Muutama huomautus hommalaisten Venäjä-mielipiteistä - Några anmärkningar om Hommaiternas åsikter rörande Ryssland

Edellä (vain suomeksi) julkaisemani kokoelma Homma-foorumin väen Venäjää mielistelevistä mielipiteistä voidaan vielä tiivistää seuraavanlaiseksi yhteenvedoksi:

Nyligen bjöd jag mina läsare på ett urval rysslandvänliga åsikter (endast på finska) från det finska högerextrema webbforumet Homma. Här har jag försökt sammanfatta dessa åsikter.

Hommalaiset näkevät sellaiset suomalaisen yhteiskunnan piirteet, jotka on tarkoitettu nimenomaan varjelemaan yksilön oikeusturvaa, turhuutena, byrokratiana ja jopa korruptiona. He eivät koskaan pysty kuvittelemaankaan tarvitsevansa mitään oikeusturvapalveluita itse. Hommalaiset näkevät tehokkuutena ja konstailemattomuutena sen, että tällaisia palveluita ei (heidän uskomuksensa mukaan) ole missään muodossa olemassa Venäjällä.

För hommaiter är alla de institutioner i finländska samhället som går ut på att försvara individens rättssäkerhet onödiga, byråkratiska och ett resultat av korruption. De kan aldrig ens föreställa sig att de personligen kunde behöva anlita dylika institutioner. För hommaiter är Ryssland ett effektivt och okonstlat samhälle eftersom det (enligt dem) saknar dessa institutioner.

Tästä syntyykin vaikutelma, että hommalaisia ei oikeasti kiinnosta individualismi eivätkä yksilön oikeudet millään tavalla. He lähtevät siitä, että yhteiskunnan kuuluu suosia tietynlaisen ideologisen rakenteen (lattean ja itseään parodioivan porvarillisuuden, joka tuskin enää on tyypillistä edes oikeille menestyneille yrittäjille) omaksunutta mieshenkilöä. Hänenlaistensa tulee olla etuoikeutettuja kollektiivina, ja heidän oikeusturvansa tulee olla itsestään selvä asia, kollektiiviin kuulumattomat eivät sitä tarvitsekaan.

Så här uppstår intrycket att hommaiterna struntar blankt i individualism och individuella rättigheter. De utgår från att samhället bör favorisera en mansperson som antagit en viss ideologi - en tom och självparodierande borgerlighet, som antagligen inte längre är typisk ens för riktiga framgångsrika företagare. Hans gelikar bör vara privilegierade som kollektiv, och deras rättssäkerhet bör vara en självklarhet - de som inte ingår i kollektivet behöver inte några rättigheter.

Hommalaiset uskovat, että Venäjän politiikka kaikissa asioissa on julmaa ja raakaa, koska he itse haaveilevat julmasta ja raa'asta valtiosta, ja tämä saa heidät ihailemaan Venäjää: esimerkiksi Venäjän tuberkuloosia kuhisevat, ylikansoitetut vankilat ovat heidän mielestään esikuvallisia. Täysin Venäjän politiikasta tietämättöminä he uskovat, että Venäjällä ei "hyysätä" ihmisiä sosiaaliavustuksilla (mikä voi olla totta tai olla olematta) ja että Venäjällä ei ole suuria määriä maahanmuuttajia (mikä on täysin naurettava ajatuskin, koska Venäjä on yksi maailman suurimpia maahanmuuttomaita, täysin samassa kategoriassa jenkkilän kanssa, ja rajat -staneihin ovat pitkälti käytännössä auki).

Hommaiterna är övertygade om att Ryssland konsekvent går brutalt och grymt tillväga, ty de själva drömmer om en brutal och obarmhärtig stat, och detta får dem att beundra Ryssland: de tuberkulösa, överbefolkade fängelserna i Ryssland är t ex ett förebildligt sätt att sköta fångvården, tycker de. Helt ovetande om den verkliga socialpolitiken i Ryssland tror de att man i Ryssland inte "skämmer bort" folk med socialbidrag (vilket kan vara sant eller icke) och att det inte finns stora invandrarskaror i Ryssland (en skrattretande tanke, ty Ryssland är ett av världens största invandringsländer, i helt samma kategori med Förenta Staterna, och gränserna till alla de där olika -stan står i praktiken vidöppna).

