Kommunistit - äärioikeiston juoksupojat - Kommunisterna - springpojkar åt extremhögern

Ihan alkajaisiksi korostan, että en tarkoita tässä "kommunisteilla" Vasemmistoliittoa. Liiton riveissä on varmasti jonkin verran vanhan kansan kommunisteja, joihin alla oleva kuvaus täsmää, mutta koska Vasemmistoliitto ei ole mikään organisoitua aivopesua harjoittava kaaderipuolue, sitä on turha rinnastaa oikeisiin kommunistipuolueisiin. Kun minä sanon "kommunisti", tarkoitan sellaisia kommunisteja, jotka kuuluvat kommunistipuolueiksi itseään nimittäviin puolueisiin ja jotka avoimesti sanovat olevansa kommunisteja.

Till att börja med vill jag påpeka, att jag i den här drapan inte avser Vänsterförbundet med "kommunister". Det finns säkert en del kommunister av gamla skolan som stannat kvar i förbundet och som motsvarar beskrivningen nedan, men Vänsterförbundet är inte ett kaderparti med organiserad intern hjärntvättsapparat och kan sålunda inte jämställas med riktiga kommunistiska partier. När jag talar om "kommunister", är det sådana kommunister som ingår i öppet kommunistiska partier och lika öppet kallar sig själva kommunister. 

Olen viime aikoina joutunut tällaisten tunnustautuneiden kommunistien häiriköinnin kohteeksi mm. sosiaalisissa medioissa. Häiriköinti ei millään tavalla erottunut äärioikeiston harjoittamasta. Tyypillinen esimerkki siitä oli, että eräs kommunisti esitteli jotain rasistista nettikuvakaappausta muka minun sivuiltani löytämänään. Tällä tavalla karkeasti valehtelevat äärioikeistolaiset, ja tällä tavalla karkeasti valehtelevat kommunistit, siis ne oikeat kommunisteiksi itseään kutsuvat kommunistit.

På sistone har jag antastats av dylika självförklarade kommunister bl a på sociala medier. Jag ser ingen skillnad på detta och det som extremhögern håller på med. Ett typiskt exempel var att en kommunist talade vitt och brett hur han kantänka hittat en viss skärmdump med högerextremt innehåll på mina webbsidor. Såna här grova lögner är vad extremhögern är känd för, och såna här grova lögner är vad också kommunisterna håller på med, alltså verkliga kommunister som kallar sig så.

Kommunistit ovat äärioikeiston kanssa samalla puolella eli Venäjän puolella myös maailmanpoliittisesti. Kommunistit pitävät - lainatakseni erästä Facebookissa kirjoittanutta kommunistia - Petro Porošenkon hallitusta fasistijunttana, joka murhaa omia kansalaisiaan; Ukrainan Oikeasta sektorista he kyllä lyövät rumpua, mutta sen kommunistit jättävät huomiotta, että Venäjän tukemien kapinallisten riveissä taistelee useita venäläisiä äärioikeistolaisia miliisijärjestöjä. Kommunistit ovat kiinteässä yhteistyössä Itä-Ukrainan kommunististen puolueiden kanssa, jotka ovat täysin ilmiselviä Venäjän bulvaanipuolueita ja retoriikkatehtaita. 

Kommunisterna är på samma (ryska) sida med extremhögern även i världspolitiken. Kommunisterna anser - för att citera en kommunist som skrev på Facebook - Petro Porosjenkos regering vara en fascistisk junta som mördar sina egna medborgare; de gör ett stort nummer av Högra sektorn, men struntar i att det kämpar flera ryska högerextrema milisorganisationer i de ryskstödda rebellernas led. Kommunisterna samarbetar tätt med östra Ukrainas kommunistiska partier, som är uppenbara ryska bulvanpartier och retoriksmedjor.

Kommunistit ymmärtävät äärioikeistoa mentaliteettisyistä paremmin kuin demokraattisia oikeusvaltion kannattajia. Kommunistien näkemys maailmasta on läpeensä salaliittoteoreettinen; itse asiassa marxilaisuus on dogmaattisimmillaan menetelmäpaketti salaliittoteorioiden luomiseen. Salaliittoteoreettinen maailmankuva olikin ennen viime aikoja tyypillisin vasemmistolaisille. Esimerkiksi John F. Kennedyn murhaa ympäröivä salaliittoteoreettinen alakulttuuri oli Oliver Stonen JFK - avoin tapaus -elokuvan ensiesityksen aikoihin vielä vasemmistovoittoinen. Kommunistit ovat historiallinen jäänne noilta ajoilta, ja siksi he suhtautuvat empaattisemmin äärioikeiston salaliittomaailmaan kuin nuoret vasemmistopoliitikot.

