Jaska hakee taas huomiota - Jaska vill åter få uppmärksamhet

Muudan maahanmuuttaja, johon viittaan tässä vain nimellä Jaska - oikea nimi jääköön pimentoon, sillä tietäjät tietävät kyllä - on taas herättänyt huomiota. Hänen äitinsä on näet sanoutunut irti Vasemmistoliitosta, jonka paikallispoliitikko on tähän asti ollut, koska puolue on hänen mukaansa kohdellut Jaskaa huonosti. Tosin somessa on jo kyseenalaistettu se, onko tili oikeasti Jaskan äidin, vai onko hän itse sen takana.

En invandrare, som jag här bara kallar Jaska - hans rätta namn nämner jag inte, ty de som vet, vet - har igen väckt uppmärksamhet. Hans mor har nämligen sagt upp sitt samarbete med Vänsterförbundet, där hon hittills verkat som lokalpolitiker, eftersom partiet enligt henne bemött Jaska illa. På sociala medier har man visserligen redan frågat, om hans mors användarkonto verkligen är hennes.

Itsehän olen pannut Jaskan jo aikoja sitten estoon kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa medioissa, koska hän alkoi solvata ja syytellä minua jostain käsittämättömistä asioista lähes tarkalleen sillä hetkellä, kun mihinkään kommunikaatiokontaktiin jouduimme. Vaikutelma on, että hän on hankalaluonteinen ihminen, joka on syytä kiertää kaukaa. Tämän mukaisesti hän onkin siirtynyt toimimaan tämänluonteisten ihmisten puolueessa, paitsi että joku Twitterissä väitti hänen saaneen potkut sieltäkin.

Själv har jag blockerat Jaska för länge sedan på alla möjliga sociala medier, eftersom han började skymfa och beskylla mig för allt möjligt och omöjligt nästan precis när vi för första gången kom i kontakt och kommunicerade. Intrycket är att han är en omedgörlig person som det är klokast att hålla sig på långt avstånd från. Och det är ingen överraskning att han övergått till att verka inom det parti där det finns en massa liknande figurer, låt vara att någon på Twitter påstod att han sparkats också därifrån.

Jaskan luonteesta on somesta löytynyt seuraavanlaisia todistuksia:

Följande vittnesmål om Jaskas lynne har jag hittat på sociala medier:

• Nuori ex-muslimi, joka on ilmeisesti toiminut samassa maahanmuuttajajärjestössä kuin Jaska, kertoo Jaskan käyttäneen loukkaavia ilmauksia eräästä muslimifeministiksi tunnustautuvasta huiviin pukeutuvasta neidosta, jonka minäkin tunnen./En ung exmuslim, som förefaller ha verkat inom samma invandrarorganisation som Jaska, säger att Jaska uttryckt sig förolämpande om en ung kvinna också jag känner, som iklär sig muslimsk sjal och kallar sig muslimsk feminist.
• Tämä samainen nuori henkilö sanoo Jaskan myös heittäneen hänet järjestöstä mäkeen, koska ei siedä erimielisyyttä./Samma unga person säger sig ha sparkats ur organisationen av Jaska, eftersom han inte tål oenighet.
• Vasemmistonuorten mukaan Jaskalla oli samanlaista häiriökäytöstä silloin kun hän vielä kuului järjestöön./Enligt vänsterunga betedde sig Jaska på lika störande sätt när han ännu var medlem i deras organisation.
• Jaska on uhkaillut toista mieltä olevaa järjestötoveria hänen yksityisasioidensa paljastamisella nettiin. Mielipide-erojen toleranssit eivät ole ihan parhaalla tolalla tällä herrasmiehellä./Jaska har hotat avslöja ännu en organisationskamrats privatsaker på nätet p g a oenighet. Tolerans för andras opinioner förefaller inte vara en av Jaskas dygder.
• Erään toisen tuttavansa mukaan Jaska on juuttunut kiinni siihen ateistiprovokaattorivaiheeseen, jonka tämä samainen tuttava katsoo itse kokeneensa pari vuotta aikaisemmin./Ännu en bekant till honom beklagar att Jaska fastnat i samma träsk av ateistiskt provocerande som självändamål som han själv genomlevt ett par år tidigare. 
• Useampi kuin yksi entinen järjestötoveri kertoo Twitterissä Jaskan uhkaavan kunnianloukkaussyytteillä kaikkia erimielisiä, samalla kun Jaska itse käyttää loukkaavaa kieltä milloin kenestäkin./Fler än en f d organisationskamrat berättar på Twitter att Jaska har för vana att hota alla oeniga med åtal för ärekränkning, samtidigt som Jaska själv brukar yttra sig i mycket kränkande ordalag om vem som helst.

Jaskalla on toki puolustajansakin - se arvattava joukko enimmäkseen anonyymejä tai selvästi väärällä nimellä liikkeellä olevia Twitter-tilejä, joiden mielipiteet pakkaavat haiskahtamaan äärioikeistolaisilta ja hommalaisilta mutta jotka tietysti ovat olevinaan sijoittajalibertaristeja tai jotain sinnepäin. Hehän nyt paiskaavat vasemmistoa millä tahansa kivellä, joka käden ulottuville sattuu, ja erityinen bonus on, että Jaska on maahanmuuttaja.

Visst har Jaska också sina försvarare - de vanliga Twitterkonton som antingen är anonyma eller också har uppenbarligen förfalskade namn. Deras åsikter brukar lukta extremhöger och Hommaforum på långt håll, men de utger sig för att vara aktiesparare, libertarianer eller någonting i den stilen. De slungar vilken som helst sten inom räckhåll efter vänstern, och det är en särskild bonus att Jaska är invandrare.

Enempää en ota tähän kantaa, koska Jaska on aika lailla marginalisoitunut riitaisen luonteensa vuoksi. Noiden mainitsemieni twitter-kirjoittajien joukossa on useampi kuin yksi, joka viestihistoriastaan päätellen yritti pysytellä ystävällisissä väleissä Jaskan kanssa niin pitkälle kuin oli mahdollista, mutta joutui sitä katumaan, kun tämä antautui riidanhalulleen.

Jag tänker inte ta ställning till det här utöver den här drapan, för Jaska verkar vara rätt marginaliserad p g a sitt svåra lynne. Fler än en av de twitterskribenter jag ovan nämnt har av sin meddelandehistoria att döma försökt upprätthålla vänliga relationer till Jaska så länge de kunnat, men såg sig tvungna att ångra detta, när han inte längre kunde hålla sin grälsjuka i styr.

Persuille tappaminen on hyve - För sannfinnarna är det en dygd att mörda

Japanin entinen pääministeri Shinzo Abe joutui poliittisen murhan uhriksi. Suomen pääministeri Sanna Marin esitti - normaalin diplomaattisen protokollan mukaisesti - Japanin kansalle surunvalittelunsa Aben surman johdosta. Mutta koettakaapa arvata, miten persut, persumieliset ja persunjärkiset reagoivat tapaukseen.

Shinzo Abe, den japanske f d premiärministern, blev offer för ett politiskt mord. Finlands statsminister Sanna Marin framförde - som det är diplomatiskt att göra - sina kondolenser till japanska folket. Men försök gissa hur sannfinnarna och deras vänner reagerade på det skedda.

Aivan oikein: julistamalla, että sillä tavalla kansa meitä paremmissa maissa rankaisee kansanvastaisia poliitikkoja, ja uhkailemalla, että Marinille käy kohta samalla tavalla. Eräskin sankari korosti olevansa oikein haulipyssyn omistaja ja osaavansa myös käyttää tätä tussaria. No, mikäpäs siinä, kyllähän pääministerillä on henkivartijat, jotka voivat panna nämä tussariniekat kuriin - mutta mikäs herra tämä Shinzo Abe oli miehiään?

Precis: genom att förkunna att det är så här folket i bättre länder än Finland straffar folkfientliga politiker, och genom att hota Marin med ett liknande öde. En av dessa skrytmånsar påpekade att han var stolt ägare till en hagelbössa och att han också förstod sig på att använda denna studsare. För all del, statsministern har livvakter som utan svårighet kan ta itu med dylika bösshjältar - men vad var Shinzo Abe för en figur?

Abe kuului tietysti Japanin liberaalidemokraattiseen puolueeseen, joka nimestään huolimatta on lähinnä konservatiivinen: se on pitänyt maassa valtaa käytännöllisesti katsoen keskeytyksettä siitä saakka kun Japaniin amerikkalaisten opastuksella väsättiin toisen maailmansodan jälkeen demokratia. Abe on myös ollut tiiviissä yhteyksissä Nippon Kaigi -nimiseen äärinationalistiseen painostusryhmään. Kaikesta päätellen hän edustaa sellaista poliittista suuntausta, jonka luulisi olevan juuri meikäläisille persuille ja katuäärioikeistolle erityisen mieluinen.`

Abe representerar givetvis Japans liberaldemokratiska parti, som trots namnet närmast är konservativt: det har regerat nästan oavbrutet sedan amerikanerna efter andra världskriget införde demokrati i landet. Abe har också upprätthållit kontakter med Nippon Kaigi, en extremt nationalistisk påtryckningsgrupp. Av allt att döma borde hans politiska orientering motsvara våra sannfinnars idealföreställningar, för att inte nämna den finska extremhögerns gatuaktivister.

