Päivän uutisten johdosta

Päivän uutisten johdosta tässä uusintana juttu heinäkuulta 2014. Saatte ihan itse päättää, mikä tässä on nyt taas niin ajankohtaista. (Svensk översättning föreligger tyvärr inte, det här är en gammal artikel från min enspråkiga period. Vi ska se om jag orkar utarbeta en svensk version vad det lider.)

Joskus vuoden 2002 aikoihin ymmärsin, että Suomen äärioikeisto on jonkinlaisissa yhteistyökytkyissä Venäjään. Tämä tuli minulle selväksi, kun eräs hurrivihaaja (silloin ne eivät vielä olleet ”maahanmuuttokriitikoita”, mutta aivan samasta sakista on kyse) intti minulle Usenet-keskustelussa, että ”Venäjä ei koskaan ole hyökännyt Suomeen”.

Ennen vanhaan, kun äärioikeiston ajattelua oikeasti ohjasi perinteinen isänmaallisuus, heikäläiset eivät ikinä olisi sanoneet mitään tämän näköistäkään. Kaikille oli selvää, että Venäjä edusti käytännössä samaa valtiollista jatkumoa kuin Neuvostoliitto: sama firma, vähän eri johto. Mutta 2000-luvun alussa äärioikeistolta alkoi kuulua tällaisia selvästi Venäjän nationalismitaholta lainattuja ajatuskulkuja. (Itse asiassa tämä tapahtui samoihin aikoihin kun Putin nousi Venäjää johtamaan ja julisti tekevänsä siitä taas vahvan valtion – sattumaako?)

Venäläisten kansallismielisten mielestähän Neuvostoliitto oli epäkansallinen eksytyksen ajanjakso, ja kommunismiaatteen taas juutalaiset olivat tuoneet Venäjälle pahasta lännestä. Venäläisen nationalistin mielestä kaikki on juutalaisten ja pahan lännen syytä. Venäläinen oikeauskoinen kristitty sitä vastoin ei koskaan voi tehdä mitään pahaa.

Venäläisen kansallismielisen tulkinnan mukaan se valtio, joka hyökkäsi Suomeen syksyllä 1939, ei ollut Venäjä, vaan Neuvostoliitto, ja Neuvostoliitto oli täysin eri asia kuin Venäjä. Tosin venäläisen kansallismielisen mielestä Suomen itsenäisyys on osa samaa eksytystä kuin kommunismi. Oikean kommunismista vapaan ja ortodoksisen Venäjän uudelleensyntymiseen kuuluu nationalistisen venäläisen maailmankuvan mukaan se, että alusmaat palaavat takaisin Moskovan huomaan. Jos asiat olisivat olleet mallillaan hänen mieltänsä myöten, Suomi ei olisi koskaan Venäjästä eronnutkaan.

Vuosien myötä on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että olen ollut oikeassa koko ajan. On huvittavaa, miten maahanmuuttokriitikot – nuo sieluttomat, tusinavalmisteiset ja valmisohjelmoidut tappajarobotit ilman erillistä inhimillistä identiteettiä – vielä nytkin jaksavat jankata minulle siitä, kuinka tämä käsitykseni muka on jotenkin vainoharhainen. Kuitenkin laatulehdistä – siis jollain muulla kielellä kuin suomeksi toimitetuista – on jo pitkään voinut lukea juttuja siitä, kuinka Euroopan äärioikeisto kokoustaa siellä ja täällä ja tuolla yhdessä Putinin käskyläisten kanssa. Amerikkalaisetkin ulkopoliittiset kommentaattorit pitävät jo itsestäänselvyytenä sitä, että Putinin hallitus käyttää hyväkseen äärioikeistoa Euroopan horjuttamiseen.

Jopa suomenkielisissä viestimissä on ollut minusta riippumattomien kirjoittajien juttuja, joissa on korostettu Venäjän lähentymistä perussuomalaisiin. Venäjän vallanpitäjät, siis Putin ja hänen juoksilaansa, näkevät Soinin luonnollisena liittolaisenaan. Tästä on jo jokin aika sitten kertonut ”Venäjän verkossa – Suomi Venäjän mediassa” -blogi.

Kun sanon että äärioikeisto on nykyään Venäjän juoksupoika, en todellakaan ole yksin, ja monet minua paljon fiksummatkin ihmiset ovat samalla kannalla.

