Natsiterroristit omivat kansalaishyveitä nimiinsä noudattamatta niitä - Hur våra nazistiska terrorister lägger beslag på medborgerliga dygder som de ger katten i

Katsokaapa tätä kuvaa, jota levittelee somessa mm. gradunväärentäjä Laura Huhtasaari:

Kolla den här bilden, som det bl a är examensförfalskaren Laura Huhtasaari som sprider på sociala medier:

Käydään tämä läpi sitten kohta kohdalta. Kuvassa siis sanotaan (jos se ei näy riittävän suurena):

Låt os sen genomgå det här punkt för punkt. På bilden står det alltså:

"Onko lapsestasi tullut äärioikeistolainen? Hälyttäviä merkkejä:
* Välttelee huumeita ja päihteitä
* Vaalii fyysistä ja henkistä hyvinvointia
* Haluaa puolison ja oman perheen
* Lukee klassikkokirjallisuutta
* Viihtyy ulkona luonnossa
* Arvostaa kansansa historiaa ja kulttuuria
* Vierastaa postmodernismia ja feminismiä"

"Har ditt barn blivit högerextremist? Alarmerande tecken:
* Att barnet undviker knark och rusmedel
* Att barnet värnar om fysiskt och psykiskt välmående
* Att barnet i sinom tid vill gifta sig och ha familj
* Att barnet läser klassisk litteratur
* Att barnet trivs ute i naturen
* Att barnet uppskattar sin nationella historia och kultur
* Att barnet inte dras till postmodernism och feminism"

Tämän nerokkuuden allekirjoittanut "Häirintäyhdyshenkilöiden liitto" on tunnettu äärioikeistolainen häirikköprofiili. Nimi lienee sitä latteaa ironiaa, jota äärioikeiston propaganda nykyisellään on niin täynnään.

Den här fyndigheten har undertecknats av någonting som heter "Förbundet Kontaktpersoner för antastade", eller "...för antastare" (det finska namnet är något oklart formulerat). Namnet utgör ett exempel på den banala och tillgjorda ironi som nuförtiden genomsyrar högerextrem propaganda. 

"Postmodernismin ja feminismin vierastaminen" on tietysti äärioikeiston koodikieltä esim. oikeusvaltion vihaamiselle ja Teuvo Roskala -henkisille parisuhdeasenteille, mutta nuo muut heitot ovat suorastaan loukkaavia. Ensinnäkin tuo ajatus, että äärioikeistolaisuuteen kuuluisi raittius. Mehän tiedämme, että esimerkiksi Jussi Halla-aho on ikoninen tupakoitsija. Teuvo Hakkarainen taas ryyppää moottoripyörämiesten seurassa. Tony Halme ratkesi yhtä mittaa päihteisiin, vaikka välillä muka tulikin uskoon ja raitistui (äärioikeistolaiset eivät kaikesta päätellen tunnusta muita raittiuden lajeja olevankaan kuin tämä). Ja mitä sitten tulee esimerkiksi Marco de Witin tilaisuuksien yhteydessä kadulla räyhääviin äärioikeistolaisiin, tekee mieli lainata erästä heidän oman aatteensa tärkeimmistä oppi-isistä: sen, että he eivät ole ainakaan vedensuosijoita, näkee jo heidän ulkoisesta olemuksestaan.

"Att inte känna sig dragen till postmodernism och feminism" är naturligtvis högerextremt kodspråk t ex för att hata rättsstaten och hysa sexistiska attityder som Teuvo Roskalas, men resten är i det närmaste förolämpande. Till exempel det där om att högerextremister skulle motsätta sig knark och beroendeframkallande medel. Jussi Halla-aho är som bekant en ikonisk tobaksrökare. Teuvo Hakkarainen brukar supa tillsammans med hojkillar. Tony Halme satt fast i knark- och alkoholträsket trots att han ibland låtsades komma till tron och bli nykter med Herrens hjälp (tydligen är det här den enda nykterhet som enligt extremhögern existerar). Vad sen gäller de högerextremister som grasserar på gatorna under de demonstrationer som organiseras av Marco de Wit, tänker jag citera en av deras ideologis gamla mästare: att det här inte är folk som tycker om vatten kan man se redan på utseendet.

Muistutan taas kerran, että niiden seitsemän vuoden aikana, kun minulla oli mediassa oma pärstäke, kirjoitin aika paljon raittiuden puolesta ja pidin pilkkanani kaikenlaisia viinan- ja kannabiksenvapauttajia. Tämä ilmeisesti suututti näitä "raittiuden ystäviä" niin paljon, että minut piti oikein netinlaajuisella törkykampanjalla vaientaa.

En gång till vill jag framhäva att jag under de sju år jag hade egen kolumn i medierna faktiskt skrev en hel del för att främja nykterheten och göra mig lustig över allehanda förespråkare för friare sprithandel och legalisering av cannabis. Det här drev dessa "nykterister" till sådant raseri att de fyllde hela det finska Internet med skräpskriverier om mig och till slut lyckades tysta ned mig.

Ennen vanhaan raittiudella oli huono maine siksi, että sen edistäjiä pidettiin tekopyhinä: sellaisina, jotka juovat salaa viiniä ja saarnaavat julkisesti veden puolesta (tämä taas on viittaus Heinrich Heineen). Raittiusväki nähtiin taas yhtenä moralisoivien tätien ja setien yhdistyksenä, joka julisti hyveellisyyttä alempina pitämilleen eikä noudattanut omia periaatteitaan. Sitten tulivat hyvät ajat, joilloin nuoret alkoivat olla omatoimisesti raittiita, eikä se edes ollut heidän mielestään kovin iso juttu. Mutta ilmeisesti äärioikeisto haluaa takaisin juuri ne vanhat pahat tekopyhyyden ajat.

Förr i världen ansågs nykterhetsaktivister vara skenheliga: för att anspela på Heinrich Heine var de sådana som drack vin i smyg medan de i offentligheten predikade för vatten. Nykterhetens vänner uppfattades som en förening för moraliserande tanter och gubbar som förkunnade ovanifrån hur fotfolket borde uppföra sig utan att i sitt eget privatliv iaktta samma principer och dygder. Sen blev det bättre tider, då unga människor kunde vara helnyktra utan att ens göra ett stort nummer av det. Men tydligen vill extremhögern återinföra den gamla skenheligheten.

Mitä sitten tulee "fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin vaalimiseen", se on samantyyppinen valhe kuin tuo yritys esitellä äärioikeisto jonain raittiusyhdistyksenä ja voidaan sivuuttaa samanlaisin perustein. Varsinaista fyysistä hyvinvointia äärioikeiston alaluokkaisempi osa edistää lähinnä käymällä salilla ja harrastamalla kamppailulajeja. En tiedä, missä määrin heikäläiset vaalivat "henkistä hyvinvointia" ja miten, mutta eivät todellakaan millään erityisen tehokkaalla tavalla päätellen siitä, että huomattava osa heikäläisistä on rasismissaan ja vihassaan enemmän tai vähemmän fiktiivistä "vihervasemmistoa" kohtaan loitontunut jo kauas mielisairauden puolelle. Esimerkiksi Homma-foorumilla esiintyy selvästi psykoottisessa tilassa olevia kirjoittajia, joita aateveljet kuitenkin puolustelevat ja joiden harhoja he selittävät parhain päin.

Vad sedan gäller det där om att "värna om fysiskt och psykiskt välmående", är det en precis likadan lögn som försöket att framställa extremhögern som nykterhetsförening och bör förbigås likaså. Den del av extremhögern som representerar mera kriminella socialgrupper brukar främja sitt välmående mest på gymnastiksalen eller genom att träna kampsport. Jag vet inte hur de "värnar om sitt psykiska välmående", men tydligen inte på något effektivt sätt, för en del av dem har i sin rasism och i sitt hat på den mer eller mindre fiktiva "gröna vänstern" för länge sen tappat sin psykiska hälsa. På det högerextrema diskussionsforumet Homma uppträder det skribenter som otvetydigt är i psykotiskt tillstånd, men de tas konsekvent i försvar av idékamraterna och deras vanföreställningar bortförklaras.

Sitten tuo "haluaa puolison ja oman perheen". Äärioikeiston kyky pitäytyä vanhoillisiin perhearvoihin omassa elämässään on tunnettu. Sebastian Tynkkynen on hakenut itselleen homopoikaystävän Afrikasta (hän käyttäytyy siis tavalla, joka on suorastaan karkein mahdollinen karikatyyri "vihervasemmistolaisesta"). Jussi Halla-aholla on avioton lapsi nuoren jalkavaimon kanssa. Samoin Simon Elolla. Mikael Lith on tuomittu oikeudessa entisen tyttöystävänsä pahoinpitelystä ja uhkailusta. Melkein (mutta vain melkein!) tulee sääli näitä poikia, joiden on käytännössä näin vaikeaa elää saarnaamansa mukaisesti.

