Suositut tekstit

perjantai 28. kesäkuuta 2024

Wilhoitin laki - Wilhoits lag

 Amerikkalainen säveltäjä Frank Wilhoit (ei yhteiskuntatieteilijä Francis Wilhoit) esitteli kommentissaan Crooked Timber -blogiin seuraavan "Wilhoitin lain":

Den amerikanske komponisten Frank Wilhoit (inte samma person som samhällsvetaren Francis Wilhoit) formulerade i en kommentar till bloggen Crooked Timber följande "lag", som kommit att kallas Wilhoits lag:

"Konservatiivisuus määritellään yhdellä ainoalla väitteellä, joka kuuluu:

Tulee olla sisäryhmiä, joita laki suojelee muttei velvoita, ja ulkoryhmiä, joita laki velvoittaa muttei suojele."

"Konservatism definieras med ett enda påstående, som lyder:

Det bör finnas ingrupper, som lagen tar i försvar men inte förpliktar, och utgrupper, som lagen förpliktar men inte tar i försvar."

Itse muotoilin tämän niin, että persut vastustavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, koska se on heille sortoa - se tarkoittaa, että he joutuisivat pelaamaan samoilla säännöillä kuin kaikki muut. Sellainen olisi heidän mielestään epäreilua, koska se tarkoittaisi, että hekin voisivat hävitä pelin. Sellaiset säännöt, joiden puitteissa persukin voi hävitä, ovat persun mielestä epäreilut säännöt.

Själv formulerade jag det här så, att sannfinnarna bekämpar jämlikhet och jämställdhet, som för dem är förtryck - de skulle vara tvungna att iaktta samma regler som alla andra. Det skulle de uppfatta som orättvisa, eftersom det skulle innebära att också de kunde förlora. Ett spel där också sannfinnen kan förlora är for sannfinnen ett orättvist spel.

Wilhoitin mukaan konservatismin alkuperäinen perusperiaate oli, että kuningas ei voi tehdä mitään väärin, ja tämä koski myös kuninkaan ystäviä. Nykytilanteessa kuningasta ei enää ole tässä mielessä, tai kuningas (tai kuninkaan ystävät) ei ole yksi ihminen, vaan kokonainen poliittinen ryhmäkunta, kuppikunta tai eriseura.

Enligt Wilhoit lydde konservatismens ursprungliga grundprincip att konungen aldrig kan göra någonting fel, och detta gällde sen också för konungens vänner. I dagens situation existerar "konungen" inte i den här bemärkelsen, eller snarare är konungen (och hans vänner) inte längre en enda person, utan ett helt politiskt kotteri eller en fraktion.

Koska konservatismin perusperiaatetta on mahdotonta hyväksyä noin suoraan esitettynä, sanoi Wilhoit,  vuosisatojen varrella on kirjoitettu tuhansia sivuja mukafilosofista roskaa periaatteen hämärtämiseksi näkyvistä. Nyt ihmiskunnan kouluttautuneisuus ja sivistys ovat kuitenkin siinä määrin rapautuneet, että perusperiaate riittää ja mukafilosofiasta voidaan luopua, koska tänään konservatismi tarkoittaa yksinkertaisesti peittelemätöntä väkivaltaa, jolla perusperiaatetta pidetään voimassa ja puolustetaan. Ja kyllä vain, tämän näkee juuri persuista.

Wilhoit medger att det är omöjligt att acceptera den konservativa grundtesen om den framförs i sådant klarspråk, och därför har det skrivits tusentals sidor av skenfilosofisk trams för att skymma principen. Nu har mänskligheten dock blivit så mycket mindre bildad och utbildad att grundprincipen räcker och skenfilosofin kan kastas i skräpet, ty i dag handlar konservatism bara om att slå vakt om grundprincipen med ohämmat våld. Och javisst, det är sannfinnarna som här avses.

Wilhoitin mielestä mitään poliittisia filosofioita ei edes ole, paitsi konservatiivisuus tässä muodossa esitettynä - ja antikonservatiivisuus, joka tarkoittaa, että lain on yhtä lailla sekä suojattava että velvoitettava kaikkia. Siis - legalismi. Ja kun omassa maailmankatsomuksellisessa kehityksessäni päädyin legalismiin, persut tiesivät tarkalleen mitä tekivät kun savustivat minut ulos mediasta.

Enligt Wilhoit finns det inga politiska filosofier alls förutom konservatism i ovannämnd bemärkelse - och antikonservatism, som innebär att lagen jämlikt bör skydda och förplikta alla. Alltså - legalism. Och när jag i utvecklingen av min egen världsåskådning uppnådde det stadiet att jag gick in för legalism, visste sannfinnarna exakt vad de gjorde när de rökte ut mig ur medierna.

Legalismi - laki - kun sattuu olemaan heidän päävihollisensa, ja autoritarismi, jossa oikeuksia on vain kuningas Halla-aholla ja hänen ystävillään, on heidän tavoitteensa, jonka he käytännössä ovat jo saavuttaneet.

Legalism - lagen - råkar vara deras huvudsakliga fiende, och autoritarism, där det bara är hans majestät Halla-aho och hans kompisar som har några rättigheter, är deras mål, som de i praktiken redan nått.

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Perussuomalaisten liittolainen puukotti lasta - En allierad till sannfinnarna knivhögg ett barn

 Sebastian Lämsä, pitkän linjan äärioikeistolainen, on nyt epäiltynä lapsen puukottamisesta. Lämsällä on kokemusta alalla, hän oli mukana, kun Li Anderssonin ja Mikael Brunilan äärioikeistoa käsitelleen kirjan esittelytilaisuuteen hyökkäsi Vastarintaliikkeen taistelijoita teräaseet räpylöissä. Sittemmin Lämsä pakoili viranomaisia kahden vuoden ajan, kunnes jäi kiinni Kuopiossa lähtiessään pakoon poliisipartiota - itse asiassa partiot olivat aivan eri tyypin kannoilla, tavallisen ryöstäjärikollisen, mutta poliisit olivat toki tyytyväisiä, kun heitä lykästi näin.

Sebastian Lämsä, en välkänd högerextremist sedan länge, är nu anhållen efter att ha knivhuggit ett barn. Lämsä har tidigare erfarenhet av dylika bravader, ty han var med när kämpar från Nordiska motståndsrörelsen med kalla vapen i högsta hugg försökte stoppa presentationen av Li Anderssons och Mikael Brunilas bok om högerextremism i Finland. Därefter tillbringade Lämsä två år på rymmen undan myndigheterna, men till slut fick polisen tag i honom, när han i Kuopio förskräcktes av patrullerande konstaplar och ådrog sig deras uppmärksamhet. Egentligen försökte patrullen anhålla en helt annan person, en vanlig hederlig rånare, men konstaplarna var naturligtvis glada över överraskningspresenten.

Perussuomalaisten reaktio oli tietysti näkemisen arvoinen. Kuullessaan tapahtuneesta Riikka Purra vetäisi heti käyntiin maahanmuuttajavihakoneensa valmiina nettoamaan tapahtuneesta kaikki tarjolla olevat poliittiset irtopisteet. Taisi Purran naama venähtää kun osoittautui että rikoksesta epäilty oli omia, eli äärioikeistolaisia.

Sannfinnarnas reaktion på Lämsäs knivdåd var naturligtvis ett veritabelt komedispektakel. När Riikka Purra hörde om det skedda, satte hon på fläcken i gång den högerextrema propagandamaskinen och erbjöd oss en ny servering skräckhistorier om farliga invandrare. Jag kan föreställa mig att hon blev riktigt lång i ansiktet när det visade sig att den misstänkte var en av hennes egna, en högerextremist.

Kokoomuksessakaan ei toki osattu reagoida kovin fiksusti. Siellä mentiin tuomitsemaan "kaikki ääriliikkeet", siis myös vasemmistolaiset ääriliikkeet, ikään kuin Suomessa muka olisi väkivaltaan valmiita vasemmistoradikaaleja, vieläpä sellaisia, jotka puukottaisivat lapsia. Kun ei ole, katsokaa vaikka Supon raportista. Luultavasti on jonkin verran sellaisia, jotka ovat valmiita vahingoittamaan omaisuutta, mutta esimerkiksi anarkisteilla on varsin vahva sisäinen kontrolli tällaista vastaan, koska heikäläiset näkevät selvästi rikosluonteisen pahanteon aatteen nimissä nimenomaan taktisesti typeränä: jos koko maailma alkaa kertoa mauttomia pomminheittäjävitsejä kun vain kuulee sanan "anarkisti", niin taktisesti typerintä, mitä anarkisti voi tehdä, on heitellä pommeja.

Samlingspartiet kunde inte heller reagera särskilt klokt. Där gick man och fördömde "alla extremrörelser", inklusive vänstern, som om det alls fanns några våldsbenägna vänsterradikaler i Finland. t o m sådana som vore beredda att knivhugga barn. Det finns det inte, kolla rapporterna från Skypo. Förmodligen är en del vänsterradikaler villiga att begå skadegörelse, men t ex anarkisterna har en mycket stark intern kontroll mot sådant, eftersom de uppenbarligen ser det som taktiskt oklokt att begå brott i ideologins namn. Om hela världen börjar berätta korkade vitsar om bombkastning bara den hör ordet "anarkist" uttalas, är det verkligen korkad taktik av anarkister att alls kasta bomber.


Pommeja heittelevä kliseeanarkisti 1970-luvulla ilmestyneen suomalaisen huumorisarjakuva-albumin "Arsene Anarkisti" kannessa. Sarjakuva sijoittui Brutalia-nimiseen kuvitteelliseen maahan, joka vaikutti lähinnä balkanilaiselta - soluttauduttuaan hienoille kutsuille päähenkilö, anarkisti Arsene, joutui kuuntelemaan vanhan kenraalin muisteluksia sotaseikkailuistaan Hrtskosevinia-nimisessä maasssa (vrt. Hercegovina). Itse päähenkilön aatteet eivät olleet kovin poliittisesti hienostuneita - eräässä repliikissään hän julistaa: "Ja autotehdas on ehdottomasti hävitettävä, samoin rautatiet ja kaikki." Vaikutelma oli, että Arsene oli enemmän antimodernisti kuin varsinainen anarkisti ja että albumin tekijöille anarkismi oli pikemminkin pommien heittely poliittisena metodina kuin mikään varsinainen ideologia. Valitettavasti suomalaisen sarjakuvan aikakirjat eivät tiedä kertoa paljon mitään tästä mainiosta albumista. Albumin takakansi lupasi seuraavaa seikkailua nimeltä "Arsene lomailee" (selvä viittaus Ahmed Ahneeseen), mutta sitä ei tietenkään ilmestynyt, surullista kyllä.

Klichén om den bombkastande anarkisten förkroppsligad i omslagsbilden på det på sjuttiotalet tryckta finska humoristiska seriealbumet "Arsene Anarkisti". Serien utspelade sig i det imaginära landet Brutalien, som snarast gjorde ett balkanskt intryck - när hjälten Arsene infiltrerat ett fint gästabud, fick han stå ut med hur en gammal general berättade om sina krigsäventyr i ett land som hette Hrtskosevinien (jfr Hercegovina). Arsenes anarkistiska tänkande var inte särskilt djupsinnigt - i en av sina språkbubblor förkunnade han: "Alltså, bilfabriken måste vi absolut bli av med, järnvägarna och sånt likaså." Man fick intrycket att Arsene snarare var antimodernistiskt än anarkistiskt inställd: tydligen föreställde sig albummakarna anarkismen snarast som en metod (bombkastning), inte som en politisk ideologi. Dessvärre står det mycket litet i finska tecknade seriers krönikor om det här roliga albumet. Dess baksidestext lovade förresten att det följande albumet skulle heta "Arsene lomailee" ("Arsene på semester" - en uppenbar anspelning på den finska titeln på Iznogoud-albumet "Iznogoud går på pumpen"). Dessvärre kom Arsenes semesteräventyr aldrig ut.

Arsenen nimi tulee tietenkin Maurice Leblancin luomalta mestarivarashahmolta Arsène Lupinilta, josta kertova televisiosarja pyöri Suomessakin samalla vuosikymmenellä.

Arsene fick sitt namn av Arsène Lupin, Maurice Leblancs mästertjuv. En teveserie om Lupin visades på finsk teve på sjuttiotalet.



Niissä pienissä kommunistipuolueissa, joita nyttemmin lienee jo puoli tusinaa, ei myöskään ole väkivaltapotentiaalia - ei siksikään, että niiden jäsenistö pakkaa olemaan jo ikääntynyttä. Jos Venäjä miehittäisi Suomen, kommunistit toimisivat toki riemukkaasti miehittäjän käsikassaroina, mutta tämä ei ole realistinen uhka nyt kun olemme Natossa (jota kommunistit varmaankin vastustivat juuri tämän takia - heiltähän menivät hukkaan lupaavat nousujohteiset urat miehityshallinnossa).

