Vasemmistolaisen putinismin motiiveista - Om motiven bakom vänstersinnad putinism

Joustamattoman kapitalismivastainen tai USA-vastainen maailmanpolitiikan tulkitsemistapa. Periaatteessa vasemmistolaisista, jopa marxilaisista lähtökohdista käsin tulisi olla mahdollista pitää USA:n edustamaa kapitalismia edistyksellisempänä ja siis pienempänä pahana kuin Venäjän taantumuksellista diktatuuria. Vasemmistolaiseen maailmankuvaan kuuluu kuitenkin käsitys imperialistisesta maailmankapitalismista kaikkein pahimpana sortajana. Tämän salaliiton johdossa on tietenkin Yhdysvallat, johon suhtaudutaan näkemättä nyansseja ja jonka yhteiskuntaa tarkastellaan mahdollisimman neliskanttisen ja käsikirjasta kopsatun marxilaisen analyysin valossa. 

En inflexibelt antikapitalistisk eller antiamerikansk tolkningsram för världspolitiken. I princip kunde det vara möjligt att även ur en vänstersinnad, t o m marxistisk synvinkel se amerikansk kapitalism som någonting mera framstegsvänligt, och sålunda ett mindre ont, än den reaktionära diktaturen i Ryssland. Den vänstersinnade världsbilden går dock ut på att utmåla den imperialistiska världskapitalismen som världens värsta förtryckare. Den här konspirationen leds givetvis av Förenta Staterna, som betraktas på onyanserat sätt och vars samhälle observeras genom en fyrkantig och utantillpluggad marxistisk analys.

Seuraus tästä on, että Yhdysvallat nähdään eräänlaisena mafiapomona ja kapitalismi järjestäytyneenä rikollisuutena, kun taas Venäjä on ikään kuin yksittäinen myymälävaras, ja taisteltaessa maailman suurinta roistoa (kapitalismia) vastaan ei pidä haaskata aikaa myymälävarkaisiin. Sitä paitsi niin myymälävaras kuin Venäjä ilmentävät Yhdysvaltoja vihaavan vasemmistolaisen mielestä oikeutettua ja aiheellista, vaikkakin ehkä aatteellisesti naiivia ja alkeellista kapinallisuutta kapitalistista riistoa vastaan.

Följden är att Förenta Staterna uppfattas som en maffiaboss och kapitalismen som organiserad brottslighet, medan Ryssland bara framstår som en individuell snattare. Bekämpar man världens störste bov (kapitalismen) så slösar man inte tid på snattare. Dessutom står både snattaren och Ryssland i vänstermänniskans ögon för berättigat och motiverat, låt vara ideologiskt naivt och primitivt uppror mot kapitalistisk exploatering. 

Putinismin ymmärtäminen rasisminvastaisuudeksi. Vasemmisto haluaa mielellään vastustaa kaikenlaista ihonväriin ja etniseen taustaan perustuvaa syrjintää, ja hyvällä syyllä: viime kädessä rasismi on ristiriidassa jo porvarillisen demokratiankin periaatteiden kanssa. Venäläisiin kohdistuvaa syrjintää on olemassa, ja se on väärin: kyllä ihmisillä tulee olla oikeus vaikka puhua venäjää julkisella paikalla öykkäreiden häiritsemättä.

Putinism tolkas som antirasism. Vänstern vill gärna bekämpa allehanda diskriminering på grund av hudfärg och etnisk bakgrund, och det med goda skäl: när allt kommer omkring står rasism i oförsonlig konflikt med demokratiska (även borgerligt demokratiska) principer. Det finns även diskriminering mot ryssar, och det är fel: folk bör få t ex prata ryska på stan utan att trakasseras av råskinn.

Rasismia vastustava vasemmistolainen haluaa siis puolustaa sorrettua ja syrjittyä venäläistä suomalaisten junttien törkeyksiltä. Tämä on tiettyyn rajaan asti suotavaakin. Epäsuotavaksi se muuttuu siinä vaiheessa kun aletaan ymmärtää ja silittää myötäkarvaan myös Putinia ja Putinin diktatuuria, koska sen arvosteleminen mielletään rasismiksi.


En vänstermänniska som vill bekämpa rasism vill sålunda ta den förtryckte och diskriminerade ryssen i försvar mot finska tölpar. Till en viss grad är det här helt önskvärt och tillrådligt. Mindre önskvärt blir det när man börjar visa förståelse för Putins diktatur och stryka den medhårs, eftersom man uppfattar det som rasism att alls kritisera den.