Sen den där historien om att vilja gifta sig och ha egen familj. Det är välbekant att högerextremister inte riktigt efterlever de konservativa familjevärden de säger sig omhulda. Sebastian Tynkkynen har importerat en homosexuell pojkvän från Afrika (jösses, han uppför sig som den värsta tänkbara karikatyr hans egna kamrater kunde teckna på en "vänstergrön människa"). Jussi Halla-aho har ett utomäktenskapligt barn med en konkubin. Simon Elo likaså. Mikael Lith har misshandlat en före detta flickvän och skrämt henne med hotelser. Man blir nästan (men bara nästan!) frestad att tycka synd om de här killarna som har så svårt att leva som de lär. 

Seuraavaksi sitten tuo väite, että olisi erityisen äärioikeistolaista "lukea klassikkokirjallisuutta". Itse olen jo pikkupoikana lukenut klassikkokirjallisuutta melkoisen ahnaasti, esimerkiksi Ivanhoe ja Alexandre Dumas'n tuotanto tulivat tutuiksi jo alle kymmenvuotiaana. (Koska äärioikeisto ei kuitenkaan tiedä, mistä puhun, ja luulee tässä olevan kysymys jostain kommunistisista teoksista, merkittäköön pöytäkirjaan, että Ivanhoe on Walter Scottin seikkailuromaani ritarien keskiajalta, Alexandre Dumas taas kirjoitti sellaiset moneen kertaan filmatut ja televisioidut klassikot kuin Monte Criston kreivi ja Kolme muskettisoturia.) Ei minusta silti äärioikeistolaista tullut, vaikka kotona vallitsi ankaran kommunisminvastainen ilmapiiri - kaipa siksi, että nuorena maalaisliittolaisena paikallispoliitikkona lapuanliikkeen ahdistelemaksi joutunut isoisäni varoitti ehdottomasti myös kaikenlaisesta fasismista.

Låt oss sedan ta itu med det där påståendet att det vore särskilt högerextremt att "läsa klassisk litteratur". Jag har ju redan som en liten gosse läst klassisk litteratur, jag var yngre än tio år när jag t ex tog del av Ivanhoe eller Alexandre Dumas' romaner. (Extremhögern inbillar sig säkert att det handlar om någon sorts kommunistisk litteratur, så det är väl klokast att påpeka att Ivanhoe är en äventyrsroman av Walter Scott som handlar om en riddares bragder på medeltiden, medan Dumas författat sådana klassiker som Greven av Monte Cristo och De tre musketörerna.) Trots den strängt antikommunistiska atmosfär som härskade hemma hos oss blev jag inte högerextremist - kanske därför att min morfar, som blivit terroriserad av Lapporörelsen som ung lokalpolitiker i Agrarförbundets led, alltid också varnade för fascism.

"Viihtyy ulkona luonnossa", hehhehhee. Ainoa luonto, jossa äärioikeisto viihtyy ulkona, tuntuvat olevan kaikki ne torit ja aukiot, joilla he riehuvat joukolla humalassa ahdistellen ihmisiä. Toki välillä pidetään erilaisia kulkueita muka sotaveteraanien muistoksi, joiden yhteydessä epähuomiossa sitten saatetaan turmella esimerkiksi suomalaisten YK-sotilaiden muistomerkki.

"Trivs ute i naturen", javisst ja. Det enda stället "ute i naturen" där extremhögern trivs förefaller vara alla de torg där dess berusade aktivister raglar omkring och antastar förbigående. Ibland har man visst allehanda demonstrationståg, kantänka för att hedra krigsveteraner, som sen slutar med att man av misstag förstör t ex minnesmärket till finska FN-soldater.

Mistä tullaankin sitten tuohon väitteeseen, että äärioikeisto jotenkin "arvostaisi kansansa historiaa ja kulttuuria". Silloin kun minulla vielä oli oma nettikolumni, kirjoittelin siihen usein ihan epäpoliittisia ja harmittomia juttuja, joissa pohdin esimerkiksi Spede Pasasen kaltaisia suomalaisia kulttuuri-ilmiöitä, enkä mitenkään negatiivisessa valossa. Juuri tällaisten juttujen kommenttiosastoille syöksyi yleensä lauma äärioikeistolaista pohjasakkaa rypemään oman törkeytensä liejussa. Ilmeisesti "oman kansan historian ja kulttuurin arvostamisen" on tapahduttava tiukasti äärioikeistolaisten valvonnassa ja äärioikeiston haluamalla tavalla, jotta se miellyttäisi heikäläisiä.

Nu är det naturligt att besvara det där påståendet om att extremhögern kantänka "uppskattar nationell historia och kultur". När jag ännu hade egen webbkolumn skrev jag gärna om helt opolitiska, harmlösa teman som hade med inhemsk kultur att göra: ett exempel var komikern och filmmakaren Pertti "Spede" Pasanen, som jag faktiskt framställde i positiv dager. Det var precis efter sådana drapor som kommentarlådan brukade erövras av en skara högerextrem pöbel som njöt av att vältra sig i sin egen oförskämdhets träck. Man fick verkligen inte uttrycka sin "uppskattning för ens egen nationella kultur och historia" annat än under sträng högerextrem uppsikt och med högerextremt godkännande. 

Tai sitten touhun takana tosiaankin on Venäjä, joka pyrkii näiden yhteistoimintamiestensä avulla heikentämään suomalaisen yhteiskunnan sisäistä solidaarisuutta ja koheesiota. Asia on näetsen niin, että kokemusta yhteisestä suomalaisuudesta luo nimenomaan mahdollisuus puhua suomalaisesta kulttuurista toisten suomalaisten kanssa. Se, että voimme puhua vaikka Speden elokuvista, on oleellisempi osa henkistä maanpuolustusta kuin tiedostammekaan. 

Eller kanske är det ändå Ryssland som ligger bakom allting och utnyttjar dessa sina kollaboratörer för att skada den interna solidariteten och kohesionen i det finländska samhället. Det förhåller sig nämligen så att den gemensamma finskheten som upplevelse består i att kunna diskutera finsk kultur med andra finnar. Att vi kan diskutera t ex Spedefilmer utgör en viktigare del av fosterlandets psykologiska försvar än vi vanligen ens är medvetna om.

Mutta nyt maassa vallitsee sellainen nettiterrorin ilmapiiri, että edes Spedestä ei voi puhua saamatta niskaansa laumaa kommunistiksi haukkuvia äärioikeistolaisia, jotka selittävät jotain koossapysymätöntä maahanmuutosta. Toisin sanoen merkittävä puolustuslinja on murtunut. Äärioikeisto on varastanut meiltä kansallisen kulttuurin (toki valtavirtamedioiden avustuksella). Ja tästä hyötyy vain Venäjä.

I dag råder dock i landet en sådan atmosfär av onlineterror, att man inte ens kan nämna Spede utan att genast bli omringad av en skara högerextremister som kallar en för kommunist och yrar någonting osammanhängande om invandring. Sålunda har en viktig försvarslinje brutits. Extremhögern har stulit vår nationella kultur (givetvis med flankstöd av mainstreammedierna). Och den enda som drar nytta av det här är Ryssland.

PS: Muuten on kiintoisaa, ettei tuossa luettelossa mainittu lapsen kiinnostuksesta maanpuolustukseen. Siksiköhän, että maanpuolustus on tässä maassa määritelmällisesti isänmaan puolustamista maahanmuuttokriitikoille pyhää Venäjää vastaan?

PS: Förresten är det intressant att den där uppräkningen inte innehöll en enda anspelning på fosterlandets försvar. Är det månne därför att det i Finland enligt definitionen handlar om att försvara Finland mot det för invandringskritikerna heliga Ryssland?

Hommafoorumi nynnyilee - Hommaforumet, vilka mesar

Petri K. Kaivanto förkunnar att Hommaforumet nu förstört allting för sig självt. Kaivanto har fått portförbud på forumet för att han där fantiserat om massmord och kritiserat moderatorn.

James Hirvisaari klagar att Hommaforumet har infiltrerats av "vänstergröna antifascister" som påstår sig vara "nyktra och förnuftiga" invandringskritiker.

Ylläolevat esimerkit osoittavat, että Hommafoorumi on alan miesten mielestä nykyään nynnyjen ja pelkurien foorumi, koska siellä yritetään pitää kiinni jostain asialinjasta ja paheksutaan avointa ja röyhkeää fasismia ja raivokohtauksia. "Vapaus" tarkoittaa äärioikeiston kielenkäytössä sitä, että saadaan mesota, uhkailla, nautiskella Välimereen hukkuvien pakolaisten kuolintuskista ja organisoida maineenpilaamis- ja terrorikampanjoja kaikkia toista mieltä olevia vastaan.

Exemplen ovan visar att det högerextrema webbforumet Homma av de ideologiskt närstående nuförtiden anses vara ett forum för fegisar och mesar, eftersom man där försöker upprätthålla någon sorts saklighet och ogillar öppen och fräck fascism och raserianfall. "Frihet" betyder för extremhögern friheten att hålla ett helvetes oväsen, komma med personliga hotelser, sadistiskt frossa i hur flyktingar drunknar i Medelhavet och organisera klappjakt och webbterror mot vem som helst som är av annan åsikt.

