Tässä blogissa oli jo puhetta persujen vaalipäällikkö Pekka Katajan pahoinpitelystä. Kataja sai viime kesänä Jämsässä vaikeita päävammoja jouduttuaan väkivaltarikollisten uhriksi. Aluksi persut ja persunjärkiset esittivät, että kyseessä olivat maahanmuuttajat, vasemmistolaiset tai maahanmuuttajavasemmistolaiset, koska hehän tykkäävät esittää olemattoman "väkivaltaisen Antifan" vainoamia. Poika kullat, jos sellainen väkivaltainen Antifa olisi, jota persut tai äärioikeistolaiset joutuvat oikeasti pelkäämään, minäkin saisin ehkä vielä kirjoittaa muuallekin kuin blogiin, pöytälaatikkoon tai iiriksi.
I den här bloggen skrev jag redan ett inlägg om misshandeln på den sannfinske valchefen Pekka Kataja. I somras åsamkades Kataja på sin hemort Jämsä svåra huvudskador av våldskriminella. I början hävdade sannfinnar och consortes att det handlade om invandrare, vänstersinnade eller vänstersinnade invandrare, eftersom de älskar att vältra sig i fantasier om hur kantänka de är förföljda av "våldsbenägna Antifaaktivister". Hör ni killar: skulle det finnas så våldsbenägna Antifaaktivister att extremhögern på riktigt måste vara rädd för dem, så skulle kanske också jag få skriva någon annanstans än i bloggen, i bordslådan eller på iriska.
Mutta sitten Kataja loihe kertomaan, että rikoksen olivatkin tehneet omat, eli persujen äärioikeistolainen siipi. Kataja on vielä vanhan liiton miehiä eli SMP:n aikainen perintökalu, joka ei ole ollut täysin ilahtunut siitä, että äärioikeisto on kaapannut puolueen, ja pahoinpitelyn kantavana voimana on ilmeisesti ollut hänen paikallinen vastustajansa, jonka eduskuntavaaliehdokkuuden Kataja on estänyt.
Men sen fick Kataja för sig att säga, att brottet begåtts av den högerextrema flygeln i det egna partiet. Kataja själv är nämligen en man av gamla skolan, en som inlett sin politiska karriär när sannfinnarna ännu hette Landsbygdspartiet, och han var inte odelat förtjust i att se sitt parti övertas av extremhögern. Primus motor för misshandeln förefaller ha varit hans lokala nemesis, som är sur på Kataja därför att valchefen hindrat honom från att kandidera för partiet i riksdagsval.
Katajan pahoinpitelijöiksi epäillyistä on ollut netissä liikkeellä paljon kamuposeerauskuvia Jussi Halla-ahon kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että he olisivat saaneet suoran käskyn Halla-aholta (vaikka ei se toki mahdotontakaan ole), mutta sitä se tarkoittaa, että he ovat olleet mukana siinä rehentelevässä äijäilijäporukassa, joka Halla-ahoa palvoo ja joka uskoo toteuttavansa Mestarin pyhää sanaa antamalla sen tulla veriseksi lihaksi.
De sannfinnar eller hangaroundmedlemmar som misstänks för att ha misshandlat Kataja har låtit sig fotograferas många gånger om i kompisporträtt med Jussi Halla-aho. Det här innebär naturligtvis inte att de fått direkta order av Halla-aho (inte för att det vore omöjligt), men det innebär nog att de varit med i det skrävel- och skrytgäng som avgudar Halla-aho och som tror sig hörsamma sin Mästares heliga ord genom att låta det bli blodigt kött.
Suorien käskyjen jakaminenhan ei ole tarpeen, kun kerätään porukka ja luodaan sellainen retoriikka ja ilmapiiri, jossa väkivalta toista mieltä olevia kohtaan on sallittua ja sankarillista. Heimopäällikkö voi aina kiistää oman vastuunsa silloin kun villit sotatanssiyrttiensä huumassa intoutuvat tekemään niitä käytännön väkivaltarikoksia.
Man behöver ju inte utdela några order om man samlar ihop ett gäng och med blodtörstig retorik skapar en atmosfär som accepterar och heroiserar våld mot de som tänker annorlunda. Stamhövdingen kan alltid förneka sitt ansvar när vildarna, berusade av de örter de inmundigat på sina krigsdanser, drivs till att begå verkliga våldsdåd.