Persut itse asiassa vähän horjuivat tässä hiljattain venäläismielisyydestään, koska Ukrainan konflikti yllätti heidät housut kintuissa. Muutama reipastui jopa liputtamaan Nato-jäsenyyden puolesta. Talouspakotteiden myötä venäläismielisyys on kuitenkin vahvistunut taas – esimerkiksi Tom Packalén osoitti sen malesialaisen matkustajakoneen alasampumistapauksen tiimoilta olevansa täysin venäläisen propagandan ohjailtavissa. Suhde Venäjään ja pakotteisiin nousee luultavasti vaaliteemaksi, jolloin persut vetävät enemmän tai vähemmän avointa putinistista linjaa. Tätä kirjoittaessani myös Teuvo Hakkarainen on julistanut, että Suomen ei pidä sanktioasioissa mennä Brysselin talutusnuorassa. Mutta hänen puolueensa mielestähän meidän on niin paljon parempi mennä venäläisen saattovartion kettingeissä jalkapatikassa Siperiaan.

Sen varsinaisen äärioikeiston piirissä on toki kahdenlaista ilmaa Venäjän ja Ukrainan konfliktin suhteen. Koska Venäjä pyrkii leimaamaan Ukrainan fasistivaltioksi ja monet naiivit vasemmistolaisetkin menevät tähän Putinin propagandahuijaukseen mukaan, eräät yksittäiset äärioikeiston toimijat ovat intoutuneet Ukrainasta. Heillähän on se tietty lukkarinrakkautensa sitä osapuolta kohtaan, jota fasisteiksi haukutaan, eiväthän he muuten äärioikeistolaisia olisikaan. Sitä paitsi ukrainalaisten leimaaminen fasisteiksi on oikeasti epäoikeudenmukaista. Toisin sanoen Ukrainan tapaus sopisi kuin nakutettu todistamaan sen monta kertaa kuullun äärioikeistolaisen väitteen, että kukaan oikeasti ei ole fasisti ja että fasisteiksi haukutut vain puolustavat kotiliettään ja kontuaan säälimätöntä vihollista vastaan.

Äärioikeisto on kuitenkin mielenlaadultaan lähtökohtaisesti sitä porukkaa joka asettuu heikompaansa hakkaavan raakalaisen puolelle, eli tässä tapauksessa Venäjän. Sitä paitsi Ukraina haluaa orientoitua länteen ja EU:hun. Äärioikeistoa houkuttaa paljon enemmän homoja ja neekereitä vihaava Venäjä ja sen lupaama maailmanlaajuinen käänne epäliberaaliin ja kansalaisoikeuksia polkevaan suuntaan.

Tämän takia äärioikeistomme keskuudessa on jo vuosia ollut täysin sallittua ja suotavaa milloin vaatia Venäjää miehittämään Suomi ja surmaamaan maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset, milloin korostaa, että ”kansallismielisten” tulisi ”kunnioittaa” aatetovereitaan Venäjällä. Tämän todisteeksi olen esittänyt yllin kyllin Homma-sitaatteja aikaisemmissa kirjoituksissani.

On siis lähdettävä siitä, että äärioikeisto toimii aktiivisesti Venäjän valloitusjoukkojen tukena sitten kun Suomen nujertaminen tulee ajankohtaiseksi. Kuten Ukrainassa, myös Suomessa Venäjä turvaa oikean armeijan sijasta etupäässä erilaisiin korkeintaan puoli- ja hyvä jos neljännessotilaallisiin rupusakkeihin.

Ukrainassa Venäjä saattoi maahantuoda oman rupusakkinsa. Siellä tunnetusti venäjä on käytännössä vahvempi kieli (maan länsiosia lukuun ottamatta), ja venäjää puhuva venäläinen mies menee täydestä ukrainalaisen kapinallisen oppositioryhmän edustajana. Jos menee – Ukrainassakin strelkovit ja muut jäivät jo varhaisessa vaiheessa kiinni liian moskovalaisella murteella puhumisesta. Humanitaariseen invaasioon Ukrainan ”fasismia” vastaan ei siksi taida uskoa enää kukaan, mitä nyt joukko niin kutsuttujen vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden seuraajia. (Välikevennys: Miksi niitä sanotaan vaihtoehtoisiksi tiedotusvälineiksi? - Koska ne tarjoavat vaihtoehtoja tiedolle. HEH HEH EHEHEH.)

Suomessa sitä vastoin venäjä on pieni vähemmistö- ja maahanmuuttajakieli. Maahantuotu joukkio venäjää puhuvia puolisotilaallisia taistelijoita, kasakoita ja muita rikollisia ei kelpaa. Venäjän oma suomen- ja karjalankielinen vähemmistö taas lienee jo suurimmaksi osaksi muuttanut Suomeen. Venäjältä siis tuskin löytyy riittävän suurta joukkoa suomea puhuvia, mutta Venäjälle nationalistisesti uskollisia asekoulutettuja miehiä. Jotta Venäjän invaasio näyttäisi legitiimiltä, humanitaariselta avulta (nykyään ei enää ole muodissa kutsua sitä veljelliseksi avuksi), tältä puolen rajaa pitää siis löytää avuliaita yhteistoimintamiehiä tekemään Venäjän työt.