Luonnollisesti hommalaiset kuvittelevat myös, että Venäjällä "muslimit elävät etelässä omilla alueillaan". Näin lapsellista heittoa ei edes heiltä odottaisi. Ensinnäkin Venäjän tärkein muslimikansallisuus, Volgan tataarit, asuu pikemminkin idässä kuin etelässä: tataarien pääkaupunki Kazan on aika tarkkaan samoilla leveyksillä kuin Moskova (tai Liettua), pohjoisempana kuin koko Ukraina ja suurin osa Valko-Venäjästä. Lisäksi tietysti valtakunnan keskuksiin pakkautuu väkeä kaikista osatasavalloista, kuten imperiumeissa aina - esimerkiksi Itävalta-Unkarin aikoina Wien oli itse asiassa tšekkiläisempi kuin Praha.

Naturligtvis intalar sig hommaiterna också att muslimerna i Ryssland "bara befolkar sina egna, sydliga regioner". Det här är så barnsligt det förslår. För det första bor Rysslands viktigaste muslimska nationalitet, Volgatatarerna, snarare i norr än i söder: tatarernas huvudstad Kazan ligger på samma breddgrad som Moskva (eller Litauen för den delen), längre norrut än hela Ukraina och största delen av Vitryssland. Dessutom brukar de största och mest centrala städerna i ett imperium alltid dra till sig folk från alla provinser. När Österrike-Ungern ännu fanns, var Wien av detta skäl mer tjeckisktalande än Prag.

Hommalaiset näkevät nykyisen suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän sortavana, koska siinä he joutuvat olemaan tasa-arvoisia meidän maan matosten kanssa. Ainoa yhteiskuntajärjestys, jonka he hyväksyvät oikeudenmukaiseksi, on autoritaarinen päällepäsmäyssysteemi, jossa he itse pääsevät komentelemaan kaikkia muita. He uskovat tämän toteutuvan siinä tapauksessa, että Venäjä miehittää Suomen. Se mahdollisuus, että he itse joutuisivat miehittäjän sortaman uhrin asemaan, ei mene heille millään tavalla jakeluun.

Hommaiterna anser den nuvarande finländska samhällsordningen förtrycka dem, eftersom de måste vara jämställda med oss vanliga dödliga. Det enda samhällsskick de accepterar som rättvis är ett auktoritärt dito där det är de själva som får styra och ställa. De tror att denna utopi kommer att uppstå bara Ryssland får ockupera Finland. Den möjligheten att de själva skulle bli förtryckta offer av ockupationen förefaller inte ens existera i deras föreställningsvärld.

Hesarin juttu putinismista eduskunnassa - Helsingin Sanomats artikel om putinism på riksdagen

Helsingin Sanomat julkaisi varsin ansiokkaan jutun putinismista eduskunnassa, mutta yhden moitteen aiheen löysin: se ei maininnut Jussi Halla-ahon esiintymistä RT-kanavalla kertomassa satuja Suomen palavista maahanmuuttajagetoista, vaan antoi hänen stilisoida itsensä Ukrainan ystäväksi. Se sentään sanottiin, että häneltä jäi ukrainan sanakirja toimittamatta, kun politiikka vei. Sen voi ihan legitiimisti tulkita niin, että hänelle oli tärkeämpää mennä tekemään Venäjän ohjailemaa äärioikeistopolitiikkaa kuin tukea Ukrainan kulttuuria Suomessa.

Helsingin Sanomat gav ut en lovvärd artikel om putinism på riksdagen, men en sak vill jag kritisera: artikeln nämnde inte att han hade uppträtt på den ryska propagandakanalen RT och berättat sina sagor om brinnande invandrarghetton i Finland. Det påpekades visserligen att han slutade arbeta på den ukrainska ordboken, när politiken blev viktigare. Detta kan legitimt tolkas så, att han föredrog ryskstyrd högerextrem politik framom främjandet av ukrainsk kultur i Finland.

