Kun Erkki Tuomioja natseja tuki - När Erkki Tuomioja tog ställning för nazism

Toisin kuin monet Nato-mieliset kaverini, en pidä Erkki Tuomiojaa enkä Tarja Halosta lähtökohtaisesti stalinisteina enkä Venäjän vaikuttaja-agentteina. Nuoruudessani Tuomiojan päätoimittama Ydin-lehti tarjosi jokseenkin ainoan henkireiän vapaamielisten porvarien kasvattamalle pojalle, joka suhtautui kriittisesti kyseenalaistaen niin oikeiston kuin vasemmistonkin silloisiin dogmeihin. Mitä sitten Halosen Venäjää hyssyttelevään ulkopolitiikkaan tulee, se oli valtavirtaa kautta lännen tuossa uuden vuosituhannen alkuaikoina, kun koko EU oli tavallaan suomettunut, eli kaikki teeskentelivät Venäjän olevan matkalla vakaata demokratiaa kohti, vaikka paha suunta oli näkyvissä.

I motsats till en del Natovänliga kompisar anser jag inte att Erkki Tuomioja eller Tarja Halonen är stalinister eller ryska inflytelseagenter. När jag var ung var det tidskriften Ydin, vars chefredaktör Tuomioja var, som erbjöd det enda andningshålet för en ung kille uppfostrad av frisinnade borgare och som kritiskt ifrågasatte både vänsterns och högerns dåvarande dogmer. Vad sen gäller Halonens undfallande politik gentemot Ryssland, var det den attityd som praktiskt taget alla västliga ledare strax efter millennieskiftet antog: då var hela EU på sätt och vis finlandiserat, och alla intalade sig att Ryssland höll på att utvecklas till en stabil demokrati, även om det redan låg en massa illavarslande tecken i luften.

Tämä ei tarkoita, etten pitäisi Tuomiojan nykyistä ulkopoliittista asennetta täysin typeränä ja vahingollisena. Mies on nimittäin ryhmittäytynyt juuri sen vanhojen äijien porukan jatkoksi, joka nyt hätääntyneenä haluaa palata takaisin kekkoslaisuuteen ja YYA-tyyppiseen idänpolitiikkaan. Korostan sanaa "hätääntyneenä". Osa näistä ukoista voi olla suoran venäläisvaikutuksen alaisia, mutta todennäköisesti suuremmalla osalla vain on vaikeuksia myöntää itselleenkään Suomen turvallisuustilanteessa tapahtuneita muutoksia. Silloin yksi ihmiseläimen luonnollisista reaktioista on vetäytyä kuoreensa ja yrittää kieltää todellisuus.

Härmed vill jag inte antyda att jag inte anser Tuomiojas nuvarande utrikespolitiska hållning vara urdum och skadlig. Han har nämligen anslutit sig till precis det gäng gamla gubbar som nu panikartat vill återgå till vsb-politik gentemot Ryssland. Jag vill särskilt framhäva ordet "panik". En del av gubbarna må vara underkastade direkt ryskt inflytande, men sannolikt har de flesta bara svårt att medge, ens för sig själva, de förändringar som ägt rum i vår säkerhetssfär. Då är det det mänskliga djurets normala reaktion att dra sig inom sitt skal och försöka förneka verkligheten.

Ollessani teinipoika Tuomiojan edustama taho eli Sadankomitea tuntui vaihtoehdolta nimenomaan auktoriteetilla jyrääville äijille, jotka julistivat, että virallisen ulkopoliittisen linjan inhorealistinen tulkinta oli ainoa totuus ja että sen kyseenalaistaminen oli lähes maanpetoksellista touhua. Siksi pidänkin tyrmistyttävänä, että juuri Tuomiojasta on vanhoilla päivillään tullut juuri sellainen auktoriteettisetä. Hänen kantansa Saara Jantusen kirjaan informaatiosodasta on tiivistettävissä kahteen sanaan: "lukematta paskaa". Samalla asenteella on mennyt moni muukin vasemmistosta tai keskustasta ponnistava setämies, ja selvästi sovinistisesta asenteesta, suoranaisesta naisvihastakin on näkynyt esimerkkejä.

När jag var i tonåren framstod Tuomioja och De Hundras Kommitté som ett alternativ till precis detta: gubbar som med högdragen auktoritet förkunnade att den brutalt realistiska tolkningen av den officiella utrikespolitiska linjen var vägen, sanningen och livet och att det var i det närmaste landsförräderi att ifrågasätta den. Därför anser jag det vara förfärande att det är precis Tuomioja som på sina gamla dagar uppträder som en sådan auktoritär farbror. Han har avfärdat Saara Jantunens bok om informationskriget som skräp och samtidigt medgett att han inte ens läst den. Med samma attityd har boken förbigåtts av mången annan gubbe med vänster- eller centerbakgrund, och en del av dem har t o m visat vissa tecken på manschauvinism och öppet kvinnohat.

Tuomiojan asenteiden takana on tietysti kuusikymmenlukulainen pasifismi, joka toki oli jonkin verran riippuvuussuhteessa työväenliikkeen ja vasemmiston sotaväen vastaiseen näkemysmaailmaan. Vuoden 1918 jäljiltä vasemmistolaisen kuului meillä vierastaa armeijaa ja asepalvelusta, koska armeija oli vasemmistonäkökulmasta lahtarikaarti ja sen tehtävä nähtiin ensisijaisesti sisäpoliittisena. Sieltä kumpujen yöstä kumpuavat pohjimmiltaan myös Tuomiojan asenteet, varsinkin se ajattelutapa, että mitään Venäjän uhkaa ei ole eikä voi olla.

Tuomioja har givetvis sextiotalets pacifism att tacka för sina attityder, låt vara att denna pacifism här i Finland står i ett visst beroendeförhållande med vänsterns och arbetarrörelsens antimilitarism. Efter inbördeskriget var vänstern hos oss på något vis förpliktigad att ogilla armén och militärtjänsten, eftersom armén ur vänsterns synvinkel var ett slaktargarde riktat mot arbetarklassen. Det är från detta "kumlarnas mörker" som Tuomiojas inställningar till syvende och sist härstammar, särskilt tankesättet att något verkligt hot från ryska hållet aldrig kan existera.

Alkujaanhan Suomen sisällissota oli osa Venäjän sisällissotaa. Oliko se nyt tuo viimeinen kulttuuripaavimme Paavo Haavikko, jonka mielestä Suomen itsenäistyminen oli pikemminkin eräänlainen kompromissi tai hätäratkaisu kuin mikään vapausunelman todeksitulemus. Tästä asetelmasta seurasi sitten, että Neuvostoliitto oli työväenliikkeelle - kommunisteille avoimesti, monille sosiaalidemokraateille syvällä sydämessä ja sisikunnassa, vaikkei tiedostetusti - se osa vanhasta kotimaasta, jossa "meikäläiset" olivat päässeet voitolle, Suomi taas "valkoinen Suomi".

Det finska inbördeskriget började faktiskt som en del av det ryska. Var det nu vår siste kulturpåve Paavo Haavikko som tyckte att vår självständighet snarare var en kompromiss eller en nödlösning än någon frihetsdröm som gick i uppfyllelse. Därför framstod Sovjet för arbetarrörelsen - öppet för kommunister, men för många socialdemokrater omedvetet och djupt i själen - som den del av det gamla hemlandet där "de våra" segrat, medan Finland var "det vita Finland".

Tuntuu siltä, että Tuomiojan kaltaiset vanhat kuusikymmenlukulaiset eivät ole päässeet vieläkään irti tästä asetelmasta. Heidän näkökulmastaan "Venäjän uhka" on yhä pelkästään "valkoisen Suomen" keksimä pelottelukeino, ja Venäjällä pelotteleminen itsessään äärioikeistolaista. Näinhän ei nykyään enää ole, vaan Venäjä on uuden äärioikeiston strateginen yhteistyökumppani: molemmat taistelevat länsimaisen demokratian, sananvapauden, oikeusvaltion ym. tuhoamiseksi.

Det förefaller som om gamla sextitalister som Tuomioja aldrig kunnat lösgöra sig från den här konstellationen. Ur deras synvinkel är det ryska hotet bara en papperstiger "vita Finland" hittat på, och att skrämma folk med Ryssland är i och för sig något högerextremt. Så förhåller det sig inte längre, utan Ryssland är den nya extremhögerns strategiska samarbetspartner: bägge bekämpar västerländsk demokrati, uttrycksfrihet, rättsstat osv.

Kiistämällä Venäjän uhan Tuomioja kiistää äärioikeiston uhan, eli asettuu tosiasiassa äärioikeiston puolelle. Pitämällä jääräpäisesti hengissä käsitystä puolustuslaitoksestamme pelkkänä äärioikeiston sisäpoliittisena armeijana hän vahingoittaa isänmaan asiaa tarkalleen yhtä paljon kuin joku Ulla Appelsin, joka jankkaa, että "isänmaallisuus ei ole rasismia" ilmeisenä tarkoituksenaan puhtaaksipestä kaikki rasistiset äärioikeistolaiset ja esittää heidät vilpittöminä isänmaanystävinä. Nämä molemmat (heh heh) ääripäät estävät suurta yleisöä lopultakin tiedostamasta, että nykyinen äärioikeistomme on suorastaan mielenosoituksellisen välinpitämätön mistään mielekkäästi määritellystä Suomen edusta ja tosiasiassa Venäjän talutusnuorassa.

Genom att ignorera det ryska hotet ignorerar Tuomioja det högerextrema hotet och ställer sig sålunda objektivt sett på nazisternas sida. Genom att envist hålla vid liv uppfattningen om vår försvarsmakt som en rent inrikespolitisk, högerextrem armé tillfogar han fosterlandets sak precis lika mycket men som t ex chefredaktrisen för aftontidningen Ilta-Sanomat Ulla Appelsin, som gång på gång insisterar att "fosterländskhet inte är rasism", med det alltför uppenbara syftet att rentvätta alla rasistiska högerextremister och framställa dem som stora fosterlandsvänner. Både Appelsins och Tuomiojas gelikar hindrar publiken från att göra sig klart att vår nuvarande extremhöger i själva verket är demonstrativt likgiltig mot allt vad Finlands nationella intresse heter och i stället går i Rysslands ledband.

Jopa Tuomiojalta tulisi voida vaatia sen tosiasian tunnustamista, että nyky-Venäjä on ennen muuta imperialistinen ja pahantahtoinen valtio, joka haluaa sotaa. Tuomioja vain on nuoruudessaan kuunnellut liikaa Neuvostoliiton iljettävän siirappista propagandaa siitä, kuinka venäläiset eivät tahdo sotaa ja kuinka venäläiset muka ovat joutuneet kaikkia muita enemmän kärsimään sodasta. 

T o m Tuomioja borde kunna erkänna det faktumet att det nuvarande Ryssland framom allt är en imperialistisk, illasinnad och krigstokig stat. Tuomioja har dock tyvärr på sina späda ungdomsår hört alltför mycket sirapssöt rysk propaganda om hur ryssar kantänka inte vill ha krig och hur ryssar kantänka mer än någon annan fått lida av krig.

Itse asiassa todellisuus on toinen: venäläisiä enemmän joutuivat esimerkiksi toisessa maailmansodassa kärsimään ukrainalaiset ja valkovenäläiset yksinkertaisesti siitä syystä, että sattuivat olemaan saksalaisten hyökkäysreitillä. Nyt emme edes puhu niistä julmuuksista, joilla Neuvostoliitto pakotti kahden vaiheilla horjuneet rajamaiden väestöt ruotuunsa.

Verkligheten är dock en annan: ukrainarna och vitryssarna fick lida proportionellt mycket mer än ryssarna, av det enkla skälet att de råkade befinna sig på den tyska invasionsrutten. Nu tar vi inte ens upp de grymheter som Sovjetunionen begick för att tvinga tveksamma gränslandsbefolkningar tillbaka till fållan.

Mutta luonnollisesti Neuvostoliitto oli eräänlainen Venäjä ja nyky-Venäjä on eräänlainen Neuvostoliitto, joten nykyvenäläiset laskevat muiden neuvostokansojen kärsimykset omaan myötätuntotiliinsä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten Venäjä sekä neuvostoaikana että sen jälkeen riisti ja riistää alusmaitaan. Jopa Stalinin julmuudet vähemmistökansallisuuksia kohtaan lasketaan venäläisten sortamiseksi - samalla kuitenkin Stalinia pidetään nyky-Venäjällä laajalti esimerkillisenä johtajana juuri julmuutensa ja säälimättömyytensä vuoksi. (Logiikka on tunnetusti lännen jumalattomien homojen keksintö, jos Putinilta kysytään.)

Men när allt kommer omkring var Sovjetunionen en sorts Ryssland, och likaså är det nuvarande Ryssland en sorts Sovjet, vilket innebär att ryssarna i dag tillräknar sig de lidanden andra sovjetiska nationaliteter fått utstå. Det här är bara ett exempel på hur Ryssland både under sovjettiden och därefter exploaterade och exploaterar sitt kolonialrike. Även Stalins grymheter mot nationella minoriteter framställs som "förtryck mot ryssar" - samtidigt uppfattas Stalin i dagens Ryssland som exemplarisk ledare precis p g a sin brutalitet och obarmhärtighet. (Frågar man Putin är logik visst någonting gudlösa bögar i Väst hittat på...)

Esimerkiksi venäläiset fasistiset nationalistit esittävät Stalinin puhdistukset hyvänä ja toivottuna, isänmaallisena tekona: heidän mukaansa Lenin oli juutalainen, ainakin jonkinlainen "henkinen juutalainen", joka nosti kaltaisensa hallitsemaan Neuvostoliittoa, Stalin taas oikea kristillis-ortodoksinen kansanjohtaja, joka palautti venäläisille vallan ja surmasi juutalaiset, latvialaiset ym. alempiarvoisia kansoja edustavat eliitin jäsenet. Tällaista näkemystä levittelee avoimesti esimerkiksi Stanislav Kunjajev, pahamaineisen törkynationalistisen "Nash Sovremennik" ("Aikalaisemme") -aikakauslehden päätoimittaja.

Fascistiska nationalister i Ryssland ser Stalins utrensningar som någonting gott, önskvärt och fosterländskt. Enligt dem var Lenin jude, åtminstone på någon andlig eller abstrakt nivå, som lät Ryssland eller Sovjet styras av ett judiskt kotteri; Stalin däremot var en genuin kristlig-ortodox nationell ledare som återbördade makten till ryssarna och utplånade den tidigare eliten med dess judiska, lettiska och i allmänhet nationellt mindervärdiga medlemmar. Den här synen representeras bl a av Stanislav Kunjajev, chefredaktören för den illa beryktade skräpnationalistiska tidskriften "Nasj Sovremennik" ("Vår samtida").

Venäjän propagandalla on nykyään monia vetonauloja, joista sen tunnistaa. Yksi keskeisimmistä iskulauseista on, että vastustetaan yksinapaista, USA-keskeistä maailmaa. Itse asiassa se, mitä vastustetaan, on nimenomaan moninapainen maailma, jossa pienilläkin valtioilla on oikeus itsenäisyyteen ja jotain sanomista maailman asioihin. Viime aikoina USA, EU ja Nato ovat toimineet juuri tällaisen moninapaisuuden takaajina, ja sekös Putinia potuttaa.

Rysk propaganda har i dag många kännspaka dragplåster, inte minst det där snacket om att bekämpa en "enpolig" värld med Amerika som centrum. Det som bekämpas är dock snarare den flerpoliga världen där även små stater får vara självständiga och ha sin syl i världens väder. På sistone är det USA, EU och Nato som verkat som garanter för dylik flerpolighet, och man kan föreställa sig att detta går Putin på nerverna.

"Moninapaisuus" Putinin ja hänen kannattajiensa tarkoittamassa mielessä viittaa suurvaltojen konsertin aikakauteen. Putinin Venäjä on kuin tsaarin Venäjä, joka haluaa sopia muutaman itsenäisiksi toimijoiksi hyväksymänsä ison ja perinteikkään maan kanssa siitä, että Suomen, Ukrainan tai Moldovan kaltaiset intiaanireservaatit lasketaan Venäjän etupiiriin ja alistetaan ikuisiksi ajoiksi. "Moninapaisuus" tarkoittaa siis, että pienet valtiot eivät saa liittyä tasa-arvoisiin maailmanjärjestöihin (kuten EU:hun) tekemään keskinäistä yhteistyötä, vaan niiden tulee kuulua jonkin mafioson koplaan alistettuina pikkurosvoina. "Moninapaisuuden" puitteissa niitä mafiosoja on enemmän kuin yksi.

"Flerpolighet" i putinsk bemärkelse betecknar den världsordning som på gamla dagar hette stormakternas koncert. Putins Ryssland är som tsarens, och vill helst bli överens med ett par stora och anrika stater det accepterat som självständiga aktörer om att indianreservat som Finland, Ukraina och Moldavien för all framtid underkastas Rysslands överhöghet som en del av dess inflytelsessfär. "Flerpolighet" innebär alltså, att små stater inte får ansluta sig till världsorganisationer (som EU) för att samarbeta på jämlik basis, utan de tvingas bli enstaka småbovar i en maffialedares liga. "Flerpolighet" innebär att det är flera ligor och flera maffiabossar.

Tämä on yksi niitä asioita, joita Tuomiojan kaltaiset - tietenkin Venäjän kulttuurista ja historiasta sekä venäjän kielestä pimeän tietämättömät - poliitikot ja toimijat eivät kykene käsittämään. He eivät ymmärrä tsaarin Venäjän luonnetta ollenkaan. Tsaarin Venäjä oli lähes keskiaikainen teokratia, jossa keisarin valta oli Jumalan sallimus ja jossa demokratian ja perustuslain käsitteisiinkin suhtauduttiin kammoksuen siinä missä kommunismiin 1900-luvulla. Toki tsaarinvallan loppua kohti vapaamielisemmät ja pragmaattisemmat ajatukset saivat sijaa virkakoneistossa, mutta vastareaktiona tämä vain vahvisti ääritaantumuksellista mustasotnialaisuutta, joka nautti viimeisen tsaarin epävirallista tukea.

Det här är vad politiker och aktörer som Tuomioja - som inte har blekaste aning om vare sig rysk kultur och historia eller ryska språket - inte kan begripa. De vet inte vad Tsarryssland var för en stat. Det var en i det närmaste medeltida teokrati, där kejsaren fått sin makt av Gud och där begreppen "demokrati" och "konstitution" var lika förbjudna och avskydda som i många världens länder kommunismen på nittonhundratalet. Naturligtvis började mera liberala och pragmatiska tankar slå rot inom tjänstemannakåren mot slutet av tsartiden, men som en motreaktion förstärktes de extremt reaktionära svarta hundradena, som åtnjöt den siste kejsarens inofficiella stöd.

Kommunismi nyt oli mitä oli, mutta se oli aatehistoriallisesti katsoen moderni ja vallankumouksellinen ideologia - Ranskan vallankumouksen jälkeen syntynyt ja myös yritys laajentaa ja syventää Ranskan vallankumouksen aatteita. Vaikka joku Tuomioja ei mikään taistolainen ollutkaan, hän ymmärsi kommunismia sillä tavalla kuin Ranskan vallankumouksen jälkeisessä maailmassa varttuneet ymmärtävät toisiaan. Hän oli Neuvostoliiton kanssa samalla sivulla historiankirjassa. 

Kommunism var vad det var, men idéhistoriskt sett var det en modern och revolutionär ideologi - ett efter franska revolutionen tillkommet försök att utvidga och fördjupa de idéer franska revolutionen byggde på. Tuomioja var säkert ingen stalinist, men däremot förstod han kommunism, eftersom de som växt upp efter franska revolutionen i princip förstår varandra. Han och Sovjetunionen var på samma sida i historieboken.

Se, mikä Tuomiojalle ei mene jakeluun, on, että Putinin Venäjä ei todellakaan ole samalla sivulla hänen kanssaan. Putin pyrkii takaisin sellaiseen menneisyyteen, jota olemme itsestäänselvimpänä asiana maailmassa pitäneet lopullisesti menneenä menneisyytenä: Ranskan vallankumousta edeltävään aikaan, ns. ancien régimeen eli suomalaisemmin vanhaan valtaan ("regiimi" ei ole suomen kielen sana, eikä siitä sellaista tule). Toki Putin on varmasti valmis hyödyntämään modernin totalitarismin keinoja restauroidun vanhan vallan ylläpitämiseksi, mutta koko hänen ideansa on tuhota moderni demokratia, jota hän pitää uhkana samalla tavalla kuin tsaarit pitivät sitä uhkana.

Vad Tuomioja däremot inte begriper är att Putins Ryssland inte längre är på den sidan i boken. Putin vill återupprätta ett förflutet som vi alla föreställde oss verkligen var förflutet och inte kunde komma tillbaka: tiden före franska revolutionen, den såkallade ancien régime. Naturligtvis är Putin beredd att tillämpa den moderna totalitarismens skräckmedel för att upprätthålla den restaurerade ancien régime, men hela hans idé är att tillintetgöra modern demokrati, som för honom utgör ett hot precis som på sin tid för tsarväldet.

Neuvostoliitto oli periaatteessa valmis sietämään kapitalistista Suomea naapurinaan, koska marxismin teoria sanoi, että kapitalistiset maat historian edetessä vääjäämätöntä kulkuaan ja ajan koittaessa lopulta tippuisivat kommunististen mahtien käsiin kuin kypsät hedelmät. Sitä vastoin nykyiselle Venäjälle demokratia, oikeusvaltio ja perustuslaki ovat yhtä lailla myrkkyä kuin ne olivat aikoinaan tsaarille. Länsimainen demokratia on Putinille "värivallankumouksen" tartunnanlähde. Siksi Putin haluaa tuhota koko länsimaisen demokratian sisältä päin.

Det kommunistiska Sovjet tolererade det kapitalistiska Finland som granne, eftersom den marxistiska teorin sade att kapitalistiska länder i historiens grymma gång till slut skulle trilla ner från trädet som mogna frukter och hamna i händerna på kommunistiska makter. Däremot är demokrati, rättsstat och konstitutionalism lika mycket gift för Putins Ryssland som på sin tid för tsaren. Den västerländska demokratin utgör för Putin en "färgrevolutionär" smittokälla. Därför vill Putin tillintetgöra den västerländska demokratin inifrån.

Kysyessäni vasemmistolaisilta, muun muassa tuomiojalaista pasifismia edustavilta, mitä Venäjän kanssa pitäisi tehdä, vastaus on aina, että pitäisi neuvotella. Mutta entä jos ristiriita Venäjän ja Suomen etujen välillä on sovittamaton? Haluatko sinä tosiaankin sallia sen, että oikeutesi, joita olet pitänyt luovuttamattomina ja itsestään selvinä lapsuudesta asti, neuvotellaan Venäjän mieliksi pois?

När jag frågar vänstermänniskor, bl a tuomiojanska pacifister, vad man enligt deras åsikt ska göra med Ryssland, lyder svaret alltid: förhandla. Men om det då finns en oförsonlig intressekonflikt mellan de två länderna? Vill du verkligen tillåta att rättigheter som du sedan barndomen uppfattat som oförytterliga och självklara förhandlas bort för att göra Ryssland till lags?

Kun sitten kysyn vasemmistolaisilta, mitä tehdään jos neuvottelut eivät johda mihinkään - jos Venäjä vaatii sitä, mitä emme voi antaa pois antamatta sieluamme - joko minulle ei vastata mitään, minut leimataan provokaattoriksi tai sitten sitä neuvottelemista tarjotaan maailman tappiin asti. 

När jag sen frågar vänstermänniskor vad vi ska göra om förhandlingarna inte leder till ett acceptabelt resultat - om Ryssland kräver det som vi inte kan ge utan att sälja vår själ - får jag antingen inget svar alls, eller blir utskälld som provokatör, om opponenten inte insisterar på att förhandla, förhandla, förhandla utan att begripa vad jag säger.

Koskaan minulle ei kerrota, mikä se suunnitelma B on, johon turvaudutaan sitten kun neuvottelut kariutuvat. Koskaan se ei tietenkään voi olla Nato-jäsenyys, mutta ei se tunnu olevan maanpuolustuksen vahvistaminenkaan, koska vasemmistopasifistit ovat aina vastustaneet maanpuolustusta itsetarkoituksellisesti.

Om förhandlingarna kraschar, vad är alternativet då? Det berättar de aldrig för mig. Det kan givetvis inte vara Natomedlemskapet, men det självständiga försvaret kan inte förstärkas heller, eftersom vänsterpacifism i princip alltid handlat om att bekämpa försvaret bara för att jäklas.

Tuomiojalaista pasifistia ei kiinnosta edes varautuminen hybridiuhkiin eikä infosotaan. Silloin minun nuoruudessani yksi peruste aseistakieltäytymiselle oli kuitenkin juuri ajatus, että patruunanpauke ja pyssyleikit olivat vanhanaikaisia ja että tulevaisuuden uhat tulisivat - niin, ehkäpä juuri tietoverkkoja myöten. 