Toivotaan, että tämä yhteiskunnallisesti ja yleisinhimillisesti hyödytön roskaväki alkaa pahoinpidellä ja murhata toisiaan. Ainoatakaan siihen kuuluvaa ei tule ikävä, koska yhdelläkään maahanmuuttokriitikolla ei ole koskaan ollut eikä voi olla rakentavaa nettopanosta yhteiskuntaan. Sen lisäksi yhdelläkään heistä ei ole sitä yksilöllisyyttä, joka tekee ihmisestä ihmisarvoisen ihmisen, vaan he ovat yksiä ja samoja kliseitä toistelevia robotteja.

Vi ska väl hoppas att de här samhälleligt och allmänmänskligt onyttiga oduglingarna sätter igång att misshandla och mörda varandra. Man kommer inte att sakna en enda av dem, för ingen invandringskritiker har någonsin lämnat ett konstruktivt nettobidrag till samhället och kommer inte heller att göra det. Dessutom saknar de allesammans den individualitet som förlänar människan hennes människovärde - de upprepar bara hela tiden samma klichéer som vi redan en miljon gånger hört.

Toki niitä rähiseviä törkyturpia voi jollain tasolla arvostaa, koska he eivät yritäkään teeskennellä olevansa mitään muuta kuin epäsosiaalista liejua. Enemmän halveksin ns. "maltillisia maahanmuuttokriitikoita", joiden rooli ei ole koskaan ollut mikään muu kuin toimia noiden luonnevikaisten kätyreinä ja apureina ja jotka ovat uskotelleet itselleen ja maailmalle olevansa jotain muuta.

De halvkriminella typerna som vältrar sig i sina sadistiska fantasier kan man visserligen på ett visst sätt uppskatta, eftersom de är ärliga och inte försöker påstå sig vara något annat än den asociala träck de är. Jag föraktar mera de s k moderata invandringskritikerna, ty det har alltid varit deras enda roll att agera hantlangare åt de där personlighetsstörda medan de försökt dupera sig själva och hela världen till att tro att de är någonting annat.

Emme tarvitse rikollista ja maanpetoksellista saastaa mihinkään - Vi har faktiskt ingen användning för kriminellt, fosterlandsförrädiskt avskum

"Laki tahtoo ennemmin olla rikkumatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi." (Olaus Petrin tuomarinohjeista)

"Lagen vill hellre vara obruten än bruten, och såge så hellre att inga sakören skulle behövas." (Ur Olaus Petris domarregler.)

Eräs äärioikeistolaisnilkki, jonka nimellä en vaivaudu lokaamaan suutani enkä näppistäni, inttää "äärivasemmiston" (joksi hän tietenkin leimaa koko lainkuuliaisen keskiluokan, kuten hänen lajitoveriensa valehtelutapoihin kuuluu) "tarvitsevan natseja" propagandavälineeksi ja oman moraaliposeerauksensa peilaamiseen.

En högerextremistisk slyngel vars namn jag varken förorenar min mun eller mitt tangentbord med envisas med att "extremvänstern" (som hans gelikar brukar avser han med detta ord hela den laglydiga medelklassen) "behöver nazister" som dragplåster i sin propaganda och som motpol till sin egen moraliserande pose.

Tämä on tietysti valetta.

Det här är naturligtvis lögn och förbannad dikt.

Äärioikeisto koostuu rikollisesta ja maanpetoksellisesta aineksesta. Lainkuuliaiset ihmiset eivät koskaan ole tarvinneet rikollisia yhtään mihinkään. Lainkuuliaisuus ei ole mitään moraaliposeerausta ja oman erinomaisuuden korostamista rikollisiin verrattuna. Lainkuuliaisen mielestä olisi oikein hyvä, jos kaikki muutkin olisivat lainkuuliaisia. Lainkuuliaisela ei ole yhtään mitään käyttöä rikollisille. Päin vastoin, rikolliset ovat eksistentiaalinen vaara koko yhteiskunnalle, ja siksi lainkuuliaisen tulee taistella heitä vastaan, koska lainkuuliaisuus nyt vain on koko yhteiskunnan etu.

Extremhögern består av kriminella och landsförrädiska element. Laglydiga människor har aldrig haft någon användning för brottslingar. Laglydighet är ingen moraliserande pose, och den laglydige behöver inte brottslingar som motpol för att särskilt framhäva sin egen överlägsenhet. Den laglydige skulle föredra att alla vore laglydiga. Den laglydige behöver inte brottslingar till något. Tvärtom, brottslingarna utgör en fara för hela samhällets existens, och sålunda bör den laglydige bekämpa dem, eftersom laglydighet ligger i hela samhällets intresse. 

Samalla tavalla isänmaalliset ihmiset eivät tarvitse mihinkään maanpettureita, jotka haluavat myydä isänmaan halvalla Venäjälle. Isänmaallisten ihmisten mielestä kenenkään ei pitäisi olla maanpetturi, vaan kaikkien tulisi poliittisesta suuntauksesta riippumatta pyrkiä ottamaan huomioon isänmaan etu. Isänmaallinen ihminen ei tarvitse maanpettureita yhtään mihinkään.

På ett liknande sätt behöver fosterländska människor inte några förrädare som vill sälja fosterlandet till Ryssland för en spottstyver. Ur fosterländsk synvinkel borde ingen vara landsförrädare, utan alla borde beakta fosterlandets bästa oberoende av vilken politisk riktning de representerar. En fosterlandsvän har ingen användning för landsförrädare.

Lopputulos on, että natseja, "maahanmuuttokriitikoita" tai millä nimellä tätä roskaväkeä sitten kutsutaankin ei tarvitse kukaan. Kukaan ei halua syöpäsoluja ruumiiseensa eikä natseja yhteiskuntaansa.

Slutresultatet är att inte någon alls behöver nazister, "invandringskritiker" eller hur man än kallar denna pöbel. Ingen vill ha vare sig några cancerceller i kroppen eller några nazister i samhället.

Hompanssit kaatoivat itse fooruminsa - Hommaiterna tog ner sin sajt själva

Hommafoorumi oli tässä viikon verran poissa toiminnasta. Hommalaisten oman selityksen mukaan ne heidän mielikuvitusmaailmassaan riehuvat äärivasemmistoterroristit kaatoivat sivuston ns. DDoS-menetelmällä, "dossauksella", eli hajautetulla palvelunestohyökkäyksellä. Minulla on kyyniset epäilykseni siitä, mistä tuossa oikeasti oli kyse. 

Asia on näetsen niin, että foorumi palasi linjoille heti kun hommalaiset olivat saaneet syötettyä lehdille ja julkaistuksi kauhutarinansa netissä vaanivista kommunistihirmuista ja heidän sananvapauden vastaisesta toiminnastaan ("sananvapaus" tarkoittaa hommapiireissä edelleenkin vain heidän omaa vapauttaan terrorisoida ja uhkailla kaikkia muita), eli harhautusmanööveri oli saavuttanut tarkoituksensa. Todella läpinäkyvää, pojat. Olisitte nyt pitäneet Hommaa alhaalla pari päivää sen lehtijutun jälkeen, niin tämä vasemmistomarsilaisten hyökkäys Marx-planeetalta olisi näyttänyt edes vähän uskottavammalta.

Ei silleen, etten ymmärtäisi mikä tämänkin julkisuustempauksen takana on. Huomiota kaipaillaan, mutta Hommafoorumi ei oikeasti kiinnosta enää ketään. Matias Turkkila on kuitannut ulos kaiken siitä saatavan henkilökohtaisen hyödyn, ja hänelle koko roska on enää vain pallo jalassa. Ohi ovat ne ajat kun Homma pyöritti Suomen medioita Hesarin pääkirjoitussivua myöten. Minunkin "vihersuvakkikuplassani" tieto Homman sulkeutumisesta levisi vasta kolme neljä päivää jälkikäteen, eikä sitä kommentoitu muuten kuin parilla vahingoniloisella huomautuksella. 

Isot väännöt osapuolten välillä käydään nykyään ihan muilla tahoilla, ja esimerkiksi Facebookissa saa seksuaalisävytteisesti mässäillä kuolleiden tummaihoisten lasten kuvilla ihan niin paljon kuin sielu sietää. Hommalla ei siis enää ole minkäänlaista merkittävää funktiota, paitsi ehkä muistelufoorumina nettisotien rasistiveteraaneille, jotka eivät koko touhusta ole mitään kostuneet, paitsi menettäneet kallisarvoisen vuosikymmenen elämästään. 

Det rasistiska webbforumet Homma, den finska motsvarigheten till Avpixlat i Sverige, låg en vecka nere. Hommaiterna själva påstår att de imaginära vänsterextremistiska terrorister som de brukar se i sina deliriumsyner fick sajten att krascha genom DDoS, alltså en distribuerad överbelastningsattack. Jag har mina egna cyniska misstankar om vad det egentligen handlade om.