Olisi ihan odotettavissa, että äärioikeisto epäilisi Aben murhaajaa kommunistiksi tai "vihervasemmistolaiseksi". Japanissa on aika ajoin ollut ärhäkkää äärivasemmistoa ihan terroristiryhmiksi asti. Vuonna 1972 japanilainen terroristiryhmä "Japanin punainen armeija" teki yhdessä sen kaikkein vasemmistohörhöimmän palestiinalaisryhmän, PFLP:n, terrori-iskun Ben Gurionin lentokentälle (tuolloin vielä nimeltään Lodin lentokenttä), jossa kuoli pitkälti kolmattakymmentä siviiliä. (Iskun takana oli Wadi' Haddad, itse asiassa taustaltaan kristitty palestiinalaisjohtaja, jonka organisoimista terroritempauksista kuuluisin on israelilaiskoneen kaappaus Entebben lentokentälle.)

Man kunde faktiskt föreställa sig att extremhögern skulle misstänka mördaren för att vara kommunist eller representera "grönvänstern". I Japan har det av och till förekommit radikal vänsterverksamhet, t o m kommunistiska terrorgrupper. År 1972 slog den japanska terroristligan "Japans röda armé" i samspråk med PFLP, den mest vänsterradikala palestinska gruppen, till på Ben Gurions flygplats (då hette den ännu Lodflygplatsen) - denna terroristaktion krävde fler än tjugo civila offer. (Dådet hade planerats av Wadi' Haddad, en palestinsk ledare faktiskt av kristen bakgrund, som dessutom organiserat den välkända plankapningen som slutade i Entebbe i Uganda.)

Mutta ilmeisesti persuilussa on kyse ihan itsetarkoituksellisesta ja ilkamoivasta yhteiskunnanvastaisuudesta. Jos joku murhaa tunnetun poliitikon, se on tuon roskajoukon mielestä aina ja poikkeuksetta voitto heikäläisille. Pystyn kuvittelemaan, että tuo pohjalieju alkaisi oikein velloa ja kurluttaa riemusta, jos joku persupomo joutuisi poliittisen murhan uhriksi. Äärioikeistolle, kuten ääriaatteiden edustajille yleensä, "omat" julistetaan tarvittaessa heti pettureiksi - samanlainen ilmapiiri leimaa tunnetusti myös pieniä kommunistipuolueitamme, jos kohta ne eivät harrasta fyysistä väkivaltaa.

Men uppenbarligen handlar sannfinskheten om raljerande samhällsfientlighet som självändamål. Mördar någon en känd politiker, uppfattar den där pöbeln detta som en seger för sin sida. Skulle en sannfinsk partipamp bli offer för ett politiskt mord, skulle den där mänsklighetens bottensats börja bubbla och gurgla av jubel. Ty för extremhögern, som för extremistiska ideologier överhuvudtaget, är det alltid lätt att utmåla en av de "egna" som förrädare. En liknande atmosfär präglar också våra små kommunistpartier, låt vara att de inte ägnar sig åt fysiskt våld.

Tämähän näkyi esimerkiksi silloin, kun Timo Soinia uhkaili joku hänen oman puolueensa jäsen, tai kun vaalipäällikkö Katajan pääkallo rusikoitiin melkein kappaleiksi (senkin teon tekijät taitavat yhä olla vapaalla jalalla, koska persut nauttivat poliisin ja oikeuslaitoksen erityissuojelusta rikoksilleen). Niin kauan kuin Katajan pahoinpitelystä saattoi epäillä epämääräisiä vihervasemmistolaisia juutalaismuslimijättiläispygmejä, persut metakoivat raivoissaan. Heti kun tuli tieto siitä, että iskun takana olivat puoluetoverit, hiljaisuus oli korviahuumaava. Pojat varmaan pelkäsivät, että jos tuomitsevat puolueen sen ryhmäkunnan, joka rikoksen oli järjestänyt, saavat vasarasta omaan päähänsä.

Det här såg man t ex när Timo Soini hotades av en av medlemmarna i hans eget parti, eller när valchef Kataja fick sitt huvud slaget nästan i stycken (det förefaller att de skyldiga fortfarande går fria, eftersom sannfinska brottslingar åtnjuter polisens och domstolarnas särskilda beskydd). Sålänge det gick att beskylla vänstergröna judisk-muslimska jättepygméer, gjorde sannfinnarna mäktigt väsen av det hela. Men när de fick höra att det var egna partimedlemmar som låg bakom dådet, - ja då blev det tyst som i graven. Killarna var väl rädda att de också skulle få skallen inhamrad om de fördömde den partiinterna grupp som hade organiserat brottet.

The Finnish-language media: an instrument of transnational repression

There is a new expression going around: transnational repression. It means authoritarian or totalitarian governments silencing their critics even in other countries. Typically, critics thus stifled are émigrés from those authoritarian states, believing that in Western democracies they are free to say what they want about their country of origin. What happened to, say, Khashoggi, Litvinenko, or Skripal suggests that you can't rely on this anymore. However, my own story shows that even foreign nationals, living in their own countries, aren't free to find fault with how an authoritarian regime with few scruples about repression and state terror conducts their policies. I am thinking of Russia, obviously.

In 2006 I was recruited by a major Finnish-language news site so as to write polemical commentary to topical events. As soon as I wrote something critical about Russia, though, I was immediately attacked by the online lynch mobs of the extreme Right. When I pointed out the similarities between this kind of harassment and the way how Solzhenitsyn had been pestered by self-appointed "good citizens" in the years after Khrushchov's abdication as the leader of the Soviet Union (as described in his memoir The Oak and the Calf, one of my staple readings since my teenage years), I was obviously gaslighted by the very same online lynch mobs. People who were behaving exactly as those who pestered Solzhenitsyn called me a lunatic for what this online mob violence was bound to remind me of.

It became clear overnight that the extreme Right is fighting for Putin. But how did my media employer take it? They actually sided with the online lynch mobs. Earlier, my writings had similarly provoked left wing people and feminists, but then the employer's representatives had staunchly defended me and made it clear that whatever those groups demanded, they would not fire me.

But everything changed when it was the extreme Right - the alt-right, if you prefer - that targeted me. The occupational safety there had been until then, immediately vanished. The producer of the site actually told me "not to provoke them". But how the hell do you "not provoke" them, when they spread their crap even in the comments box of such blog articles that had no political content whatsoever? If I wrote a feelgood text about some nostalgic TV show from the eighties that was being rerun, the same online volunteers filled the comments box with entirely irrelevant racist crap.

What kind of racist crap, you ask? Well, for instance links to an online Finnish-language version of the now well-known extreme rightist screed "The Turner Diaries". Anyone who has read that screed knows that it is a neo-Nazi fantasy about America being overrun by the hate objects of the extreme right and about brave and courageous Nazi heroes fighting back, by killing and massacring children and other civilians. 

The extreme rightists who spread such links in my comments box went to complain to the producer of the site I was working for, because I conducted "censorship" of their "opinions" (i.e. deleted the link to "The Turner Diaries"). AND THE SITE I WROTE FOR WAS HAPPY TO COLLUDE WITH THEM, WITH PEOPLE WHO WERE SPREADING "THE TURNER DIARIES" IN MY COMMENTS BOX, AGAINST ME, THEIR EMPLOYEE. So, basically Finnish has turned into a "Turner Diaries" kind of language. It's OK to link to the Finnish version of the "Turner Diaries" in Finnish mainstream media. It is not OK to try to block such links.

It is also important to note that when I was attacked especially furiously in the comments box of a certain blog post, and closed the comments, I still got one extreme rightist comment. This was only possible if there was an alt-right infiltrator in the publishing company that maintained the site, one who was able to reopen the comments for his or her own addition.

You could think that somebody who has no difficulty writing jargon-free literary Finnish, speaks seven languages and reads news material in several other ones would be a valuable asset for any news media? Well it seems I wasn't. And a friend of mine who dared to stand up to right-wing propaganda and fact-check its statements wasn't, either. The guy speaks fluent French and Spanish, two languages which aren't widely spoken or studied in Finland; moreover he has experience in peacekeeping in Afghanistan and probably has some idea of Dari and Pashtu too. He, a more experienced journalist than I, was similarly excluded from writing in Finnish - because he had irritated the voluntary online troops of the extremist Right. I think I am allowed to see a pattern here. 