Ensimmäiseksi pitää tietysti hoitaa tiedustelu. Kuten edellä totesin, Venäjä ei tietenkään tule Suomeen armeijallaan, ennen kuin pohjustustyö on tehty. Kahdeksan-yhdeksänkymmenluvun vaihteessa lehdistössämme reviteltiin aika lailla sillä, kuinka tarkat listat Neuvostoliitto oli aikoinaan tehnyt Siperiaan vietävistä valtio- ja paikallistason merkkimiehistä Suomen miehityksen varalta 1940-luvulla. Silmäänpistävää oli, että hyvinkin kevyen luokan miehiä siellä oli, alkaen minun maalaisliittolaisesta paikallispoliitikkoisoisästäni.

Tiedämme, että äärioikeiston avoimimmin fasistinen osa on jo laatinut ”rotupettureiden” tappolistoja. Tarkoitan siis sitä nuorten sällien porukkaa, joka murhan kiilto silmissä hyökkäilee kirjojen julkistustilaisuuksiin. Minäkin olen päässyt näiden sällien laatimaan laittomaan ”rotupetturien” henkilörekisteriin, vaikken tämän tärkeämpi tyyppi olekaan. Listan laatija on leikisti poliisin henkilörekisteririkoksesta etsintäkuuluttama (olen saanut poliisilaitokselta ilmoituksen, että olen asianomistaja), mutta koska poliisi on yleisesti ottaen äärioikeiston puolella tavallisia kunnon kansalaisia vastaan, häntä ei ole vaivauduttu ottamaan kiinni vaikka näköhavaintoja riittääkin.

Nythän on niin että noihin tapettavien rulliin joutuvat ihan tavalliset ihmiset jotka ovat julkisesti osoittaneet kannattavansa yleisiä oikeusvaltioarvoja, esimerkiksi sellaisia kauhean kommunistisia ajatuksia kuin että ihmiset läskinsä väristä riippumatta olisivat yksilöitä ja yhdenvertaisia lain edessä. Hommalta muistamme sen tapauksen, jossa pari naiivin, kiltin ja hyvinkasvatetun kuuden laudaturin ylioppilaan oloista abityttöä kirjoitti ”ollaan kaikki kilttejä toisillemme” -tyyppisen yleisönosastokirjeen – ja hompanssit alkoivat välittömästi ottaa selvää siitä, missä tytöt asuivat, mitä koulua he kävivät ym. (Tapaus on raportoitu vanhalla Hommawatchilla – luonnollisesti se on jo sensuroitu pois Hommalta.)

Hommalaiset ja muut äärioikeistolaiset ovat siis erinomainen vapaaehtoisten vakoojien verkosto, joka laatii mielellään laittomia henkilörekistereitä. Heidän tappolistoilleen päätyy ihan vain jos uskaltaa julkisesti puolustaa voimassaolevaan lainsäädäntöön kirjattuja asioita ja arvoja – enhän minäkään mikään erityisen tärkeä tyyppi tai vaikuttaja ole.

Me ”Vankileirien saariston” lukeneet tiedämme, että Neuvostoliiton salainen palvelu saattoi esimerkiksi pidättää sen, joka jonkin paikallisneuvoston tai komitean kokouksessa ensimmäisenä lakkaa taputtamasta Stalinille. Vastaavalla tavalla homma- ja äärioikeistokompleksin vapaaehtoiset kyylät kaivavat tietoja esille hyvinkin vähäpätöisellä tavalla massasta erottuvista ihmisistä.

Kun Venäjän miehitys tai sen pohjustustoimenpiteet alkavat, äärioikeiston keräämä tiedustelutieto ja laittomat henkilörekisterit tulevat erinomaiseen tarpeeseen Venäjän erikoisjoukoille ja asiamiehille. Oleellinen osa Suomen haltuunottoa on kansalaisyhteiskunnan lamauttaminen surmaamalla, vangitsemalla tai lahjomalla mahdollisimman suuri osa aktiivisista kansalaisista. Kun kaikki vähänkin ylemmäksi pistävät päät on valmiiksi katkottu, jäljelle jäänyt tasapäistettyjen rivi pysyy paremmin hiljaa.