Retoriikkaa argumentaationa - Retorik som argumentering

Suuresti kunnioittamani turvallisuuspoliittisen keskustelumme unilukkari Rysky Riiheläinen nosti hiljattaisessa bloggauksessaan esille niinkin odottamattomalla taholla kuin Voima-lehdessä ilmestyneen vasemmistoputinismia arvostelleen artikkelin. En kuitenkaan aio kommentoida sitä, vaan saman lehden vanhaa pääkirjoitusta, johon Voiman jutusta vei linkki.

Janne "Rysky" Riiheläinen, som förtjänar all respekt för sitt bidrag till den säkerhetspolitiska diskussionen i dagens Finland, påpekade nyligen i en bloggdrapa att t o m vänsterblaskan Voima kritiserat vänsterputinismen i en hel artikel. Det är dock inte denna artikel jag tänker kommentera, utan en gammal Voimaledare, som en länk från artikeln ledde till. 

Pääkirjoitus on tosiaan jo aika monta vuotta vanha, enkä mainitse sen kirjoittajan nimeä, koska hän on tällä välin saattanut jopa viisastua. Sitä vastoin nostan sen esille esimerkkinä siitä, miten Naton vastustajat - joilta argumentit joko puuttuvat tyystin tai ovat loppuneet kesken - turvautuvat pelkkään retoriikkaan niiden sijasta.

Ledaren är faktiskt redan ett antal år gammal, och jag vill inte nämna ledarförfattaren med namn, eftersom han sedan dess t o m kunnat besinna sig. Däremot vill jag ta upp ledaren som ett exempel på hur Natomotståndare litar på ren retorik när argumenten tryter.

Alkajaisiksi kirjoittaja kertoo tavanneensa vanhan koulukaverinsa, joka toimii diplomaattina suuressa maailmassa. Koulukaveri on kääntynyt kannattamaan Natoa, koska on YK-urallaan nähnyt Venäjän torpedoivan rauhanprosesseja turvallisuusneuvostossa. Tällöin kirjoittaja hätääntyy, että onhan siellä muitakin maita jotka tekevät samoin. Tätä kutsutaan nimellä "whataboutism" eli kansankielellä "mutkuttelu". Yleensä mutku-sanan jälkeen tulee USA, mutta koska kyseessä on vasemmistolehti, kirjoittajamme saarnaa jo käännytetylle yleisölle - sille ei tarvitse edes erikseen kertoa, mitä "muita maita" siellä turvallisuusneuvostossa on.

Till att börja med säger sig skribenten ha träffat en gammal skolkamrat, nu verksam som diplomat i stora världen. Kompisen har nu blivit anhängare av Nato, eftersom han under sin FN-karriär så många gånger sett Ryssland torpedera fredsprocesser på säkerhetsrådet. Då grips av skribenten av panik: det finns ju andra länder där som gör så. Det här kallas för "whataboutism", dvs att hävda hyckleri utan att möta sakfrågan (för att citera en artikel om ämnet på webben). Vanligen nämns USA explicit, men på en vänstertidning predikar skribenten för en publik som redan känner noterna, så han behöver inte särskilt påpeka någonting.

Seuraavaksi kirjoittajamme sanoo pelkäävänsä, että jos "jonkin Nato-maan" ja Venäjän välille "syntyy" konflikti, Suomi voi Nato-jäsenenä tämän konfliktin myötä päätyä sotakentäksi. Siis konflikti tuosta vain "syntyy", ikään kuin väistämättömien historiallisten (tai geopoliittisten?) voimien vaikutuksesta. Mietitäänpä miten sellainen konflikti voisi "syntyä". Venäjälle hyökkääminen ei kiinnosta ketään, koska maa on sekä taloudellisesti heikko että sotahullu (Venäjän paljonpuhutut luonnonvarat eivät missään tapauksessa riitä syyksi ottaa sellaisia riskejä). Lisäksi Nato ei todellakaan ole olemassa yksittäisten jäsenmaiden sotaseikkailuja tukeakseen - edes Yhdysvallat ei voi käyttää järjestöä tahdottomana käsikassaranaan. Toisin sanoen tällaista konfliktia ei voi syntyä mitenkään muuten kuin niin, että Venäjä alkaa uhitella.