Den tuomiojanske pacifisten är inte intresserad av att förbereda sig för hybridhot och informationskrig. Men när jag var en ung vapenvägrare så var ett av de tyngst vägande skälen till att bli civiltjänstgörare att bösslekar och gevärsexercis var någonting föräldrat och att framtida hot skulle smyga sig in - javisst, t ex genom datanät. 

Nyt käsillä on aikakausi, jolloin ne tietoverkkouhat ja informaatiosota ovat todellisuutta. Ja mitä tekevät Tuomiojan kaltaiset? He väittävät, että tietoverkkosodasta puhuminenkin on russofobiaa ja Venäjä-pelon lietsontaa. 

Den dagen har nu kommit: datahot och informationskrig är verklighet. Och vad gör Tuomiojas likar? De påstår att det är russofobi och skräckmakeri att alls tala om datanätskrig.

Tietenkin sama porukka myös haluaa ottaa puheeksi lännen harjoittaman informaatiovaikuttamisen aina kun Venäjän nimikin mainitaan. Venäjää ei heidän mielestään koskaan saisi arvostella korostamatta lännen olevan yhtä paha, ellei pahempi. 

Samma gäng vill givetvis också alltid ta upp det västliga informationsinflytandet bara man nämner Ryssland vid namn. Ryssland får man enligt dem aldrig kritisera utan att framhäva att Väst är etter värre.

Länsimaat eivät kuitenkaan pyri kaatamaan Suomen yhteiskuntarauhaa, eikä täällä mikään läntinen tiedustelupalvelu rasismia eikä fasismia levitä. Kokonaan toinen asia on, että rasistisen propagandan takana on varmasti myös läntisiä äärijärjestöjä - mutta esimerkiksi amerikkalaiset organisoituneet rasistit ovat jo kauan sitten avoimesti ilmoittautuneetkin Putinin tukijoukkoihin.

Väst försöker dock inte förstöra samhällsfreden i Finland, och några västliga underrättelsetjänster försöker inte sprida fascism eller rasism i vårt land. Det är sedan en helt annan historia att det säkert också står västliga extremistorganisationer bakom den allestädes närvarande rasistiska propagandan - men organiserade rasister t ex i Förenta Staterna har för länge sen anmält sig till Putins stödtrupper.

Sanon ihan suoraan, että minusta meitä 80-90-luvun aseistakieltäytyjäpoikia on huijattu. Annoimme hämätä itsemme luulemaan, että rauhanliikkeellä oli armeijaa paremmat ja eteenkatsovammat visiot maailmanpolitiikan ja sodan tulevaisuudesta. Mutta kuten tämä hybridisotaesimerkki osoittaa, ne visiot olivat vain käden ulottuville sattunut nuija, jolla tuomiojalaiset pasifistit löivät armeijaa, itsetarkoituksellisesti. 

Jag vill säga det öppet: jag tycker att vi vapenvägrarkillar från åtti-nittitalet har blivit grundlurade. Vi lät oss duperas till att tro, att fredsrörelsen hade bättre och mera framsynta visioner än armén om hur världspolitik och krig skulle gestalta sig i framtiden. Men som exemplet med hybridkriget här visar, var visionerna bara en klubba som tuomiojanska pacifister råkade ha inom räckhåll och pryglade armén med.

Nyt kun ne visiot ovat toteutuneet, samaiset pasifistit eivät suinkaan uneksi vielä utooppisempia, vaan tarjoavat meille 70-luvun yya-keittolan kesäkeittoa suurena herkkuna. Älkää jaksako. Se oli helvetin pahaa litkua jo 70-luvulla.

I dag har deras visioner från i går gått i uppfyllelse, men i stället för att ha ännu mera utopiska visioner att erbjuda prackar de på oss snålsoppa från vsb-köket på sjuttitalet som om det vore mat för gudarna. Sluta för fan. Det var oätbar smörja redan på sjuttiotalet.

Asiaan tietysti liittyy myös höpinä siitä, kuinka meillä täällä Suomessa muka ollaan erityisen hyviä Venäjän tuntijoita ja kuinka täkäläinen lapsenusko venäläiseen propagandaan muka ilmentäisi jotain poliittista tai tieteellistä osaamista. Tämä itsepetos jaksaisi naurattaa, ellei nauru olisi jo kauan sitten tarttunut kurkkuun. Emme me ole mitään erityisen kaksisia Venäjän tuntijoita, ja lännessä on itse asiassa kylmän sodan aikana perehdytty itänaapurimme asioihin paljon syvällisemmin kuin Suomessa koskaan.

Sen brukar man också svamla skit om hur vi här i Finland kantänka är stora experter på Ryssland och hur vår kolartro på rysk propaganda kantänka är ett tecken på expertis. Det här självbedrägeriet vore något att skratta åt om inte skrattet för längesen hade fastnat i strupen. Vi är inte särskilt kloka på Ryssland, och under kalla kriget har man i Väst faktiskt studerat vår östra granne mycket mera ingående än någonsin i vårt land.

Kuten omien venäjänopintojeni aikana huomasin, niin neuvosto-oloihin kuin Venäjän kirjallisuuteen on varsin helppo perehtyä lukemalla englannin-, saksan- ja ruotsinkielisiä tieteellisiä teoksia tai käännöksiä venäjästä. Lännessä nimittäin Neuvostoliitto ja Venäjä oikeasti tunnettiin, toisin kuin Suomessa ja suomeksi. Tämä onkin perussyy, miksi venäjän taitoni on jäänyt niin luvattoman huonoksi: kieltä ei oikeasti tarvitse edes se, joka kouluttautuu Venäjän tuntijaksi.

Som jag under mina egna studier i ryska kunde konstatera är det rätt lätt att bli expert både på verkligheten i Sovjet och på rysk litteratur genom att läsa vetenskapliga skrifter på engelska, tyska och svenska och ryska böcker översatta till dessa språk. I Väst fanns det nämligen Sovjet- och Rysslandforskning på mycket högre nivå än i Finland och på finska. Det här är orsaken till att mina kunskaper i ryska förblivit så klena: språket är inte nödvändigt ens för att inhämta djupgående sakkunskap på Ryssland.

Suomalaisten "Venäjän tuntemus", varsinkin poliitikkopiireissä, tarkoittaa ennen muuta asioiden tarkastelemista Venäjän näkökulmasta ja Venäjän intresseistä käsin. Suomalaisen ulkopolitiikan periaatteena oli Kekkosen aikana ja vähän sen jälkeenkin Neuvostoliiton, eli Venäjän, aikeiden ennakointi. 

Att vara Rysslandskännare i Finland innebär - särskilt i politikerkretsarna - att granska saker och ting ur Rysslands synvinkel och utifrån Rysslands intressen. Finsk utrikespolitik utgick både på Kekkonentiden och länge därefter från att på förhand gissa sig till Sovjets, eller Rysslands, avsikter.

Tästä kasvoi kokonainen traditio, ellei uskonto; ja juuri uskonnollisten tai kulttimaisten piirteittensä takia se on jotain aivan muuta kuin asiantuntemusta. Tietenkin tämä kultti on vakavasti ristiriidassa oikean asiantuntemuksen kanssa, minkä näimme hiljattain siitä hysteerisestä vastaanotosta, jonka Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-realismi sai vastaansa.

Det här blev en tradition i sig, om inte en religion, och det är precis de religiösa eller kultliknande dragen som gör det till någonting helt annat än sakkunskap. Kulten kan givetvis inte stå ut med genuin sakkunskap, vilket nyligen manifesterade sig i den hysteriska mottagning som Utrikespolitiska institutets Rysslandrealism fick av politikerna.

Kultti lähtee siitä, että Venäjällä on aina mystiset syynsä menetellä kuten se menettelee ja että nämä syyt voidaan ankaralla eksegeesillä ja pyhien tekstien tulkinnalla selvittää ja ennakoida. Tässä ei sinänsä olisi mitään väärää, ellei tähän liittyisi haluttomuus soveltaa Venäjään samoja moraalisääntöjä ja samaa kansainvälistä lakia kuin muihin maihin. Venäjälle halutaan aina antaa erioikeus sortaa, tappaa ja hyökätä siksi, että Venäjän historialliset kärsimykset ja niistä juontuvat legitiimit turvallisuusedut muka näin vaativat. Ilmeisesti muilla mailla sitten ei ole legitiimejä turvallisuusetuja ollenkaan, saati sitten historiallisia kärsimyksiä joita pitäisi kunnioittaa.

Kulten utgår från att Ryssland alltid har sina mystiska skäl att handla som det gör och att dessa skäl genom sträng exeges och tolkning av heliga texter kan förutses och anteciperas. Det här skulle det inte vara något fel med, om detta inte skulle ackompanjeras av en ovilja att på Ryssland tillämpa samma moralregler och samma internationella lag som på andra länder. Ryssland erbjuds alltid privilegiet att förtrycka, döda och invadera därför att Rysslands historiska lidanden och därur härledda legitima säkerhetsintressen kantänka så kräver. Uppenbarligen har andra länder inte några legitima säkerhetsintressen alls, ännu mindre några historiska lidanden vars minne bör respekteras.

Yhtä tyhjänpäiväistä kaksinaismoraalia (ei "kaksoisstandardia", senkin kielipuolet juntit) edustaa se, että Venäjällä muka pitäisi olla oikeus historiallisiin alueisiinsa. Jos Venäjällä on, miksi ihmeessä kaikilla muilla ei saisi olla? Jos Venäjällä on, miksi Suomi ei saisi vaatia takaisin omia itäalueitaan?

En liknande dubbelmoral ser vi i den förståelse som våra självutnämnda experter uppbringar för Rysslands krav på att få tillbaka sina historiska områden. Om Ryssland har legitimt anspråk på sina historiska områden, varför har inte någon annan det? Varför kunde Finland då inte ställa krav på sina förlorade områden öster om gränsen?

Jos kaikkiin maihin sovellettaisiin samanlaista ymmärtävää ja myötäkarvaan silittävää asennetta kuin Venäjään, maailma olisi varsin nopeasti täynnä väkivaltaa ja kaaosta, kun kaikki alkaisivat kahmia toisiltaan alueita, "joihin niillä on historiallinen oikeus". Huomattavasti parempi vaihtoehto on se, jossa olemassaolevia rajoja lähtökohtaisesti noudatetaan eikä niitä muuteta kuin koko maailmanyhteisön suojeluksessa ja suostumuksella.

Skulle den medhårsstrykande och förståelsefulla attityd som vi förväntas hysa mot Ryssland tillämpas på alla andra länder, så skulle världen snabbt gå under i en malström av våld och kaos, när alla skulle försöka återerövra områden de "har historiskt anspråk på". Det är ett mycket bättre alternativ att i princip hålla sig till de existerande gränserna och endast ändra på dem under hela väldssamfundets beskydd och med dess samtycke.

Kaikki puhe siitä, kuinka Krim pitäisi jonkin geopoliittisen periaatteen vuoksi jättää Venäjän haltuun "ikiaikaisena venäläisalueena", sivuuttaa täysin Krimin tataarien oikeudet. Tataarit joutuivat tunnetusti Stalinin aikana karkoitetuiksi kotiseudultaan jokseenkin rasistisin perustein. Neuvostojärjestelmän romahdettua he saivat palata Krimille, missä he sitten organisoituivat tavoitteenaan kulttuuriautonomia.

Allt svammel om hur Krim såsom "urgammalt ryskt område" av någon sorts geopolitiska skäl borde överlåtas till Ryssland förbigår helt krimtatarernas rättigheter. Tatarerna blev som bekant under Stalintiden deporterade från sitt hemland på rent rasistiska grunder. När sovjetstaten väl kraschat fick de återvända till Krim, där de organiserade sig med en kulturell autonomi som målsättning.

Krimin tataarien olot Ukrainassa eivät olleet ihanteelliset, mutta Ukraina ei liioin vainonnut heitä. Ennen muuta maassa oli kaikista ongelmista huolimatta edes sen tasoinen demokratia, että he saattoivat ajaa sen puitteissa asiaansa vähemmistöryhmänä. 

Tatarerna i Ukraina hade det visst inte idealiskt, men några förföljelser behövde de inte vara rädda för. Framom allt hade landet trots alla sina problem en såtillvida stabil demokrati att de kunde plädera för sin sak som en minoritetsgrupp.

Venäjä sitä vastoin on kieltänyt Krimin tataarien kaikki kansalaisjärjestöt terroristijärjestöinä, epäilemättä leimaten ne islamistisiksi. Todellisuudessa kuitenkin tataariyhteisön johtaja Mustafa Cemilev-Qırımoğlu on kaukana siitä, itse asiassa joutui vuonna 2009 ääri-islamistien uhkaamaksikin - jolloin Ukrainan turvallisuuspalvelu suojeli häntä ja pidätti häntä häiriköineet.

Ryssland har däremot förbjudit alla krimtatariska medborgerliga organisationer som terroristligor och säkert också utmålat dem som islamistiska. Tatarledaren Mustafa Cemilev-Qırımoğlu har dock ingenting att göra med islamistiska terrorister, år 2009 mordhotades han av dem - och då tog den ukrainska säkerhetstjänsten honom i beskydd och arresterade fridsstörarna.

Krimin tataarit olivat siis integroitumassa osaksi ukrainalaista yhteiskuntaa, vaikka maakysymys yhä hiersi välejä hallituksen kanssa. Sitten tuli Venäjä - taas kerran - miehittämään tataarien kotiseudun ja sortamaan heitä. On turha yrittää selittää, että nyky-Venäjä olisi eri maa kuin se Neuvostoliitto, joka karkotti tataarit Krimiltä: Stalinin julman sortajankäden masokistinen kaipuu on jo kauan sitten integroitu osaksi Putinin venäläistä uusnationalismia. Putinin Venäjää on pidettävä yksiselitteisesti Neuvostoliiton moraalisena ja henkisenä manttelinperijänä, ainakin kaikkien kansanmurhien ja muiden ihmiskuntaa vastaan suuntautuneiden rikosten osalta.

Krimtatarerna höll sålunda på att accepteras som en del av ukrainska samhället, låt vara att frågan om deras markägande alltjämt gav upphov till en hel del konflikter med överheten. Sen kom Ryssland för att en gång till ockupera tatarernas hemtrakter och förtrycka dem. Och försök nu inte påstå att det nuvarande Ryssland vore ett annat land än det Sovjet som deporterade tatarerna från Krim: en masochistisk längtan efter Stalin, hans grymheter och förtryck har för längesen blivit en oåtskiljbar del av den ryska nynationalismen. Putins Ryssland bör entydigt uppfattas som Sovjetunionens moraliska och andliga arvtagare, åtminstone vad gäller sovjetiska folkmord och övriga brott mot mänskligheten.

Olen sanonut, että äärioikeiston ainoa järkevä yhteiskunnallinen funktio on julistaa maanpuolustuksen tärkeyttä silloin kun kukaan muu ei uskalla siitä puhua. Nykyinen äärioikeistomme, joka suorastaan rukoilee Venäjän joukkoja tänne tappamaan, ryöstämään ja raiskaamaan, on siksi turha kapistus. Vastaavasti moralistivasemmiston tulisi voida odottaa ottavan kantaa sorrettujen puolesta sortavia vastaan. Jos moralistivasemmisto ei siihen kykene, se on yhtä lailla turha kapistus. 

Jag har tidigare sagt att den enda förnuftiga samhälleliga uppgift en nationalistisk extremhöger i en demokratisk stat kan ha att uppfylla är att förkunna nödvändigheten av en någorlunda fungerande försvarsmakt när ingen annan vågar tala om saken. Vår nuvarande extremhöger, som formligen beder Ryssland om att skicka sina trupper hit för att mörda, plundra och våldta, har vi sålunda ingen användning för. På ett liknande sätt kan vi förvänta av en moralistisk vänster att den tar de förtryckta i försvar mot förtryckarna. En moralistisk vänster som inte är kapabel till detta har vi precis lika litet användning för.

Kuka on Krimillä sorrettu, joka vaatii oikeuksiaan? Tataarit. Kuka on Krimillä sortaja, joka riistää heidän oikeutensa? Venäjä. Miten Krimin tataarit ovat ajaneet asiaansa? Laillisin ja maltillisin keinoin, ilman väkivaltaa ja valheita, vaikka heidän jos kenen olisi ymmärrettävää turvautua aseisiin ja terrorismiin. 

Vem är på Krim den som förtrycks och som kräver sina rättigheter? Tatarerna. Vem är på Krim förtryckaren som fråntar dem rättigheterna? Ryssland. Hur har tatarerna på Krim krävt sina rättigheter? Legalistiskt och moderat, trots att de om några skulle ha alla förståeliga skäl i världen att ta till vapen och övergå till terrorism.

Eikö heistä tällä taustalla pitäisi tulla kaikkien maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta vaativien vasemmistoidealistien lempilapsia? Pitäisi. Mutta sen sijaan että joku Tuomioja ottaisi kantaa näiden sorrettujen puolesta, hän alkaa selittää jotain USA:sta ja Natosta, ellei sitten lauo jotain ihan kekkosmaista reaalipolitiikkaa.

Borde inte krimtatarerna därför väcka förbehållslösa sympatier hos alla vänsteridealister som kräver global rättvisa? Jovisst. Men Tuomioja tar inte ställning för dessa förtryckta, i stället börjar han antingen prata strunt om USA och Nato, eller till och med köra med realpolitik i värsta Kekkonenstil. 

Krim asettaa Tuomiojan kaltaisten pasifistien maailmankuvan kyseenalaiseksi toisellakin tavalla. Aikoinaan nimittäin Venäjä suostui luopumaan Krimistä siksi, että Ukraina puolestaan julistautui ydinaseettomaksi. Äkkinäinen luulisi että rauhanliike olisi antanut tälle yksipuoliselle aseriisunnalle suuren symbolimerkityksen ja julmistunut Venäjälle hyökkäyksestä todelliseen rauhanvaltioon Ukrainaan.

Krim ifrågasätter tuomiojanska pacifisters världsbild även på ett annat sätt. På sin tid gick Ryssland med på att ge avkall på Krim därför att Ukraina å sin sida förklarade sig kärnvapenfritt. Förlåt en yngling, men borde inte fredsrörelsen tillmäta denna ensidiga nedrustning stor symbolisk betydelse och ondgöra sig över att Ryssland så här lömskt invaderar Ukraina, som så här konkret demonstrerat sin fredskärlek?

Krimin tapauksen pitäisi nimittäin saada paatuneinkin pasifisti ainakin pohtimaan vakaumuksensa mielekkyyttä. Voiko olla gandhilainen tai jeesusmainen toisen posken kääntäjä, jos vastapuolella on täysin moraaliton ja armoton taho? Säälivä ja myötäkarvaan silittelevä asenne Venäjään on kuitenkin niin syvällä ns. sivistyneistön alitajunnassa, että ajatus pahantahtoisesta, imperialistisesta ja julmasta Venäjästä ei ilmeisesti juolahda mieleenkään. On helpompaa syyttää Ukrainaa fasismista ja länsimaista demokratiaa...niin mistä? Itsenäisyyden huonon esimerkin näyttämisestä Ukrainalle, jonka olisi parempi pysyä Venäjän huomassa?

Fallet med Krim borde nämligen åtminstone få den mest inbitne pacifist att åtminstone kritiskt reflektera över sin övertygelse. Kan man vara gandhian, kan man som Jesus vända andra kinden till, om man konfronteras med en helt omoralisk och obarmhärtig motståndare? Medlidande med och undfallenhet mot Ryssland har dock etsat sig så djupt in i den såkallade intelligentians undermedvetna, att tanken om ett illvilligt, imperialistiskt och grymt Ryssland inte ens faller någon in. Det är lättare att beskylla Ukraina för fascism och den västerländska demokratin...för vad? För att förföra Ukraina till självständighet, när ukrainarna skulle ha det bättre som ryska undersåtar?

Bäckman palasi ruotuun/Bäckman återvände till fållan

Johan Bäckman, joka on monissa kannanotoissaan myötäillyt persuja esimerkiksi ruotsin kielen aseman osalta, teki hiljattain aikamoisen irtioton vaatiessaan puoluetta kiellettäväksi Pariisin rauhansopimuksen nojalla. Tietenkin Pariisin rauhansopimuksen: sehän on solmittu hänelle pyhän Neuvostoliiton kanssa, ja Neuvostoliitto on kyseisen herran mielestä tärkeämpi oikeuslähde kuin Suomen laki, perustuslaki ja Ihmisoikeuksien julistus yhteensä. Näyttää kuitenkin siltä, että Bäckman on palannut takaisin vanhaan kamuiluunsa äärioikeiston kanssa.

Eräs tuttavapiiriini kuuluva toimittaja on näet joutunut rasis... ei kun maahanmuuttokriitikoita liehittelevän ”MV-lehden” hampaisiin, koska hän muka on...venäläisvastainen! Ja koettakaahan arvata, miten Bäckman on reagoinut asiaan. Tietenkin yhtymällä MV-lehden kuoroon ja totta kai myös rasittamalla viranomaisia uudella valituksella, ilmiannolla tai selvityspyynnöllä.

Tämä on taas kerran yksi merkki siitä, että MV-lehti toimii sekä maahanmuuttokriitikoiden että putinistien äänitorvena, eli persut ja hommalaiset saisivat jo lopettaa löpinänsä siitä, kuinka isänmaallisia muka ovat. Eiköhän se ole tullut jo aika selväksi, että samalla puolella ovat Homma ja Putin. Viime vaalithan voitti persuille juuri MV-lehti strategisesti oikealla hetkellä heittämillään jutuilla, joissa mässäiltiin maahanmuuttajien raiskauksilla – ennakkoäänien perusteella näytti siltä kuin persut häviäisivät massiivisesti, mutta tämä venäläismielinen lehti tuli auttamaan karkealla rasistipropagandallaan.

Venäläismielisistä häiriköistä pitää muuten vielä mainita Janos Putkonen, joka on nyt siirtynyt sinne, missä maailmanvenäläisyys käy pyhää sotaansa eli Itä-Ukrainan pelletasavaltaan (en voisi vähempää välittää siitä, mikä kyseisen tekeleen virallinen nimi on). Hän ei ilmeisesti – hassua kyllä – osannut sanaakaan venäjää tullessaan pyhään Siioniinsa, mutta sehän ei hänen tahtiaan haittaa. Mutta luottomies tuntuu olevan, hänelle on nimittäin uskottu tehtäväksi päättää pelletasavallan alueelle pyrkivien journalistien akkreditoinnista. Ilmeisesti se ulkomailta tulevien aateveljien nostaminen päättäviin asemiin ilman kansalaisuutta ja kielitaitoa ei niin kamalan paheksuttavaa olekaan, jos sitä harjoittaa venäläismielinen maa.

Lopuksi tahattoman huumorin mestari Timo Soinin taidonnäyte. Hän sanoi juuri, että Venäjän rajavalvonta on esikuvallista. Hommallako se oli jo vuosia sitten se möläys, että Suomeen pitäisi saada Venäjän maahanmuuttopolitiikka ja rajavalvonta - nyt se on sitten ehtinyt Soininkin puheisiin. No, Venäjällä on arvioiden mukaan 10-12 miljoonaa paperitonta maahanmuuttajaa. Venäjän väestö on noin puolitoista sataa miljoonaa, eli siellä on rekisteröimättömiä maahanmuuttajia suhteessa yhtä paljon tai enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä. Ihan oikeastiko meillä pitäisi olla kolmesataa tuhatta luvatonta maassaoleskelijaa, Timo?

PS. Näköjään näitä persu-uutisia tulee nopeammin kuin niitä ehtii huomatakaan. Tätä kirjoittaessani saapui tieto, että Suomen Vastarintaliikkeen laillisuusselvitys ei etene oikeusministeriössä. Ilmeisesti perussuomalainen oikeusministerimme ymmärtää, että siinä selvityksessä paljastuisivat puolueen fasistiyhteydet, mahdollisesti myös puolueen Venäjä-yhteydet, jos niissä huhuissa Vastarintaliikkeen venäläisistä kavereista on perää.

Finlands mest ökände putinist Johan Bäckman, som i många av sina uttalanden kommit sannfinländarna nära t ex vad gäller svenskans ställning i Finland, bröt nyligen bryskt med sin tidigare linje när han krävde att sannfinländska partiet skulle förbjudas p g a fredsfördraget i Paris. Naturligtvis fredsfördraget i Paris, eftersom det är ett fördrag som det för Bäckman heliga Sovjetunionen är en signatär till, och frågar man honom är Sovjet en viktigare rättskälla än Finlands lag, Finlands grundlag och Förklaringen av de mänskliga rättigheterna ihopräknade. Nu verkar det dock att brytningen är förbi och Bäckman igen står i maskopi med extremhögern.

