Sellainen parempi rinnakkaisyhteiskunta - Ett sånt där bättre parallellsamhälle

Äärioikeisto on jo pitkään pelotellut meitä muslimien tms. maahanmuuttajien "rinnakkaisyhteiskunnilla", jollaisia muka länsimaihin on muodostumassa. Mutta katsokaas näitä:

Extremhögern har länge försökt skrämma oss med historier om muslimer och andra invandrare som grundar "parallella samhällen" mitt ibland oss. Men kolla de här skärmdumparna:

"Omstart av republiken Finland. Decentraliserad produktion av matvaror. Matvarorna bör komma från en zon med en radie på 200 km. Distribueringscentrum. Hemleverans. Exempel: En familj på 5 personer, 1 liter mjölk per dag blir 2555 liter per år. Årliga inköpskontrakt direkt med producenten. Mellanhänderna uteblir, data är nyckeln till förverkligandet."

"Republiken Finland - ett parallellt samhälle. Egna pengar, egen bank, egen centralbank. Egen hälsovård, egen blodgivning. Egna skolor och daghem. Decentraliserad produktion av livsmedel och energi. Folkförsamling. Platt skatt. Autarki, jordbruk, energi. Boende. Uppgifter, informationskanaler. Eget internet, eget telefonnät, eget GPS. Egen autentisering, eget köpande [sic!?] och egen röstning."

"Omstart av republiken Finland: Egna pengar, egen bank, egen centralbank. Vi ska grunda egen bank med grundarnas skogar och åkrar som garantier. Vi ska grunda egen centralbank som ska införa egen valuta, mark (crypto [sic!] och kontant). Export av trä och jordbruksprodukter ska bringa in exportinkomster."

Tässähän äärioikeistolaiset avoimesti ja röyhkeästi suunnittelevat oman rinnakkaisyhteiskunnan luomista. Ideana tuntuu olevan siis uuden Suomen tasavallan perustaminen, jolloin nykyisen Suomen valtion lakeja ja tuomiovaltaa uuden tasavallan kansalaisiin ei tunnusteta. Tällaisia projekteja toki tunnetaan muualtakin: USA:ssa on ns. suvereenien kansalaisten liike, ja Saksassa on Valtakunnan kansalaiset (Reichsbürger). Kaikkien näiden ideana on esittää nykyinen valtio jotenkin epälegitiiminä ja palata johonkin aikaisempaan järjestelmään - Saksassa nykyistä liittotasavaltaa edeltäneeseen Saksan valtakuntaan. 

Här smider ju högerextremister öppet och fräckt planer på att skapa eget parallellt samhälle. Idén verkar gå ut på att grunda en ny finsk republik, där man inte erkänner den nuvarande finländska statens lager och jurisdiktion över medborgarna i den nya republiken. Dylika projekt är kända också från andra stater: i USA har man de s k suveräna medborgarna, i Tyskland de så kallade Riksmedborgarna eller Reichsbürger. Alla dessa rörelser handlar om att framställa den nuvarande staten som illegitim och återgå till något tidigare system - i Tyskland är det det tyska riket före den nuvarande förbundsrepubliken.

Suomessa ilmeisestikään ei ole tapahtunut sellaista historiallista katkosta, jota edeltävään aikaan osattaisiin kaipailla - paitsi ehkä Suomen suuriruhtinaskunnan julistaminen itsenäiseksi tasavallaksi, mutta jostain syystä venäläisystävälliset äärioikeistolaisemme eivät sentään ihan vielä avoimesti halua suuriruhtinaskuntaa takaisin. Siksi äärioikeistolaisten haaveet rinnakkaisyhteiskunnasta perustuvat kokonaan uuden Suomen luomiselle.

Tydligen är det inte möjligt att definiera en brytning i Finlands historia före vilken landet ur ett högerextremt perspektiv hade levat i ett legitimt system. Kanske man kunde se övergången från storfurstendömet till den självständiga republiken som en sådan vattendelare, men hur russofila attityder våra högerextremister än ådagalägger har de inte ännu börjat öppet kräva återställandet av storfurstendömet. Därför går extremhögerns drömmar om ett parallellt samhälle ut på att skapa ett helt nytt Finland.  

Sinänsähän nämä ideat eivät ole mikään uusi juttu äärioikeistossa. Jo vuosia sitten Hommafoorumilla puhuttiin "väistöalueesta Viroon" ja tarkoitettiin, että hommalaisten aseharrastajien pitäisi evakuoida pyssykokoelmansa etelänaapuriin, ennen kuin "ne" tulevat ja vievät aseet pois, hihii hahaa. Poikien tiedossa ei ollut, että Virossa on - siitäkin huolimatta että maan poliittiset linjaukset ovatkin monella tavalla äärioikeistolle mieleisiä - osaava suojelupoliisi, joka ei suvaitse ulkomaalaisia äärioikeistolaisia ja on sittemmin kunnostautunut kohtelemalla näitä aika kovakouraisesti.

I och för sig är dessa idéer ingenting nytt inom extremhögern. På diskussionsforumet Homma talade man om att upprätta "ett väjningsområde i Estland", vilket betydde att vapenfantasterna på forumet borde evakuera sina samlingar av bössor söder om Finska viken, innan "dom" kommer och tar iväg vapnen, hihi, haha. Killarna visste inte att Estland har - hur mycket de politiska linjedragningarna i landet än motsvarar extremhögerns drömmar - kompetent skyddspolis, som inte har överseende med utländska högerextremister och som sedan dess också tagit i med hårdhandskarna när sådana figurer dykt upp i landet.

Kun olemme vuosikaudet joutuneet kuuntelemaan äärioikeistolaisten uhkailuja ja vihjailuja siitä, että muslimimaahanmuuttajat muka elävät rinnakkaisyhteiskunnassa, jossa ei noudateta "suomalaisia arvoja", mitä ne sitten lienevätkin, tuntuu suoraan sanoen härskiltä, että he itse suunnittelevat avoimesti juuri sellaista. Sinänsähän olisi ihan hyvä, jos he menisivät jonnekin takahikiälle uudisraivaamaan itselleen väinämöiskolhoosia ja jättäisivät kunnon ihmiset rauhaan, mutta näyttää vahvasti siltä, että tämä porukka haluaa pyörittää omaa järjestelmäänsä keskellä samaa infrastruktuuria, jossa muut suomalaiset elävät, eli tämä rinnakkais-Suomi olisi yksi yhteen samanlainen kuin se äärioikeiston kauhupropagandan "palavien siirtolaisgettojen" rinnakkaisyhteiskunta.

I åratal har extremhögern kommit med hotelser och insinuationer om hur muslimska invandrare kantänka lever i ett parallellt samhälle där några "finska värderingar" inte omhuldas, känns det direkt oförskämt att de själva nu öppet planerar ett sådant. I och för sig skulle det vara fint om de åkte till vischan för att bosätta sig som nybyggare på en kolchos uppkallad efter Väinämöinen i stället för att störa normala människor, men nu ser det ut att det här gänget vill etablera sitt system mitt i samma infrastruktur där resten av finländarna lever. Sålunda skulle detta parallella Finland inte skilja sig på något sätt från det parallella samhälle som spökar i den högerextrema skrämselpropagandan om "brinnande invandrargetton".

Arto Luukkasen rappio - Arto Luukkanens förfall

Persujen puoluesihteeri Arto Luukkanen oli aikoinaan ihan hyvä ja vakavastiotettava itänaapurin tutkija. Olen itse lukenut hänen kirjansa Neuvostojen maa, joka on varsin asiallinen ja hyvin kirjoitettu esitys Neuvostoliiton historiasta; aikaisemman teoksen Hajoaako Venäjä? olen missannut, valitettavaa kyllä. Mutta jo silloin kun hän tuon lukemani opuksen laati, hänen käsityksensä kotimaamme poliittisesta historiasta olivat sekavia. Olimme jonkin aikaa Facebook-kavereitakin, mutta panin pojan estoon, kun jutut alkoivat käydä liian villeiksi.

På sin tid var den sannfinske partisekreteraren en fin och seriös Sovjet- och Rysslandforskare. Jag är förtrogen med hans bok Neuvostojen maa, "Sovjeternas land", som är en saklig och välskriven framställning av Sovjetunionens historia; den tidigare boken Hajoaako Venäjä? ("Ska Ryssland falla sönder?") har jag dessvärre missat. Men redan när han arbetade på det verk jag läst var hans uppfattningar av vårt lands politiska historia rätt korkade och rubbade. Vi brukade vara kompisar på Facebook, men jag blockade honom när han började berätta alltför vilda historier.

Luukkanen herätti nyt huomiota twitter-viestillä, jossa hän vihjailee mm. sisäministeri Maria Ohisalon olevan Venäjän lahjoma. Tämä tuntuu täysin absurdilta, kun Venäjän antama tuki nimenomaan vihreitä vihaavalle äärioikeistolle myös Suomessa (eli Luukkasen omalle puolueelle) on jo yleisessä tiedossa (toki minä, joka aloin kirjoitella siitä jo toista vuosikymmentä sitten, olen yhä suomenkielisessä mediassa kirjoituskiellossa, mutta kuten tiedämme, todenpuhujalla ei ole yösijaa, vaan hänet ajetaan mäkeen seitsemästä kaupungista, ja ne, jotka ovat ennättäneet aikojensa edelle, joutuvat odottamaan sitä saapuvaksi hyvin epämukavissa pakopaikoissa).