De små kommunistpartierna, som antagligen redan är ett halvdussin till antalet, har inte heller någon våldpotential - medlemskåren brukar ju också vara lite för gammal i gamet för sådant. Skulle Ryssland ockupera Finland så skulle kommunisterna givetvis sälla sig till kollaboratörerna, men det här hotet är inte särskilt realistiskt längre, när vi blivit Natomedlemmar (det är väl precis därför kommunisterna så envist bekämpade Natoanslutningen - de ville ju inte gå miste om en garanterad befordringsgång i ockupationsförvaltningen).

Myös Supo on tähän asti (tuskin tästedes, koska laitos on uskottu perussuomalaiselle, joka tietysti on puolueensa tavoin epäisänmaallinen ja valmis käyttämään valtaansa poliittisesti väärin) korostanut, että Suomen sisäistä turvallisuutta uhkaavat vasemmiston sijasta äärioikeistolainen terrorismi ja islamistinen terrorismi. Jälkimmäinen on kuitenkin ollut meillä vähäistä, ilmeisesti Supon hyvän ehkäisevän poliisityön ansiosta. Sillekin tulee varmasti loppu perussuomalaisen johtajan myötä, koska persut tarvitsevat islamistisia terroritekoja tekosyyksi kansalaisoikeuksien rajoittamiselle ja mielivaltaisille pidätyksille, joita he varmasti jo valmistelevat ja suunnittelevat.

Hittills har Skypo framhävt (men inte hädanefter, nu när verket övergetts åt en sannfinsk ledare, som lik sitt parti är helt ofosterländsk till sinnes och kommer att missbruka sin makt till snävt partipolitiska ändamål) att Finlands inre säkerhet inte hotas av någon vänster, utan av högerextrema terrorister och islamistiska dito. Islamistisk terrorism har dock hos oss förekommit i rätt betydelselös omfattning, och vi bör tacka Skypo på våra bara knän för lyckat preventivt polisarbete. Men det blir det säkert slut med när den sannfinske direktören tar över, ty sannfinnarna behöver islamistiska terrordåd för att rättfärdiga de inskränkningar av medborgerliga rättigheter de alldeles säkert redan planerar, inte minst i form av godtyckliga arresteringar.

Persut kokevat jatkuvasti kiistää Suomessa äärioikeistolaista terroria olevankaan, mikä johtuu siitä, että he toimivat symbioosisuhteessa varsinaisen terroriin valmiin äärioikeiston (lähinnä Vastarintaliikkeen) kanssa. Uskallan jopa sanoa, että peräsuolinkaisilla on henkilötasolla läheisemmät suhteet Vastarintaliikkeeseen kuin Jaana Kavoniuksen, Panu Huuhtasen ja Marco de Witin tyyppisten kummelihahmojen piireihin. 

Sannfinnarna försöker naturligtvis hela tiden avfärda alla påståenden om att det finns någon extremhöger i Finland, vilket beror på att de lever i symbios med den extremhöger som är genuint villig att begå terrordåd (jag tänker här främst på Motståndsrörelsen). Jag vågar t o m påstå att sannfanskapet har närmare relationer till Motståndsrörelsen än till sådana clownfigurer som Jaana Kavonius, Panu Huuhtanen, Marco de Wit och tokstollekretsarna kring dem.

Itse asiassahan yksi näyttävimmistä persupoliitikon eroista on viime vuosina ollut Ano Turtiaisen tapaus, jossa oli monella tapaa taustalla Turtiaisen lähentyminen kummeliäärioikeistoon. Räikein tapaus oli Turtiaisen joutuminen epäillyksi puolustusvaliokunnallr annetun selonteon vuotamisesta Venäjälle. Persujen taustavoimissa riittää venäläismielistä porukkaa, kuten olemme moneen kertaan nähneet ja kokeneet, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan he ovat kokeneet siivota rivejään avoimimmin ja röyhkeimmin (tai hölmöimmin) putinistisesta aineksesta. Kaheliäärioikeistolla ei sellaisia estoja ole, ja eräät heikäläiset ovatkin innolla valokuvautelleet itseään samoissa ryhmäportreteissa arkkiputinisti Johan Bäckmanin kanssa.

Den senaste sannfinnen som fått avsked från partiet var vad jag vet Ano Turtiainen, som på många sätt berodde på att han blivit alltför mera lik tokstollehögern. Det mest flagranta var att han blev misstänkt för att ha låtit en till försvarsutskottet riktad redogörelse läcka till Ryssland. Det står massor av Rysslandvänner bakom sannfinnarna, som vi många gånger om sett och upplevt, men sedan Ukrainainvasionen har partiet försökt rensa bort de mest öppna, fräcka eller korkade putinisterna från partiet. Stollehögern har inga sådana hämningar, och en del av dessa har låtit sig fotograferas i grupporträtt med ärkeputinisten Johan Bäckman.

Perussuomalaiset sitä vastoin esiintyvät mielellään avoimesti väkivaltaiseen fasismiin suuntautuneiden Vastarintaliikkeen poikien kanssa. Sen reilun vuosikymmenen aikana, jolloin minä olen ollut de facto -julkaisukiellossa suomeksi, pääkielellämme kirjoittavat valtavirtaviestimet eivät käytännöllisesti katsoen kertaakaan ole uskaltautuneet avoimesti ottamaan esille tätä yhteyttä. Ilmeisesti heillä on ollut persun pelko perseessä ja vieläpä todella syvällä.

Sannfinnarna uppträder däremot gärna i samma porträtt med killarna från Motståndsrörelsen, som är öppet inriktade på fascistiskt våld. Under det dryga årtionde som jag varit persona non grata i finskspråkiga medier, har våra mainstreammedier praktiskt taget inte en enda gång vågat ta upp förbindelsen mellan sannfinnarna och motståndsmännen. Tydligen har de varit så rädda för sannfinnarna.


Yhdeksän vuoden takainen kuva persujen ja Vastarintaliikkeen yhteiskokoontumisesta. Huomaa etualalla kirjailija Timo Hännikäinen, jota ei ole erikseen etiketillä merkitty.

Olli Immonen, joka kuvassa näkyy, ei ole joutunut eroamaan puolueesta, kuten Ano Turtiainen.

Den här bilden togs för nio år sedan: sannfinnarna och Motståndsrörelsen i broderlig endräkt. I förgrunden ser vi författaren Timo Hännikäinen, som inte särskilt etiketteras.

Olli Immonen, som vi ser i bilden, har inte tvingats lämna partiet, som Ano Turtiainen.



Nyt lehtineekerit toki sanovat pari pahaa sanaa äärioikeistoterrorismin uhasta, kun kakka on jo housuissa. Tietenkään he eivät uskalla ottaa esille persujen yhteyksiä väkivaltaiseen äärioikeistoon, eivät liioin sitä, että mitään väkivaltaista äärivasemmistoa, johon persut aina viittaavat ylilyöntiensä yhteydessä, ei Suomessa tällä hetkellä ole eikä sen nousu liioin ole näköpiirissä.

I dag är murvlarna naturligtvis villiga att säga ett par indignerade ord om det högerextrema terroristhotet, när skadan redan är skedd. Naturligtvis vågar de inte ta upp sannfinnarnas kontakter till den våldsbenägna extremhögern, inte heller påpekar de att den våldsamma extremvänster som sannfinnarna alltid rättfärdigar sina excesser med för närvarande inte existerar i Finland och inte heller är i sikte.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Vanha Timo Soini -parodiani

Minä olen Soinin Timo. Minä olen heimopäällikkö. En paha musta, vaan hyvä valkoinen heimopäällikkö. Minun heimoni on soturien heimo. Oikea soturi on mies. Se juo viinaa. Se lyö kun vittuillaan. Ohoh, nyt tuli sivulause. Sori.

maanantai 3. kesäkuuta 2024

Incelien seksuaaliset halut uhkaavat isänmaan turvallisuutta

Jos sosiaalisesti kyvytön ja ruma, incel-tyyppinen suomalaismies yrittää naimisiin kauniin venäläisen naisen kanssa, turvallisuusviranomaisillamme tulee olla valtuudet mitätöidä avioliitto, koska kyseessä on selvästi vihollisen vakoojan kulissiliitto.

Incelien seksuaaliset halut ovat ylipäätään vaaraksi isänmaan turvallisuudelle, ja heille tulisi kansakunnan edun nimissä tehdä kastraatio.

Valkeakosken murhaaja oli incel

Valkeakoskelta löytyi teini-ikäinen tyttö raiskattuna ja murhattuna, ja siitä on pidätetty epäilty - pari vuotta vanhempi eli juuri ja juuri täysi-ikäinen nuorukainen. Hänellä on kontollaan aiempia pikkurikoksia, lähinnä varastelua, ryöstelyä ja paikkojen särkemisiä - aika lailla ikäluokalle tyypillistä huligaanitouhua siis. Perussuomalaiset ja heidän hännystelijänsä ovat tietysti räjähtäneet riekkumaan, että tässä on taas yksi rikollisuuden laji, jota ei ollut lintukoto-Suomessa ennen tummaihoisten maihinnousua, mutta poliisi on jo kiistänyt nämä huhut: epäilty on kantakalpeanaama.

Epäilty löytyi lueskelemalla Ylilautaa ja muita trolliroskaväen kokoontumispaikkoja, joissa hän oli ilmeisesti julistanut naisvihaansa ja haluaan murhata joku tyttö, ihan kenet vaan jolla pimppa ja tissit oli. Hän näyttäisi nyt toteuttaneen uhkauksensa, jos kohta tarvitaan vielä oikeusprosessi ja lainmukainen toteennäyttäminen.

Tässäkin tapauksessa näemme, mitä eroa on incelillä ja vanhan hyvän ajan alempitasoisella miehellä. Tyypillinen alempitasoinen mies oli sellainen, joka oli omaksunut naiivin profeministisen maailmankuvan eli kokenut ymmärtää naisia ja feminismiä unohtaen kokonaan oman etunsa. Tällainen ei tunnetusti auta pariutumismarkkinoilla, jotka ovat kylmänkovat markkinat. Tietyssä vaiheessa alempitasoinen mies sitten raivostui huomatessaan, että häntä oli huijattu.

Minun sanomani alempitasoisille miehille oli, että tämä oli normaali ja ymmärrettävä reaktio. Naisille sai olla vihainen, jos kohta vihan oikeutetummat kohteet olivat ne valistajat - usein omasta mielestään hyvinkin feministiset - jotka olivat sotkeneet alempitasoisten miesten pään sisäisesti ristiriitaisella ja harhaanjohtavalla ohjeistuksella.

Nettitreffien valtavirtaistuminen kuitenkin teki lopun vanhan koulukunnan alempitasoisista miehistä. Nyt he voivat tutustua tyttöihin anonymiteetin suojissa. Lisäksi nykyään on selvää, että esimerkiksi kiinnostus Tolkienin teoksiin ei enää tee kenestäkään nuorukaisesta ikirunkkaria ja alempitasoista miestä. Ne nörttijutut, joista ennen vanhaan joutui jatkuvan raa'an väkivallan uhriksi, ovat nyt valtavirtaistuneet - jopa siinä määrin, että niiden kautta pääsee naisiin ja naimisiin.

Tämän ajan incelit sitä vastoin taitavat tulla lähemmäksi tuota Valkeakosken sankaria. Siinä missä entisten aikojen alempitasoiset miehet olivat pohjimmiltaan hyväätarkoittavia ja ujoja ja halusivat vilpittömästi olla hyviä poikaystäviä, jotka eivät lyö ketään, vaan ovat kilttejä, nämä nykyiset incelit tuntuvat olevan ihan oikeaati jo nuorina poikina vihaisia ja katkeria roistoja ja potentiaalisia murhaajia.

Silmäänpistävä ero vanhojen ATMien ja uusien incelien välillä näyttää tämän esimerkin valossa olevan koulutustaso ja ylipäätään asenne koulutukseen. ATM hakee kompensaatiota heikoille sosiaalisille taidoilleen keskittymällä opiskeluihin, ja erityisesti matemaattisluonnontieteellinen koulutus tuntuisi houkutelleen puoleensa paljon vanhan koulukunnan ATMiä. Tämä nyt puheena oleva incel-nuorukainen sitä vastoin on hankkinut mainetta pikkurikollisena ja huligaanina jo ennen murhaansa. Vanhat ATM:t olivat suorastaan neuroottisesti kilttejä ja lainkuuliaisia, minkä taustalla oli koulukiusaavien huligaanien kulttuurin tietoinen torjuminen. ATM:ien yleinen valituksen aihehan oli se, että juuri huligaanit, koulukiusaajat, pikkurikolliset ja muut roistot olivat yläasteelta saakka vieneet kaikki tytöt.

tiistai 21. toukokuuta 2024

Taas kerran: minähän varoitin - Än en gång: vad var det jag sade

Pyssysankarina kunnostautunut Vornanen ja kirkkohopeavaras Teuvo Hakkarainen saivat sitten kenkää peräsuolinkaispuolueesta. Hakkaraisen katkerat vuodatukset siitä, kuinka persuja johdetaan "venäläiseen tyyliin" ja kuinka toisinajattelijat vaiennetaan, ovat suorastaan huvittavia. Oman säväyksensä hänen höpinöihinsä antaa tietysti se, että Hakkarainen on itse leimallisesti EU:n ja kaikenlaisen kansainvälisen yhteistyön (kuten Naton) vastustaja, mikä nyky-Suomen reaalipoliittisessa todellisuudessa tarkoittaa Venäjän yhteistoimintamiestä.