En journalist jag känner har nämligen smutskastats av den rasis... jag menar ”invandringskritiskt inriktade” webbtidningen ”MV-lehti”, eftersom han kantänka är... ryssfientlig! Försök gissa, hur Bäckman reagerat på detta. Hur annars än genom att ansluta sig till samma kör med MV-lehti, och antagligen blir det snart även ett och annat överklagande, en och annan angivelse eller utredningsbegäran han tänker belasta myndigheterna med.

Det här är ännu ett tecken på att MV-lehti fungerar som gemensamt språkrör åt invandrarkritiker och putinister, dvs sannfinländarna och hommaiterna borde äntligen sluta svamla om hur fosterländska de kantänka är. Det var ju MV-lehti som vann valet åt sannfinländarna genom att vid en strategiskt väl vald tidpunkt ge ut drapor som frossade i invandrarvåldtäkter – förhandsrösterna gav vid handen att sannfinnarna skulle förlora stort, men denna rysksinnade tidning kom med sin grova rasistpropaganda till undsättning.

Vad gäller rysksinnade bråkstakar bör jag ännu ta upp Janos Putkonen. Tidigare har han varit mest känd för sina desinformationsmedier på webben, men nu har han flyttat dit där världsryskheten för sitt heliga krig mot otrogna, dvs till pellejönsrepubliken i Östra Ukraina (jag tänker faktiskt ge katten i att ta reda på vad eländet officiellt heter). Roligt nog behärskade han inte ett enda ord ryska när han kom till sitt älskade Sion, men det stoppade honom inte. Han förefaller redan åtnjuta stort förtroende hos de makthavande i ”republiken”, han har nämligen anförtrotts uppgiften att besluta om nya journalistakkrediteringar. Tydligen är det helt okej att upphöja utländska meningsfränder till inflytelserika positioner om det är en rysksinnad regim som gör det.

Sen bör jag även skriva ett par ord om Timo Soinis nyaste mästerprov i oavsiktlig humor. Han har just sagt att gränskontrollerna i Ryssland fungerar bättre än någonstans. Tydligen har han läst rasistforumet Homma, där det redan för ett par år sen föreslogs att Finland borde införa invandringspolitik och gränskontroll modellerad på ryska förebilder. Nu förhåller det dock så att det finns enligt uppskattning tie till tolv miljoner odokumenterade invandrare i Ryssland. Den ryska befolkningen utgör ungefär etthundrafemti miljoner, så andelen oregistrerade invandrare är i Ryssland proportionellt lika stor som andelen svensktalande i Finland. Menar Timo verkligen att vi borde ha åtminstone trehundratusen olovliga invandrare här?

PS. Det är tydligen omöjligt att hålla sig a jour med nyheterna om sannfinländarna. Medan jag höll på att skriva det här fick vi veta att kraven på en utredning av Finska Motståndrörelsens laglighetsstatus inte har lett till konkreta resultat på justitieministeriet. Tydligen begriper vår sannfinländske justitieminister att en sådan utredning skulle avslöja partiets täta kontakter med fascisterna, kanske även med Ryssland, om det stämmer att Motståndrörelsen umgås med ryska själsfränder, som det ryktats.

Suomalainen terroristi vieraan kypärän alla – En finsk terrorist i krigstjänst hos främmande makt

Koska tämä Olli Immosen nostama rasismikriittisyyden aalto on vähän varastanut huomiota, on syytä ottaa puheeksi se toinen lempiaiheeni, eli Venäjän rikollinen ja laiton terrorihyökkäys Ukrainaan. Hupaisaa kyllä Johan Bäckman, joka aivan hiljattain oli tunnelmoinut perussuomalaisten ihanalla länsivastaisuudella, innostui nyt vaatimaan perussuomalaisen puolueen hajottamista – vetoamalla Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimukseen, joka kieltää fasistiset järjestöt. Tietysti tämän saattaa tulkita niinkin, että Bäckman koetti antaa perussuomalaisten vastustajille kuoleman suudelmaa. Persut ja rasistit ovat jo vuosikausia leimanneet kaikki kritisoijansa kommunisteiksi ja Venäjän asiamiehiksi, ja Bäckman oli ikään kuin antamassa heille todisteita.

Viime viikolla nimittäin Aamulehti kertoi suomalaisesta vapaaehtoistaistelijasta, joka oli mennyt Donbassiin sotimaan. Kukahan hänet muuten oli värvännyt? Minulla on omat epäilykseni, ja ihmettelen kovasti, onko tällainen ulkomaiden sotiin värväytyminen ja värvääminen Suomessa oikein laillistakaan. Hompanssit – ja heidän lisäkseen ihan fiksut ihmiset – kauhistelevat kyllä sitä pientä joukkoa, joka änkeää Isisin riveihin, ja toki aivan aiheesta.

Hommalaisia ei kuitenkaan juuri tunnu huolettavan se mahdollisuus, että maassa alkaisi olla venäläisen terrorisodankäynnin julmuuden raaistamia asemiehiä, jotka ovat aatteellisista syistä halukkaita osallistumaan Venäjän tukemiin terroritekoihin Suomessa. Mutta tiedänhän minä: valkoihoinen terroristi on hyvä terroristi, valkoihoinen raiskaaja on hyvä raiskaaja ja niin edelleen. Hommalaiset itsehän ovat moneen otteeseen julistaneet toivovansa Venäjän tukea taisteluunsa vasemmistoa, liberaaleja, suomenruotsalaisia ja maahanmuuttajia vastaan. Kun Donbassissa taistelee ja raaistuu joukko suomalaisia, heidän palattuaan täällä on valmiina omat venäläismieliset pienet vihreät miehet auttamassa hommalaista vallankumousta.

Aamulehden haastattelema vapaaehtoinen on lähes nelikymppinen, siis huomattavasti vanhempi kuin ne muslimiteinit, jotka suuntaavat jihadin rintamille lapsellisuuttaan ja elämänkokemuksen puutettaan. Hän on tehnyt päätöksensä huomattavasti kypsemmistä lähtökohdista ja tietää mitä tekee. Siksi hän ei myöskään taida olla ihan pian järkiintymässä pois noista touhuista. Mies kertoo olleensa teininä nuorisorikollinen ja joutuneensa lastenkotiin, elämä on muutenkin ollut melko harhailevaa ja hajanaista. Armeijahommat ovat kuitenkin luistaneet, eli sinänsä tällä veikolla tuntuu olevan luontevat valmiudet palkkasoturiksi vaikka Nuubiaan.

Maailmankuva sällillä on lähinnä epämääräisellä tavalla vasemmistolainen: hän sanoo taistelevansa uusliberalismia ja kapitalismia vastaan, ikään kuin Putin ei kaiken muun ohella olisi Venäjän armoton rahavaltias ja sellaisena paljon pahempi suurkapitalisti kuin mikään jenkeissä päin nähtykään porho. Pojan jutut ovat sellaisia, että hänet on jallitettu uskomaan Ukrainan hallituksen fasistisuuteen, kun sillä puolella tappelee yksi äärioikeiston organisoima osasto. Totta maar se on ongelma ja Ukrainan demokratian tilanteesta ja tulevaisuudesta saa ja kuuluukin olla huolissaan. Mutta samalla pitää muistaa, että Ukrainassa on ollut hiljattain kohtalaisen vapaat vaalit ja että maa pyrkii tosissaan eroon korruptiostaan ja muista ongelmistaan. Samalla Venäjä on käytännössä diktatuuri ja panee jatkuvasti voimaan omia sensuuritoimia; lisäksi Putin on liittoutunut ilmirikollisten porukoiden kanssa, kuten moottoripyöräjengien ja ”kasakoiden” (tosiasiassa rikollisliigoja), jotka tekevät hänen likaisen työnsä. Itse asiassa Ukrainaan rynnäköivät sijaisarmeijat eivät ole kunnon armeijoita ollenkaan, vaan presiis sellaisia epämääräisiä roistojoukkoja kuin Hitlerin loppuaikojen ties mistä neuvostovankityrmien kellareista värvätyt SS-osastot olivat.

Hiljattain kuului sellaisiakin uutisia, että Ukrainan vakinainen armeija olisi jo ottanut yhteen Oikean sektorin puolisotilaallisten joukkojen kanssa, koska jälkimmäiset olivat sekaantuneet mafiatyyppiseen rikollisuuteen, kuten äärioikeisto aina ja kaikkialla tekee – ei se ole mitenkään yllättävää, että persut ovat ammatti- ja taparikollisten puolue. Toivotaan, että Ukrainan armeija tekee armotta selvää Oikeasta sektorista, jos ja kun siitä ei ole enää hyötyä sodankäynnin kannalta.

Den rasismkritiska våg som Olli Immonens fascistiska yttranden satt i gång har stulit showen, och därför är det dags att ta upp ett annat favorittema, dvs Rysslands kriminella och olagliga terroristiska invasion i Ukraina. Roligt nog fick vår ledande Rysslandslismare Johan Bäckman, som helt nyligen entusiasmerat sig över Sannfinnarnas ack så härliga västfientlighet, för sig att kräva ett förbud mot partiet – genom att åberopa sig på det finsk-sovjetiska fredsfördraget, som förpliktar Finland att upplösa alla fascistiska organisationer. Naturligtvis kan vi tolka det här så att Bäckman på rysk befallning försökte ge sannfinländarnas motståndare en dödskyss. Sannfinnarna och rasisterna brukar av gammalt brännmärka sina kritiker som kommunister och ryska agenter, och Bäckman försökte tydligen ge dem nya argument.

Förra veckan skrev tammerforstidningen Aamulehti nämligen om en finsk frivillig, som hade åkt till Donbass för att kämpa i kriget. Vem hade månne rekryterat honom? Jag har mina aningar, och jag undrar om det alls är lagligt i Finland att så här ge och ta värvning för utländska krig.

Det är inte bara hommaiterna utan även en hel del normala människor som oroar sig över att ett par rebelliska ungdomar av muslimsk bakgrund åkt till Syrien för att kämpa i jihad. Det är förståeligt att hysa oro, men det som inte oroar hommaiterna alls är att vi kanske inom kort kommer att ha en kontingent finska killar som både har vapenträning och vapenerfarenhet och brutaliserats genom att delta i ryska terrorkrig, och att de här typerna dessutom av ideologiska skäl är beredda att delta i rysksponsrad terrorverksamhet i Finland. Men visst vet jag: en vithyad terrorist är en god terrorist, en vithyad våldtäktsman är en god våldtäktsman och så vidare. Hommaiterna har ju flera gånger förkunnat att de önskar att Ryssland skulle stöda dem i kampen mot vänstermänniskor, liberaler, finlandssvenskar och invandrare. När det åker finnar till Donbass för att kämpa och förråas, kommer vi snart att ha våra egna rysksinnade små gröna män här för att bidra till den hommaitiska revolutionen.

Frivilligsoldaten Aamulehti intervjuat är nästan förti år gammal, alltså betydligt äldre än de muslimska tonåringar som styr kosan mot jihadfronten därför att de i sin barnslighet och brist på livserfarenhet inte inser vad de håller på att göra. Killen har alltså fattat ett betydligt mognare beslut än de och vet vad han håller på med. Därför kan han knappast förväntas besinna sig. Han har tydligen fört ett rätt ostadigt liv när han varit ung – han har varit ungdomsbrottsling och hamnat på ett barnhem. Värnplikt har han däremot lyckats med, och sålunda förefaller han vara bra material till legosoldat.

Killen har en grumligt vänstervriden världsbild: han säger sig bekämpa nyliberalism och kapitalism, som om Putin inte – i tillägg till allt annat – vore även Rysslands högste plutokrat och som sådan en mycket värre storkapitalist än någon av de som styr och ställer i Förenta staterna. Killen tycks ha duperats till att tro på att den ukrainska regeringen är fascistisk, eftersom en av högerextremister organiserad truppenhet strider på den ukrainska sidan. Så klart är det ett problem och det är både legitimt och påbjudet att oroa sig över Ukrainas situation och framtid. Men samtidigt är det viktigt att notera, att Ukraina nyligen hållit relativt fria val och att landet på riktigt strävar efter att bli av med sina problem som t ex korruptionen. Samtidigt är Ryssland praktiskt taget en diktatur med censur och liknande förtryck; dessutom har Putin allierat sig med rent kriminella element, t ex hojgäng och s k kosacker (i verkligheten är nykosackerna i Ryssland organiserade brottslingar). De trupper som invaderat Ukraina är för det mesta inte riktiga arméförband, utan precis likadana ligister som de brottslingar SS mot slutet av andra världskriget rekryterade i sovjetiska fängelsehålor.

Nyligen hette det i nyheterna att den ukrainska armén redan kommit ihop sig med Högra sektorns paramilitära trupper, eftersom de sistnämnda hade involverat sig i brottslighet i maffiastil, som extremhögern alltid och överallt brukar göra – det bör inte överraska någon att sannfinnarna också är ett parti som lockar till sig yrkes- och vanebrottslingar. Vi ska väl hoppas att ukrainska armén obarmhärtigt tar kål på Högra sektorn, om och när den blivit en belastning för krigföringen.

Kaikki mitä olet halunnut tietää suomalaisen äärioikeiston venäläismielisyydestä mutta et ole uskaltanut kysyä/Vad du alltid velat veta om rysslandvänliga attityder inom den finska extremhögern men inte vågat fråga

(julkaistu alun perin Paljastettu-blogissa - ursprungligen publicerat i bloggen Paljastettu)

FI) Aivan alkajaisiksi haluan ilmoittaa kaikille teille, jotka haluatte julistaa, että Venäjä ei sekaannu sisäisiin asioihimme eikä varsinkaan äärioikeiston välityksellä, että pidän teitä joko nenästävedettävinä tai Venäjän tietoisina ja ehkä palkattuinakin juoksupoikina. Uskon Paljastetun ylläpidon olevan kanssani yhtä mieltä siitä, että teidän löpinöitänne ei kommenttiosastolle kaivata. (Omassa blogissanihan minulla ei nykyään kommenttiosastoa olekaan.)  Ja jos veditte jo henkeä valmistautuaksenne inisemään sananvapaudesta, siihen vastaan vain että jos kaikkien äärioikeistolaisten, putinistien ja äärioikeistolaisten putinistien sensuurivollotuksen voisi valjastaa energiantuotannon palvelukseen, meillä olisi käytännössä jo ikiliikkuja.

SV) Till att börja med vill jag kungöra för alla er som nu vill påstå att Ryssland inte inblandar sig i våra interna angelägenheter och allra minst via extremhögern, att jag anser er vara antingen lättlurade, eller t o m medvetna, kanhända även betalda agenter åt Ryssland. Jag antar att administratören för sajten är av samma åsikt: era kommentarer är oönskade. (Min egen blogg har ju ingen kommentarlåda alls.) Och om ni nu tänker börja med ert eviga käbbel om uttrycksfriheten, så svarar jag bara att evighetsmaskinen redan skulle vara uppfunnen om allt det gnäll om ”censur” som putinister, högerextremister och högerextrema putinister håller på med kunde utnyttjas till att producera energi.

FI) Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kiistää typerää ja vahingollista venäläismielisyyttä vasemmiston riveissä. Päin vastoin, esimerkiksi Tuulaliina Variksen hiljattainen artikkeli Kansan Uutisissa, jossa Naton kannattajuus leimattiin taas kerran sodanhimoiseksi äärioikeistolaisuudeksi, oli todella pöljä ja loukkaava. Varis on jäänyt vanhoihin juoksuhautoihin eikä suostu myöntämään, että Venäjä on nyt äärioikeiston tukija ja että Natosta haetaan turvaa Venäjän tukemaa äärioikeistoa vastaan. Hän ei myöskään myönnä, että Natoa kannattavat pragmaattisista syistä nykyään myös monet niistä, jotka politisoituivat ensimmäisen kerran 80-luvun rauhanliikkeessä.

SV) Jag försöker ingalunda förneka att dum och skadlig russofili även förekommer inom vänstern. Tvärtom. Nyligen tryckte t ex Kansan Uutiset en artikel av Tuulaliina Varis, som helt sonika brännmärkte all Natovänlighet som krigstokig högerextremism. Det här tycker jag var idiotiskt och kränkande. Varis sitter fast i sina gamla skyttegravar och vill inte medge att Ryssland nu stöder extremhögern och att det är precis mot denna rysksinnade extremhöger som vi söker trygghet hos Nato. Hon vill inte heller begripa att många av oss som nu av pragmatiska skäl förespråkar Natomedlemskap upplevde vår första politiska väckelse i fredsrörelsen på åttitalet.

FI) En väitä, että Varis olisi Venäjän palkkalistoilla. Vasemmistossa on jo vanhastaan syvälle jämähtänyt ajattelumalli, että Venäjä ei koskaan voi olla hyökkäävä tai uhkaava osapuoli, vaan että se on aina lännen aggression uhri, joka puolustaa itseään. Tämä käsitys on samanlaista älyllistä laiskuutta kuin esimerkiksi rotuennakkoluulo. Tuulaliina Varis on Venäjän puolella älyllistä laiskuuttaan, äärioikeisto siksi, että Venäjä aktiivisesti tukee ja kiihottaa sitä.

SV) Jag vill inte påstå att Varis skulle vara en betald rysk agent. Inom vänstern råder av gammalt det djupt inrotade tankemönstret att Ryssland aldrig kan vara den angreppslystna och hotfulla parten, utan att det alltid är offer för västlig aggression och bara försvarar sig självt. Den här uppfattningen kan som intellektuell lättja helt jämföras med t ex rasfördomar. Tuulaliina Varis är för Ryssland p g a sin intellektuella lättja, extremhögern därför att den får finansiellt och moraliskt stöd från Ryssland.

FI) Variksen kaltaisille vasemmistolaisille vanhoissa asetelmissa pitäytyminen on tietysti tapa selviytyä nykymaailman käsittämättömyydestä. Kun järkisyyt yhä enemmän puoltavat Natoon liittymistä ja kun Venäjä oikeasti alkaa näyttää uhkaavalta ja militaristiselta, homovihan ja rasismin läpitunkemalta maalta, vasemmistolainen tarrautuu sitä kovemmin fantasiaansa muka itsetarkoituksellisen sodanhaluisesta ja russofobisesta äärioikeistosta, joka haluaa Natoon.

SV) För vänsterveteraner som Varis är givetvis dagens värld rätt svår att begripa, och därför ser de sig illa tvungna att inbilla sig att gamla slagord alltjämt gäller. När sakskäl allt mera talar för Natomedlemskap och när hotfull militarism, homofobi och rasism brer ut sig i Ryssland, envisas vänstermänniskan med sin fantasi om en kantänka krigstokig, rysshatande och Natokåt extremhöger.

FI) Asia on nimittäin niin, että sellainen äärioikeisto, jonka fasistisin pyrkimys olisi liittyä Natoon, olisi paljon vähemmän pelottava kuin se joka meillä todellisuudessa on: breivikistinen äärioikeisto, joka haluaa Venäjän asemiehet Suomeen surmaamaan maahanmuuttajat, suomenruotsalaiset ja ”mokuttajat” (= kenet tahansa, josta äärioikeisto syystä tai toisesta ei pidä). Kuten Ukrainan esimerkki on osoittanut, sellaisten asemiesten maahantunkeutuminen on täysin realistinen mahdollisuus Suomessakin.

SV) Det förhåller sig nämligen så att vi skulle kunna prisa oss lyckliga om Natomedlemskapet skulle vara det mest fascistiska vår extremhöger hade fått för sig att föreslå. Det vi i verkligheten har är någonting mycket mera skrämmande: en breivikistisk extremhöger som vill bjuda in ryska paramilitära trupper för att ha ihjäl invandrarna, finlandssvenskarna och ”mångkulturanhängarna”, dvs alla som ogillas av extremhögern. Som fallet med Ukraina bevisat är en sådan beväpnad raid ett helt realistiskt scenario även i Finland.

FI) Venäjän sekaantumisesta toisten maiden asioihin taas voidaan heti ottaa käytännön esimerkki, johon turvallisuuspolitiikkabloggaaja Rysky Riiheläinen hiljattain linkitti: Baltimore Sun -lehdessä kerrotaan venäläisten ja kiinalaisten Twitter-käyttäjien panneen pökköä lehden kotikaupunkia hiljattain ravistelleiden mellakoiden pesään lähettelemällä sikäläisinä poliiseina esiintyen rasistisia viestejä. Sosiaalisen median ja nettiyhteyksien kansainvälinen luonne mahdollistaa siis häikäilemättömien valtioiden agenttien sekaantumisen toisten maiden politiikkaan hyvinkin paikallisella tasolla – olematta edes itse fyysisesti läsnä.

SV) Hur Ryssland lägger sig i andra länders interna angelägenheter åskådliggjorde Rysky Riiheläinen, Finlands ledande säkerhetspolitiske bloggare på ett träffande sätt: han länkade en artikel i tidningen Baltimore Sun, där det rapporterades om hur kinesiska och ryska twitteranvändare nyligen försökte trappa upp de kravaller som skakade tidningens hemstad genom att uppträda som lokala poliskonstaplar och tweeta rasistiska meddelanden. Sociala medier och nätförbindelser är internationella och möjliggör för hänsynslösa staters agenter att inblanda sig i politiken i andra länder även på en mycket lokal nivå – utan att ens vara fysiskt närvarande.

FI) Ei ole mitään syytä kuvitella, ettei tätä tapahtuisi Suomessa. Hommafoorumin edeltäjällä, Kansallismielisellä keskustelufoorumilla, kirjoitteli jo ilmeisen epätäydellistä, mutta täysin ymmärrettävää suomea eräs venäläinen, jonka asenteet olivat siinäkin porukassa poikkeuksellisen fanaattiset ja verenhimoiset; hän kylvi vihaa ennen kaikkea tšetšeenejä, mutta myös muita ”etelän hedelmiä” kohtaan, joita hän ei juuri tšetšeeneistä erottanut. Tämä karkea rasismi sai tietysti ymmärtäväisen vastaanoton foorumilla, mahdollisesti jopa ohjasi muun porukan asenteita häikäilemättömämpään suuntaan.

SV) Vi bör inte invagga oss i falsk säkerhet: det här kan mycket väl inträffa även i Finland. På vad som kallades ”Diskussionsforumet för nationellt sinnade”, dvs föregångaren till rasistforumet Homma, var det en ryss som regelbundet lämnade bidrag till diskussionen. Han utmärkte sig t o m i den omgivningen med exceptionellt fanatiska och blodtörstiga attityder: han spred hat särskilt mot tjetjener, men även mot andra ”sydlänningar”, som i hans ögon inte skilde sig markant från tjetjenerna. Denna grova rasism välkomnades givetvis på forumet, och det är mycket tänkbart att den styrde den allmänna attitydutvecklingen där i allt mera hänsynslös riktning.

FI) Mies julisti aatetovereilleen, että valkoisten häviön rotujen sodassa sinetöi juuri valkoisten myötäsyntyinen hyvyys. Koska valkoiset ovat kaikkia muita parempia, hän selitti, valkoinen pyrkii noudattamaan armeliaisuus- ja reiluussääntöjä, kuten esimerkiksi sitä, että vastapuolen pikkutyttöjä ei surmata. Vastapuoli ei kuitenkaan ole niin reilu, hän julisti. Siksi valkoisten on erityisesti karaistava itsensä ja opeteltava olemaan noudattamatta näitä reiluussääntöjä – opeteltava surmaamaan vastapuolen pikkutyttöjä – pelastaakseen oman rotunsa.

SV) Mannen förkunnade för sina åsiktskamrater att de vitas nederlag i raskriget förseglades av deras medfödda godhet. Moraliskt överlägsna alla andra raser som de vita är – förklarade mannen – försöker de visa barmhärtighet och iaktta rättvisa regler: t ex mördar de vita inte småflickor som representerar en fientlig ras. Men rasfienden är inte lika barmhärtig, sade han. Därför, tyckte mannen, bör de vita stålsätta sig och avvänja sig dessa rättvisa regler och denna barmhärtighet – i stället ska de lära sig mörda rasmässigt fientliga småflickor för att rädda den egna rasen.

FI) Tietysti tässä saattoi olla kyse vain siitä, että Venäjältä Suomeen muuttanut vakaumuksellinen äärioikeistolainen löysi Suomesta samanmielisiä lurjuksia ystävikseen, en minä väitä että taustalla olisi ollut mikään Venäjän salaisen palvelun hienosyinen suunnitelma. Kuitenkin tuo tapaus osoittaa, että äärioikeistoon on netin kautta vaivatonta soluttautua venäläisenä, jos vain osaa suomea edes kommunikaatioksi asti. Ja kun osaa olla tarpeeksi brutaali, sadistinen ja raaka (Venäjän armottomissa oloissa on helppo kasvaa hyvin brutaaliin maailmankuvaan), voi viedä ihailevia maahanmuuttokriitikoita kuin litran mittaa.