Saken ligger nämligen så till att forumet genast återuppvaknade från de döda när hommaiterna lyckades skaffa publicitet åt sin skräckhistoria om förskräckliga kommunister på webben som inte tål uttrycksfrihet ("uttrycksfrihet" är i Hommakretsarna givetvis ett kodord för deras egen frihet att terrorisera och komma med hotelser mot alla andra), vilket innebär att avledningsmanövern uppfyllt sitt syfte. Verkligen självklart, mina gossar. Ni borde ha fortsatt med att hålla sajten nere i ett par dagar så skulle den här vänsterattacken från planeten Mars (eller kanske Marx?) ha känts åtminstone lite mera trovärdigt.

Inte för att jag inte skulle förstå vad som ligger bakom det här publicitetsjippot. Hommaiterna vill ha uppmärksamhet i medierna, men deras forum intresserar inte längre någon levande själ. Grundarpatriarken Matias Turkkila har kvitterat ut all personlig nytta som han kunde dra av projektet, nu är det bara en black om foten för honom. En gång i tiden kunde Homma linda hela den finskspråkiga medievärlden kring lillfingret, men nu är det slut på gamla tider och nu ska hela rasket bort. Även i min "vänstergröna bubbla" blev folk medvetna om situationen med Homma först när sajten redan legat nere i tre fyra dagar, och man kommenterade det bara med ett par skadeglada ord.

När rasister och rättsstatsanhängare i dag drabbar samman sker det på helt andra håll, och t ex på Facebook är det fullt tillåtet att frossa i bilder på döda mörkhyade barn. Homma har alltså ingen funktion längre att uppfylla, förutom kanske som ett ställe där veteranerna från rasistkrigen på nätet kan dra sig till minnes sina virtuella äventyr och mysprata om hur de offrade tie dyra år av sitt liv åt att skräna och väsnas på nätet.

Pari ideaa lyhytelokuvien tekijöille - Ett par idéer för kortfilmmakare

Tässä on pari ideaa lyhytelokuvien tekijöille:

- Kaksi lasta, valkoinen ja tummaihoinen, leikkivät sulassa sovussa. Yhtäkkiä paikalle ilmaantuu joukko väkivaltarikollisen näköisiä keski-ikäisiä miehiä jatkuvaa kirouslitaniaa mutisten. He raastavat tummaihoisen lapsen pois näkyvistä, ja kuvan ulkopuolelta kuuluvista äänistä voidaan päätellä, että tekeillä on pedofiilinen raiskaus. Valkoisen lapsen he surmaavat ampumalla, kutsuen tätä rotupetturiksi. Kuvaan tulee lopputeksti: HE EIVÄT SÄÄSTÄ SINUNKAAN LASTASI.

- Variaatio edellisestä: Joukko monenvärisiä lapsia leikkii hiekkalaatikolla. Yhtäkkiä jostain kaukaa kuuluu rytmikkäitä marssiaskeleita. Sieltä tulee ryhmä miehiä aseet käsissä, he ovat väkivaltarikollisen näköisiä. He juoksevat hiekkalaatikkoa kohti. Aseet kohoavat. Alkaa lasten verilöyly, joka näytetään vain hienostuneesti ja vihjaten, esimerkiksi niin, että miehen varjo nousee lapsen eteen ja lapsi kääntyy huolestuneena katsomaan kameraan. Seuraavassa kuvassa voidaan näyttää vain lauta-aita, taustaäänenä lapsen itkua - yhtäkkiä kuuluu tuliaseen ääntä, joka katkaisee itkun, ja samalla aitaan räiskähtää verta. Elokuva voitaisiin lopettaa stillkuviin tunnetuimmista maahanmuuttokriitikoista, joiden kasvojen editse kulkevat heidän (tai heidän kiihottamansa roskaväen) pahimmat törkeydet.

Här ger jag ett par idéer åt kortfilmmakare:

- Två barn, en vithyad och en mörkhyad, leker tillsammans som bästa vänner. Plötsligt dyker det upp ett gäng medelålders karlar som ser ut som kriminella våldsverkare, de mumlar svordomar som en litania utan att tystna för en sekund. De släpar det mörkhyade barnet ur bilden, och ljudbakgrunden ger vid handen att det sker en pedofil våldtäkt. Det vithyade barnet mördar de med ett skott och förklarar att det var en rasförrädare. Textplanschen förkunnar: SÅ SKULLE DE OCKSÅ GÖRA MED DITT BARN.

- En variation på idén ovan: En mångfärgad barnskara som leker vid sandlådan. Plötsligt hörs rytmiska, marscherande steg närma sig. Det kommer en grupp män med vapen i hand och med våldsverkaruppsyn. De springer mot sandlådan och höjer vapnen. Sedan blir det slakt på barnen, men blodbadet beskrivs endast med allusioner. Till exempel ser vi hur en stor karl kastar sin skugga över ett barns ansikte och barnet vänder sina oroade ögon i kamerans riktning. I följande bild visas till exempel bara ett brädstaket, i bakgrunden hörs barngråt som avbryts av ett eldvapen, varvid blodfläckar dyker upp på staketbrädorna. Filmen kunde avslutas med stillbilder på kända "invandringskritiker", varvid texter med deras (eller deras anhängares) värsta fräckheter rullar över deras ansikten.

Arvokkaasta kuolemasta - Om att dö värdigt

On tullut vähä vähältä yhä selvemmäksi, että Suomessa ei ole merkittävää poliittista eikä yhteiskunnallista voimaa, joka voisi pysäyttää fasismin nousun. Kuten olen monesti ennenkin muistuttanut, suomenkieliset porvaripuolueet eivät ole luotettavan liberaaleja, koska suomenkielinen porvarius kuitenkin on viime kädessä sisällissotamme valkoisen puolen jatkaja. Toisin sanoen persujen kaltainen katalysaattori pystyy houkuttelemaan valkokaartilaisen teloittajan esiin vapaamielisen julkisivun alta.

Jussi Jalonen ja Jiri Nieminen kiistelivät aikoinaan jälkimmäisen erään bloggauksen kommenttilaatikossa porvarillisesta liberaaliudesta niin mielenkiintoisella tavalla, että rohkenen ottaa sen taas kerran esiin. Jalonen näki sivistysporvarillisen liberalismin niin sanoakseni aitona ja itsenäisenä poliittisena näkemyksenä. Nieminen, joka on ymmärtääkseni oikeasti marxilainen ja sellaiseksi julistautunut yhteiskuntatutkija, suhtautui kaikenlaiseen liberaaliin porvarillisuuteen vain hämäyksenä, silkkihansikkaana, jonka alta fasismin rautanyrkki pilkistää.

Siihen aikaan kun luin tämän keskustelun, pidin sitä lähinnä oireena (Niemisen edustaman) suomalaisen vasemmistolaisen ajattelun vainoharhaisuudesta. Nykyisin taas olen sitä mieltä, että Jiri Nieminen oli jokseenkin oikeassa. Tosin en pidä hänen oikeassaoloaan merkkinä siitä, että marxilainen yhteiskunta-analyysi sinänsä olisi universaalisti oikeassa, vaan siitä, että se sattuu natsaamaan suomenkielisen Suomen valtavirtamentaliteettiin. 

Suomenkielisellä puolella nimittäin liberaali sivistysporvarillisuus on oikeastaan mahdottomuus. Kaikki sitä yrittävät päätyvät ennemmin tai myöhemmin vasemmiston tai vihreiden riveihin (hyvin harva tekee kuten minä ja asettuu periaatteelliseen vastarintaan suomenkielistä suomalaisuutta vastaan ryhtyen vaatimaan suomen asteittaista purkamista kirjakielenä). Ne, jotka yrittävät ajaa liberaalia sivistysporvarillisuutta suurten suomenkielisten porvaripuolueiden sisällä, saavat ennemmin tai myöhemmin kuulla olevansa "kommunisteja" tai "äärivasemmistoa" (ainoa nimitys, jonka fasistit, eli suomenkieliset porvaripoliitikot, pystyvät keksimään liberaalille). Tyypillisesti ne ihmiset, jotka ovat joutuneet maahanmuuttokriitikoiden hampaisiin muka punikkeina, ovat aloittaneet elontiensä vankoissa porvariskodeissa, näitä rivejä kirjoittavasta nöyrimmästä palvelijastanne alkaen.

Suomenkieliset porvaripuolueet eivät siis koskaan ole sisäistäneet liberaaliutta. Liberaalius on ollut niille viime kädessä vain pragmaattista perääntymistä tosiasiallisista tavoitteista, jotka ovat aina olleet fasistisia. Ne ovat kytänneet aina tekosyytä riisua sivistyksen ohut pintasilaus ja paljastaa todellinen luontonsa. Yhteisessä hallituksessa perussuomalaisten kanssa ne ovat saaneet tämän tilaisuuden. 

Perussuomalaiset ovat fasistipuolue, ja ainoa mikä muilla suomenkielisillä porvaripuolueilla on yhteistä perussuomalaisten kanssa on juuri fasismi. Siksi persujen, keskustalaisten ja kokoomuslaisten hallitus on väistämättä fasistihallitus. Ainoa perusta, jolle mitään yhteistä voi rakentaa, on fasismin perusta.