Jo silloin kun halla-aholaisuus oli vasta lapsenkengissään, varoitin silloisessa blogissani Halla-ahoa siitä, että hän joutuu noissa äärioikeistotouhuissaan väistämättä samoihin porukoihin ilmiselvien ammatti- ja taparikollisten kanssa, eikä se välttämättä pääty hänen omaltaankaan kannalta hyvin. Palvojat reagoivat tähän tietysti tulemalla räyhäämään ja mesoamaan kommenttilootaani. Mutta oikeassapa olin.
När den nya högerextremismen ännu inte hade börjat erövra samhällets huvudfåra, varnade jag i min dåvarande blogg Halla-aho för att han i sin politiska verksamhet förr eller senare hamnar i samma gäng med uppenbara yrkes- och vanebrottslingar och att det inte nödvändigtvis slutar bra ens för honom. Hans tillbedjare reagerade på det här givetvis genom att väsnas och vältra sig i min kommentarlåda. Men kolla vem som ändå hade rätt.
Tämä johtuu siitä jokseenkin itsestään selvästä syystä, että äärioikeistoa ei koskaan voi erottaa ammatti- ja taparikollisista. Suureksi osaksi äärioikeistolainen "politiikka" ei ole politiikkaa, vaan väkivaltafantasioita (tästä esimerkkinä Jussi Halla-ahon kuuluisa kirjoitus "Tehtaanpuiston homosta", joka teki hänelle kadulla seksuaalisen ehdotuksen ja jonka päähän ampumisesta Halla-aholla sitten oli unelma), ja ammatti- ja taparikollisten oleellinen piirre on, että väkivaltafantasioita ei osata pitää fantasian maailmassa, vaan ne, öhöm, pirskuvat todellisuuden puolelle. Kun joku ns. sivistyneen yhteiskunnan edustaja, kuten upseeri ja herrasmies, ei kun tohtori ja tieteellinen älymies Halla-aho alkaa mässäillä väkivaltafantasioissa, ammatti- ja taparikolliset kerääntyvät sellaisen ympärille kuin kärpäset haaskalle.
Det här beror på det mer eller mindre självklara faktumet att det inte finns en klar skiljelinje mellan extremhögern å ena sidan och yrkes- och vanebrottslingar å andra sidan. Till största delen är högerextrem "politik" inte politik, utan våldsfantasier - ett berömt exempel är Jussi Halla-ahos välkända blogginlägg om "bögen från Fabriksparken", som han ville skjuta en kula i huvudet därför att denne gjort honom sexuella närmanden. När en representant för samhällets civiliserade huvudfåra, som officeraren och gentlemannen...äsch, jag menar den vetenskaplige intellektuelle doktor Halla-aho börjar frossa i våldsfantasier, lockas kriminella till honom som flugor till ett kadaver.
Niiden oikeiden ja alkuperäisten natsien keskuudessahan tuo lyhytjänteisten väkivaltarikollisten porukka meni ennen kaikkea SA:n riveihin. Toki rikollisen alaluokan osuutta SA:ssa ei pidä liioitella: järjestön johdossa oli hyvin sääty- ja sotilasarvotietoisia entisiä upseereita, ja rivimiehet olivat, jos ei entisiä sotilaita, niin mobilisaatioajat muistavia nuoria miehiä, joille oli luontevaa totella upseerin käskyä. Siksi SA oli jonkun ohjattavissa ja komennettavissa. Nykysuomalaiset rikolliset eivät: mielenlaadun yleisen demokratisoitumisen vuoksi he katsovat, että heillä on oikeus tehdä maailma mieleisensä näköiseksi kysymättä lupaa sen enempää upseereilta kuin uppeleiltakaan.
Bland de ursprungliga tyska nazisterna var det som bekant kamporganisationen SA som mest rekryterade våldskriminella med kort stubin. Man bör dock inte överdriva den kriminella underklassens bidrag till SA: organisationen leddes av före detta arméofficerare, medvetna om sin samhällsklass och sin militära grad, och männen i ledet var före detta soldater eller unga män som kom ihåg mobiliseringstiderna, och för dem var det naturligt att lyda officersorder. Därför kunde SA styras och kontrolleras. Det är inte de finska kriminella i dag: det är en oväntad följd av den allmänna mentala demokratiseringen att de är berättigade att skapa om världen efter sitt eget tycke utan att söka samtycke hos någon officerare.