SV) Det här kunde givetvis bara handla om att en övertygad högerextremist som flyttat från Ryssland till Finland här mötte lika goda kålsupare som han kunde bli kompis med – jag vill ingalunda antyda att det låg någon raffinerad plan av någon rysk sektion för särskild inhämtning bakom det hela. Fallet visar åtminstone att det är lekande lätt att infiltrera den finska extremhögern via nätet även om man själv är ryss, förutsatt att man kan göra sig förstådd på finska. Och är man tillräckligt brutal, sadistisk och råbarkad (i Rysslands obarmhärtiga förhållanden växer det upp människor med mycket brutal världsbild), kan man föra sina invandrarkritiska beundrare vart man vill – till exempel bakom ljuset – och när man vill.

FI) Mistäkö tiedän, että kyseessä oli venäläinen? No, tämä ymmärrettävää mutta kieliopillisesti hieman virheellistä suomea kirjoittanut henkilö käytti Kansallismielisellä keskustelufoorumilla nimimerkkinä nimikirjaimiaan. Jussi Halla-ahon vaalitukijalistalta löytyi samoihin aikoihin venäläisen miehen nimi, joka täsmäsi foorumilla nähtyihin nimikirjaimiin.

SV) Hur vet jag att det var en ryss? Lekande lätt. Den här gentlemannen skrev felaktig men helt förståelig finska, och på diskussionsforumet uppträdde han under sina initialer. Listan över de anhängare som då stödde Jussi Halla-aho i val innehöll ett ryskt mansnamn med samma initialer.

FI) Tuo kyseinen tapaus on muuten saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että sitten kun venäläiset soluttautujat alkavat hiljakseen hiipiä Suomeen ottamaan maata haltuunsa kuin Donbassia konsanaan, he pystyvät hankkimaan suomalaisten miesten joukosta runsaasti innokkaita seuraajia, ihailijoita ja kannattajia pelkästään raakuudellaan. Silloin Kansallismielisellä keskustelufoorumilla venäläinen mies sai kannattajia ja myötäilijöitä juuri olemalla koko foorumin raain ja säälimättömin, koska brutaalius ja armottomuus olivat foorumin väen ihmisihanne. Samalla tavalla Venäjän nykyisissä siirtomaasodissa murhaamalla ja raiskaamalla ansioitunut raakimus saa Suomesta nopeasti sielut ja sydämet puolelleen – koska hän on maahanmuuttokriitikoiden ihmisihanteen mukainen.

SV) Fallet med ryssen har förresten övertygat mig om att ryssarna med sin blotta brutalitet kommer att få massor av anhängare, beundrare och kollaboratörer bland finska karlar när de väl börjar infiltrera och inta Finland. På diskussionsforumet åtnjöt ryssen stöd och väckte entusiasm precis därför att han var den mest råbarkade och obarmhärtige på forumet, ty det var brutaliteten och hänsynslösheten som var människoidealet där. På ett liknande sätt kommer en grobian som utmärkt sig som våldtäktsman och mördare i Rysslands kolonialkrig snart att vinna för sig männens själar och hjärtan – eftersom han helt uppfyller invandrarkritikernas människoideal.

FI) Liioittelua, sanotte? Ei suinkaan. Esimerkiksi Facebookissa maahanmuuttokriitikot itse ylibelsebuubi kärjessään esittelevät toisilleen esimerkiksi valokuvia merihädässä olevista pakolaisista tai näiden mädäntyneistä ruumiista ja kommentoivat näitä sitten kilpaa, toinen toistaan karkeammin ja pilkallisemmin. Tällaisen psyykkaamisen tavoitteena on muiden ihmisten, eritoten tietysti tummaihoisten tai näkyvästi ulkomaalaisten, kuolemaan pilkallisesti ja nauraen suhtautuva, arvaamattoman väkivaltainen mies. Tällainen mies on erinomaisen hyvää pataa toisten samanlaisten raakalaisten kanssa, jos vihollinen on yhteinen. Myös Venäjältä saapuneiden.

SV) Kom inte och påstå att det här är överdrift. På Fejan brukar invandrarkritikerna med självaste hornpelle i spetsen frossa t ex i foton på flyktingar i sjönöd eller på deras ruttnande lik. De tävlas om att kommentera dessa bilder så brutalt och hånfullt de kan. En sådan psykisk träning syftar på att skapa en ny människa – en man som uppför sig på ett otillräkneligt våldsamt sätt och som ser på andra människors död – särskilt om det är mörkhyade eller på något annat sätt lätt igenkännliga utlänningar – hångrinande och hånskrattande. En sådan här typ kommer rätt bra överens med liknande barbarer, även från Ryssland, förutsatt att de har en gemensam fiende.

FI) Tiedämme, että maahanmuuttokriitikoiden elämästä suuri osa kuluu poliittisten vastustajien ja sellaisiksi miellettyjen osoitteita ja henkilötietoja kalastamalla. Muutama vuosi sitten Hommalla esimerkiksi oltiin kovasti tohkeissaan siitä, että pari kilttiä kympin tyttöä jostain lukiosta oli julkaissut naiivihkon rasisminvastaisen yleisönosastokirjoituksen jossain paikallislehdessä. Tyttöjen osoitteilla käytiin kovaa spekulaatiota, samoin sillä, minkä värisiä poikaystäviä heillä mahtoi olla. Joillakuilla keskustelijoista tuntui olevan hyvinkin intiimiä tiedustelutietoa, ainakin omasta mielestään.

SV) Vi vet att invandrarkritikerna slösar en stor del av sitt liv på att nätfiska efter sina (förmenta) politiska motståndares adresser och övriga privata data. För ett par år sedan upprörde det t e x sinnena på Hommaforumet att ett par unga flickor, snälla skolljus av allt att döma, hade skrivit en naivt antirasistisk insändare i någon lokaltidning. Det spekulerades febrigt över flickornas hemadresser, och givetvis var det en viktig fråga, huruvida flickorna hade svarthyade pojkvänner. En del diskussionsdeltagara ansåg sig ha mycket intim information om flickornas privatliv.

FI) Olipa ”tiedustelutieto” paikkansapitävää tai ei, äärioikeisto jakelee sitä kyllä mielellään foorumeillaan norkoileville venäläisille tiedonhankkijoille. Kun venäläinen soluttautuja on aikansa huonolla suomella myötäillyt ja yllyttänyt edellä kuvaamallani tavalla pikkutyttöjen murhaamiseen ja muihin maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa hyveellisinä arvostettuihin tekoihin, hän voi kautta rantain tiedustella uusilta ystäviltään, mikä se mokuttaja X tai neekeri Y tai hurri Å mahtaa olla miehiään. Kaikki udellut asiat ja juorut levitetään auliisti hänen tietoonsa.

SV) Den ”information” som extremhögern tror sig ha om sina fiender och hatobjekt må vara dagsens sanning eller lögn och förbannad dikt, men den ryske agent som gör sig hemmastadd på dess webbforum kommer inte att gå miste om något. När en rysk infiltratör tillräckligt länge på sin knaggliga finska strukit medhårs invandrarkritikerna och på det ovan beskrivna sättet hetsat till mord på småflickor och liknande invandrarkritiska dygder, kan han i försiktiga ordalag fråga sina nya vänner, vad den där mångkulturvännen X eller negern Y eller finlandssvensken Å är för en typ. Den invandrarkritiska underrättelsetjänsten delger honom glatt och generöst allt den har inhämtat, det må vara rent skvaller eller solid information.

FI) En minä sitä sano että itärajan takaa heti tulisi murhaajia ampumaan rasismin vastustajia dum dum -luodeilla vatsaan. Kenenkään yksityisyyden kannalta ei kuitenkaan ole mukavaa, jos maa on väärällään rasisteja, jotka kuvittelevat rasismiaan jaloksi isänmaallisuudeksi – ja jotka jakelevat toisia suomalaisia koskevaa tietoa ja juoruja auliisti Venäjän nuuskijoille. Ne suomalaiset aktivistit – esimerkiksi homoseksuaalit – joiden nyt katsotaan ”sekaantuvan” itänaapurin ”sisäisiin asioihin”, ovat jo venäläisten tähtäimessä. Minäkin pitäisin tätä aika paksuna väitteenä, ellei minunkin tuttavapiiriini kuuluisi suomalaista lesboaktivistia, jonka tuntemattomat venäläiset miehet pahoinpitelivät – täällä Suomessa.

SV) Jag menar inte att ryska agenter redan skulle vara på väg att skjuta finländska antirasister dumdumkulor i magen. Men ingen som insisterar på att ha någon sorts privatliv kan gilla att landet vimlar av rasister som tror sig vara ädla fosterlandsvänner men ändå gärna förser ryska snokar och spejare med information och skvaller om andra finländare. De finländska aktivister – homosexuella till exempel – som nu anses ”lägga sig” i vårt östra grannlands ”interna angelägenheter” trakasseras redan av ryska agenter. Otroligt, javisst, men jag känner personligen en finsk lesbisk aktivist som här i Finland misshandlades av okända ryska män.

FI) Nythän te tietenkin koetatte vakuuttaa itsellenne, että tämä uhka koskee vain poliittisia aktivisteja, eikä ”tavallisia” ihmisiä ollenkaan. Väärin. Se hommalaisilta kerätty tiedustelutieto on nimittäin samalla tavalla osittain virheellistä ja osittain vanhentunutta kuin juorut yleensäkin. Esimerkiksi minä en ole vuosiin asunut Turun Ylioppilaskylässä, vaikka siellä luvattoman pitkään vanheninkin, mutta hommalaiset levittelevät edelleenkin senaikaisia osoitetietojani. Toisin sanoen kaikki, jotka asuvat vanhoissa osoitteissani, voivat joutua kärsimään siitä vihasta, jota maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa on lietsottu minua kohtaan – puhumattakaan mahdollisten venäjäksi korostavien rusikoijamiesten hyökkäilyistä, jos ja kun sellaiset yleistyvät.

SV) Nu vill ni naturligtvis intala er att det här hotet bara gäller politiska aktivister, inte ”vanliga” människor alls. Då misstar ni er. Den ”information” hommaiterna har att erbjuda brukar nämligen vara opålitlig och föråldrad, precis som skvaller och rykten i allmänhet. Jag har till exempel inte bott i Åbo studentby på många år, hur olovligt länge jag än gjorde det, men hommaiterna fortsätter att dela ut mina gamla adresser. Det betyder att de som nu bor där kan bli lidande av det hat mot mig som invandrarkritikerna hetsat varandra till – för att nu inte nämna möjligheten att bli överfallen av huliganer som talar med rysk brytning, om och när sådana incidenter blir vanligare.

FI) Jussi Jalonen, joka on työn sankaruutta osoittaen lukenut sekä Halla-ahon kootut bloggaukset että suuren osan Homman kirjoituksista, määritteli Hommalta neljä perusasennetta Venäjää kohtaan. Nämä olivat 1) perinteinen ryssänviha, joka saa usein rasistisiakin sävyjä, 2) Venäjän ihannointi valkoisen rodun viimeisenä linnakkeena, jossa miehekkäät hakaristihuligaanit rohkeasti hakkaavat kuoliaaksi alaikäisiä muslimityttöjä (tästähän kaikki hommalaiset pohjimmiltaan haaveilevat), 3) jakomielinen hoippuminen kahden edellisen asenteen välillä ja 4) ”reipas folioturbanismi” - tällä hauskalla ilmauksella Jalonen lienee tarkoittanut niin epäjohdonmukaisia ja sekaisia asenteita, ettei niistä ole erotettavissa mitään selkeää linjaa suhteessa Venäjään tai mihinkään muuhunkaan.

SV) Krigshistorikern Jussi Jalonen, som med beundransvärd dedikation plöjt igenom både den högerextreme opinionsledaren Jussi Halla-ahos samlade bloggdrapor och en stor del av diskussionsinläggen på Hommaforumet, har urskiljt fyra distinkta attituder mot Ryssland på forumet. Dessa var 1) traditionellt rysshat, ofta av rasistisk natur, 2) beundran och idealisering av Ryssland som den vita rasens sista hopp, ett land där hakkorshuliganer modigt och manligt slår ihjäl små muslimska flickor (något alla hommaiter egentligen drömmer om), 3) schizofrent vacklande mellan den första och den andra positionen och 4) ”rejäl foliehattism” - med detta lustiga uttryck torde Jalonen ha avsett en så virrig och motsägelsefull föreställningsvärld att någon klar och tydlig inställning vare sig till Ryssland eller någonting annat inte kan skönjas.

FI) Oma käsityksenihän on, että Homman keskeinen tehtävä on taivuttaa suomalainen äärioikeisto venäläismieliselle kannalle. Toisin sanoen Jalosen määrittelemä kakkosasenne on Homman mielipiteenmuokkauksen lopputavoite, siinä missä ykkösasenne on alkutilanne. Tosin kolmosasenteen eli jakomielisen hoippumisen piiriin voidaan lukea myös se esimerkiksi James Hirvisaaren edustama asenne, että Venäjä toki on epäreilu ja pelottava maa, mutta että afrikkalaiset ja/tai/eli muslimit ovat kyllin pahoja ja hirveitä edellyttääkseen suunnilleen itse perhanuuden kanssa liittoutumista. (Tällehän löytyy myös ennakkotapaus historiastamme: meidän oli pakko liittoutua Hitlerin kanssa, koska Stalin oli niin paha ja hirveä.) Tämä kompromissikanta on sellainen, että myös perinteisellä venäläisvihalla äärioikeistolaisen uransa aloittaneet voidaan sen avulla paimentaa Venäjän kannattajien riveihin.

SV) Min egen uppfattning är som bekant att Hommaforumet i princip grundats för att vinna den finska extremhögern för Ryssland. Attityd nummer två som den definierats av Jalonen är sålunda slutmålet för åsiktsindoktrineringen på Homma, om attityd nummer ett är utgångssituationen. Visserligen kan vi klassificera som ”schizofrent vacklande” även den attityd som bl a representeras av James Hirvisaari: Ryssland är visserligen ett orättvist och skrämmande land, men samtidigt är svartskallarna och/eller/dvs muslimerna så hemska och onda att vi inte har någon chans om vi inte allierar oss med självaste djävulen. (Det finns ju ett prejudikat i vår historia: vi var tvungna att alliera oss med Hitler, eftersom Stalin var så hemsk och ond.) Den här kompromisspositionen är såtillvida lockande, att även de som inlett sin högerextremistkarriär som traditionella rysshatare kan bli såta rysslandsvänner genom att omfatta den.

FI) Kaikki ne, jotka ovat seuranneet vain Hirvisaaren julkista mesoamista, öykkäröintiä ja natsitervehdyspelleilyä, hämmästyvät nähdessään, miten kiihkottomalla, pragmaattisella ja diplomaattisella otteella tämä mies on omiensa joukossa, Hommalla, edistänyt Venäjän asiaa. Ero on niin silmiinpistävä, että täytyy kysyä, oliko Hirvisaaren koko äärioikeistolainen reuhaaminen valtajulkisuudessa vain Soinin (tai maahanmuuttokriittistä liikehdintää viime kädessä ohjailevien venäläistahojen) kanssa sovittua peliä puolueesta erottamisineen kaikkineen, jotta saataisiin syntymään uskottava kontrasti Soinin tai persujen muka edustaman ”maahanmuuttokritiikin maltillisen valtavirran” ja Hirvisaaren kaltaisten ”kiihkoilijoiden” välille.

SV) I offentligheten har Hirvisaari uppträtt som en sådan grobian och skränfock, för att nu inte nämna de nazisthälsande extremister han bjöd som gäster till riksdagen, att de som bara känner den sidan av honom blir alldeles häpna över den diplomatiska och pragmatiska sofistikering han ådagalagt när han bland sina egna, på Hommaforumet, främjat Rysslands sak. Skillnaden är så iögonenfallande att man ser sig tvungen att fråga om det högerextremistiska oväsen Hirvisaari fört i medierna, inklusive partiuteslutningen, bara var en med Soini (eller med de ryska agenter som i sista hand styr den invandrarkritiska rörelsen) överenskommen taktik med målet att skapa en trovärdig kontrast mellan den ”moderat invandringskritiska huvudfåra” som kantänka representeras av Soini eller sannfinnarna, och ”fanatikerna” som Hirvisaari.

FI) Olen jo aiemmissa kirjoituksissani moneen kertaan siteerannut Hirvisaaren Homma-foorumilla pitämiä puheenvuoroja Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön puolesta, joten tässä voimme tyytyä lyhyeen tiivistelmään: Hirvisaari korosti aluksi suhtautuvansa Venäjään monella tavoin kriittisesti, MUTTA arvostavansa itänaapuria siitä, että siellä oli ”oikeaa näkemystä” islamin uhasta ja toivovansa, että Venäjällä osattaisiin luopua imperialismista, joka hänen mielestään ei ole aitoa ”kansallismielisyyttä”. Hän siis kykenee näkemään venäläisen ”kansallismielisyyden” monia elementtejä käsittävänä, nyansoitavissa ja reformoitavissa olevana aatteena. Islamin hän esittää monoliittisena robottiohjelmointina, mutta venäläistä kansallismielistä hän voi arvostaa, jos tämä luopuu imperialismistaan.

SV) Jag har redan i mina tidigare bloggtexter upprepat citerat Hirvisaaris Hommainlägg för invandrarkritiskt samarbete med Ryssland. Sålunda nöjer jag mig här med ett kort sammandrag: i början framhävde han sin på många sätt kritiska inställning till Ryssland, MEN samtidigt sade han sig uppskatta den östra grannen därför att Ryssland hade en ”riktig insikt” i islamhotet och önskade att Ryssland kunde ge avkall på imperialismen, som enligt honom inte var ”riktig nationalism”. Han förstår alltså den ryska nationalismen som en nyanserad ideologi som det ingår många olika element i och som eventuellt kan reformeras. Islam är för honom en monolitisk robotprogrammering, men en rysk nationalist kan han uppskatta, om denne bara avstår från imperialism.

FI) Ongelma nyt vain on se, että se venäläinen ”kansallismielisyys”, joka nyt on voimissaan – se pääideologi Aleksandr Duginin muotoilema ja markkinoima – sisältää imperialismin oleellisena osana. Lisäksi Venäjän imperialismi on sikäli ongelmallista sorttia, että sen vanhat valloitukset ovat siihen suorassa maantieteellisessä yhteydessä. Neuvostoliiton osavaltioiden itsenäistyttyäkin Venäjä on täynnä vähemmistökansoja, joiden maat se on menneinä vuosisatoina ominut, ja entiset neuvostotasavallat ovat tietysti yhä rajanaapureita.

SV) Problemet här är att den i dag starkaste formen av rysk nationalism – den som har uttänkts och nu marknadsförs av huvudideologen Aleksandr Dugin – inbegriper imperialismen som en central beståndsdel. Dessutom är rysk imperialism såtillvida problematisk ur vår synvinkel, att Rysslands gamla erövringar står i direkt geografiskt sammanhang med det gamla moderlandet. De sovjetiska delstaterna må ha förklarat sig självständiga, men även i det egentliga Ryssland bor det massor av minoritetsfolk vars respektive hemländer ryssarna under gångna årtionden bemäktigat sig, och de före detta sovjetrepublikerna är givetvis fortfarande grannländer till Ryssland.

FI) Imperialistiset vallat ovat nyttemmin yleensä luopuneet merentakaisista siirtomaista harvalukuisia pikkusaaria ja sotilastukikohtia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Iso-Britannia on irrottanut otteensa jopa Kanadasta ja Australiasta, vaikka molemmat ovat kielellisesti ja kulttuurisesti tosiaan siirtokuntia sanan vahvimmassa merkityksessä: suurin osa maiden väestöstä puhuu englantia äidinkielenään ja on omaksunut myös englantilaisen tai angloamerikkalaisen kulttuurin. Yhdistyneen kuningaskunnan osista Irlanti taisteli tiensä itsenäisyyteen vuosisata sitten, mutta kuvaavaa kyllä Brittiläinen imperiumi säilytti siitä juuri niin ison palan itsellään kuin pystyi – Pohjois-Irlannin. Samalla saarella Englannin kanssa sijaitsevat valloitukset Skotlanti ja Wales eivät ole irrottautuneet.

SV) Imperialistiska världsmakter har på våra dagar för det mesta avstått från sina transmarina kolonier med undantag av några få små öar eller militärbaser. Storbritannien har lossat sitt grepp även om Kanada och Australien, trots att dessa länder språkligt och kulturellt sett är kolonier i ordets starkaste bemärkelse: största delen av befolkningen talar engelska som modersmål och hör hemma i den engelska eller angloamerikanska kulturkretsen. Vad gäller delarna av Förenade konungariket, lyckades Irland frigöra sig från det för etthundra år sedan, men typiskt nog behöll brittiska imperiet precis så mycket av ön som det kunde – Nordirland alltså. Skottland och Wales, som är belägna på samma ö som England, har däremot inte lösgjort sig.

FI) Mielenkiintoista muuten on, että Skotlannin eroamispyrkimykset ovat selvästi voimakkaampia kuin Walesin. Walesissa oma kieli on paljon elinvoimaisempi kuin Skotlannissa, jossa sitä paitsi ei ole selvää, pitäisikö gaelin vai paikallisen englannin sukuisen murteen (jolla on merkittäviäkin kirjallisia perinteitä) olla kansalliskieli, vai tyydytäänkö kenties tavallisen standardienglannin skottilaiseen muotoon. Mutta koska Skotlannilla on huomattavasti vankemmat perinteet erillisenä maana ja kuningaskuntana, se haluaa nyt irti Englannista paljon kiihkeämmin. Tämä on tietysti täysin ristiriidassa omien ”kansallismielistemme” maailmankuvan kanssa, koska heidän mielestään valtioiden kuuluisi olla kansallisvaltioita, siis kielelliseen etnisyyteen perustuvia, ja vaikkapa suomenruotsalaiset ovat etnisesti vieras elementti, joka on sulautettava enemmistöön.

SV) Intressant nog är separatismen i dag mycket starkare i Skottland än i Wales. Wales har eget nationalspråk som är mycket livskraftigare än motsvarande språk i Skottland, där det dessutom inte är helt klart om det är den skotska gaeliskan eller den med engelskan besläktade låglandsskotskan (som faktiskt har egna litterära traditioner) som borde vara nationalspråket, eller om man bara skulle nöja sig med den skotska formen av vanlig standardengelska. Men Skottland har betydligt starkare anor som egen stat och kungarike, och därför är självständighetsviljan större där. Det här står givetvis i konflikt med våra egna ”nationalisters” världsbild, eftersom de tycker att alla stater borde vara nationalstater, dvs baserade på språkligt definierad etnicitet, och t ex finlandssvenskarna är ett etniskt främmande element som bör assimileras till majoritetsbefolkningen.

FI) Todellisuudeksi kutsutulla, maahanmuuttokriitikoille vieraalla planeetalla valtioilla on muita olemassaoloperusteita kuin etninen nationalismi. Itse asiassa juuri Skotlannin tapaus osoittaa, että valtiot ovat taipuvaisia säilyttämään tietoisuuden erillisyydestään siitä latteasta syystä, että ne ovat valtioita. Edistyneistöllä on ollut tapana väittää, että Afrikan siirtomaa-ajoilta periytyvät rajat eivät ota huomioon etnisten ryhmien rajoja ja että tämä olisi yksi tärkeimpiä syitä maanosan ongelmiin. Väite ei ole täysin perusteeton, mutta kannattaa panna merkille, että maanosan pahin murheenkryyni, Somalia, on kulttuurisesti ja kielellisesti varsin yhtenäinen, mutta hajonnut kahtia vanhan siirtomaarajan mukaan – ehkä ne rajat ovatkin väitettyä merkityksellisempiä? Vastaavasti Skotlannin tietoisuus omasta erityisyydestä on pysynyt voimassa lähinnä siksi, että maalla on ollut selväpiirteinen raja, omat lait ja omat setelit.

SV) På den planet som kallas verkligheten och som invandrarkritikerna aldrig ens besökt är den etniska nationalismen inte alls det enda existensberättigandet som en stat kan ha. Fallet med Skottland visar faktiskt att stater tenderar att bibehålla medvetandet om sin separata existens av det enkla skälet att de är stater. Vänsterintelligentian har brukat påstå att gränserna mellan de afrikanska staterna är en av de största orsakerna till problemen på kontinenten, eftersom de är ett arv från kolonialismen som inte beaktar de etniska gränserna. Påståendet är inte helt obegrundat, men man bör komma ihåg att t ex Afrikas olycksbarn Somalia är kulturellt och språkligt rätt enhetligt, men har sönderfallit i två stater helt efter den gamla kolonialgränsen – kanske sådana gränser ändå har mera relevans än det påstås? På ett liknande sätt anser sig skottarna fortfarande utgöra en egen nation, eftersom de vet var gränsen mot England förlöper, har egna lagar och betalar med egna sedlar.