Tässä kohdassa kommenttiosasto tietenkin alkaa taas vihjailla jotain vainoharhasta. No, tosiasia on, että ennen Hommaa äärioikeistolla oli Kansallismielinen keskustelusivusto -niminen nettilauta, jonka äänekkäimpänä ja julmimpana rasismin julistajana esiintyi ymmärrettävää ja kohtuullisen hyvää, mutta havaittavan virheellistä suomea kirjoitellut, ilmeisesti venäläinen mies, joka käytti nimimerkkinään vain nimikirjaimiaan. Siinä vaiheessa kun Jussi Halla-aho ensimmäisen kerran oli vaaliehdokkaana, kannattajalistalla oli venäläisniminen mies, jonka nimikirjaimet täsmäsivät tuohon nimimerkkiin.

Missään tapauksessa en väitä, että kyseinen mies itse olisi ollut jonkinlainen vakooja tai kansainvälinen juonittelija. Sitä vastoin väitän tuon tapauksen todistavan käytännössä, että äärioikeistolaisiin ja ”kansallismielisiin” (hah!) piireihin voi soluttautua olematta mikään kovin uskottava kansallismielinen suomalainen. Riittää kun silmät raivosta punaisina julistat vihaa tummaihoisia ”etelän hetelmiä” kohtaan, kuten kyseinen herra teki – vaikka sitten vähän vajaalla suomella. Heti pääset porukkaan arvostetuksi jäseneksi, ja harrastelijavakoojien keräämät osoitetiedot ja valokuvat ovat sinun.

Tämä johtuu siitä, että maahanmuuttokriitikkoporukkaa liikuttavista voimista tärkein ei ole isänmaallisuus missään mielekkäässä merkityksessä, vaan paljas sadistinen murhanhimo. Huonostikin suomea haastava mies on tervetullut maahanmuuttokriitikoiden joukkoon, jos osoittaa olevansa väkivaltaista miehisyyttä palvova, murha- ja silpomishaaveissa kuolaten piehtaroiva raakalainen – tästähän on tunnetumpiakin esimerkkejä kuin tuo mainitsemani venäläinen. Sellaiselle kaverille ojennetaan myös kaksin käsin kaikki maahanmuuttokriitikoiden vihamiehistä tai sellaiseksi leimatuista kerätty tiedustelutieto.

Kun maahanmuuttokriitikot harrastavat amatöörivakoilua ja nuuskivat ihmisten yksityisasioita, tämä voi vaikuttaa pelkältä aikuistumatta jääneiden isojen poikien James Bond -leikeiltä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä tiedustelutieto on kaikkien niiden käytettävissä, jotka pystyvät esittäytymään maahanmuuttokriitikoille ”vihervasemmistolaisuuden” (= länsimaisen liberalismin ja lainkuuliaisuuden) vastustajina – siis ennen kaikkea Venäjän tiedustelupalvelun.

Puhutaanpa sitten Venäjän käytännön yhteistoimintamiehistä – niistä, jotka huolehtivat murhista. Tässä kohtaa täytyy kaivaa esille sellainen kirja, jonka maahanmuuttokriitikotkin varmasti ovat lukeneet, nimittäin George Robert Elfordin kommunisminvastainen ja natseja puhtaaksipesevä kulttiklassikko Paholaisarmeija. Tässä teoksessa on kiinnostavaa se, mitä se kertoo vietnamilaisten kommunistisissien taistelumenetelmistä. Asia on näetsen sillä mallilla, että tässäkin asiassa maahanmuuttokriitikoilla on tuiki paljon yhteistä neuvostoliittolaisten kommunistien kanssa, vietnamilaisista puhumattakaan.

Eräs oleellinen juttu, jonka kyseisestä uuvuttavan antikommunistisesta taideluomasta saattoi lukea, oli nimittäin se, että kommunistisissit saivat yksinkertaisella rasistisella, valkonaamavastaisella propagandalla (”valkoiset tulevat ja raiskaavat naisenne”) houkuteltua puolelleen modernin yhteiskunnan ja talouden ulkopuolella eläviä peniskotelo- ja puhallusputkiheimoja, joille sanat ”kommunismi” ja ”vallankumous” eivät tarkoittaneet – eivätkä voineet tarkoittaa – yhtään mitään mielekästä. Vietnamin kommunistien johtaja Ho Chi Minh – jonka nimeen täällä Suomessakin vasemmistoidealistit vannoivat – oli peniskotelomiesten mielestä ennen kaikkea suuri heimopäällikkö.

On tietysti loukkaavaa alkuperäiskansoja kohtaan rinnastaa heidät taparikollisiin, mutta rinnastanpa nyt luvallanne kuitenkin. Täällä Suomessa nimittäin huomattava osa katuväkivaltaa harjoittavista taparikollisista on ilmoittautunut samalla tavalla suuren heimopäällikkö Halla-ahon riveihin. Suuri heimopäällikkö Halla-aho on määritellyt viholliseksi kaikki maahanmuuttajat, koska he muka poikkeuksetta ja aina raiskaavat suomalaiset naiset, ja kaikki ”vihervasemmistolaiset” ”kommunistit” (joihin lasketaan kaikki äärioikeistoon kuulumattomat porvarit), koska he kuulemma maahantuovat maahanmuuttajia.

