratalet var syfilis så utbredd i Förenta Staterna att dagens fasaväckande aidsepidemi bara är en vits i jämförelse med den. (Här ser vi förresten en likhet mellan vänster- och högerextrema politiska vallfärdare som Applebaum inte ens nämner.)

Applebaumin mukaan poliittisen pyhiinvaeltajuuden takana on omaan yhteiskuntaan ja sen vallitseviin arvoihin pettyminen. Pettynyt on aikaisemmin kokenut olevansa syvästi isänmaallinen ja joutuu hakemaan tälle isänmaallisuudelleen korvaavan kohteen (tässä kohtaa tärkeää lukemista on George Orwellin essee Notes on Nationalism ja se, mitä Orwellilla on sanottavaa siirretystä nationalismista, transferred nationalism).

Enligt Applebaum brukar politiska vallfärdare vara besvikna på sitt eget samhälle och dess förhärskande värderingar. Den besvikne har tidigare uppfattat sig som patriot och söker efter ett nytt land att känna patriotism för (här rekommenderar jag som tilläggsläsning George Orwells essä Notes on Nationalism, särskilt det han har att säga om överförd nationalism, transferred nationalism).

Jos nyt ajatellaan USA:n kuusikymmenluvun kapinallista nuorisoa, he olivat kotoisin keskiluokkaisista kodeista, joissa oltiin isänmaallisia asiaa tarkemmin ajattelematta. Nuorten isät olivat tapelleet natsia vastaan toisessa maailmansodassa ja kommunisteja vastaan Korean sodassa (jossa kyllä amerikkalaiset syyllistyivät saman suuruusluokan julmuuksiin kuin vastapuolikin, mutta sitä ei katsottu suoraan televisioruudulta kuten Vietnamia). Kun isänmaan katsottiin Vietnamissa pettäneen ne ihanteet, joita sen piti edustaa, nuoret tarvitsivat uusia "isänmaita".

Om vi nu t ex tänker på de rebelliska ungdomarna på sextiotalet i USA, så växte de upp i medelklasshem där man var fosterländska på ett naturligt och oreflekterat sätt. Fäderna till dessa ungdomar hade bekämpat nazisterna i andra världskriget och kommunisterna i Koreakriget (där amerikanerna visserligen begick samma sorts grymheter som motståndaren, men det visades inte ännu på teveskärmen, som Vietnamkriget). När det föreföll som om fosterlandet svikit sina egna påstådda ideal i Vietnam, behövde de unga nya "fosterländer".

Vieras maa, jota ihannoidaan, on poliittiselle pyhiinvaeltajalle tietysti tyhjä taulu, jonka kulttuurista ja todellisuudesta hänellä ei ole aavistustakaan. Vanhojen hyvien aikojen laitavasemmistolaiset pyhiinvaeltajat tuskin tiesivät paljoakaan niiden maiden todellisesta tilanteesta, saati historiasta ja kulttuurista, jotka nostivat ihanteikseen. Sama tilanne on nykyisillä äärioikeistolaisilla pyhiinvaeltajilla.

Ett främmande land som man idealiserar är för den politiske vallfärdaren givetvis en tom tavla vars kultur och verklighet han inte har en aning om. De vänstersinnade politiska vallfärdarna visste knappast någonting om den verkliga situationen i sina destinationsländer, för att inte ens tala om historia och kultur. Samma situation råder bland dagens högerextrema vallfärdare.

Esimerkiksi Pat Buchananin - ns. paleokonservatiiveja edustavan amerikkalaisen poliittisen kommentaattorin - mielestä Venäjä on kristillinen maa, josta lännen rappio puuttuu. No, kuten Applebaumkin sanoo kirjoituksessaan, Venäjällä väestöstä ehkä kymmenen-viisitoista prosenttia on uskonnollisesti aktiivista. Neuvostoliiton ateistipropagandalla on ollut vaikutuksensa yleiseen ilmapiiriin maassa, eikä neuvostomaan romahtamisen jälkeinen uskonnollinen herätys ole ollut läheskään niin merkittävä kuin lännen Buchananit kuvittelevat.

Pat Buchanan, en s k paleokonservativ politisk kommentator i Förenta Staterna, anser t ex att Ryssland är ett kristet land där det inte finns någon västlig osedlighet. Nåja. Som också Applebaum konstaterar i sin artikel, är det kanske tio till femton procent av befolkningen i Ryssland som är religiöst aktiva. Den sovjetiska ateistiska propagandan har lämnat sina spår i atmosfären i landet, och den religiösa väckelse som kom i gång när sovjetsystemet väl kraschat har inte alls varit så omfattande som Buchanan och hans gelikar i Väst inbillar sig.

Pat Buchanan. Lähde/källa/source: Wikipedia/Bbsrock

Lisäksi ortodoksinen kirkko on käytännössä ainoa kokonaan sallittu kristillinen kirkkokunta Venäjällä, sanoo Applebaum (eikä sekään ole aivan vapaa, kuten esimerkiksi toisinajattelijapappi Gleb Jakuninin tapaus osoittaa). Lapsuudessani 1970-luvulla täkäläistenkin pienten vapaakirkkojen lehtisissä kerrottiin venäläisestä baptistipastorista nimeltä Georgi Vins ja hänen kohtalostaan vainottuna uskonnonharjoittajana ateistisessa Neuvostoliitossa. (Sukunimi ei kuulosta venäjänkieliseltä, ja se onkin alun perin saksalainen Wiens: Vinsin perhe oli alkujaan mennoniittoja, saksalaisperäistä uudelleenkastajaryhmää, joka etsi uskonvapautta ensin tsaarin Venäjältä ja sittemmin Yhdysvalloista.) Näyttää siltä, että myös tämän päivän Venäjällä Vins joutuisi uskonvainon tai ainakin syrjinnän kohteeksi, jos kohta vankileirien saaristoa ei ihan vielä ole avattu uudelleen - Venäjällä baptistit ovat kuitenkin paheksuttu "lahko", ja luultavasti myös "ulkomaiden agentteja", kuten kaikki kansalaisjärjestöt, joilla on yhteyksiä länteen.