FI) Nationalismin ja isänmaallisuuden yhteydestä kieleen ja kulttuuriin voi tässä mainita tietysti myös yhden sellaisen kuuluisan esimerkin, jonka kaikki kaksikielisyystutkijat ja sosiolingvistit kyllä tuntevat: Paraguayn. Tätä eteläamerikkalaista maata ovat hallinneet kovapintaiset diktaattorit, jotka ovat parhaansa mukaan pyrkineet pitämään sen eristettynä ulkomaailmasta, ja silloin kun ulkomaihin on saatu yhteys, se on tapahtunut lähinnä taistelukentällä: eräänkin kerran maan mahtimies sai päähänsä julistaa sodan Brasilialle, Argentiinalle ja Uruguaylle yhtaikaa. On ihme, että maa on sen jälkeen vielä olemassa – yhtä hyvin suomalaiset voisivat hyökätä Venäjälle, Ruotsiin ja Norjaan samanaikaisesti – mutta tietenkin paraguaylaiset ylpeilevät tällä pahanpäiväiseen tappioon päättyneellä urotyöllään edelleenkin.

SV) Vad gäller språkets betydelse för nationalism och fosterländskhet kan vi givetvis också nämna ett berömt exempel alla tvåspråkighetsforskare och sociolingvister är förtrogna med: Paraguay. Om ni inte vet vad Paraguay är för något så är det ett sydamerikanskt land som för det mesta letts av hårdföra diktatorer med föga intresse för att upprätthålla någon sorts kontakter med resten av världen, med undantag av krig: en gång fick ledaren för landet för sig att samtidigt förklara krig mot Brasilien, Argentina och Uruguay. Det är ett mirakel att landet överlevde detta krig – det är som om Finland samtidigt hade invaderat Ryssland, Sverige och Norge. Men paraguayanerna är givetvis fortfarande stolta över den här bravaden som slutade med ett förkrossande nederlag.

FI) Sodat ovat muuten luoneet Paraguayhin myös elävän lauluperinteen, johon kannattaa tutustua (naputelkaa vaikka Youtubeen guaranín kielen laulua tarkoittava sana ”purahei”, sillä hakusanalla ne kappaleet löytyvät). Siinä on jotain hauskan absurdia kun iloisin peruslattarirytmein julistetaan kuolemaa Bolivian ”pelkurimaisille murhaajille”. Boliviaa vastaan piti tapella kai siksi, että se ei ollut mukana siinä kolmen naapurin sodassa. Tai no, oikeastihan kyse oli siitä, että Bolivian-vastaisella rajalla oleva lähes asumaton alue oli rikkaan öljykentän maineessa. Paraguay säilytti alueen enimmäkseen itsellään, mutta merkittäviä määriä öljyä sieltä on löydetty vasta 2010-luvun puolella.

SV) De krig som paraguayanerna utkämpat har förresten även gett upphov till en livlig vistradition, som det lönar sig att ta del av (skriv in nyckelordet ”purahei” i sökningsrutan på Youtube – det är ordet för ”sång, visa” på indianspråket guaraní). Det låter roligt absurt när man i glada latinamerikanska rytmer dödshotar de ”fega mördarna” från Bolivien. Bolivien bekämpades antagligen därför att det inte var med när Paraguay förde krig mot de tre andra grannarna. Nähä, egentligen gällde kriget ett obebott gränsområde med påstådda oljeförekomster. Paraguay behöll det mesta av området, men oljefyndigheter av betydelse upptäcktes först på 2010-talet.

FI) Paraguay on kaksikielinen maa, jossa kaikki osaavat espanjaa ja guaraní-intiaanikieltä. Niitä puhutaan sekaisin niin kuin luonnolliselta tuntuu, kaupungeissa toki enemmän espanjaa ja maalla enemmän guaraníta. Juuri tämä kaksi- ja sekakielisyys on paraguaylaisten mielestä aitoa ja isänmaallista: myös ne reippaat kitarakappaleet sotasankareista lauletaan espanjan ja guaranín sekoituksella. Yksikielisyyteen kummankaan kielen suhteen ei käytännössä pyritä. Eipä kannattaisi meillä Suomessakaan, jossa ruotsilla on perinteisesti ollut tärkeä rooli suomalaisessa isänmaallisuudessa.

SV) Paraguay är ett tvåspråkigt land, där alla behärskar både spanska och guaraní och talar dem huller om buller som en naturlig blandning, låt vara att det är något vanligare med spanska i städerna och guaraní på landsbygden. Det är precis den här språkförbistringen som paraguayanerna tycker står för autenticitet och fosterländskhet: även de hurtfriska gitarrvisorna sjungs på ett guaraní-spanskt blandspråk. I praktiken eftersträvas inte någon enspråkighet vare sig på spanska eller guaraní. Det borde man heller inte göra här i Finland, där svenskan av gammalt spelat en viktig roll i finländsk patriotism.

FI) Yksikielisyyshöpötys ja etninen nationalismi sinänsä on melko turhanaikainen ideologia, ja suunnilleen ainoa maailmankolkka, jossa siinä on mitään järkeä, on juuri Eurooppa, jossa on kansainvaellusajan jäljiltä laajoja verraten yksikielisiä alueita. Afrikan paljon puhutut heimoriidat johtuvat pitkälti eurooppalaisesta nationalismista, joka on menty maahantuomaan sille täysin sopimattomaan ympäristöön.

SV) Enspråkighetssvamlande etnisk nationalism som sådan är en ganska onödig ideologi, och den kan knappast tillämpas vettigt utanför Europa, där det finns relativt stora enspråkiga zoner som ett arv från folkvandringstiden. De afrikanska stamstridigheterna beror till stor del på importerad europeisk nationalism som inte fungerar i en så olämplig miljö.

FI) David van Reybrouck katsoo hiljattain ilmestyneessä Kongon (entisen Zairen) historiassaan Congo: een geschiedenis (käännetty ruotsiksi nimellä Kongo: en historia), että alkujaan heimorajat olivat alueella veteliä ja joustavia, mutta kun eurooppalaiset kansatieteilijät tulivat luokittelemaan ja luetteloimaan heimot ja opettivat sitten koulukirjoissa paikalliselle kouluttautuvalle nuorisolle omat selkeärajaiset käsityksensä siitä, kuka kuuluu mihinkin heimoon, maahan syntyi heimotunnetta, joka sitten johti verisiin ikävyyksiin. Kongolainen perusjuntti ei ollut mitenkään ylitsevuotavaisen kiinnostunut heimohengestä. Heimoon kuuluminen ja ylenaikaisen numeron tekeminen heimoidentiteetistä oli Reybrouckin mukaan ”eurooppalaisesti sivistyneen” ja ranskaa osaavan kongolaisen juttu.

SV) David van Reybrouck anser i sin nyligen utkomna historiebok om Kongo (f d Zaïre), Kongo – en historia, att gränserna mellan stammarna ursprungligen var grumliga och flexibla: sen kom det europeiska etnologer som klassificerade och katalogiserade dem för att i skolböcker lära ut till lokal skolungdom vem som hörde hemma i vilken stam. Så här uppstod en uppfattning att stammarna egentligen var mycket tydligt avgränsade från varandra, och som en följd av detta blev det blodiga konflikter. Enligt Reybrouck tenderade vanliga lantisar i Kongo att ge katten i sin stamtillhörighet om det var bekvämare så. Det var de ”europeiskt civiliserade”, fransktalande kongoleserna som fick för sig att göra ett stort nummer av stamidentiteten.

FI) Sinänsähän tietysti maahanmuuttokriitikoiden kuvitelmat ”nationalismista” ovat turistifraasitasoa. Klassisen kansallisuusaatteen esiajattelijat, kuten joku Giuseppe Mazzini, ovat heille täysin vieraita: ne maahanmuuttokriitikot, jotka vaivautuvat kehittelemään aatteelleen jonkinlaista älyllistä perustaa, hakevat sitä Carl Schmittin tai Julius Evolan kaltaisilta ilmiselviltä fasisteilta ja natsien liittolaisilta. He sönkkäävät aina, että on epäoikeudenmukaista esittää kaikki nationalismi fasismina; mutta tämä olisi huomattavasti uskottavampaa, jos he natsiajattelijoiden asemesta ihailisivat vaikka Giuseppe Garibaldia, Tomáš Masarykia, Józef Piłsudskia tai Eleftherios Venizelosta. Muistelenpa heikäläisten joskus yrittäneen Homma-foorumilla ”keskustella” Skotlannin tai Irlannin asioista sellaisin argumentein kuin että skotit tai irlantilaiset ”ovat kiihkeän kansallismielisiä”. Mitään yritystä esimerkiksi analysoida sitä, miten siirtomaavallasta vapautuvan maan nationalismi eroaa sitä alistamaan pyrkivän siirtomaavallan nationalismista, ei tietenkään noissa piireissä esiinny.

SV) I och för sig vet invandrarkritikerna inte mycket om ”nationalism” förutom turistfraser. Förkämparna för den klassiska nationalismen, t ex Giuseppe Mazzini, är dem helt främmande. De invandrarkritiker som försöker utveckla en intellektuell grundval för sin ideologi, söker den hos Carl Schmitt eller Julius Evola, dvs välkända fascister eller kollaboratörer. De svamlar alltid om hur orättvist det är att framställa all nationalism som fascism; men det här skulle låta en hel del trovärdigare om de istället för nazistiska tänkare skulle beundra Giuseppe Garibaldi, Tomáš Masaryk, Józef Piłsudski eller Eleftherios Venizelos. Jag vill minnas att de en gång på sitt forum försökte diskutera om Skottland eller Irland, men det enda de visste om dessa nationer var att skottarna eller irländarna var ”djupt nationalistiska”. Det förekom givetvis inte några försök att analysera skillnaden mellan emancipatorisk nationalism (i en nation som håller på att frigöra sig från en förtryckande kolonialmakt) och antiemancipatorisk dito (i en nation som förtrycker en koloni).

FI) Itse asiassahan juuri sellainen analyysi olisi omiaan tekemään tyypillisen hompanssin olon epämukavaksi. Hän joutuisi myöntämään, että nationalismi on modernissa muodossaan osa samaa 1800-luvun eurooppalaisen radikalismin perinnettä kuin sosialismi ja kommunismi, eikä mikään ikiaikainen ihmisen luonteenominaisuus. Toki voimme halutessamme määritellä kansallismielisyyden sellaisen tulkinnan mukaiseksi ja luonnehtia nationalismiksi joidenkin viidakkoheimojen käsityksiä siitä, että naapuriheimo on barbaarista ja pahaa porukkaa koska se keittää bataatit, kun taas meidän heimossa ne paistetaan sivistyneiden ihmisten tapaan. Mutta samoin kriteerein voidaan erilaisia sosialistisia ja kommunistisia yhteiskuntavirityksiä löytää historiasta jo vuosisatojen takaa. Joka ikisen itseään arvostavan ja perinteikkään valtakunnan aikakirjoista löytyy erikseen tonkimattakin joku kuningas Raimundus Reilu, jonka ansioihin lasketaan se että hän nujersi perusalamaista riistävän hienostosäädyn ylivallan, verotti säätyläiset katuojaan, heidän mahdollisesti pannessaan hanttiin nitisti kapinajohtajan tai seitsemän, naulasi näiden pääkallot tolpanpäähän ja jakoi sitten verorahat riemuitsevalle kansalle. Se on sosialismia, jos niin haluatte.

SV) En sådan analys skulle ju inge den typiske invandrarhataren obekväma känslor, inte minst när han skulle känna sig nödd att medge, att nationalismen i sin moderna form uppstått ur samma europeiska artonhundratalsradikala komplex som socialismen och kommunismen – i stället för att ha existerat sedan urminnes tider. Givetvis kan vi – om vi så vill – likställa alla former av primitiv xenofobi med nationalism. Så klar finns det djungelstammar som tycker att stammen nästintill är ondskefulla barbarer därför att dom brukar koka sina batater till soppa i stället för att baka dem i ugnen som vår civiliserade och sofistikerade stam gör. Men med likadana kriterier hittar man socialistiska och kommunistiska samhällsexperiment i urgammal historia. Vilket självrespekterande konungarike som helst med någon sorts anor har i sina annaler omnämnanden av någon kung Raimundus den Rättvise som sägs ha satt stopp för adelsväldet under vilket bönderna dittills lidit, plundrat adeln på allt överflödigt, vid behov dödat ett par rebelliska adelsledare, spikat upp deras kranier på stolpar och delat ut adelns pengar till det jublande fotfolket. Det är socialism också, om ni så vill.

FI) Toinen juuri Suomen kaltaisen pienen valtion näkökulmasta nolo tosiasia on, että hommalaisrasismi on pitkälti tuontitavaraa suurista sortajamaista, joiden ”kansallismielisyys” on siirtomaaimperialistin kansallismielisyyttä. Venäjän vaikutuksen jo tiedämme, mutta suomalainen rasismi ja fasismi saa yllykettä myös brittiläistahoilta.

SV) Ett annat faktum som verkar något genant ur finländsk synvinkel – med tanke på att Finland är ett litet land – är att den organiserade rasismen till största delen är importvara från stora förtryckarländer, vars nationalism är kolonialistisk imperialism. Det ryska inflytandet har jag redan pekat på, men dessutom får finsk rasism och fascism uppmuntran från Storbritannien.

FI) Tästä tunnettu esimerkki on Finnish Defense League, pulju, jonka nimestä jo näkee, mistä idea on nyysitty. FDL:stä ei ole vähään aikaan kuulunut mitään, ja se taisi alun pitäenkin keskittyä väkivallan sijasta väkijuomien nauttimiseen, joka sekin on suosittu tapa vastustaa islamilaisia kulttuurivaikutteita. Huomattavasti synkempi esimerkki oli muuan englantilainen David – hänen sukunimensä vaihteli eri yhteyksissä – joka änkeytyi iirinkielisille nettifoorumeille julistaen melko puhdasta hommaläppää ja sanoi olevansa sukujuuriltaan suomalainen (hän oli käynytkin Suomessa ja tunsi todennäköisesti täkäläiset mamukriitikot). Hän koetti rekrytoida irlantilaisia nationalisteja taisteluun tummaihoista uhkaa vastaan ja yritti opiskella iiriä, mutta teki sen tietysti typerän brittiläisen kulttuurikonservatismin hengessä (keskittyi tutkimaan ainoastaan sen ensimmäisen ja vanhimman iirinkielisen nykykirjailijan tuotantoa – aivan yhtä naurettavaa olisi, jos joku opiskelisi suomea lukemalla pelkästään Kiven ”Seitsemää veljestä”, koska pitäisi kaikkea sitä uudempaa suomea rappeutuneena).

SV) Ett känt exempel är organisationen med det välklingande namnet Finnish Defense League – man hör genast varifrån idén hämtats. FDL har på sistone varit ganska tyst av sig, och vad jag vet brukade det gänget från början lovvärt nog koncentrera sig mera på att inta drycker av en sort som ogillas av islam istället för att begå våldsbrott. Ett betydligt dystrare exempel var en viss engelsman som hette David – i olika sammanhang angav han olika efternamn – som gjorde intrång på gaeliskspråkiga webbforum och förkunnade mångkulturfientlig ideologi i bästa Homma-stil, varvid han påstod sig vara av finsk härstamning. Han hade tydligen besökt Finland och kände antagligen personligen våra viktigaste invandrarkritiker. Han försökte också lära sig gaeliska, men detta gjorde han bara för att förgifta det gaeliska kulturlivet med dum britisk kulturkonservatism: han sysselsatte sig endast med den förste och äldste gaeliske nutidsförfattarens skrifter, vilket är precis lika dumt som att lära sig finska språket genom att uteslutande studera Aleksis Kivis ”Sju bröder” och avfärda all annan finska som urartad och degenererad.

FI) Kyseinen kaveri oli kuitenkin vähän liian brittioikeistolainen kelvatakseen yhteistyökumppaniksi irlantilaisille nationalisteille. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että Irlannin ei olisi koskaan kuulunut itsenäistyä: hän julisti, ettei tunnustanut maan itsenäisyyttä. Tämä oli tietysti vähän liikaa iirinkielisyysaktivisteille, jotka asian luonteen vuoksi pruukaavat olla aika isänmaallista porukkaa ja suhtautua hyvin epäilevästi brittien juoniin. Kun brittikonservatiivi tulee julistamaan heille, että heidän nyt tulee luopua isänmaansa itsenäisyydestä taistellakseen englantilaisten rinnalla turkkia ja tattaria, muslimia ja murjaania vastaan, heidän reaktionsa ei ole ystävällinen eikä innokas.

SV) Killen var dock lite för brittiskt högervriden för att duga som samarbetspartner till irländska nationalister. Han ansåg nämligen att Irland aldrig borde ha blivit en självständig stat och förkunnade att han inte erkände Irlands självständighet. Det här gick givetvis lite för långt, tyckte de gaeliska språkaktivisterna, ty det ligger i sakens natur att de brukar vara rätt fosterländska av sig och förhålla sig reserverat till britterna och deras ränker. När en brittisk konservativ kommer och förklarar för dem att de nu måste ge avkall på sitt fosterlands självständighet för att ansluta sig till britternas kamp mot turken, tataren, muslimen och morianen, är deras reaktion varken vänlig eller entusiastisk.

FI) Irlantilaisessa yhteiskunnassa nationalismilla on vakiintuneet ilmaisukanavansa, jotka eivät ole rasistisia. Itse asiassa irlantilainen kansallismielisyys on saanut vaikutteita uusvasemmistosta, ja siihen on aina kuulunut myös köyhiin maihin samaistuminen, koska nekin ovat olleet britti-ikeen alla. Belfastilaisessa katolisessa slummissa poliittiset seinätöherrykset julistavatkin tyypillisesti solidaarisuutta esimerkiksi Afrikalle tai Palestiinalle. Ei irlantilainen kansallismielisyys tietenkään ole kaikilta osin järkevä aate (se pommien räjäyttely esimerkiksi ei ole hirveän fiksua touhua), mutta ainakaan Irlannissa ei ole helppoa markkinoida mitään maahantuotua rasismihöpinää ”nationalismina”.

SV) I det irländska samhället finns det gamla och etablerade sätt att uttrycka nationalism, och då handlar det inte om rasism. Egentligen har den irländska nationalismen starkt påverkats av nyvänstern, och det har alltid förekommit att irländska nationalister identifierar sig med fattiga uländer, eftersom dessa också har fått lida av det brittiska förtrycket. Politiskt väggklotter i ett katolskt getto i Belfast brukar förkunna solidaritet med Afrika eller Palestina. Den irländska nationalismen är givetvis någon alltigenom förnuftig ideologi (det där att detonera bomber mitt på stan är till exempel inte så värst klokt), men åtminstone är det inte lätt att marknadsföra importerad rasism som ”nationalism” på Irland.

FI) Ennen vanhaan, kun meillä Suomessa vielä oli maanpuolustushenkistä isänmaallisuutta, oli tapana sanoa, että jokaisessa maassa on armeija, oma tai vieras. Tekisi mieli heittää sellainen provokaatio, että jokaisessa maassa on nationalismi, oma tai vieras. Se ”nationalismi”, jota äärioikeistomme edustaa, on selvästi vierasta ja etujemme vastaista. Ihanko oikeasti on kyse suomalaisesta ”kansallismielisyydestä”, kun Homma-foorumilla kirjoitetaan, että talvisota olisi ollut parempi hävitä, koska jos Suomi olisi nyt neuvostovallan vuosikymmenten pilaama, saastunut ja köyhä itäeurooppalainen maa, tänne ei haluaisi muuttaa ensimmäistäkään afrikkalaista?

SV) Förr i världen, när vi ännu hade riktiga fosterländska försvarsvänner i Finland, brukade man säga att det finns en armé i varje land, antingen det egna eller någon annans. Jag skulle gärna slänga fram en sådan här provokation: det finns en nationalism i varje land, antingen den egna eller någon annans. Den ”nationalism” som vår extremhöger står för är uppenbarligen främmande för oss och står i konflikt med våra intressen. Är det verkligen finsk ”nationalism” när rasisterna skriver på webbforumet ”Homma” att det skulle ha varit bättre att förlora i vinterkriget, ty skulle Finland nu vara ett sovjetiserat, förorenat och fattigt östeuropeiskt land så skulle inte en enda afrikan vilja flytta in här?

FI) Suuri osa siitä ”analyysista”, jota äärioikeistosta kirjoitetaan niin lehdistössä kuin erilaisilla maailmansyleilijähippien nettipalstoilla, menee täysin harhaan maalistaan ottaessaan vakavasti hommalaisuuden ja persulaisuuden ”nationalismina”. Kuten Ilona Pajari on sanonut, kansainvälisyydessä ja verkostoituneisuudessa on vaikea lyödä laudalta maahanmuuttohorisijoita, jotka tarjoavat sanasta sanaan samoja löpinöitä ”isänmaallisuutena” pitkin koko läntistä kulttuuripiiriä. Olisi siis syytä itse kunkin lakata uskottelemasta itselleen, että mamukriitikkorasistien sun muiden fasistien touhussa oikeastaan olisi kyse kansallismielisyydestä tai isänmaallisuudesta missään mielekkäässä merkityksessä.

SV) Största delen av de ”analytiska” skriverier om extremhögern man hittar i pressen eller på allehanda världsförbättrarforum på nätet missar helt och hållet poängen genom att ta på allvar påståendet att hommaiterna och sannfinnarna är ”nationalister”. Som historikern Ilona Pajari påpekat är det svårt att överträffa invandringssvamlarna i internationell nätverksbildning: vart man än går i den västerländska kulturkretsen prackar de här typerna på oss precis samma skräckhistorier i ”fosterländskhetens” namn. Var och en borde alltså sluta inbilla sig att de ”invandringskritiska” rasisterna och fascisterna i någon vettig bemärkelse står för nationalism eller fosterländskhet.

FI) Toisin sanoen ei pidä esittää ihan hölmöä tai kieltää selviä tosiasioita, kun alkaa kasautua yhä enemmän todisteita siitä, että ”kansallismielisinä” tai ”isänmaallisina” esiintyvät ryhmittymät ovatkin vierasmaalaisten intressien talutusnuorassa tai suorastaan avoimesti myöntävät haluavansa Suomeen Venäjän miehitysarmeijan. Ei pidä myöskään kuvitella, että nämä ryhmittymät ovat automaattisesti armeijan tai maanpuolustuksen asialla.

SV) Man ska alltså inte låtsas vara helt dum och försöka förneka uppenbara fakta, när det börjar dyka upp mer och mer bevis på att självutnämnda ”nationalistiska” och ”fosterländska” grupperingar egentligen går helt andras ärenden eller t o m öppet medger att de vill ha en rysk ockupationsarmé i Finland. Man bör inte heller intala sig att dessa grupperingar automatiskt är försvarsvänligt inställda.

FI) Tästä aiheesta voidaan ottaa esimerkiksi Homma-foorumin oma keskinäinen kysely maanpuolustustahdosta. Se antoi seuraavanlaiset tulokset, kun kysyttiin, puolustaisiko hommalainen Suomea aseellisesti:

SV) Det här kan illustreras t ex med fascistforumet Hommas egen interna gallup om försvarsviljan. Hommaiterna svarade så här på frågan, om de var beredda att försvara Finland med vapen i hand:

• kyllä, kaikissa tapauksissa, viimeiseen mieheen/javisst, under alla omständigheter, intill sista man: 45,4 %
• kyllä, mutta en nykypoliitikkojen johtamaa Suomea/ja, men inte ett Finland som styrs av de nuvarande politiska ledarna: 38,3 %
• en, yrittäisin luoda omaa uraa miehittäjän alaisuudessa/nej, jag skulle försöka göra karriär under ockupantväldet: 4,9 %
• en, omaiset turvaan ja sitten karkuun/nej, jag skulle framom allt rädda min familj och därefter även eget skinn: 8,7 %
• en, karkuun vain ja paskat muista/nej, jag skulle lämna landet i hast och skita i alla andra: 2,7 %

FI) Tietenkään tämä tutkimus ei ole erityisen luotettava, koska siihen vastasi vain parisataa hommalaista. Lisäksi siihen on saattanut vastata foorumille kirjoittautuneita nuuskijoita, joiden maanpuolustustahto on varmasti suurempi kuin keskimääräisten hommalaisten. Niinpä on syytä myös poimia sopiva valikoima esimerkkejä asiaan liittyneestä keskustelusta. Keskustelu käytiin muuten loppukesästä 2012, joten se ei heijastele foorumin sittempiä tuntoja esimerkiksi Ukrainan sodan osalta.

SV) Naturligtvis är den här gallupen inte särskilt pålitlig, eftersom det bara var ett par hundratal hommaiter som svarade på den. Dessutom kan en del av de som svarade ha varit snokar och spioner som skaffat sig användarkonto på forumet och som alldeles säkert är mera försvarsvänliga än en genomsnittshommait. Därför är det skäl att även erbjuda ett urval inlägg i den diskussion som fördes kring temat – mot slutet av sommaren 2012, vilket innebär att den inte återspeglar forumfolkets senare attityder t ex kring kriget i Ukraina.