Av mentalitetsskäl förstår kommunisterna extremhögern bättre än de förstår anhängarna av en demokratisk rättsstat. Kommunisternas världssyn är alltigenom konspirativ: i sin mest dogmatiska form är marxismen en paket metoder för att skapa konspirationsteorier. Förr i världen var det mest vänstermänniskor som tenderade att se världen som ett nät av sammansvärjningar. Den konspirationsteoretiska subkultur som tar inspiration av mordet på John F. Kennedy var ännu vänsterbetonad, när Oliver Stone regisserade sin film JFK. Kommunisterna är en historisk kvarleva av den tiden, och följaktligen förhåller de sig mera empatiskt till extremhögerns konspirationsteoretiska värld än unga vänsterpolitiker gör.

Kommunisteilla on myös taipumusta opportunistiseen äärioikeiston liehittelyyn. Siinä missä äärioikeiston olemus on se, että se varastaa yhteiskunnan valtavirrasta huolenaiheita oman vallankaappaus- ja terroriaatteensa ajamiseen, kommunistien olemukseen tuntuu yhä enemmän kuuluvan se, että äärioikeistoa silitetään myötäkarvaan. Taustalla on pitkälti käsitys äärioikeistosta kansan poliittisesti naiivina, mutta oikeutettuna ja ymmärtämistä kaipaavana kapinana yhteistä päävihollista (kapitalismia) vastaan. Iskulause on "kapitalismi on sairaus, fasismi sen oire", joka kieltää mahdollisuudenkin vastustaa fasismia muista kuin kommunistisista lähtökohdista ja joka siirtää moraalisen vastuun fasistien rikoksista ja murhista pois fasisteilta itseltään. (Sama käsitys muuten sai aikoinaan kommunistit tekemään käytännössä itsemurhan Saksassa, kun he ymmärsivät natseja enemmän kuin he ymmärsivät demareita tai maltillisia porvareita.)

Kommunisterna brukar också opportunistiskt ställa sig in hos extremhögern. Medan extremhögern i princip handlar om att utnyttja den mer eller mindre motiverade oro som finns i huvudfåran till att främja sin terroristiska och maktlystna ideologi, förefaller kommunisterna allt mera satsa på att stryka extremhögern medhårs. Allt det här torde mest bero på den inom vänstern länge gängse uppfattningen att extremhögern bara utgör ett naivt, men motiverat och förståeligt uppror mot den gemensamma huvudfienden (kapitalismen). Slagordet lyder "kapitalismen är en sjukdom, fascism är dess symptom". Genom detta slagord bestrids själva möjligheten att alls motsätta sig fascismen utifrån andra än kommunistiska utgångspositioner medan ansvaret för fascistiska brott och mord fråntas fascisterna själva. (Samma uppfattning fick på sin tid kommunisterna i praktiken att begå självmord i Tyskland, när de hyste större förståelse för nazister än för sossar eller moderata borgare. 

Tämän on myöntänyt esimerkiksi Sippo Kähmi, puolueesta eronnut nuorehko kommunistiaktiivi, hiljattaisessa blogikirjoituksessaan. Hän eteni 2010-luvulla nopeasti kommunistien keskuskomiteaan asti koettuaan puolueen tehokkaaksi tavaksi vastustaa hänen yhteiskunnassa näkemiään epäkohtia: Sodan ja imperialismin vastaisuus ja marxilaisen teorian luokkakantaisuus kiinnostivat. Tuoreessa muistissa olivat Yhdysvaltain hyökkäykset Irakiin ja Afganistaniin, sekä niitä vastustaneet massiiviset mielenosoitukset, kirjoittaa Kähmi. Nyttemmin hän on kuitenkin eronnut puolueesta monista sellaisista syistä, jotka itse olen hänestä riippumatta tunnistanut monien kommunistiaktiivien toiminnassa.

Sippo Kähmi, en kommunistisk aktivist av den yngre generationen som nyligen lämnade partiet, har medgett detta i en bloggdrapa. På 2010-talet anslöt han sig till kommunistiska partiet, eftersom han uppfattade partimedlemskapet som ett effektivt sätt att bekämpa missförhållanden i samhället och blev i snabb takt medlem av centralkommittén: Jag blev intresserad av partiet p g a dess krigsfientliga och antiimperialistiska politik och den marxistiska teorins klassmedvetenhet. Jag mindes ännu de amerikanska invasionerna i Irak och Afghanistan och de massiva demonstrationer som protesterade mot dessa, skriver Kähmi. I dag har han dock lämnat partiet, och skälen motsvarar mina oberoende observationer av kommunistisk verksamhet.