Vapenhjälten Vornanen och kyrksilvertjuven Teuvo Hakkarainen har nu nobbats av sannfanskapspartiet. Hakkarainens bittra utgjutelser om hur partiet kantänka leds med "rysk stil" och hur oliktänkare tystas låter nästan skrattretande. Hans struntprat får givetvis en särskild nyans av att Hakkarainen själv är en öppen motståndare till EU och allehanda internationellt samarbete (inklusive Nato), vilket i dagens Finland ur realpolitisk synvinkel innebär att han i praktiken samarbetar med ryssarna.

Samassa yhteydessä on syytä muistaa sitäkin, että muuan persujen provinssipoliitikko (en kerro nimeä, koska se voisi saada persuroskaväen vainoamaan häntä) on ilmaissut tyytymättömyyttä ja pettyneisyyttä Riikka Purraan ja hänen riemuitsevaan saksimispolitiikkaansa. Paikallispersu on hakenut äänensä kylänsä köyhiltä ja työttömiltä ja kokee Purran pettäneen hänen äänestäjänsä.

I samma kontext bör vi också komma ihåg att en sannfinsk provinspolitiker (jag avslöjar inte namnet, ty det kunde få den sannfinska onlinepöbeln att förfölja honom) har uttryckt missnöje och besvikenhet på Riikka Purra och hennes jublande viftande med saxen. Provinspolitikern har fått sina röster av de fattiga och arbetslösa i hembyn och anser att Purra svikit hans väljare.

Sanon taas kerran molemmille herroille: mitä minä sanoin. Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun sanoin julkisesti (ja siitähän on myös jo yli kymmenen vuotta, kun vielä sain sanoa mitään julkisesti), että näin käy. Puolue, joka vaientaa toista mieltä olevia massiivisilla nettikiusaamiskampanjoilla, päätyy vaientamaan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vaatiessa myös omaa puolueväkeä. Puolue, joka kerää ääniä kiihottamalla kantasuomalaisia köyhiä vihaamaan maahanmuuttajia, päätyy myös sortamaan kantasuomalaisia köyhiä, koska puolue on jo omaksunut heikkojen lyömisen osaksi periaatteitaan ja menettelytapojaan.

Än en gång säger jag till bägge herrarna: vad var det jag sa. Det har gått över tie år sedan jag offentligt påpekade att det skulle gå så här (det har gått över tie år sedan jag ännu fick säga någonting offentligt). Ett parti som tystar ned oliktänkande människor med massiva onlineförföljelser kommer i slutet att tysta ned också egna partimedlemmar som går emot vad partiledningen anser politiskt ändamålsenligt. Ett parti som samlar på röster genom att uppvigla stambefolkningen mot invandrare kommer i slutet att förtrycka fattiga av äktfinsk etnisk bakgrund, eftersom partiet redan gjort det till en av sina principer och arbetsmetoder att nedtrampa de svaga.

Ei voi todellakaan sanoa, ettei tästä olisi varoitettu.

Man kan verkligen inte säga att det inte hade varnats för det här.


maanantai 20. toukokuuta 2024

Hell hath no fury like a Halla-aho scorned (uusinta huhtikuusta 2023)

 Siihen aikaan kun Halla-ahon tahdottomat raajat eli poliittisesti korrektimmin sanoen kannattajat täyttivät silloisen blogini (jonka kirjoittamisesta minulle maksettiin ihan riihikuivaa) kommenttiosaston töryllä, minua ihmetytti, miksi he olivat valinneet kohteekseen juuri minut, kun olin ihan rääväsuisuuteen asti kriittinen esimerkiksi feministejä kohtaan - olisi luullut heidän kohdistavan järeimmät tykkinsä vasemmistolaisiin. Useilla sivustoilla esitettiin myös toiveita tai haaveita, että solmisin jonkinlaisen yhteistyösuhteen Halla-ahon kanssa, koska muka olin samoilla linjoilla. Kun en tähän suostunut, se synnytti käsittämättömiä raivokohtauksia.

Koska en ole tunnettu mistään psykologisesta näkemyksestä eikä minulla ollut eikä ole kaksista "mielen teoriaa" - joku kommentoijani kirjoitti vanhaan blogiini täysin oikeutetun ja aiheellisen moitteen, että "Panu istuu psykologisen silmänsä päällä" - minulta meni vuosia tajuta, mistä siinä touhussa oikeastaan oli kyse. Tähän ymmärrykseen päästäkseni jouduin pohtimaan ja pähkäilemään omia epäonnisia heteroseksuaalisia rakkausjuttujani.

Yksi suurista erehdyksistäni oli luoda itselleni mielikuva sellaisesta tytöstä, jonka kuuluisi pitää minusta, ja sitten kun tällainen (tai sellaisena esiintyvä) neito ilmaantui hollille, sotkin asiat juuri tuolla "sinä kuulut minulle" -asenteella. Yksi tärkeä aspekti tästä oli, että asianomaisen piti olla kiinnostunut samoista asioista kuin minun (puolan ja iirin kielet). No, parikin pimatsua väitti olevansa, ja minä tietysti innostuin heistä kybällä. Siitä ei tietenkään tullut mitään, koska asianomaiset eivät sitten kuitenkaan olleet halukkaita rakkaussuhteen pystyyn panemiseen. Ja ensimmäisessä tapauksessa itkeskelin tytön perään vuosikaudet ihmetellen, mitä olin sanonut väärin tai mitä hän oli käsittänyt väärin.

No niin, silloin aikoinaan Halla-aho ja varsinkin hänen tahdottomat raajansa olivat aivan raivoissaan, kun kielsin olevani missään mielessä samoilla linjoilla hänen kanssaan. Minulla puolestani oli Halla-ahon ja hänen kaveriensa kosiskeluyrityksistä aina käsittämättömän epämukava olo. Kun avioliittoni myötä rauhoituin naisvihastani ja katkeruudestani, aloin kuunnella ymmärtäväisemmällä korvalla naisväen kokemusta epätoivotuista lähestymisyrityksistä ja ihan lamppu syttyi päälaen yllä: Halla-aho ja hänen kannattajansa käyttäytyivät minua kohtaan juuri tuolla tavalla! Ainakin kannattajamassat katsoivat, että koska vastasin heidän mielikuvaansa Halla-ahon ihannepartnerista, minulla oli jonkinlainen moraalinen velvollisuus alkaa hänen poliittiseksi poikaystäväkseen.

Tästä tunnetusti alkoi sellainen rumba, että heikkopäisempiä hirvittää. Vielä vuosikaudet sen jälkeen kun olin saanut mediasta potkut, äärioikeisto mm. loi nimissäni sähköpostiosoitteita erinäisille hämärille alustoille ja lähetti niistä mm. uhkauskirjeitä poliitikoille, mikä sitten toi poliisinkin tervehdyskäynnille kämpilleni. Samalla he tietysti uhkailivat anonyymeistä osoitteista minuakin ihan avoimesti tappamisella. Näyttää tosiaan siltä, että osuin paljaaseen hermoon - tai sitten he tosissaan pelkäsivät, että voisin katkaista äärioikeiston nousun, jos saisin jatkaa kirjoittamista laajalevikkisellä alustalla. Jotain olen tehnyt oikein, jos tuo roskaväki pitää minua niin vaarallisena vielä vuosia sen jälkeen kun minut on suomenkielisessä mediassa vaiennettu.

Tietenkään en ole väittämässä, että Halla-aho tai hänen kannattajansa, joilla ei ollut eikä ole Mestaristaan eroavaa älyllistä, emotionaalista eikä varmaan seksuaalistakaan eksistenssiä, olisivat homoseksuaalisesti ihastuneet minuun. Homovihaajaoikeiston selittäminen itseään vihaaviksi estoisiksi homoiksi on jo liian vanha ja väsynyt läppä, vaikka siinä perää olisikin. On kuitenkin mielenkiintoista, että miesporukoiden suuret tunteet ja intohimot vaikuttaivat usein järjestyvän tavoilla, jotka muistuttavat seksuaalisia pakkomielteitä.

Kun Halla-aho oli ensimmäisen kerran oikeudessa vihaa lietsovasta kirjoittelustaan, kuulijakunta koostui kokonaan hänen kannattajistaan, jopa siinä määrin että Halla-ahon vaimolle ei jäänyt istumapaikkaa salissa. Kun kuulijoita - nuoria miehiä - haastateltiin, he eivät osanneet muotoilla Halla-ahon palvontansa syitä sen kummemmin kuin jotain rokkikukkoa jumaloivat pikkutytöt: se nyt vaan on niin iiiiihana (ei ehkä ihan näillä sanoilla, mutta ei paljon puuttunutkaan). 

Halla-ahon "iiiihanuudessa" oli kyse siitä, että hänen nettikirjoittelullaan oli sadistis-seksuaalinen leima. Maahanmuuttajat olivat tietysti hänen kirjoissaan raiskaajia, mutta samalla hän mässäili sillä, miten hienoa olisi, jos maahanmuuttajat raiskaisivat vihreitä naisia. Päälle päätteeksi - ja tämä on ehkä merkittävintä - hän kirjoitti sen blogijutun, jossa hän esiintyi "pelkuruuden apostolina", kuten Jussi Jalonen ilmaisi asian.

Halla-aho, joka toisissa kirjoituksissaan oli esiintynyt pelottavana ja vaarallisena aseenkäyttäjänä ja miettinyt, olisiko häntä kadulla viettelymielessä puhutelleen "Tehtaanpuiston homon" murhaaminen ampuma-aseella ollut vankilatuomiosta seuraavan harmituksen arvoinen, julisti tässä kyseisessä blogijutussaan, että hän ei nyt ainakaan mene kenenkään naisen avuksi, jota ollaan raiskaamassa, siinähän voisi käydä hänelle itselleenkin huonosti - puhumattakaan siitä, että sitten kun raiskaaja kuitenkin nostaisi häntä vastaan oikeusjutun ja voittaisi sen, hän ei oikeutetussa närkästyksessään voisi olla surmaamatta tuomaria. (Tuossa kirjoituksessa muuten Halla-aho kutsui kuviteltua raiskaajaa "Afrikan sarven ihmissaastaksi" - se mahdollisuus ei hänen päänsä sisäisessä maailmassa tietenkään tullut käsittelyynkään, että "ihmissaasta" olisi ollut valkoihoinen.)

Siis vielä kerran: Halla-aho kehitteli mutkikkaan ja yksityiskohtaisen fantasian siitä, kuinka hänelle kävisi köpelösti, jos hän tekisi moraalisesti oikein, joten hän ylpeästi ja röyhkeästi julisti tekevänsä moraalisesti väärin, jos valintatilanne sattuu kohdalle. Nuoret eettisesti kypsymättömät miehet, jotka hakivat esikuvia elämäänsä, olivat epäilemättä iloissaan siitä, että löysivät aikuisen ja oppineen miehen, jonka moraaliopetus oli olla auttamatta heikkoa uhria, vaikka tämän uhkaaja olisikin sellainen kauhea ja vihattava tummaihoinen.

Jos Halla-aho olisi ollut heille hyvä esikuva, hän olisi julistanut, että hän ainakin menee aina raiskattavan avuksi, vaikka raiskaaja sitten voikin surmata tai oikeusmurhata hänet - koska aina pitää tehdä se mikä on oikein, vaikka siihen liittyy tällaisia riskejä. Aika moni ei välttämättä menisi sen raiskattavan avuksi (jos kohta sen voisi tehdä myös fyysisesti vaarattomalla tavalla, kuten soittamalla kännykällä poliisille ja huutamalla samalla, että poliisi tulee nyt), ja syynä olisi tietysti pelko; mutta normaali ihminen olisi kuitenkin valmis myöntämään, että tämä on pelkuruutta. (Omalta kohdaltani totean, että edellä mainitun psykologisen persesilmäisyyteni vuoksi en välttämättä osaisi edes lukea tilannetta oikein enkä tajuaisi, että siinä on nyt raiskaus käynnissä. Mutta en minä siitä ylpeä ole, enkä liioin suosittelisi uhrin hylkäämistä kellekään muulle - varsinkin kun sekin luultavasti on rikos.)