Tämä merkitsee, että Suomi vääjäämättä siirtyy fasismiin, tai ainakin fasistissävyiseen epäliberaaliin demokratiaan. Käytännössä oikeuslaitos politisoidaan Unkarin ja Puolan mallin mukaan. Mikäli näin pitkälle ei päästä, oikeuslaitos pelotellaan hiljaiseksi ja Suomesta tulee poliisivaltio. Poliisivaltio tarkoittaa maata, jossa ihmisiä pidätetään mielivaltaisesti pitkiksi ajoiksi ilman oikeuden määräystä eikä heitä päästetä oikeuden eteen. Luonnollisesti pidätysaikana esiintyy väkivaltaa - myös tappavaa väkivaltaa - pidätettyjä kohtaan.

Suomessa on jo nyt havaittavissa poliisivaltion piirteitä siinä, että äärioikeiston uhrien tekemät rikosilmoitukset jäävät säännöllisesti tutkimatta. Oli kyse sitten tappouhkauksista tai kunnianloukkauksista, poliisi lähtee siitä, että kaikki äärioikeiston nettiterrorin kohteeksi joutuneet ovat "vastakkaisen ääriryhmän" edustajia, jotka ovat kerjänneet verta nenästään. Sitä vastoin äärioikeiston vastustajistaan tekemät rikosilmoitukset - täysin kiusanteon ja terrorin luonteiset - tutkitaan aina, kuten olen kokemuksesta joutunut huomaamaan.

Tätä voisi luonnehtia "passiiviseksi poliisivaltioksi". Tästä on vain lyhyt askel "aktiiviseen poliisivaltioon" mielivaltaisine pidätyksineen ja putkaväkivaltoineen. Oleellinen yhtäläisyys on se, että poliisi on avoimesti politisoitunut ja asettunut äärioikeiston puolelle. Tämän poliisi on itsekin myöntänyt: Turussa sen edustaja vastasi tuntemalleni valtuutetulle maahanmuuttokeskustelussa, että poliisi pyrkii antamaan kriittisille tahoille (lue: öyhöttäville rasisteille) mahdollisimman laajan sananvapauden. Väkivaltaista kiihotuspropagandaa maahanmuuttajia ja "mokuttajia" vastaan saa siis poliisin luvalla harjoittaa. Siitä tehtyjä rikosilmoituksia ei tutkita. Nyt vielä vähemmän, kun presidentti on puolensa valinnut.

Presidentin puheesta ja kokoomuspoliitikkojen kannanotoista aiemminkin on heijastunut vihamielisyys niin kansainvälisiä sopimuksia kuin perustuslakia kohtaan. Ei vain perussuomalaisten Laura Huhtasaari ole sitä mieltä, että perustuslaki estää hänen puoluettaan viemästä läpi "hyviä asioita". Itse asiassa näyttää siltä, että ainoa mihin suomenkieliset porvaripuolueet nykyään kykenevät on ideologinen ja itsetarkoituksellinen perustuslaillisuuden, oikeusvaltion, hyvinvointivaltion ja kansalaisoikeuksien purkaminen. Tässä mielessä perussuomalaiset ovat vain keskustan ja kokoomuksen yhteinen "taistolaissiipi".

Tässä yhteydessä minun pitää tietysti todeta, että hyvinvointivaltiossa on varmasti yhtä ja toista tiivistettävää ja parannettavaa. En ole perehtynyt hyvinvointivaltion poliittiseen historiaan, mutta näppituntumalta pidän mahdollisena, että se on täynnä toisistaan riippumattomilla pikkulaeilla väsättyjä tukimuotoja, joiden yhdistäminen isommiksi ja standardisoidummiksi järjestelmiksi voisi säästää niin rahaa kuin organisaatiota. Pidän myös periaatteessa uskottavana sitä väitettä, että sotkuisten ja tehottomien järjestelmien ylläpito vaatii valtavaa määrää hallintoväkeä, josta sitten on muodostunut suuri tuottamatonta työtä tekevä intressiryhmä. 

Mutta nykyinen hyvinvointivaltion vastainen ristiretki vaikuttaa ideologiselta tuhoamissodalta, eikä oikeisto ole todellisuudessa kyennyt esittämään mitään käytännön ratkaisuja hyvinvointivaltion tehostamiseksi, ainoastaan neuvostoliittolaistyylisiä iskulauseita, joiden tarkoitus tuntuu olevan asiapuheen välttely. Kuvaavaa on, että ainoa selkeä käytännön ehdotus hyvinvointivaltion byrokratiaa perkaavaksi uudistamiseksi - kansalaispalkka, tai perustuloksihan sitä nykyään kutsutaan - on peräisin vasemmistoutopistiselta taholta. (En ota tässä kantaa ehdotuksen toimivuuteen enkä toteutettavuuteen.)

Kokoomuksen nousu demarien tilalle Suomen valtionhoitajapuolueeksi joskus vuosikymmen sitten ei tietenkään ollut mikään yksiselitteisen huono juttu, vallankin kun se nyt loppujen lopuksi oli kansan tahto. Kansa halusi liikemies- ja yrittäjäliberalismia, ja Jyrki Kataisen erinomainen imagonhallinta varmisti, että puolue näyttäytyi nimenomaan liikemiesliberaalina. Myös Venäjän uhkaan oli pikkuhiljaa herätty, ja vanhasta muistista kansa uskoi, että kokoomuslaiset olisivat paras vakuutus sen varalta. 

Nyt kuitenkin olemme nähneet, että näin ei ole. Kokoomuksen yrittäjäystävällisyys on ennen muuta aynrandilaista ideologiaa, jossa ihannoidaan yrittäjyyttä muttei tiedetä siitä mitään. Puolueessa on nostettu yrittäjyyden asiantuntijoiksi sällejä, joiden osaaminen on siinä, että he ovat kupanneet jotain yritystukia saman tien konkkaan menneelle firmalleen ja panneet tukiaisrahat kurkustaan alas. Päälle päätteeksi nämä sällit vaativat viinan, tupakan ja maksullisten naisten saatavuuden helpottamista, koska heidänlaisensa tärkeät liikemiehet eivät muuten pärjää, ja yhteiskunnan tehtävä on heidän mielestään hyysätä tärkeitä liikemiehiä. Jos joku oikeasti tuottavaa yritystä vetävä tyyppi rohkenee kysyä, onko tällainen edes liiketaloudellisesti kovin fiksua, vastaväite kuitataan sukupuolielimen nimellä ja kommunismisyytöksellä.

Puolueen yhtymäkohtia fasismiin taas havainnollistaa erinomaisesti Saul Schubakin tapaus. Tämä nuorukainen herätti aikoinaan huomiota sosiaalidarwinistisilla näkemyksillään "heikommasta aineksesta", jota ei hänen mukaansa kannattanut kouluttaa eikä muutenkaan hyysätä. Tämä leimattiin fasismiksi, mikä tietysti on hiukan epätarkkaa. Pikemminkin Schubak edusti samaa esifasismia kuin natsismin edeltäjinä pidetyt aatelismiehet Arthur Gobineau ja Houston Stewart Chamberlain.

Gobineau ja Chamberlain olivat ennen muuta aatelismiehiä, jotka olivat järkyttyneet siniverettömien porvarien noususta vanhan vallasväen ohi pelkän rahvaanomaisen rahan ja lahjakkuuden voimalla. Siksi he ryhtyivät kehittelemään rotuteorioita todistellakseen, että noin ei kuulunut käydä, vaan paremman väen piti pelkän syntyperänsä perusteella päästä rahvaanomaisempien ohi jälkimmäisten lahjakkuudesta riippumatta. 

Schubakin uhosta syntyy sellainen mielikuva, että hän ainakin omasta mielestään edustaa vastaavanlaista yläluokkaa, jonkinlaista uusaatelia, joka haluaa sementoida asemansa ja keskeyttää säätykierron, ts. viedä "heikommalta ainekselta" mahdollisuudet nousta kilpailemaan hänen viiteryhmänsä kanssa, ja pyrkii perustelemaan tämän muka biologisin argumentein. Tämä on luonnollisesti täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä "porvaripuolueet" tai "porvarillisuus" historiallisesti edustaa, ts. juuri omilla lahjoilla ja omalla osaamisella pärjäämisen eetosta periytyvien etuoikeuksien sijasta.

Mitä sitten tulee kokoomuksen oletettuun maanpuolustushenkisyyteen ja Venäjä-kriittiseen asenteeseen, sekin tuntuu olevan pelkkää sanahelinää. Sauli Niinistöä ajettiin presidentiksi vetoamalla siihen, että hän muka ottaisi Putiniin kovan asenteen eikä Halosen tapaan silittäisi tätä myötäkarvaan. Niinistön asenne Venäjään ei kuitenkaan ole poikennut Halosesta mitenkään edukseen. 

Sinänsähän ne puheet Halosesta jotenkin erityisen venäläismyönteisenä ovat liioittelua. Sekä Halonen että Niinistö ovat noudattaneet Venäjän suhteen samaa poliittista korrektiutta, joka on ollut viime aikoihin asti koko Euroopan unionin valtavirtaa - ollaan Putinille kilttejä ja osoitetaan yhteistyöhalua, niin eiköhän se Venäjä siitä vielä demokratisoidu. Se taisi olla tuo Anne Applebaum, joka selitti tämän asenteen kaikkein parhaiten: sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti, lännessä lähdettiin pitkälti siitä, että Venäjän kysymys oli ratkaistu eikä nousisi enää esityslistan kärkeen, sanoi Applebaum. 