Kommunistipuolueiden luonteeseen on jo aikojen alusta kuulunut jäsenkunnan nopea vaihtuvuus ja puolueesta eronneiden leimaaminen pettureiksi. Tämän myös Kähmi oli pannut merkille ja ihmetellyt. Seuraavassa asian kannalta oleellinen sitaatti:

Kommunistiska partier har alltid utmärkt sig med hög omsättning av medlemskapet, varvid de som tagit avsked alltid utmålats som förrädare. Även detta har Kähmi lagt märke till och förundrat sig över. Följande citat handlar om denna företeelse: 

...puolueeseen on jatkuvasti tullut uusia nuoria toimijoita. Ongelmana on vain, että he ovat myös useimmiten lähteneet pois jonkun ajan kuluttua.

...nya unga aktörer har hela tiden sökt sig till partiet. Problemet är dock att de oftast också gett sig av efter en kort tid.

Itse en pitkään ymmärtänyt tämän syytä. Arvostamani toverit vetäytyivät yhtäkkiä kaikessa hiljaisuudessa pois toiminnasta. Puolueen piireistä heistä saatettiin puhua epäkunnioittavasti ja sivulauseilla: ”Sekin petturi…”

Det tog mig lång tid att inse vad det här berodde på. Kamrater jag hyste vördnad för kunde plötsligt i all stillhet dra sig tillbaka från partiverksamheten. Inom partiet omtalades de med förakt och helst bara i bisatser: "Den förrädaren också..."

Mikä järkyttävintä, usealla tapaamallani ihmisellä oli itselläänkin tämä asenne. He saattoivat kertoa minulle: ”Tiedän olevani huono kommunisti…” tai ”Mitä sinäkin mahdat ajatella tällaisesta puolueen petturista.” Sanoin etten tietenkään ajattele sellaista.

Vad som värre var hade många jag mötte en liknande attityd mot sig själva. De kunde berätta mig: "Jag vet att jag är en dålig kommunist..." eller "Undrar vad du anser om en sådan här förrädare inom partiet." Jag svarade att jag inte alls hyste sådana åsikter om dem.


Nyt olen itse vastaavassa asemassa, mutta anteeksi en pyytele.

Nu befinner jag mig själv i en liknande position, men jag tänker inte be om ursäkt.

Kähmi mainitsee esimerkiksi Ylen vielä hiljattain haastatteleman politiikkatutkijan nähneen kommunismin kiinnostavan nuoria vaihtoehtona yhteiskunnassa nopeasti hegemoniseen asemaan ("ilmaherruuteen") nousseelle fasismille. Kähmi itse liittyi, kuten yllä siteeratustakin näkee, kommunistiseen puolueeseen nimenomaan sen kansainvälisen, internationalistisen aateperinteen innoittamana: ...eri maiden köyhillä on enemmän yhteistä toistensa kanssa kuin pomojensa. Se on voimallinen ajatus.

Som ett exempel nämner Kähmi att en politikvetare som Yle ännu helt nyligen intervjuat såg kommunismen i dag intressera unga människor som ett alternativ till den fascism som snabbt nått hegemonisk ställning ("luftherravälde") i vårt samhälle. Som det ovan citerade visar anslöt sig Kähmi till kommunistiska partiet främst inspirerad av dess internationalistiska idéarv: ...de fattiga i olika länder har mer i gemen med varandra än med sina bossar. Det är en kraftig tanke.

Käytännössä Kähmi kuitenkin koki asian niin, että puolueessa vaikutti voimakkaana virtauksena rasistista äärioikeistoa myötäilevä kansallismielisyys. Esimerkiksi Vaihtoehto EU:lle -liikkeeseen Kähmi sanoo pettyneensä katkerasti juuri rasistisen nationalismin vuoksi. Hän pyrki kuitenkin toimimaan puolueessa oman kommunismikäsityksensä mukaisesti, närkästyksensä niellen.

I praktiken upplevde Kähmi dock att det verkade en stark nationalistisk underströmning inom partiet, en tendens att visa förståelse och göra eftergifter för extremhögern. Kähmi säger sig ha blivit besviken på Alternativ till EU-rörelsen precis p g a dess rasistiska nationalism. Han strävade dock till att verka inom partiet, svälja förtreten och följa sitt eget kommunistiska samvete.

Puolueen lehteen, Tiedonantajaan, kirjoittaessaan Kähmi sanoo törmänneensä toiseen häiritsevään ilmiöön: siihen, että monet toverit suhtautuivat Venäjään täysin kritiikittömästi, vieläpä siinä määrin, että kaikenlainen naapurin kritisoiminen johtaa syytteisiin soluttautumisesta. Joka ei pidä Venäjästä, on kaikkea mahdollista piilovihreästä CIA:n agenttiin. Tätäkin Kähmi luonnehtii vain sivuvirtaukseksi kommunisteissa, mikä kyllä omasta mielestäni on paskapuhetta. Venäjän asian ajaminen on käytännössä kommunisteille tärkeämpää kuin yhtään mikään.