Saksalainen juliste 1980-luvulta, jossa CDU:n - nyttemmin Angela Merkelin puolueenakin tunnetun kristillisdemokraattisen unionin - Saarin osavaltion nuorisojärjestö vaatii vapautta Gleb Jakuninille. Kymmenen vuotta myöhemmin Jakunin, joka oli paljastanut epämukavia asioita Venäjän ortodoksikirkon ja KGB:n yhteyksistä neuvostoaikana, oli uudestaan vainottu toisinajattelija ainakin omassa kirkossaan. Jakunin kuoli vuonna 2014.

På det här tyska protestplakatet från 1980-talet kräver ungdomsavdelningen för Tysklands kristdemokratiska union, numera känd som Angela Merkels parti, i delstaten Saar frihet för Gleb Jakunin. Tio år senare var Jakunin, som avslöjat obekväma saker om kontakterna mellan ryska ortodoxa kyrkan och KGB på sovjettiden, på nytt en förföljd oliktänkare åtminstone i sin egen kyrka. Jakunin avled år 2014.

Lähde/källa/Quelle/source: Wikipedia/Konrad-Adenauer-Stiftung

Dessutom är den ortodoxa kyrkan i praktiken det enda helt tillåtna kristna samfundet i Ryssland (och som t ex fallet med den oliktänkande prästen Gleb Jakunin visar, är inte heller den ortodoxa kyrkan helt fri). I min barndom rapporterade små frikyrkor i Finland i sina småtryck om den ryske baptistiske pastorn Georgij Vins och hans öde som förföljd religionsutövare i det ateistiska Sovjetunionen. (Efternamnet låter inte ryskt och är faktiskt det tyska Wiens: familjen Vins var egentligen av mennonitisk härstamning. Mennoniterna var en ursprungligen tysk grupp vederdöpare som sökt religiös frihet först i Tsarryssland, sedan i Förenta Staterna.) Det förefaller att Vins, om han vore vid liv, även i dagens Ryssland kunde räkna om inte med förföljelse så åtminstone diskriminering, låt vara att Gulag-arkipelagen ännu inte öppnats på nytt - men i Ryssland är baptisterna en "sekt" man ogillar, antagligen också "utländska agenter", precis som alla medborgarorganisationer med västkontakter.

Georgi Vins. Vins joutui viranomaisten kynsiin Hruštšovin kaudella viisikymmenluvun lopulla - Hruštšov vainosi uskontoa vakaumuksellisen kommunistin ottein, jopa ankarammin kuin Stalin, joka oli sotavuosina päässyt jonkinlaiseen sovintoon uskonnollisten yhteisöjen kanssa.


Georgij Vins. Det var på Chrusjtjovtiden som Vins blev föremål för officiella, statsstyrda trakasserier. Chrusjtjov förföljde religionen som man kan förvänta av en övertygad kommunist, t o m mera hårdhänt än Stalin, som under krigsåren i viss mån lyckats försona sig med de religiösa samfunden.


Lähde/källa/source: ru.wikipedia.org

Abortti, jota amerikkalaiset uskonnolliset konservatiivit niin paheksuvat, on neuvostoajan perintönä edelleen varsin tavallinen "ehkäisykeino" Venäjällä, jopa huomattavasti yleisempi kuin Yhdysvalloissa. Immuunikatotartunnat reuhaavat kuin Afrikassa - jopa siinä määrin, että itäsuomalaiset keski-ikäiset miehet, jotka käyvät rajantakaisissa bordelleissa, hakevat niistä usein tappavia tuliaisia vaimolle. Toki Venäjältäkin löytyy alan miehiä, jotka tuntevat peräpääseksin salat, ja yhtä lailla siellä piikitetään heroiinia ränniin maamiesseuran yhteisellä ruiskulla.

Abort, av amerikanska religiösa konservativa så avskydd, var redan på sovjettiden, och är än i dag, ett rätt populärt "preventivmedel" i Ryssland, även betydligt vanligare än i Förenta Staterna. Aidssmittan grasserar som i Afrika - till den milda grad att medelålders män från Östra Finland, som gillar att besöka glädjehus på andra sidan gränsen ofta återvänder med livsfarliga flugor i trumpeten, som även den äkta makan får sin beskärda del av. Visst finns det också analsexfrälsta killar i Ryssland, för att inte nämna den del av befolkningen som kristligt delar heroinsprutor.

Muutama vuosi sitten silloinen ulkoministerimme Timo Soini sanoi jota kuinkin, että Venäjän maahanmuuttopolitiikka oli esikuvallista ja olisi soveltunut malliksi meillekin. Tämä oli vähintään yhtä hullunkurinen heitto kuin Pat Buchananin kuvitelmat kristillisen siveästä Venäjästä. Todellisuudessa erityisesti entisistä neuvostotasavalloista suuntautuu Venäjälle laaja muuttoliike.

För ett par år sedan sade vår dåvarande utrikesminister Timo Soini någonting i den stilen att den ryska invandringspolitiken var förebildlig och värd att ta efter. Det här var lika skrattretande som Pat Buchanans föreställningar om ett kristligt, sedligt Ryssland. I verkligheten har Ryssland massor av invandrare, särskilt från före detta sovjetrepubliker.

Onkin selvää, että "maahanmuuttokriittinen" äärioikeisto todellisuudessa ihailee Venäjän kovaa ja autoritaarista politiikkaa ihan omia kansalaisia kohtaan. Siksi se tuudittautuu kuvittelemaan, että Venäjällä myös maahanmuutto olisi jotenkin ankarasti säännöstelty. Todellisuudessa Venäjälle saa tulla ihan kuka vaan joka osaa venäjää, ja kansalaisuudenkin saa viidessä vuodessa, jos on edes jota kuinkin siivolla, tekee töitä eikä sotkeudu rikoksiin.

Det är klart att den "invandringskritiska" extremhögern egentligen beundrar Rysslands hårdhänta och auktoritära politik mot egna medborgare. Därför inbillar den sig att också invandringspolitiken i Ryssland är hårdhänt och sträng. Egentligen får vem som helst som behärskar ryska bosätta sig i Ryssland, och för att bli medborgare måste man bara leva som någorlunda hyggligt folk, arbeta och undvika att begå brott.

Karl Lueger vanhana ansioituneena ja arvostettuna poliitikkona.

Karl Lueger som gammal, välmeriterad och uppskattad politiker.