Luukkanen väckte nu ett visst uppseende med ett twittermeddelande, där han bl a insinuerar att inrikesminister Maria Ohisalo tagit emot ryska mutpengar. Det här låter rätt och slätt absurt, när det redan länge varit känt att det är den antigröna extremhögern, Luukkanens eget parti, som står i maskopi med Ryssland (visserligen är jag, som började skriva om detta redan för ett drygt årtionde sedan, fortfarande belagd med utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier; men som vi vet har sanningssägaren inget nattkvarter, utan fördrivs från sju städer, och den som hunnit före sin tid måste invänta den på en mycket obekväm tillflyktsort).

Kuten minua fiksummat ajattelijat ovat jo sanoneet, Luukkasen esittämät vihjailut esimerkiksi Elokapina-järjestön "putinismista" ovat järjettömiä siksikin, että Elokapina ja muut nuorten ilmastokapinajärjestöt vaativat fossiilisista polttoaineista luopumista, kun taas Venäjän koko talous perustuu fossiilisille polttoaineille. Ei kai Putin - tunnetusti viekas ja kiero mies - niin tyhmä olisi, että ampuisi itseään noin räikeästi jalkaan? Huomattavasti enemmän järkeä on siinä ajatuksessa, että Putin värvää nimenomaan äijäoikeistoa poliittiseksi tykinruoakseen tekohengittämään auringonlaskun elinkeinoaan.

Klokare tänkare än jag har redan påpekat det vansinniga i Luukkanens insinuationer av "putinism" i organisationen Elokapina (Extinction Rebellion Finland). Elokapina och andra ungdomliga klimatorganisationer kräver slut på fossila bränslen, medan hela Rysslands ekonomi är baserad på sådana. Putin är känd som en klipsk jävel och skulle aldrig skjuta sig i foten genom att stöda fossilfientliga organisationer. Det låter mycket mera trovärdigt att det är precis representanter för gubbhögern som Putin rekryterar för att ge den döende fossilnäringen konstgjord andning.

Vielä absurdimpaa siitä tulee siksi, että kirjansa perusteella Luukkanen ei synnyttänyt mielikuvaa esimerkiksi yksitotisen fanaattisesta vasemmiston vihaajasta. Pikemminkin päin vastoin: hän vaikutti reilulta, myötäelävältä ja myötäkärsivältä ihmiseltä hyvinkin arveluttavia äärivasemmistolaisia toimijoita kohtaan. Siihen aikaan hän suhtautui Neuvostoliittoon ja neuvostokansaan ylipäätään huomattavasti myötämielisemmin kuin vaikkapa minä, ja korosti, että neuvostoliittolaisilla oli yleisinhimillistä ymmärtämystä ansaitsevia syitä kannattaa vaikkapa Stalinia. Samalla hän ei tietenkään kiistänyt neuvostojärjestelmän totalitaarisia ja julmia piirteitä. (Tästä aiheesta hän antoi erinomaisen haastattelun Kansan Uutisten Kai Hirvasnorolle, joka tätä kirjoittaessani löytyy yhä netistä.) 

Ännu mera absurt verkar det här därför att Luukkanen i sin bok om Sovjetunionen inte framstod som en enkelspårig och fanatisk hatare av allt vad vänster hette. Snarare tvärtom: han visade rättvisa, medkänsla och medlidande för rätt betänkliga vänsterextrema aktörer. På den tiden förhöll han sig med betydligt mera empatiskt till det sovjetiska folket än t ex jag och betonade att sovjetmedborgarna hade sina skäl att stötta Stalin, skäl som förtjänade att granskas med allmänmänsklig förståelse. Samtidigt bestred han naturligtvis inte att det sovjetiska systemet var totalitärt och grymt. (Om du läser finska så rekommenderar jag varmt intervjun med Luukkanen som jag ovan i den finska versionen av det här avsnittet gett en webblänk till.)

Luukkasen sittempi aatehistoriallinen kehitys synnyttää lähinnä mielikuvan tri Jekyllistä, joka on vähitellen liukunut mr Hydeksi. Eräät kommentoijat ovat vihjailleet, että tämän rappion taustalla olisi liiallinen mieltymys itänaapurissakin suosittuun voimajuomaan, mutta vaikka ao. häppä olisikin alkanut maistua hänelle enemmän kuin terveys sallisi, en pidä sitä yksinomaisena enkä pääasiallisena syynä, vaikka se Robert Louis Stevensonin tarinan alkuperäinen Hyde olikin tohtorin keksimän erityisjuoman aikaansaannos.

Luukkanens senare idéhistoriska utveckling får en att snarast tänka på dr Jekyll som så småningom förvandlat sig till Mr Hyde. En del folk med starka åsikter har insinuerat att detta förfall beror på att han blivit alltför förtjust i en även i vårt östra grannland populär kraftdryck, men oberoende av om han börjat gilla dryckjom bättre än hälsan tillåter eller inte, tror jag inte det är det enda eller ens det huvudsakliga skälet, låt vara att den ursprungliga Mr Hyde i Robert Louis Stevensons berättelse tillkom som ett resultat av doktorns experiment med särskilda drycker.  

Loppujen lopuksi jo vanhat roomalaiset tiesivät, että in vino veritas, eli suomalaiseen kulttuuriin lokalisoituna: totuus löytyy Ilmajoen Koskenkorvalta ja vieläpä tislatussa muodossa. Jos siis viina on tässä tapauksessa vienyt miestä, se on vain vienyt hänet kohti tosiasiallista itseään, joka siellä empaattisen ja fiksun miehen ulkokuoren alla alun pitäenkin on luurannut. Toisaalta - ei siihen mitenkään itsestään selvästi ole tarvittu viinaa, siihen on kelvannut pelkästään persujen huono seura. Pidän täysin mahdollisena sellaistakin vaihtoehtoa, että Luukkanen on yhtä ankara raittiusmies kuin minä ja että hän on vain antanut persujen propagandan iskeä.

När allt kommer omkring brukade det heta redan i gamla Rom: in vino veritas, eller i vår kultur: sanningen står att dricka i byn Koskenkorva i Ilmola, t o m i destillerad form. Om spriten i det här fallet spelat en roll i mannens förvandling, har den bara fört honom närmare sitt verkliga jag som tydligen alltid gömt sig under hans civiliserade och empatiska yttre. Å andra sidan är det ingalunda självklart att det behövts någon sprit till detta. Det är fullt möjligt att Luukkanen är en absolut helnykterist precis som jag och att han bara låtit sig förföras av sannfinsk propaganda.

Se mikä Luukkasen mielipiteissä oli huomiotaherättävää ennen hänen lopullista persuuntumistaan oli kyllä mielenkiintoisesti sellainen yliampuva viha demareita kohtaan. Ei silleen, ettenkö sitäkin ymmärtäisi. Demarit olivat Suomessa vuosikymmenten ajan valtionhoitajapuolue, joka sai useimmat tavoitteensa toteutettua. Siinäkin tapauksessa että tavoitteet olivat kansan enemmistön kannalta myönteisiä ja kannatettavia (ja mikseivät olisi olleet, kun työväenliike oli luultavasti Suomen historian massiivisin kansanliike ja demarit sen maltillisen valtavirran ääni politiikassa), on selvää että monet yhteiskunnalliset ja poliittiset ryhmät sekä oikealla että vasemmalla katkeroituivat demarien ylivallasta.

Vad jag fann märkligt i de av Luukkanens diatriber jag bevittnade innan han blev sannfinne, var hans överdrivna hat mot sossar. Inte för att jag inte skulle förstå honom. Sossarna var i Finland i årtionden det statsbärande partiet, som kunde förverkliga de flesta av sina mål. Det var uppenbart att dessa mål ansågs positiva och värda att stöda av de flesta finländare - och varför inte, ty arbetarrörelsen var den mest massiva folkrörelsen i Finlands historia och sossarna det politiska språkröret för denna rörelses moderata huvudfåra - är det klart att många sociala och politiska grupper både till höger och till vänster blev förbittrade över sossehegemonin.

Omasta epämääräisen protovihervasemmistolaisen 80-luvun nuoren näkökulmastani demarit olivat sekä tukahduttavan vaikutusvaltaisia että ärsyttävän monessa asiassa oikeassa. Lisäksi demarit olivat siihen aikaan vielä enemmän savupiipputeollisuuden puolue kuin nykyään, ja vaikkapa nykyinen lääkintöneuvos Mikko Paunio aloitti poliittisen uransa savupiippudemarina viljellen sellaista puolijauhoista "vihreiden kritiikkiä", jota nykyään kuulee nimenomaan perussuomalaisilta. Toki hän on nyttemmin liittynyt persujen riveihin, joihin hän olisi kuulunut paljon aikaisemmin.

Ur min egen protogrönt protovänstervridna ungdomliga synvinkel på 80-talet var sossarna både kvävande inflytelserika och hade förargligt nog rätt i förargligt många saker. Dessutom var sossarna på den tiden ännu mera än i dag det parti som stod för skorstensindustrin, och nuvarande medicinalrådet Mikko Paunio inledde sin politiska karriär precis som skorstenssosse med "kritik av de gröna" av en sort som man i dag mest kan förvänta av sannfinnarna. Och riktigt nog har han sedan dess anslutit sig till detta parti, som redan långt dessförinnan hade varit det rätta för honom.