När han skrev artiklar för partitidningen Tiedonantaja blev Kähmi medveten om en annan företeelse som störde honom: att många partikamrater hade en helt okritisk inställning till Ryssland, till den milda grad att all kritik på grannen leder till beskyllningar om infiltrering. Den som ogillar Ryssland kallas allt möjligt, från en smyggrön till en CIA-agent. Även detta ansåg Kähmi bara vara en sidoströmning inom partiet, vilket dock enligt min mening är rena skitpratet: att främja Rysslands sak är för kommunisterna i praktiken viktigare än något annat.

Tästä löytyi muuten esimerkki myös hänen bloggauksensa kommenteista: muuan H.B. julistaa siellä, että menen naimisiin vaikka Pirun tyttären kanssa, kunhan Suomi pysyy liittoutumattomana. Hänen salaliittoteoreettisilla höperyyksillä kuorrutetusta kirjoituksestaan ilmenee, että Venäjän tyynnytteleminen on hänelle kaiken yli menevä arvo. Kuitenkin tiedämme, että Venäjä pitää Suomea jo nyt vihollisena vain koska meillä on liberaali demokraattinen oikeusvaltio, joka itsessään on Putinille ja muille despooteille uhka näyttäessään pelkällä olemassaolollaan pahaa esimerkkiä Venäjän kansalle ja innoittaessaan sitä "värivallankumoukseen". H.B:n halu mennä vävyksi Perkeleelle tarkoittanee halua yhteistyössä fasistien kanssa kaataa Suomen oikeusvaltio Venäjän mieliksi.

Det här kan illustreras med ett exempel som jag hittade i kommentarlådan till hans bloggtext: en viss H.B. förkunnar där att jag gifter mig med Djävulens dotter om det så gäller för att se till att Finland håller sig utanför militära allianser. Det framgår ur hans kommentartext, som vimlar av konspirationsteoretiska dumheter, att behovet att lugna Ryssland för honom överskuggar allt annat. Vi vet dock att Ryssland redan nu ser Finland som en fiende därför att vi har liberal demokratisk rättsstat, och för Putin och andra despoter utgör den demokratiska rättsstaten ett hot eftersom den genom sin blotta existens visar dåligt exempel för ryska folket och uppviglar dem till "färgrevolution". Att H.B. vill gifta sig med Satans dotter innebär antagligen att han är villig att i samarbete med fascisterna kullkasta rättsstaten i Finland för att göra Ryssland till lags.

Presidentinvaaleissa Kähmin kärsivällisyys petti, kun puolueessa laajalti intouduttiin kehumaan ja tukemaan Paavo Väyrysen Kansalaispuoluetta. Taustalla lienee ollut se, että Väyrynen miellettiin "rauhan (ts. Venäjän) mieheksi". Väyrynen on kuitenkin, kuten Kähmikin huomauttaa, koonnut taustajoukkoihinsa jos jonkinlaista salaliittoteoreetikkoa ja juutalaisvihaajaa. Lueteltuaan esimerkkejä siitä, millaista porukkaa Väyrysen poliittista uraa on avittamassa, Kähmi toteaa, että tällainen mies ei ansaitse minkäänlaista tukea kommunisteilta.

I presidentvalet tappade Kähmi tålamodet när det visade sig att många partikamrater blev entusiastiska över Paavo Väyrynen och det av honom ledda Medborgarpartiet. De såg antagligen Väyrynen som en "fredsvän", dvs. en vän till Ryssland. Väyrynen har dock, som även Kähmi påpekar, befolkat sina stödtrupper med alla möjliga konspirationsteoretiker och antisemiter. Kähmi räknar upp en rad exempel på de tokstollar som i dag hjälper Väyrynen på traven och konstaterar att en sådan man inte förtjänar att på något sätt stödas av kommunisterna.

Nyt kun Kähmi on itse sen väittämänsä "sivuvirtauksen" vuoksi vetäytynyt puoluetoiminnasta omistautuakseen riippumattomalle kansalaistoiminnalle omasta kommunistisesta omastatunnostaan käsin, voimme todeta, että järjestäytynyt kommunismi ei ole millään tavalla muuttunut sitten Stalinin ja Sinisalon aikojen. Kommunismi on ennen kaikkea kyyninen vallanhaalimisaparaatti, jonka pyhät periaatteet ovat heti kaupan, jos valtaa uskotaan olevan jaossa. Kommunisti esiintyy heikkoja puolustavana sankarina, mutta heikkoja puolustetaan vain ankarin poliittisin reunaehdoin ja vain jos sitä kautta saa valtaa.

