maanantai 3. lokakuuta 2005

Studia Celtica Helsingiensia

Studia Celtica Helsingiensia tuli sitten painosta. Järkyttävää kyllä minun vertailuni Kalle Päätalosta ja Séamus Ó Griannasta näkyy olevan ainoa suomenkielinen artikkeli, joka kokoelmaan sisältyy - tietysti kirja-arvosteluja lukuun ottamatta. Eikä minunkaan juttuni ole kovin hyvää suomea. Siellä täällä on aivan kauheaa jaarittelua ja vatkutusta, jonka kai on tarkoitus kätkeä asian puute. Juttu näyttää kaikkine lähdeviitteineen huomattavasti tuhdimmalta kuin onkaan. Mutta kai maar sen nyt jaksaa lukea. Yksi selvä virhe siihen on jäänyt: englantilaismielinen mies, joka Séamus Ó Griannan romaanissa Tairngreacht Mhiseoige - se muuten pitäisikin lukea uudestaan - vokottelee kansallismielistä irlantilaistyttöä, ei tosiaankaan ole nuori mies, vaan jo keski-ikäinen asianajaja. Muistin hänet ainakin suhteellisen nuorena miehenä, koska tiesin hänen iskeskelleen sitä pimua.

Päätalon pilkkaaminen on jo niin vanha vitsi, etten halua enää kuulla sitä. Kuten sanottu, päätin ottaa hänet kohteekseni siksi, että jos hän olisi iirinkielinen kirjailija, häntä varmasti arvostettaisiin. Luin artikkelia varten kaksi hänen romaaniaan, jotka kuvasivat ennen muuta murrosikää ja aikuistumista, teacht in inmhe fir, kuten iiriksi sanottaisiin. Sen lisäksi kävin läpi kaiken löytämäni sekundäärikirjallisuuden, jossa Päätalo edes yritettiin ottaa vakavasti. Sitä ei ollut paljoakaan. Näin jälkeenpäin olen kyllä jäänyt uteliaaksi sen suhteen, mikä se "sonnien yö" oli, jonka yhteydessä Kalle pääsi seksuaalisesta viattomuudestaan ja jota hän myöhemmin kovasti häpeili. Nimityksen ja asiaan liittyvän kiertelyn, kaartelun ja nolostelun perusteella voisi äkkinäistä harkitsevaisempikin luulla, että kyseessä olivat joko homoseksuaaliset orgiat tai lehmiinsekaantujaiset.

Artikkelini loppujohtopäätös on masentavampi kuin itse haluaisin: Séamus Ó Grianna näyttäytyy käsiin murenevan kielen esitaistelijana ja hänen kootut teoksensa lähinnä jonkinmoisena testamenttina, Päätalo taas on mahdollisista puutteistaankin huolimatta osa elävän kulttuurikielen elävää kehityskaarta. Séamus Ó Grianna pitäytyy koko ikänsä samoissa kerronnallisissa keinoissa ja teemoissa, Päätalo taas kehittyy päähenkilönsä mukana ja osallistuu isänmaan kohtalonhetkiin, jos kohta ei koekaan jonkin talvisodan kaltaisia maailmanhistoriallisia trivialiteetteja läheskään niin syvästi kuin esim. omat seksuaaliset valloituksensa. (Päätalolla muuten on kielessään omintakeisia siitineloon viittaavia ilmauksia: yksi mieleen jäänyt sanonta oli lihani laukesi, joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa siemensyöksyä. Toivoisi noiden leviävän laajempaan käyttöön, kuten Päätalon kielellisten erikoisuuksien yleensäkin.)