Ja se, että demari hyökkäsi vihreitä vastaan, oli 80-90-luvulla aika lailla normaalia. Silloin kun vihreät ilmaantuivat kuvioihin, moni muukin nuori kuin minä koki heidät nimenomaan irtiottona tunkkaisesta demariudesta ja dogmaattisesta taistolaisesta laitavasemmistosta. Vasemmiston riveistä puolestaan kantautui jatkuvia vihjauksia, kuinka vihreät oikeasti ovat fasisteja. Vihreältä tai pasifistis-idealistiselta taholta näet saattoi jo 80-luvulla kuulua sellaista vienoa Neuvostoliiton tai virallisen ulkopolitiikan kritiikkiä, joka siihen aikaan oli tapana tukahduttaa autoritaarisella äijäilyllä - ja vasemmiston suosima tapa äijäillä olivat nimenomaan natsismivihjailut. (Tämän muistuman vuoksihan täällä Suomessa on nykyään niin vaikeaa sanoa avointa ja oikeaakaan natsia natsiksi.)

Och att en sosse attackerade de gröna var rätt normalt på 80-90-talet. När de gröna dök upp tenderade inte bara jag, utan också många andra unga människor av den åsikten att de representerade en brytning både med unken socialdemokrati och med dogmatisk stalinistisk vänsterextremism. Från vänstern hördes det å andra sidan insinuationer om att de gröna egentligen var fascister. Från det gröna eller pacifistisk-idealistiska hållet hördes det nämligen redan på åttiotalet sådan försiktig kritik av Sovjet eller den officiella utrikespolitiken som man på den tiden brukade tysta ned med gubbauktoritet - och inom vänstern var just insinuationerna om nazism det populäraste sättet att "förkarla". Det är precis därför vi här i Finland än i dag har så svårt för att kalla någon för nazist, inklusive öppet nazistiskt uppträdande högerextremister som begår våldsdåd. 

Tavallaan siis ymmärrän, että kun Luukkasen sisällä riehuva id on nyt päässyt irti, se ilmenee myös demarivastaisuutena. Minun perheenikin oli demarivastainen aivan samasta oikeistolaisesta näkökulmasta, puhumattakaan tietysti siitä, että kotikaupunkini demarit edustivat juuri pahimman sortin savupiipputeollista demariutta ja olivat ulkomaalaisvastaisuudessa jokseenkin persuluokkaa silloin ennen vanhaan kun persut olivat pikkupuolue. Siellä oli helppo inhota demareita, vaikka oli mielestään vapaamielinen tulevaisuuteenkatsoja, ei oikeistolainen eikä konservatiivi. (Meidän hyvin porvarillisessa perheessämme muuten ulkomaalaisvastaisuutta pidettiin siihen aikaan leimallisesti työväenluokkaisena raakuutena, jollaista saattoi odottaa juuri demareilta. Rasismi oli sivistymättömyyttä.)

Det innersta detet inuti Luukkanen vältrar sig nu fritt, och om detta kommer till uttryck som sossefientlighet, kan jag inte förbigå detta utan en viss förståelse. Min familj var sossefientlig utifrån precis samma högersinnade perspektiv, men å andra sidan representerade sossarna i min hemstad just den värsta skorstenssocialismen, och vad beträffade utlänningsfientligheten, var de lika goda kålsupare som sannfinnarna redan när de sistnämnda ännu var ett småparti. I min hemstad var det alltså lätt att hata sossarna trots att man uppfattade sig själv som en frisinnad människa med ögonen öppna för framtiden, inte vare sig som högermänniska eller som konservativ. (I min mycket borgerliga familj ansågs främlingsfientligheten på den tiden förresten vara typisk arbetarklassbrutalitet av den sort man helst kunde vänta sig av just sossar. Rasism var lika med obildning.)

Sekä Luukkasen että generalissimus Halla-ahon demarikuva on kuitenkin järjetön ja epähistoriallinen. Molemmilla pojilla on jonkinlainen pakonomainen tarve selittää demarit Suomen johtavaksi suomettajapuolueeksi ja YYA:n takuupuolueeksi. Mutta kuten kaikki maamme poliittista historiaa tuntevat hyvin tietävät, SDP oli pitkään ns. asevelisosialistien - tiukasti kommunisminvastaisten ja neuvostovastaisten, Aseveliliiton toimintaan osallistuneiden ja yleensä rintamaupseereina palvelleiden - hallussa ja ulkopoliittisesti epäilyttävä, puhumattakaan siitä että puoluetta johti kuusikymmenluvulle asti Neuvostoliiton vihaama Väinö Tanner. SDP joutui kulkemaan pitkän tien ulkopoliittiseen uskottavuuteen, ja tähän erämaavaellukseen kuului mm. puolueen yli kymmenvuotinen hajaannus, kun YYA-myönteiset demarit perustivat oman puolueen, TPSL:n eli Työväen ja pienviljelijäin sosiaalidemokraattisen liiton.

Den föreställning som både Luukkanen och Jussi Halla-aho har av sossarna i Finland är dock vansinnig och ohistorisk. Bägge killarna förkunnar obsessivt att det var socialdemokraterna som var främst ansvariga för den sovjetvänliga utrikespolitiken och som verkade som garant för vsb-pakten. Men alla som vet någonting om Finlands politiska historia kommer ihåg att SDP länge styrdes av s k vapenbrödrasocialister - stränga antikommunister och antisovjetister, som hade varit aktiva i Vapenbrödraförbundet och av vilka många tjänstgjort som officerare på fronten - och att partiet sålunda ansågs utrikespolitiskt suspekt, och den saken blev inte bättre av att det var den av Sovjet avskydde Väinö Tanner som var partiordförande ännu i början av sextiotalet. För sossarna blev det en lång ökenvandring till utrikespolitisk trovärdighet i vsb-Finland, och under denna period drabbades partiet av splittring, när de Kekkonenvänliga sossarna grundade eget parti, Arbetarnas och småbrukarnas socialdemokratiska förbund (ASSF).

TPSL ei ollut mitenkään yksiselitteisesti vasemmistolaisempi kuin SDP. Puolueen nuorisojärjestöön tosin kerääntyi jonkinmoisia pasifistisia radikaaleja ainakin siinä määrin, että Sadankomiteankin merkkinä tunnetuksi tullut hippiaikakauden rauhansymboli sai irvileuoilta nimekseen "skogilaisten hiihtomerkki" - puoluetta kutsuttiin alkujaan skogilaisiksi sen ensimmäisen puheenjohtajan Emil Skogin mukaan. Skogin palattua pääpuolueeseen johtomiehenä toimi Aarre Simonen, joka oli oikeistodemarin maineessa käytettyään kovia otteita lakkolaisiin 1940-luvun lopulla sisäministerinä. Toisaalta TPSL:n lakkauttamisen jälkeen hän liittyi Sosialistiseen Työväenpuolueeseen, pikkupuolueeseen, joka perustettiin TPSL:n raunioille; ja STP ainakin oli varttia vaille kommunistinen hörhösarjan vasemmistopuolue, sen muistan lapsuudestani.

ASSF var inte alls entydigt mera vänstersinnat än SDP. Visserligen tilldrog sig partiets ungdomsorganisation någon sorts pacifistiska radikaler, så att den fredssymbol som också blev känd som De hundras kommittés emblem och som de flesta av oss säkert förknippar med hippietiden av spefåglarna kallades "skogisternas skidmärke" - partiets förste ordförande var Emil Skog. När Skog väl återvänt till SDP var det Aarre Simonen som tog över rodret. Simonen var en känd högersosse som i slutet av fyrtiotalet verkat som inrikesminister och tagit till hårdhandskarna för att kväsa ned strejker. Å andra sidan blev han efter ASSF medlem i Socialistiska Arbetarpartiet, ett litet parti som grundades på ASSFs ruiner; och SAP var åtminstone ett nästan kommunistiskt tokvänsterparti, det minns jag från mina barndomsår.

"Skogilaisten hiihtomerkki" - "Skogisternas skidmärke"

Demarien mukautuminen Kekkosen ulkopolitiikkaan oli vain osa YYA-hengen yleistä valtavirtaistumista Suomessa. Samaa tapahtui myös kokoomuksessa ns. remonttimiesten johdolla. Todellinen YYA-politiikan takuupuolue oli Keskustapuolue, ja juuri sen piirissä harjoitettiin aika krouvejakin keinoja ulkopoliittisen oikeaoppisuuden ylläpitämiseksi. Itse asiassahan persujen edeltäjä, SMP, syntyi erään näiden keinojen uhriksi joutuneen, Veikko Vennamon, aloitteesta. Jos TPSL oli Kekkosta kannattavien demarien puolue, SMP oli alun perin Kekkosta vastustavien keskustalaisten puolue, olkoonkin että toisin kuin TPSL se oli yhden miehen valtakunta (Eino Poutiainen, jolla oli Vennamosta riippumatonta kansansuosiota, joutui Vennamon silmätikuksi).

Att sossarna anpassade sig till Kekkonens utrikespolitik var bara en del av hur vsb-andan blev allmänt accepterad i Finland. Liknande saker skedde ju också i Samlingspartiet under de s k remontmännen. Men vsb-politikens verkliga garant var Centerpartiet, och det var precis inom detta parti man tog till rätt grova tricks för att upprätthålla utrikespolitisk ortodoxi. Föregångaren till sannfinnarna, Landsbygdspartiet, startades ju av Veikko Vennamo, som blivit offer för dessa tricks. Om ASSF var partiet för de sossar som stödde Kekkonen, var Landsbygdspartiet partiet för de centerpartister som motsatte sig Kekkonen - visserligen var Vennamo en auktoritär partiordförande, och en politiker som Eino Poutiainen, som hade egen profil och popularitet oberoende av Vennamo, gillades inte av sin partiledare.