FI) Aloitetaanpa tällaisella melko perushommalaisella mielipiteellä, jonka kaltaista on saanut lukea paljonkin: ”Olen pitkään miettinyt muuttamista kokonaan pois Suomesta, johonkin paljon järkevämpään maahan. En nykyhallituksen vuoksi tahtoisi henkeäni uhrata, jopa salaisesti toivon välillä, että Suomi olisi Venäjän miehittämä varsinkin nykytilanteessa.” On melko tragikoomista, että tällaiset omalla kohdallaan pakolaisuuden ja maastamuuton hyväksyvät henkilöt eivät suostu ymmärtämään turvapaikanhakijaa pätkääkään. Mutta tässähän on koko hommalaisuuden ja persuuden ydin: itselle eri säännöt kuin muille.

SV) Till att börja med ska vi ta upp en sådan här åsikt som delas av en stor del av den hommaitiska rasistkulturen: ”Jag har länge tänkt på att helt lämna Finland för att bosätta mig i något mycket förnuftigare land. Jag skulle inte vilja offra mitt liv för den nuvarande regeringen, ibland hoppas jag t o m i smyg att Finland vore ockuperat av Ryssland, särskilt i den nuvarande situationen.” Det är rätt tragikomiskt att sådana här personer som nog accepterar utvandring och flyktingexistens för sig själva inte är beredda att visa någon förståelse för asylsökande. Men det här är kärnan i hommaitismen och den sannfinländska ideologin: de vill en uppsättnig regler för sig själva och en för alla andra.

FI) Tällä kirjoittajalla taas on pragmaattinen ote, eli hätäuloskäytävä tulee jättää auki: ”Kyllä sitä isänmaata pitää puolustaa mutta toisaalta pitää elää tilanteen mukaan ja saattaa olla että oma vastaus olisi että taistelen niin pitkään kuin se on järkevää, sen jälkeen perhe turvaan ja sitten katotaan miten edetään.” Suomessa on ehkä vähän liikaa tällaisia pragmaatikkoja, jotka puheissaan esiintyvät kovastikin maanpuolustushenkisinä, mutta jotka hädän tullen eivät panisi tikkua ristiin isänmaan puolesta. Iskulauseet on opeteltu tarkkaan, mutta kuten venäläinen sanoo, bumaga on bumaga kun taas praktika on praktika, ja tässä tapauksessa praktika on se, että niin kauan kuin omaa nirrukkaista ei mikään uhkaa, julistetaan omaa isänmaallisuutta ja tykätään kyttyrää mamuista ja hurreista, mutta sitten kun Venäjän pieni vihreä mies saapuu paikalle dumdumpikakivääri ojossa ja osoittaa sillä, silloin sanotaan että da da, teidän korkea ylhäisyytenne, ja nuolenko myös kakkakikkareet jalosta perseestänne?

SV) Den här skribenten har en pragmatisk syn, han vill lämna nödutgången öppen: ”Visst ska man försvara fosterlandet men å andra sidan ska man rätta sig efter situationen och det kan hända att mitt svar är att jag ska kämpa så länge det är förnuftigt, men sen ska man sätta familjen i säkerhet, och sen ska man se hur det går vidare.” Måhända det finns lite för många sådana här pragmatiker i Finland: män som nog alltid är beredda att uppträda som försvarsvänner på frasnivån, men som i en verklig nödsituation inte skulle lägga två strån i kors för fosterlandet. Slagorden har man lärt sig, men det är en jäkla skillnad på teori och praktik, och i det här fallet går praktiken ut på att man gärna kallar sig fosterländsk och störtogillar invandrare och finlandssvenskar sålänge det inte hotar den egna kära livhanken att göra så – men när den förste ”lille gröne mannen” från Ryssland dyker upp med snabbeldsgeväret i högsta hugg och laddat med dumdumkulor, då säger man ”da da, ers vördade höghet, och ska jag också slicka skiten av er ädla röv?”

FI) Seuraavakin näkemys on varsin tavallinen muka-maanpuolustushenkisten keskuudessa, eli kaikki kotimaan asukkaat joista he eivät syystä tai toisesta tykkää pitää lahdata ensin ja sitten vasta puolustautua hyökkääjältä: ”Ensin pitää hoidella "viides kolonna" ja sitten voidaan keskittyä täysillä maanpuolustukseen.” Tällainen asenne on täysin vastakohtainen sille paljon puhutulle talvisodan hengelle. Talvisodan hengessä, muistuttaisin, oli kyse juuri siitä että ihmiset jotka rauhan aikana pitivät toisiaan leppymättöminä poliittisina vihollisina lähtivät yhtenä miehenä isänmaata puolustamaan: kristitty, juutalainen ja muslimi, hämäläinen ja pohjalainen, aitosuomalainen ja suomenruotsalainen, Hietanen ja Lahtinen, joukon jatkona vielä Tom of Finland. Kumma kyllä omassa keskuudessaan hompanssit eivät viidettä kolonnaa tunnista, vaikka siellä niin innokkaasti toivotaan Venäjän miehitystä. Mutta taas kerran: yhdet säännöt omille ja toiset meille maanmoukille. Pois yhdenvertaisuus.

SV) Det här är också en rätt vanlig åsikt bland pseudopatrioterna – alla de finländare som de av ett eller annat skäl inte gillar bör tas av daga innan man alls kan börja bekämpa den invaderande fienden: ”Allra först ska man ta kål på femtekolonnarna, sen kan man koncentrera sig helt och hållet på att försvara landet.” Den här attityden är diametralt motsatt den berömda vinterkrigsandan. Den andan – vill jag påminna er – bestod i att människor som fredstid såg varandra som oförsonliga politiska motståndare under kriget gick man ur huse för att försvara fosterlandet: den kristne, juden och muslimen, tavastlänningen och österbottningen, äktfinnen och finlandssvensken, Hietanen och Lahtinen, och sist men inte minst Tom of Finland. Märkligt nog känner hommaiterna inte igen de femtekolonnare som infiltrerat Homma för att nitiskt förespråka rysk ockupation af Finland. Men det här är ett exempel till på att man vill ha en uppsättning regler för sina egna och en annan för oss med mindre människovärde. Bort med likaberättigandet.

FI) Tämäkin on varsin tyypillinen näkemys: ”Nykyhallintoa en todellakaan. Kyllä kokoomukset ja uusiosuomalaiset hoitavat jakorinkinsä puolustuksen ihan itse.”

SV) Det här är också en rätt typisk syn: ”Den nuvarande regimen – verkligen inte. Samlingspartisterna och nyfinländarna får själva sköta försvaret av sin fördelningsring [?].”

FI) Variaatio samasta teemasta, yhdistettynä verhottuihin vallankumousuhkauksiin: ”Nykyhallintoa ei tosiaankaan puolusteta, se voi vahingossa kaatua siinä sivussa.”

SV) En variation på samma tema, förenad med antydda hotelser om revolution: ”Den nuvarande regimen ska verkligen inte försvaras, den kan störtas vid sidan om.”

FI) Tämäkin on samoilla linjoilla: ”Nykyhallinnon edestä ja kansankuppauksen edestä en metsään lähtis rämpimään pyssy kourassa. Tulkoon vihollinen, polttakoot ja raiskatkoon, päästäänpä tästä slummista nopeutetulla aikataululla.” Ei hätää, poikaseni: kyllä se itänaapurin pienten vihreiden miesten joukko varmasti tulee polttamaan ja raiskaamaan, ja pääset varmasti slummistasi mukavan kosteaan ja kylmään parakkiin napapiirin ja piikkilankojen takana. Jos oikein hyvä mäihä käy, saat marssia ihan Siperiaan asti ohjatun ja hyvin vartioidun kävelyretkueen puitteissa.

SV) En åsikt till av samma sort: ”För den nuvarande regimen, för utsugningen av folket skulle jag inte krypa i skogen med vapen i hand. Låt fienden komma, bränna ner och våldta, så blir man åtminstone av med den här slummen i accelererad takt.” För dig finns tydligen ingen nöd, gosse min: de små gröna gubbarna kommer säkert österifrån för att bränna ner och våldta, och du kommer säkert att bli av med slummen också, i stället får du en skönt fuktig och kall barack någonstans bakom polcirkeln och taggtrådarna. I allra bästa fall får du marschera hela vägen till Sibirien i en väl handledd och övervakad konvoj.

FI) Seuraavasta lausunnosta näkyy, että miesasialiike on valtavirtaistunut vauhdilla: ”En puolustaisi. En ainakaan niin kauan kun valtiossa koetaan että miehet voidaan uhrata taistelussa, mutta naisten ei tarvitse saattaa itseään vaaroille alttiiksi.”

SV) Följande uttalande visar att manssaksrörelsen i snabb takt kommit in i samhällets huvudfåra: ”Jag skulle inte försvara det här landet. Åtminstone inte så länge staten anser att män kan offras i kriget men att kvinnor inte behöver utsätta sig för faror.”

FI) Tämä taas kuulostaa tyypilliseltä 80-luvun sivariuholta (oi nuoruus): ”Ei ole mitään puolustettavaa. Mieluummin etsisin valtion, joka olisi puolustamisen arvoinen.” Teinipoikien teiniehdottomuus on aina yhtä söpöä. Valitettavasti on huomattavasti vähemmän söpöä, että kolme-nelikymppiset karjut, joilla on hyvä duuni ja rahaa vaikka polttaa, omaksuvat tällaisia pikkupoikien asenteita. He nyt vain eivät ole paikkaansa yhteiskunnassa etsiviä, epävarmoja nuorukaisia, joilla on moraalinen oikeus moiseen.

SV) Det här å andra sidan låter som typisk vapenvägrartrots från åttitalet (o ljuvliga ungdom): ”Det finns ingenting att försvara. Hellre skulle jag söka mig till en stat värd att försvaras.” Tonårspojkars tonåringsaktigt absoluta åsikter är alltid lika söta. Tyvärr är det betydligt mindre sött att tretti-förtiåriga gubbar med bra jobb och gott om stålar antar sådana här småpojksattityder. När allt kommer omkring är de inte längre osäkra ynglingar som ännu söker sin rätta plats i samhället – hos sådana gossebarn är en svartvit världssyn lättare att acceptera.

FI) Tämä kaveri taas on syvällisesti perehtynyt suomalaisen kulttuurin ydinmehuun: ”Sitä Suomea, jossa synnyin, puolustaisin mutta nykyistä Suomea joka on vieraan maan kansalaisten valloittama, sitä en puolusta koskaan. Suomessa ei ole mitään puolustettavaa enää, ainoat hyvät asiat Suomessa on Matti ja Teppo, Katri Helena, Janne Tulkki ja suomalaiset tangolaulajat. Muuta hyvää täällä ei sitten olekaan.” No, toivottavasti Argentiina ottaa hänet vastaan pakolaiseksi. Siellä ainakin tangoa piisaa.

SV) Hommaiterna påstår gärna att den finska kulturen och dess framtid ligger dem varmt om hjärtat, och här har vi en riktig kulturkonnässör och förståsigpåare: ”Det Finland, där jag föddes, skulle jag försvara, men det nuvarande Finland, erövrat av främmande länders medborgare som det är, det kommer jag aldrig att försvara. Det finns ingenting att försvara i Finland längre, det enda som är bra i Finland är Matti och Teppo [schlagerartisterna Matti och Teppo Ruohonen], Katri Helena [schlagersångerskan Katri Helena Kalaoja], Janne Tulkki [även han en populär vissångare] och de finska tangoartisterna. Något annat som skulle vara bra finns inte.” Vi ska väl hoppas att vår vän får asyl i Argentina. Där råder ingen brist på tango.

FI) Samoilla linjoilla on tämä kannanotto: ”Jos minun täytyy joskus maailmassa ryhtyä puolustamaan monikulttuurisen Suomen laillista esivaltaa, niin voisin kevyin mielin todeta, ettei kysymys ole samasta Suomesta, jota vannoin puolustavani. Tosiasia vain on koko raadollisuudessaan se, että minä en suostu puolustamaan mitään muuta kuin suomalaista Suomea, eurooppalaista Eurooppaa ja länsimaalaisia länsimaita. Sen pitemmälle en menisi edes kansanmurhaa pysäyttämään.” Tämän kirjoitti bloggaajanakin tunnettu nimimerkki ”Tragedian synty”, joka on myös sanonut, ettei hän olisi valmis puolustamaan lännen monikulttuuriliberalismia ja suvaitsevaisuutta Venäjää vastaan, koska Venäjän tarjoama vaihtoehto näille olisi hänen mielestään joka tapauksessa paljon mieluisampi.

SV) Följande ställningstagande låter ungefär likadant: ”Om jag någon gång måste försvara den lagliga överheten i det mångkulturella Finland, kan jag utan vidare konstatera, att det inte är frågan om samma Finland jag är edsvuren att försvara. Faktum är i sin hela sorglighet att jag inte är villig att försvara något annat än ett finskt Finland, ett europeiskt Europa och ett västligt Väst. Därutöver skulle jag inte gå, om det så gällde att stoppa ett folkmord.” Det här skrev pseudonymen ”Tragedian synty” (”Tragedins födelse”), som även har sagt att han inte är beredd att försvara västerländsk mångkulturell liberalism och tolerans mot Ryssland, eftersom vilket som helst alternativ som Ryssland har att erbjuda under alla omständigheter lockar honom mera.

FI) ”Ei tarvitse enään [!] puolustaa, en ole sijoitettuna joukkoihin. Joten katselisin ikkunasta kuinka naapurusto tyhjenesi miehistä ja pyrkisin "lähitaisteluun" heidän naistensa kanssa... kuten kävi usein jatkosodan aikana.” Tämän hauskan kannanoton esitti omalla nimellään muuan Uuden Suomen bloggaajanakin tunnettu herra W. En tiennytkään että hän oli kyllin vanha harrastaakseen noita puuhia jo jatkosodan aikana, mutta siinä meillä on pitkäikäisyyden ja potenssin ruumiillistuma.

SV) ”Jag behöver hur som helst inte längre delta i försvaret, eftersom jag inte längre har placering. Jag skulle sålunda bara åse hur männen i grannskapet skulle ge sig iväg och sedan sträva efter närkontakt med deras fruar och flickvänner...precis som det ofta hände under fortsättningskriget.” Så här roligt yttrade sig en viss herr W, som uppträdde under eget namn – han är även känd för sina blogginlägg på Uusi Suomi. Jag visste inte att han var tillräckligt gammal för att ägna sig åt dylika aktiviteter redan under fortsättningskriget, men tydligen är han lika långlivad som viril.

FI) Samainen herra W. on muuten Homma-foorumilla kertonut valokuvailleensa maahanmuuttajien lapsia – kyseessä oli varmaan jokin sellainen vihollistenvakoiluleikki, joita noissa piireissä niin harrastetaan, kuten edellä jo mainitsinkin – ja paheksunut tässä yhteydessä sitä, että kohteet tai näiden vanhemmat suhtautuivat hänen valokuvaharrastukseensa kovin, öh, nuivasti. Homma-foorumin väen kunniaksi on syytä sanoa, että foorumin jäsen, joka käytti kodikkaan disneyläistä peitenimeä ”101 dalmatialaista”, uskaltautui ihmettelemään, miksi herra W. räpsytteli otoksia vieraista lapsista. Kukin tykönänsä miettiköön mahdollisia vastauksia...

SV) Högstdensamme herr W har förresten på Hommaforumet berättat att han haft till vana att fotografera invandrarbarn – det var väl någon av de barnsliga spionlekar som är så vanliga i rasistkretsarna – och uttryckt sitt ogillande av att barnen eller deras föräldrar reagerat med irritation på denna hans hobby. I rättvisans namn bör jag påpeka, att denna sysselsättning inte accepterades ens av alla hommaiter: en forummedlem, som kallade sig vid det hemtrevligt disneyanska täcknamnet ”101 dalmatiner”, vågade undra, varför herr W plåtade främmande barn. Var och en må reflektera över tänkbara svar...

FI) Tässä kohdassa tätä blogia kuumeisesti lukeva hompanssi on varmaankin raivostunut minulle siitä, että en ole sisällyttänyt tähän ainoatakaan maanpuolustushenkistä kannanottoa. No, pannaan näytteeksi yksi:

SV) Den hommamedlem som håller på att febrigt läsa den här bloggdrapan måste redan koka av raseri: varför har jag inte inkluderat ett enda försvarsvänligt ställningstagande från forumet? Okej, här har du ett prov:

FI) ”Ne joiden mielestä Suomi on mennyt kuralle: muistakaa että kaikki voi muuttua paljon huonommaksi. Esimerkiksi igorin komennossa.”

SV) ”De som tycker att det går illa för Finland: kom ihåg att allt kan bli mycket sämre. T ex om vi får rysk överhöghet.”

FI) Tämän muistutuksen tarjosi meille nimimerkki Nikopol, joka ei muilla kirjoituksillaan sanottavasti herätä sympatiaa, mutta jonka aidosta maanpuolustushenkisyydestä sietää oikeudenmukaisuuden nimessä muistuttaa. Oikeudenmukaisuus on kuitenkin yksi niistä hyveistä, jotka erottavat meidät ihmiset Homman sakokaivossa kuhajavista ja kihajavista rotista ja torakoista, jotka ovat vailla sielua ja yksilöllisyyttä.

SV) Den här påminnelsen var det pseudonymen Nikopol som trakterade oss med. Hans övriga skriverier väcker knappast någon sympati, men hans genuina försvarsvänlighet är det skäl att komma ihåg i rättvisans namn. Rättvisan är ju en av de dygder som markerar skillnaden mellan oss människor å ena sidan, och å andra sidan de råttor och kackerlackor utan själ och individualitet som vimlar och myllrar i den septiktank som kallas Homma.

FI) Palataan sitten foorumin peruskauraan: ”Olen isänmaallinen ja pidän Suomea hyvänä maana. Valitettavasti en kuitenkaan olisi valmis uhraamaan terveyteni ja ehkä henkeni nykyisen sosialistisen mokutetun paskakasan takia. Sosialistit kokoomuksesta kommareihin ovat sotkeneet asiat, niin etten näe kansalaisvelvollisuutena puolustaa heidän tekeleitään.” Sanan ”sosialisti” merkitys on totisesti muuttunut hämmentävään suuntaan sitä mukaa kun hommalaisuus on saanut otteen suomen kielestä. Joskus sitä toivoisi tietävänsä, millä perusteilla ihminen tai puolue luokitellaan hompanssiporukoissa sosialisteihin. Sekin on vähän ristiriitaista, että sälli sanoo pitävänsä Suomea hyvänä maana ja heti seuraavassa lauseessa haukkuu sen ”mokutetuksi paskakasaksi”. Tämä ei ole isänmaallisuutta. Isänmaallisuutta on se että näkee isänmaan olevan puutteistaan ja ongelmistaan huolimatta nykyisellään ihan hyvä ja kehitettävissä yhteisin ponnistuksin parempaan suuntaan. Se, että isänmaa leimataan ”paskakasaksi” ja käytännössä koko poliittinen kenttä ”sosialisteiksi”, ei ole ainakaan isänmaallisuutta.

SV) Sen ska vi återgå till den vanliga gamla skåpmaten på Homma: ”Jag är fosterländsk och tycker att Finland är ett bra land. Tyvärr är jag inte beredd att offra min hälsa och kanske mitt liv för den nuvarande socialistiska mångkulturaliserade skithögen. Socialisterna från samlingspartiet till kommunisterna har trasslat till allting, så att jag inte uppfattar det som medborgerlig plikt att försvara deras skapelser.” Ordet ”socialist” har verkligen ändrat betydelse i en förvånande riktning sedan hommaitismen lagt beslag på finska språket. Ibland frågar man sig verkligen hur invandrarkritikerna egentligen definierar ordet. Det är också något motsägelsefullt att säga sig tycka att Finland är ett bra land och genast därefter beteckna det som en ”mångkulturaliserad skithög”. Det här är inte fosterländskhet. Fosterländskhet skulle innebära att man anser fosterlandet trots sina brister och problem vara helt skapligt som det är och kunna utvecklas till ett bättre land genom gemensamma ansträngningar. Att fosterlandet i stället brännmärks som en ”skithög” och hela det politiska spektrumet som ”socialister” är definitivt inte fosterländskhet i någon vettig bemärkelse.

FI) Ihan tiedoksi vaan: sosialisti tarkoittaa meidän normaalien ihmisten kielessä sellaista tyyppiä, jonka mielestä jengiltä on verotettava pois kuljeksimasta kaikki ylimääräinen raha ja sitten valtion on pantava se raha sellaisiin tarkoituksiin, jotka valtion mielestä ovat fiksuja ja yleishyödyllisiä. Sinä tiedät mielestäsi ehkä paremmin, mihin rahasi kuuluu panna, ja siksi et kannata sosialismia. Näin on ihan sallittua ja mahdollista vapaassa maassa ajatella eikä kenenkään pidä kieltää sinua olemasta tätä mieltä. Mutta kokoomuslaiset eivät varmasti ole sosialisteja tuossa yllä mainitsemassani merkityksessä, ja heillä on koko maailman syy pahastua siitä, että heitä nimitellään sosialisteiksi.

SV) Till allmogens kännedom: socialist är i vanliga normala människors språkbruk en person som anser att staten bör plundra folk på överflödiga pengar för att sedan investera bytet i vad som statsmakten anser vara allmännyttigt och klokt. Du tycker kanske att du vet bättre vad du ska slösa dina pengar på och sålunda är du kanske inte så värst förtjust i socialism. I ett fritt land är det fritt fram att tycka så och ingen bör förbjuda dig att hysa sådana åsikter. Men samlingspartisterna är säkert inte socialister i den ovannämnda betydelsen och de har all världens berättigande att bli förnärmade av att bli utskällda som sådana.

FI) Tätä mieltä voi olla, vaikka ei olisikaan itse kokoomuslainen. Toki kokoomuslaiset – jopa sellaiset, jotka itse ovat joutuneet äärioikeistolaisten ahdistelemiksi – ovat nimitelleet Paljastettu-sivustoa äärivasemmistolaiseksi. Tällainen on tietenkin yhtä väärin kuin kokoomuslaisten nimittely sosialisteiksi, mutta tavallaan ymmärrän, mikä siinä on takana. Kokoomuslaisuuteen kuuluu määritelmällisesti sellainen ajattelu, että omille arvoille vasemmisto on se kaikkein suurin uhka. Vasemmisto kuitenkin pelaa samalla pelikentällä samoin säännöin, mutta äärioikeisto haluaa sekä rikkoa sääntöjä, särkeä koko stadionin että panna pelaajat ja yleisön keskitysleiriin. On vaikea hyväksyä, että nyt koko urheilulajin tulevaisuus on vaarassa ja että siksi pitäisi tehdä yhteistyötä liigan muiden joukkueiden kanssa.

SV) Så här kan man tycka även om man inte är någon samlingspartist själv. Givetvis har en del samlingspartister – även sådana som blivit antastade av högerextremister – beskyllt vår antirasistiska webbsajt Paljastettu för att vara vänsterextremist. Det här är givetvis lika orättvist som att kalla samlingspartister för socialister, men på sätt och vis förstår jag, vad som ligger bakom det. Samlingspartisterna förväntas tänka, som samlingspartister, att vänstern är alltid det största hotet mot deras värden och värderingar. Vänstern spelar dock samma spel på samma fält enligt samma regler, medan extremhögern både vill bryta mot reglerna, ha sönder hela idrottsanläggningen och internera både spelarna och åskådarna på ett koncentrationsläger. Det är svårt att acceptera att idrottsgrenens framtid är hotad och att man därför borde samarbeta med de övriga lagen i ligan.

FI) Toki samantyyppistä poliittista provinsialismia (parempaakaan nimeä en sille keksi) on näkyvissä myös vasemmiston piirissä. Esimerkiksi Venäjää ei vasemmistossa haluta nähdä koko kansainvälisen sopimusjärjestelmän – kansainvälisen lain – vaarantajana, vaan suorastaan itkusilmin keksitään tekosyitä esittää Ukraina sotasyyllisenä ja sen vallanpitäjät Yhdysvaltain talutusnuorassa olevina fasisteina. Tämä Yhdysvaltain roistomaisuuden korostaminen on itse asiassa haluttomuutta myöntää, miten paljon pahempi esimerkiksi Venäjä on.

SV) Likadan politisk provinsialism (jag kan inte tänka mig ett bättre namn på det) kan givetvis skönjas även på vänsterhållet. Vänstern ser ogärna Ryssland som en fara för hela den internationella lagen och ordningen – i stället hittar man med tårar i ögonen på förevändningar för att utmåla Ukraina som krigshetsare och dess makthavare som amerikanskt kontrollerade fascister. Att man framställer USA som den internationella skurken par excellence beror egentligen på en djupt inrotad ovilja att medge, hur mycket värre t ex Ryssland är.