Fasismiin kuuluu oleellisesti se, että pyhä Johtaja vapauttaa fasistisen rivisotilaan (kuten Halla-ahon nuoren kannattajan) seuraamaan sadistisia impulssejaan ja nauttimaan niiden seuraamisesta koituvasta mielihyvästä. Tästä kuitenkin saattaa jopa nuorella testosteroniohjautuvalla miehellä syntyä omantunnon tuskia, koska eihän kukaan oikeasti halua olla moraaliton roisto eikä pelkuri. Siksi tarvitaan Halla-ahon kaltaista hahmoa, joka opettaa, että väärintekeminen on oikeastaan oikein ja viisautta.

Minua ei kiinnostanut minkään nuorten miesten armeijan värvääminen, vaan pohjimmiltani halusin auttaa nuorukaisia siinä seurustelukumppanin löytämisessä. Toki oman ikäluokkani kokemuksen yleistäminen nuorempiin on riskialtista. Sen jälkeen kun netti tuli, se vanhojen pahojen aikojen parisuhdekulttuuri viinanjuontipakkoineen oli mennyttä. Myös nörttiharrastukset ovat tänään paljon hyväksytympiä kuin kasarivuosina - nuori poika, joka harrastaa Tolkienin kirjoja, ei joudu enää sairaalakuntoon pahoinpidellyksi, vaan juuri tämä harraste voi jopa tuoda hänelle sen tyttöystävän.

Suurelle joukolle nykyisistä inceleistä se naisen kanssa yhdyntään pääseminen ei ole läheskään niin tärkeää kuin omassa naisvihassa rypeminen ja piehtaroiminen, mielellään naisia vihaavassa miesporukassa tietenkin. Ellei kyseessä ole itsensä kiistävä homoseksuaalisuus, niin valitettavasti ainakin avoin homososiaalisuus. Silloin kaksi vuosikymmentä sitten sanoin, että kun feministit puhuvat miesten homososiaalisuudesta, se on vain yläastepihan homottelua vähän hienommalla sanalla. Nyt sitä vastoin alkaa näyttää siltä, että feministien puheissa oli oikeasti jotain ituakin.

Silloin kun minä kirjoittelin misogyynisiä juttuja, puolustin ns. "alempitasoisia miehiä", eli kilttejä nörttimiehiä, jotka puuttuvien sosiaalisten taitojen vuoksi jäivät vaille tyttöystävää ja joita kohdeltiin ylimielisesti ja ilkeästi. Naisvihajutuissa oli kyse siitä, että halusin opettaa nämä kiltit pojat olemaan vihaisia naisille silloin kun aihetta oli - suuttumaan silloin kun heitä kohdeltiin ilmiselvästi epäoikeudenmukaisesti. Ennen kuin halla-aholaiset alkoivat tosissaan tukahduttaa kirjoitteluani, kommenttiosastolla oli ihan oikeasti hyödyllistä vertaistukikeskustelua näistä asioista.

Nykyään yksinäisiksi inceleiksi eivät kuitenkaan päädy kahden vuosikymmenen takaisten "alempitasoisten miesten" kaltaiset, koska sinkkumaailma ei ole enää samanlainen kuin ennen vanhaan. Uudet incelit ovat aivan toista kuin vanhat "alempitasoiset miehet". Inceleille äärioikeistolaisen hörhögurun, kuten Jordan Petersonin, Halla-ahon, Donald Trumpin tai Andrew Taten seuraaminen on identiteettikysymys ja tärkeämpää kuin sen naisen saamisen. Se, että he saavat tytöiltä rukkaset, on heille vain merkki siitä, että guru on oikeassa.

Ja on merkillepantavaa, että siinä missä "alempitasoisten miesten" katkeruus kohdistui naisten lisäksi "ylempitasoisiin miehiin" - röyhkeisiin ja usein rikollisiin korstoihin, joilla ainakin alempitasoisten miesten oman mytologian mukaan riitti tyttöjä haaremeiksi asti - incelit valitsevat gurukseen nimenomaan tällaisia ylempitasoisia miehiä. Esimerkiksi Andrew Tate on suorastaan kliseenmukainen ylempitasoinen mies seksuaalirikoksineen. Mutta hänellä on valtavasti incel-kannattajia, jotka tietenkin näkevät hänet pahojen femakoiden vainoamana sankarina.

tiistai 14. toukokuuta 2024

Demarin Korhonen levittää halla-aholaisuuksia - Korhonen från sossetidningen sprider Halla-ahopropaganda

Petri Korhonen, Demokraatin päätoimittaja, julkaisi läpyskässään hiljattain kirjoituksen, jossa hän täysin halla-aholaisin sanakääntein moittii vihreitä ja vasemmistolaisia aseiden vainoamisesta ja epärationaalisesta asekammosta. Juttu oli suoraan amerikkalaisten asehullujen kliseevarastosta, ja olisi voinut olla peräisin myös heitä apinoivan Jussi Halla-ahon blogista, josta tunnetusti ei ole koskaan löytynyt ainoatakaan omaa ajatusta.

Petri Korhonen, chefredaktör för den socialdemokratiska politiska tidskriften, lät nyligen sin blaska trycka en drapa där han i helt högerextrema vändningar ondgjorde sig över gröna vänstermänniskor för att förfölja vapenhobbyister och för att vara orationellt vapenfobiska. Hela texten såg ut som en samling klichéer från amerikanska vapenstollar eller Jussi Halla-ahos blogg, vars innehåll alltid varit i säck innan det kom i påse. 

Korhosen sanotaan tulleen lehteä johtamaan ammattijournalistina, ei poliittisin perustein. No, johan sen minäkin olen käytännössä kokenut, että ammattijournalismin kovimpiin ja ehdottomimpiin ammattitaitovaatimuksiin kuuluu Suomessa kyky paijata myötäkarvaan äärioikeistoa. Korhonenhan on itsekin myöntänyt sen aivan avoimesti: median johtoportaan edustaja ilmoitti hänelle, että äärioikeiston nettihillumista ei tule nostaa tiedotusvälineissä framille, koska monet äärioikeistolaiset ovat "meidän printin tärkeitä tilaajia". Laillista menoa kannattavaa kansanosaa hugenbergit eivät pitäneet "meidän printin tärkeinä tilaajina". Ja työn jäljestä päätellen Korhonenkin oppi, kenen mielipiteet ovat tärkeitä mielipiteitä ja kenen eivät.

Korhonen sägs ha rekryterats av Demokraatti därför att han var en professionell journalist, inte på några politiska grunder. Nåja, jag har ju själv upplevt det i praktiken att journalistisk professionalism i finska Finland främst handlar om att kunna stryka extremhögern medhårs. Det har faktiskt Korhonen också öppet medgett: en representant för ledningen meddelade honom att extremhögerns onlineterror helst inte borde tematiserades i medierna, eftersom många högerextremister var "viktiga prenumeranter på våra printmedier". Och tydligen lärde sig Korhonen vems åsikter var viktiga åsikter och vems inte.

maanantai 13. toukokuuta 2024

Paluu tähän blogiin - Återgång till den här bloggen

Persut saivat aikoinaan tämän blogin kiellettyä Facebookissa, joten jouduin pari vuotta sitten panemaan pystyyn uuden blogin. Hiljattain blokki on poistunut, joten palaan päivittämään tätä blogia.

Sannfinnarna lyckades för ett par år sedan blockera den här bloggen på Facebook, varför jag såg mig tvungen att starta en ny blogg. Nyligen har blockeringen upphävts, så att jag kan återgå till att uppdatera den här bloggen.

Jussi Halla-aho: "Jag älskar uttrycksfrihet, därför stöder jag Orban."


maanantai 15. elokuuta 2022

Äärioikeisto ja Hugenbergit yhteisellä pahalla asialla - Extremhögern och Hugenbergmedierna gör gemensam sak för det onda

Nyt kun Svenska Litteratursällskapet i Finland on saattanut ulottuvillemme uudet alkuperäiskieliset painokset Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksista ja Lukemisista lapsille, on taas kerran aika muistuttaa siitä, että äärioikeistollemme on luonteenomaista nimenomaan jumalattomuus ja isänmaattomuus. Kuten oma kokemukseni todistaa, se asia jota äärioikeisto vihaa kaikkein eniten on vilpitön kiinnostus niin evankeliumiin kuin isänmaallisiin klassikoihimme. Ja sen viha ruotsin kieltä kohtaan on tästä yksi todiste.

I dag, då Svenska Litteratursällskapet i Finland erbjuder oss Zacharias Topelius' Fältskärns berättelser och Läsning för barn i nytryck på originalspråket, är det återigen dags att påminna om att vår extremhöger utmärks av gudlöshet och ofosterländskhet. Som min egen erfarenhet visar, är få saker så förhatliga för extremhögern som uppriktigt intresse för både evangeliet och våra fosterländska klassiker. Och dess hat mot svenska språket är bara ett bevis på detta.

Tosiasia on, että ruotsin kieli on Suomen alkuperäinen isänmaallinen kieli. Ruotsiksi esitettiin ensimmäisen kerran vaatimus Suomen itsenäistymisestä. Suomen kieltä ei millään tavalla "sorrettu" Ruotsin vallan aikana; kokonaan eri asia on, että sitä ei hirveän merkittävästi edistettykään, koska vallanpitäjät kuitenkin olivat Suomen ulkopuolella, Tukholmassa. Mutta kuninkaan käskykirjeet käännettiin suomeksi, samoin Ruotsin valtakunnan laki. Muistutan taas kerran siitä, että siellä missä todellista sortoa oli - Irlannissa - tällainen ei olisi tullut kyseeseenkään.

Faktum kvarstår att svenskan är Finlands ursprungliga fosterländska språk. Kravet på självständighet för Finland framfördes på svenska till att börja med. Finska språket "förtrycktes" inte på något sätt under svenska väldet - det är en helt annan historia att det inte heller främjades i någon större utsträckning, eftersom makthavarna satt och styrde utanför Finland, i Stockholm. Men konungens reskript översattes till finska, Sveriges rikes lag likaså. Jag vill en gång till påminna om att någonting liknande aldrig hade kunnat ske på Irland, där det fanns verkligt förtryck.

Eurooppalaisessa aikalaishistoriassa poikkeuksellisen julmaa sisällissotaamme seurasi vankileirihelvetti, johon internoitujen nirri oli pahasti katkolla, kun nälän ja tautien tahallisesti sallittiin rehottaa. Kuten olemme kaikki lukeneet Jaakko Paavolaisen ja Oiva Ketosen teoksista, hulluus saatiin loppumaan, kun tieto leirikurjuudesta levisi Ruotsin lehtiin. Avainasemassa oli lääkäri Robert Tigerstedt, yksi Suomen historian suurimmista tiedemiehistä, joka sai nähdäkseen Tammisaaren leirin tilanteen ja joka ei pelännyt tehdä tilannetta tiettäväksi - isänmaamme paremmalla virallisella kielellä.

Vårt inbördeskrig, som var ovanligt grymt även i jämförelse med liknande samtida konflikter, åtföljdes av ett fånglägerhelvete, där de internerade svävade i akut livsfara, när svälten och sjukdomarna tilläts grassera. Som vi alla läst i Olavi Paavolainens och Oiva Ketonens skrifter, blev det slut med galenskapen först när svenska tidningar började rapportera om vad som pågick i Finland. Nyckelställningen i detta innehades av läkaren Robert Tigerstedt, en av de största männen i finländsk vetenskapshistoria, som fick insyn i situationen på fånglägret i Ekenäs och som inte var rädd att informera utomstående om det - på vårt fosterlands bättre officiella språk.

Kun tieto vankileirien oloista levisi ruotsiksi Ruotsiin, sikäläisissä lehdissä alkoi sellainen meteli, että Suomen viranomaisten oli pakko korjata tilannetta asiallisemmaksi. Tämä tapaus on syvästi symbolinen, mitä tulee siihen rooliin, joka suomen ja ruotsin kielillä on Suomen kulttuurissa. Monet vuosikymmenet sisällissotamme jälkeen Suomessa eli ihmisiä, joiden oli kiittäminen ruotsin kieltä elämästään. Suomen kieli on kuoleman kieli, ruotsin kieli elämän. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Suomen kieli on sen kahleen helskettä, josta kiskoen kalašnikovilla viuhtova piippalakki davaita huutaen kiskoo meitä jalkapatikassa ikuiseen Siperian vankeuteen. Suomen kieli on vankila, ruotsin kieli on salainen tunnussana, joka avaa tien vapauteen.