In these nine (and counting...) years after my seven-year stint as a paid online columnist, I have not been able to publish one single line in Finnish outside this blog, be it online or in print media. Not even about stuff I am practically the only person to have a scholarly understanding of, i.e. the Irish language. It is quite telling that two short stories I have written in that language have been published online, on the web pages of the Museum of Literature Ireland, as some of "the very best of modern short fiction in Irish". So, basically what I write in my seventh language - Irish - is said to be "some of the very best of modern fiction" in that language, while I am being ghosted by every single publishing venue in my native language.

What about publishing in domestic minority languages, then? Well, actually I have been able to see my stuff in print in Finland - in Swedish. I don't really have any difficulties getting my scholarly essays about Celtic languages or modern Russian literature printed. Had there been objective quality reasons to exclude me as a Finnish-language writer, most probably I couldn't have been published in these other languages either. So, this is about political persecution by the Finnish alt-right, and the whole spectrum of Finnish-language publications and publishing houses is more than happy colluding with the persecutors.

But I was speaking about transnational repression. Well, the alt-right online battalions did not target me before I suggested - and I was the first ever media voice in Finland to make that suggestion - that right-wing extremists and racists might be cooperating with Russia. It was only then I was targeted. 

Moreover, if there was an ideological undercurrent to what I wrote, it was the attempt of making traditional Finnish patriotism more palatable for left wingers and immigrants. When I started writing my columns, certain old-school militarist patriots actually liked my opinions and understood just fine what I was about: the revival of the Winter War spirit. But the alt-rightists are not old-school patriots. They are spreading an international hate ideology which has nothing in common with our traditional patriotism. Actually, they could not care less about Finland's national interest. As it turned out, they were more interested in Russian national interest.

(wait for continuation...)

Sellaista parempaa baltzaamista - Bättre än Veijo Baltzar

Muutama vuosi sitten teatterimies Veijo Baltzarin väitettiin jollain tavoin käyttäneen hyväksi teatterissaan toimineita ja näytelleitä nuoria naisia. Koska Baltzar oli romanitaustainen ja koska hänellä oli yhteyksiä sosiaalidemokraattisen puolueen silmäätekeviin, tuolloin oikeisto nosti asiasta hirveän mekkalan: suunnilleen koko vasemmisto esitettiin pizzagate-tyylisenä salaliittona, joka harjoitti massamitassa valkoista orjakauppaa.

För ett par år sen påstods det att teaterkonstnären Veijo Baltzar hade på något sätt utnyttjat unga kvinnor som arbetat på hans teater. På grund av Baltzars romanibakgrund och hans relationer till socialdemokratiska partihöjdare gjorde högern ett massivt ståhej av saken: ungefär hela vänstern utmålades som en pizzagatekonspiration som ägnade sig åt vit slavhandel i massiv skala.

No, miten kävi? Siten, että kaikista syytteistä luovuttiin ainakin käräjäoikeustasolla - sitä en tiedä, onko juttu menossa tai mennyt hoviin. Kyseessä lienee sellainen tapaus, jossa voidaan epäillä jotain asiatonta tapahtuneen, mutta se ei ole vastannut minkään rikoksen tunnusmerkistöä riittävän hyvin. Kuten Olaus Petri sanoo tuomarinohjeissaan: ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei tuomitse, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.

Hur gick det då? Det gick så att Baltzar helt frikändes, åtminstone av tingsrätten - om målet återupptagits i någon högre instans vet jag inte. Det förefaller röra sig om en incident där man visserligen kan ana oråd men där fakta inte uppfyller rekvisiten för något brott. Som Olaus Petri sade i sina domarregler, gillar lagen inte allt som den tillåter, ty lagboken kan inte räkna upp alla brott.

Veijo Baltzar oli aikaisemmin tuomittu sakkoihin yrityksistä saada seksuaalisia palveluksia nuorilta naisilta tarjoamalla heille mahdollisuutta saada mainetta ja kuuluisuutta hänen teatteriprojekteissaan. Sinänsä tämä oli hyvin vanhanaikainen keino - ainahan managerit sun muut svengalit ovat tällaista harrastaneet, mutta sillä kertaa oikeus totesi hänen rikkoneen virkavelvollisuuttaan. 

Veijo Baltzar hade tidigare blivit bötfälld för försök att övertala unga kvinnor till sexuella tjänster genom att erbjuda dem ära och beröm i hans teaterprojekt. I och för sig är det här ett mycket beprövat knep som allehanda managers och svengaligestalter älskar att tillgripa, men den här gången konstaterade rätten att han brutit mot sin tjänsteplikt.

Baltzaaminen ei tule kyseeseen kun ollaan virkasuhteessea julkisyhteisöön, koska virkamieheltä edellytetään tietyntasoista nuhteettomuutta. Esimerkiksi rokkikukot sitä vastoin saavat huvitella ihan miten haluavat, koska viihdemusiikki on yksityisbisnestä. Merkillepantavaa kuitenkin on, että mitään varsinaista seksuaalirikosta ei todettu tapahtuneeksi, rikollista oli ainoastaan se, että virkamiehen asemaa oli väärinkäytetty tyttöjen iskemiseen.

Står man i tjänsteförhållande till ett offentligrättsligt organ kan man inte hålla på med baltzarfasoner hur mycket man vill, eftersom en tjänsteman förutsätts vara oförvitlig. Machos från rockmusikens värld kan däremot ha så många flickvänner och ennattsligg som de vill, eftersom underhållningsmusik produceras av privatföretag. Det bör dock uppmärksammas att något sexbrott inte konstaterades ha ägt rum, det brottsliga låg i att man hade missbrukat tjänstemannastatusen till att ragga tjejer.

Wille Rydmanin tapaus on lehdistössä liikkuneen tiedon perusteella ollut jonkin verran Baltzarin baltzaamisia selväpiirteisempi. Rydman on asialla etukäteen sähköviestitse kehuskellen tuonut kotiinsa alaikäisiä tyttöjä, ja ilmeisesti hänellä on ollut pitkäaikaisina projekteina murrosikäisten tyttöjen etukäteisvalmistelua sukupuoliyhdyntään - tyttöön on luotu luottamuksellinen suhde hyvissä ajoin ennen 16. ikävuotta, jolloin tarkoituksena on ollut aloittaa seksihommat, kun niistä on tullut laillisia. Baltzar ymmärtääkseni keskittyi jo valmiiksi täysi-ikäisten naisten keräilyyn.

Fallet med Wille Rydman är p g a den information som förekommit i tidningspressen av mindre tvetydig karaktär. Rydman har tagit med sig hem minderåriga flickor, något han på förhand skrutit med, och uppenbarligen har han s a s "gromnat" eller på förhand förberett tonårstjejer till att ha sex med honom: han har skapat ett förtroligt förhållande till flickan länge innan hon fyllt sexton år, med avsikten att inleda ett sexuellt förhållande när det blir lagligt. Om jag rätt förstått, koncentrerade Baltzar sig på att förföra fullvuxna kvinnor.

On kuitenkin erinomaisen huvittavaa nähdä, miten täsmälleen sama porukka, joka Baltzarin aikaan ihan mielipuolena raivosi siitä, kuinka tumma ryhtyi valkolaisiin naisiin, on nyt puolustelemassa Rydmania, koska tämä on valkoihoinen oikeistolainen mies. Toki Rydmanin tapaus kertoo muutakin siitä, miten oikeistolaisuus ja konservatismi on rappeutunut pääasiassa kulttuurisotakoneeksi ja huijarien ja koijarien aseeksi.

Det är dock extremt roande att se hur precis samma gäng som under Baltzars rättsprocess med vansinnigt raseri ogillade att en mörkhyad man hade haft någon sorts kuckeliku på gång med vita kvinnor, nu tar Rydman i försvar eftersom han är en ljushyad kille med högeråsikter. Visst berättar fallet Rydman också på annat sätt hur konservatism förfallit till en kulturkrigsmaskin och ett vapen som mest avfyras av rena skojare och lurendrejare.

Rydmanin niin sanotut poliittiset mielipiteet ovat olleet kaikkein halvinta massakamaa: maahanmuuttajavastaisuutta ja veropopulismia. Lähinnä tulee mieleen vanhan Ari Pirttisalon sarjakuvan turpiinvetäjäsälli, joka sanoo uhrilleen: "Onks sulla sätkää, kun pitäis päästä mummon luo", eli tietää hyvin pummaamisensa olevan pelkkä tekosyy pahoinpitelemiseen eikä edes vaivaudu kehittelemään johdonmukaista pummaamisrepliikkiä.

Rydmans så kallade politiska åsikter har varit av det billigaste slaget: invandrarfientliga och skattepopulistiska klyschor. Man blir påmind om busen i en gammal tecknad serie av Ari Pirttisalo, som säger till sitt tilltänkta offer: "Haru en cigg, ja sku behöva åka till mormor" - dvs han vet mycket väl att bommandet bara är ett svepskäl för misshandel, och han struntar i att ens presentera ett någorlunda sammanhängande svepskäl.