FI) Kyse on viime kädessä sivistyneen ihmisen haluttomuudesta uskaltautua kohtaamaan se todellisuus, että hänen sivistyneen elämänpiirinsä ulkopuolella on toinen, barbaarinen maailma, joka saattaa muodostaa eksistentiaalisen uhan sille hänen mikrokosmokselleen. Kokoomuslainen hakee turvallisuudentunnetta siitä ajatuksesta, että laitavasemmisto on suurin vaara, koska pohjimmiltaan hän tietää, että laitavasemmisto pelaa peliä sääntöjen mukaan sen sijaan että ryntäisi kentälle konetuliaseet tanassa, mihin sitä vastoin äärioikeisto on valmis, kuten Breivikin tapaus osoitti. Laitavasemmisto on siis turvallinen vastustaja. Samalla tavalla vasemmisto haluaa elää sellaisessa fantasiassa, jossa Yhdysvallat on kaikkein suurin uhka rauhallemme. Vasemmisto tietää oikein hyvin ettei Yhdysvallat hyökkää Suomeen. Sitä vastoin Venäjä käyttää jo nyt rikollisiamme ja äärioikeistoamme hyväkseen kalvaakseen suomalaista yhteiskuntaa sisältä päin. Tämä vain on liian ahdistava ajatus vasemmiston hyväksyä.

SV) I sista hand handlar det hela om en civiliserad människans ovillighet att vidkänna faktumet att det utanför hennes egna civiliserade cirklar finns en annan, barbarisk värld som kan utgöra ett existentiellt hot mot hennes mikrokosmos. Samlingspartisten söker trygghet i tanken att det är vänsterradikalerna som är den största faran, eftersom han innerst inne vet att vänstern spelar spelet enligt reglerna i stället för att storma fältet med kpist i högsta hugg – något som extremhögern däremot är helt beredd att göra, som fallet med Breivik bevisat. Vänsterradikalerna är alltså en trygg motståndare. Det är på precis samma sätt vänstern vill leva i en fantasivärld där Förenta Staterna är det största hotet mot freden i vårt land. Vänstern vet mycket väl att Förenta Staterna aldrig skulle invadera Finland. Däremot utnyttjar Ryssland redan nu finska kriminella och högerextremister till att urholka samhällsfriden i Finland inifrån – men vänstern vill inte medge detta, eftersom tanken känns alltför skrämmande.

FI) Lisää tavaraa foorumilta: ”Jostain syystä en tahdo uskoa, että itänaapuria vastaan pitäisi puolustautua. Tosin arvaamatonhan se on, mutta jostain syystä en näe mitään syytä miksi Venäjän intresseissä olisi Suomen valloitus niin kauan kuin Venäjä pysyy venäläisenä. Sen sijaan monen muun maan esimerkin perässä tullaan menemään, eli hyökkääjä voi tulla hyvinkin rajojen sisäpuolelta tai vaikka sekä sisältä että länsinaapurista, kunhan siellä kantaväestö joutuu merkittävään vähemmistöön.” Niin: venäläiset eivät hyökkää minnekään, koska venäläiset ovat valkoihoisia. Mutta kun Ruotsissa tumma iho voittaa, sieltä hyökätään tänne. Näin selkeästi kulkee rasistin ajatus.

SV) Mera från forumet: ”Av något skäl vill jag inte tro att man borde försvara sig mot den östra grannen. Ryssland är nog oberäkneligt, men av något skäl ser jag inget skäl [sic!] varför det skulle ligga i ryska intressen att erövra Finland sålänge Ryssland förblir ryskt. Däremot kommer många andra länders exempel att efterlevas [?], dvs angriparen kan komma inifrån eller både inifrån och från västra grannen [!!!], så snart ursprungsbefolkningen där hamnar i minoritetsläge.” Javisst ja, ryssarna invaderar inte, eftersom ryssarna har vit hudfärg. Men när den svarta hudfärgen blir förhärskande väster om Bottenviken, kan man räkna med en invasion därifrån. Så här klart resonerar rasisten.

FI) Hommalainen ei ”jostain syystä näe”, että Venäjällä olisi mitään muuta intressiä kuin ”pysyä venäläisenä”. No tuota noin, Venäjällä ihaillaan Putinia, koska hän kuulemma on perusteellisesti perehtynyt maansa historiaan, ja esimerkkinä tästä mainittiin, että hän oli lukenut Kljutševskin Venäjän historian kannesta kanteen. (Kukako mainitsi? Olisikohan se ollut Putinin faniyhteisön kiistämätön johtaja Bäckman.) Minullakin on se historiateos, yhdeksänsataa pienellä painettua foliokokoista sivua venäjäksi. En kuitenkaan vielä ole jaksanut lukea sitä kokonaan, en minä sentään Venäjän presidentiksi aio pyrkiä. Mutta miten Kljutševski liittyy tähän asiaan? Lukekaapa eteenpäin.

SV) Hommaiten ser ”av något skäl” inte, att Ryssland skulle ha något annat intresse än ”förbli ryskt”. Nåja, i Ryssland beundrar folk Putin därför att han är så djupt förtrogen med sitt lands historia, vilket han demonstrerat genom att läsa igenom Kljutjevskijs Rysslandshistoria. (Jag antar att det var Johan Bäckman, överste Rysslandsbeundraren och putinisten i Finland, som påpekade det här.) Jag har också den boken, niohundra tättryckta foliosidor på ryska. Jag har nog inte orkat plöja igenom luntan ännu, jag tänker inte bli nästa president i Ryssland. Men vad har Kljutjevskij att göra med den här saken? Läs vidare.

FI) Vasili Kljutševski (1841-1911) oli aatteiltaan lähinnä liberaaliporvarillinen mies – hän kuului vanhoilla päivillään perustuslaillisten demokraattien eli ”kadettien” puolueeseen – mutta veikkaanpa että hänen teoksessaan Putinia kiinnosti enemmän sen perusteesi kuin kirjoittajan poliittinen suuntautuminen. Kljutševski sanoo jo kirjansa johdantoluvussa näkevänsä Venäjän historian ennen kaikkea kolonisaation historiana. Kolonisaatio tarkoittaa sitä että mennään jonkun muun maahan, otetaan se haltuun ja tehdään siitä Venäjä. Jos hommalainen olisi lukenut vähänkin matkaa Kljutševskin historiaa, hän tietäisi, että Venäjän nationalismin ajatus ei ole koskaan ollut ”venäläisenä pysyminen”, vaan maailman muuttaminen venäläiseksi vähittäisellä kolonisaatiolla. Putin on lukenut koko kirjan, ja Putin tietää.

SV) Vasilij Kljutjevskij (1841-1911) var snarast en borgerlig liberal, och på sina gamla dar var han medlem i det såkallade ”kadettpartiet”, där kadett inte står för en officersaspirant, utan för konstitutionell demokrati, men jag antar att det var huvudtesen i boken som intresserade Putin mera än författarens politiska tillhörighet. Redan i inledningen till sin bok säger sig Kljutjevskij se Rysslands historia som en historia av kolonisation. Kolonisation betyder att man invaderar och annekterar något annat land – att man i princip gör landet till en sorts Ryssland. Hade hommaiten läst ens ett par sidor av Kljutjevskijs historia, skulle han ha begripit att rysk nationalism aldrig har handlat om att behålla Ryssland ryskt, utan om att efter hand kolonisera och förryska hela världen. Putin har läst Kljutjevskijs bok från början till slutet och Putin har begripit detta.

FI) Mutta mennäänpä takaisin Hommalle. Tämä kaveri taas on pelkäävinään, että EU muka uhkaisi miehityksellä, ja taas kerran sanan ”kommari” merkitys on laajentunut kaikkien rajojen yli ja ohi: ”Millainen se mahdollinen sota sitten olisi? Vaikea sanoa mutta itse pitäisin todennäköisimpänä sitä että Suomen LAILLINEN hallitus, silloin jallituksessa istuvat kokoomukset ja muut euvostokommarit, kutsuu maahan ulkomaalaisista palkkasotilaista (Nato tms.) koostuvan lahtariarmeijan turvaamaan omaa valtaansa koskapa asevelvollisiin ei todellakaan voi luottaa eikä edes rivipoliiseihin.” Huomatkaa, että samassa puheenvuorossa esiintyvät ”kommari” ja ”lahtari” sulassa sovussa keskenään. Tällainen oikeiston ja vasemmiston uhkakuvien hilpeä sekoittaminen on postmodernia jos mikä. Silti yksi tuon porukan ominaispiirteistä on myös ”postmodernismin” esittäminen mörkönä.

SV) Men låt oss gå tillbaka till Hommaforumet. Den här killen låtsas vara rädd för en EU-ockupation, och en gång till har ordet ”kommunist” antagit nya betydelser bortom alla vettiga definitioner: ”Hur skulle ett tänkbart krig då gestalta sig? Svårt att säga, men jag för min del tycker att det mest sannolika vore att Finlands LAGLIGA regering, vad det än skulle vara för samlingspartister och övriga EU-kommunister, inkallar en slaktararmé som består av utländska legosoldater (NATO o.dyl.) för att försvara sin maktposition, eftersom varken värnpliktiga eller ens vanliga poliskonstaplar är att lita på.” Märk väl att samma inlägg innehåller orden ”kommunist” och ”slaktare” [öknamnet på de s k vitgardisterna under finska inbördeskriget, ö.a.] som benämningar på samma regering. Att så här blanda vänster- och högerhotbilder är postmodernt om något, hur mycket hommaiterna än säger sig hata ”postmodernism”.

FI) ”Riippuu ihan mitä vastaan pitäisi puolustaa. On jotensakin absurdi tilanne kysyä aseellista puolustushalukkuutta tilanteessa, jossa meitä uhkaa vieraiden, meille vihamielisten kulttuurien soluttautuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja itsenäisyyden menetys ylikansalliselle ja epädemokraattiselle liittovaltiolle, eikä kukaan ole vielä ryhtynyt aseelliseen puolustukseen.” Itsenäisyyden menetys Venäjälle ei tietenkään pelota tätä jässikkää.

SV) ”Det beror på vem man skulle försvara fosterlandet mot. Det är en någorlunda absurd situation att förutsätta försvarsvilja i en situation där främmande och för oss fientliga kulturer infiltrerar samhället och självständigheten har förlorats i en supranational och odemokratisk förbundsstat, och ingen har tagit till vapnen för att försvara landet.” Att förlora självständigheten och bli en rysk provins däremot skrämmer den här killen inte ett dugg.

FI) Sama kaveri jatkaa: ”En oikein tiedä ketä tai mitä vastaan sitten olisi syytä ryhtyä aseelliseen puolustautumiseen, jos tämä selkeä uhka Suomen itsenäisyydelle ei ole vielä riittävä syy kenellekään. Odotellaanko tässä kuunatsien hyökkäystä? Suomalaiset ovat vapaaehtoisesti luopumassa itsenäisyydestään ja vaarantamassa oman kulttuurisen olemassaolonsa. Ei ole oikeastaan olemassa mitään reaalista uhkakuvaa, joka olisi nyt jo käynnissä olevaa uhkaa suurempi. Ja silti emme puolustaudu.” Jep. Esimerkiksi äärioikeiston, moottoripyöräjengien, Venäjää mielistelevien ja taparikollisten kansoittaman puolueen nousu hallitukseen ei ole maahanmuuttajien uhkaa suurempi, vai mitä?

SV) Samme debattör skriver vidare: ”Jag vet inte riktigt vem eller vad vi borde försvara oss med vapen mot, om det här uppenbara hotet mot vår självständighet inte är ett tillräckligt skäl för någon. Är det nazister från månen vi väntar på? Finländarna håller frivilligt på att ge avkall på sin självständighet och äventyra sin kulturella särexistens. Det finns egentligen ingen realistisk hotbild som skulle vara värre än det redan överhängande hotet. Och ändå försvarar vi oss inte.” Japp. Till exempel är det ingen hotbild jämförd med invandrarhotet om ett parti befolkat av högerextremister, hojgängsligister, Rysslandslismare och vanebrottslingar kommer in i regeringen, eller?

FI) Edelleen sama mies: ”Näen asian niin, että kaikki [aseellisen maanpuolustuksen puolesta] äänestäneet ovat paskanpuhujia. Siksipä en äänestänyt kyllää, vaan rehellisesti keskimmäistä [ts. vaihtoehtoa 'yrittäisin luoda uraa miehittäjän alaisuudessa']. Tässä sitä elellään ihan normaalia työ- ja perhe-elämää vaikka hyökkäys on jo meneillään. En minä voi väittää ryhtyväni aseelliseen puolustukseen, kun en ole ryhtynyt. Se olisi törkeä valhe.”

SV) Ett citat till av denne man: ”Som jag ser det är det bara skitpratare som röstat för [väpnat försvar]. Därför röstade jag inte ja, jag valde det mellersta alternativet som uppriktigt var [dvs alternativet 'jag skulle göra karriär under ockupanten'}. Man lever ju helt normalt arbets- och familjeliv fast invasionen redan pågår. Jag kan inte påstå att jag skulle försvara landet med vapen i hand, eftersom jag inte ännu gör det. Påståendet skulle vara en ruskig lögn.”

FI) Niin, se, että ihan normaalia työ- ja perhe-elämää voi nyky-Suomessa elellä, tuntuisi täältä katsoen todistavan, että mitään ”hyökkäystä” ei ole ”meneillään”. Jos Suomeen, kuten Ukrainaan, hyökkäisi Venäjän armeija tai Venäjän tukema puolisotilaallinen joukko, luultavasti täällä Turussakin asti ”normaalin työ- ja perhe-elämän” eläminen ei oikein onnistuisi entiseen tapaan. Todennäköisesti nöyrin palvelijannekin velvoitettaisiin sellaisessa tilanteessa ainakin laatimaan venäjänkielistä sotapropagandaa.

SV) Att man alltjämt kan ha ett helt normalt familje- och arbetsliv i Finland ger enligt min åsikt vid handen att någon ”invasion” inte ”pågår”. Skulle Finland, som Ukraina, invaderas av ryska armén eller ryskstyrda paramilitära trupper, så skulle det antagligen bli svårare att föra ett ”vanligt familje- och arbetsliv” t o m här i Åbo. Även eder ödmjuke tjänare skulle i en sådan situation antagligen kontaktas av försvarsmakten och åtminstone förpliktigas att skriva krigspropaganda på ryska.

FI) Saman puheenvuoron viimeinen kappale: ”Enkä väitä, että tässä pitäisi nyt ruveta sapelia kalistelemaan, ei todellakaan. Koko maanpuolustus lähtee maanpuolustustahdosta. Jos suomalaisten enemmistö ei pidä itsenäisyyden ja kansallisen olemassaolomme menetystä uhkana, silloin on turha vähemmistön ruveta riehumaan, tappio on varma. Ja jos suomalaiset haluavat luovuttaa itsenäisyytemme ja vaarantaa kansallisen olemassaolomme, niin se on sitten voi voi. Valtiona ja kansakuntana ansaitsemme sen mikä on tulossa. Ansaitsemme kuolla.”

SV) Sista avsnittet i samma inlägg lyder så här: ”Jag vill inte säga att vi här och nu borde börja skramla med sabeln, absolut inte. Hela försvaret utgår från försvarsviljan. Om majoriteten finländare inte uppfattar förlusten av vår självständighet och vår nationella existens som ett hot, så är det bortkastat av en minoritet att börja göra oväsen, då har man redan förlorat. Och om finländarna vill ge avkall på vår självständighet och nationella existens, så får det väl vara så. Som stat och nation förtjänar vi det som är på väg. Vi förtjänar att dö ut.”

FI) Eräällä tasolla olen jopa valmis sanomaan, että sälli on tässä oikeassa. Jos suomalainen identiteetti on niin heikoissa kantimissa, että kourallinen tummaihoisia maahanmuuttajia pelkällä läsnäolollaan murtaa sen, se joutaa mennäkin. Mutta kuten tuon yhden tyypin säälittävä avautuminen tangolaulajista osoitti, ainoa suomalaisen kulttuurin osa-alue, josta heikäläiset mitään tietävät, on yleensä jotain ulkomailta tuotua ja Suomeen vasta hiljattain juurtunutta populaarikulttuuria, kuten tango tai rokki. Jos tänne olisi joskus viisikymmentä vuotta sitten muuttanut paljon suufimuusikoita (suufilaisuus on islamin mystinen suunta, jossa Jumalaa ylistetään musiikin ja tanssin keinoin), nuo samat tyypit pitäisivät luultavasti jo suufimusiikkia suomalaisena kulttuurina, tiedä vaikka pelkäisivät sen joutuvan kiinalaisen invaasion jalkoihin. Homman pojat ovat itse kotimaassaan juurettomia ja projisoivat tämän kaikkiin muihin. Tästä syystä meillä on absurdi tilanne: peräkylän rämppäyhtyeiden kulttuuriton kuona soimaa ”epäsuomalaisiksi” meitä, jotka suomalaisesta kulttuurista oikeasti jotain tiedämmekin.

SV) På en viss nivå är jag t o m beredd att ge killen rätt. Om den finländska identiteten är så svag att en handfull mörkhyade invandrare med sin blotta närvaro får den att rasa ihop så får den väl gå. Men som hänvisningen till tangoartisterna ovan visade, vet en typisk hommait ingenting om finländsk kultur, med undantag av någon sorts nyligen importerad populärkultur, som t ex tango eller rockmusik. Föreställ er att det för femti år sedan hade flyttat en massa sufiska musiker till Finland (sufismen är en mystisk riktning inom islam som prisar Gud genom att musicera och dansa): killarna på Homma-forumet skulle då antagligen uppfatta deras musik som finsk kultur, måhända hotad av den kinesiska invasionen. Hommakillarna är själva rotlösa i sitt eget hemland och projicerar detta på alla andra. Därför har vi en sådan absurd situation, att samma kulturlösa slask som tidigare brukat spela ståltrådsmusik i något band ute i obygden nu beskyller för ofinskhet oss som faktiskt är mycket mera insatta i finsk kultur än de.

FI) Valitettavasti on syytä kysyä, missä määrin tuo roskaväki vain purkaa omaa pahaa oloaan ja missä määrin sen toiminta on organisoitua – jopa ulkomailta organisoitua. Se ei tosiaankaan aja suomalaisen kulttuurin asiaa, vaan pikemminkin vahingoittaa sitä ja sen myötä myös maan etua. Kulttuuri on nimittäin yksi henkisen maanpuolustuksen muoto. Suomalaisuutta luodaan, ylläpidetään ja uusinnetaan nimenomaan kulttuurin avulla. Kirjailijat kirjoittavat kirjoja, joista nousee polemiikkia puolesta ja vastaan. Historioitsijat ottavat puheeksi ennen marginaalissa olleita asioita, ja niistäkin käydään kiivasta keskustelua. Juuri tällä tavalla vireää ja uudistuvaa suomalainen kulttuuri on ollut ennen maahanmuuttokritiikin nousua. Tämän takia hompanssien apinanmölinää siitä, kuinka suomalaisuus tai suomalainen kulttuuri muka on uhattuna tai sitä ei arvosteta riittävästi, oli oikeiden kulttuuripiirien mahdotonta ottaa vakavasti.

SV) Tyvärr är det skäl att fråga, i vilken utsträckning den där pöbeln bara utagerar sitt eget högst personliga illamående och i vilken utsträckning den är organiserad – t o m organiserad från utlandet. I stället för att främja finskhet skadar pöbeln både kulturen och motarbetar fosterlandets bästa. Kultur är nämligen också en form av andligt försvar. Finskheten skapas, upprätthålls och reproduceras genom kulturlivet. Författare skriver böcker och det reser sig polemik kring dem, för och emot. Historiker upptar minnen och händelser som tidigare legat i marginalen, och även dessa diskuteras i upprörda och upphetsade ordalag. Det är precis så här finsk kultur har levat och förnyats innan hommaiterna tog över all offentlig diskussion. Därför är det omöjligt att ta på allvar hommaiternas apvrål om hur finsk kultur och finskhet kantänka är hotad och inte uppskattas som den borde.

FI) Nykyään maahanmuuttosössötys on nimittäin hukuttanut alleen koko kulttuurikeskustelun. Merkittävät ja kiinnostavat historiateokset, joita yhä ilmestyy, eivät saa ansaitsemaansa huomiota. Päin vastoin: aivan kaikki uudet näkemykset ja tutkimustulokset historiastamme äärioikeisto leimaa kommunistien valheiksi ja suomalaisuuden häpäisyksi, vaikka asialla olisi tunnustautunut porvarillinen historioitsija ja vaikka aihe ei edes olisi kovin poliittinen. Jos olisin nuori suomalainen historioitsija, joka olisi innostunut uralleen vaikkapa Ylikankaan ”Tien Tampereelle” luettuaan joskus yhdeksänkymmenluvun alussa, olisin todella katkera hompansseille siitä, että he tuhosivat mahdollisuuteni edistää kansallisia sivistyspäämääriä.

SV) I dag har nämligen all kulturdebatt försvunnit någonstans under invandringssvamlet. Viktiga och intressanta böcker om Finlands historia, som alltjämt utkommer, ägnas inte den uppmärksamhet de skulle förtjäna. Snarare tvärtom: alla, säger alla, nydanande forskningsarbeten om vår historia brännmärks av extremhögern som finskhetssmädande, kommunistiska lögner, även när författaren är en uttalad anhängare av ett borgerligt parti och forskningsföremålet inte har någonting med politik att göra. Vore jag en ung finsk historiker som skulle ha inspirerats till sitt yrkesval av t ex ”Vägen till Tammerfors” av Heikki Ylikangas i början av nittitalet, så skulle jag vara ytterst bitter på hommaiterna eftersom de förgjort mina chanser att främja nationell bildning.

FI) Tämän lisäksi he tietysti ovat myös ennalta ehkäisseet uusien kansallisten suurmiesten synnyn. Kuten Heikki Ylikankaan mainio esimerkki osoittaa, historioitsijalla oli ennen vanhaan – ennen maahanmuuttokriitikoiden aikoja – mahdollisuus nousta suureksi kansalliseksi intellektuelliksi, suorastaan kansakunnan omaksitunnoksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Ylikangas olisi joka asiassa oikeassa, päin vastoin: historiantutkimuksen nuorissa leijonissa on esiintynyt innokasta ”isänmurha”-asennetta Ylikangasta kohtaan, kuten oikein onkin – sillä tavalla ala kehittyy. Ei siinäkään mitään väärää ole, jos jotkut heistä ovat halunneet Ylikankaaksi Ylikankaan paikalle, ellei peräti kulttuuripaavi Paavo Haavikon.

SV) Dessutom har de givetvis sett till att det inte blir några nya nationella stormän. Som Heikki Ylikangas med sitt lysande exempel visat, kunde en historiker förr i världen – när det inte fanns några invandrarkritiker – framstå som en stor nationell intellektuell, ett nationens samvete. Det här innebär givetvis inte att Ylikangas vore ofelbar som påven, snarare tvärtom. De unga lejonen inom finländsk historieforskning har utmärkt sig med en lovvärd ”fadermördar”-attityd gentemot Ylikangas, och det är ingenting fel med det: det är på det viset branchen utvecklas. Och om någon av dem drömmer om att bli en ny Ylikangas eller t o m en ny Paavo Haavikko är det ingenting fel med det heller.

FI) Mutta yksi tärkeimpiä seurauksia maahanmuuttokriitikoiden häiriköinnistä ja lehdistön myöntyväisyydestä heitä kohtaan on ollut juuri se, että Paavo Haavikon tai Heikki Ylikankaan vakanssia ei enää ole. Suomalainen kulttuuri ja Suomen historia eivät enää ole julkisen keskustelun keskiössä, eivätkä siihen palaa. Historioitsijat ovat nykyään samanlainen alakulttuuri kuin äärioikeistolaisuus ennen vanhaan – heidän työnsä ei kiinnosta viestimiä, joilla on kova kiire kertoa, kuinka Timo Soini taas on sanonut jotain tuikitärkeää meloneista ja lippalakeista.

SV) Men en av de viktigaste följderna av de invandrarkritiska klappjakterna och murvlarnas undfallenhet är att det inte längre finns någon vakans för Paavo Haavikko eller Heikki Ylikangas. Finsk kultur och historia befinner sig inte längre i den offentliga diskussionens mittpunkt och kommer inte heller att återgå dit. Historikerna är i dag en likadan subkultur som extremhögern förr i världen – deras forskningar intresserar inte medierna, som har så bråttom att berätta för oss hur Timo Soini åter sagt någonting livsviktigt om meloner och kepsar.