Generalissimus, upseeri ja herrasmies Halla-aho aikoinaan julisti vastustavansa demareita siksi, että hän katsoi puolueen ja erityisesti Mauno Koiviston toimineen väärällä ja pelkurimaisella tavalla Baltian maiden itsenäistymisen yhteydessä. Nyt tiedämme sotaveteraani Koiviston - jolla oli siihen aikaan paljon suuremmat ulkopoliittiset valtuudet kuin Suomen presidentillä nykyään - huolehtineen siitä, että Suomi antoi salaa hyvin merkittävääkin apua Viron itsenäistymiselle samalla kun Moskovaan päin näytettiin julkisesti nöyrää naamaa.

Halla-aho, denne generalissimus, officerare och gentleman förkunnade på sin tid att han ogillade sossarna därför att han ansåg att partiet i allmänhet och Mauno Koivisto i synnerhet hade handlat på ett felaktigt och fegt sätt när de baltiska länderna höll på att återfå sin självständighet. Nu vet vi dock att Koivisto, en gammal krigsveteran - som på sin tid hade mycket större utrikespolitiska maktbefogenheter - hade sett till att Finland i smyg i betydande utsträckning bidrog till Estlands frihetskamp samtidigt som man utåt gav ett snällt och lydigt sovjetvänligt intryck. 

Tämä kaksilla rattailla ajaminen oli toki ollut luonteenomaista suomalaiselle ulkopolitiikalle jo Kekkosen aikana. Ulkopolitiikka oli Suomessa eliitin asia, ja eliitti tiesi varsin hyvin ettei Neuvostoliitto ollut ystävä. Epävirallisilla tasoilla esimerkiksi USA:han luotiin hyvinkin läheisiä suhteita, ja vaikka Kekkonen ei tietenkään voinut auttaa virolaisia itsenäistymään Neuvostoliitosta poliittisesti, hän teki vanhana AKS:n miehenä kaikkensa luodakseen Suomen ja etelänaapurin välille läheistä kulttuuriyhteistyötä. Tätä vain ei kaikenlaisten neuvostoystävyyden syvennys-, levennys- ja laajennusjuhlien huumassa kerrottu kansalle, mikä johti siihen, että oikeistolaiset pelkäsivät (tai olivat pelkäävinään) Kekkosen myyvän Suomen puupennistä Neuvostoliitolle, ja tietyt vasemmistovoimat järkyttyivät (tai olivat järkyttyvinään) kovasti aina kun havaitsivat viitteitä siitä, että julkisuuteen päin ah niin neuvostoystävällisessä YYA-Suomessa harjoitettiin "salaista fasistipolitiikkaa" (ts. USA:lle ystävällistä).

Likadant dubbelspel hade naturligtvis redan under Kekkonen karaktäriserat finsk utrikespolitik. Utrikespolitiken i Finland var förbehållen för eliten, och eliten visste precis att Sovjetunionen inte var en vän. På inofficiell nivå knöts det mycket nära förhållanden med USA, och trots att Kekkonen naturligtvis inte kunde bistå esterna i några självständighetssträvanden, gjorde han som gammal medlem i Akademiska Karelensällskapet allt för att främja kultursamarbete mellan Finland och vår granne söder om Finska viken. Det här berättade man naturligtvis inte för folket, utan man firade bara allehanda finsk-sovjetiska vänskapsfester. Detta ledde till att högern var rädd (eller låtsades vara det) för att Kekkonen höll på att sälja Finland för en spottstyver, medan en del vänstermänniskor var upprörda (eller påstod sig vara det) över att de hade fått reda på att Finland kanske, hur sovjetvänligt det än verkade utåt, i smyg ägnade sig åt "fascistisk" (dvs USA-vänlig) politik. 

Kun asioiden todellinen laita tuli julki Neuvostoliiton romahdettua, olisi generalissimus Halla-ahonkin ollut syytä myöntää olleensa väärässä SDP:stä. Mutta mitä vielä. Hänhän on loppujen lopuksi ennen kaikkea äärioikeistolainen, ei isänmaallinen - hänelle on tärkeämpää vastustaa vasemmistoa (joka hänen ja hänenlaistensa sanavarastossa tarkoittaa koko demokraattista järjestelmää) kuin puolustaa mitään mielekkäästi määriteltävissä olevaa isänmaata, saati vastustaa Venäjän vaikutusta. Hän on itsekin myöntänyt "Höglundin vainoharhaksi" nimittämänsä ilmiön olevan totta, eli persupuolueen toimivan tosiasiallisesti Venäjän käsikassarana. Mutta onko hän yrittänyt tehdä asialle mitään? Ei todellakaan - hän jatkoi puolueen keulakuvana viimeiseen asti ja antoi venäläismielisyyden rehottaa, kun se oli sitä parempaa (persuhenkistä) venäläismielisyyttä.

När det efter Sovjets krasch blev klart hur det i verkligheten förhöll sig, borde t o m generalissimus Halla-aho ha medgett hur fel han var i fråga om SDP. Men det gjorde han givetvis inte. Han är ju framför allt en högerextremist, inte en fosterlandsvän. För honom är det viktigare att bekämpa vänstern (som i hans och idéfrändernas språk är ett kodord för hela det demokratiska systemet) än att försvara fosterlandet i någon någorlunda förnuftigt definierbar betydelse, ännu mindre motsätta sig Rysslands inflytande. Han har känt sig tvungen att medge att den företeelse han kallar "Höglunds paranoia" verkligen existerar, dvs att sannfinska partiet agerar springpojke åt Ryssland. Men har han försökt göra någonting åt saken? Nähä - han fortsatte som galjonsfigur så länge han kunde och gav de rysksinnade i partiet fria tyglar - tydligen var de såna där bättre russofiler. 

Generalissimus Halla-ahon tapauksessa tämä tosin on ymmärrettävämpää. Generalissimus on kuitenkin siinä määrin vanhan kansan äärioikeistolaisia, että hän on saattanut olla ihan tosissaan väittäessään olevansa kriittinen Venäjää kohtaan, ainakin aluksi. Maailma sitten muuttui hänen ympärillään sellaiseksi, jossa Venäjä olikin äärioikeistolaisten ja fasistien puolella, ei suinkaan heitä vastaan; ja samalla tavalla Venäjä-kriittisimmät äänet alkoivatkin kuulua siltä taholta, jota hänenlaisensa nimittävät paremman termin puutteessa "vasemmistoksi". Tämä taisi aiheuttaa generalissimukselle rankkaa kognitiivista dissonanssia eli vähemmän hienolla termillä aivokopan sisäistä ristivetoa. Mahdollisesti juuri sen takia hän lähetti nettihäirikkönsä vainoamaan ensin minua ja sitten Jessikka Aroa. Minut hän sai vaiennettua, Aroa ei.

Fallet med generalissimus Halla-aho verkar dock förståeligare. Generalissimus är visserligen i den utsträckningen en högerextremist av gamla skolan att han åtminstone till att börja med kan ha menat allvar när han påstått sig vara kritisk mot Ryssland. Men sen blev världen kring honom en annan: nu var plötsligt Ryssland på samma sida med extremhögern och fascisterna, inte emot dem; och nu hördes de mest Rysslandkritiska rösterna från vad han och hans idéfränder i brist på en bättre term kallade "vänstern". Det här vållade generalissimus en tung kognitiv dissonans, eller för att tala folkligare, ett visst genomdrag i hans hjärnkammare. Det må ha varit precis därför som han sände ut sin virtuella lynchmobb för att förfölja mig och senare även Jessikka Aro. Mig tystade han ned, med Aro lyckades det inte. 

Luukkanen vaikuttaa kyllä tässä suhteessa kyynisemmältä ja laskelmoivammalta tapaukselta kuin generalissimus. Halla-aho on erikoisalansa ulkopuolella täysin luolamiehen tasolla ja sama sivistymätön peruskyyppari ja rämppäbändin sälli kuin ennen tohtorinhattuaan. Isänmaan suuri tappio oli se, että hän ei pysynyt bändissään rämpyttämässä eikä rokkimenestystä vaille jäädessään antautunut ruiskuttamaan suonensisäisiä huumeita pippelinsä varteen Laihian maamiesseuran yhteisellä ruiskulla. 

Luukkanen gör dock ett mera cyniskt och beräknande intryck än generalissimus. Utanför sin vetenskapliga specialitet är Halla-aho lika ociviliserad som en grottmänniska - han är samma obildade kypare och ståltrådsmusikant som han var innan han fick sin doktorshatt. Det var en stor förlust för fosterlandet att han inte stannade kvar i sitt band och lirade elmotorsgitarr, för att sen, när det väl blivit klart att någon framgång i rockmusiken varken var nära eller fjärran förestående, ägna sig åt att injicera sig intravenöst knark i kuken med en spruta han knyckt av sina kompisar. 