Kuva/bild: Ludwig Grillich, lähde/källa/Quelle: Wikipedia.

Olen joskus sanonut, että jos Putinilla on valtioviisautta, se on hänen kyvyssään esittää kommunistia kommunisteille, ortodoksia ortodokseille ja nationalistia nationalisteille, jotka kaikki luulevat, että heillä on oma mies maan johdossa. (Sama lahjakkuus oli Karl Luegerilla, joka oli Wienin pormestari siihen aikaan kun Hitler notkuskeli ao. kaupungissa.) Imagonhallinta on todellakin onnistunut, kun Putin käytännössä päästää Venäjälle kuin hollitupaan vaikka itse pirun ja hänen vaarinsa myös, mutta samalla meikäläinen putinisoitunut äärioikeisto kuvittelee rakkaan Vovkansa olevan niin kova mies, että hän pitää pelkkien rintakarvojensa voimalla maahanmuuttajat poissa.

Jag har någon gång sagt att den statsklokhet Putin förfogar över är att han klarar av att spela kommunist för kommunister, ortodox för ortodoxa och nationalist för nationalister - alla kan föreställa sig att presidenten är en av dem. (Samma talang hade Karl Lueger, som var borgmästare för Wien när Hitler ännu vistades i den staden.) Imageförvaltningen har lyckats bortom all förväntan, när Putin håller sitt lands portar öppna för självaste hornpelle och hans farfar medan vår putiniserade extremhöger tror att älskade Vovka är en så tuff kille att han håller invandrarna borta med sina bara brösthår.

Ramzan Kadyrov (Q̇adar Aẋmat-khant Ramzan), Tšetšenian päämies.

Ramzan Kadyrov (Q̇adar Aẋmat-khant Ramzan), statsöverhuvudet för Tjetjenien.

Lähde/källa/источник: Wikipedia

Mitä sitten tulee läntisiin maihin väitetysti muodostuneisiin "no go" -alueisiin, joissa vallitsee šaria-laki: kuten Applebaumkin huomauttaa, Venäjällä on ihan Putinin luvalla sellainen kielletty vyöhyke, eli Tšetšenia. Tätä osatasavaltaa hallitaan vanhoillisimman šaria-tulkinnan mukaan, jos kohta on syytä epäillä, että Kadyrovin hallinnossa on mukana myös klaani- ja gangsterihenkeä. Mutta Putinin systeemissä on kyse pitkälti siitä, että alueyksiköiden ja läänien johtoon pannaan kovapintaisia satraappeja, joilla on oikeus omalla alueellaan vaikka ryöstää, tappaa ja raiskata mielensä mukaan, kunhan ovat uskollisia pääteurastajalle Kremlissä. Näillä reunaehdoilla satraappi saa sitten olla muslimi, buddhalainen tai vaikka zoroasterilainen fundamentalisti.

Vad sen gäller de påstådda "no go"-områdena i västliga länder, som kantänka styrs enligt sharialagen, så påpekar även Applebaum att det är Ryssland som har en dylik förbjuden zon, och detta med Putins goda minne: Tjetjenien. Denna delrepublik förvaltas helt enligt den mest konservativa shariatolkning, låt vara att Kadyrovs regim till stor del också handlar om rent klanvälde och gangsterism. Men i Putinsystemet brukar det tillsättas hårdföra ståthållare för alla regionala enheter och län: dessa satraper får sen stjäla, döda och våldta hur mycket de än vill, om de bara förblir trogna den överste skurken i Kreml. På dessa villkor får satrapen sen vara muslim, buddhist eller zoroastriansk fundamentalist.

Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta - Ingen frälsning utanför kyrkan

Siihen aikaan kun itänaapuri vielä oli nimeltään Neuvostoliitto, se tuki lännessä erilaisia vasemmistolaisia terroristiryhmiä. Yksi surullisimmin kuuluisia oli RAF eli Rote Armee-Fraktion, "Punainen armeijakunta", joka kansan suussa tunnettiin paremmin Baader-Meinhof-ryhmänä. Tämä armeijakunta murhasi 1970-80-luvuilla joukon saksalaisia (silloisin käsittein länsisaksalaisia) teollisuusjohtajia ja kristillisdemokraattisia poliitikoita; yksi viimeisiä uhreja oli vuonna 1989 surmattu Deutsche Bankin johtaja Alfred Herrhausen, jonka murhan RAF tunnusti. Yksilöityjä syyllisiä ei kuitenkaan ole voitu selvittää.

När vår östra granne ännu hette Sovjetunionen, stödde den allehanda vänstervridna terroristgrupper i Väst. En av de mest ökända var RAF eller Rote Armee-Fraktion, "Röda arméfraktionen", som i folkets mun var mera välkänd som Baader-Meinhof-gruppen. Den här arméfraktionen mördade under sjuttio-åttiotalet en rad (väst)tyska industripampar och kristdemokratiska politiker. Ett av de sista offren blev Alfred Herrhausen, direktören för Deutsche Bank, som dödades år 1989. RAF som organisation tog på sig ansvaret för dådet, men individuella skyldiga har inte kunnat utredas.

Kuvassa vasemmalla entinen RAF-terroristi Horst Mahler, joka kääntyi vanhemmilla päivillään äärioikeistolaiseksi. Hänen seurassaan on Christian Worch, nykyinen aateveli - yksi Saksan uusnatsipiirien pahamaineisimmista nimistä. Tuskin on sattumaa, että Mahler kääntyi yhdestä väkivaltaa ihannoineesta aatteesta toiseen.

Till vänster på bilden ser vi Horst Mahler, en före detta RAF-terrorist, som senare blivit högerextremist. I hans sällskap är Christian Worch, en av hans nuvarande idéfränder - ett av de mest ökända namnen i de tyska nynazistiska kretsarna. Det är knappast en slump att Mahler övergick från en våldsdyrkande ideologi till en annan.

Kuvalähde/bildkälla/Quelle: Herder3/de.wikipedia.org 

Äärivasemmistolaisena ryhmänä RAF näki terroritekonsa luokkasotana kapitalistisia sortajia vastaan. Alfred Herrhausenia oli kuitenkin mahdotonta edes karkean vasemmistolaisesta näkökulmasta pitää minään rahavallan armottomana edustajana. Talouskilpailussa muita pankkeja vastaan Herrhausen oli kova pähkinä, mutta muuten hän korosti aina, että taloudellisen vallan mukana tuli yhteiskunnallinen vastuu, ja hän pyrki toimimaan esimerkiksi kehitysmaiden velkaongelman ratkaisemiseksi. Siksi juuri Herrhausenin murhaaminen oli vasemmistoterroristeilta erityisen viheliäinen teko.