När vetskapen om förhållandena i fånglägren spred sig på svenska till Sverige, blev det ett himla ståhej i rikssvenska tidningar, och resultatet var, att de finska myndigheterna såg sig nödda att göra någonting åt saken. I årtionden efter vårt inbördeskrig fanns det en massa människor i Finland som hade svenska språket att tacka för sitt liv. Finska språket är dödens språk, svenskan är livets. Så har det alltid varit och så ska det vara för all framtid. Finskan är rasslet från de kedjor som den ryske soldaten, viftandes med ett kalasjnikovgevär, rycker i när han, med ropet "davaj!" på sina läppar, driver oss till fots till den eviga fångenskapen i Sibirien. Finska språket är ett fängelse, svenskan ett hemligt lösenord som öppnar grindarna till friheten.

Niiltä osin kuin suomen kieli 1700-luvulla väistyi ruotsin tieltä, kyseessä ei ollut mikään "sorto", vaan kaikkien hyväksymä asiaintila, kun kenenkään mieleen ei ollut juolahtanutkaan, että siinä olisi jotain pahaa. Suomenkielinen rahvas ei valittanut siitä, että suomen kieltä olisi muka jotenkin sorrettu - korkeintaan se valitti siitä, ettei sillä ollut riittävästi tilaisuuksia oppia ruotsia. Ruotsin kielen oppimiseen oli olemassa objektiivinen paine, taloudellisten välttämättömyyksien aiheuttama. Ja taloudelliset välttämättömyydethän ovat se mistä oikeistomme aina on innoissaan. Suomen kielen nostaminen kirja- ja virkakieleksi väkisin kansalta varaaaastetulla verorahalla olisi nykyoikeiston näkökulmasta suoranaista kommunismia, jos se tapahtuisi tänään.

Om finskan under sjuttonhundratalet gav vika för svenskan, berodde detta icke på något "förtryck", det var den av alla accepterade objektiva verkligheten, och det föll ingen människa in att se detta som orättvisa. Den finska pöbeln, jag menar allmogen, klagade inte över att finska språket på något sätt förtrycktes, utan över att det inte fanns tillräckligt med möjligheter att lära sig svenska. Det fanns ett av ekonomisk nödvändighet förorsakat tryck att lära sig svenska. Och ekonomisk nödvändighet är någonting som alltid väcker entusiasm hos vår höger. Att upphöja finskan till bok- och ämbetsspråk med skattepengar, dvs pengar som statsmakten med våld plundrat hyggligt folk på, skulle ur modern högersynvinkel framstå som rena rama kommunismen, om det skedde i dag.

Suomenkielisen "kulttuurin" arvostamista, niiltä osin kuin sitä oli arvostettavaksi asti, mikään sensuuri ei Ruotsin vallan aikana estänyt. Lukuun ottamatta "maahanmuuttokriittistä" äärioikeistoa, joka keskittyi koulun historiantunnilla lähinnä vatkaamaan kyrpäänsä, kaikki tietävät hyvin että suomenkielistä kansanrunoutta tutki jo 1700-luvulla Henrik Gabriel Porthan. Mitään sortoa ei ollut: suomen kieli oli yhteiskunnassa sille kuuluvalla paikalla kansankielenä, joka soveltui kansanrunouden esittämiseen.

Det fanns ingen censur under svenska väldet för att förbjuda att uttrycka uppskattning för finsk kultur - problemet var att det helt enkelt inte fanns någon finsk kultur. Med undantag av den "invandringskritiska" extremhögern, som på historietimmarna i skolan koncentrerade sig på att masturbera, vet alla mycket väl att Henrik Gabriel Porthan redan på 1700-talet forskade i finsk folkdiktning. Något förtryck fanns det inte: finska språket var på sin rätta plats i samhället, det var språket att deklamera folkpoesi på.

Silloin kun Suomi vielä oli olemassa yhtenäisenä kulttuuriyksikkönä, kirjallisuus- ja kulttuurikielemme oli ruotsi. Mitä suomen kielellä on saatu aikaan? Tässä on muutamia esimerkkejä.

När Finland ännu fanns till som en enhetlig kulturhelhet, var svenskan vårt litteratur- och kulturspråk. Vad har man åstadkommit på finska? Här är ett par exempel.

  • Topelius-plagiaatteja. Topelius itse oli syvältä eurooppalaisen historiallisen romaanin perinteestä ponnistava taiteilija. Sitä vastoin suomenkielisellä puolella on tarjottavanaan vain sellaisia tekijöitä kuin Aarno Karimo ja hänen surullisenkuuluisa tekeleensä Kumpujen yöstä. Kaikki ne myönteiset arvot, myös myönteiset kristilliset arvot, jotka luonnehtivat Topeliusta, loistavat toki Karimolla poissaolollaan, sitä vastoin hänen tekeleensä on täynnä sadomasokistista väkivallan ihailua ja makaaberia kuolemanpalvontaa./Topelius-plagiat. Topelius själv var en konstnär vars produktion återgick till den europeiska historiska romanens djupa traditioner. Däremot erbjöd den finskspråkiga litteraturen bara sådana alster som Aarno Karimos beryktade Kumpujen yöstä ("Ur kumlarnas mörker"). Alla de positiva värden - också kristliga sådana - som karaktäriserade Topelius lyste med sin frånvaro hos Karimo, däremot är hans s k roman fullspäckad med sadomasokistisk idealisering av våld och makaber dödsdyrkan. 
  • Stalinistista ja muuta kommunistista propagandaa. Aika suuri osa siitä suomenkielisestä kirjallisuudesta, jota kirjoitettiin 70-luvulla, on täysin lukukelvotonta roskaa neuvostonöyristelyineen. Toki samansuuntaiset olivat aatteet ruotsinkieliselläkin puolella, mutta jotenkin siellä osattiin nousta pois siitä alhosta. Mutta parempi on parempaa ja suomenkielinen on huonompaa./Stalinistisk och annan kommunistisk propaganda. En mycket stor del av den finskspråkiga litteratur som skrevs på sjuttiotalet var helt oläsbar trams med sin genanta prosovjetism. Naturligtvis förekom dylika tendenser på svenska sidan, men på något sätt fann de finlandssvenska författarna en väg ut ur denna dödsskuggans dal. Men bättre är bättre och finskt är sämre.
  • Lievemmin vasemmistolaista ja neuvostomyötäilevää kirjallisuutta. Viime aikoina oikeistotahoilla on pyritty leimaamaan Väinö Linnaa taistolaiseksi. Tämä on tietysti hölynpölyä, koska Linna oli toisen tasavallan valtavirtakirjailija jos joku, mutta arvostelijat ovat sikäli oikeilla jäljillä, että se kansallisen sovun tarina, jota Linna kertoo, on hyvin vahvasti kiinni Kekkosen ajan poliittisissa ja kansainvälisissä asetelmissa./Lindrigare vänstersinnad och prosovjetiskt lagd litteratur. På sistone har det på högerhåll förekommit försök att utmåla Väinö Linna som taistoit. Det här är naturligtvis rena rama rappakaljan, ty Linna om någon representerade andra republikens mainstreamtänkande, men kritikerna är såtillvida på rätt spår, att det narrativ om nationell sämja som Linna berättar sitter fast i de politiska och internationella konstellationer som präglade Kekkoneneran.
  • Äärioikeistolaista paskaa. Timo Hännikäinen. Enempää ei tarvitse sanoa./Högerextrem skit. Jag ger bara ett namn: Timo Hännikäinen.
Se itsenäinen Suomi, joka vuosien 1917-1918 tuloksena luotiin, ei oikeastaan ollut Suomi. Suomen sisällissota oli ennen kaikkea osa Venäjän sisällissotaa. Suomen sisällissodan punaisten näkökulmasta Neuvosto-Venäjä oli se osa vanhaa emämaata, jossa punaiset - "omat" - olivat päässeet voitolle. Vielä sisällissodan jälkeen Suomi oli siis punaisten ja valkoisten taistelutanner, ainakin henkisellä tasolla. Eikä Neuvostoliitto ollut vieras maa, vaan osapuoli Suomen sisäpolitiikassa - ei vain sekaantumalla siihen, vaan pelkästään olemalla olemassa.

Det självständiga Finland, som skapades 1917-18, var egentligen inget Finland. Det finska inbördeskriget var framför allt en del av det ryska. Ur de finska rödas synvinkel var Sovjetryssland den del av det gamla moderlandet där de röda, "de egna", hade segrat. Ännu efter inbördeskriget var Finland ett slagfält där de vita och de röda bekämpade varandra, åtminstone på andlig nivå. Och Sovjet var inte ett främmande land, utan en part i finländsk inrikespolitik - inte bara genom att ingripa i den, utan genom att överhuvudtaget existera.

Pyhät puheet kansallisesta sovusta kuulostavat monellakin tapaa ontolta, koska merkittävä osa siitä "sovusta" oli itse asiassa Neuvostoliiton ikeeseen alistumista. Punainen osapuoli maltillistui toki vuosien myöntä - ei vähiten talvisodan ansiosta - mutta silti se toimi pitkälti Neuvostoliiton asian ajajana, tai Neuvostoliiton kanssa aatehistoriallisesti yhteiseltä pohjalta ponnistajana, suomalaisessa politiikassa.

Allt prat om nationell sämja låter på många sätt ihåligt, eftersom en stor del av "sämjan" bara handlade om att underkasta sig det sovjetiska oket. Visst blev den röda parten mindre radikal med tiden - inte minst tack vare vinterkriget - men ändå representerade den länge Sovjets intresse, eller snarare var det det politiska läger i finsk politik som idéhistoriskt delade samma grundval som Sovjet.

Toisaalta valkoiset alistuivat sovintoon lähinnä Neuvostoliiton pelossaan, eikä heillä ollut mitään erityistä halua luoda yhtä yhtenäistä kansakuntaa saati kohdata punaista osapuolta tasaveroisena kumppanina. Kaikesta väinölinnalaisesta retoriikasta huolimatta Suomi pysyi punaisten ja valkoisten vastakkainasettelun leimaamana, ja tämän kansallisen kaksintaistelun moottorina toimi viime kädessä Neuvostoliitto. Tämänhän näki esimerkiksi urheiluelämästä, kun "työläisurheilijat" ja "valkoiset urheilijat" eivät mahtuneet edes samoihin liittoihin.

Å andra sidan gick de vita med på försoningen främst därför att de var rädda för Sovjetunionen, och de var inte särskilt intresserade av att tillsammans med motståndarna bygga upp en enhetlig, gemensam nation eller möta den röda sidan som en jämlik partner. Trots all Väinö Linnaretorik förblev Finland präglat av den röd-vita motsättningen, och det var i sista hand Sovjetunionen som höll den här nationsomfattande duellen i gång. Det såg man till exempel i idrottslivet, där "arbetaridrottarna" och de "vita idrottarna" inte rymdes ens i samma idrottsförbund.

Silloin kun itse aloin kirjoittaa sellaisesta eheytyneen kansan näkökulmasta, jossa sekä punainen että valkoinen Suomi olivat visusti menneisyyttä mutta jossa molemmat traditiot sisälsivät arvostettavaa yhteissuomalaista kulttuuria, onnistuin närkästyttämään sekä "punaisen" että "valkoisen" Suomen muistelijayhdistykset. Kun yritin elvyttää perinteistä isänmaallisuutta - sekä topeliaanista, runebergiläistä että talvisodanhenkistä - vasemmisto leimasi minut fasistiksi.

När jag började skriva utifrån ett helat folks perspektiv - ett perspektiv där både det röda och det vita Finland var definitivt en del av det förflutna men där bägge traditionerna innehöll kultur som man kunde uppskatta som en del av det gemensamma finska arvet, lyckades jag bara irritera både det "röda" och det "vita" Finlands traditionsföreningar. När jag försökte återuppliva traditionell fosterländskhet - både topeliansk, runebergsk och vinterkrigstida - utmålade vänstern mig som fascist.

Mitä sitten äärioikeistoon tulee, siellä tapahtui mielenkiintoinen jako kahteen. Eräskin kaveri, jonka kotisivut notkuivat kaikenlaisia nationalistisia symboleita, pääkalloanimaatioita ym., reagoi hyvin positiivisesti ja innostuneesti juttuihini, eikä siksi, että olisin kannattanut äärioikeistoa, vaan siksi, että hän koki minun puhutelleen häntä isänmaasta vilpittömästi huolissaan olevana maanpuolustuksen ystävänä.

Vad sedan gäller extremhögern, skedde det en intressant tudelning på det hållet. En kille vars hemsidor var alldeles fullastade med nationalistiska symboler, animerade kranier osv., reagerade på mina skriverier mycket positivt och entusiastiskt - inte för att jag hade tagit ställning för den extremhöger han representerade, ty det hade jag minsann inte gjort, utan därför att han kände sig tilltalad av mig som den försvarsvän med genuin oro över fosterlandet han var.