Sedan säger vår skribent sig frukta att Finland som Natomedlem kunde bli ett slagfält om det "uppstår" en konflikt mellan Ryssland och "något Natoland". Sålunda "uppstår" konflikter bara så där, som om det bara handlade om ofrånkomliga historiska (eller kanske geopolitiska?) krafter. Låt oss reflektera över hur en sådan konflikt kunde "uppstå". Ingen vill invadera Ryssland, för landet är både ekonomiskt svagt och krigsgalet (Rysslands mycket omtalade naturresurser räcker verkligen inte till som motiv för sådan risktagning). Dessutom erbjuder Nato inget stöd till enstaka medlemmars krigsäventyr - t o m USA kan ingalunda utnyttja organisationen som viljelöst verktyg. En sådan konflikt kan alltså bara uppstå genom att Ryssland ensidigt kommer med hotelser.

Kirjoittaja jatkaa: "Kuinka todennäköisesti Venäjän ja Naton välille syntyy konflikti?" Hän lisää heti uskovansa todennäköisyyden kasvavan, jos Nato saa uusia jäsenmaita. Tälle uskolle hän ei mainitse mitään perusteluita. Liioin hän ei uskalla sanoa ääneen, että ainoa syy, miksi sellainen ristiriita syntyisi, on Venäjän halu sotkeutua Neuvostoliiton entisten osatasavaltojen sisäisiin asioihin. Jos kyse olisi mistä tahansa muusta maasta, vasemmistolainen kutsuisi tätä imperialismiksi ja revansismiksi.

Skribenten fortsätter: "Hur sannolikt uppstår det en konflikt mellan Ryssland och Nato?" Han lägger genast till, att sannolikheten - tror han - ska växa om Nato får nya medlemsländer. Han framför inga argument för sin tro. Han vågar inte heller öppet säga att den enda orsaken till sådana motsättningar är att Ryssland hela tiden envisas med att lägga sig i före detta sovjetiska delrepublikernas angelägenheter. Om det rörde sig om ett annat land än Ryssland, skulle vänstermänniskan kalla det här för imperialism och revanchism.

Kirjoittaja ihmettelee sitten, miksi hän itse ei pysty ajattelemaan Natoa "pelkkänä rauhankumppanina ja avustusjärjestönä". No tuota, mistä hän päättelee, että me Naton kannattajatkaan ajattelisimme? Monet meistä ovat joutuneet kulkemaan pitkän tien 80-luvun ajattelemattomasta sivaripasifismista sellaiseen pragmaattiseen ajatteluun, jossa Naton jäsenyys hyväksytään yhtenä mahdollisena turvallisuuspoliittisena ratkaisuna. Ei tarvitse olla mitenkään naiivi Naton huonojen puolten suhteen päätyäkseen rankan omantunnonkamppailun jälkeen asiaperusteilla siihen johtopäätökseen, että Nato on pienempi paha kuin Naton ulkopuolelle jättäytyminen.

Skribenten förundrar sig sedan över att han inte själv kan uppfatta Nato som "fredspartner och biståndsorganisation, men inget annat". Jasså. Varför inbillar han sig att vi Natoanhängare skulle göra så? Många av oss har haft en lång väg att vandra från åttiotalets oövervägda civiltjänstspacifism till ett pragmatiskt tänkande som accepterar Natomedlemskapet som ett möjligt sätt att arrangera säkerhetspolitiken. Man behöver inte vara naiv gentemot Natos eventuella skuggsidor för att efter en långt utdragen jakobsbrottning genom sakliga argument komma till slutsatsen att det är ett mindre ont att bli Natomedlem än att stanna utanför.