Rydmanin oletetuissa touhuissa ei toki ole kyse ihan samasta asiasta kuin Baltzarin. Baltzar on sentään ilmeisesti - jonkun Jouko Turkan tapaan - halunnut ympärilleen palvojajoukon toteuttamaan taiteellista visiotaan, ja tämä saattoi olla seksiä isompi motivaatio hänen arveluttavampien touhujensa taustalla. Saman sarjan taiteilija oli Bertolt Brecht, joka kokosi armeijan naisia assistenteikseen. Mutta Rydmanilla ei ole edes mitään suurta taiteellista saati poliittista visiota, ainoastaan Jussi Halla-ahon blogista opeteltuja fraaseja. "Onks sulla pilluva, kun pitäis päästä mummon luo."

Vad Rydman antyds ha hållit på med var dock inte helt samma sak som det Baltzar förefaller ha gjort. Baltzar - och på sin tid Jouko Turkka - har tydligen velat rekrytera en armé beundrare för att förverkliga sin konstnärliga vision, och det här kunde ha motiverat hans betänkligheter mera än någon sexualitet. Han får mig att tänka på Bertolt Brecht, som hade en armé unga kvinnliga assistenter. Men Rydman har varken någon stor konstnärlig eller politisk vision, han har bara fraser han lärt sig utantill från Jussi Halla-ahos bloggdrapor. "Haru nå lammkött, ja sku behöva åka till mormor."

Uusi kommunismi ilman punalippua - Den nya kommunismen utan röd flagga

Tuoreet uutiset kertovat, että Unkarin suurlähetystö on kyylännyt unkarilaisten toimittajien liikkeitä Suomessa, kun nämä ovat käyneet tutustumassa täkäläiseen sananvapauteen, mm. Helsingin Sanomien toimitukseen ja Julkisen sanan neuvostoon. Minulla on tietysti vaiennettuna toisinajattelijana omat painokelvottomat mielipiteeni ao. instituutioista, mutta myönnän Unkarin painovapausolojen olevan niin paljon surkeammalla tolalla, että jopa suomenkielinen Suomi tekee niihin verrattuna suorastaan auvoisen vaikutelman.

Nyligen stod det i nyheterna att ungerska ambassaden låtit skugga ungerska journalister när dessa besökt Finland och bekantat sig med finsk yttrandefrihet bl a på Helsingin Sanomats redaktion och hos Opinionsnämnden för massmedier. Som nedtystad oliktänkare har jag givetvis mina egna åsikter om dylika institutioner - åsikter som definitivt inte tål trycksvärta - men jag medger att det i Ungern står mycket sämre till med tryckfriheten.

Muistan vuosi pari sitten myös erään kommunistiaikaisen puolalaisen toisinajattelijan joutuneen jollei nyt rautoihin niin ainakin kuulusteluihin kotimaassaan, koska jokin hänen mielipiteensä oli herättänyt puolueen - uuden yksinvaltaisen Puolueen - paheksunnan. Muutenkin Puolassa ovat vallanpitäjät pyrkineet rajoittamaan esimerkiksi kulttuuriväen toimintaa, mutta nähtäväksi jää, missä määrin se tarkoittaa esimerkiksi homoseksuaalisten puolalaisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden teosten sensurointia.

Jag minns också att en polsk före detta oliktänkare från kommunisttiden för ett par år sen om inte belades med handklovar så åtminstone polisförhördes i sitt hemland därför att hans åsikter väckt förargelse inom Partiet - Polens nya enväldeshärskande Parti. Även i övrigt har makthavarna i Polen försökt sätta inhägnader t ex för kulturverksamheten, och framtiden får visa i vilken mån det kommer att innebära censur mot polska böcker och konstverk.

On hyvin hupaisaa, että tällöin tulilinjalla olisi vaikkapa sellainen puolalainen kirjailija kuin Witold Gombrowicz. Gombrowicz lähti kommunistivaltaa pakoon meren taakse ja asettui asumaan Argentiinaan. Gombrowicz oli homoseksuaali, joka kuvaili kaltaisiinsa suuntautuneita asenteita vertauskuvallisesti mm. romaanissa Ferdydurke (brittiläistynyt puolalaisohjaaja Jerzy Skolimowski teki siitä englanniksi, nimellä Thirty Door Key, elokuvan, jonka nöyrin palvelijanne näki nuorena opiskelijana Riviera-Remontin opiskelijaklubilla Varsovassa). Romaanin alussa päähenkilö Józef "Józio" Kowalski pakotetaan kolmekymmentä vuotta täytettyään takaisin koulunpenkille, koska hän ei ole mennyt naimisiin (tämä tietysti viittaa Gombrowiczin homoseksuaalisuuteen). 

Tragikomiskt nog kan man räkna med att en författare som Witold Gombrowicz blir offer för censur. Gombrowicz flydde undan kommunismen till Nya världen och bosatte sig i Argentina. Gombrowicz var homosexuell, och han skildrade attityder mot homosexuella på ett metaforiskt sätt bl a i romanen Ferdydurke (den till Storbritannien emigrerade polske regissören Jerzy Skolimowski filmatiserade romanen på engelska under titeln Thirty Door Key, och i början av nittiotalet såg jag denna film på studentklubben Riviera-Remont i Warszawa). I början av romanen tvingas huvudpersonen Józef "Józio" Kowalski till att återgå till skolbänken (det här anspelar på Gombrowicz' egen homosexualitet).

Homojen suvaitseminen nyt vaan on osa sitä länsimaista vapautta, joka meidät erottaa Neuvostoliitosta ja vastaavanlaisista valtioista, ja antikommunistinen äärioikeistokin luultavasti oli valmis myöntämään tämän silloin kun Neuvostoliitto oli olemassa. Toki toki - tarina ei ole näin yksinkertainen, koska Neuvostoliiton alkuaikoina (silloin kun myös paikallisia ja alueellisia kieliä, kuten ukrainaa ja valkovenäjää, suvaittiin ja edistettiin) seksuaaliasioita koskeva lainsäädäntö uudistettiin valveutuneempaan suuntaan, ja lakeja kiristettiin sitten vähän myöhemmin uudestaan.

Tolerans gentemot homosexuella ingår helt enkelt i den västerländska frihet som skiljer oss från Sovjetunionen och liknande stater, och den antikommunistiska extremhögern var antagligen beredd att medge detta när Sovjetunionen ännu existerade. Visst visst - det är inte en helt så enkel historia, ty under Sovjetunionens tidiga år (ungefär samtidigt som sovjetstaten också tolererade och främjade lokala och regionala språk, t ex ukrainskan och vitryskan) infördes ny, mera upplyst lagstiftning vad gällde sexuella avvikelser, och lagarna åtstramades lite senare på nytt.

Homojen suvaitseminen ei myöskään ole mitenkään yksiselitteisesti ollut vasemmistolaista muuallakaan. Jaksan taas kaivaa esiin ne Ruotsia neli-viisikymmenluvun vaihteen aikoihin kavahduttaneet ns. "rättsröteaffärerna" eli oikeuslaitoksen väitettyä rappiota koskeneet häväistysjutut, joista tunnetuimpia olivat Kejnen juttu ja Haijby-jupakka. Niiden skandaalien yhteydessä isointa meteliä pitivät nimenomaan vasemmistolaiset - eivät edes kommunistit tai sosiaalidemokraatit, vaan Arbetaren-lehden syndikalistit. Skandaaleihin liittyi moraalipaniikin luonteisia huhuja "homoseksiliigasta", virkamieskunnan keskuudessa muka vaikuttaneesta homoseksuaalien salaliitosta.

Det har inte varit entydigt vänstervridet att tolerera homosexuella i andra länder heller. Jag vill än en gång ta fram de s k rättsröteaffärerna i Sverige på det sena fyrtio- och tidiga femtiotalet - av dessa var Kejneaffären och Haijbyaffären de mest beryktade. De här skandalerna väckte mest högljudd förargelse bland vänstern - inte ens kommunisterna eller sossarna, utan syndikalisterna kring tidningen Arbetaren. Skandalerna gav upphov till en moralpanik och det ryktades att det fanns en "homosexliga", en homosexuell sammansvärjning inom ämbetsmannakåren.

Monille yläluokkaisille ruotsalaisille konservatiiveille homoseksuaalisuus oli tuohon aikaan lähinnä herrasmiehen hairahdus tai kauneusvirhe. Kun toisen suuren "rättsröta"-jutun yhteydessä levisi huhuja siitä, että kuninkaalla oli vanhoilla päivillään ollut homoseksuaalinen suhde, eräätkin hoviherrat kommentoivat tätä tietoa lähinnä ihailemalla vanhan miehen potenssia. Muiden ihmisten seksielämän kommentoiminen - olipa se sitten homoseksuaalista tai valtavirtaisempaa - taas oli tästä konservatiivisesta näkökulmasta epähienoa ja rahvaanomaista juoruilua - herrasmiehen arvolle sopimatonta. Tuonaikaiselle vasemmistolle taas kyse oli siitä, että moraalisesti rappeutuneet isot herrat siinä käyttivät hyväkseen työläisten poikia siveettömiin tarkoituksiinsa.