Sivumennen sanoen, Venäjällä ja venäläisten keskuudessa hyvinkin karkea rasismi on aika tavallista. Tähän on useitakin syitä, mutta näistä nostaisin erityisesti esille eräiden venäläisten siirtolaisten pyrkimyksen erottautua tummaihoisemmista maahanmuuttajaryhmistä korostamalla valkoihoisuuttaan "paremmuuden" merkkinä. Suomeen muuttaneiden venäläisten keskuudessa venäläisnationalismi tuntuu merkittävästi korreloivan rasismin kanssa. Tämä on yksi syistä, miksi pidän nykyistä rasismiaaltoa Venäjän ohjailemana.

Förresten vill jag här påpeka att mycket brutal rasism är vanligt i Ryssland och bland ryssar. Det finns flera skäl till det här, men helst skulle jag påpeka att vissa ryska invandrare särskilt vill framhäva att de är vita och sålunda bättre invandrare än de mörkhyade. Bland ryska invandrare i Finland förefaller rysk nationalism starkt korrelera med rasism, vilket är ett av skälen varför jag ser rysk styrning bakom den nuvarande rasistiska vågen.

Yksinkertainen provinsialismi. Vasemmisto esiintyy mielellään kansainvälisenä ja yleismaailmallisia etuja ajattelevana poliittisena suuntauksena, mutta esimerkiksi Merja Kyllösen ulkopoliittinen ajattelu on täysin sidoksissa hänen kotimaakuntaansa. Tämä johtuu siitä, että hän on enemmänkin kainuulainen kuin vasemmistolainen.

Ren provinsialism. Vänstern uppträder gärna som en politisk strömning med internationell orientering, inriktad på hela världens intressen, men t ex Merja Kyllönens utrikespolitiska tänkande är helt sammanflätat med hennes bakgrund i Kajanaland. Hon är snarare en kajanalänning än en vänstermänniska.

Äitini opetti joitakin vuosia ruotsia ja englantia kainuulaisille koululaisille, kun olin pikkupoika. Hänen aikanaan yya-sopimus ja kaikenlainen taloudellinen vuorovaikutus Neuvostoliiton kanssa olivat täydessä vauhdissa ja työläiset lauloivat lauluja siitä, kuinka Svetogorskista tai Kostamuksesta kohta taas tarjotaan töitä. Kainuussa Venäjä herättää muistoja työtilaisuuksista, jotka pitivät syrjäisiä kyläyhteisöjä elossa.

När jag var en liten gosse undervisade min mor kajanaländska skolbarn i svenska och engelska. På hennes tid var vsb-pakten och allehanda ekonomisk växelverkan med Sovjetunionen i full fart, och arbetare sjöng sånger om hur man snart får nytt arbete i Svetogorsk eller Kostamuksja. I Kajanaland väcker ordet Ryssland minnen om arbetstillfällen som höll avlägsna byar levande.

Kyllönen siis ajaa lähinnä kainuulaisten kyläyhteisöjen asiaa sellaisena kuin hän vanhasta muistista sen näkee eikä vaivaudu ajattelemaan maailmanpolitiikkaa sen syvemmälle (jollei sitten ajattele sitä USA-vastaisessa viitekehyksessä, joka tietysti selittää kaiken valmiiksi).

Kyllönen främjar alltså kajanaländska byars intressen som hon av gammalt minne föreställer sig dem och bryr sig inte om att betrakta världspolitiken i en bredare kontext (om hon alltså inte ser den i en antiamerikansk referensram som naturligtvis har färdiga förklaringar för allting).

Rasistinen ylimielisyys ja omahyväisyys. Ei ole tietenkään yksinomaan vasemmistolle tyypillistä puhua rasistisesti erilaisista kehittymättömiksi mielletyistä maista, mutta juuri vasemmistolta, joka on aina syystäkin arvostellut esimerkiksi kehitysmaiden ongelmien pelkistämistä älyttömien luonnonluomien välisiksi primitiivisiksi tabukonflikteiksi, tulisi odottaa jotain parempaa kuin moittimiltaan. Kuitenkin juuri vasemmistolaisten kirjoittajien näkee yhtenään esittävän Ukrainan etnisten ristiriitojen repimänä maana (eivät sentään kehtaa puhua heimoristiriidoista), jota Venäjällä on oikeus mennä rauhoittamaan.