Ilman eri käskyä nämä katuroistot alkavat hyökkäillä Halla-ahon blogissaan määrittelemien ”vihollisten” kimppuun. Halla-aho ei tietenkään ole tästä juridisesti vastuussa, koska hän ei ole yksiselitteisesti kehottanut surmaamaan eikä pahoinpitelemään ketään. Eivätkä murhat ja pahoinpitelyt rekisteröidy fasistisina terroritekoina, koska impulsiivisten katurikollisten tiedetään käyvän ohikulkijoiden kimppuun täysin mielijohteesta ja huvikseen.

Varsinaiset ammattirikolliset ovat oma joukkonsa, mutta tällaiset katuroistot ovat jossain määrin reppanatyyppisiä. He ovat lyhytjänteisiä ja heidän rikoksensa ja väkivallantekonsa tähtäävät lyhytaikaiseen tyydytykseen (luultavasti heikompien hakkaamisesta ja rusikoinnista he saavat merkittävästi seksuaalistakin korvikenautintoa). Pohjimmiltaan he tietävät olevansa rikollisia, roskaväkeä ja rappiolla, ja itsetuntonsa pelastukseksi he joutuvat kehittelemään kaikenlaisia kuvitelmia siitä, kuinka he ovat sorrettuja ja päähän potkittuja. Kun he saavat tehdä väkivaltarikoksia ja murhia ”maahanmuuttokriittisen” aatteen levittämiseksi, heidän mitätön elämänsä saa lopultakin tarkoituksen.

Mitenkäköhän Venäjä asiaan liittyy? No ehkäpä siten, että Venäjä edustaa noille tyypeille heidän ihmisihanteensa huipentumaa. Se on väkivalta ja raakuus itsetarkoituksena. Eivät nämä häiskät mitään isänmaallisia ole, ainoastaan väkivaltaisia. Jos maassa olisi oikea ihmisiä hakkaava bolševikkien kommunistiliike puolisotilaallisine joukkoineen, nämä sällit liittyisivät siihen yhtenä miehenä. Vastaavasti heistä saadaan tottelevaisia hammasrattaita venäläisen miehitysvallan tappo- ja teurastuskoneeseen.

Kun joku maastopukuinen harmaaviiksinen Venäjän sotien raaistama kasakkaveteraani tulee jakelemaan näille pojille käskyjä, he katsovat miestä palvovin silmin. ”Ajatelkaa – se on tappanut ja raiskannut ja suolistanut tšetšeenejä – se on sankari!” Pelkkä tappaminen ja raakuus on tällaisten katuroistojen mielestä sankaruutta sinänsä, heidän kovan miehen ihanteensa mukaista. Kun Venäjällä on lähettää helvetin kova jätkä johtamaan ja ohjaamaan heitä, se riittää jo tekemään heistä Venäjän käskyläisiä.

Tämä ei todellakaan ole pelkkää minun teoriaani. Tätä tekstiä kirjoittaessani ilmeni, että James Hirvisaaren puoluetoveri Kyuu Eturautti (onpas isänmaallisia ja aitosuomalaisia etunimiä näillä pojilla) oli julkaissut blogikirjoituksen, jonka sisältö oli kohtuullisen antisemitistinen. Kun Israelin ystävänä profiloituneelta Hirvisaarelta joku tiukkasi Twitterissä, mitä mieltä hän on puolueensa varapuheenjohtajan kirjoituksesta. James vastasi suunnilleen arvostavansa puoluetoverinsa rohkeutta – hänen oma israelilaismielisyytensä ei vaikuttanut tähän kunnioitukseen.


Miksi? Koska Eturautti kirjoituksellaan edusti Hirvisaaren ihmisihannetta. Se, että uskalletaan julkisesti olla epähumaaneja rasisteja, on Hirvisaarelle samanlainen ”kovan jätkän” tunnusmerkki kuin muslimilasten surmaaminen noille katurikollisille. On aivan yhdentekevää, että epähumaanin säälimättömyyden kohteeksi tässä tapauksessa joutuivat juutalaiset. Epähumaani, mielenosoituksellinen säälimättömyys, itsetarkoituksellinen julmuus ja mielenosoituksellinen armottomuus – se ”kovajätkyys” – ovat osa Hirvisaaren kaltaisten luonteiden ihmisihannetta ja sellaisina heikäläisille tärkeämpiä ja perusluontoisempia arvoja kuin esimerkiksi Israelin oikeus olemassaoloon. Tappaja on maahanmuuttokriitikoiden maailmassa sankari siksi että uskaltaa tappaa. Maahanmuuttokriitikoiden katekismus ei sano ”Älä tapa”, se sanoo ”Tapa”. Ja kun Venäjä tulee ja tarjoaa tappajan hommia, heikäläiset pestautuvat riemuiten sen riveihin.