FI) Äärioikeisto on siis ”suomalaisen kulttuurin puolustamisen” nimissä tuhonnut koko suomalaisen kulttuurin. Aikaisemmin oletin, että minut savustettiin ulos omalta kolumnistinpaikaltani, koska Halla-aholla on se henkilökohtainen pakkomielteensä meikäläisestä ja koska hänen kannattajansa tunnetusti ovat Johtajaansa robottimaisesti tottelevia sieluttomia zombeja ilman henkilökohtaisia älyllisiä, emotionaalisia ja seksuaalisia intressejä. Mutta ehkä homma menikin niin, että takana oli äärioikeiston ulkomaisen ohjailijatahon (Venäjän) tarve hiljentää koko julkinen kulttuurikeskustelu ylipäätään, koska suomalainen kulttuuri sinänsä on uhka Venäjän pyrkimykselle kontrolloida meitä. Minähän sain äärioikeiston häirintäspämmiä jopa vanhoja suomalaisia televisiosarjoja käsitelleisiin bloggauksiin.

SV) Extremhögern har alltså, medan den påstår sig försvara finsk kultur, i praktiken tillintetgjort all finsk kultur. Tidigare trodde jag att jag blev sparkad som kolumnist därför att Halla-aho har sin egen högstpersonliga tvångsföreställning om mig och därför att hans anhängare som bekant är själlösa zombies som lyder sin Ledare utan att ifrågasätta någonting och utan att visa tecken på några personliga intellektuella, emotionella eller sexuella intressen. Men kanske det ändå gick så till att det låg utländsk styrning (Ryssland) bakom extremhögern och att Ryssland såg sig föranlåtet att tysta ned all offentlig kulturdebatt, eftersom finländsk kultur i och för sig utgör ett hot mot Rysslands strävan att kontrollera oss. Extremhögern brukade ju faktiskt fylla min kommentarlåda med sitt skitprat även när jag skrev en bloggdrapa om någon gammal finsk teveserie eller någonting lika neutralt.

FI) Äärioikeisto on toki muodon vuoksi esittänyt vaatimuksia sisällöltään isänmaallisemmasta ja muodoltaan perinteisemmästä kulttuurista. Huomatkaa, että se siis on esittänyt vaatimuksia sellaisesta, sen sijaan että se itse paneutuisi ja perehtyisi vaikkapa kansallisromantiikan aikaiseen kirjallisuuteemme voidakseen jäljitellä sitä. Onhan se niin väärin että taiteilijat ja kirjailijat tekevät kaikkea omasta päästään, sen sijaan että tekisivät maahanmuuttokriitikoiden mieliksi. Maahanmuuttokriitikoilla oli kyllä lista suositellusta kirjallisuudesta, mutta se sisälsi lähinnä natsi-ideologien töherryksiä ja Kalevalankin vain yhtenä ”pohjoisen sielun avaimena” yhdessä muiden kansalliseeposten kanssa. Kun ei sitä perinteistä isänmaallista kirjallisuutta lueta eikä tunneta, niin ei itsekään osata sitä edes jäljitellä. Itse asiassa jo se olisi äärioikeistolta huomattava pomppu ylös sakokaivosta, jos se todella yrittäisi luoda jotain isänmaallista tai kansallismielistä taidetta omien aatteittensa mukaan, vaikka sitten kyse olisi pelkästä vanhojen klassikoiden apinoinnista.

SV) Extremhögern har givetvis för formens skull ställt krav på en till innehållet mer fosterländsk och till formen mer traditionell kulturproduktion. Märk väl: STÄLLT KRAV, i stället för att själv fördjupa sig i t ex den litteratur som skrevs i Finland under nationalromantiken för att sedan kunna imitera den. Det är ju så hemskt fel att konstnärer och författare skapar allehanda saker efter eget förgottfinnande i stället för att göra invandrarkritikerna till lags. Visst hade invandrarkritikerna en förteckning över rekommenderad litteratur, men den innehöll mest nazistiska ideologiska skrifter – även Kalevala nämndes där bara som en av ”nycklarna till den nordiska själen” tillsammans med andra nationalepos. När killarna varken läser eller förstår sig på vår traditionella nationallitteratur så klarar de inte av att ens imitera den. I själva verket skulle det utgöra ett betydande framsteg för extremhögern om den verkligen skulle skapa ideologiskt renlärig fosterländsk eller nationalistisk konst, även om det bara skulle handla om att efterapa gamla klassiker.

FI) No, olihan siellä lukulistassa toki Aarno Karimon vastenmielinen propagandateos ”Kumpujen yöstä”. Sieltä puuttui kokonaan vaikkapa Juhani Ahon tuotanto (erään hänen romaaninsa mukaan minä olen saanut nimeni), puhumattakaan Aleksis Kivestä, Teuvo Pakkalasta, Santeri Alkiosta, Volter Kilvestä tai vaikkapa käytännön kansatieteilijä Samuli Paulaharjusta, jonka puolesta olen lyönyt täällä blogissa rumpua ennenkin. On se jotenkin jännää, että me ”mädättäjät” tunnemme kansallisen kirjallisuutemme alusta loppuun ja ulkoa, kun taas maahanmuuttokriitikot, jotka osaavat vain soittaa rautalankabändeissä mutteivät ole lukeneet riviäkään klassikoitamme katsovat asiakseen opettaa meille suomalaista kulttuuria (ja isälleen nussimisen alkeita).

SV) Nåja, visst innehöll läslistan även Aarno Karimos motbjudande propagandabok ”Kumpujen yöstä” (”Ur kumlarnas mörker”). Det som fattades var Juhani Aho (jag fick faktiskt mitt namn efter en av hans romaner), för att inte nämna Aleksis Kivi, Teuvo Pakkala, Santeri Alkio, Volter Kilpi eller den självlärde etnologen Samuli Paulaharju, som jag redan brutit en och annan lans för i min blogg. Det är nog så spännande att vi ”ruttna mångkulturmänniskor” kan vår klassiska litteratur i praktiken utantill, medan invandrarkritikerna, som bara har spelat elgitarr i ståltrådsband men inte har läst en rad klassiker ser sig föranledda att undervisa oss i finsk kultur (och lära sin pappa hur man knullar, verkar det som).

FI) Kun itse ei kulttuuria osata luoda, vaaditaan että muut tekisivät. Mutta silloin kun muut tekevät, äärioikeisto raivoaa ihan periaatteen vuoksi. Jos minä kirjoittaisin vaikkapa Mannerheimista romaanin, joka seuraisi mahdollisimman tarkkaan sitä, mitä marskin elämästä ja tapahtumien epookista oikeasti tiedetään, maahanmuuttokriitikot luultavasti vetäisivät herneen nenään, koska meikäläinen on heidän piireissään jo moneen otteeseen leimattu epäisänmaalliseksi rentuksi. Jos kirjoittaisin, että Mannerheim istui tuolille ja otti hörpyn snapsilasista, maahanmuuttokriitikot sanoisivat minun väittäneen Mannerheimia homoksi (koska istuminen viittaa takapuoleen ja takapuoli homoiluun) ja alkoholistiksi (snapsilasi). Jos kirjoittaisin että Mannerheim puhui ruotsia, maahanmuuttokriitikot raivostuisivat, koska marski ei heidän mielestään ollut hurri.

SV) När man inte klarar av att skapa kultur själv, ställer man krav på den kultur andra skapar. Men när andra skapar, blir extremhögern rasande av rena principskäl. Skulle t ex jag skriva en roman om Mannerheim som jag så exakt som möjligt skulle basera på vad man i verkligheten vet om marskens liv och epok, skulle invandrarkritikerna med all säkerhet helt tappa fattningen, eftersom jag i deras kretsar redan många gånger om brännmärkts som en fosterlandsfientlig skurk. Skulle jag skriva: ”Mannerheim satte sig på en stol och smakade sin snaps” så skulle invandrarkritikerna påstå att jag kallat Mannerheim för bög (eftersom sittandet är någonting man gör med rumpan, och rumpan förknippas med homosex) och alkoholist (snapsen). Skulle jag skriva att Mannerheim talade på svenska, så skulle invandrarkritikerna åter bli rosenrasande, eftersom Mannerheim enligt deras synsätt inte var svensktalande.

FI) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meillä on eräänlainen epävirallinen sensuurielin, joka rähähtää räyhäämään ja häiriköimään joka kerta kun joku ylipäätään julkaisee yhtikäs mitään mistään aiheesta – kun se on sitä kirjallisuutta, eli kulttuuria, eli kulttuurimarxismia, eli monikulttuuria. Suomalaisen kirjallisuuden, historiankirjoituksen ynnä muiden kulttuuri-ilmiöiden sensurointia harjoittava, Suomen valtion ja kansan tahdosta riippumaton joukkio voi olla ainoastaan vieraan vallan asialla. Itse kukin osaa varmasti arvata mistä vieraasta vallasta on kyse.

SV) I praktiken innebär allt det här att vi här i Finland har en sorts inofficiell censur som startar en klappjakt varje gång någon ger ut en bok om vad det än vara månde – det är ju litteratur, dvs kultur, dvs kulturmarxism, dvs mångkultur. En liga som oberoende av statsmakten och folkviljan ägnar sig åt att censurera finsk litteratur, historieskrivning och övriga kulturföreteelser går säkert främmande makts ärenden. Vi kan alla gissa oss till vilken främmande makt det är.

FI) Hommalaispersujen ja Venäjän propagandistien yhteys näkyy siinäkin, että uusi, ensivilkaisulla varsin venäläismieliseltä vaikuttava ”tiedotussivusto”, Vastavalkea, on värvännyt maailmanpoliittiseksi kommentaattorikseen Veli-Pekka Kortelaisen, entisen perussuomalaisen, jonka kansallismielinen kädenjälki tiettävästi näkyy puolueen nykyisessä ohjelmassakin. Sivusto ei ole yksiselitteisesti äärioikeistolainen, vaan siellä esiintyy myös äärivasemmistolaista ja ”fasisminvastaista” propagandaa, mikä on tietysti osa Venäjän strategiaa: pitää vedota monenlaiseen yleisöön yhtaikaa ja synnyttää mielikuva laajasta, pluralistisesta suomalaisesta kansalaismielipiteestä Venäjän edun takana. Veli-Pekka Kortelainen, kuten muistamme, on tunnettu seuraavasta lausunnostaan, jota täällä blogissakin olen moneen otteeseen siteerannut – mutta kertaus on opintojen äiti:

SV) Att hommaitiskt lagda sannfinnar gärna samarbetar med ryska propagandister syns även i att en ny ”informationssajt”, Vastavalkea (Moteld), som vid första ögonkastet gör ett rätt rysslandsvänligt intryck, har rekryterat som världspolitisk kommentator Veli-Pekka Kortelainen, en före detta sannfinländare, som lämnat sitt nationalistiska bidrag även till partiets nuvarande program. Sajten är inte entydigt högerextrem, ty det finns där även vänsterextrem och ”antifascistisk” propaganda, men det är en del av den ryska strategin: det gäller att tilltala många målgrupper samtidigt och skapa ett intryck av att en bred, pluralistisk medborgarfront främjar Rysslands intressen i Finland. Veli-Pekka Kortelainen är känd för uttalandet som jag här en gång till upprepar:

FI) [Kortelainen:]”Nato vittuun! Jos totta puhutaan, niin saattaisin jopa toivottaa sodan tullen ryssät tervetulleeksi, jos tulevat ja erottavat meidät EU:sta. Olen tässä pikku hiljaa nationalistina alkanut pitää väliaikaista miehitystä ja nukkehallitusta pitemmällä tähtäimellä hyväksyttävänä hintana – vaikka menee väliaikaisesti turvallisuus ja demokratia – suomalaisen kulttuurin, kielen ja kansakunnan säilymisen kannalta.”

SV) [Kortelainen:] ”Åt helvete med Nato! För att säga sanningen skulle jag i händelse av krig kanske t o m välkomna ryssarna, om de kommer och avskiljer oss från EU. Som nationalist har jag så småningom kommit till slutsatsen att en tillfällig ockupation med därtillhörande marionettregering är ett acceptabelt pris – även om man tillfälligt förlorar säkerheten och demokratin – för att bevara finsk kultur, finska språket och nationen.”

FI) Pankaa muuten merkille tuo, että hän käyttää kahteen kertaan sanaa ”väliaikaisesti”. Minusta se kuulostaa myyntipuheelta. Siinä halutaan myydä suomalaisille Venäjän miehitystä ”väliaikaisena”. Kysykääpä etelänaapurista, mitä se ”väliaikainen” tarkoittaa käytännössä. Koko ihmiselämä on tunnetusti väliaikainen ja kaikki on vain lainaa. Minä en oikein usko, että kovin suuri osa Suomen kansasta olisi oikeasti valmis hyväksymään yhtä pitkää ”väliaikaista” Venäjän miehitystä kuin se, joka kohtasi Viroa, Latviaa ja Liettuaa. Kaikkien kolmekymmentä vuotta täyttäneiden suomalaisten kannalta sellainen ”väliaikaisuus” olisi käytännössä pysyvyyttä.

SV) Lägg märke till att han använder ordet ”tillfällig” hela två gånger. Jag tycker det låter som försäljarsnack. Han vill sälja en ”tillfällig” rysk ockupation till finska folket. Fråga den södra grannen vad ”tillfällig” betyder i praktiken. Hela människolivet är som bekant tillfälligt och allt är bara till låns. Jag tror inte riktigt att en mycket stor del av finska folket vore villigt att acceptera en lika lång ”tillfällig” rysk ockupation som den i Estland, Lettland och Litauen. För alla finländare äldre än trettio år skulle sådan ”tillfällighet” vara likabetydande med evighet.

FI) Vastavalkea-sivustolla samainen Kortelainen kirjoittaa geopolitiikasta. Geopolitiikka tarkoittaa Venäjän uutta aatetta, jonka se on omaksunut korvaamaan kommunismin. Kuten tiedämme, kommunismi tarkoitti sitä, että Neuvostoliitto valloittaa sinun kotimaasi, koska Neuvostoliitto edustaa ihmiskunnan suurinta hyvyyttä ja siksi se valloitus on vain sinun omaksi parhaaksesi. Geopolitiikka taas tarkoittaa sitä, että koko muu maailma uhkaa Venäjän turvallisuutta pelkällä olemassaolollaan ja siksi Venäjällä on oikeus valloittaa sinun maasi.

SV) På Vastavalkeasajten skriver högstdensamme Kortelainen om geopolitik. Geopolitik är Rysslands nya statsbärande ideologi som ersatt kommunismen. Som vi vet betydde kommunism ungefär att Sovjetunionen erövrar ditt hemland eftersom Sovjetunionen nu en gång representerar världens största godhet och att erövringen sålunda är till ditt eget bästa. Geopolitik betyder däremot att Ryssland bör få erövra ditt land, eftersom alla andra länder bara genom att existera utgör ett hot mot Rysslands säkerhet.

FI) Uutta ideologiaa on syytä kiittää tietystä rehellisyydestä: ainakin geopoliitikot avoimesti myöntävät, että sinun omalla parhaallasi ei ole mitään väliä ja että koko touhussa on kyse ennen muuta Venäjän tarpeesta hankkia pehmikettä rajoilleen. Ensin vallataan Suomi, koska Venäjän legitiimit turvallisuusedut vaativat. Sitten aletaan esittää Ruotsille vaatimuksia, koska se olemassaolollaan uhkaa Venäjälle kuuluvaa Suomea. Kun Ruotsi on saatu vallatuksi, siirrytään Norjan uhkailuun. Ja tähän tyyliin noin yleensä.

SV) Den nya ideologin utmärker sig med en viss lovvärd ärlighet: geopolitikerna medger åtminstone öppet att de ger katten i ditt bästa och att det hela bara handlar om Rysslands själviska behov att bolstra sina gränser med bufferstater. Det hela börjar med att erövra Finland, eftersom Rysslands legitima säkerhetsintressen kräver det. Sen ska man ställa krav för Sverige, eftersom det genom att existera hotar den ryska delrepubliken Finland. När man väl ockuperat Sverige är det Norges tur. Och vidare i precis samma stil.

FI) Kortelaisen teksti sinänsä on aika latteaa ja jo nähtyä venäläistä propagandaa siitä kuinka länsi muka haluaa hyökätä Venäjälle ja kuinka Suomi omaa syytään joutuu Venäjän valtaamaksi, koska on liian tiukasti kompuksessa lännen kanssa. Mutta on opettavaista nähdä, miten ”isänmaallisina” mielellään esiintyvät ”maahanmuuttokriitikot” ja ”nationalistit” alistuvat itänaapurin valheiden levittäjiksi. No mikäs siinä, onhan täällä Venäjä hyvittelyä ja hymistelyä nähty muissakin poliittisissa leireissä; mutta kannattaisi sitten olla syyttelemättä kaikkia muita maanpettureiksi, kuten ”kansallismieliset” tekevät käytännössä koko valveillaoloaikansa.

SV) I och för sig skiljer sig inte Kortelainens text från övrig ryskpropagandistisk förkunnelse om hur Väst kantänka vill invadera Ryssland och hur Finland genom egen förvållan kommer att ockuperas av Ryssland, eftersom vi står alltför tätt i maskopi med Väst. Men det är lärorikt att se ”invandrarkritiker” och ”nationalister” som gärna kallar sig ”fosterländska” gå med på att sprida ryska lögner. Visst-visst har vi sett undfallenhet gentemot Ryssland även inom andra politiska riktningar, men extremhögern borde inte kasta sten i glashuset...

FI) Venäjän karhunkäpälä näkyy toki siinäkin, miten Mitävittua-nettilehti (nykyään MV-lehti) valeuutisilla pönkittää äärioikeiston vaalimenestystä. Lehden kirjoittelussa bäckmanilaishenkinen lännen ja USA:n mustaaminen sekoittuu saumattomasti rasistiseen törynheittoon, ja lehden prosenttijengiläisenäkin kunnostautunut ylläpitäjä on avoimesti myöntänyt pitävänsä ”maahanmuuttajajengejä” suurempana ja reaalisempana pelonaiheena kuin Venäjän uhkaa, jonka hän leimaa monikulttuuriväen keksimäksi paperitiikeriksi: ”Iltapaskat pelottelee kansalaisiaan keksityllä ryssän uhalla päivästä toiseen että mummut ja papat laskee alleen. Mv taas pelottelee oikealla ja jo konkretisoidulla uhalla jossa on uhreja.” Paitsi että ne konkretisoitumat ja uhrit keksitään ihan kyynisesti omasta päästä siinä tapauksessa että maahanmuuttajajengit eivät tee omaa osaansa äärioikeistolaisista talkoista eli kiltisti raiskaa kiintiön mukaista määrää elovenatyttöjä.

SV) Den ryska björntassen skymtar givetvis även bakom webbtidningen Mitävittua (som nu heter MV-lehti) som med fejkade nyheter bidragit till extremhögerns valseger. Tidningen bjuder frejdigt läsaren på en blandning av grov rasism och lika brutal väst- och amerikafientlighet av en sort som får en att tänka på vår ledande rysksinnade propagandist Johan Bäckman. Mannen bakom tidningen är en före detta medlem i ett hojgäng som öppet medgett att han ser ”invandrargäng” som en mera realistisk och omedelbar hotbild än det ryska hotet, som han utmålar som en papperstiger påhittad av mångkultursfolket: ”Kvällstidningsskiten skrämmer medborgarna med ett påhittat ryskt hot från dag till dag så gamla gummor och gubbar kissar på sig. MV skrämmer med ett verkligt, konkretiserat hot som redan har offer.” Visserligen hittar tidningen helt cyniskt på både konkretiseringar och offer om inte invandrargäng lämnar sitt förväntade bidrag till det högerextremistiska talkoarbetet genom att våldta finska blondiner i kvotenliga mängder.

FI) Mitä tulee Venäjän konkreettiseen uhkaan, se on ilmennyt sekä Ukrainassa että Virossa. Ukrainassa Venäjä on tunkeutunut maahan ja käy sotaa, jonka se on läpinäkyvillä petosmanöövereillä naamioinut sisällissodaksi. Virosta taas Venäjän salainen palvelu kaappasi sikäläisen salakuljettajia jäljittäneen poliisietsivän. Suomessa noin räikeitä venäläisiä operaatioita ei ole vielä esiintynyt, mutta kuten tiedämme, maahanmuuttokriitikot ovat valmiina auttamaan sitten kun sellaisiin ryhdytään.

SV) Vad sedan gäller det konkreta hotet från Ryssland, har det gjort sig gällande såväl i Ukraina som i Estland. Ukraina har invaderats av Ryssland som nu för ett krig mot landet – ett krig som Ryssland nödtorftigt och föga trovärdigt försöker framställa som en inbördes konflikt ukrainarna emellan. I Estland har den ryska säkerhetstjänsten kidnappat en polisdetektiv ute på spaning efter smugglare. I Finland har så fräcka ryska operationer inte förekommit ännu, men som vi vet är invandringskritikerna alltid redo att hjälpa till när sådana företas.

FI) Älkääkä yrittäkö sulkea tätä mielestänne. Kaikki synkeimmät ennustukseni ovat aina toteutuneet. Niin toteutuvat myös ne venäläiset operaatiot Suomessa. Mutta suomalaiset tuudittautuvat mieluummin menneiden vuosikymmenten poliittisiin vastakkainasetteluihin kuin myöntävät, että maahanmuuttokriitikko on Venäjän kiväärimies, tarkk'ampuja, joka tähtää juuri nyt juuri sinun lapsesi ohimoon.

SV) Försök inte bortförklara det här. Alla mina dystraste förutsägelser har alltid besannats och så går det även med det här om ryska operationer i Finland. Men finländarna invaggar sig hellre i sina minnen om gångna årtiondens politiska motsättningar än medger att invandrarkritikern redan bär med sig ett ryskt gevär, att han är en skarpskytte som just nu riktar sitt vapen mot ditt barns tinning.

FI) Todisteita? Katsotaanpa vaikka nimimerkin ”Tragedian synty” hiljattaista kirjoitusta Hommalle. Tässä on tämän bloggauksen kirjoittamisen aikana Hommalle kyseisen herran näppikseltä ilmaantunut heitto:

SV) Är det bevis ni vill ha? Låt oss kolla det diskussionsbidrag som den ovannämnda pseudonymen ”Tragedian synty” nyligen lämnat på Hommaforumet:

FI) ”Keskeytän lopullisen Homma-taukoni liittyäkseni kuoroon tämän asian suhteen ja ilmoittaakseni, että olen lopullisesti menettänyt toivoni suomalaisten ja eurooppalaisten selviytymistaistelun ratkeamiseen demokraattisella tavalla. Tämä ministerivaliokunnan linjaus edustaa Perussuomalaisilta anteeksiantamatonta myöntyväisyyttä, jota en voi hyväksyä edes minä, joka olen jossain määrin peräänkuuluttanut kompromisseja. Kansanvalta ei selvästi kykene toimimaan edustuksellista tietä. Laitan nyt kaiken toivoni sille, että kun hulluus jossain vaiheessa riistäytyy käsistä, asia ratkaistaan väkivallalla. Mieluiten jo huomenna.”

SV) ”Jag har i princip slutat skriva på Homma, men jag vill ansluta mig till kören här och förkunna, att jag fullkomligt förlorat allt hopp på att finnarnas och européernas överlevnadskamp skulle kunna föras på ett demokratiskt sätt. Ministerutskottets linjedragning innebär att Sannfinländarna gjort sig skyldiga till oförlåtlig undfallenhet, som inte ens jag kan acceptera, även om jag i viss mån varit beredd till kompromisser. Representativ demokrati står tydligen inte för fungerande folkvälde. Jag sätter nu allt mitt hopp i att saken avgörs genom våld, när galenskapen vid något skede går för långt. Helst redan i morgon.”

FI) Kun avoimesti Venäjään suuntautunut äärioikeistolainen yhtä avoimesti kannattaa väkivaltaa nykyistä poliittista järjestelmää vastaan – ja tuo ”kuoroon liittyminen” tarkoittaa sitä, että hän ei ole yksin mielipiteineen – se tarkoittaa, että Suomessa todella ja todistetusti on äärioikeistoa, joka on valmis väkivaltaan Venäjän tuella. Supoa tämä ei kiinnosta, koska sillä on kiire panna tyttöystäviään työajalla kuten James Bondkin tekee.

SV) När en öppet ryskorienterad högerextremist lika öppet förespråkar våld mot det nuvarande politiska systemet – och att han ”ansluter sig till kören” innebär att han inte är ensam om sina åsikter – betyder det att det verkligen och bevisligen finns en extremhöger i Finland beredd till våld med ryskt stöd. Men Skypo är inte intresserad, Skypodetektiverna ägnar sig hellre åt att knulla flickvänner på arbetstid, eftersom även James Bond gör så.

FI) Perussuomalaisten suuri esikuva, Ruotsin Sverigedemokraterna, muuten vastustaa EU-parlamentissa johdonmukaisesti kaikkia Venäjän boikotointiin tähtääviä aloitteita. Repikää siitä.

SV) Sannfinländarnas stora förebild, Sverigedemokraterna, har förresten på EU-parlamentet konsekvent motsatt sig alla initiativ till att bojkotta Ryssland. Dra era slutsatser.