Rasistisk förmätenhet och högfärd. Det är givetvis inte bara inom vänstern som man talar rasistiskt om vad man uppfattar som outvecklade länder, men det är precis av vänstern, som alltid kommit med berättigad kritik när någon annan reducerat problemen i u-länderna till primitiva tabukonflikter mellan förnuftslösa kreatur, man får vänta sig ett bättre tillvägagångssätt. Ändå är det precis vänstersinnade skribenter som ofta utmålar Ukraina som ett land sönderrivet av etniska motsättningar (tacka vet vi gud att de ändå inte täcks tala om stamkonflikter!) och Ryssland som en välkommen skilje- och fredsdomare. 

Samat tyypit ovat ensimmäisinä rääkymässä pilkkahuutoja, kun USA:n sotaseikkailuja muslimimaissa puolustellaan viittaamalla hyökkäyksen kohteiksi joutuneiden maiden etniseen hajanaisuuteen. Nämä rikkiviisaat ovat kyllä innokkaita valistamaan, että siinä taas käytetään sitä vanhaa kunnon "valkoisen miehen taakka" -argumenttia, jolla imperialismin raakuuksia aikoinaan oikeutettiin. Kumma kyllä sama argumentti menee monille vasemmistolaisille täydestä "venäläisen miehen taakkana".

Det är precis samma gäng som främst skriker burop när någon försvarar Förenta Staternas krigsäventyr i muslimska länder med en hänvisning till den etniska splittringen i landet ifråga. Dessa ljushuvuden upplyser oss genast om att det här är samma argument om "den vite mannens börda" som förr i världen användes till att motivera imperialistiska grymheter. Konstigt nog är många vänstermänniskor villiga att använda ett helt analogiskt argument om "den ryske mannens börda".

Yhtä lailla vasemmistolainen on valmis ymmärtämään Venäjän "legitiimejä turvallisuusetuja", samalla kun Yhdysvaltain huoli omien kansalaistensa turvallisuudesta (johon kieltämättä oli kaksoistornien kaatamisen jälkeen jonkin verran asiallista aihetta) leimataan taas kerran pilkaten imperialismin tekosyyksi huseerata ulkomailla. Venäjä ilmeisesti ei voi olla imperialistinen, eivätkä sen "legitiimit turvallisuusedut" voi olla imperialismin tekosyy - vai mitä?

På ett liknande sätt är många vänstermänniskor villiga att visa förståelse för Rysslands "legitima säkerhetsintressen", medan Förenta Staternas oro om dess medborgares säkerhet - oro som onekligen var sakligt motiverad när de två tornen väl fallit - framställs som ett svepskäl för imperialistiska utlandsäventyr. Ryssland kan tydligen inte vara imperialistiskt, och dess "legitima säkerhetsintressen" kan inte heller vara ett svepskäl för imperialistiska erövringar, eller?

Aika monet rasistiset mielipiteet saavat muuten alkunsa yrityksenä provosoida poliittista vastapuolta. Itse asiassa äärioikeiston rasismissakin on pitkälti kyse siitä, että saadaan kieroutunutta tyydytystä kun sanotaan "neekeri" ja vasemmistolaiset älähtävät. Vasemmalla taas esimerkiksi ukrainalaisten rasistinen mollaaminen tuntuu olevan samanlainen tapa hankkia perverssiä mielihyvää.

Många rasistiska åsikter börjar förresten som ett försök att provocera den politiske motståndaren. Även extremhögerns rasism beror till stor del på den perverterade njutning som man får när vänstern förargar sig över att man sagt "neger". Inom vänstern får man liknande njutning av att rasistiskt tala illa om ukrainarna. 

Rasistiseen ylimielisyyteen kuuluu tietysti myös vallan tunne ja sen aiheuttama nautinto. Vasemmistolainen, joka esimerkiksi sanoo: "Minusta krimiläisten on parempi olla Venäjän osana", pääsee olemaan voittajan puolella ja kokee hallitsevansa suurta joukkoa ihmisiä (Krimin asukkaita) lausuessaan mielipiteensä heidän kohtalostaan. Siinä siirtomaaherra, suuri valkoinen bwana, pääsee tietämään neekereitä paremmin, mitä heidän rauhaansa kuuluu.

Rasistisk högdragenhet handlar givetvis också om makt. Det är skönt att vara på samma sida med makten. När en vänstermänniska säger: "Jag tycker att krimborna har det bättre i Ryssland", får hon vara på samma sida med segraren och har känslan att härska över en stor skara människor (Krimbor) när hon uttrycker sin åsikt om deras öde. Det är som när en kolonialherre, en stor vit bwana, vet bättre än negrerna vad som är bäst för dem.