Generalissimuksen sivistys on siinä, että hän osaa alkukielellä lukea 1500-luvun venäläisen Domostroi-kotitalousoppaan ohjeita siitä, miten patriarkaalinen perheenisä lyö vaimoaan ja lastaan oikein, ja ohjeet tuntuvat purreen hyvin, kun hänestä on niihin nojautuen tullut moniavioisuuden kokemusasiantuntija. Luukkasesta sitä vastoin uskoisi, että hän tietää puhuvansa pehmoisia, koska hän oikeastikin on perillä poliittisesta historiasta. Joko hänet on lapsena aivopesty demarivastaisuuteen, niin että hän on aina halunnut epäkriittisesti antautua sille, kuoria päältään sivistyksen pintasilauksen ja päästää idinsä riehumaan - tai sitten hän on pelkkä kyyninen poliitikko, joka yrittää kerätä ääniä ja vaikutusvaltaa mahdollisimman halvoilla keinoilla.

Generalissimus är expert på det gamla kyrkslaviska språket - hans bildning går sålunda ut på att han kan läsa på originalspråket den gammalryska guiden till patriarkal hushållning, Domostroj, där det bland annat upplyses om hur en riktig patriark slår sin fru och sina barn på rätt sätt. Denna läsning verkar ha nyttat Halla-aho, om det är tack vare den han blivit en sån där erfarenhetsexpert på månggifte. Vad gäller Luukkanen misstänker jag att han medvetet snackar i nattmössan mot bättre vetande, eftersom han förefaller veta någonting om politisk historia. Antingen har han sedan barndomen hjärntvättats till att hata sossar, så att han alltid frestats till att okritiskt omfatta detta hat, kasta av sig civilisationens tunna fernissa och släppa sin sämre natur fri - eller så är han bara en cynisk politiker som tar till de billigaste tricks man kan tänka sig för att få röster och inflytande.

PS: En todellakaan sano, ettei demareissa olisi venäläismielisiä toimijoitakin. Hiljattain kävin trollaamassa pahamaineisen Mikko Elon somesivulla, jossa oli todellisten Venäjää palvovien törkimysten kokoontumisajot. Oli omalla tavallaan huvittavaa nähdä, että se porukka ei eronnut sanankäyttönsä eikä sympatioidensa suhteen millään tavalla persuista, ainakaan mitä vihreisiin ja Elokapinaan kohdistuviin asenteisiin tulee. Voitte olla varmoja siitä, että kun menin sinne heittämään ne tavalliset vuorosanani itärajan takaa Suomeen tankeilla hyrryttelevistä piippalakeista, jotka jo huomenna ampuvat räjähtävän luodin suomalaisten pikkulasten päähän ja nauravat kyrillisesti xa-xa-xaa, siihen porukkaan tuli, heh heh, eloa.

PS: Jag vill ingalunda förneka att det finns rysksinnade aktörer även bland sossarna. Nyligen var jag och provocerade på en av den beryktade Mikko Elos sidor på sociala medier, där det pågick ett virtuellt samkväm för landets värsta Rysslanddyrkande grobianer. Det var på sitt sätt roande att se att det gänget inte på något sätt skilde sig från sannfinnarna vad gäller attityderna mot de gröna och mot Extinction Rebellion Finland. Ni kan vara säkra att det blev liv i den luckan när jag där slängde ifrån mig mina vanliga repliker om ryska soldater som redan i morgon åker hit med sina pansarvagnar för att skjuta finländska småbarn en dumdumkula i huvudet och skratta kyrilliskt xa-xa-xaa. 

Mutta Mikko Elo ei ole mikään erityisen edustava demari: hänen poliittinen uransa tuntuu itse asiassa kärsineen juuri liiallisen bäckmanilaisuuden takia. Demareista on viime aikoina kuulunut hajanaisehkoja ääniä (Liisa Jaakonsaaren nyt ainakin) jopa Nato-jäsenyyden puolesta, ja miksei olisi: veljespuolueet Euroopassa ovat olleet nimenomaan Naton takuumiehiä, ja aivan kuten EU (johon pitkälti juuri demarit aikoinaan meidät veivät), myös Nato on ollut keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston yhteinen projekti, ei mikään epämääräinen natsisalaliitto.

Men Mikko Elo är inte någon särskilt representativ sosse: hans politiska karriär förefaller faktiskt ha blivit lidande av en alltför bäckmanliknande världsbild. Det har på sistone hörts sporadiska Natovänliga yttringar från en del sossar (Liisa Jaakonsaari åtminstone), och varför inte: socialdemokratiska partier i Europa har uppträtt som garanter för Natomedlemskapet, och precis som EU-medlemskapet (som det på sin tid inte minst var sossarna som förespråkade för Finland) har också Nato varit ett gemensamt projekt för den moderata högern och den moderata vänstern, inte någon nazistisk sammansvärjning.

Kannanottoni rokotehihhuleihin - Mitt ställningstagande till vaccinvägrarna

 Mielestäni armeijan tulisi lassota rokotehihhulit ja kyörätä heidät erityisiin pakkorokotusleireihin, missä heille annettaisiin ruiske ja ruilaus lupaa kysymättä. Tästä kaikki hyötyisivät. Koko yhteiskunnan edun kannalta olisi paras vaihtoehto, että heidätkin saataisiin rokotettua. Niin tarpeettomana kuin heidän henkiinjäämistään itse pidänkin, ymmärtääkseni he itsekin arvostaisivat kovasti sitä, että he saisivat jatkaa yhteisen hengitysilmamme tuhlaamista. Päälle päätteeksi he saisivat autenttisen kokemuksen siitä diktatuurisorrosta, jonka alaisina kuvittelevat olevansa; ja koska heidänlaistensa koko politiikka ja maailmankuva perustuu sadomasokistisiin fantasioihin, tämä kokemus olisi heille orgasmin veroinen täyttymys.

Jag anser att armén borde arrestera vaccinvägrarna och deportera dem till särskilda tvångsvaccineringsläger, där de alla skulle få var sin spruta, vare sig de ville det eller inte. Alla skulle vinna på det här. Det skulle ligga i hela samhällets intresse att vaccinera dem. Och hur onödig jag personligen än finner deras överlevnad, skulle de själva säkert glädjas åt att få fortsätta med att slösa vår gemensamma andningsluft. Till på köpet skulle de äntligen autentiskt uppleva det diktatoriska förtryck de alltid drömmer om; och med tanke på att deras hela politik och världsbild består av sadomasochistiska fantasier, skulle detta utgöra en orgasmliknande uppfyllelse för dem.

Supon uusi raportti - Skypos nya rapport

Supo julkaisi hiljattain uuden raportin, jossa se toteaa äärioikeiston terroriuhan kasvaneen yhtä suureksi kuin islamistisen. Vähän jälkijunassahan tämä tulee, kun äärioikeiston soluttautuminen valtiokoneistoon ja mediaan on jo sitä luokkaa, että se kykenee panemaan ihmisiä (esimerkiksi minut) seitsemän ja puolen vuoden ehdottomaan julkaisukieltoon. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Skypo utgav nyligen en rapport där den konstaterar att terrorhotet från extremhögern nu är lika starkt som det islamistiska. Det här kommer visserligen lite på efterkälken, ty extremhögern har ju infiltrerat statsapparaten och medierna i den utsträckning att den klarar av att belägga folk (t ex mig) med ett publiceringsförbud på sju och ett halvt år. Men bättre sent än aldrig.

Supo korostaa, että islamistinen terrori on edelleen uhkana myös Suomelle. Täällä ei kuitenkaan ole tapahtunut yhtään islamistista terroritekoa lukuun ottamatta sitä Turun puukotusta, joka edusti ns. stokastista terroria: tekijä oli pohjoisafrikkalainen pikkuvaras, joka oli hakenut turvapaikkaa perusteettomasti ja saanut hylsyn; hän sekoitti päänsä lukemalla netistä kaikenlaista jihadistipaskaa ja teki rikoksensa ilman suoraa käskytysyhteyttä mihinkään islamistijärjestöön. Tällaisen terrorin estäminen osaavallakaan poliisityöllä ei ole helppoa, jos kohta tähänkin tapaukseen liittyy anekdoottikokoelma siitä, kuinka vastaanottokeskuksen muut pojat koettivat nimenomaan varoittaa poliisia ao. tyypistä, eikä varoitusta otettu todesta. Anekdoottien paikkansapitävyyteen en ota kantaa.

Skypo framhäver att islamistisk terror fortfarande utgör ett hot även mot Finland. Här har det dock inte skett ett enda islamistiskt terrordåd med undantag av knivattacken i Åbo, som var ett exempel på s k stokastisk terror: mördaren var en nordafrikansk småtjuv som utan anledning sökt asyl och fått avslag; sen läste han jihadisttrams på webben och blev yr i huvudet av sin lektyr, så att han begick sitt brott utan att vara med i någon direkt islamistisk kommandokedja. Det är inte lätt ens för yrkeskunniga poliser att förebygga dylika terrordåd, låt vara att även den här incidenten inspirerat en massa anekdoter om hur de andra killarna på flyktingboendet försökte varna polisen men inte togs på allvar. Om anekdoterna har någon verklighetsförankring tar jag inte ställning till. 

Sitä vastoin järjestäytyneiden islamistiryhmien tekemät terroriteot on Suomessa vältetty, ja meidän on oltava Supolle kiitollisia, että tilanne on tämä. Olen nimittäin jokseenkin vakuuttunut siitä, että tässä on ollut taustalla osaava poliisityö. Itse asiassa yksi syy, miksi äärioikeiston olisi pidettävä turpansa kiinni, on se, että sen elämöinti häiritsee viranomaisten, kuten Supon, toimintaa. Sen sijaan että yllytetään hysteriaan, viranomaisten tulisi antaa tehdä työnsä. Silloin kun niiden annetaan tehdä osaamansa hommat, tulokset ovat hyviä.