Som en vänsterextrem grupp såg RAF sina terrordåd som klasskrig mot den kapitalistiske förtryckaren. Det är dock svårt att ens från en brutalt vänsterextrem synvinkel utmåla just Alfred Herrhausen som en särskilt obarmhärtig representant för penningväldet. I ekonomisk konkurrens mot andra banker var Herrhausen en svår motståndare, men i övrigt lade han stor vikt på det samhällsansvar som ekonomisk makt enligt honom innebar, och han strävade till att t ex lösa tredje världens problem med skuldsättning. Därför var det någonting särskilt skändligt av vänsterterroristerna att döda just Herrhausen av alla människor.

José Carlos Mariátegui, Perun kommunistien esiajattelija. "Loistavan polun" nimi on sitaatti Mariáteguilta. Mariátegui oli lapsesta saakka kivulloinen mies ja kuoli nuorena. Hänen poliittinen uransa alkoi Victor Raúl Haya de la Torren populistis-sosiaalidemokraattisessa apristipuolueessa, mutta kuin Haya de la Torre joutui karkotetuksi Perusta, Mariátegui irrottautui hänen puolueestaan ja hakeutui radikaalimpiin sosialistipiireihin.

José Carlos Mariátegui, hjärnan bakom de peruanska kommunisterna. Namnet på terroristgruppen "Lysande stigen" är ett citat av Mariátegui. Mariátegui var sedan barnaåren sjuklig och spröd och dog vid relativt ung ålder. Hans politiska karriär började i Victor Raúl Haya de la Torres populistisk-socialdemokratiska parti APRA, de s k apristerna, men när Haya de la Torre utvisades från Peru, lösgjorde sig Mariátegui från hans parti och sökte sig till mera radikalt socialistiska kretsar.

Kuvalähde/bildkälla/fuente: Wikipedia.

Sinänsähän tapaus ei ole hirveän poikkeuksellinen. Esimerkiksi Perun syystäkin pelätyt maolaississit, Loistava Polku, murhasivat merkittävässä määrin juuri "vääränlaisia" vasemmistolaisia tai liikkeestä riippumattomia intiaaniaktivisteja tai ammattiyhdistyspomoja. Sanoma oli, että "kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta", ts. oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta ei ole lupa toimia kommunistisen puolueen, tai Loistavan Polun, ulkopuolella eikä varsinkaan yrittää parantaa yhteiskuntaa yhteiskunnan ehdoin ja sääntöjä noudattaen. Yhteiskunnan sisällä vasemmistolaista politiikkaa tekevät nähtiin yhteistoimintamiehinä ja pettureina, ja johdonmukainen seuraus tästä on, että heidät ammuttiin tai räjäytettiin hengiltä.

I och för sig är det här ingenting exceptionellt. Den av goda skäl fruktade maoistiska gerillan i Peru, Lysande stigen, mördade inte så få "fel sorts" vänstermänniskor eller indianaktivister och fackpampar som var oberoende av rörelsen. Budskapet var att "det inte finns någon frälsning utanför kyrkan", dvs att det inte var tillåtet att verka för ett rättfärdigare samhälle utanför kommunistiska partiet eller Lysande stigen och att det allra minst inte var påbjudet att genomföra samhällsreformer på samhällets villkor och enligt dess regler. De som utövade vänsterpolitik innanför samhället sågs som kollaboratörer och förrädare och sköts ned eller sprängdes ihjäl.

Perun kommunistinen puolue, eli tässä tapauksessa Loistavan Polun tukema puolueen ryhmäkunta, kehottaa boikotoimaan vaaleja: "Perun kansa! Älkää äänestäkö! Eläköön kansan sota!" 

Kommunistiska partiet i Peru, eller i det här fallet den av Lysande stigen stödda partifraktionen, uppmanar att bojkotta val. "Peruaner! Rösta inte! Leve folkets krig!"

Lähde/källa/fuente: Wikipedia.

Terrorismin tarkoituksena on aina kärjistää yhteiskunnallisia ristiriitoja ja hävittää välittävät ja maltilliset asemat. Terrori suunnataan aina sellaisia asemia edustaviin kohteisiin. Siksi RAF murhasi maltillista, keskustelevaa ja sivistysporvarillista asennetta edustaneen Herrhausenin samalla kun tiukemmin oikeistolaiset yrityspomot jätettiin rauhaan. Siksi Loistava Polku surmasi "vääränlaisia" vasemmistolaisia.

Terrorism handlar alltid om att tillspetsa samhällskonflikter och tillintetgöra moderata, förlikningsvilliga positioner. Terror riktas alltid mot de som representerar dylika positioner. Därför mördade RAF den sansade och försonlige bildningsborgaren Herrhausen, medan mera oförsonligt högersinnade företagspampar lämnades ifred. Därför dödade Lysande stigen vänstermänniskor av "fel" sort.

"Vääränlaisen" vasemmistolaisen murhaamisesta esimerkkinä voidaan mainita myös Benno Ohnesorg. Ohnesorg oli itse asiassa uskonnollistaustainen, idealistinen opiskelija, joka vuonna 1967 osallistui Iranin šaahin vastaiseen mielenosoitukseen ja sai sen yhteydessä poliisilta luodin takaraivoonsa. Ampuja oli muuan ylipoliisimestari Karl-Heinz Kurras, ja tappotyö johti Saksan vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen radikalisoitumiseen jopa terrorismiksi asti. Opiskelijat nimittäin tulkitsivat sen niin, että kauhea kapitalismi oli osoittanut todellisen karvansa, eikä sovittelun varaa ollut.

Ett exempel på en "fel sorts" vänstermänniska som mördades var också Benno Ohnesorg. Ohnesorg var en idealistisk ung studerande med religiös bakgrund som år 1967 var med om en demonstration mot shahen i Iran och fick ett dödligt skott i bakhuvudet av polisen. Skytten var en överpolismästare Karl-Heinz Kurras, och det dödliga dådet fick den tyska studentrörelsen att radikaliseras till den milda grad att en del blev terrorister. Studenterna tolkade mordet så att den hemska kapitalismen hade visat sin verkliga natur så att någon försoning inte längre var möjlig.