Kirjoittaja panee myös ylimielisesti sanoja "ystävänsä" suuhun ja esittää tämän jotenkin palvovan tai ihannoivan (silloisen) ulkoministeri "Cai-Göran Alexander Stubbin" rohkeutta, kun tämä uskaltaa puhua Natoon liittymisen puolesta. Tämä on käsittämättömän ala-arvoista. Naton kannattajat leimataan rutiinilla jonkinlaiseksi johtajan ihailukultiksi, ja Stubbin etunimillä mässäilyssä on jotain samaa kuin Venäjän äärioikeiston tavassa keksiä toista mieltä oleville juutalaisia sukunimiä. Tuolla tasolla liikkuu jokin Hommafoorumi: "eihän sellainen ihminen jonka nimessä on c ja g ja x ja b voi olla Suomen asialla, eihän".

Skribenten lägger också arrogant ord i munnen på sin "vän" och insinuerar att denne på något sätt beundrar eller idealiserar (den dåvarande utrikesministern) "Cai-Göran Alexander Stubbs" mod, när Stubb vågar förespråka Natomedlemskap. Det här är oerhört tarvligt. Natoanhängarna utmålas som någon sorts ledarkult, och att så där frossa i Stubbs alla förnamn får en att tänka på hur den ryska extremhögern hittar på judiska efternamn åt ideologiska motståndare. Det där är något man kunde se på det rasistiska webbforumet Homma: "en sådan som har både c, g, x och b i sitt namn kan ju inte vara för Finlands bästa, nää". 

Mistä Putinin juoksupojan tuntee - Vad man känner en Putinspringpojke igen på

Tuolla somessa törmäsin niin viimeisen päälle stereotyypin mukaiseen Putinin juoksupoikaan, että täytyy ihan kirjoittaa tänne blogiin niistä piirteistä, jotka kyseistä ihmisen irvikuvaa luonnehtivat.

I sociala medier råkade jag en så stereotypisk Putinspringpojke, att jag känner mig förpliktigad att plita ned en liten lista över de drag som kännetecknade vederbörande karikatyr till människa.

Tärkeä tunnusmerkki on, että asianomainen ei puhu venäjää, parhaassa tapauksessa ehkä osaa vähän turistifraaseja. Totuuden Venäjästä ja Ukrainasta hänelle on ilmoittanut joku esiajattelija, esimerkiksi itse Bäckman, eikä hänen tarvitse informoida itseään riippumattomista lähteistä, saati sitten perehtyä Venäjän kulttuuriin ja historiaan. Lähtökohtana on tietysti, että Venäjä on salaperäinen punaisen hämärän maa, mutta että tätä maata on mahdollista ymmärtää jos siihen on asianmukainen mystinen yhteys. Bäckmanin kaltaisilla selittäjäpapeilla sellainen on.

Ett viktigt kännetecken är att vederbörande inte behärskar ryska utöver turistfraser. Sanningen om Ryssland och Ukraina har han meddelats av någon förtänkare, t ex självaste Johan Bäckman, och han behöver inte inhämta information från oberoende källor, ännu mindre studera rysk kultur och historia. Utgångspunkten är att Ryssland är den röda skymningens hemlighetsfulla land som man bara kan förstå om man har en mystisk förbindelse till det. Det har Bäckman - han är en sorts präst som kan förklara gudens avsikter.

Mistä pääsemmekin seuraavaan hupaisaan piirteeseen eli naiiviin auktoriteettiuskoon. Kuten tällaisilla tapauksilla yleensäkin, asianomainen syyttää vastapuolta siitä mihin itse syyllistyy. Kaikki, jotka eivät usko Venäjän tulkintaa historiasta ja nykyisestä maailmanpolitiikasta, ovat "valtamedioiden aivopesemiä". Sitä vastoin asianomainen itse, joka lukee vain "vaihtoehtomedioita" (samoja Moskovan Tiltun propagandajulistuksia eri tuuteista), kokee olevansa itsenäinen ajattelija. Miksipä hän ei olisi, koska ne propagandatuutit kehuvat aina kuinka juuri niiden lukijat, niitä lukemalla, osoittavat olevansa erityisen älykkäitä ja kriittisiä ajattelijoita.