Däremot har några organiserade islamistgrupper inte begått terroristiska brott i Finland, och vi bör vara Skypo tacksamma att det är så. Jag är nämligen rätt övertygad om att det är skickligt polisarbete som ligger bakom det här. En av orsakerna varför extremhögern borde hålla tyst är att den genom sitt oväsen stör myndigheter - inklusive Skypo - i deras arbete. I stället för att uppvigla till hysteri borde man låta myndigheterna sköta sitt jobb i lugn och ro, ty när de får göra det de bäst kan, blir det också fina resultat.

Keskeinen osa äärioikeiston strategiaa on kuitenkin epäluulon lietsominen viranomaisia kohtaan. Äärioikeiston sanoma on, että esimerkiksi islamistiterrorismia ei voida estää normaalein poliisityömenetelmin, vaan että pitää aina ryhtyä joihinkin mahdollisimman monien ei-äärioikeistolaisten ihmis- ja kansalaisoikeuksia loukkaaviin ankariin toimenpiteisiin. Ne viranomaiset ja kansalaisjärjestöt, jotka oikeasti yrittävät tehdäkin jotain äärioikeiston paheksumille ongelmille, saavat äärioikeistolta osakseen vain pilkkaa: "Ei tuosta kuitenkaan mitään tule!"

En viktig aspekt av extremhögerns strategi är dock precis att skapa misstro mot myndigheterna. Extremhögerns budskap lyder att t ex islamistisk terrorism inte kan bekämpas genom normalt polisarbete, utan att man alltid måste vidta åtgärder som kränker icke-högerextremisters mänskliga och medborgerliga rättigheter. De myndigheter och medborgarorganisationer, som verkligen försöker råda bot på de problem som extremhögern i sin propaganda påtalar blir bara löjliggjorda: "Int blir det nånting av det där int!"  

Tämänhän näimme hiljattain, kun äärioikeiston valtiasjohtaja julisti mahtavasti, ettei yksikään länsimaa ollut onnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa. Aivan vastaavalla tavalla äärioikeisto suhtautuu mm. koronaviruksen leviämistä hillitseviin toimiin: ne ovat sen mielestä joko tehottomia tai sitten vääriä. Valtiovalta ja virkamiehet ovat aina väärässä ja huonoja ja osaamattomia. Kun rajoituksia puretaan, se on koronan levittämistä, ja kun rajoituksia kiristetään, se on hirveää stalinismia ja kommunismia, jos minä-minä-minä en pääse juottolaan Koskenkorvan linnunmaitoa nauttimaan.

Det här såg vi nyligen i praktiken, när extremhögerns auktoritära ledare högdraget förkunnade att inte ett enda västligt land hade klarat av att integrera en enda invandrare. På precis samma sätt förhåller sig extremhögern till alla försök att stoppa coronaviruset: det statsmakten gör är alltid antingen ineffektivt eller fel, myndigheterna och statstjänstemännen är alltid okunniga och odugliga. Avvecklar man restriktioner ska det alltid leda till att sjukdomen sprider sig, och stramar man åt reglerna är det hemsk kommunism och stalinism om egoisten i fråga inte kan dricka Koskenkorvaelixir på sin favoritölhall.

Loppuviimeksi se, mitä äärioikeisto paheksuu ja vastustaa, ei ole maahanmuutto eikä vasemmisto, vaan koko järjestäytynyt yhteiskunta. Hupaisaa kyllä samainen äärioikeisto määrittelee vastustajansa, ei vain kommunisteiksi, vaan anarkisteiksi. Anarkistilla tarkoitetaan periaatteessa radikaalia vallanhajauttajaa, jolle keskusjohtoinen valtiojärjestys on se kaikkein suurin vihollinen. Mutta käytännössä suomalaiset anarkistit ovat aika kilttiä porukkaa ja noudattavat suurimmaksi osaksi lakeja, vaikka sitten vain taktisista syistä (koska - kuten olemme monet kerrat voineet lukea anarkistien omilta nettifoorumeilta - kansaa, anteeksi työväenluokkaa, ei saada anarkistien puolelle lakia rikkomalla). Sitä vastoin äärioikeisto kapinoi yhtä mittaa lakia ja järjestystä vastaan. 

När allt kommer omkring är det varken invandringen eller vänstern som är extremhögerns främsta fiende. Nej, det är hela det ordnade samhället. Roligt nog kallar dock samma extremhöger sina motståndare inte bara för kommunister, utan också anarkister. Vad jag vet handlar anarkism om att radikalt decentralisera makten, så att den bekämpar centraliserad statsmakt. I praktiken är finländska anarkister dock rätt snälla och t o m laglydiga, låt vara att det bara sker av taktiska skäl: som vi så ofta fått läsa på anarkisternas egna webbsidor, vinner man inte folket eller arbetarklassen för sig genom att begå brott. Däremot gör extremhögern hela tiden uppror mot den lagbaserade samhällsordningen.

Äärioikeisto sanoo ajavansa Suomen kulttuurin asiaa, mutta vaientaa ao. kulttuurista jotain tietävätkin ja ajaa heidät ulos koko mediasta; äärioikeisto sanoo olevansa isänmaallinen, mutta haluaa Venäjän miehittävän Suomen; äärioikeisto sanoo ajavansa tieteellisen totuuden asiaa, mutta puolustaa käärmeöljykauppiaita ja kusellaparantajia. On ihan linjassa äärioikeiston yleisen hulluttelun kanssa, että se myös haukkuu kaikki muut anarkisteiksi ja samalla hyökkää koko esivaltaa vastaan.

Extremhögern säger sig främja finsk kultur, men skriver man om sagd kultur i medierna kan man räkna med att bli föremål för extremhögerns hatkampanjer och få sparken från medierna. Extremhögern säger sig vara fosterländsk, men drömmer om en rysk invasion och ockupation av Finland. Extremhögern säger sig främja vetenskaplighet, men försvarar charlataner och kvacksalvare. Det är sålunda föga överraskande att extremhögern också beskyller alla andra för anarkism och samtidigt i bred front angriper hela överheten.

Kokoomuksen liikahdus Venäjän suuntaan - Hur Samlingspartiet började röra sig i Rysslandvänlig riktning

Katsokaapa tätä ruutukaappausta:

Kolla den här skärmdumpen:

Tero Immonen: "Hallå, Dagens Byråkrat. Det var en intressant statistik det där om en miljon i en enda stad [det är inte klart vad det här handlar om, och det är inte heller poängen]. Kan du ge en länk till informationskällan, tack. Jag skulle gärna läsa mer om temat."
Dagens Byråkrat: "Den här kalkylen har förekommit i ryska medier. Jag känner inte till en källa som jag kunde länka till här. [...]"
Poängen är alltså att den Samlingspartiet närstående sajten Päivän Byrokraatti ("Dagens Byråkrat") förlitar sig på rysk desinformation när den sår invandrarhat.

Siitä ilmenee, että Kokoomuksen "klassisia liberaaleja" lähellä oleva nettilehti "Päivän Byrokraatti" ilmoittaa käyttävänsä lähteenä "venäläisiä medioita". 

Det framgår att den Samlingspartiets "klassiska liberaler" närstående webbtidningen "Päivän Byrokraatti" ("Dagens Byråkrat") medger att den använder "ryska medier" som källor.

Sinänsä Päivän Byrokraatin kehittyminen kohti venäläismielisyyttä ei ole mikään suuri uutinen, koska tämä nettilehti on tähänkin asti noudattanut tarkasti MV:n kaarta. Aloitettiin nokkelalla ja osuvallakin satiirilla vanhan Pahkasian hengessä ja sitten siirryttiin yksiselitteisesti äärioikeistolaiseen propagandaan, jossa "byrokratiaksi" saatettiin laskea kansalaisten oikeuksien toteutumiseksi luodut ratkaisut. Saman radan seuraava etappi on Venäjän propagandan ottaminen todesta.

I och för sig är det ingen stor nyhet att Dagens Byråkrat utvecklar sig i putinistisk riktning, eftersom den här webbtidningen även hittills följt samma kurva som Ilja Janitskins rasistiska och putinvänliga webbsajt MV. Man inledde verksamheten med fiffig och träffande satir som fick en att tänka på den legendariska finska humorblaskan Pahkasika ("Vårtsvinet"), men därefter övergick man till entydigt högerextrem propaganda, där det framställdes som "byråkrati" att myndigheter i sitt arbete tog hänsyn till medborgarens rättigheter. Nästa station på samma bana är att framställa rysk propaganda som sanning.

Minun täytyy sanoa, että olen ollut hyvin tyytyväinen Kokoomuksen Verkkouutiset-verkkolehden Venäjä-raportointiin, vaikka olenkin puolueen kanssa monesta asiasta eri linjoilla. Mutta tämä Päivän Byrokraatin Twitter-kirjoitus valitettavasti on omiaan osoittamaan, että Venäjänkin kanssa ollaan eräissä kokoomuspiireissä valmiita tekemään yhteistyötä ja Venäjänkin propagandaa kuuntelemaan, jos sillä saa lyötyä toista mieltä olevia omanmaalaisia.

Jag måste säga, att jag i allmänhet har varit mycket nöjd med Rysslandbevakningen i Samlingspartiets webbtidning Verkkouutiset, trots att jag i många saker är oenig med partiet. Men tyvärr visar Twitterinlägget ovan att en del samlingspartister är villiga att kollaborera med Ryssland och sprida propaganda från Ryssland för att därigenom bekämpa oliktänkare i det egna landet. 