Retoriikkaa argumentaationa - Retorik som argumentering

Suuresti kunnioittamani turvallisuuspoliittisen keskustelumme unilukkari Rysky Riiheläinen nosti hiljattaisessa bloggauksessaan esille niinkin odottamattomalla taholla kuin Voima-lehdessä ilmestyneen vasemmistoputinismia arvostelleen artikkelin. En kuitenkaan aio kommentoida sitä, vaan saman lehden vanhaa pääkirjoitusta, johon Voiman jutusta vei linkki.

Janne "Rysky" Riiheläinen, som förtjänar all respekt för sitt bidrag till den säkerhetspolitiska diskussionen i dagens Finland, påpekade nyligen i en bloggdrapa att t o m vänsterblaskan Voima kritiserat vänsterputinismen i en hel artikel. Det är dock inte denna artikel jag tänker kommentera, utan en gammal Voimaledare, som en länk från artikeln ledde till. 

Pääkirjoitus on tosiaan jo aika monta vuotta vanha, enkä mainitse sen kirjoittajan nimeä, koska hän on tällä välin saattanut jopa viisastua. Sitä vastoin nostan sen esille esimerkkinä siitä, miten Naton vastustajat - joilta argumentit joko puuttuvat tyystin tai ovat loppuneet kesken - turvautuvat pelkkään retoriikkaan niiden sijasta.

Ledaren är faktiskt redan ett antal år gammal, och jag vill inte nämna ledarförfattaren med namn, eftersom han sedan dess t o m kunnat besinna sig. Däremot vill jag ta upp ledaren som ett exempel på hur Natomotståndare litar på ren retorik när argumenten tryter.

Alkajaisiksi kirjoittaja kertoo tavanneensa vanhan koulukaverinsa, joka toimii diplomaattina suuressa maailmassa. Koulukaveri on kääntynyt kannattamaan Natoa, koska on YK-urallaan nähnyt Venäjän torpedoivan rauhanprosesseja turvallisuusneuvostossa. Tällöin kirjoittaja hätääntyy, että onhan siellä muitakin maita jotka tekevät samoin. Tätä kutsutaan nimellä "whataboutism" eli kansankielellä "mutkuttelu". Yleensä mutku-sanan jälkeen tulee USA, mutta koska kyseessä on vasemmistolehti, kirjoittajamme saarnaa jo käännytetylle yleisölle - sille ei tarvitse edes erikseen kertoa, mitä "muita maita" siellä turvallisuusneuvostossa on.

Till att börja med säger sig skribenten ha träffat en gammal skolkamrat, nu verksam som diplomat i stora världen. Kompisen har nu blivit anhängare av Nato, eftersom han under sin FN-karriär så många gånger sett Ryssland torpedera fredsprocesser på säkerhetsrådet. Då grips av skribenten av panik: det finns ju andra länder där som gör så. Det här kallas för "whataboutism", dvs att hävda hyckleri utan att möta sakfrågan (för att citera en artikel om ämnet på webben). Vanligen nämns USA explicit, men på en vänstertidning predikar skribenten för en publik som redan känner noterna, så han behöver inte särskilt påpeka någonting.

Seuraavaksi kirjoittajamme sanoo pelkäävänsä, että jos "jonkin Nato-maan" ja Venäjän välille "syntyy" konflikti, Suomi voi Nato-jäsenenä tämän konfliktin myötä päätyä sotakentäksi. Siis konflikti tuosta vain "syntyy", ikään kuin väistämättömien historiallisten (tai geopoliittisten?) voimien vaikutuksesta. Mietitäänpä miten sellainen konflikti voisi "syntyä". Venäjälle hyökkääminen ei kiinnosta ketään, koska maa on sekä taloudellisesti heikko että sotahullu (Venäjän paljonpuhutut luonnonvarat eivät missään tapauksessa riitä syyksi ottaa sellaisia riskejä). Lisäksi Nato ei todellakaan ole olemassa yksittäisten jäsenmaiden sotaseikkailuja tukeakseen - edes Yhdysvallat ei voi käyttää järjestöä tahdottomana käsikassaranaan. Toisin sanoen tällaista konfliktia ei voi syntyä mitenkään muuten kuin niin, että Venäjä alkaa uhitella.

Sedan säger vår skribent sig frukta att Finland som Natomedlem kunde bli ett slagfält om det "uppstår" en konflikt mellan Ryssland och "något Natoland". Sålunda "uppstår" konflikter bara så där, som om det bara handlade om ofrånkomliga historiska (eller kanske geopolitiska?) krafter. Låt oss reflektera över hur en sådan konflikt kunde "uppstå". Ingen vill invadera Ryssland, för landet är både ekonomiskt svagt och krigsgalet (Rysslands mycket omtalade naturresurser räcker verkligen inte till som motiv för sådan risktagning). Dessutom erbjuder Nato inget stöd till enstaka medlemmars krigsäventyr - t o m USA kan ingalunda utnyttja organisationen som viljelöst verktyg. En sådan konflikt kan alltså bara uppstå genom att Ryssland ensidigt kommer med hotelser.