Bäckman palasi ruotuun/Bäckman återvände till fållan

Johan Bäckman, joka on monissa kannanotoissaan myötäillyt persuja esimerkiksi ruotsin kielen aseman osalta, teki hiljattain aikamoisen irtioton vaatiessaan puoluetta kiellettäväksi Pariisin rauhansopimuksen nojalla. Tietenkin Pariisin rauhansopimuksen: sehän on solmittu hänelle pyhän Neuvostoliiton kanssa, ja Neuvostoliitto on kyseisen herran mielestä tärkeämpi oikeuslähde kuin Suomen laki, perustuslaki ja Ihmisoikeuksien julistus yhteensä. Näyttää kuitenkin siltä, että Bäckman on palannut takaisin vanhaan kamuiluunsa äärioikeiston kanssa.

Eräs tuttavapiiriini kuuluva toimittaja on näet joutunut rasis... ei kun maahanmuuttokriitikoita liehittelevän ”MV-lehden” hampaisiin, koska hän muka on...venäläisvastainen! Ja koettakaahan arvata, miten Bäckman on reagoinut asiaan. Tietenkin yhtymällä MV-lehden kuoroon ja totta kai myös rasittamalla viranomaisia uudella valituksella, ilmiannolla tai selvityspyynnöllä.

Tämä on taas kerran yksi merkki siitä, että MV-lehti toimii sekä maahanmuuttokriitikoiden että putinistien äänitorvena, eli persut ja hommalaiset saisivat jo lopettaa löpinänsä siitä, kuinka isänmaallisia muka ovat. Eiköhän se ole tullut jo aika selväksi, että samalla puolella ovat Homma ja Putin. Viime vaalithan voitti persuille juuri MV-lehti strategisesti oikealla hetkellä heittämillään jutuilla, joissa mässäiltiin maahanmuuttajien raiskauksilla – ennakkoäänien perusteella näytti siltä kuin persut häviäisivät massiivisesti, mutta tämä venäläismielinen lehti tuli auttamaan karkealla rasistipropagandallaan.

Venäläismielisistä häiriköistä pitää muuten vielä mainita Janos Putkonen, joka on nyt siirtynyt sinne, missä maailmanvenäläisyys käy pyhää sotaansa eli Itä-Ukrainan pelletasavaltaan (en voisi vähempää välittää siitä, mikä kyseisen tekeleen virallinen nimi on). Hän ei ilmeisesti – hassua kyllä – osannut sanaakaan venäjää tullessaan pyhään Siioniinsa, mutta sehän ei hänen tahtiaan haittaa. Mutta luottomies tuntuu olevan, hänelle on nimittäin uskottu tehtäväksi päättää pelletasavallan alueelle pyrkivien journalistien akkreditoinnista. Ilmeisesti se ulkomailta tulevien aateveljien nostaminen päättäviin asemiin ilman kansalaisuutta ja kielitaitoa ei niin kamalan paheksuttavaa olekaan, jos sitä harjoittaa venäläismielinen maa.

Lopuksi tahattoman huumorin mestari Timo Soinin taidonnäyte. Hän sanoi juuri, että Venäjän rajavalvonta on esikuvallista. Hommallako se oli jo vuosia sitten se möläys, että Suomeen pitäisi saada Venäjän maahanmuuttopolitiikka ja rajavalvonta - nyt se on sitten ehtinyt Soininkin puheisiin. No, Venäjällä on arvioiden mukaan 10-12 miljoonaa paperitonta maahanmuuttajaa. Venäjän väestö on noin puolitoista sataa miljoonaa, eli siellä on rekisteröimättömiä maahanmuuttajia suhteessa yhtä paljon tai enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä. Ihan oikeastiko meillä pitäisi olla kolmesataa tuhatta luvatonta maassaoleskelijaa, Timo?

PS. Näköjään näitä persu-uutisia tulee nopeammin kuin niitä ehtii huomatakaan. Tätä kirjoittaessani saapui tieto, että Suomen Vastarintaliikkeen laillisuusselvitys ei etene oikeusministeriössä. Ilmeisesti perussuomalainen oikeusministerimme ymmärtää, että siinä selvityksessä paljastuisivat puolueen fasistiyhteydet, mahdollisesti myös puolueen Venäjä-yhteydet, jos niissä huhuissa Vastarintaliikkeen venäläisistä kavereista on perää.