Ja tämä on jo täysin rinnastettavissa taistolaisuuteen. Ei taistolaisuudessa ollut vikana se, että kannatettiin kommunismia, sillä kyllä demokraattisessa maassa saa kannattaa erilaisia talousjärjestelmiä ja myös toteuttaa sellaisia, jos kansa sitä haluaa ja jos perustuslaki pidetään voimassa, niin että kansalla on niin halutessaan myös oikeus luopua niistä aiemmin haluamistaan erilaisista talousjärjestelmistä. (En tässä ota kantaa siihen sinänsä tärkeään kysymykseen, onko kommunismi kommunismia jos sen voi perua, se on ihan toinen keskustelu.) Vikana oli se, että kommunismi haluttiin toteuttaa vieraan vallan pistimien avulla ilman kansan enemmistön tukea.

Och det här kan redan jämställas med sjuttiotalsstalinismen. Det som var fel med taistoiterna var inte att de ville ha kommunism. I ett demokratiskt land kan man vara anhängare av allehanda ekonomiska system och även införa sådana, om folket det vill - och om man därvid behåller grundlagen i kraft, så att folket, när det så vill, också kan skrota det nya ekonomiska system det nyligen infört. (Jag tar inte ställning till den i och för sig viktiga frågan, om kommunismen alls är kommunism om man kan upphäva den, det är en helt annan diskussion.) Det som var fel var, att man ville införa kommunismen med en främmande makts militära stöd utan att ens tillfråga folkmajoriteten.

Aivan vastaavasti merkittävä osa oikeistoamme, myös osa Kokoomusta, on nähnyt Unkarissa sellaisen tulevaisuuden, josta se pitää, ja haluaa toteuttaa sen Suomessa Venäjän pistimien avulla. Se, että minut on suljettu kokonaan suomenkielisestä valtajulkisuudesta, oli vain esimakua siitä, mikä on tulossa. Median olisi kannattanut olla solidaarinen silloin, kun meikäläinen joutui maalitetuksi.

På helt samma sätt har en stor del av vår höger, inklusive många samlingspartister, i Ungern sett en framtid den gillar och vill förverkliga denna vision med ryskt militärt stöd om det så gäller. Att jag helt uteslöts från finska mainstreammedier var bara en försmak av det som komma skall. Medierna borde ha solidariserat sig med mig när jag blev föremål för en koordinerad hatkampanj.

Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta - Ingen frälsning utanför kyrkan

Siihen aikaan kun itänaapuri vielä oli nimeltään Neuvostoliitto, se tuki lännessä erilaisia vasemmistolaisia terroristiryhmiä. Yksi surullisimmin kuuluisia oli RAF eli Rote Armee-Fraktion, "Punainen armeijakunta", joka kansan suussa tunnettiin paremmin Baader-Meinhof-ryhmänä. Tämä armeijakunta murhasi 1970-80-luvuilla joukon saksalaisia (silloisin käsittein länsisaksalaisia) teollisuusjohtajia ja kristillisdemokraattisia poliitikoita; yksi viimeisiä uhreja oli vuonna 1989 surmattu Deutsche Bankin johtaja Alfred Herrhausen, jonka murhan RAF tunnusti. Yksilöityjä syyllisiä ei kuitenkaan ole voitu selvittää.

När vår östra granne ännu hette Sovjetunionen, stödde den allehanda vänstervridna terroristgrupper i Väst. En av de mest ökända var RAF eller Rote Armee-Fraktion, "Röda arméfraktionen", som i folkets mun var mera välkänd som Baader-Meinhof-gruppen. Den här arméfraktionen mördade under sjuttio-åttiotalet en rad (väst)tyska industripampar och kristdemokratiska politiker. Ett av de sista offren blev Alfred Herrhausen, direktören för Deutsche Bank, som dödades år 1989. RAF som organisation tog på sig ansvaret för dådet, men individuella skyldiga har inte kunnat utredas.

Kuvassa vasemmalla entinen RAF-terroristi Horst Mahler, joka kääntyi vanhemmilla päivillään äärioikeistolaiseksi. Hänen seurassaan on Christian Worch, nykyinen aateveli - yksi Saksan uusnatsipiirien pahamaineisimmista nimistä. Tuskin on sattumaa, että Mahler kääntyi yhdestä väkivaltaa ihannoineesta aatteesta toiseen.

Till vänster på bilden ser vi Horst Mahler, en före detta RAF-terrorist, som senare blivit högerextremist. I hans sällskap är Christian Worch, en av hans nuvarande idéfränder - ett av de mest ökända namnen i de tyska nynazistiska kretsarna. Det är knappast en slump att Mahler övergick från en våldsdyrkande ideologi till en annan.

Kuvalähde/bildkälla/Quelle: Herder3/de.wikipedia.org 

Äärivasemmistolaisena ryhmänä RAF näki terroritekonsa luokkasotana kapitalistisia sortajia vastaan. Alfred Herrhausenia oli kuitenkin mahdotonta edes karkean vasemmistolaisesta näkökulmasta pitää minään rahavallan armottomana edustajana. Talouskilpailussa muita pankkeja vastaan Herrhausen oli kova pähkinä, mutta muuten hän korosti aina, että taloudellisen vallan mukana tuli yhteiskunnallinen vastuu, ja hän pyrki toimimaan esimerkiksi kehitysmaiden velkaongelman ratkaisemiseksi. Siksi juuri Herrhausenin murhaaminen oli vasemmistoterroristeilta erityisen viheliäinen teko.

Som en vänsterextrem grupp såg RAF sina terrordåd som klasskrig mot den kapitalistiske förtryckaren. Det är dock svårt att ens från en brutalt vänsterextrem synvinkel utmåla just Alfred Herrhausen som en särskilt obarmhärtig representant för penningväldet. I ekonomisk konkurrens mot andra banker var Herrhausen en svår motståndare, men i övrigt lade han stor vikt på det samhällsansvar som ekonomisk makt enligt honom innebar, och han strävade till att t ex lösa tredje världens problem med skuldsättning. Därför var det någonting särskilt skändligt av vänsterterroristerna att döda just Herrhausen av alla människor.

José Carlos Mariátegui, Perun kommunistien esiajattelija. "Loistavan polun" nimi on sitaatti Mariáteguilta. Mariátegui oli lapsesta saakka kivulloinen mies ja kuoli nuorena. Hänen poliittinen uransa alkoi Victor Raúl Haya de la Torren populistis-sosiaalidemokraattisessa apristipuolueessa, mutta kuin Haya de la Torre joutui karkotetuksi Perusta, Mariátegui irrottautui hänen puolueestaan ja hakeutui radikaalimpiin sosialistipiireihin.

José Carlos Mariátegui, hjärnan bakom de peruanska kommunisterna. Namnet på terroristgruppen "Lysande stigen" är ett citat av Mariátegui. Mariátegui var sedan barnaåren sjuklig och spröd och dog vid relativt ung ålder. Hans politiska karriär började i Victor Raúl Haya de la Torres populistisk-socialdemokratiska parti APRA, de s k apristerna, men när Haya de la Torre utvisades från Peru, lösgjorde sig Mariátegui från hans parti och sökte sig till mera radikalt socialistiska kretsar.

Kuvalähde/bildkälla/fuente: Wikipedia.

Sinänsähän tapaus ei ole hirveän poikkeuksellinen. Esimerkiksi Perun syystäkin pelätyt maolaississit, Loistava Polku, murhasivat merkittävässä määrin juuri "vääränlaisia" vasemmistolaisia tai liikkeestä riippumattomia intiaaniaktivisteja tai ammattiyhdistyspomoja. Sanoma oli, että "kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta", ts. oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta ei ole lupa toimia kommunistisen puolueen, tai Loistavan Polun, ulkopuolella eikä varsinkaan yrittää parantaa yhteiskuntaa yhteiskunnan ehdoin ja sääntöjä noudattaen. Yhteiskunnan sisällä vasemmistolaista politiikkaa tekevät nähtiin yhteistoimintamiehinä ja pettureina, ja johdonmukainen seuraus tästä on, että heidät ammuttiin tai räjäytettiin hengiltä.

I och för sig är det här ingenting exceptionellt. Den av goda skäl fruktade maoistiska gerillan i Peru, Lysande stigen, mördade inte så få "fel sorts" vänstermänniskor eller indianaktivister och fackpampar som var oberoende av rörelsen. Budskapet var att "det inte finns någon frälsning utanför kyrkan", dvs att det inte var tillåtet att verka för ett rättfärdigare samhälle utanför kommunistiska partiet eller Lysande stigen och att det allra minst inte var påbjudet att genomföra samhällsreformer på samhällets villkor och enligt dess regler. De som utövade vänsterpolitik innanför samhället sågs som kollaboratörer och förrädare och sköts ned eller sprängdes ihjäl.

Perun kommunistinen puolue, eli tässä tapauksessa Loistavan Polun tukema puolueen ryhmäkunta, kehottaa boikotoimaan vaaleja: "Perun kansa! Älkää äänestäkö! Eläköön kansan sota!" 

Kommunistiska partiet i Peru, eller i det här fallet den av Lysande stigen stödda partifraktionen, uppmanar att bojkotta val. "Peruaner! Rösta inte! Leve folkets krig!"

Lähde/källa/fuente: Wikipedia.