När nu Kähmi väl lämnat partiverksamheten som protest mot vad han kallar en "sidoströmning" för att ägna sig åt oberoende medborgerlig verksamhet utifrån hur han själv uppfattar kommunismen, kan vi konstatera, att organiserad kommunism inte visar någon förändring sedan Stalin- och Sinisalotiden. Kommunismen är främst en cynisk apparat för att samla makt, och dess förment heliga principer är alltid till salu om man får mera makt i utbyte. Kommunisten vill framstå som en hjälte som försvarar de svaga, men de svaga försvaras bara på stränga politiska villkor och för att nå maktpolitiska mål. 

Vielä kyynisemmin: kommunisti puolustaa heikkoja vain jos sillä voi ajaa Venäjän (koodisanalla "rauhan") asiaa. Kuten Kähmillekin joku sanoi puolueen keskuskomitean sähköpostilistalla, Väyrynen edustaa puolueen vanhalle kaartille Kekkosen turvalliseksi miellettyä aikaa. Kähmi närkästyi tästä todeten, että Suomen nykytilanteessa fasistit ovat fyysinen uhka sekä vähemmistöille että kommunisteille itselleen, eikä sellainen voi olla oikein, että muutamien vanhusten subjektiivinen turvallisuudentunne on tärkeämpi kuin nuorten kommunistien tosiasiallinen turvallisuus, puhumattakaan niiden ryhmien turvallisuudesta, joiden puolustajina kommunistit näkevät itsensä.

För att vara ännu mer cynisk: kommunisten tar de svaga i försvar bara för att främja Rysslands (med ett kodord "fredens") sak. Som någon påpekade för Kähmi på e-maillistan för partiets centralkommitté, representerar Väyrynen för gamla gardet i partiet Kekkonens tid, som för dem var en lycklig och trygg tid. Kähmi blev förnärmad och konstaterade, att fascisterna i Finlands nuvarande läge utgör ett fysiskt hot för både minoriteterna och för kommunisterna själva: det kan inte vara rättvist om det är viktigare att upprätthålla några gamlingars rätt till subjektiv trygghetskänsla på bekostnad av unga kommunisters objektiva säkerhet, för att inte ens nämna de vanmäktiga gruppers säkerhet som kommunisterna påstår sig försvara.  

"Fasisti" ja "natsi" tarkoittavat tuolle Kähmin mainitsemalle vanhalle kaartille kuitenkin vain - ketä tahansa venäläisen imperialismin vastustajaa. "Fasisti" määrittyy kommunisteille vanhastaan suhteessa Neuvostoliittoon, eli Venäjään - kommunisti näkee Venäjän yhä pitkälti samana Neuvostoliittona, joka oli hänelle jollei nyt henkinen kotimaa niin ainakin tarpeelliseksi katsottu vastapaino USA:n hegemonialle. Koska maailmankapitalismi on kommunistille se kaikkein pahin imperialistinen roistosyndikaatti ja sen johdossa USA, Venäjä ei voi olla imperialistinen. Imperialismi on valmiiksi määritelty "siksi, mitä USA tekee".

För det ovannämnda gamla gardet betyder "fascist" och "nazist" bara - vem som helst som ogillar rysk imperialism. "Fascist" definieras i kommunistiska kretsar av gammalt i förhållande till Sovjetunionen, dvs Ryssland - kommunisten ser Ryssland fortfarande som samma Sovjet, som för honom framstod om inte som det andliga fosterlandet så åtminstone som en nödvändig motvikt till den amerikanska hegemonin. För kommunisten är världskapitalismen världens värsta imperialistiska syndikat av bovar ledda av USA, och sålunda kan Ryssland inte vara imperialistiskt. Frågar man kommunisten så betyder "imperialism" helt enkelt "det som USA håller på med".

Lopputulemaksi jää, että kommunismi on yksi tehottomimpia ja vahingollisimpia tapoja "vastustaa fasismia". Fasistinen äärioikeisto julistaa aina taistelevansa "kommunismia" tai "marxismia" vastaan - ja terrorisoi sitten suurta maltillista keskiluokkaa, joka ei pidä itseään kommunistisena eikä marxistisena. Aivan samalla tavalla kommunistit julistavat taistelevansa "natsismia" ja "fasismia" vastaan - ja terrorisoivat sitten suurta maltillista keskiluokkaa, joka ei pidä itseään natsistisena ja fasistisena. Tällä tavalla nämä kaksi Venäjän leivissä olevaa roistojoukkoa toimivat toinen toisensa oikeuttajina - ja terrorisoivat kumpikin meitä jotka emme samaistu kumpaankaan sakkiin.