Venäjän aggressio on Putinin kaudella alkanut taas uhata länttä, mutta ketään ei oikein ole hotsittanut myöntää itänaapurimme vaarallisuutta, tarttua härkää sarvista ja ryhtyä kehittelemään lännelle yhteistä politiikkaa idän uhkaa vastaan (talouspakotteita lukuun ottamatta). Tämä flegmaattisuus on luonnehtinut niin vasemmistoa kuin oikeistoakin (sitten erikseen on tietysti vielä se, että äärioikeisto ja -vasemmisto syövät suurelta osin Putinin kädestä).

Vasemmiston asenne Venäjään on se, että pitää neuvotella ja olla diplomaattisia, koska kaikenlainen sotilaallinen varustautuminen sinänsä on pahasta ja koska armeija on valkokaarti, jota ei ylläpidetä maanpuolustustarkoituksessa, vaan työläisten ja vasemmistolaisten murhaamiseksi (tätä jälkimmäistä ajatusta ei tietenkään sanota ääneen, mutta yllättävän pitkälle se tuntuu yhä hallitsevan maltillisenkin vasemmiston maanpuolustusasenteita). Tietenkään vasemmistolaisilta ei koskaan saa vastausta kysymykseen, mitä sitten tehdään jos diplomatia ja neuvottelut eivät auta - mikä on suunnitelma B. 

Toisaalta bisnesoikeiston asenne Venäjään on se, että Venäjällä on joka suo täynnä kultaharkkoja, jotka saa suunnilleen mukaansa ottaa jos jaksaa kantaa ja osaa venäjäksi pyytää. Venäjän käsittämättömiä liiketaloudellisia mahdollisuuksia on julistettu jo kaksi vuosikymmentä, ja siinä on koulutettu muutama sukupolvi työttömiä venäjän kielen osaajia. Samalla tietysti on kaivettu maata ruotsin kielen alta ja tyrkytetty venäjää sen tilalle. 

On opettavaista nähdä, miten hyvin tämäkin äärioikeiston meemi (urputus "pakkoruotsista") on onnistuttu syöttämään valtavirtaoikeistolle, vaikka Neuvostoliiton aikana juuri oikeisto olisi kavahtanut sitä. Kukaan ei edes ole kysynyt, mitä Suomen maabrändille merkitsee etääntyminen skandinavismista ja lähentyminen Venäjään. 

Mutta tässäkin nähdään, että suomenkielisellä valtavirtaoikeistolla ei oikein ole mitään äärioikeistosta eroavaa omaa sanottavaa eikä ajatusmaailmaa. Kuten Niinistön puhe osoitti, fasistinen äärioikeisto on oikeiston aivot ja suomenkielinen valtavirtaoikeisto toimii ainoastaan äärioikeiston zombina, joka keksii äärioikeiston meemeille uskottavan ja rationaalisen näköiset perustelut ja tuo ne valtavirtaan. Mihinkään muuhun se ei älyllisesti kykene. 

Merkillepantavaa on sekin, että kun Venäjä horjuttaa Suomea syöttämällä tänne omia maahanmuuttajiaan, kokoomuslainen presidentti ottaa tähän hommalaisen, pakolaisia demonisoivan tarkastelukulman. Sitä vastoin häntä ei kiinnosta Venäjän osuus asiassa eikä maan mobilisoiminen vastaamaan Venäjän uhkaan. Presidentti noudattaa siis tarkasti Hommafoorumin linjaa, johon kuuluu oleellisesti Venäjän vaivihkainen ihannointi, koska siellä sekä rasistinen väkivalta että luonnonsuojeluaktivistien murhat ovat arkipäivää, ja homoseksuaalejahan valtio siellä vainoaa aktiivisesti.

Taustalla on tietysti Venäjän houkuttelevuus oikeiston strategisena yhteistyökumppanina. Oikeisto pysyi demokratian kannalla - onnistuipa stilisoimaan itsensä demokratian takuumieheksikin - niin kauan kuin merkittävin ja vakain diktatuurin muoto Euroopassa oli äärivasemmistolaisuudesta ponnistava itäblokin "kansantasavalta". Olihan maanosassamme toki oikeistodiktatuurejakin, mutta ne olivat Francon Espanjan ja everstien Kreikan kaltaisia. 

Suomessa Espanjaa ja Kreikkaa pidettiin kehitysmaina, jotka olivat sekä talouspoliittisesti kehittymättömiä että (meidän näkökulmastamme) poliittisesti alkeellisia; Franco oli sitä paitsi ennen muuta kolmikymmenluvun diktaattorien aikakauden jäännös, siis edusti periaatteessa jo voitettua kantaa. Toki Kreikan sotilasjunttaa ymmärrettiin meilläkin, esimerkiksi kirjaileva eversti Wolf Halsti (jonka testamentiksi jäänyt viimeinen teos, Euroopan kriisi 1987, on muuten suorastaan hämmentävän idealistinen ja pasifistinen) sanoi muistaakseni pari sanaa helleenikollegojensa puolustukseksi. Kreikkaa ja Espanjaa ei kuitenkaan nähty Suomelle sopivina esikuvina eikä samastumiskohteina.

Kekkosen aikakaudella suomalaisen oikeiston tavoite oli jäsenyys Natossa ja lännen muissa yhteistyörakenteissa. Yhdysvallat toki tuki fasistisia diktatuureja Etelä-Euroopassa ja kehitysmaissa, mutta suurin osa sen Nato-liittolaisista oli asiallisia demokratioita, joissa vasemmistoa ei vainottu eikä fasistisilla ryhmillä ollut merkittävää jalansijaa. Nato-maa Norjassa valtaa piti huikaisevin kannatusluvuin työväenpuolue eli paikalliset demarit, sama puolue jonka nuorisoleirille Breivik sittemmin iski. 

Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ei siis merkitsisi mitään äärioikeistolaista diktatuuria, ja niiltä osin kuin suomalainen oikeisto haluaa Natoon, kyse ei todellakaan ole fasismista - pikemminkin suomalaisen oikeiston harvoista selkeästi fasismin vastaisista tavoitteista. Natossa on nimittäin jo tiedostettu Venäjän strateginen yhteistyö äärioikeiston kanssa ja herätty tähän uhkaan.

Nyt kuitenkin Venäjä heristää suomenkieliselle oikeistolle syöttiä, jota sen on vaikea vastustaa: ajatusta autoritaarisesta oikeistolaisvaltiosta itänaapurin suojeluksessa. Se, että oikeistomme kokee houkutusta tällaisen tarjouksen edessä, ei edes ole merkki mistään erityisestä fasistisesta pahuudesta, pikemminkin vanhan aatamin syntiinlangenneisuudesta: kun valtaa tullaan tyrkyttämään, se kyllä houkuttaa.

On aivan turhaa uskotella, että esimerkiksi kokoomus olisi luotettavan Nato-henkinen. Jotkut siellä toki ovat. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että nettiin venäläismielistä propagandasontaa lykkäävän MV-lehden omistaja on itse asiassa osa samaa pinnallista bilettäjäjengiä kuin suuri osa kokoomuksen nuorisojärjestöstä. Ei pidä hetkeäkään kuvitella, että Janitskinilla ei olisi tukijoita kokoomuksen sidosryhmissä. Hänen lehtensä propagandateemoista merkittävä osa on suunnattu juuri kokoomuksen rivikannattajille: Yle-vastaisuus on leimallisesti oikeistolaista kansanperinnettä, ja avoin ja karkea vasemmistoviha luonnehtii MV-lehteä yhtä lailla.

Myös uuden ydinvoimalan tapauksessa kokoomus on mennyt täysin Venäjän tarpeiden mukaan. Voimalan rakentamisesta tulee joka tapauksessa ikuisuusprojekti ja voimalasta valkoinen elefantti. Todennäköisesti se ei tuota ikinä mikrowattituntiakaan sähköä, mutta sitä vastoin se toimii kyllä Venäjän taloudellis-poliittisena peniksenä Suomi-neidon emättimessä. Mitään muuta funktiota sillä ei ole. On ilmiselvää, että kokoomus meni projektin taakse pelkästään halusta vinoilla vihreille. Se trollaus tulee kalliiksi isänmaalle.

Siinä missä vasemmistolaiset hyvittelevät Venäjää naiiviuttaan tai dogmaattisuuttaan, persut ovat Venäjän fasismin ideologinen etäispääte maassamme, keskusta uskoo lapsellisiin satuihin Venäjän-kaupan kannattavuudesta (niihin samoihin satuihin, joiden takia meillä on nyt työllistymättömiä venäjää osaavia kotiäitejä) ja kokoomus on Venäjän kiertoteitä korruptoima. Vihreät ovat leimautuneet maanpuolustuksen vastaiseksi puolueeksi; vaikka leima ei ole täysin oikeudenmukainen (puolueessa on yllättävänkin paljon sekä Naton kannattajia että reserviupseereja), on totta että puolueessa ei ole helppoa puhua maanpuolustuksen välttämättömyydestä Venäjän uhan takia. 