Terrorismin tarkoituksena on aina kärjistää yhteiskunnallisia ristiriitoja ja hävittää välittävät ja maltilliset asemat. Terrori suunnataan aina sellaisia asemia edustaviin kohteisiin. Siksi RAF murhasi maltillista, keskustelevaa ja sivistysporvarillista asennetta edustaneen Herrhausenin samalla kun tiukemmin oikeistolaiset yrityspomot jätettiin rauhaan. Siksi Loistava Polku surmasi "vääränlaisia" vasemmistolaisia.

Terrorism handlar alltid om att tillspetsa samhällskonflikter och tillintetgöra moderata, förlikningsvilliga positioner. Terror riktas alltid mot de som representerar dylika positioner. Därför mördade RAF den sansade och försonlige bildningsborgaren Herrhausen, medan mera oförsonligt högersinnade företagspampar lämnades ifred. Därför dödade Lysande stigen vänstermänniskor av "fel" sort.

"Vääränlaisen" vasemmistolaisen murhaamisesta esimerkkinä voidaan mainita myös Benno Ohnesorg. Ohnesorg oli itse asiassa uskonnollistaustainen, idealistinen opiskelija, joka vuonna 1967 osallistui Iranin šaahin vastaiseen mielenosoitukseen ja sai sen yhteydessä poliisilta luodin takaraivoonsa. Ampuja oli muuan ylipoliisimestari Karl-Heinz Kurras, ja tappotyö johti Saksan vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen radikalisoitumiseen jopa terrorismiksi asti. Opiskelijat nimittäin tulkitsivat sen niin, että kauhea kapitalismi oli osoittanut todellisen karvansa, eikä sovittelun varaa ollut.

Ett exempel på en "fel sorts" vänstermänniska som mördades var också Benno Ohnesorg. Ohnesorg var en idealistisk ung studerande med religiös bakgrund som år 1967 var med om en demonstration mot shahen i Iran och fick ett dödligt skott i bakhuvudet av polisen. Skytten var en överpolismästare Karl-Heinz Kurras, och det dödliga dådet fick den tyska studentrörelsen att radikaliseras till den milda grad att en del blev terrorister. Studenterna tolkade mordet så att den hemska kapitalismen hade visat sin verkliga natur så att någon försoning inte längre var möjlig.

Mutta kuka oli Karl-Heinz Kurras? Kuten nyttemmin on osoittautunut, Kurras oli Stasin agentti, joka oli soluttautunut Länsi-Berliinin poliisiin. Todellista karvaansa ei siis suinkaan ollut osoittanut kauhea kapitalismi, vaan Neuvostoliiton kauhea kommunismi, joka ampui vaikka viattomia siviilejä saadakseen lännen poliittiset ristiriidat kärjistymään väkivallaksi asti. Todennäköisesti Kurras valitsi uhrikseen tahallaan juuri sellaisen harmittoman nuoren miehen, jonka vaikutus ajan kapinalliseen opiskelijakulttuuriin olisi voinut olla jopa rauhoittava ja liennyttävä, jos hän olisi saanut elää.

Men vem var Karl-Heinz Kurras? Som det senare visat sig, var Kurras en agent av Stasi, som infiltrerat den västtyska polisen. Det var inte den hemska kapitalismen som avslöjat sitt verkliga ansikte, utan den hemska sovjetkommunismen, som var beredd att skjuta ihjäl oskyldiga civila för att förvandla de politiska motsättningarna i Väst till väpnade konflikter. Med all sannolikhet var det med flit Kurras valde ut som offer en harmlös ung man vars bidrag till tidens rebelliska studentkultur hade kunnat vara lugnande och mildrande, hade han bara fått leva.

Karl-Heinz Kurras oikeudessa syytettynä Benno Ohnesorgin murhasta. Takana istuu hänen puolustusasianajajansa.

Karl-Heinz Kurras inför rätta, åtalad för mordet på Benno Ohnesorg. Bakom honom sitter försvarsadvokaten.

Lähde/källä/Quelle: de.wikipedia.org

Samanlainen punainen lanka on havaittavissa myös persujen nettiterrorissa. Häiriköintiä kohdistettiin ennen ketään muuta minuun JUURI SIKSI, että olin pyrkinyt sovittelemaan perinteisen isänmaallisuuden ja vasemmistolaisuuden ristiriitoja ja pohtimaan sitä, miten maanpuolustustahtoa, isänmaallisuutta tai vaikkapa Karjalan palauttamista voisi edistää oikeusvaltion sääntöjen puitteissa ja sisällä. Äärioikeisto oli valinnut nämä asiat omiksi vetonauloikseen, ja niistä ei saanut kukaan muu puhua. Kirkon ulkopuolella ei taaskaan ollut pelastusta.

En liknande röd tråd löper också genom den sannfinska onlineterrorn. Klappjakt riktades mot mig före någon annan, PRECIS DÄRFÖR att jag försökt försona konflikten mellan traditionell fosterländskhet och vänstertänkande och reflekterat över hur man kunde främja försvarsvilja, fosterländskhet eller t ex Karelens sak på ett sätt som vore i harmoni med rättsstaten. Extremhögern hade valt ut dessa saker som sina egna dragplåster, och någon annan fick inte tala om dem. Återigen fanns det ingen frälsning utanför kyrkan.

Karjalan palauttamisesta puheen ollen: sitä asiaa ajettiin aikoinaan rakentavalla ja demokraattisella tavalla blogissa nimeltä karjalatakaisin.blogspot.com. Blogin kirjoittajat joutuivat kuitenkin lymyämään anonymiteetin takana, koska Karjalan palauttajien piirit olivat niin karkean äärioikeistolaisuuden läpitunkemia, että konkreettisen, maltillisen palautusehdotuksen laatineet bloggaajat joutuivat pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta: heidät leimattiin palauttajafoorumeilla rutiininomaisesti kommunisteiksi. Itse asiassa oli vaikeaa välttää sellaista vaikutelmaa, että juuri ajatus Karjalan palautumisesta oli noille fanaattisimmille palauttajille vastenmielinen, koska se olisi vienyt heiltä mahdollisuuden käyttää Karjalaa propagandavalttina.

På tal om Karelens återbördande: det är en sak som på sin tid på ett konstruktivt och demokratiskt sätt främjades i bloggen karjalatakaisin.blogspot.com. Bloggskribenterna såg sig dock tvungna att förebli anonyma, ty de "karelianska" kretsarna i Finland var så genomsyrade av brutal högerextremism att bloggförfattarna, som utarbetat ett konkret, sansat utspel om hur återbördandet i praktiken kunde förverkligas, fick vara rädda om sin egen säkerhet: på de karelianska webbforumen utmålades de rutinmässigt som kommunister. I själva verket var det svårt att undvika intrycket att de mest fanatiska karelianerna alls inte ville se Karelen återbördat, eftersom de då inte längre hade kunnat utnyttja Karelen som trumfkort i sin propaganda.

Vastaavalla tavalla voidaan selittää se, että Jussi Halla-aho väittää suhtautuvansa kriittisesti Venäjään ja samalla yllyttää tahdottomia raajojaan (kannattajiaan) Jessikka Aron kimppuun. Kaiken järjen mukaan Jessikka Aro on tehnyt enemmän kuin kukaan muu suomalainen luodakseen tietoisuutta Venäjän informaatiosodasta ja samalla joutunut pahemmin sen uhriksi kuin esimerkiksi minäkään. Jos Halla-ahon tavoitteena olisi oikeasti jonkinlainen Venäjän uhasta varoittaminen, hän arvostaisi Aron työtä.

På ett liknande sätt kan det förklaras, varför Jussi Halla-aho påstår sig vara kritisk mot Ryssland medan han uppviglar sina viljelösa kroppsdelar - jag menar: anhängare - till att attackera Jessikka Aro. Förnuftigt betraktat har Jessikka Aro gjort mera än någon annan finländare för att göra oss medvetna om det ryska informationskriget, medan hon råkat ut för värre rysk påtryckning än någon annan, inklusive jag. Skulle Halla-aho verkligen vilja varna oss för det ryska hotet, skulle han uppskatta Aros prestation.

Halla-ahon tavoite on kuitenkin pikemminkin kaiken Venäjän kritisoinnin kieltäminen oman kirkkonsa ulkopuolella. Spontaani isänmaallisuus ja Venäjän kritisointi ovat äärioikeiston ylivaltapyrkimysten kannalta vaarallisia voimia, koska äärioikeistossa vahvistunut venäläismielisyys ja putinismi ovat omiaan kääntämään aidosti isänmaalliset ihmiset äärioikeistolaisuutta vastaan. Siksi Halla-ahon jokaista vihjettä tottelevat tahdottomat raajat iskevät niiden kimppuun, jotka uskaltavat olla isänmaallisia äärioikeiston paavin ja mestarin sanasta ja vallasta riippumatta.

Vad Halla-aho egentligen eftersträvar är dock att förbjuda all kritik av Ryssland utanför hans egen kyrka. Spontan fosterländskhet och kritik av Ryssland är farliga krafter för en extremhöger som fikar efter hegemoni, ty blir genuint fosterländska människor medvetna om den rysksinnade attityd och putinism som gör sig gällande inom extremhögern, kommer de att vända sig mot högerextremismen. De viljelösa lemmar som lyder varje nog så subtil antydning av Halla-aho attackerar sålunda precis de människor som vågar vara självständigt fosterländska och ge katten i vad extremhögerns självutnämnde påve och mästare anser vara fosterländskt.