Markku Ruotsila, amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston asiantuntija, jonka kannanotot ao. yhteiskunnallisesta ilmiöstä ovat alkaneet asiantuntemisen lisäksi haiskahtaa yhä enemmän sympatioilta ja suoranaiselta kannatukselta, kävi nyt Turussa ottamassa ratkaisevan askelen fasismiin. Mitenkään muuten ei voi kuvata sitä, että hän näin avoimesti veljeilee sen kaikkein kovimman äärioikeiston eli Sinimustien kanssa - siis sen porukan, joka sai persuistakin potkut liiallisen äärioikeistolaisuuden takia. Ottaen huomioon millaisia natsismia hipovia möläyksiä persunuorten suunnalta on aika ajoin kajahdellut, tätä on pidettävä ihan oikeasti saavutuksena.
Markku Ruotsila, expert på amerikansk religiös höger, vars yttringar om den har börjat lukta stöd och sympati i st för neutral sakkunnighet, besökte oss i Åbo för att ta det avgörande steget till fascism. Det är det enda sättet att tolka hans öppna fraternisering med den allra tuffaste extremhögern i det här landet - de Blåsvarta, som fick sparken från sannfinsk ungdom p g a alltför öppen högerextremism. Och det är minsann en prestation, när vi kommer ihåg att de unga sannfinnarna inte direkt varit kända för antifascism.
Ruotsila piti siis hiljattain kokoomusnuorten pyynnöstä yleisöluennon Turussa aiheesta "Woke - uhka länsimaiselle sivilisaatiolle". Woke on tietysti samanlainen tyhjä iskusana kuin aikoinaan "poliittinen korrektius". Sana tarkoittaa amerikkalaisten mustien veikkojen slangissa alun perin yhteiskunnallista valveutuneisuutta, mutta tietystikään selvä suomalainen sana "valveutuneisuus" ei ole yhtä pelottava ja arvoituksellinen kuin "woke".
Ruotsila höll alltså på unga samlingspartisters begäran en öppen föreläsning i Åbo om temat "Woke - ett hot mot västerländska civilisationen". Woke är naturligtvis ett betydelsetomt slagord precis som "politisk korrekthet" på sin tid. Ordet betyder i svarta amerikaners slang samhällelig upplysthet, men naturligtvis är klarspråksordet "upplysthet" inte lika skrämmande och gåtfullt som "woke".
Toki on omalla tavallaan hullunkurista, että äärioikeisto ja peräsuolinkaiset esiintyvät jonain suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin esitaistelijoina, mutta lainaavat surutta turhanaikaisia amerikkalaisia iskusanoja kieleemme. Muuan rehellisemmistä persuista kyllä hiljattain myönsi, ettei tiedä mitä woke oikeastaan tarkoittaa, mutta silti vaan pitää toistella tätäkin hokkuspokkus-abrakadabraa.
Det är givetvis på sitt sätt skrattretande att sannfinnarna och extremhögern poserar som förkämpar för finska språket och finsk kultur, men lånar frejdigt in onödiga amerikanska slagord i vårt språk. En av de ärligare sannfinnarna medgav visserligen nyligen att han inte har den blekaste aning om vad woke egentligen betyder, men ändå känner han sig föranlåten att i evigheters evighet upprepa det här hokuspokus-abrakadabrat.
Käytännössähän woke tarkoittaa kaikkia niitä hyviä tapoja ja konservatiivisia arvoja (siis oikeasti konservatiivisia, ei niitä kaiken rikkirepiviä taantumuksellisia törkeyksiä, joita persut ja muu roskajoukko levittelevät), jotka opimme isovanhemmiltamme. Näitä tapoja ja arvoja olimme seuranneet vuosikymmenet, koko ikämme, ja pitäneet niitä suurin piirtein alkeistason sivistyksenä ja ihmistyneisyytenä. Sitten yhtäkkiä äärioikeisto ryntäsi syyttämään meitä äärikommunisteiksi ja vaikka miksi, koska niitä noudatamme.
I praktiken står ordet "woke" för allt det normala folkvett och alla de konservativa värden (konservativa i egentlig mening, jag avser inte de söndrande reaktionära fräckheter som sannfinnarna och annan pöbel kolporterar) som vi lärt oss av våra mor- och farföräldrar. Dessa seder och värden har vi iakttagit i årtionden, sedan vår barndom, och uppfattat dem som elementär civilisering och moral. Sen plötsligt dök extremhögern upp för att beskylla oss för extrem kommunism och vad värre är för att vi omhuldade dessa värden.
Mitä sitten länsimaiseen sivilisaatioon tulee, se valveutuneisuus, "woke" on käytännössä länsimainen sivilisaatio sellaisena kuin olemme sitä oppineet arvostamaan. Isoäitini aikoinaan luki meille lapsenlapsille Mark Twainin "Huckleberry Finnin seikkailuja" kristillisenä hartauskirjallisuutena. Kun Huck päättää helvetin uhallakin auttaa mustaa ystäväänsä Jimiä pakenemaan orjuudesta, hän itse asiassa - kuten isoäiti selitti - kääntyy etelän orjanomistajien väärän jumalan puolelta oikean Jumalan puolelle. Hyi, miten "wokea". Mutta täysin sen kristillisen sivilisaation mukaista. "Woke" on Jumalan puolella. Markku Ruotsila ei ole.
Vad sen angår kristlig civilisation är den där upplystheten eller "woke" i praktiken västerländsk civilisation i den form vi lärt oss uppskatta. På sin tid läste mormor för oss barnbarn "Huckleberry Finns äventyr" som kristlig uppbyggelselitteratur. När Huck, med risk för att hamna i helvetet, beslutar att hjälpa sin svarte vän Jim som vill fly från slaveriet, tar Huck egentligen ställning för den verklige Gud och vänder ryggen till den falske Gud som slavägarna i sydstaterna tillber - tyckte mormor. Fy, vad det låter "woke". Men helt kristligt och civiliserat. "Woke" är på Guds sida. Det är inte Markku Ruotsila.