Mutta kuka oli Karl-Heinz Kurras? Kuten nyttemmin on osoittautunut, Kurras oli Stasin agentti, joka oli soluttautunut Länsi-Berliinin poliisiin. Todellista karvaansa ei siis suinkaan ollut osoittanut kauhea kapitalismi, vaan Neuvostoliiton kauhea kommunismi, joka ampui vaikka viattomia siviilejä saadakseen lännen poliittiset ristiriidat kärjistymään väkivallaksi asti. Todennäköisesti Kurras valitsi uhrikseen tahallaan juuri sellaisen harmittoman nuoren miehen, jonka vaikutus ajan kapinalliseen opiskelijakulttuuriin olisi voinut olla jopa rauhoittava ja liennyttävä, jos hän olisi saanut elää.

Men vem var Karl-Heinz Kurras? Som det senare visat sig, var Kurras en agent av Stasi, som infiltrerat den västtyska polisen. Det var inte den hemska kapitalismen som avslöjat sitt verkliga ansikte, utan den hemska sovjetkommunismen, som var beredd att skjuta ihjäl oskyldiga civila för att förvandla de politiska motsättningarna i Väst till väpnade konflikter. Med all sannolikhet var det med flit Kurras valde ut som offer en harmlös ung man vars bidrag till tidens rebelliska studentkultur hade kunnat vara lugnande och mildrande, hade han bara fått leva.

Karl-Heinz Kurras oikeudessa syytettynä Benno Ohnesorgin murhasta. Takana istuu hänen puolustusasianajajansa.

Karl-Heinz Kurras inför rätta, åtalad för mordet på Benno Ohnesorg. Bakom honom sitter försvarsadvokaten.

Lähde/källä/Quelle: de.wikipedia.org

Samanlainen punainen lanka on havaittavissa myös persujen nettiterrorissa. Häiriköintiä kohdistettiin ennen ketään muuta minuun JUURI SIKSI, että olin pyrkinyt sovittelemaan perinteisen isänmaallisuuden ja vasemmistolaisuuden ristiriitoja ja pohtimaan sitä, miten maanpuolustustahtoa, isänmaallisuutta tai vaikkapa Karjalan palauttamista voisi edistää oikeusvaltion sääntöjen puitteissa ja sisällä. Äärioikeisto oli valinnut nämä asiat omiksi vetonauloikseen, ja niistä ei saanut kukaan muu puhua. Kirkon ulkopuolella ei taaskaan ollut pelastusta.

En liknande röd tråd löper också genom den sannfinska onlineterrorn. Klappjakt riktades mot mig före någon annan, PRECIS DÄRFÖR att jag försökt försona konflikten mellan traditionell fosterländskhet och vänstertänkande och reflekterat över hur man kunde främja försvarsvilja, fosterländskhet eller t ex Karelens sak på ett sätt som vore i harmoni med rättsstaten. Extremhögern hade valt ut dessa saker som sina egna dragplåster, och någon annan fick inte tala om dem. Återigen fanns det ingen frälsning utanför kyrkan.

Karjalan palauttamisesta puheen ollen: sitä asiaa ajettiin aikoinaan rakentavalla ja demokraattisella tavalla blogissa nimeltä karjalatakaisin.blogspot.com. Blogin kirjoittajat joutuivat kuitenkin lymyämään anonymiteetin takana, koska Karjalan palauttajien piirit olivat niin karkean äärioikeistolaisuuden läpitunkemia, että konkreettisen, maltillisen palautusehdotuksen laatineet bloggaajat joutuivat pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta: heidät leimattiin palauttajafoorumeilla rutiininomaisesti kommunisteiksi. Itse asiassa oli vaikeaa välttää sellaista vaikutelmaa, että juuri ajatus Karjalan palautumisesta oli noille fanaattisimmille palauttajille vastenmielinen, koska se olisi vienyt heiltä mahdollisuuden käyttää Karjalaa propagandavalttina.

På tal om Karelens återbördande: det är en sak som på sin tid på ett konstruktivt och demokratiskt sätt främjades i bloggen karjalatakaisin.blogspot.com. Bloggskribenterna såg sig dock tvungna att förebli anonyma, ty de "karelianska" kretsarna i Finland var så genomsyrade av brutal högerextremism att bloggförfattarna, som utarbetat ett konkret, sansat utspel om hur återbördandet i praktiken kunde förverkligas, fick vara rädda om sin egen säkerhet: på de karelianska webbforumen utmålades de rutinmässigt som kommunister. I själva verket var det svårt att undvika intrycket att de mest fanatiska karelianerna alls inte ville se Karelen återbördat, eftersom de då inte längre hade kunnat utnyttja Karelen som trumfkort i sin propaganda.

Vastaavalla tavalla voidaan selittää se, että Jussi Halla-aho väittää suhtautuvansa kriittisesti Venäjään ja samalla yllyttää tahdottomia raajojaan (kannattajiaan) Jessikka Aron kimppuun. Kaiken järjen mukaan Jessikka Aro on tehnyt enemmän kuin kukaan muu suomalainen luodakseen tietoisuutta Venäjän informaatiosodasta ja samalla joutunut pahemmin sen uhriksi kuin esimerkiksi minäkään. Jos Halla-ahon tavoitteena olisi oikeasti jonkinlainen Venäjän uhasta varoittaminen, hän arvostaisi Aron työtä.

På ett liknande sätt kan det förklaras, varför Jussi Halla-aho påstår sig vara kritisk mot Ryssland medan han uppviglar sina viljelösa kroppsdelar - jag menar: anhängare - till att attackera Jessikka Aro. Förnuftigt betraktat har Jessikka Aro gjort mera än någon annan finländare för att göra oss medvetna om det ryska informationskriget, medan hon råkat ut för värre rysk påtryckning än någon annan, inklusive jag. Skulle Halla-aho verkligen vilja varna oss för det ryska hotet, skulle han uppskatta Aros prestation.