Många konservativa svenskar som tillhörde överklassen såg homosex på den tiden som en sorts gentlemannaförseelse eller skönhetsfel. När en av de stora rättsröteaffärerna gav upphov till rykten om att den svenske konungen på sina gamla dar hade haft ett homosexuellt förhållande, var det en och annan hovdignitär som bara kommenterade denna nyhet med beundrande ord om den gamle mannens potens. Att kommentera andra människors sexliv - oberoende av om det rörde sig om homosexuellt eller mindre avvikande sexliv - framstod ur denna konservativa synvinkel som ofint och vulgärt skvallrande, något som inte motsvarade en gentlemans värdighet. För den dåvarande vänstern var det frågan att stora herrar, moraliskt förfallna som de var, utnyttjade arbetarsöner till sina oanständiga syften. 

Kun Erdoğan haluaa sekaantua Suomen sisäisiin asioihin, persut ovat hänen puolellaan - När Erdoğan vill lägga sig i Finlands interna angelägenheter, får han flankstöd av sannfinnarna

Turkin presidentti Erdoğan on ilmaissut halunsa päättää siitä, mitä Suomen media saa sanoa esimerkiksi kurdeista. Isänmaallinen asenne tähän olisi torjua kaikki ulkomaiden yritykset sekaantua Suomen sisäisiin asioihin. Persut sitä vastoin asettuvat sen sekaantujan puolelle. Niin katkerasti he vihaavat isänmaatamme, yhteiskuntaamme, kansaamme ja instituutioitamme.

Den turkiske presidenten Recep Tayyip Erdoğan vill besluta om vad finska medier får säga t ex om kurder. En fosterländsk attityd till detta är att avvisa alla utländska försök till inblandning i Finlands interna angelägenheter. Sannfinnarna däremot ställer sig på samma sida med Erdoğan. Så bittert hatar de vårt fosterland, vårt samhälle, vårt folk och våra institutioner.

Persut vihaavat Yleä, koska eivät sinnikkäistä yrityksistään huolimatta ole pystyneet sensuroimaan sitä. Yhdeksän vuotta sitten he onnistuivat jatkuvalla terrorillaan ja häiriköinnillään panemaan pysyvän pisteen minun palkalliselle kolumnoinnilleni. Tästä menestyksestä he oppivat, että kaupallinen media antautuu heidän painostuksensa edessä ja että päävihollinen on julkisrahoitteinen Yle, jonka sisu ei mene yhtä helposti kaulaan.

Sannfinnarna hatar radiobolaget Yle därför att de trots sina idoga försök inte har kunnat censurera det. För nio år sedan lyckades med sin kontinuerliga terror och trakasserier få mig sparkad ur medierna som avlönad krönikör. Denna framgång lärde dem att kommersiella medier är beredda att ge efter för deras påtryckning och att det är det statsfinansierade bolaget som är deras främsta fiende, eftersom det inte är lika känsligt för dylik påtryckning. 

Mutta onhan se sinänsä hupaisaa, että persut, jotka syyttävät kaikkia muita suomettumisesta, ovat näin kärkkäitä pokkuroimaan ulkomaisen diktaattorin edessä, joka luulee tietävänsä suomalaisia paremmin, miten meidän olisi omassa maassamme elettävä. Muistaakseni suomettuminen oli määritelmällisesti juuri sitä, että tehdään mieliksi ulkomaiselle diktatuurille Suomen edusta piittaamatta.

Men i och för sig är det roligt att se att sannfinnarna, så ivriga att beskylla alla andra för finlandisering, är så här villiga att buga sig och bocka för en utländsk diktator som anser sig veta bättre än finländarna hur vi borde leva i vårt eget land. Om jag rätt minns handlade finlandisering om att göra en utländsk diktatur till lags och strunta i Finlands egna intressen.

"Erdoğan har rätt vad gäller Yle.Yle är en politikerfinansierad [!] och politikerstyrd statstelevision, som försöker framställa utländska folkmördare som familjefäder från Tammerfors och ISIS-terrorister som snälla hemmafruar."

"Sedan ett årtionde tillbaka har jag sagt att vi borde lägga ned Yle. Nu har det gått så långt att den turkiske presidenten måste lägga sig i det här."

Tarpeeton rykmentti iski jälleen - Det onödiga regementet slog till igen

Ns. Kuolematon rykmentti, eli käytännössä venäläisyysjärjestä RUFI, iski jälleen sunnuntaina 8. toukokuuta. Kyseessähän on pulju, jota johtaa Daria Skippari-Smirnov, ilkeäluonteinen nuorehko täti-ihminen, jonka sielu on yhtä synkkä kuin katsantokin. Mitä tulee "Kuolemattomaan rykmenttiin" alkuperäisessä merkityksessä, on syytä muistuttaa, että se syntyi Venäjällä alkujaan kansan omana, vallanpitäjistä riippumattomana tapana juhlia suuren isänmaasodan muistoa, mutta kauaa ei kestänyt, kun vallanpitäjät omivat sen itselleen, jotta siitä ei kehittyisi oppositiomielialojen ilmaisutapaa.

Det så kallade Odödliga regementet, i praktiken ryskhetsorganisationen RUFI, slog till igen den 8 maj. Som vi vet rör det sig om en organsation ledd av en viss Daria Skippari-Smirnov, en elakartad relativt ung tant, vars själ är lika dyster som hennes utseende. Vad gäller "Odödliga regementet" i egentlig mening var det ursprungligen en bland vanligt folk uppkommen tradition för att högtidlighålla minnet efter de som dött i stora fosterlandskriget, men det tog inte lång tid för makthavarna att ta över - de var rädda för att "regementet" skulle bli ett sätt att uttrycka oppositionella åsikter och attityder.

Täällä Suomessa tällä Rajamäen rykmentillä oli vastustajansa ihan suomenvenäläisten itsensä keskuudessa. Vastustajat, jotka pitivät oman vastamielenosoituksen Ukrainan lippuja heilutellen, vaikuttivat yleisesti ottaen suomalaistuneemmilta ja keskiluokkaisemmilta kuin rykmenttiläiset. Joku nettituttavistani ilkeili, että rykmenttiryhmään kuuluu merkittävältä osaltaan 90-luvun alussa Suomeen peräkammaripoikien käyttöpilluiksi maahantuotuja pimuja, jotka eivät enää ole pimuiässä ja joilta on jäänyt ammatti ja kunnollinen suomen kielen taito hankkimatta.

Här i Finland fann detta Rajamäkiregemente (om jag tillåts en liten anspelning på vår nationallitteratur, dvs Sju bröder av Alexis Kivi) opponenter bland finlandsryssarna själva. Motståndarna, som organiserade egen motdemonstration under ukrainska flaggor, gjorde i allmänhet ett mera välanpassat och medelklassliknande intryck än regementet. En av mina onlinebekanta misstänkte raljant att en stor del av regementet var tjejer som i början av 90-talet bosatt sig i Finland och gift sig med ensamma, åldrande finska män, tjejer som inte längre är tillräckligt unga för att göra om det och som saknar både yrke och djupare kunskaper i finska.

Jessikka Aro julkaisi blogissaan kirjoituksen eräältä suomenvenäläiseltä, joka oli soluttautunut tilaisuuden järjestäjien nettifoorumille. Tämän mukaan noissa porukoissa on myös jonkin verran inkerinsuomalaisten jälkeläisiä, jotka kuitenkin samaistuvat Venäjän eli Neuvostoliiton "antifasistisiin sankaritöihin". Tässä kohdassa pitää taaskin muistuttaa, miten äärioikeisto, joka jatkuvasti syyttelee "vihervasemmistoa" muka lähtökohtaisesti epälojaalien maahanmuuttajien "maahantuonnista", oli itse aikoinaan innokkaasti maahantuomassa inkeriläisiä, eikä siinä sitten yhtään älytty katsoa, mitä ongelmia vastaavanlaiset repatriaatiokampanjat olivat aiheuttaneet Saksassa ja Israelissa. Äärioikeiston puheissa oli silloin sellainen sävy, että otetaan mieluummin kulttuurisesti läheistä (lue: valkoihoista) väkeä joka sopeutuu heti, kuin kaikenlaisia afrikkalaisia. Eli rasismilla mentiin.

Jessikka Aro offentliggjorde i sin blogg vad en finlandsryss som infiltrerat arrangörernas webbforum kunde berätta. Enligt honom befolkades regementet i viss mån också av ingermanländska finnar eller deras avkomlingar, som dock identifierade sig med ryska eller sovjetiska "antifascistiska hjältedåd". Här måste man en gång till påminna hur extremhögern, som oavbrutet beskyller "grönvänstern" för att ha "importerat" illojalt sinande invandrare, på sin tid var ivrigt med om att importera ingermanlänningar utan att alls fråga sig, hur liknande repatrieringskampanjer hade lyckats eller misslyckats i Tyskland och Israel. På den tiden tyckte extremhögern att det var bättre att välkomna kulturellt närstående (läs: ljushyade) människor som blir välanpassade medborgare på fläcken, i st för att importera allehanda afrikaner. Den rasistiska bottenströmningen är uppenbar.