Det andra utmärkande draget är den naiva auktoritetstron. Som vanligt brukar dessa typer beskylla motståndaren för vad de själva gör sig skyldiga till. Alla som misstror den ryska tolkningen av historien och världspolitiken är "hjärntvättade av mainstreammedierna". Vederbörande själv, som bara läser "alternativa medier" (dvs samma ryska propaganda från varierande webbkällor), anser sig själv givetvis vara en självständig tänkare. Varför skulle han inte vara det - propagandasajterna skryter ju alltid med att ha såna intelligenta och kritiskt tänkande läsare. 

Kovan luokan putinistina tämä keskustelukumppanini oli omassa persoonassaan käynyt Donitsin "tasavallassa". Meininki oli ollut jännittävää, Ukrainan laillisen armeijan sotilaat olivat ammuskelleet ja Donitsin terroristeja oli tarvittu turvaamaan asianomaisen henkeä, mitä tämä herrasmies piti esikuvallisena vieraanvaraisuutena. Kaikki poliittiset pyhiinvaeltajat, joita on vallankin 1900-luvun aikana riittänyt niin oikealla kuin vasemmalla, saavat aina nauttia vieraanvaraisuudesta, eivätkä ilmeisestikään Donitsin murha- ja tuhoaatteen kannattajat ole poikkeus. Minulla on kyllä vähän sellainen kutina, että tätä poikaa oli vedätetty, että Ukrainan laillinen armeija ei ollut siellä päinkään missä hän kävi ja että kyse oli Potemkinin kulisseista, tai tässä tapauksessa Potemkinin pyssyjen paukkeesta.

Som en hårdkokt putinist hade min diskussionspartner också i egen hög person besökt Donut-"republiken". Det hade varit spännande, eftersom soldaterna i Ukrainas lagliga armé hade hållit på med eldgivning och Donutterrorister hade behövts för att skydda vederbörandes liv och lem, vilket besökaren givetvis uppfattade som exemplarisk gästfrihet. Alla politiska vallfärdare, som det särskilt under nittonhundratalet inte varit någon brist på vare sig på vänster- eller högerkanten, får alltid njuta av gästfrihet, och anhängarna av mord- och förintelseideologin i Donutrepubliken utgör ingen avvikelse. Jag misstänker visserligen att värdarna slagit blå dunster i ögonen på den här killen, att Ukrainas lagliga armé inte var någonstans nära var han befann sig och att det hela handlade om Potemkinkulisser, eller snarare Potemkinbössor.

Luonnollisesti tämäkin tapaus oli äänekkäästi ruotsin kieltä vastaan, koska venäjää muka tarvitaan kaupallisiin tarkoituksiin niin paljon enemmän. Täydellinen venäjän taidon puute kulkee käsi kädessä epärealististen kuvitelmien kanssa, joissa Venäjällä ollaan näkevinään suuria kaupallisia mahdollisuuksia ja venäjän taidon uskotaan avaavan pääsyn isoihin rahoihin. Tässä maassa on tällä valheella jo koulutettu sukupolvi tai pari venäjän osaajia kortistoon.

Naturligvis var även den här killen högljutt emot svenska språket, eftersom ryskan kantänka behövs så mycket mer till merkantila syften. En komplett frånvaro av ryskkunskaper går hand i hand med orealistiska griller om stora ekonomiska möjligheter i Ryssland och om den storkovan man skulle tjäna bara man behärskade ryska. Med den här lögnen har det utbildats redan ett par generationer ryskkunniga arbetslösa i det här landet.

Tietysti myös jonkinasteinen islam-kammo ja rasismi kuuluvat asiaan. Tällä tapauksella ne eivät olleet niin selvästi näkyvissä, mutta kun vertasin Itä-Ukrainan terroristeja ISISiin, hän reagoi kuin pyhäinhäväistykseen. No, toki Itä-Ukrainan pelletasavaltojen rikolliset palkkasoltut ovat hänen mielestään sankareita. Ja kai sekin liittyy asiaan että he ovat valkoihoisia slaavilaisia ortodokseja.