Ainoa puolue, joka selvästi tietää mitä länsimainen demokratia on ja mikä sitä uhkaa, on RKP. Juuri sen takia maahanmuuttokriitikot ja persut (eli Venäjä) halusivat RKP:läisen puolustusministerin pois hallituksesta. Alun pitäenkin suomalaisuusliike oli tsaarin Venäjän juoni, jolla takaisin Ruotsin oloihin kaipaavat suomalaiset aivopestiin pitämään Ruotsia sortajana. Tämä ajatus on helposti osoitettavassa vääräksi: tsaarin Venäjää ylistetään vieläkin suurenmoisesta reiluudesta, kun se kohotti Suomen kansakuntien joukkoon, mutta tämä suurenmoinen reiluus ilmeni niin, että Suomi sai sortovuosiin asti pitää ruotsalaiset lakinsa, eli ne kauheat sortolait.

On siis syytä lähteä siitä, että maahanmuuttokriitikoilla on piakkoin kontrolloimaton ja rajaton valta sinun ja lastesi elämään ja ruumiiseen niin kepulien, kokkarien kuin poliisin luvalla ja tietenkin Venäjän tuella. Vasemmistolta on turha odottaa apua, koska se periaatteesta tukee ja ymmärtää Venäjää pikkuvauvan naiiviudella, kunnes Venäjän sotilaat (jollaisiksi niin persut kuin muutkin Odinin soturit innokkaasti ilmoittautuvat) ampuvat sille luodin takaraivoon.

Näissä olosuhteissa ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ruveta pohtimaan, mikä olisi kunniakas ja arvokas tapa kuolla. Maahanmuuttokriitikot ovat läpeensä kunniatonta ja säälimätöntä roskaväkeä, ja alkukantainen himo kiduttaa ja silpoa on heidän "politiikkansa" keskeisiä motiiveja, mistä voi varmistua koska vain lueskelemalla heidän foorumikirjoituksiaan. Esimerkiksi sinun lapsesi on heille vain pala lihaa, jota he haluavat leikellä saadakseen mielihyvää sinun kärsimyksistäsi ja hänen kuolintuskistaan. Omiakaan lapsiaan he eivät rakasta - he surmaisivat nämä koska vain, jos voisivat lavastaa sinut tai kenet tahansa muun inhoamansa syylliseksi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? En todellakaan suosittele aseellista kapinaa. Venäjä ei nimittäin muuta odotakaan kuin tekosyytä lähettää joukkonsa Suomeen "pelastamaan laillisen hallituksen" länsimielisiltä "terroristeilta". Kuten Syyrian tapaus opettaa, Venäjä ei pahemmin siviilien hengistä välitä antaessaan "veljellistä" apua. Voi toki olla, että Venäjä tyytyy vain aseistamaan täkäläiset rikolliset, jotka sitten Venäjältä saamillaan singoilla, pää Venäjän amfetamiinilla sekoitettuna, räjäyttävät vaikka päiväkoteja asukkaineen ilmaan "kommunistiterroristeja" vastustaakseen.

(Ja on muuten aivan turha tässä alkaa lässyttää siitä, ettei Venäjä mitään amfetamiinia myy. Itsenäisyytemme varhaisvuosikymmeninä Suomessa levisi kokaiini, joka oli Venäjän bolševikkihallituksen nimenomaisella luvalla tänne meille salakuljetettua. Kokaiinia käytettiin Neuvosto-Venäjällä paljon tšekan teloittajien huumaamiseen, jotta he eivät alkaisi oireilla psyykkisesti ammuttuaan tuhansia ihmisiä takaraivoon. Sitä riitti vientiinkin. Nyt kun Venäjä horjuttaa Suomen vakautta, siihen kelpaa varmasti huumekin - esimerkiksi kovien miesten aine, amfetamiini, jota Venäjän juoksupojat varmasti jo jakelevat Odinin sotureille kuin karamelleja.)

Toisin sanoen sinun tulisi vakavasti keskustella lastesi kanssa siitä, millainen voisi olla arvokas kuolema. Mitään pelastusta ei nimittäin ole. Maahanmuuttokriitikot ovat poikkeuksetta parantumattomia psykopaattisia sadisteja, joiden kanssa ei pääse luotettavaan yhteisymmärrykseen mistään. Heidän kanssaan ei kannata yrittääkään luoda mitään sopua siitä, että ollaan eri mieltä, koska se sopu ei pidä sen enempää kuin Venäjän kanssa solmittu tulitauko.

Eikä todellakaan kannata vedota omiin ansioihin esimerkiksi armeijassa. Voit olla vaikka aktiiviupseeri viidennessä polvessa, mutta tämä porukka ei siitä välitä, jos kerran olet heidän silmissään profiloitunut "mokuttajana". Se, että yrität todistella isänmaallisuuttasi, on heille vain pilkan aihe ja osoittaa että heillä on sinusta henkinen yliote. Heidän porukoissaan nimittäin perinteinen isänmaallisuus ei ole minkään väärtiä. Siellä saa olla vaikka sivari tai totaalikieltäytyjä, jos on riittävän sadistinen ja rasistinen mielipuoli.

Det har blivit allt klarare att det inte finns någon politisk eller samhällelig kraft i Finland som kunde stoppa fascismens uppgång. Som jag så många gånger förr påpekat är finskspråkiga borgerliga partier inte pålitligt liberala, eftersom finskspråkig borgerlighet i sista hand utgör en fortsättning till vitgardismen i vårt inbördeskrig. Med andra ord kan en katalysator som sannfinnarna locka fram den vitgardistiska avrättaren som gömt sig bakom den frisinnade fasaden.

Jag minns mycket väl hur krigshistoriker Jussi Jalonen och samhällsvetare Jiri Nieminen en gång i tiden debatterade om borgerlig liberalism i kommentarlådan till Nieminens bloggdrapa - det var en så intressant diskussion att jag en gång till vill ta upp den. Jalonen såg den bildade borgerligheten som en genuin, autonom politisk världsåskådning. Nieminen, som vad jag vet öppet företräder marxistisk samhällsvetenskap, såg dylik borgerlighet uteslutande som kamouflage, under vilket man kan ana fascismens stålnäve.

När jag första gången läste igenom denna diskussion, uppfattade jag den som ett typiskt exempel på hur paranoida en del vänstermänniskor är, inklusive Nieminen. Sedan dess har jag kommit till slutsatsen att Jiri Nieminen hade rätt. Jag menar inte att den av honom representerade marxistiska samhällskritiken skulle hålla vatten universellt, däremot tycker jag att den i det här specifika fallet beskriver mentaliteten i finska livets huvudfåra rätt träffande. 

På finska sidan är det nämligen omöjligt med liberal bildningsborgerlighet. Alla som försöker sig på den kommer förr eller senare att återfinna sig i vänsterns eller de grönas led (mycket få gör som jag, som i princip ställt mig emot finskspråkig kultur och kräver att finskan gradvis ska avvecklas som bildnings- och bokspråk). De som vill uppträda för liberal bildningsborgerlighet innanför stora finskspråkiga borgerliga partier får förr eller senare höra att de är "kommunister" eller "vänsterextremister" (det enda namn som fascister, dvs finsktalande borgerliga politiker, kan hitta på för en liberal). De som ådragit sig invandringskritikernas online-hatkampanjer och smutskastats som "rödingar" har växt upp i solitt borgerliga hem, inklusive eder ödmjuke tjänare som skriver dessa rader.

Finskspråkiga borgerliga partier har sålunda aldrig internaliserat liberalismen. Liberalism har för dem aldrig inneburit något annat än taktiskt prutande på deras verkliga målsättningar, som alltid varit fascistiska. De har alltid lurpassat på ett tillfälle att ta av sig civilisationens tunna skal och avslöja sin sanna natur. När de nu sitter i samma regering med sannfinnarna har de fått denna efterlängtade chans. 

Sannfinländarna är ett fascistiskt parti, och det enda som de övriga finskspråkiga borgerliga partierna har i gemen med dem är just fascismen. Därför kommer en koalitionsregering av sannfinländarna, centern och samlingspartiet oundvikligen att bli en fascistisk regering. Den enda gemensamma grundvalen att bygga på är fascismen.

Det här innebär att Finland ofrånkomligt kommer att övergå till fascistiskt styre eller åtminstone till en fascistiskt influerad illiberal demokrati. I praktiken kommer rättsväsendet att politiseras som i Ungern och Polen. Lyckas man inte gå så långt, tystas rättsväsendet ned genom skrämsel- och terrorkampanjer så att Finland blir en polisstat. Polisstat är ett tydligt definierat begrepp: det är en stat där folk godtyckligt arresteras och fängslas för lång tid utan rättsligt beslut, och där de inte får uppträda inför rätta. Naturligtvis förekommer det våld - även dödligt våld - mot de arresterade.