Halla-ahon tavoite on kuitenkin pikemminkin kaiken Venäjän kritisoinnin kieltäminen oman kirkkonsa ulkopuolella. Spontaani isänmaallisuus ja Venäjän kritisointi ovat äärioikeiston ylivaltapyrkimysten kannalta vaarallisia voimia, koska äärioikeistossa vahvistunut venäläismielisyys ja putinismi ovat omiaan kääntämään aidosti isänmaalliset ihmiset äärioikeistolaisuutta vastaan. Siksi Halla-ahon jokaista vihjettä tottelevat tahdottomat raajat iskevät niiden kimppuun, jotka uskaltavat olla isänmaallisia äärioikeiston paavin ja mestarin sanasta ja vallasta riippumatta.

Vad Halla-aho egentligen eftersträvar är dock att förbjuda all kritik av Ryssland utanför hans egen kyrka. Spontan fosterländskhet och kritik av Ryssland är farliga krafter för en extremhöger som fikar efter hegemoni, ty blir genuint fosterländska människor medvetna om den rysksinnade attityd och putinism som gör sig gällande inom extremhögern, kommer de att vända sig mot högerextremismen. De viljelösa lemmar som lyder varje nog så subtil antydning av Halla-aho attackerar sålunda precis de människor som vågar vara självständigt fosterländska och ge katten i vad extremhögerns självutnämnde påve och mästare anser vara fosterländskt.

Nykykommunistien (ei vasemmistoliiton) ja äärioikeiston yhtäläisyyksiä taulukkomuodossa

	Äärioikeisto	Kommunistit
Suhtautuminen Euroopan unioniin	Itsenäisyyden vievä sortojärjestelmä, joka sekoittaa rodut	Kapitalistista sortoa ajava porvarien yhteenliittymä
Suhtautuminen Natoon	Lisääntyvässä määrin kielteinen, koska asenne kansainväliseen yhteistyöhön äärioikeistolla ylipäätään kielteinen	Yhdysvaltain käsikassara, jolla käydään luokkasotaa köyhiä vastaan
Suhtautuminen maahanmuuttoon	Keskeinen uhkakuva (kauhutarinat väestönvaihdosta ym.). Maahanmuuttajat vihollisia ja soluttautujia	Seurausta porvariston ja USA:n harjoittamasta kansainvälisestä sorrosta, joka pakottaa ihmiset liikkeelle
Suhtautuminen kehitysapuun	Kielteinen (suomalaisten rahat viedään, lisäksi voi pelastaa neekerien henkiä, mikä on äärioikeistolle ylipäätään kauhistuttava ja torjuttava ajatus)	Kielteinen (porvariston anekauppaa omantunnon rauhoittelemiseksi, kehitysmaiden tilanne voi ylipäätään parantua vasta kun kommunistinen vallankumous muuttaa kaiken)
Suhtautuminen Venäjään	Lisääntyvässä määrin myönteinen, tosin se pitää usein vielä perustella pragmaattisena, asiakohtaisena intressien yhteisyytenä	Ymmärtäväinen ja liennyttävä YYA-politiikan hengessä. Rauha on yhtä kuin rauhan hakeminen Venäjän kanssa. Venäjäkin nähdään imperialistisena maana, mutta imperialismissaan USA:ta heikompana: Venäjä on puotinaruvaras, USA mafian kummisetä.
Suhtautuminen Ukrainaan	Vaihteleva. Osa äärioikeistoa pitää Ukrainan puolta, osa Venäjän.	Torjutaan fasistimaana.
Suhtautuminen monikulttuurisuuteen	Täysin torjuva, kulttuurinen moninaisuus nähdään uhkana kansakunnan etniselle, rodulliselle ja muulle yhtenäisyydelle. Myös kommunisteilta lainattu halpatyövoima-argumentti löytyy äärioikeistolta.	Torjuva: monikulttuurisuus nähdään porvarien mainostemppuna, jonka varjolla maahan tuodaan halpatyövoimaa.
Fasismi	Mitään fasismia tai äärioikeistoa ei ole, fasismi äärivasemmiston käyttämä haukkumasana.	Fasismia edustaa Yhdysvallat ja suurpääoma, esimerkiksi Soldiers of Odin on vain epäoleellista loiskiehuntaa.
Kommunismi	Kommunisteiksi haukutaan aivan kaikkia, jotka eivät ole äärioikeistolaisia, myös suurinta osaa Kokoomuksesta.	Kommunismi on yhtä kuin tieteellinen maailmankatsomus, tie, totuus ja elämä. Kaikki sellaiset mielipiteet, jotka eivät perustu kommunistiseen luokka-analyysiin, voidaan jo tästä syystä sivuuttaa.
Ilmastopolitiikka	Ilmastopolitiikka hullutusta ja harhaa, ei perustu tieteeseen.	Ilmastopolitiikka turhaa näpertelyä ja pinnallista reformismia, koska mikään ei muutu ennen kuin kommunistinen vallankumous muuttaa kaiken.
Itsenäisyys	Itsenäisyys EU:sta, riippumattomuus kansainvälisestä yhteisöstä, irrottautuminen kansainvälisistä sopimuksista.	Itsenäisyys USA:sta, Natosta ja lännen porvaristosta. Vapaus ylläpitää ystävällisiä välejä Venäjään nähdään oleellisena osana itsenäisyyttä.

"Heinrich Heisse"

Perussuomalainen poliitikko Ville Tavio on taas demonstroinut suurenmoista yleissivistystään. Hän on eräässä puheenvuorossaan väittänyt, että saksalainen kirjailija "Heinrich Heisse" olisi "vuonna 1981" sanonut: "Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä".

Den sannfinske politikern Ville Tavio har igen demonstrerat sin lysande allmänbildning. Han har påstått i ett uttalande att den tyske författaren "Heinrich Heisse" "år 1981" sagt: "Där man bränner böcker, bränner man till slut också människor."

Ennen vanhaan sentään suomalainen äärioikeisto tiesi oikeasti jotain Saksan kulttuurista, näiltä nykyisiltä ei voi vaatia sitäkään, että he osaisivat tuon hyvinkin tunnetun kirjailijan nimen oikein saati sijoittaisivat tämän oikealle vuosisadalle. Todellisuudessa tietenkin kirjailijan nimi oli Heinrich Heine, ja sitaatti on vuonna 1821 valmiiksi tulleesta, kaksi vuotta myöhemmin julkaistusta ja ensiesitetystä näytelmästä Almansor.