Slutresultatet blir att kommunismen är ett av de ineffektivaste och skadligaste sätten att "bekämpa fascism". Fascistisk extremhöger säger sig alltid bekämpa "kommunism" och "marxism" och terroriserar den stora moderata medelklassen som varken anser sig kommunistisk eller marxistisk. På ett liknande sätt förkunnar kommunisterna att de bekämpar "nazism" och "fascism" och terroriserar den stora moderata medelklassen som varken anser sig nazistisk eller fascistisk. På så sätt motiverar dessa två av Ryssland finansierade brottssyndikat varandra - och bägge terroriserar oss som varken identifierar oss med den ena eller den andra ligan.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Alkajaisiksi pitäisi todellakin kieltää kommunistitunnukset esimerkiksi rauhanliikkeen ja antirasistien mielenosoituksissa. Kommunistit ovat kaivonmyrkyttäjiä ja soluttajia, jotka pilaavat kaiken, mitä tahmatassuillaan sorkkivat, ja joiden mielipideterrori ei jää mitenkään jälkeen fasisteista. Lisäksi kommunistien läsnäolo erilaisissa poliittiset rajat ylittävissä tapahtumissa toimii äärioikeistolle propagandamotiivina ja terrorin oikeutuksena.

Vad borde man då göra? Allra först borde man verkligen förbjuda kommunistiska symboler på fredsdemonstrationer och antirasistiska jippon. Kommunister är brunnförgiftare och infiltratörer som skämmer allt de lägger sina kletiga fingrar på, och deras åsiktsterror skiljer sig inte på något sätt från fascisters. Dessutom anser extremhögern att kommunisters närvaro på allehanda politiskt gränsöverskridande evenemang berättigar deras propaganda och terror.

En usko kommunismiin - Jag tror inte på kommunismen

En nimittäin usko siihen, että suomalaiset ns. kommunistit (tällä tarkoitan joko SKP:hen tai Vasemmistoliiton perinnesiipeen kuuluvia oikeita kommunisteja, en niitä kilttejä ja harmittomia nuoria vasemmistolaisia, joita oikeisto älyllistä laiskuuttaan haukkuu "kommunisteiksi") oikeasti kannattaisivat kommunismia. 

Jag menar med det här att jag inte tror att finska s k kommunister (härmed avser jag verkliga kommunister som är medlemmar i Fkp eller i Vänsterförbundets traditionalistiska flygel, inte de snälla och ofarliga unga vänstermänniskor som högern i sin intellektuella lättja kallar för kommunister) alls skulle vara för kommunism.

Kommunismi tarkoittaa ymmärtääkseni vallankumouksellista sosialismia, johon oleellisesti kuuluu ajatus tehtaiden, pankkien ja tuotantovälineiden kansallistamisesta, rikkaiden pääoman ottamisesta kansan, työväenluokan tai rahvaan omistukseen. En sano, että tämä olisi järkevää, sopivaa tai suositeltavaa, mutta ymmärrän kyllä, että tällaisille ideoille löytyy kannattajansa yhteiskunnasta - äänestäväthän jotkut jopa Halla-ahoa, jonka poliittinen aate sentään on vielä tätäkin typerämpi ja vahingollisempi. Ongelma on siinä, että edes kommunistiset puolueet tai tunnustautuneet kommunistit eivät Suomessa oikeasti aja kommunismia.

Om jag inte är helt ute och cyklar så betyder kommunism detsamma som revolutionär socialism, som går ut på att förstatliga fabrikerna, bankerna och produktionsmedlen - att överföra de rikas kapital till folkets, arbetarklassens eller pöbelns ägo. Jag anser inte att detta vore särskilt klyftigt, lämpligt eller rekommenderbart, men jag förstår att dylika idéer vinner anhängare i samhället - som vi vet finns det även folk som röstar på Jussi Halla-aho, vars politiska ideologi är ännu dummare och skadligare. Problemet är att inte ens kommunistiska partier eller uttalade kommunister i Finland på riktigt vill främja kommunism.

Katsotaan nyt jotain Esko Seppästä, joka julisti äänestävänsä seuraavissa vaaleissa presidentiksi Sauli Niinistöä, ilmeisesti siksi, että tämä on hänen mielestään ulkopoliittisesti oikeilla linjoilla, ts. riittävän myöntyväinen Venäjän suuntaan. Tämä siis on Seppäselle tärkeintä presidenttiehdokkaassa. Luulisi, että vanhalle SKP:n miehelle olisi talouspoliittisten periaate-erojen vuoksi mahdotonta kannattaa presidentiksi kokoomuslaista. Mutta ilmeisesti Seppäsen kommunismissa ei ole kysymys (eikä ole ehkä koskaan ollutkaan) mistään muusta kuin myöntyväisyydestä Venäjälle päin.