Jos joku kysyy, millaisia ongelmia siitä tuli Saksassa ja Israelissa, niin vastaan mielelläni. Sellaisia esimerkiksi, että venäjänsasalaisten paluumuuttajien ajateltiin edustavan jotain oikeampaa ja alkuvoimaisempaa saksalaisuutta kuin paikallisväestön, ja he merkittävältä osaltaan ilmeisesti uskoivat tähän itsekin. Eli mitään kotoutumista ei tapahtunut, ja nyt tämä porukka vaatii mielenosoituksissaan venäjänkielisin kyltein Saksaa pysymään saksalaisena. Afrikkalainen maahanmuuttaja, joka tietää olevansa ulkomaalainen ja joka haluaa oikeasti päästä sisään uuden kotimaansa kulttuuriin, ei todellakaan käyttäydy näin, mitä valheita Hommafoorumilla sitten kerrotaankin.

Om någon frågar hurdana problem det blev i Tyskland och Israel svarar jag gärna: till exempel sådana, att de tyskättade återflyttarna från Ryssland ansågs representera en bättre och mera ursprunglig tyskhet än stambefolkningen och att en betydande del av dem också trodde så själv. Någon integration skedde inte, och nu går det här gänget ut och demonstrerar med ryskspråkiga skyltar för ett Tyskland som förblir tyskt. En afrikansk invandrare, som är medveten om att vara utlänning och som på riktigt vill in i kulturen i det nya hemlandet, uppför sig inte så här, vad det än är för lögner man berättar på Hommaforumet.

Israeliin taas on mennyt samaan tapaan aika paljon venäjänkielisiä, jotka ovat ehkä halachan eli juutalaisen kanonisen lain mukaan juutalaisia, mutta joiden siteet juutalaiseen kulttuuriin ja uskontoon ovat lähes olemattomat - ja näiden lapset, jotka kokevat olevansa syrjittyjä ja vieraaseen maahan omatta tahdottaan heitettyjä, ovat perustaneet mm. antisemitistisiä uusnatsijärjestöjä. Siis - Israeliin.

På ett liknande sätt har det flyttat en massa rysktalande till Israel - folk som antagligen enligt den judiska kanoniska lagen, halacha, är judar, men som inte uppfattar sig som judar utifrån kulturell eller religiös synvinkel. En del barn till dessa känner sig diskriminerade i Israel och anser att de mot sin vilja lämnats i sticket i ett främmande land - och de har grundat bl a antisemitiska organisationer i Israel.

Ja ei, en sano että inkeriläiset olisi pitänyt jättää oman onnensa nojaan. Mutta esimerkiksi Saksassa on samalla tavalla luotu maahan venäjänkielinen ja venäjänmielinen vähemmistö, ja olisi ehkä pitänyt katsoa, miten siellä oli tehty asiat ja mahdollisesti myös miettiä, mitä saksalaiset olivat mokanneet. Täälläkin lähdettiin kuitenkin siitä, että inkeriläiset ovat suomenkielisiä ja kulttuurisesti suomalaisia, mahdollisesti jopa edustavat jonkinlaista aitoa alkusuomalaisuutta, jota Suomesta ei enää löydy. Heissä oli kuitenkin hyvin kirjavaa porukkaa, suomea puhuvista ja suomalaista yhteiskuntaa tuntevista intellektuelleista tavallisiin venäläisperheisiin, jotka ymmärrettävästi tahtoivat pakoon Venäjän taloudellista ja poliittista sekasortoa, ja jossain välissä suomalaisissa medioissakin myönnettiin, että koko inkeriläisprojektista oli tullut käytännössä venäläisten ja venäjänkielisten perheiden maahanmuuttokanava.

Och nää, jag säger inte att vi inte borde ha hjälpt ingermanlänningarna. Men på samma sätt har man i Tyskland skapat en rysktalande och rysksinnad minoritet, och man borde kanske ha tagit en titt på hur tyskarna skött den här historien och hur de eventuellt misskött den. Också här utgick man dock från att ingermanlänningarna kantänka var finsktalande och kulturellt finska, t o m att de representerade någon sorts äkta urfinskhet som man inte längre kan hitta i Finland. Det var dock en mycket brokig församling: en del av dem var finskkunniga intellektuella som förstod sig på finska samhället, men sen fanns det också vanliga ryska familjer som ville lämna bakom sig det ekonomiska och politiska kaoset i Ryssland. Vid något skede medgav t o m de finska medierna att hela det ingermanländska projektet i praktiken blivit en invandringsrutt för rent ryska och rysktalande familjer.

Tämä valkeni toki äärioikeistollekin. Se ryhtyi sitten marmattamaan siitä, kuinka Suomeen nyt Koiviston mahtikäskystä maahantuodaan venäläisiä. Ennen kuin Koivisto oli Suomen presidentin silloisilla mahtivaltuuksilla avannut ovet inkeriläisille, oikeisto oli julistanut "kunniavelkaa inkeriläisille" jo pari vuotta, ja talvisodan kuusikymmenvuotisjuhlinnan uusisänmaallisessa ilmapiirissä myös sotaveteraani Koivisto oli luonnollisesti vastaanottavainen tällaiselle retoriikalle. Mutta kun kotoutuminen ei sujunutkaan tuosta vaan, äärioikeisto kieltäytyi kokonaan ottamasta mitään vastuuta uudesta politiikasta ja vieritti syyllisyyden Koiviston harteille.

Det här insågs givetvis också av extremhögern, som sen började gnälla om hur man nu på Koivistos order importerades ryssar. Innan Koivisto med de omfattande maktbefogenheter som republiken Finlands president på den tiden förfogade över hade öppnat slussarna för ingermanländska återflyttare, hade högern redan i ett par år förkunnat vitt och brett att vi stod i hedersskuld till ingermanlänningarna, och i den nyfosterländska atmosfär som rådde i landet efter vinterkrigets sextioårsjubileum var krigsveteranen Koivisto naturligtvis mottaglig för dylik retorik. Men när integrationen inte gick så snabbt som förväntat, vägrade extremhögern helt att ta något ansvar för den nya policyn och lade ansvaret i stället på Koivistos axlar.

Tässä kohtaa muuten haluan muistuttaa, että Neuvostoliitto ei ollut mikään lännen veroinen kehittynyt maa. Silloin ennen vanhaan Brežnevin aikaan aika levinnyt mielikuva Neuvostoliitosta oli, että siellä ei ollut poliittisia vapauksia mutta että siellä vallitsi eräänlainen vaatimaton arjen onnellisuus - ei sellainen kuin lännessä, mutta siedettävä ja ennen muuta tasa-arvoinen, kurjuuden tasan jakava järjestys. Todellisuudessa tietysti Venäjällä ja sitä ennen Neuvostoliitossa esiintyi ja esiintyy äärimmäistä eriarvoisuutta ja äärimmäistä primitiivisyyttä jopa siinä mitassa, että maata voidaan - ainakin isojen kaupunkien ulkopuolella - pitää aivan afrikkalaistason kehitysmaana (ja todellisuudessa Afrikkakaan ei nykyään ole kokonaisuudessaan "afrikkalaistasolla"). Se, että venäläiset sotilaat ryöväävät Ukrainasta pesukoneita, on tästä vain yksi merkki.

Här vill jag förresten påminna om att Sovjetunionen aldrig var ett utvecklad land på nivå med Väst. Förr i världen, när Brezjnev styrde och ställde i Sovjet, var det en utbredd uppfattning att Sovjetunionen visserligen saknade politiska fri- och rättigheter men att det rådde en sorts anspråkslös vardagslycka i landet - inte som i Väst, men att man åtminstone kunde leva drägligt och att den misär som fanns delades jämlikt. I verkligheten förekom det, och förekommer det, extrem ojämlikhet och primitivitet i Sovjet/i Ryssland, till den milda grad att Ryssland åtminstone utanför de stora städerna kan betraktas som ett rent afrikanskt uland (och Afrika är inte heller överallt på "rent afrikansk nivå"). Detta illustreras bl a av att ryska soldater stjäl tvättmaskiner i Ukraina.

Äärioikeisto puhuu jatkuvasti halveksien siitä, kuinka Suomeen tulee "kehitysmaista" väkeä, joka ei muka ikinä kotoudu, mutta inkeriläisten maahanmuutossa oli siinäkin monien osalta käytännössä kyse kehitysmaalaisista ihmisistä, joilta sitten kuitenkin odotettiin valmista suomalaisuutta ja käden käänteessä sulautumista. Kuitenkin monet olivat käytännössä venäjänkielisiä ja samaistuivat pitkälti myös venäläiseen kulttuuriin. Eivät he olleet mitenkään valmiita muuttumaan yhdessä yössä suomalaisiksi; he tarvitsivat tukea kotoutumiseensa aivan yhtä lailla kuin muutkin kehitysmaaoloista tulevat.