Förr i världen hade man i det här landet högerextremister som verkligen visste något om tysk kultur, men i dag kan man inte ens kräva att de skulle känna till det riktiga namnet på den där rätt välkände författaren, än mindre att de skulle kunna placera honom i rätt århundrade. Det verkliga namnet löd givetvis Heinrich Heine, och citatet härstammar från pjäsen Almansor, avslutad år 1821 och publicerad och för första gången uppförd två år senare. 

Oma ironiansa on siinä, että Almansor sijoittuu Granadaan, kristittyjen juuri muslimeilta valtaamaan Espanjaan. Sitaatin lausuu näytelmässä muslimismies, joka on kauhistunut siitä, että kristityt valloittajat polttavat Koraaneja.

Det ligger en särskild ironi i att Almansor utspelar sig i Granada, Spanien strax efter att de kristna erövrat det från muslimerna. Orden uttalas i pjäsen av en muslim förskräckt över att de kristna erövrarna bränner exemplar av Koranen.

Mutta miettikääpä sitä, että minä, joka tämän tiedän, olen perussuomalaisten painostuksesta jo seitsemättä vuotta de facto julkaisu-, haastattelu- ja siteerauskiellossa koko suomenkielisessä mediassa. Sitä vastoin persut kyllä saavat tietämättömät möläytyksensä aina julki, mutta mm. tähän sitaattiin vedoten esittävät itsensä vainottuina ja vaiennettuina.

Men tänk er att jag, som vet det här, p g a sannfinsk påtryckning stått under de facto utgivnings-, intervju-, och citeringsförbud i alla finskspråkiga medier. Vad sannfinnarna än säger, hur ignorant och dumt det än är, kan de räkna med att få det publicerat, men under åberopande av bl a det här citatet framställer de sig själva som nedtystade offer för åsiktsförföljelser och häxjakter.

Venäjä valmistautuu ottamaan talvisodan uusiksi - Ryssland förbereder ett nytt vinterkrig

Mediat kertovat, että venäläisessä historialehdessä on ollut artikkeli Suomen talvisodasta, jossa Neuvostoliiton hyökkäystä on koetettu oikeuttaa. Artikkelin mukaan Suomi oli aikeissa ihan just'kohta liittyä Saksan puolelle ja hyökätä Neuvostoliittoon, joten talvisota oli Neuvostoliitolta perusteltu itsepuolustustoimi ja kaukaa viisas poliittinen siirto.

Medierna berättar att en rysk historisk tidskrift tryckt en artikel om finska vinterkriget med syftet att rättfärdiga den ryska invasionen. Enligt artikeln höll Finland på att ansluta sig till Tysklands sida och invadera Sovjetunionen, så vinterkriget var av Sovjetunionen berättigat självförsvar och ett fjärrsynt politiskt schackdrag.

Neuvostoliiton "kaukaa viisaan poliittisen siirron" seurauksia: Raatteen tien taisteluissa kuolleita neuvostosotilaita ja liikkumattomaksi mennyttä liikkuvaa kalustoa. Kuva: Wikipedia/SA-kuva.

Det var inte bara finländska soldater som blev offer för Sovjetunionens "fjärrsynta politiska schackdrag". Här ser vi sovjetiska soldater stupade i slaget vid Raatevägen och deras rullande materiel som slutat rulla. Bildkälla: Wikipedia/SA-kuva. 

Ei siksi että tämä mitään varsinaisesti uuttakaan olisi, sillä samansuuntaisesti sota perusteltiin myös eräässä kymmenisen vuotta sitten Helsingin Akateemisesta ostamassani venäläisessä Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa, joka oli laadittu yliopistojen pääsykoe- ja alkeiskurssikirjaksi. Jos jotakuta venäjäntaitoista kiinnostaa hankkia kirja, niin sen on toimittanut tiedeakatemian jäsen L.V.Milov, ja teoksen nimi on Istorija Rossii XX - do natšala XXI veka. Kustantaja on Eksmo (kirjoitetaan "käännetyllä e:llä"), painopaikka Moskova ja painovuosi ainakin tällä minun kädessäni olevalla kappaleella 2008.

Inte för att det här är någonting nytt, ty det var i liknande tongångar kriget motiverades i en rysk bok om Rysslands och Sovjetunionens historia, avsedd för inledningskurser och inträdesprov på universitet, som jag för ett tiotal år sedan köpte på Akademiska bokhandeln i Helsingfors. Om jag har ryskkunniga läsare som vill ta del av boken, så kan jag här avslöja att den är redigerad av L.V.Milov, en medlem av ryska vetenskapsakademin, och boken heter Istorija Rossii XX - do natjala XXI veka. Förläggaren är Eksmo (skrivs med e oborotnoje), utgivningsorten Moskva, och utgivningsåret 2008, så står det åtminstone på exemplaret jag håller i handen.

Ribbentropin ja Molotovin allekirjoitukset salaisen lisäpöytäkirjan saksankielisessä versiossa. Kuvalähde: Wikipedia.

Ribbentrops och Molotovs underskrifter under det hemliga tilläggsprotokollets tyskspråkiga version. Bildkälla: Wikipedia.

No, jos asia ei olisi näin vakava, sille olisi syytä katkerasti nauraa, sillä kaikkihan me tiedämme, että hyökätessään Suomeen Neuvostoliitto oli Saksan liittolainen Ribbentropin ja Molotovin allekirjoittaman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla, ja siinä prujussa koko Suomi tunnustettiin osaksi Neuvostoliiton etupiiriä siinä tapauksessa, että tapahtuisi alueiden uudelleenjärjestely (kuten tiedämme, sellaiset jutut vain "tapahtuvat" tuosta vaan Jumalan tai historianjumalattaren käskystä, heh heh). Siis Neuvostoliitto teki sopimuksen Saksan kanssa, että se saa hyökätä Suomeen ja valloittaa koko maan - puolustaakseen itseään Saksan uhalta. Nerokasta logiikkaa.

