Luen nyt Ephraim Kishonin, poliittiselta kannaltaan oikeistolaiseksi tiedetyn israelilaisen huumorimiehen vanhoja pakinoita saksalaisena valikoimana otsikolla Drehen Sie sich um, Frau Lot - "Kääntykää ympäri, rouva Loot". Raamattuun perehtymättömälle nuorelle ja jumalattomalle sukupolvelle - tämä sukupolvi on paha sukupolvi, sanoo Herra - tiedoksi annettakoon, että kirjan nimi on viittaus Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, sen yhdeksänteentoista lukuun, jossa Loot pakenee Sodoman kaupungista ennen kuin Herra hävittää sen tulella ja tulikivellä. Loot saa ankaran käskyn olla kääntymättä katsomaan Sodoman tuhoa ja pääsee pakoon, kun taas Lootin vaimo kääntyy ja muuttuu suolapatsaaksi. - Unkarilaissyntyinen Kishon on aina ollut suosittu kirjoittaja Saksassa, ja ainakin osa hänen kirjoistaan on käännetty saksan kautta. Tietääkseni hän kirjoittaa hepreaksi, tai mahdollisesti rinnakkain hepreaksi ja englanniksi. Nuorena poikana luin paljon Kishonia, ja nyt vanhemmalla iällä huomaan olevani hyvin kishonilainen silloin kun innostun olemaan vitsikäs. Ainakin Schimpanssonin tarinassa on selvästi Kishonin vaikutusta.
Lisäksi päätin nyt ottaa Abu Chacran kauniiseen käteen ja aloittaa vakavissani arabian opinnot. Hepreani ei toki ole lähelläkään valmista, mutta seemiläisten kielten sukulaisuus on oikeasti niin läheinen, että alkeishepreankin pohjalta arabia näyttää vilisevän tuttuja, järkeenkäypiä ja ymmärrettäviä sanoja. Alun perin ajattelin tehdä hepreasta portin laajempaa seemiläisten kielten harrastusta varten, kun arabiankaan osaajia ei puissa kasva, ja nyt näyttää siltä, että se on aivan toimiva ajatus.
Joku Gregor Dallas on lopultakin kirjoittanut sen kirjan, jota olen kaipaillut: Poisoned Peace: 1945 - The War that Never Ended. Sisällysluettelon perusteella kirja näyttäisi olevan varsin kattava kuvaus kaikista niistä epäoikeudenmukaisuuksista, jotka toisen maailmansodan loppuselvittelyissä sementoitiin puoleksi vuosisadaksi: esimerkiksi Saksojen raja oli alkuperältään pelkkä tilapäinen aselepolinja, jota varmaankaan ei tarkoitettu niin pysyväksi kuin miksi se sitten muodostui, kun rintamat jähmettyivät kylmään sotaan. Kirja kiinnittää näköjään erityistä huomiota Puolaan, kuten oikein onkin.
Jotkut asiat voi ilmaista tyrmäävällä yksinkertaisuudella. Kun ryssä piti 60-vuotiskinkereitä sodan muistoksi, telkkarissa sivuttiin Puolaakin ja siitä todettiin lakonisesti, että "toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Puola siirrettiin 200 kilometriä länteen".
VastaaPoistaKyllähän mä tiesin, tietysti, jo valmiiksi, mutta pysäytti se silti. Hospistakeikkaa, otamme Puolan ja siirrämme sitä 200 kilometriä länteen.