Suurin osa siitä, mitä erilaiset lehtineekerit ja vasemmisto-"intellektuellit" nykyään väittävät äärioikeistosta, on kahdella ratkaisevalla tavalla väärässä, pielessä, päin helvettiä. Seuraavat kaksi kardinaalivirhettä tekevät tätä aihetta koskevasta kirjoittelusta enimmäkseen lähtökohtaisesti arvotonta.
Det mesta av det som allehanda mediamurvlar och självutnämnda intellektuella på vänsterkanten påstår om extremhögern är på två avgörande sätt fel, dumt och idiotiskt. De följande två kardinalfelen gör det mesta som skrivs om temat nästan alltid värdelöst och omöjligt att ta på allvar.
1) Äärioikeiston "nationalismin" ja "isänmaallisuuden" vakavasti ottaminen. Kaikenlaisella nationalismin historiaa käsittelevällä kirjallisuudella on nyt julkaisubuumi, kun älyköt haluavat älyllistää asioita. Todellisuudessa kuitenkin äärioikeiston yritys esittää "kansallismielistä", "kansallisen kulttuurin puolustajaa" on täysin vailla erityistä sisältöä. Se on joko tekopyhää teeskentelyä, tai sitten kyseessä on tietoinen pyrkimys omia kansallisen kulttuurin määrittely-ylivalta.
1) Att man alls tar den högerextrema "nationalismen" och "fosterländskheten" på allvar. All litteratur som handlar om nationalismens historia upplever nu en högkonjunktur, när intellektuella vill intellektualisera saker och ting. I verkligheten är dock extremhögerns försök att uppträda som "nationalistisk" och dess bedyranden om att "försvara nationell kultur" tomma fraser utan innehåll. Det handlar antingen om rent hyckleri eller om medveten strävan att ta över hegemonin att definiera vad som är nationell kultur.
Tyypillinen äärioikeistolainen on kirjavaksi tatuoitu hevirokkari, jonka äidinkielen osaaminen rajoittuu englanninsekaiseen slangiin ja jonka ainoa kulttuuri on kansainvälistä kulttuuripuuroa. Hänenlaisellaan ei ole mitään asiaa esiintyä suomalaisen kulttuurin tai sivilisaation puolustajana, varsinkin kun muistetaan, että hänen aatteeseensa kuuluu sulkea suomalaisuuden ulkopuolelle merkittävä osa perinteistämme, suomenruotsalaisuudesta alkaen.
En typisk högerextremist är en heavymusiker vars kunskaper i modersmålet begränsar sig till en vulgär gatujargong uppblandad med engelska ord och vars enda kulturbakgrund består av internationell masskultur. En sådan en borde inte alls uppträda som finskhetens försvarare, inte minst därför att hans ideologi handlar om att utesluta en stor del av traditionell finländsk kultur, inte minst finlandssvenskheten.
Hänen aatteensa toteutuminen ei todellakaan olisi mitään suomalaisuuden elvyttämistä, vaan sen radikaalia uudelleenmäärittelemistä. Sellaisena siitä myös pitäisi puhua, sen sijaan että omanlaisensa "poliittisen korrektiuden" puitteissa ollaan ottavinaan vakavasti hänen läpinäkyvä yrityksensä esittää kulttuuri-isänmaallista.
Skulle hans ideologiska visioner gå i uppfyllelse så skulle detta inte utgöra något finskt kulturellt återuppvaknande, utan en radikal omdefiniering av finskheten. De som är beredda att diskutera och kommentera extremhögerns kulturella målsättningar borde inse detta och utgå därifrån. I stället iakttar de en sorts "politisk korrekthet" och låtsas ta på allvar extremhögerns lätt genomskådade "kulturpatriotism".
2) Venäjä-kriittisyyden rinnastaminen rasismiin. Ei siitä monta päivää ole, kun joku Voima-lehteen (minnepä muuallekaan) kirjoittava partanaama taas kerran selitti virtuaalisormi ojossa, kuinka muslimeista tai Venäjästä tehdään nationalistisessa propagandassa "Toinen", johon omat kielteiset puolet heijastetaan. Muslimeista olen samaa mieltä, koska äärioikeiston mielikuvat muslimeista muistuttavat usein erehdyttävästi sitä, mitä he itse ovat ja tekevät.
2) Att man jämställer en kritisk attityd till Ryssland med rasism. Det har inte gått många dar sedan någon skäggig kille som givetvis skrev i Voima än en gång förklarade för oss med det virtuella pekfingret i högsta hugg hur muslimer eller Ryssland i nationalistisk propaganda blir "den Andre" som man överför sina egna negativa sidor till. Vad gäller muslimer hade han givetvis rätt, ty extremhögerns föreställningar om muslimer är till förväxling lika extremhögern själv.
Venäjä on eri asia. Venäjä on suuri, militarisoitu valtio, joka on tuossa vieressä ja joka on osoittanut käytännössä hyökkäyshalunsa ja pahan tahtonsa. Venäjä ei ole hajanainen joukko maahamme rantautuneita hätääntyneitä ihmisiä. Venäjä on valtio, jolla on armeija ja jonka tiedotusvälineet lietsovat vihaa ja epäluuloa esimerkiksi Suomea kohtaan. Sen takia tulee voida keskustella Venäjän uhasta ja sen torjumisesta ilman, että intellektuelleina itseään pitävät leimaavat koko aiheen tyhmien kapiaisten löpinäksi tai fasistisen vallankaappauksen valmisteluksi. (Itse asiassa armeija on tällä hetkellä ainoa turvamme fasistista vallankaappausta vastaan, koska kaikki muut instituutiot ovat pettäneet meidät.)
Ryssland är en annan historia. Ryssland är en stor, militariserad stat som ligger bredvid och som redan i praktiken bevisat sin krigstokighet och illvilja. Ryssland är inte en oorganiserad skara panikslagna människor som av en slump hamnat i Finland. Rysland är en stat med en armé och med medier som bland annat propagerar hat och misstankar mot Finland. Därför är det nödvändigt att vi kan diskutera hotet från Ryssland och avvärjandet av detta hot utan att självutnämnda intellektuella utmålar det som dumt yrkesmilitärsvammel eller förberedelser till en fascistisk statskupp. (I verkligheten är armén snarast det enda skydd vi för närvarande har mot en fascistisk statskupp, eftersom alla andra institutioner har svikit oss.)
Voisi luulla koko vasemmistoälymystön olevan täysin Venäjän tiedustelupalvelun talutusnuorassa, niin halutonta se on myöntämään itänaapurin roolia äärioikeistomme tukijana. Toki on turhaa panna aktiivisen pahantekijyyden tiliin sitä, mikä voidaan paljon paremmin selittää tyhmyydellä, tietämättömyydellä, ennakkoluuloisuudella ja älyllisellä laiskuudella, ja nämä synnithän ovat varsin tavallisia vasemmistoälymystön keskuudessa (itse asiassa huomattava osa persuilusta ja äärioikeistolaisuudesta on aika osuvaa puskateatteriparodiaa lapsellisemman sortin äärivasemmistosta).
Man skulle kunna tänka sig att hela vår vänsterintelligentia styrs av ryska underrättelsetjänster, såpass ovillig är den att medge att vår extremhöger stöds av den östra grannen. Å andra sidan är det onödigt att tillskriva medveten illvilja det som bättre kan förklaras med dumhet, ovetskap, fördomar och intellektuell lättja - mycket vanliga synder bland vänsterintelligentian (i själva verket är sannfinska extremhögerfasoner till en stor del rätt träffande buskisparodi på de barnsligaste vänsterextremisterna).