Finlands mest ökände putinist Johan Bäckman, som i många av sina uttalanden kommit sannfinländarna nära t ex vad gäller svenskans ställning i Finland, bröt nyligen bryskt med sin tidigare linje när han krävde att sannfinländska partiet skulle förbjudas p g a fredsfördraget i Paris. Naturligtvis fredsfördraget i Paris, eftersom det är ett fördrag som det för Bäckman heliga Sovjetunionen är en signatär till, och frågar man honom är Sovjet en viktigare rättskälla än Finlands lag, Finlands grundlag och Förklaringen av de mänskliga rättigheterna ihopräknade. Nu verkar det dock att brytningen är förbi och Bäckman igen står i maskopi med extremhögern.

En journalist jag känner har nämligen smutskastats av den rasis... jag menar ”invandringskritiskt inriktade” webbtidningen ”MV-lehti”, eftersom han kantänka är... ryssfientlig! Försök gissa, hur Bäckman reagerat på detta. Hur annars än genom att ansluta sig till samma kör med MV-lehti, och antagligen blir det snart även ett och annat överklagande, en och annan angivelse eller utredningsbegäran han tänker belasta myndigheterna med.

Det här är ännu ett tecken på att MV-lehti fungerar som gemensamt språkrör åt invandrarkritiker och putinister, dvs sannfinländarna och hommaiterna borde äntligen sluta svamla om hur fosterländska de kantänka är. Det var ju MV-lehti som vann valet åt sannfinländarna genom att vid en strategiskt väl vald tidpunkt ge ut drapor som frossade i invandrarvåldtäkter – förhandsrösterna gav vid handen att sannfinnarna skulle förlora stort, men denna rysksinnade tidning kom med sin grova rasistpropaganda till undsättning.

Vad gäller rysksinnade bråkstakar bör jag ännu ta upp Janos Putkonen. Tidigare har han varit mest känd för sina desinformationsmedier på webben, men nu har han flyttat dit där världsryskheten för sitt heliga krig mot otrogna, dvs till pellejönsrepubliken i Östra Ukraina (jag tänker faktiskt ge katten i att ta reda på vad eländet officiellt heter). Roligt nog behärskade han inte ett enda ord ryska när han kom till sitt älskade Sion, men det stoppade honom inte. Han förefaller redan åtnjuta stort förtroende hos de makthavande i ”republiken”, han har nämligen anförtrotts uppgiften att besluta om nya journalistakkrediteringar. Tydligen är det helt okej att upphöja utländska meningsfränder till inflytelserika positioner om det är en rysksinnad regim som gör det.

Sen bör jag även skriva ett par ord om Timo Soinis nyaste mästerprov i oavsiktlig humor. Han har just sagt att gränskontrollerna i Ryssland fungerar bättre än någonstans. Tydligen har han läst rasistforumet Homma, där det redan för ett par år sen föreslogs att Finland borde införa invandringspolitik och gränskontroll modellerad på ryska förebilder. Nu förhåller det dock så att det finns enligt uppskattning tie till tolv miljoner odokumenterade invandrare i Ryssland. Den ryska befolkningen utgör ungefär etthundrafemti miljoner, så andelen oregistrerade invandrare är i Ryssland proportionellt lika stor som andelen svensktalande i Finland. Menar Timo verkligen att vi borde ha åtminstone trehundratusen olovliga invandrare här?

PS. Det är tydligen omöjligt att hålla sig a jour med nyheterna om sannfinländarna. Medan jag höll på att skriva det här fick vi veta att kraven på en utredning av Finska Motståndrörelsens laglighetsstatus inte har lett till konkreta resultat på justitieministeriet. Tydligen begriper vår sannfinländske justitieminister att en sådan utredning skulle avslöja partiets täta kontakter med fascisterna, kanske även med Ryssland, om det stämmer att Motståndrörelsen umgås med ryska själsfränder, som det ryktats.

Ei siellä ole mitään kultaharkkoja

Erään kaverin profiilissa Facebookissa ilmeni, että hän ei ilmeisesti koskaan ollut tehnyt (akateemista) koulutustaan vastaavia töitä. Eivät näköjään myöskään monet hänen kaverinsa. Eräs heistä huomautti heitelleensä jo opiskeluaikanaan herjana, että kai hänestä sitten aikanaan tulee tämän alan hommat hallitseva kotiäiti. Nyt ei enää naurattanut, koska siinä oli käynyt juuri niin.