Kirjoittaja jatkaa: "Kuinka todennäköisesti Venäjän ja Naton välille syntyy konflikti?" Hän lisää heti uskovansa todennäköisyyden kasvavan, jos Nato saa uusia jäsenmaita. Tälle uskolle hän ei mainitse mitään perusteluita. Liioin hän ei uskalla sanoa ääneen, että ainoa syy, miksi sellainen ristiriita syntyisi, on Venäjän halu sotkeutua Neuvostoliiton entisten osatasavaltojen sisäisiin asioihin. Jos kyse olisi mistä tahansa muusta maasta, vasemmistolainen kutsuisi tätä imperialismiksi ja revansismiksi.

Skribenten fortsätter: "Hur sannolikt uppstår det en konflikt mellan Ryssland och Nato?" Han lägger genast till, att sannolikheten - tror han - ska växa om Nato får nya medlemsländer. Han framför inga argument för sin tro. Han vågar inte heller öppet säga att den enda orsaken till sådana motsättningar är att Ryssland hela tiden envisas med att lägga sig i före detta sovjetiska delrepublikernas angelägenheter. Om det rörde sig om ett annat land än Ryssland, skulle vänstermänniskan kalla det här för imperialism och revanchism.

Kirjoittaja ihmettelee sitten, miksi hän itse ei pysty ajattelemaan Natoa "pelkkänä rauhankumppanina ja avustusjärjestönä". No tuota, mistä hän päättelee, että me Naton kannattajatkaan ajattelisimme? Monet meistä ovat joutuneet kulkemaan pitkän tien 80-luvun ajattelemattomasta sivaripasifismista sellaiseen pragmaattiseen ajatteluun, jossa Naton jäsenyys hyväksytään yhtenä mahdollisena turvallisuuspoliittisena ratkaisuna. Ei tarvitse olla mitenkään naiivi Naton huonojen puolten suhteen päätyäkseen rankan omantunnonkamppailun jälkeen asiaperusteilla siihen johtopäätökseen, että Nato on pienempi paha kuin Naton ulkopuolelle jättäytyminen.

Skribenten förundrar sig sedan över att han inte själv kan uppfatta Nato som "fredspartner och biståndsorganisation, men inget annat". Jasså. Varför inbillar han sig att vi Natoanhängare skulle göra så? Många av oss har haft en lång väg att vandra från åttiotalets oövervägda civiltjänstspacifism till ett pragmatiskt tänkande som accepterar Natomedlemskapet som ett möjligt sätt att arrangera säkerhetspolitiken. Man behöver inte vara naiv gentemot Natos eventuella skuggsidor för att efter en långt utdragen jakobsbrottning genom sakliga argument komma till slutsatsen att det är ett mindre ont att bli Natomedlem än att stanna utanför.

Kirjoittaja panee myös ylimielisesti sanoja "ystävänsä" suuhun ja esittää tämän jotenkin palvovan tai ihannoivan (silloisen) ulkoministeri "Cai-Göran Alexander Stubbin" rohkeutta, kun tämä uskaltaa puhua Natoon liittymisen puolesta. Tämä on käsittämättömän ala-arvoista. Naton kannattajat leimataan rutiinilla jonkinlaiseksi johtajan ihailukultiksi, ja Stubbin etunimillä mässäilyssä on jotain samaa kuin Venäjän äärioikeiston tavassa keksiä toista mieltä oleville juutalaisia sukunimiä. Tuolla tasolla liikkuu jokin Hommafoorumi: "eihän sellainen ihminen jonka nimessä on c ja g ja x ja b voi olla Suomen asialla, eihän".

Skribenten lägger också arrogant ord i munnen på sin "vän" och insinuerar att denne på något sätt beundrar eller idealiserar (den dåvarande utrikesministern) "Cai-Göran Alexander Stubbs" mod, när Stubb vågar förespråka Natomedlemskap. Det här är oerhört tarvligt. Natoanhängarna utmålas som någon sorts ledarkult, och att så där frossa i Stubbs alla förnamn får en att tänka på hur den ryska extremhögern hittar på judiska efternamn åt ideologiska motståndare. Det där är något man kunde se på det rasistiska webbforumet Homma: "en sådan som har både c, g, x och b i sitt namn kan ju inte vara för Finlands bästa, nää".