Sitä vastoin ns. vaihtoehtoinen oikeisto oli niin raivoissaan, että se tunnetusti savusti minut pellolle koko mediasta. Vaikka tämä porukka on saanut vaikutteita kansainvälisiltä aateveljiltä, se on viime kädessä perinneyhdistys sekin, nimittäin sosialisminvastaisen sodan perinneyhdistys. "Sosialismi" ei tosin tarkoita sen kielenkäytössä enää yhtään mitään - "sosialismiksi" leimataan milloin mikäkin asia, täysin historiasta piittaamatta.

Däremot blev den så kallade alternativhögern så rasande att den som bekant rökte ut mig ur medierna. Det här gänget har visserligen tagit emot influenser från internationella idéfränder, men också det är en traditionsförening när allt kommer omkring - den omhuldar "kriget mot socialismen" och försöker hålla det i gång. Visserligen betyder "socialismen" ingenting konkret längre i dess språkbruk - vad som helst kan vara "socialism", helt oberoende av historien.

Jos nyt esimerkiksi ajatellaan ns. maahanmuuttokritiikkiä, Suomen ensimmäiset maahanmuuttokriitikot ja pakolaisten vastustajat seitsemän-kahdeksankymmenluvun taitteessa olivat nimenomaan laitavasemmistolaisia, koska silloinen ns. venepakolaisten aalto tuli Vietnamista, kommunistisesta diktatuurista, jota vasemmisto oli tukenut naiivimmin kuin mitään maata sitä ennen tai sen jälkeen. Jos äärioikeisto tietäisi mitään isänmaan historiasta, edes aikalaishistoriasta, se voisi vaikka paneutua kiusoittelemaan laitavasemmistoa tekopyhyydestä viittaamalla noihin vanhoihin synteihin.

Om man nu t ex reflekterar över invandringskritik, så var de första invandringskritikerna och flyktingmotståndarna i Finland i slutet på sjuttio- och i början av åttiotalet främst vänstermänniskor av den mera radikala sorten, eftersom de flyktingar som slussarna då öppnades för kom från Vietnam, en kommunistisk diktatur som vänstern stött mera naivt än något annat land tidigare eller senare. Skulle vår extremhöger veta någonting om fosterlandets historia, ens samtidshistoria, så kunde den t ex ägna sig åt att reta vänstern med hänvisningar till de där gamla synderna.

Mutta eihän se tiedä eikä sitä kiinnosta. Se ylläpitää retorista sisällissotaa itsetarkoituksena, ja sitä motivoi järjetön, pohjimmaiselta innoitukseltaan sadistis-seksuaalinen murhanhimo. Tämän intohimon vallassa se on käytännössä julistanut vastustettavaksi "sosialismiksi" ja "kommunismiksi" järjestäytyneen yhteiskunnan ylipäätään, ja sen pyhät periaatteet muuttuvat niin nopeasti, että se mikä eilen oli jumalan eli halla-ahon totuus, on tänään kommunismia.

Men extremhögern vet inte och är inte intresserad. Den upprätthåller ett retoriskt inbördeskrig för dess egen skull och motiveras av en vanvettig, av sexuell sadism inspirerad mordlystnad. I denna passions berusning har den i praktiken förklarat att ett välordnat samhälle är "socialism" och "kommunism", och dess heliga principer byts ut mot nya i så snabb takt att det som i går var Guds eller Halla-ahos heliga sanning i dag är kommunism.

Tästä voidaan mainita käytännön esimerkki. Yksi niistä verenhimoisista blogikirjoituksista, joilla Jussi Halla-aho nousi kulttihahmoksi 2000-luvun alussa, käsitteli silloisia globalisaatiokriittisiä nuorten mielenosoituksia. Kirjoituksen ydin oli tyypillinen tappamisella vihjailu: kalalle on luonteenomaista uinti, ja kala pannaan lopettamaan uintinsa tappamalla se, vastaavasti vasemmistohuligaanille on luonteenomaista kivien heittely, ja vasemmistohuligaani saadaan lopettamaan kivien heittely tiedätte kyllä miten.

Detta kan illustreras med ett praktiskt exempel. En av de blodtörstiga bloggdrapor som i början av det nya millenniet gjorde Jussi Halla-aho till en kultgestalt handlade om de globaliseringskritiska ungdomsdemonstration som då pågick. På sitt typiska sätt lekte Halla-aho med att nästan uppvigla till dödligt våld: det som ligger i fiskens natur är att simma, och genom att ta fisken av daga blir det slut med fiskens simmande, och det som ligger i vänsterhuliganens natur är att kasta stenar, hur månne får man vänsterhuliganen att sluta med stenkastande?

Merkittävintä kirjoituksessa oli kuitenkin se, että siihen aikaan kun Hän-jonka-Kakkakin-on-Kultaa-jos-palvojilta-kysytään kirjoitti tuon tekstinsä, nuoret vasemmistolaiset vastustivat nimenomaan globalisaatiota. Nykyään Taivaan Pyhän kannattajat vastustavat itse "globalismia". Mutta sehän on tietysti sellaista parempaa globalisaation vastustamista, vallankin kun siihen kuuluu antisemitismi (globalismi on äärioikeiston kielessä salanimi juutalaisille, kuten kaikki jo tietävätkin).

Det viktigaste i drapan är att det som unga vänstermänniskor vid skrivandets stund kritiserade var just globaliseringen. I dag är det Halla-ahos egna anhängare som är emot "globalism". Men det är visst en bättre form av antiglobalism, inte minst därför att det också handlar om antisemitism - som alla vet är "globalism" extremhögerns nyaste noanamn för judarna.

Samantyyppinen takinkääntö on tapahtunut nyt, kun Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Yhtäkkiä kaikki persut, jotka vielä hiljattain vannoivat Venäjän nimeen ja syyttivät esimerkiksi Ukrainaa alankomaalaisen matkustajakoneen alasampumisesta, julistautuivat suuriksi Ukrainan ystäviksi ja antiputinisteiksi. (Oceania oli aina ollut sodassa Itäaasiaa vastaan, sano.) Tietenkin he myös keskittyvät syyttelemään kaikkia muita Putinin myötäilystä.

En liknande kappvändning ser vi nu när Ryssland väl invaderat Ukraina. Plötsligt har alla sannfinnar, som ännu nyligen omhuldade Rysslands heliga sak och bl a skyllde nedskjutningen av det nederländska passagerarplanet på Ukraina, förklarat sig vara bästa vänner och såta stallbröder till Ukraina och inbitna Putinmotståndare. (Oceanien har som alla vet alltid legat i krig mot Ostasien.) Naturligtvis beskyller de också alla andra för eftergiftspolitik mot Putin.

Muitakin esimerkkejä voi mainita. Muistakaamme, että Halla-aho aikoinaan perusteli silloisissa (ei enää nykyisissä) äärioikeistopiireissä paheksuttavan aseistakieltäytymisensä protestina sille, että Mauno Koivisto ei hänen mukaansa ottanut riittävän jyrkästi kantaa Baltian maiden puolesta. Kuten nyt tiedämme, Suomi auttoi vaivihkaa Viron itsenäisyysaktivisteja samalla kun ulospäin esitettiin kovastikin viatonta naamaa itänaapuriin päin. Koska tuo oli vielä sitä aikaa kun Suomen presidentillä oli melkoisen laajat ulkopoliittiset valtuudet, moinen kaksoispeli ei varmasti olisi ollut mahdollista Koiviston sitä tietämättä ja hyväksymättä.

Också andra exempel kan nämnas. Låt oss komma ihåg att Halla-aho på sin tid rättfärdigade sin vapenvägran (som dåförtiden ännu var någonting oacceptabelt för en högerextremist) som protest mot att Mauno Koivisto enligt honom inte tog tillräckligt radikalt ställning för de baltiska ländernas självständighetssträvanden. Som vi nu vet hjälpte Finland i smyg de estniska självständighetsaktivisterna, vilket vi dock inte medgav öppet och särskilt inte i sovjetiska representanters närvaro. Detta skedde när Finlands president ännu hade betydande utrikespolitiska maktbefogenheter, så ett dylikt dubbelspel skulle aldrig ha varit möjligt utan Koivistos vetskap och godkännande.

Myönsikö Halla-aho puhuneensa läpiä päähänsä? Ei tietenkään. Hänelle nimittäin yliampuva demariviha, sisällissodan jatkaminen henkisellä tasolla, on pääasia. Sille keksitään jatkuvasti uusia tekosyitä, kun vanhat osoittautuvat virheellisiksi. Aivan kuten 2000-luvun alun idealistinuoria piti vihata ja uhata päähän ampumisella koska he vastustivat globalisaatiota, ja nyt idealistinuoria vihataan siksi että he edustavat sitä mitä äärioikeistopiireissä kutsutaan globalismiksi.

Men medgav Halla-aho att han snackat i nattmössan? Givetvis inte. För honom var det överdrivna hatet mot sossarna huvudsaken - han ville fortsätta inbördeskriget på andlig nivå. Detta krig motiveras alltid med nya svepskäl när de andra visar sig felaktiga. Precis som han i början av 2000-talet hatade de unga protesterarna och hotade dem med nackskott när de kritiserade globaliseringen, och som han nu hatar de nya idealistiska ungdomarna eftersom de representerar det extremhögern kallar globalism.

Mikäs siinä. Harmillista kuitenkin on, että niitä idealistinuoria ei saa arvostella vetelästä yleisliberaalista näkökulmasta. koska silloin äärioikeisto, kuten rikollisten verkostolta voi odottaa, katsoo arvostelijan kuuluvan heidän rikollisjärjestöönsä ja esittää käsittämättömiä lojaalisuusvaatimuksia. Itse asiassa suomenkielisessä Suomessa ei ole vetelän yleisliberaalia näkökulmaa, vaan kaikkien on valittava puolensa, joko punainen tai valkoinen puoli. Luonnollisesti ruotsin kieli pyritään vaientamaan juuri siksi, että ruotsiksi se vetelän yleisliberaali näkökulma on Suomessa aina ollut mahdollinen.

För all del. Dessvärre kan de där idealistiska ungdomarna inte kritiseras utifrån ett slappt allmänliberalt perspektiv, ty då anser extremhögern - vilket man kan förvänta av ett kriminellt nätverk - att kritikern ingår i deras liga och att denne därför bör vara lojal mot dem. I själva verket finns det inget slappt allmänliberalt perspektiv i finska Finland, utan alla måste välja antingen röd eller vit sida. Svenska språket vill man tysta ned därför att det där slappt allmänliberala perspektivet alltid varit möjligt och tänkbart på svenska i Finland.

Suomeksi se nimittäin ei ole. Tämän näkee siitäkin, että kun kolumnieni kommenttipuolella häiriköivät vasemmistolaiset, feministit tai demarit, työnjohto puolusti minua uskollisesti. Silloin kun siellä alkoi riehua äärioikeisto, työsuojelu katosi siihen paikkaan. Miksi?

På finska är det det inte. Detta syns också i att arbetsledningen troget försvarade mig när vänstermänniskor, feminister eller sossar väsnades i kommentarlådan till mina krönikor. Men när det var extremhögern som tog vid, försvann arbetsskyddet spårlöst. Varför?

Koska suomenkielisille porvarimedioille fasistit ovat viime kädessä omia. He ovat samalla puolella Suomen ikuisessa sisällissodassa. He ovat punikkeja vastaan (miten "punaiset" sitten käsitetäänkin), ja siksi heidän kanssaan ei saa joutua riitoihin, jos haluaa porvarimediaan kirjoittaa. Porvarimedian toimittajat ja johtoporras ovat nimittäin joko niin hölmöjä tai niin äärioikeistolaisia, että he eivät ymmärrä, miksi vetelä yleisliberaali voisi joutua riitoihin äärioikeiston kanssa, vaan tulkitsevat, että tuo kaveri on nyt kommarien puolella, koska Halla-aho ja muut yliherramme eivät pidä hänestä.

Ty de borgerliga finskspråkiga medierna ser fascisterna, när allt kommer omkring, som sina egna. De kämpar på samma sida i Finlands eviga inbördeskrig. De är emot "de röda" (hur man än definierar det begreppet) och därför får man inte komma på kant med dem, om man vill skriva i de borgerliga medierna. De som skriver i de borgerliga medierna eller styr samma medier är nämligen precis så dumma, eller så högerextrema, att de inte förstår varför en slapp liberal kan hamna i konflikt med extremhögern - de tolkar det så att han där är nu en jävla kommunist eftersom Halla-aho och våra övriga överherrar inte gillar honom.

maanantai 8. elokuuta 2022

Lisää monistettavaa lentolehtiseksi - Mer att printa ut och använda som flygblad

РУССКИЕ ОКУПАНТЫ В УКРАИНЕ НАСИЛУЮТ И УБИВАЮТ ДАЖЕ ДЕТЕЙ И ИСПОЛЬЗУЮТ РАДИАЦИЮ В КАЧЕСТВЕ ОРУЖИЯ — И ЭТО ВСЁ ОТ ТВОЕГО ИМЕНИ, РУССКИЙ ЧЕЛОВЕК!


lauantai 6. elokuuta 2022

Infosodan yhteistoimintamiehet raastupaan? Kollaboratörerna i informationskriget inför rätta?