Yksi pääsyy siihen, miksi koulutettu keskiluokka ei ennen Halla-ahon aikoja mieluusti osallistunut äärioikeiston toimintaan, oli se, että sillä oli tiettyä tervettä luokkasnobiutta (lue: itsesuojeluvaistoa). Yhteys äärioikeiston ja rikollisen alaluokan välillä ymmärrettiin ja tiedostettiin, ja terve keskiluokka ei halua olla rikollisen alaluokan kanssa missään tekemisissä. Rikolliset näet ovat pelottavaa porukkaa, jotka tekevät - vaikeaa teknillistä termiä käyttääkseni - rikoksia, eli pahoinpitelevät, tappavat, raiskaavat ja varastavat - eiväthän he muuten rikollisia olisikaan. Rikolliset ovat epäluotettavia yhteistyökumppaneita, jotka saattavat milloin tahansa kääntyä keskiluokkaista kaveriaan vastaan.
Ett viktigt skäl till att den utbildade medelklassen inte före Halla-ahos tid gärna engagerade sig i extremhögerns politiska verksamhet var att medelklassmänniskor ännu var snobbiga om sin klasstillhörighet (läs: att de ännu hade någonting i stil med självbevarelsedrift). De var medvetna om sammanhanget mellan högerextremism och kriminell underklass, och den sunda medelklassen vill inte veta av den kriminella underklassen. Brottslingarna är nämligen skrämmande: de begår ju - om jag tillåts använda en svår teknisk term - brott, de misshandlar, dödar, våldtar och stjäl. Annars skulle de ju faktiskt inte vara brottslingar. Som samarbetspartners är brottslingar opålitliga och kan när som helst bli farliga för sina medelklasskompisar.
Siihen aikaan kun sain vielä kirjoitella maksua vastaan, kirjoitin joskus pakinantynkää siitä, kuinka eräs nuori nainen oli päässyt hengestään, koska oli joutunut entisen poikaystävänsä huume- tai pelivelkoja (en nyt muista tarkkaan) perivien kovisten ahdistelemaksi ja värvännyt avukseen kahta hirveämmän vankilakundin. Vankilakundi oli kuitenkin narkannut itsensä sekaisin ja tuli surmanneeksi tytön hallusinaatiopäissään syyttäen tätä "vasikaksi".
På den tid då jag ännu fick betalt för att skriva, författade jag ett kåseri om hur en ung kvinna dödats när hon, ansatt av indrivare som ville göra henne ansvarig för en före detta pojkväns knark- eller spelskulder (jag minns inte exakt), sökt hjälp hos en ännu mera skräckinjagande fängelsekund. Fängelsekunden, nedknarkad som han var, fick dock ett anfall av förföljelsemani och slog ihjäl flickan, som han i sitt hallucinerande tillstånd kallade för tjallare.
Tuossa tuli selväksi mikä se ongelma on, kun kohtuullisenkin lainkuuliaiset ihmiset, jotka eivät vielä ole pudonneet keskiluokasta täysin kyyniseen rikollisuuteen, yrittävät tehdä yhteistyötä niiden oikeiden kovien roistojen kanssa. Roistoille koko järjestäytynyt yhteiskunta on ämmien ja hinttareiden kommaritouhuja, jolla rehellistä rikollista estetään ottamasta rahaa ja tavaraa kun mieli tekee ja raiskaamasta ohi kulkevaa nättiä tyttöä kun salihormonien reipastama hattivatti haarojen välissä nostaa päätään. Rikollisten alakulttuuriin kuulumaton ihminen taas on "vasikka", jonka rikollinen pelkää tekevän ilmiannon. Siksi rikollinen voi - erityisesti kun itsehillintä on aineilla ajettu alas - odottamatta surmata tämän "vasikan".
Och det här gör det klart, vad problemet är, när relativt laglydiga människor, som inte ännu helt trillat ner från medelklassen och som inte anpassat sig till den kriminella subkulturen försöker samarbeta med genuina tuffingar med fängelseerfarenhet. För dylika skurkar är hela det ordnade samhället bara kommunism påhittad av tanter och bögar, som inte vill tillåta en ärlig brottsling att ta andras pengar och varor när han vill och ännu mindre att våldta en förbigående vacker flicka när hatifnatten mellan benen höjer på sitt huvud under påverkan av hormonerna från gympasalen. Och den som inte hör hemma i den brottsliga subkulturen är en "tjallare", en som när som helst kan ange en till snuten. Därför kan brottslingen när som helst - särskilt om narkotikan satt hans självbehärskning ur spel - oväntat döda "tjallaren".