Mistäkö alasta oli kyse? No mistäpä muustakaan kuin venäjän kielestä, vieläpä käytännön kääntämisen näkökulmasta. Sekä minulle että yli kymmenen vuotta nuoremmalle ystävälleni oli aikoinaan tolkutettu, että venäjän kielellä voi tienata valtavat summat - että venäjän osaajan on suunnilleen pakko opetella polttamaan sikareita ja juomaan vuosikertakonjakkia, koska rahoja ei muuten saa kulumaan. Itärajan takana maa on väärällään kultaharkkoja jotka saa kantaa kotiin kun vain osaa niitä venäjäksi pyytää.

Paitsi että oikeasti niitä kultaharkkoja ei ole. Venäjä on köyhä maa. Venäjän köyhyyteen on selvä syy: se on raaka-aineita myyvä kehitysmaa, joka esimerkiksi tietoteollisuuden luomisen sijasta keskittyy asevarusteluun. Tämä ei ole menestysprojekti. Tällaisen maan kanssa ei tarvitse olla kovin laajassa kauppayhteistyössä, ei kannattaisi sittenkään, jos Putin ei olisi sotapolitiikallaan ajanut koko roskaa ulkopoliittiseen umpikujaan ja boikottiin.

Venäjä on toki väärällään huipputiedemiestä ja korkeasti koulutettua sivistynyttä jengiä. Se onkin Venäjän tärkeimpiä vientituotteita. Luiskaotsaisuuden, rasismin ja homovihan ilmapiirissä vain ketään ei huvita lusia pitempään kuin on ihan pakko, ja sitä paitsi ulkomailla arvostetaan kyllä venäläistä koulutusta, sekä tieteen että taiteen alalla. Venäläinen muusikko tai soitonopettaja vedetään suunnilleen väkisin ulkomaille paiskimaan töitä isoista rahoista, ja homolla venäläisellä tanssijalla, kuten aikoinaan Rudolf Nurejevilla, on vahvat henkilökohtaisetkin kannustimet lähteä läiskimään lihaa syövien heterojen maastopukumachojen maasta. Tiedemiehillä ja insinööreillä olisi rahkeet luoda vaikka mitä tietokonesovelluksia sun muuta kivaa, mutta Venäjällä olisi pieni pakko ruveta kehittelemään ydintuhovälineitä ja tappokoneita Putinin suunnittelemaa maailmanmurhaa varten. Kun se ei nappaa, niin Venäjälle jääminen ei nappaa.

On Suomessa toki venäjän kielen käännöstarvetta. Siitä huolehtivat kaksikieliset maahanmuuttajien lapset, jotka jo vuosia ovat kansoittaneet venäjän kielen laitokset. Tässä nimenomaisessa tapauksessa maahanmuuttajat tosiaan vievät alkuperäisväestöltä työt. Kotonaan venäjää ja kylillä suomea oppinut on ylivoimainen työllä ja tuskalla kielen tankanneisiin syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna. Suomenkielisen kannattaa toki opetella venäjää kulttuuriharrastuksia varten. Venäläistä kirjallisuutta on mukava lukea alkukielellä, aivan kuten millä tahansa kielellä kirjoitettua, vaikka iirillä tai kymrillä. Lisäksi tietysti esimerkiksi suomalaiselle historiantutkijalle venäjän taito on varmasti tarpeen, tai venäläisen kanssa naimisissa olevalle.

Ruotsi on nyt vain ammattikääntäjällekin - siis sellaiselle, joka kääntää teknisten laitteiden dokumentaatiota, ei mitään julkisen sektorin löpinöitä - paljon tärkeämpi kieli: Ruotsi on naapurissa, se on tärkeä kauppakumppani ja se tuottaa monensorttista roinaa - toisin kuin eräs tuntemamme muutamasta avainalasta riippuvainen maa, joka ei osaa tehdä puusta muuta kuin sellua ja joka "uuden Nokian" toivossa antaa kehitysmaatyyppisen kaivannaisteollisuuden paskoa pienen läänin verran luontoa kuunpinnaksi. Sitä paitsi tietysti ruotsi on määrättömän paljon helpompi oppia. Päälle päätteeksi hyvästä ruotsin taidosta on paradoksaalista kyllä hurrivihakampanjoinnin ansiosta tullut työllistymisvaltti, kun niin monet jättävät kielen opettelematta vaikka se on kaikille tarjolla.

Mutta joo, kyllähän armeijan tiedustelu tarvitsee venäjän osaajia ja Venäjän tuntijoita. Upseerin uralle aikovien kannattaa siis vakavasti harkita tämän kielen opettelua. Sitä paitsi Venäjän propagandasota kaipaa vastaiskua.