 Nyt ollaan säätämässä lakia informaatiosodan kriminalisoimiseksi, niin että kaikenlaiset Venäjän asiaa ajavat "bätskmanit" saataisin lopultakin käpälälautaan. Katuäärioikeiston aktivistit itkevät jo siitä kuinka joku maailmansalaliitto on touhun takana, ja heillä on syytäkin huolestua. Kun laki säädetään, käytännöllisesti katsoen koko heidän alakulttuurinsa päätyisi vankilaan, epäilemättä tunnetun narkomaanin ja biseksuaalisen raiskaajan Raymond "Ryhmykyrpä" Umbalabungan "tyttö"-ystäviksi. (Raymond ei tietenkään ole todella olemassaoleva henkilö eikä siis myöskään erityisen tunnettu, mutta äärioikeistolaisten juttujen perusteella täällä ei muita rikollisia olekaan kuin afrikkalaisia aids-raiskaajia, joten kaipa tuossa heidän vaihtoehtotodellisuudessaan vankilaan mahtuu ainakin yksi Raymond.)

Nu håller man på att stifta en lag för att kriminalisera informationskriget, så att Rysslands finska springpojkar äntligen kan räkna med att återfinna sig inför rätta. En del aktivister inom friluftsextremhögern jämrar sig redan över att någon världskonspiration håller på att förfölja dem, och de har all anledning att oroa sig. När lagen väl träder i kraft, kommer i praktiken hela deras subkultur att tillfångatas, och i fängelset blir de sedan "flick"-vänner åt den välkände narkomanen och bisexuelle våldtäktsmannen Raymond "Knölkuken" Umbalabunga. (Raymond är naturligtvis inte en verklig person, ännu mindre en välkänd sådan, men av vad högerextremisterna själva påstår att döma är de enda brottslingar i det här landet afrikanska våldtäktsmän med aids, så man kan väl räkna att det i deras alternativa verklighet sitter åtminstone en Raymond i sinkabirum.)

Huomattavasti merkillisempää on se, että ainakin yksittäiset persut ovat antaneet kannatuksensa tälle laille. Ehkäpä he vieläkin elelevät sellaisessa persuversumissa, jossa he itse ovat isänmaallisuuden ruumiillistuma ja kaikki muut Venäjän taskussa. Todellisuushan on aivan toinen, mutta persut ovat tunnetusti niin tyhmiä, että pystyvät haukkumaan esimerkiksi minua putinistiksi (!).

Betydligt märkligare känns det att åtminstone enstaka sannfinnar uttryckt sitt gillande för det här lagprojektet. Kanske de fortfarande bebor ett sannfinskt universum där de själva förkroppsligar fosterländskheten och alla andra springer åt Ryssland. Verkligheten är en helt annan, men sannfinnarna är som alla vet så korkade att de t ex kallar mig för putinist (!).

On tietysti äärimmäisen hauskaa, jos persut pääsevät Raymondin kyynärvarren pituisen ja heroiiniarpisen peniksen perspantaviksi kannatettuaan juuri sitä lakia, jonka perusteella he ovat rikollisia. Mutta olisihan tälle ennakkotapauskin historiastamme: tunnetusti lapuanliike lakkautettiin juuri niiden lakien voimin, jotka se oli itse saanut säädätettyä kommunistien kurissapitämiseksi.

Det är naturligtvis högst roligt om sannfinnarna en dag får känna Raymonds underarmslånga penis med alla dess ärr efter heroinsprutorna i sin ändtarm efter att ha stött precis den lag på grund av vilken de dömts till kurran. Men det skulle finnas ett prejudikat i vår historia: när den högerextrema Lapporörelsen drivit igenom de s k kommunistlagarna, var det precis dessa lagar man grep till för att kunna lägga ned och förbjuda rörelsen.

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Viktor Orbán ja puhdasrotuisuus - Viktor Orbán och rasrenheten

Unkarin diktaattori Viktor Orbán otti harppauksen puhdasta fasismia kohti pitämällä rasistisen puheen, jossa vastusti rotusekoitusta. Unkarin kansa oli tietysti hänen mielestään puhdasrotuinen kansa, kuinkas muuten.

Viktor Orbán, den ungerske diktatorn, steg närmare ren fascism genom att hålla ett rasistiskt tal där han ogillade rasblandning. Det ungerska folket såg han naturligtvis som ett rasrent folk, hur skulle det annars vara.

Harmi kyllä se ei pidä paikkaansa. Unkarilaiset jos ketkä ovat alkujaan syntyneet monenlaisten etnisten ryhmien sekoituksena. Tästä tunnetuimmat esimerkit ovat jász-kansa ja kumaanit. Jászit puhuivat iranilaista kieltä, jonka kuitenkin unohtivat ilmeisesti jo aika varhain - sen vähän perusteella, mitä kielestä tiedetään, se oli hyvin läheistä sukua Kaukasiassa vieläkin puhutulle osseetin kielelle - jonka kirjakieltä kehittämässä oli aikoinaan maanmiehemme Anders (Andreas) Johan Sjögren. Etnisestä erillisyydestään he olivat tietoisia pitkään sen jälkeenkin kun kieli oli vaihtunut, ja heillä oli itsehallinnollinen asema pitkälle 1800-luvulle.

Dessvärre är det inte sant. Det ungerska folket har bevisligen uppstått som en blandning av mångahanda olika etniska grupper. De mest kända av dessa är jászfolket och kumanerna. Jászfolket talade till en början ett iranskt språk, som de dock förefaller ha glömt bort redan vid ett tidigt skede - p g a det lilla man vet om språket var det nära släkt med ossetiskan, som fortfarande talas i Kaukasus. Förresten var vår landsman Anders (Andreas) Sjögren med om att utveckla skriftspråket för ossetiskan. Jászfolket bibehöll sin etniska medvetenhet länge efter språkbytet, och i Ungern åtnjöt de någon sorts autonomi ända fram till det sena artonhundratalet.

Kumaanit taas puhuivat turkkilaisperäistä kieltä, joka on dokumentoitu ja muistiin merkitty selvästi paremmin kuin jászin kieli - keskiajalta on peräisin huomattaviakin kumaaninkielisiä käsikirjoituksia. Kumaanit olivat samaa väkeä kuin venäläisestä kirjallisuudesta tutut polovtsit, joita vastaan Venäjän kansallisrunoelman Laulu Igorin sotaretkestä ja siitä tehdyn oopperan Ruhtinas Igor nimihenkilö soti.

Kumanerna däremot talade ett turkspråk, som har dokumenterats och nedtecknats i mycket större utsträckning än jászspråket - det finns flera anmärkningsvärda manuskript på kumanska som uppstått under medeltiden. Kumanerna var samma folk som de i rysk litteratur förekommande polovtserna: i den ryska nationaldikten Sången om Igors krigståg och i den därpå baserade operan Furst Igor var det precis detta folk Igor förde krig emot.

Unkarilaisten "puhdasrotuisuus" on siis alusta loppuun tyhjänpäiväistä propagandahölynpölyä, mutta niinhän tällaiset myytit yleensäkin. Rotuteorioiden levittelijät esittävät mielellään olevansa jonkinlaisia kotimaansa perinteiden suojelijoita tai elvyttäjiä, mutta Orbánin puheet eivät ole mitään muuta kuin kansainvälistä vaellustavaraa, jotka ovat saaneet alkunsa Wienin kaljakellareista ja kiertäneet Hitleriä ihailevan amerikkalaisen äärioikeiston kautta takaisin Unkariin.

Ungrarnas "rasrenhet" är alltså tomt propagandasvammel från början till slut, som dylika teorier brukar vara. De som sprider rasteorier påstår sig gärna "bara försvara/återuppliva sina inhemska traditioner", men Orbáns rasgriller är ren internationell importvara från Wiens ölschapp via Hitlertyskland till amerikansk extremhöger, från vilken Orbán hämtat skiten hem till Ungern.


keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Lisää tulostettavaa ja kopioitavaa - Mer material som ni bör printa ut och kopiera

 СПЕЦОПЕРАЦИЯ В УКРАИНЕ - ФАШИСТСКИЙ ГЕНОЦИД УКРАИНЦЕВ СОВЕРШАЕМЫЙ РУССКИМИ! РОССИЯ - НАВСЕГДА СВЯЗАНА С ФАШИЗМОМ!

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Tulosta ja levitä venäläisille turisteille - Printa ut och sprid till ryska turister

 РУССКИЕ СОЛДАТЫ-КАРАТЕЛИ В УКРАИНЕ УБИВАЮТ ДЕТЕЙ. КТО ЗА ЭТУ ПРЕСТУПНУЮ ВОЙНУ, ТОТ У НАС НЕ ЖЕЛАННЫЙ ГОСТЬ!

Ovatko "suvereenit kansalaiset" tulossa Suomeenkin? Ska "suverän medborgare-rörelsen" etablera sig också i Finland?

Jenkkilässä on jo jonkin aikaa vaikuttanut ns. suvereenien kansalaisten liike. Kyseessä on äärioikeistolaiseksi luokiteltava hörhöalakulttuuri, joka pyrkii sanoutumaan irti lakien ja asetusten noudattamisesta esittämällä USA:n liittovaltion epälegitiiminä elimenä; ajatuksena on, että yhteiskuntasopimuksesta voi yksipuolisesti sanoutua irti. Suvereenit kansalaiset katsovat olevansa velvollisia noudattamaan anglosaksista tapaoikeutta ("common law"), mutta eivät USA:n kongressin säätämiä lakeja. Perustelut tälle lakihuuhaalle he saavat lukemalla liittovaltion itsenäisyysjulistusta sopivasti väärin.

I Staterna har dom sen en tid tillbaka haft en rörelse som kallar sig "suveräna medborgare". Det är en subkultur av snarast högerextrema tokstollar som försöker ge avkall på laglydighet genom att framställa den amerikanska förbundsstaten som någonting illegitimt: det hela går ut på att det är möjligt att ensidigt säga upp samhällskontraktet. De suveräna medborgarna anser sig vara förpliktade att iaktta anglosachsisk sedvanerätt, s k "common law", men inte de lagar som Kongressen stiftat. Den här pseudojuridiken underbygger de genom att lämpligt feltolka den amerikanska grundlagen.

Suvereenien kansalaisten liikkeellä on ollut edeltäjiäkin, koska USA:n perinteeseen kuuluu epäilevä suhtautuminen valtiovaltaan ja korpilain ihannointi, joka lyö leimansa myös maan populaarikulttuuriin - tarkoitan tietysti villin lännen elokuvia. Ideologisesti läheinen oli esimerkiksi 1990-luvulla rehottanut miliisiliike ("militia movement").

De suveräna medborgarna har givetvis haft åtskilliga föregångare, ty det är tradition i USA att ifrågasätta överheten och idealisera medborgarkämpar - det här präglar ju hela den amerikanska populärkulturen, inte minst vildavästernfilmerna. Ideologiskt närstående var t ex den milisrörelse som gjorde sig gällande på nittiotalet.

Miliisit (suomeksi puhutaan mieluummin miliiseistä kuin "militioista") olivat aseellisia ryhmiä, joita kiinnosti mm. omavaltainen rajavartiotoiminta (koska eihän liittovaltio heikäläisten mielestä tietenkään pitänyt kunnon kuria maahan pyrkiville latinoille). Yhtäläisyydet suomalaisiin maahanmuuttokriitikoihin ovat kaikkea muuta kuin sattumanvaraisia. Miliisialakulttuurista ponnistavat kaikenlaiset Proud Boys- ja Boogaloo Bois -tyyppiset terroristiset äärioikeistoporukat.

Miliserna var beväpnade gäng som bl a uppträdde som självutnämnda gränspatruller - naturligtvis ansåg milismännen att förbundsstaten inte var intresserad att försvara landet mot odokumenterade invandrare från Latinamerika. Det är inte av en slump som dessa gäng liknar så mycket våra inhemska invandrarkritiker. Milissubkulturen gav senare upphov till högerextrema terrorister som t ex Boogaloo Bois och Proud Boys.

Suvereenien kansalaisten edeltäjiä ovat myös olleet 1970-1980-luvuilla vaikuttanut Posse Comitatus -alakulttuuri sekä ilmeisesti laajemminkin englanninkielisessä maailmassa toimiva "maan vapaiden miesten" liike ("freemen of the land"). Lakiterminä "posse comitatus" tarkoittaa sananmukaisesti kreivikunnan tai piirikunnan ("county", latinaksi "comitatus") valtaa; tästä tulee sana "posse", joka - kuten kaikki lännenelokuvia katsoneet tietävät - tarkoittaa šeriffin avukseen kokoamaa luotettavien kylänmiesten joukkoa, joka auttaa ottamaan rosmon kiinni.