Tänk er t ex Esko Seppänen, som förkunnat att han i nästa presidentval kommer att rösta på Sauli Niinistö, tydligen därför att denne enligt hans mening har rätt utrikespolitisk attityd, dvs är tillräckligt undfallande mot Ryssland. Det här är alltså det som Seppänen finner viktigast i en presidentkandidat. Man kunde tänka sig att en gammal kommunist p g a principiella motsättningar i ekonomiska frågor skulle ha oövervinnerligt svårt att gilla en presidentkandidat med samlingspartistisk bakgrund. Men tydligen handlar inte Seppänens kommunism (och har kanske aldrig handlat) om något annat än undfallenhet mot Ryssland. 

Se oli ymmärrettävää vielä silloin, kun Venäjän paikalla oli ideologisesti kommunistinen neuvostovaltio. Mutta kysyn taas kerran: miksi ihmeessä kommunisti asettuisi millään tavalla tukemaan fasistisen, imperialistisen nyky-Venäjän asiaa, jos hän ottaa kommunisminsa vakavasti? Kommunistisesta - siis oikeasti kommunistisesta eli radikaalin marxilaissosialistisesta - näkökulmasta tuntuisi itse asiassa uskottavammalta asettua pragmaattisin perustein Yhdysvaltain ja Naton puolelle.

Det här må ha varit förståeligt när vår östra granne ännu hette Sovjetunionen och var en ideologiskt kommunistisk stat. Men jag frågar en gång till: varför skulle en kommunist på något sätt solidarisera sig med det nuvarande fascistiska, imperialistiska Ryssland, om han tar sin kommunism på allvar. Ur kommunistisk - alltså genuint kommunistisk, radikalt marxistisk och socialistisk - synvinkel vore det faktiskt mera trovärdigt att av pragmatiska skäl ta parti för USA och Nato.

Tämä ei todellakaan ole tarkoitettu provokaatioksi eikä absurdiksi huumoriksi. Siihen on syynsä, että bolševismi nousi valtaan juuri Venäjällä: tsaarivalta edusti 1900-luvun alussa nimittäin sellaista absoluuttista monarkismia, itsevaltiutta, jota Länsi-Euroopassa ei ollut esiintynyt vuosisatoihin, ja äärivasemmistolaisuus oli luonnollinen reaktio tähän. Se, että Putin haikailee tsaarivaltaan, on taantumuksellisuutena niin äärimmäistä, että sen tulisi herättää yhtä ankara, selkäytimestä nouseva vastareaktio kaikissa Ranskan vallankumouksen (ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen) jälkeisten demokratia-aatteiden kannattajissa, myös kommunisteissa.

Det här är inte menat som provokation eller absurd humor. Det var inte utan skäl som bolsjevismen precis i Ryssland tillskansade sig makten: tsarismen utgjorde i början av 1900-talet en så arkaisk kvarleva av absolut monarki att någonting liknande inte på århundraden hade förekommit i Västeuropa, och vänsterextremism var en naturlig reaktion på detta. Att Putin längtar efter tsarväldet är någonting så extremt reaktionärt att det borde leda till en liknande, ryggmärgsmässig motreaktion hos alla som omfattar den efter franska revolutionen och amerikanska självständighetsförklaringen uppkomna idén om demokrati, inklusive kommunisterna.

Kommunistin tulisi kyetä ymmärtämään, että Yhdysvallat on - kaikista kiistämättömistä yhteiskunnallisista ongelmistaan huolimatta - hänenkin kanssaan viime kädessä samalla puolella maailmanhistorian suurta vedenjakajaa, kun taas Putinin Venäjä haluaa pakottaa meidät sen väärälle puolelle. Tämä tarkoittaa, että kommunistinkin tulisi voida nähdä Nato pienempänä pahana kuin sen riskin ottaminen, että Venäjä saa länsimaiset demokratiat myrkytettyä sillä keskiaikaisella feodalismillaan.

En kommunist borde kunna inse, att Förenta Staterna trots alla sina obestridliga samhälleliga orättvisor är på samma sida om historiens stora vattendelare som han, medan Putins Ryssland vill tvinga oss gå över till den sämre sidan om den. Detta innebär att även en kommunist bör kunna se Natomedlemskapet som en mindre risk än att Ryssland lyckas förgifta de västerländska demokratierna med sin medeltida feodalism.