Naturligtvis brukar dessa Rysslanddyrkare också utmärka sig med en viss muslimskräck och rasism. Hos den kille som inspirerade den här bloggdrapan var detta inte så uppenbart, men när jag jämförde terroristerna i östra Ukraina med ISIS, reagerade han som på ett helgerån. Nåja, för honom är de kriminella legosoldaterna i östra Ukraina givetvis hjältar. Och visst hänger det ihop med saken att de är vithyade ortodoxa slaver.

Venäjän vahingonilo - Den ryska skadeglädjen

Sergei Markov, Putinin sanansaattaja, riemuitsee Pariisin terrori-iskuista ja haluaa käyttää niitä hyväksi edistääkseen Venäjän imperialistista asiaa:

"Terrori-iskujen sarja Pariisissa. Yli 150 kuolonuhria. Organisoija ISIS. Tämä on jihadistien kosto Ranskan kansalle ja valtiolle ISISin vastaisista lennoista Syyriassa. Johtopäätökset: 1) On viipymättä vahvistettava Moskovan turvallisuutta. 2) Venäjän, USA:n ja Ranskan täytyy yhdessä musertaa ISIS Syyriassa, Irakissa ja Libyassa. 3) On viipymättä lopetettava Venäjän ja lännen konflikti Ukrainasta. Juntta [ts. Ukrainan hallitus] on vaihdettava holhoojahallitukseen, perustuslakia muutettava, poistettava [!] uusnatsit [ja "uusnatsihan" on se, joka Venäjän mielestä on uusnatsi], toimitettava uudet vapaat vaalit [Venäjähän se on juuri oikea taho määrittelemään, mitä tarkoitetaan "vapailla vaaleilla", kaikkien niiden kumileimasinkansanäänestyksien jälkeen, joilla Neuvostoliitto eli Venäjä historiansa aikana on hankkinut legitimiteettiä valtauksilleen]. Kiovan juntta on yksi suurimmista esteistä USA:n, EU:n ja Venäjän yhteiselle taistelulle terrorismia vastaan." Neljännen kohdan jätän kääntämättä, koska se on jotain iljettävää kinuskinmakeaa perusvenäläistä teeskentelyä muka myötätunnosta pariisilaisia kohtaan.

Tämä Sergei Markov muuten tiedetään siitä, että hän on uhkaillut kolmannella maailmansodalla, jos Suomi liittyy Natoon. Hän on sitä porukkaa, jonka mielestä Venäjällä on oikeus aloittaa ydinsota "russofobeja", ts. länsimaisten arvojen kannattajia vastaan.

Sergej Markov, Putins budbärare, gläds åt terrordåden i Paris och vill utnyttja dem till att främja den ryska imperialismens sak:

"En serie av terrordåd i Paris. Över 150 dödsoffer. Organiserats av ISIS. Det här är jihadisternas hämnd på franska staten och folket för flygraiderna mot ISIS i Syrien. Slutsatser: 1) Säkerheten i Moskva bör omedelbart förstärkas. 2) Ryssland, USA och Frankrike bör tillsammans krossa ISIS i Syrien, Irak och Libyen. 3) Konflikten om Ukraina mellan Ryssland och Väst bör genast avslutas. Juntan [dvs den ukrainska regeringen] bör bytas ut mot en förmyndarregering, konstitutionen bör förändras, nynazisterna [enligt rysk definition] bör avlägsnas [!] och nya fria val förrättas [i Ryssland vet man ju fint vad "fria val" innebär, efter alla de gummistämpelsfolkomröstningar med vilka Sovjetunionen, dvs Ryssland, i sin historia legitimerat sina erövringar]. Kievjuntan utgör ett av de största hindren mot USAs, EUs och Rysslands gemensamma kamp mot terrorism." Den fjärde punkten låter jag bli att översätta, eftersom det är äckligt sockersött hyckleri om hur mycket sympati han kantänka hyser för invånarna i Paris efter terrordådet.

Den här Sergej Markov är förresten känd för att ha hotat Finland med ett tredje världskrig om vi söker medlemskap i Nato. Han är en av de som anser att Ryssland är i sin fulla rätt att starta ett kärnvapenkrig mot "russofobin", dvs den västerländska demokratin.