Extremhögern snackar hela tiden med förakt om hur det från "uländerna" kommer till Finland folk som kantänka aldrig ska finna sig tillrätta här. När man öppnade portarna för ingermanlänningarna var det dock också till stor utsträckning frågan om människor från ulandsförhållanden, av vilka man dock förväntade att de vore färdiga finnar och skulle integrera sig hux flux. Ändå var många i praktiken rysktalande och identifierade sig med rysk kultur. De var ingalunda beredda att på fläcken förvandla sig till finländare. De behövde stöd för sin integration precis som andra invandrare från uländer.

Eikä inkerinsuomalainen kulttuuri, siinä muodossa kuin siitä vielä jotain oli jäljellä, välttämättä ollut mikään avain nykysuomalaiseen. Esimerkiksi luterilaisen kirkon keskeinen rooli inkeriläisessä kulttuurissa on aika vieras maallistuneelle nykysuomalaiselle. Samalla tavalla monista Lähi-idän maista tulevien kristittyjen kulttuuri ei ole mitenkään itsestään selvästi suomalaisille vähemmän vieras kuin samojen maiden islamilainen valtakulttuuri, mitä sitten Päivi Räsänen sönkkääkin. Kristityn vähemmistön edustajilla on käytännössä paljon suurempi motivaatio ja syy nähdä hengellinen johtajansa koko yhteisön johtajana kuin saman maan valtakulttuuriin kuuluvilla, mahdollisesti hyvinkin maallistuneilla ja urbanisoituneilla muslimeilla.

Och om det ännu finns något kvar av den ingermanländsk-finska kulturen, är det inte nödvändigtvis någon nyckel till modern finskhet. Den centrala roll som lutherska kyrkan spelar i den ingermanländska kulturen är rätt främmande för den sekulariserade nutidsfinnen. På ett liknande sätt kan den kultur som många kristna invandrare från Mellanöstern omhuldar framstå som mer främmande än den muslimska ledkulturen i deras hemländer, vad våra kristna extremister än påstår. De som representerar en kristen minoritet har i praktiken en betydligt större motivation att se sin andlige ledare som ledare för hela deras etniska grupp, medan muslimer från samma stat kan vara urbaniserade och sekulariserade i en helt annan utsträckning.

Äärioikeistolaiset toivovat Venäjän surmaavan pääministerimme - Högerextremisterna vill att Ryssland mördar vår statsminister

Sanna Marin kävi Ukrainassa tapaamassa maan presidenttiä ja katsastamassa Venäjän julmuuksien jäljet. Äärioikeistomme toivoi, että Venäjä olisi surmannut hänet.

Sanna Marin besökte Ukraina för att träffa president Zelens'kyj och se med egna ögon spåren efter de ryska grymheterna. Vår extremhöger skulle helst ha sett Ryssland mörda henne.

("John Kekkonen": "Nu för fan ryssar, för en gångs skull en väl siktad granat!"

"Joachim Marseille": "Nu borde för en gångs skull en missil träffa")

Mielenkiintoinen havainto - En intressant observation

Kuten kaikki tietävät - paitsi ne, jotka lukevat suomenkielistä lehdistöä - Jussi Halla-aho esiintyi vuonna 2009 Russia Today -kanavalla julistamassa, että "Finland's immigrant ghettos will burn". Palavia gettoja ei ole näkynyt - sitäkin enemmän äärioikeistohörhöjen kännisiä yrityksiä polttaa pakolaisasuntoloita - mutta nyt Halkun esiintymistä, siis videota siitä RT:n haastattelusta, ei löydy enää mistään päin nettiä. Linkkejä siihen löytyy kyllä edelleenkin netistä mm. valkoista valtaa kannattavilta nettisivuilta. Ilmeisesti Halla-ahon viimeaikaiset korkeaprofiiliset ja verenhimoiset kannanotot Venäjää vastaan ovat saaneet RT:n sydämistymään.

Som alla - med undantag av de som läser finskspråkiga tidningar - vet, uppträdde Jussi Halla-aho år 2009 på tevekanalen Russia Today och förkunnade att "Finland's immigrant ghettos will burn", att "invandrargettona i Finland ska gå upp i lågor". Några brinnande getton har vi inte sett - det är vanligare med asberusade högerextremister som försöker tutta eld på flyktingboenden - men nu har det blivit omöjligt att hitta videoklippet om intervjun med Halla-aho på RT. Länkar till det går ännu att hitta bl a på en del webbsidor som stöder vitmaktrörelsen. Men när invasionen av Ukraina börjat, har Halla-aho profilerat sig med så blodlustigt antiryska ställningstaganden att RT inte längre gillar honom.

Suomenkielinen julkaisu- ja uutistoiminta on huijausta - Förlags- och nyhetsverksamhet på finska är fusk och fuffens

Se, etten enää saa julkaista suomeksi yhtään mitään missään, ei sinänsä harmita minua. Se harmittaa, että tämä sensuuri on osoittanut koko suomen kielen muka "sivistyskielenä" olevan huijausta.

Att jag inte längre får publicera någonting på finska någonstans, irriterar mig egentligen inte. Det som irriterar är att denna censur bevisat att finska språket som "kulturspråk" genom denna censur visat sig vara fusk och fuffens.

Minulla on jo pitkään ollut tapana sanoa, että suomen kieli on vain sen kahleen kalsketta, josta nyhtämällä kalašnikovia heristävä piippalakki vie meidät davaita huutaen ikuiseen Siperian vankeuteen jalkapatikassa. Valitettavasti tämä on - vain totta. Oma kokemukseni on kerta kaikkiaan osoittanut, että suomeksi ei saa kirjoittaa eikä julkaista se, joka ei ole selvästi minkään poliittisen kuppikunnan edustaja.

Jag har för längesen kommit till slutsatsen att finska språket bara är rassel från den kedja som den ryske soldaten, med ordet "davaj" på sina läppar, rycker i när han leder oss till fångenskap i Sibirien, till fots. Dessvärre är det här - bara sanningen. Som min egen erfarenhet visar, får man varken skriva eller publicera något på finska om man inte är representant för något klart avgränsat politiskt kotteri.

Sitä voisi luulla, että on olemassa jotkin objektiiviset kriteerit sille, kuka on hyvä ja ammattitaitoinen kirjoittaja. Sitä voisi luulla, että kun esimerkiksi iiriksi kirjoittamiani juttuja suitsutetaan niin että punastuttaa, tämä voisi kertoa jotain siitäkin, miten hyvin osaan kirjoittaa suomeksi. Iiri ei nimittäin ole ensimmäinen eikä toinen kieleni, vaan pikemminkin kuudes tai seitsemäs. Silloin kun kielen syntyperäisetkin puhujat tykkäävät siitä, mitä kirjoitan iiriksi, olen ihan oikeasti saavuttanutkin jotain.

Man kunde föreställa sig att det finns någon sorts objektiva kriterier för vem som är en god och professionell skribent. När det jag ger ut på iriska lovordas så man rodnar, kunde man föreställa sig att detta också indikerar någonting om hur bra jag kan skriva på mitt första språk. Iriskan är varken mitt första eller andra språk, snarare mitt sjätte eller sjunde. När t o m modersmålstalarna gillar vad jag skriver på iriska, har jag på riktigt presterat någonting.

Mutta mitäpä siitä. Kuluvan kuun viimeisenä päivänä juhlin yhdeksän vuoden taiteilemattomuusjuhlaani suomenkielisenä kirjoittajana. Huomatkaa, etten juhli sitä iirin- enkä ruotsinkielisenä. Molemmilla kielillä olen saanut painoon yhtä ja toista myös sinä aikana kun olen ollut suomeksi epähenkilö. Suomeksi minulla sitä vastoin on ollut jo niin pitkä sensuurijakso, että minulla on jo oikeus sanoa joutuneeni neuvostoliittolaistyyppisen sensuroinnin kohteeksi - toisin kuin niillä äärioikeistolaisilla, joille arvostettujenkin suomenkielisten lehtien palstat heti avautuvat, kun he haluavat ulista siitä, miten heidät on vaiennettu. (Tähän se pilapiirros, jossa karvanaamainen mies huutaa suuren yleisön edessä ja televisiossa: "I have been silenced!" "Minut on vaiennettu!" Silloin kun minulta vietiin oma palsta, minua ei todellakaan haettu haastateltavaksi minnekään - koska en ole äärioikeistolainen.)