Skulle det inte handla om en så här allvarlig historia kunde det hela avfärdas med ett sardoniskt skratt, för vi vet ju alla att Sovjetunionen, när det invaderade Finland, var allierat med Tyskland enligt det hemliga tilläggsprotokollet till icke-angreppspakten Ribbentrop och Molotov hade undertecknat, och i det dokumentet förklarades Finland ingå i den sovjetiska intressesfären ifall en "territoriell omorganisering" skulle äga rum (som vi vet "äger" sådana "omorganiseringar" "rum" bara så där, på Guds befallning, eller historiegudinnans måhända, hahaha). Alltså: Sovjet skriver under en pakt med Tyskland om att få invadera och ockupera Finland - för att försäkra sig mot det överhängande tyska hotet. Vad logiskt.

Puolalainen pilapiirros vuodelta 1939, joka vertaa Ribbentropia Saksalaisen ritarikunnan viimeiseen suurmestariin Albrecht Brandenburgilaiseen. Suurmestari lakkautti Saksalaisen ritarikunnan ja ritarikuntavaltion ja alistui sen sijaan Puolan kuninkaan vasalliksi saaden kuninkaan kädestä Preussin herttuan arvonimen - tässä kuvassa taas Puolan kuninkaan paikalla on Stalin. Sittemmin herttuakunta itsenäistyi Puolan ylivallasta ja aiheutti Puolalle kaikenlaisia ikävyyksiä - vähän niin kuin Saksa "itsenäistyi" tästä hyökkäämättömyyssopimuksesta ja aiheutti Neuvostoliitolle kaikenlaisia ikävyyksiä vuonna 1941. Kuvalähde: Wikipedia (käyttäjä Julo). Kuva on ilmestynyt puolalaisessa Mucha-pilalehdessä, piirtäjä ei ole tiedossa.

En polsk karikatyr från år 1939, som jämför Ribbentrop med Albrecht av Brandenburg, den siste stormästaren för Tyska orden. Stormästaren avskaffade Tyska orden och ordensstaten och underkastade sig den polske konungen för att av denne utnämnas till hertig över Preussen - i den här bilden spelar Stalin den polske konungens roll. Senare gjorde sig hertigdömet självständigt och vållade Polen allehanda ohyggligheter, ungefär som Tyskland gav katten i den här icke-angreppspakten och vållade Sovjetunionen allehanda ohyggligheter år 1941. Bildkälla: Wikipedia (användaren Julo). Bilden har tryckts i den polska skämttidningen Mucha, tecknarens namn kunde inte utredas. 

Jutussa riekuttiin ja mässäiltiin Suomen rasistisella venäläisvastaisuudella, josta nostettiin esimerkiksi Viipurin venäläisten murhat vuonna 1918, toki kuolleiden lukumäärää roimasti liioitellen. Kyseiset venäläisethän eivät olleet missään mielessä punaisten puolella - joukossa oli esimerkiksi yrittäjiä ja porvareita, jotka todennäköisesti hurrasivat kaupunkiin saapuneille valkokaartilaisille ja pitivät näitä vapauttajinaan. Monet olivat varmasti Suomen kansalaisia (kyllä vain, suuriruhtinaanmaassa oli oma kansalaisuus tai jonkinlainen kotiseutuoikeus). Se, että heidät murhattiin pelkän äidinkielen perusteella, oli tosiaankin rasistinen etninen puhdistus, eikä missään tapauksessa kunniakkaimpia sivuja Suomen historiassa.

Artikeln frossade i finnarnas rasistiska ryssfientlighet, som åskådliggjordes med morden på ryssarna i Viborg år 1918, varvid dock antalet mördade rejält överdrevs. Ryssarna i fråga var ju inte i någon bemärkelse "röda" - bland dem återfanns bl a företagare och borgare som med all säkerhet välkomnade vitgardisternas intåg i staden som befrielse. Många var säkert finländska medborgare (och javisst, storfurstendömet hade eget medborgarskap eller åtminstone någon sorts hembygdsrätt). Att de mördades bara därför att de talade ryska var faktiskt en rasistisk etnisk rensning och definitivt inte något särskilt ärorikt kapitel i Finlands historia.


Tapaus kuitenkin heijastelee sitä, mikä oikeasti on ongelmallista siinä, että myönnämme ja otamme puheeksi historiamme kipeät kohdat. Kun käsittelemme niitä avoimesti, odotamme vastapuoleksi mieltämiltämme yleisinhimillistä vastavuoroisuutta - sitä, että he myöntävät vastaavasti oman historiansa häpeäpilkut. Mutta juuri tämä vastavuoroisuus on Venäjältä kadonnut.

Fallet återspeglar dock det huvudsakliga problemet med att vi medger och diskuterar de mera ljusskygga aspekterna av vår historia. När vi öppet dryftar dem, förväntar vi av motståndarsidan allmänmänsklig ömsesidighet - att den andra sidan på motsvarande sätt medger skamfläckarna i sin egen historia. Men det är precis denna ömsesidighet som saknas i Ryssland.

Kaikki virheet, jotka me myönnämme, ovat Venäjän näkökulmasta heikkouden merkkejä, ja ne käännetään aseiksi meitä vastaan. Sitä vastoin Venäjä itse ei tee virheitä, ainoastaan jaloja sankaritekoja, ja myös virheet selitetään jaloiksi sankariteoiksi kyynisesti valehtelemalla. En tiedä, mikä on Venäjän historiankirjoituksen nykyinen linja esimerkiksi niihin joukkomurhiin, joita neuvostoliittolaiset partisaanit tekivät suomalaisissa rajakylässä, mutta eiköhän nekin uudelleenmääritellä jollain keinoin sankariteoiksi. Ehkä ne kylät selitetään suomalaisten raskaasti aseistetuiksi kaukopartiotukikohdiksi, mene tiedä.

Varje gång vi medger ett fel vi begått ser Ryssland en bräsch i vår mur och utnyttjar felet som ett vapen mot oss. Däremot begår Ryssland inga fel, allt är bara ädla hjältedåd, och även felen förvandlas efteråt till ädla hjältedåd genom att cyniskt ljuga om dem. Jag vet inte vad den ryska historieskrivningen i dag säger om de massmord som sovjetiska partisaner begick i finländska gränsbyar, men jag antar att de också på något sätt omdefinieras till hjältedåd. Kanske byarna framställs som tungt väpnade operationsbaser för finländska fjärrpatruller.