En sano, että kaikkien kommunistien pitäisi nyt heti kääntyä Naton kannattajiksi tai että ei olisi olemassa hyviä argumentteja vastustaa Natoa. Minäkin voisin mainita useita, mutta en todellakaan aio sitä tehdä: Naton kannattajana minulla ei ole mitään velvollisuutta tehdä vastapuolen läksyjä heidän puolestaan. Sitä mieltä kuitenkin olen, että kommunistien uskottavuutta nimenomaan kommunisteina - radikaaleina sosialisteina ja fasismin vastustajina - parantaisi kummasti, jos heidän Sodomastaan ja Gomorrastaan löytyisi edes se yksi vanhurskas, joka uskaltaisi kysyä, onko viisasta puhua "liennytyksestä" ilmifasistisen, sodanhaluisen ja kaikki sopimukset rikkovan Venäjänmaan kanssa.

Jag vill inte säga att alla kommunister nu genast borde konvertera till Natoanhängare eller att det inte skulle finnas trovärdiga argument mot Nato. Jag kunde nämna flera, men tänker inte göra det: Natomotståndarna bör helst göra sina hemuppgifter själva. Däremot anser jag att kommunisternas trovärdighet just som kommunister - radikala socialister och antifascister - skulle öka markant, om man i deras Sodom och Gomorra hittade ens en enda rättfärdig, som skulle våga ställa frågan, hur klokt det alls är att tala om "avspänning" med ett öppet fascistiskt, krigstokigt och fördragsbrytande Ryssland.

Ja on aivan turha puhua tässä yhteydessä Donald Trumpista ja kaikenlaisen taantumuksellisuuden, naisvihan ym. vahvistumisesta Yhdysvalloissa. Olemme jo nähneet (minä jo yli kymmenen vuoden ajan, profeetta kun olen), että juuri se on sitä Venäjän vaikutusta länsimaiseen demokratiaan. Parasta ja uskottavinta kommunismia olisi tässä tilanteessa Venäjän vaikutusvallan vastustaminen.

Och det är helt bortkastat att här försöka byta samtalsämne och börja tala om Donald Trump och om hur reaktionära attityder, kvinnohat osv stärks i USA. Vi har redan sett (jag sedan mer än tio år tillbaka, profet som jag är) att sådana tendenser är ett resultat av ryska influenser på den västerländska demokratin. I den här situationen skulle den bästa och mest trovärdiga formen av kommunism innebära att man bekämpar det ryska inflytandet.

Viimeksi kun Venäjää hallitsi tsaari, nimenomaan äärivasemmisto vihasi itänaapuriamme kaikkein eniten - ja hyvällä syyllä, koska Venäjän armeija osallistui demokraattisen liikehdinnän tukahduttamiseen muissakin maissa, Euroopan santarmina. Jos kommunistit oikeasti tuntisivat oman liikkeensä ja aatteensa historian, he älyäisivät palata sen silloisiin äänenpainoihin nyt kun Putin vastaavasti on palauttamassa Venäjän siihen rooliin, joka sillä oli Nikolai I:n aikana.

Senast när Ryssland styrdes av en tsar var det precis yttervänstern som mest hatade vårt östra grannland - och det med ett gott skäl, ty ryska armén var med om att kväsa ned demokratiska rörelser även i andra länder, som "Europas gendarm". Skulle kommunisterna ha någon insikt i sin rörelses historia, skulle de återgå till de tongångar som på den tiden var förhärskande i kommunistiska kretsar, inte minst därför att Putin nu håller på att återbörda Ryssland till den roll det spelade under Nikolaj I.

Ja mitä sitten siihen kommunismiin (oikeaan kommunismiin ilman Venäjän nöyristelyä) tulee, lukija on varmaan kiinnostunut tietämään hyväksynkö sen. Totta kai hyväksyn sen niiltä osin kuin se ei ole ristiriidassa perustuslain eikä ihmisoikeuksien kanssa. Hyväksyisin samoin ehdoin jopa hompanssiaatteen, jos hompanssit eivät olisi tuhonneet uraani mediassa eivätkä terrorisoineet läheisiäni. Koska hompanssit tekivät näin, haluan kostaa heille henkilökohtaisesti. 

Och vad sen gäller kommunismen - i ordets egentliga mening, alltså en kommunism utan kryperi för Ryssland - är läsaren säkert intresserad av huruvida jag accepterar den. Visst accepterar jag all kommunism som inte står i konflikt med grundlagen eller de mänskliga rättigheterna. På samma villkor skulle jag även acceptera högerextremismen, om inte högerextremisterna hade förstört min karriär i medierna eller terroriserat mig närstående människor. Men de har gjort både det ena och det andra, vilket innebär att jag vill ta personlig hämnd på dem.