Men strunt i det nu. I slutet av den pågående månaden ska jag fira nio års icke-konstnärsjubileum som finskspråkig skribent. Märk väl att detta bara gäller finskan, varken svenskan eller gaeliskan. På bägge språken har jag kunnat publicera en hel del material också under den tid då jag varit en icke-person på finska. På finska däremot har jag varit belagd med de facto publiceringsförbud redan så länge, att jag redan får säga mig ha censurerats som i Sovjetunionen - i motsats till de högerextremister som spalterna i de mest uppskattade finska tidningar öppnar sig för när de vill gnälla om hur de kantänka blivit nedtystade. (Och här kunde man skjuta in den där karikatyren om en skäggig man som ropar till en väldig anhängarskara och också på teve: "I have been silenced!" "Jag har blivit nedtystad!" När min onlinekrönika nedlades, intervjuades jag inte på teve eller någonstans, eftersom jag inte är en högerextremst.)

Minut värvättiin - huomatkaa, etten todellakaan tyrkyttäytynyt yhtään minnekään kirjoittamaan, vaan minut värvättiin pystymetsästä, eli hienosti oikein amerikaksi sanoen "headhuntattiin" - kirjoittamaan poleemista kommentaaria päivänpolttavista tapahtumista. Tämän myös tein. Niin kauan kuin kirjoituksistani närkästyivät etupäässä feministit ja vasemmisto, sain poleemiselle kirjoittelulle täyden tuen sivuston ylläpitotaholta. Mutta heti kun äärioikeiston häiriköinti alkoi, työturvallisuus katosi kuin pieru Saharaan.

Jag rekryterades - märk väl att jag inte aktivt sökte något mediajobb, utan att jag verkligen rekryterades utanför hela branschen, "headhuntades" som man säger fint på svengelska - för att i en krönika skriva polemisk kommentar om det dagsaktuella. Det är vad jag också gjorde. Sålänge det främst var feministerna och vänstern som ondgjorde sig över mina skriverier, gav ledningen för sajten mig fullt stöd hur polemiskt jag än uttryckte mig. Men precis när extremhögern började attackera mig försvann allt vad arbetarskydd hette i tunn luft.

Olihan minulla teoriassa mahdollisuus blokata ainakin sivustolle rekisteröityneitä nimimerkkejä, mutta kun niin tein, sivuston tuottaja alkoi välittömästi urputtaa, että ao. henkilöt valittivat ylläpidolle - blokkaus kuulemma tehtiin jonkin amerikkalaisen firman kautta, niin että asianomaiset menettivät pääsynsä myös monille muille sivustoille. Erään kerran, kun suljin kommentoinnin massiivisen spämmäämisen ja häiriköinnin takia, sain äärioikeistolaisen törkykommentin vielä sen jälkeen, eli kommentoija oli joku talon sisältä.

Visst hade jag en teoretisk möjlighet att blockera åtminstone de pseudonymer som registrerat sig på sajten, men när jag gjorde så, började producenten för sajten genast knota om att sagda personer hade klagat över denna censur. Detta berodde kantänka på att blockeringen skedde genom någon amerikansk firma, så att vederbörande förlorade tillgången till en massa andra sajter. En gång, när jag stängde kommentarlådan p g a massivt spammande, hotelser o dyl, fick jag en sista osaklig kommentar av högerextremistiskt innehåll när jag redan stängt kommentarlådan, dvs kommenteraren var någon som arbetade på samma sajt som jag.

Se on totta, että olin syyteharkinnassa puoli vuotta kun sanoin äärioikeistolaisille pahasti (sivuston ulkopuolella somessa). Valtakunnan korkein syyttäjäviranomainen kuitenkin jätti syytteen nostamatta toimitettuani laajan aineiston siitä, kuinka äärioikeisto oli solvannut ja uhkaillut minua vuosikaudet. Valtakunnansyyttäjä sanoi tuolloisessa lausunnossaan minun todistaneen, että minun ja "eräiden muiden" nettikirjoittajien välillä oli vallinnut "pitkäaikaista katkeruutta", eli silloinen puheenvuoroni oli nähtävä osana pitkällistä riitaa. Siitä, kumpi osapuoli oli alkuperäinen syyllinen katkeruuteen, syyttäjä ei sanonut mitään. Minun näkökulmastani tämä ratkaisu ei tietenkään ollut oikeudenmukainen, mutta ymmärrän ilman muuta, että se oli näissä olosuhteissa oikeudenmukaisin, mitä valtakunnansyyttäjältä saattoi odottaa. Ei olisi ollut kohtuullista vaatia syyttäjän rämpivän vuosikaudet siinä loassa, jota minun niskaani oli heitetty, ja selvittävän, mistä syystä äärioikeisto alkujaan oli vihastunut minuun. Eihän se ainakaan silloin ollut täysin selvää minulle itsellenikään.

Det är sant att jag var i åtalsprövning i ett halvt år när jag uttryckte mig i alltför hårda ord om högerextremisterna (på sociala medier, alltså utanför sajten jag skrev till). Den högsta åklagarmyndigheten i riket beslutade dock inte väcka åtak, eftersom jag skickade in massivt med material om hur extremhögern sedan flera år ägnat sig åt att smutskasta och hota mig. Riksåklagaren konstaterade att jag bevisat att det härskat "långvarig bitterhet" mellan mig och vissa andra onlineskribenter, så att det jag sagt om den utgjorde bara en fortsättning till ett långvarigt gräl. Vilken sida som ursprungligen var skyldig till detta gräl ville riksåklagaren inte ta ställning till. Ur min synvinkel var det här naturligtvis inte helt rättvist, men jag förstår naturligtvis, att det var det mest rättvisa beslut man under dessa omständigheter kunde förvänta av riksåklagaren. Det skulle inte ha varit skäligt att kräva av åklagaren att vada sin väg genom åratal av den sörja jag överösts med och försöka ta reda på vad smutskastningskampanjen egentligen berott på. Det visste jag inte ens själv särskilt väl.

Tämä tapaus on tietenkin se tekosyy, jolla minut on suljettu ulos julkaisemasta yhtään mitään suomeksi yhtään missään. Laki ja syyttäjä vapauttavat, mutta suomenkielisillä medioilla on omat lakinsa, eikä niiden tuomioistuimesta ole valitusoikeutta mihinkään korkeampaan instanssiin.

Den här incidenten är naturligtvis svepskälet med vilket jag uteslutits från att ge ut någonting på finska någonstans. Lagen och åklagaren frikände mig, men de finskspråkiga medierna har sin egen lag, och deras domstol tillåter inga överklaganden till några högre instanser.

Mutta puhutaanpa siitä, millaista spämmiä sinne kommenttiosastolle tuli. Eräs kommentoija linkitti Andrew Macdonaldin (William Luther Piercen) "Turnerin päiväkirjat" -teoksen verkkoversioon. Siihen aikaan kyseinen teos ei ollut niin tunnettu kuin se on nyt, mutta joka tapauksessa kyseessä on lähinnä väkivaltapornotekele, jossa mässäillään sillä, kuinka äärioikeisto tuhoaa koko yhteiskunnan mm. atomipommeilla ja murhaa kaikki vastustajansa. Minulla ei siis ollut sivuston ylläpidon mielestä oikeutta poistaa Turnerin päiväkirjoihin vievää linkkiä kommenttiosastoltani.

Men tillåt mig säga ett par ord om vad det var för spam jag fick i kommentarlådan. En av kommentarskribenterna länkade till en onlineversion av "Turners dagböcker" av Andrew Macdonald (William Luther Pierce). På den tiden var denna berättelse inte så allmänt känd som nu, men i alla fall rör det sig om en våldspornografisk fantasi som bl a frossar i hur extremhögern tillintetgör hela det ordnade samhället bl a med atombomber och mördar alla sina motståndare. Sajtledningen ansåg alltså att jag inte fick avlägsna en länk till Turnerdagböckerna från min kommentarlåda. 

Minut värvännyt media siis käytännössä oli samaa mieltä äärioikeiston kanssa siitä, että koska sananvapaus oli ylin arvo, minun olisi pitänyt sallia pimahtaneen ja murhanhimossa kylpevän natsimanifestin levittäminen kommenttiosastollani. Koska sain potkujeni myötä tosiasiassa siteeraus- ja rekrytointikiellon koko suomenkieliseen mediaan, tulee voida tehdä se johtopäätös, että suomenkielinen viestimistö on johtoportaansakin mielestä olemassa ennen kaikkea toimiakseen sairaimman mahdollisen natsipropagandan levitysalustana.

Mediefirman som rekryterat mig var alltså i praktiken av samma åsikt som extremhögern: om yttrandefriheten var det högsta värdet, borde jag ha tillåtit att man spred länkar till ett vansinnigt, mordlystet nazistmanifest i min kommentarlåda. När jag väl fått sparken belades jag de facto med citerings- och rekryteringsförbud i alla finskspråkiga medier - av detta får man dra slutsatsen att de finska medierna också enligt sin högsta ledning framom allt existerar för att fungera som distribueringsplattform åt den mest patologiska nazistpropaganda man kan tänka sig.