Föregångare till de suveräna medborgarna var också Posse Comitatussubkulturen på sjuttio-åttiotalet och de "landets fria män" ("freemen of the land") som förefaller verka också i andra engelsktalande länder än USA. Som juridisk term betyder "posse comitatus" grevskapets eller countyts makt ("comitatus" är det latinska ordet för county). Därav också ordet "posse": alla som sett på västernfilmer vet att detta ord betecknar en grupp pålitliga män som sheriffen organiserar för att ta fast en skurk.

Posse Comitatus -alakulttuurista lienee peräisin käsitys šeriffistä korkeimpana legitiiminä yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä. Tämä alakulttuuri näki itsensä juuri sellaisena šeriffin avuksi tulevana hyvien miesten voimana. Tietenkin näiden hyvien miesten piirissä esiintyi myös karkeaa rasismia ja antisemitismiä - kukapa olisi arvannut, heh.

Att uppfatta sheriffen som den högsta legitima myndigheten i samhället är antagligen någonting de suveräna medborgarna lärt sig av Posse Comitatus. Denna subkultur såg sig precis som en grupp goda män som bistår sheriffen. Naturligtvis var många av dessa goda män också rasister och antisemiter, men detta bör inte överraska någon.

"Maan vapaat miehet" ovat lähinnä verotuksenvastainen protestiliike, ja heiltä ilmeisesti on peräisin "suvereenien kansalaisten" usko lakiloitsuihin - ajatus, että lakien vallasta voi vapautua, jos osaa lausua tarkalleen oikean lakikielisen, mahdollisesti latinankielisen, lauseen virkavallan edustajalle. Hokkus pokkus ja abrakadabra, olen maan vapaa mies ja tämä laki ei koske minua. Paitsi että se koskee: moni "maan vapaa mies" on joutunut todella pahoihin vaikeuksiin lain kanssa turvauduttuaan tuollaisiin hokkuspokkusloitsuihin.

"Landets fria män" är snarast en skattepopulistisk proteströrelse, och det är tydligen från dem som de suveräna medborgarna lärt sig sin förkärlek för juridiska trollformler - de frigör sig från skatternas tyranni om de kan uttala den exakt rätta trollformeln i närvaro av en person som representerar överheten. Hokus pokus filiokus, jag är en av landets fria män och sålunda behöver jag inte lyda den här lagen. Visserligen funkar det inte riktigt så. Snarare blir det ännu värre svårigheter med lagen om man är tillräckligt dum för att uttala hokuspokusformler och inbilla sig att de imponerar på en polisman eller en domare.

"Maan vapaisiin miehiin" ilmiönä liittyy huijausta ja hyväksikäyttöä. Liikkeen liepeillä notkuu epärehellisiä lakimiehiä, jotka ovat innokkaita rahastamaan "maan vapaiden miesten" viimeisimmätkin pennoset esittämällä, että heidän loitsujuridiikkansa olisi jotenkin vakavasti otettavaa. Itse asiassa tässä näkisin tärkeimmän yhtymäkohdan suomalaiseen äärioikeistoon ja Homma-foorumiin.

"Landets fria män" är en rörelse som till stor del handlar om rent lurendrejeri och utnyttjande. Den tilldrar sig allehanda brännvinsadvokater ivriga att plundra "landets fria män" på deras sista pengar genom att låtsas ta deras trollformelsjuridik på allvar. Här ser jag faktiskt den största likheten mellan "landets fria män" och de finska högerextremisterna på webbforumet Homma.

Homma-foorumilla nimittäin oltiin yhteen aikaan hyvin tohkeissaan lakitekstistä löytyneestä sanamuodosta "ei ollut voinut mieltänsä malttaa". Siellä tämä tulkittiin juuri tuollaiseksi rajattomaksi vapautumiskaavaksi kuin ne amerikkalaisten "maan vapaiden miesten" hokkuspokkusloitsut ("vedin afrikkalaista turpaan, koska en voinut mieltäni malttaa"). Jo tuolloin totesin, että foorumi vetää varmasti puoleensa kyynisiä huijarijuristeja kuin uloste kärpäsiä. Sellainen porukka, joka ei tiedä laista mitään ja joka on sitäkin kärkkäämpi käräjiä käymään, on kultakaivos epäeettiselle pykälänpyörittäjälle.

På Hommaforumet var folk nämligen på sin tid mycket entusiastiska över en ordalydelse de hittade i den gamla strafflagen - "han kunde inte hålla sig i styr". Där tolkades detta i amerikansk anda som en frikännelsetrollformel ("jag gav afrikanen i käften, när jag inte kunde hålla mig i styr"). Redan då drog jag slutsatsen att Hommaforumet alldeles säkert kommer att attrahera cyniska lurendrejarjurister precis som skiten attraherar flugor. Ett gäng som inte vet något om lagen men som är desto ivrigare att processa är en guldgruva för oetiska paragrafvändare. 


lauantai 16. heinäkuuta 2022

Kopioikaa, tulostakaa ja tuokaa venäläisten turistien ulottuville - Kopiera, printa ut och tillgängliggör för ryska turister

 Русские солдаты в Украине насилуют и убивают русскоговорящих - именно тех, кого там должны защищать. "Военная спецоперация" России в Украине - фашистский геноцид. Россия во всех странах Запада поддерживает фашистские группы, хотя громко выдает себя за великую державу антифашизма. Разве это вам удобно, русские?

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Jordan Peterson otti juuri kantaa Venäjän puolesta Ukrainaa vastaan - Jordan Peterson tog just ställning för Ryssland emot Ukraina

Ihan vain yleisesti tiedoksi: incel-kulttuurin älyllinen keskipiste ja äärioikeistolainen esiajattelija Jordan Peterson on hyväksynyt Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vedoten siihen, että "länsi on rappiolla". Tarvitaanko vielä todisteita sille, että nykyinen äärioikeistoaaltio on Venäjän erikoisoperaatio?

Till allmän kännedom: Jordan Peterson, incelkulturens intellektuella ledare och en av extremhögerns stora tänkare, har just uttryckt sitt gillande för den ryska invasionen av Ukraina därför att han anser "Väst" vara "degenererat". Behövs det ännu fler bevis på att den nuvarande högerextrema vågen är en rysk specialoperation?

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Jaska hakee taas huomiota - Jaska vill åter få uppmärksamhet

Muudan maahanmuuttaja, johon viittaan tässä vain nimellä Jaska - oikea nimi jääköön pimentoon, sillä tietäjät tietävät kyllä - on taas herättänyt huomiota. Hänen äitinsä on näet sanoutunut irti Vasemmistoliitosta, jonka paikallispoliitikko on tähän asti ollut, koska puolue on hänen mukaansa kohdellut Jaskaa huonosti. Tosin somessa on jo kyseenalaistettu se, onko tili oikeasti Jaskan äidin, vai onko hän itse sen takana.

En invandrare, som jag här bara kallar Jaska - hans rätta namn nämner jag inte, ty de som vet, vet - har igen väckt uppmärksamhet. Hennes mor har nämligen sagt upp sitt samarbete med Vänsterförbundet, där hon hittills verkat som lokalpolitiker, eftersom partiet enligt henne bemött Jaska illa. På sociala medier har man visserligen redan frågat, om hans mors användarkonto verkligen är hennes.

Itsehän olen pannut Jaskan jo aikoja sitten estoon kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa medioissa, koska hän alkoi solvata ja syytellä minua jostain käsittämättömistä asioista lähes tarkalleen sillä hetkellä, kun mihinkään kommunikaatiokontaktiin jouduimme. Vaikutelma on, että hän on hankalaluonteinen ihminen, joka on syytä kiertää kaukaa. Tämän mukaisesti hän onkin siirtynyt toimimaan tämänluonteisten ihmisten puolueessa, paitsi että joku Twitterissä väitti hänen saaneen potkut sieltäkin.

Själv har jag blockerat Jaska för länge sedan på alla möjliga sociala medier, eftersom han började skymfa och beskylla mig för allt möjligt och omöjligt nästan precis när vi för första gången kom i kontakt och kommunicerade. Intrycket är att han är en omedgörlig person som det är klokast att hålla sig på långt avstånd från. Och det är ingen överraskning att han övergått till att verka inom det parti där det finns en massa liknande figurer, låt vara att någon på Twitter påstod att han sparkats också därifrån.

Jaskan luonteesta on somesta löytynyt seuraavanlaisia todistuksia:

Följande vittnesmål om Jaskas lynne har jag hittat på sociala medier:

  • Nuori ex-muslimi, joka on ilmeisesti toiminut samassa maahanmuuttajajärjestössä kuin Jaska, kertoo Jaskan käyttäneen loukkaavia ilmauksia eräästä muslimifeministiksi tunnustautuvasta huiviin pukeutuvasta neidosta, jonka minäkin tunnen./En ung exmuslim, som förefaller ha verkat inom samma invandrarorganisation som Jaska, säger att Jaska uttryckt sig förolämpande om en ung kvinna också jag känner, som iklär sig muslimsk sjal och kallar sig muslimsk feminist.
  • Tämä samainen nuori henkilö sanoo Jaskan myös heittäneen hänet järjestöstä mäkeen, koska ei siedä erimielisyyttä./Samma unga person säger sig ha sparkats ur organisationen av Jaska, eftersom han inte tål oenighet.
  • Vasemmistonuorten mukaan Jaskalla oli samanlaista häiriökäytöstä silloin kun hän vielä kuului järjestöön./Enligt vänsterunga betedde sig Jaska på lika störande sätt när han ännu var medlem i deras organisation.
  • Jaska on uhkaillut toista mieltä olevaa järjestötoveria hänen yksityisasioidensa paljastamisella nettiin. Mielipide-erojen toleranssit eivät ole ihan parhaalla tolalla tällä herrasmiehellä./Jaska har hotat avslöja ännu en organisationskamrats privatsaker på nätet p g a oenighet. Tolerans för andras opinioner förefaller inte vara en av Jaskas dygder.
  • Erään toisen tuttavansa mukaan Jaska on juuttunut kiinni siihen ateistiprovokaattorivaiheeseen, jonka tämä samainen tuttava katsoo itse kokeneensa pari vuotta aikaisemmin./Ännu en bekant till honom beklagar att Jaska fastnat i samma träsk av ateistiskt provocerande som självändamål som han själv genomlevt ett par år tidigare. 
  • Useampi kuin yksi entinen järjestötoveri kertoo Twitterissä Jaskan uhkaavan kunnianloukkaussyytteillä kaikkia erimielisiä, samalla kun Jaska itse käyttää loukkaavaa kieltä milloin kenestäkin./Fler än en f d organisationskamrat berättar på Twitter att Jaska har för vana att hota alla oeniga med åtal för ärekränkning, samtidigt som Jaska själv brukar yttra sig i mycket kränkande ordalag om vem som helst.
Jaskalla on toki puolustajansakin - se arvattava joukko enimmäkseen anonyymejä tai selvästi väärällä nimellä liikkeellä olevia Twitter-tilejä, joiden mielipiteet pakkaavat haiskahtamaan äärioikeistolaisilta ja hommalaisilta mutta jotka tietysti ovat olevinaan sijoittajalibertaristeja tai jotain sinnepäin. Hehän nyt paiskaavat vasemmistoa millä tahansa kivellä, joka käden ulottuville sattuu, ja erityinen bonus on, että Jaska on maahanmuuttaja.

Visst har Jaska också sina försvarare - de vanliga Twitterkonton som antingen är anonyma eller också har uppenbarligen förfalskade namn. Deras åsikter brukar lukta extremhöger och Hommaforum på långt håll, men de utger sig för att vara aktiesparare, libertarianer eller någonting i den stilen. De slungar vilken som helst sten inom räckhåll efter vänstern, och det är en särskild bonus att Jaska är invandrare.

Enempää en ota tähän kantaa, koska Jaska on aika lailla marginalisoitunut riitaisen luonteensa vuoksi. Noiden mainitsemieni twitter-kirjoittajien joukossa on useampi kuin yksi, joka viestihistoriastaan päätellen yritti pysytellä ystävällisissä väleissä Jaskan kanssa niin pitkälle kuin oli mahdollista, mutta joutui sitä katumaan, kun tämä antautui riidanhalulleen.

Jag tänker inte ta ställning till det här utöver den här drapan, för Jaska verkar vara rätt marginaliserad p g a sitt svåra lynne. Fler än en av de twitterskribenter jag ovan nämnt har av sin meddelandehistoria att döma försökt upprätthålla vänliga relationer till Jaska så länge de kunnat, men såg sig tvungna att ångra detta, när han inte längre kunde hålla sin grälsjuka i styr.