Finland påminner redan om en polisstat i att de brott som offren till extremhögern anmäler till polisen systematiskt förblir outredda och undanhålls rättsväsendet. Mordhot och ärekränkningar hit eller dit - polisen utgår från att alla som råkat ut för högerextremistisk webbterror är representanter för "motsatt extremism" och sålunda fått vad de förtjänar. Däremot rannsakas alla brottsanmälningar högerextremister gör om sina motståndare, även om det handlar om rena trakasserier - något jag vet av egen erfarenhet.

Finland kan sålunda karaktäriseras som en "passiv polisstat". Men det är bara en liten skillnad på denna och en "aktiv polisstat" med godtyckliga arresteringar och våld mot arresterade. Den väsentliga likheten består i att polisen öppet politiserats och tagit parti för extremhögern. Det är något polisen själv medgett: en representant för den sade till en ledamot på stadsfullmäktige i Åbo som jag personligen känner att polisen strävar till att ge "invandringskritiska" personer (läs: fräcka rasister) så stor uttrycksfrihet som möjligt. Det är alltså accepterat av polisen att uppvigla till våld mot invandrare och "mångkulturvänner". Brottsanmälningar om sådan uppvigling intresserar polisen inte. Ännu mindre nu, då även presidenten valt sin sida.

Presidentens tal till riksdagen återspeglar samma fientlighet mot internationella avtal och grundlagen som även tidigare gjort sig gällande i samlingspartistiska politikers yttringar. Det är inte bara sannfinländska Laura Huhtasaari som tycker att grundlagen står i vägen för de "bra saker" hennes parti vill införa. I själva verket verkar de finskspråkiga borgerliga partierna ha ingenting att erbjuda annat än avvecklingen av grundlagen, rättsstaten, välfärdsstaten och de medborgerliga rättigheterna, allt detta som självändamål. I denna bemärkelse är sannfinländarna bara centerns och samlingspartiets gemensamma "stalinistiska flygel".

I detta sammanhang bör jag givetvis konstatera, att det alldeles säkert finns ett och annat i välfärdsstaten som man kunde täta till och rationalisera. Jag är inte förtrogen med välfärdsstatens politiska historia, men det är min fingerspetskänsla att det kan föreligga en del stödformer som införts genom sinsemellan oberoende lagar och som det kunde vara möjligt att slå ihop för att spara på både pengar och byråkrati. Likaså är jag på principnivån beredd att acceptera, att välfärdsstaten är ett byråkratiserat system och att det finns en massa välfärdsadministratörer vars arbete inte är särskilt produktivt och som dessutom tenderar att som en intressegrupp kämpa för sin rätt till att vara improduktiva. 

Det pågående korståget mot välfärdsstaten framstår dock som ett ideologiskt motiverat förintelsekrig. Dessutom har högern inte riktigt kunnat erbjuda några praktiska planer på att göra välfärdsstaten smidigare, endast slagord som får en att tänka på Sovjetunionen och som förefaller gå ut på att undvika saklig diskussion. Det är typiskt att det enda praktiska förslaget att avbyråkratisera och reformera välfärdsstaten - medborgarlönen, eller är det basinkomst i dagens språkbruk? - härstammar från vänsterutopistiskt håll. (Jag vill här inte ta ställning till om förslaget alls är realiserbart och fungerande.)

Att samlingspartiet för tie år sen blev det riktgivande partiet i Finland efter årtionden av socialdemokratisk hegemoni var givetvis inte någon katastrof - det var ju ändå vad folket ville. Vad folket väntade sig var affärs- och företagarliberalism, och Jyrki Katainens excellenta imagevård garanterade att partiet framstod som affärsliberalt. Man hade också vaknat till ryska hotet, och av gammalt trodde folk att samlingspartiet skulle vara den bästa försäkringen emot Ryssland. 

Nu har vi dock sett att så inte är fallet. Företagarvänligheten inom partiet är snarast ideologi i Ayn Rands anda: man idealiserar företagaren, som man dock ingenting vet om. Inom partiet har "företagaridealet" i praktiken förkroppsligats av unga arroganta killar vars förtjänster bestått i att kvittera ut företagsstöd till en firma som genast kraschat. Stödpengarna har killarna druckit upp på någon fin klubb. Deras politiska programm går ut på att kräva lättare tillgång till sprit, tobak och lättköpta kvinnor, eftersom det är vad de som viktiga affärsmän behöver. Överhuvudtaget tycker de att samhället finns till för att skämma bort viktiga affärsmän. Om någon som styr ett riktigt produktivt företag vågar ifrågasätta det vettiga i detta, bortmotas dubierna med vulgära könsord och beskyllningar om kommunism. 

Partiets kontakter med fascism åskådliggörs däremot av fallet med Saul Schubak. Denne yngling väckte på sin tid uppmärksamhet med sina socialdarwinistiska åsikter om människor av "svagare virke", som det enligt honom inte var lönt att vare sig utbilda eller ägna någon annan omtanke. Detta kallades i offentligheten för fascism, vilket givetvis är något inexakt. Snarare representerade Schubak samma protofascism som nazismens adliga företrädare Arthur Gobineau och Houston Stewart Chamberlain.

Gobineau och Chamberlain var framför allt adelsmän som var förskräckta över att borgare utan blått blod hade kört om bättre folk bara tack vare någonting så vulgärt som pengar och begåvning. Därför började de utveckla rasteorier för att bevisa att påbrå var bättre än personliga färdigheter.

Schubak inbillar sig tydligen att han och hans likar utgör en motsvarande överklass, en sorts ny adel, och då känner han sig föranledd att cementera sin och de sinas egen ställning och sätta stopp för ståndscirkulation. De som är av "svagare virke" bör inte få konkurrera med hans egen referensgrupp, tycker han och motiverar detta med pseudobiologisk argumentation. Det här går givetvis stick i stäv med vad "borgerlighet" och "borgerliga partier" historiskt står för: deras etos har av gammalt handlat om att alla får hävda sig, visa vad de kan och vad de har anlag till, och att några nedärvda privilegier inte räknas.

Vad sen angår samlingspartiets påstådda försvarsvänlighet och kritiska attityd mot Ryssland, verkar även den bara vara struntprat. I presidentvalet marknadsfördes Sauli Niinistö som en kandidat som skulle ta till hårdhandskarna mot Putin i stället för att stryka honom medhårs, som Halonen. Niinistös förhållande till Ryssland skiljer sig dock inte markant från Halonens. 

I och för sig är det överdrivet att framställa Halonen som en stor vän till Ryssland. Både Halonen och Niinistö har iakttagit samma politiska korrekthet gentemot Ryssland som ännu helt nyligen var det vedertagna i hela Europeiska Unionen: låt oss vara snälla och samarbetsvilliga mot Putin, då kommer Ryssland säkert att så småningom demokratiseras. Jag tror att det var Anne Applebaum som bäst förklarade den här inställningen: när Sovjetunionen kraschade utgick västvärlden från att det ryska problemet nu var löst och att Ryssland hädanefter inte skulle utgöra något större huvudbry. 

Rysk aggression har under Putin åter börjat hota västvärlden, men ingen har brytt sig om att medge att den ryska faran finns till, ta tjuren vid hornen och sätta igång med att utveckla en gemensam västlig policy mot hotet österifrån (med undantag av ekonomiska sanktioner). Denna flegmatism har karaktäriserat både högern och vänstern (och som vi vet är extremhögern och extremvänstern till stor del Putins allierade och springpojkar).

Vänsterns inställning till Ryssland är att man alltid måste förhandla och vara diplomatisk och att militär upprustning alltid är av ondo och att armén i och för sig är en skara vitgardister som inte upprätthålls i försvarssyfte utan för att slå ihjäl vänstermänniskor och arbetare (den här paranojan brukar de nuförtiden hålla tyst om, men det är i överraskande hög utsträckning den förefaller ligga bakom även den moderata vänsterns attityder till försvarsfrågor). Naturligtvis klarar vänstermänniskorna aldrig att besvara frågan, vad månne är deras plan B, om diplomati och förhandlingar inte leder någonstans och om Ryssland sviker alla fördrag. 

Å andra sidan ser affärshögern Ryssland som en sumpmark full med guldtackor som man får bära bort med sig om man orkar och om ens kunskaper i ryska räcker till. I tjugu år har de förkunnat att Ryssland har obegränsade affärschanser att erbjuda, och under den tiden har man utbildat två generationer arbetslösa magistrar i ryska. Samtidigt har man givetvis också utnyttjat det påstådda behovet av ryskkunskaper som ett svepskäl att bekämpa svenskan och tvåspråkigheten. 

Det är lärorikt att ske hur vitt även denna högerextremistiska idé - det eviga gnället om "tvångssvenska" - slagit rot i den finskspråkiga högerns huvudfåra. På sovjettiden skulle det ha varit precis högern som slagit larm om vad det innebär för Finlands internationella image att avlägsna sig från skandinavismen och söka mera närhet till Ryssland. 

Men även här ser vi att den finskspråkiga mainstreamhögern inte har någonting originellt att säga som skulle skilja sig från extremhögern. Som även president Niinistös tal visade, är det den fascistiska extremhögern som agerar hjärna åt hela högern, och partierna i den finsktalande högerns huvudfåra fungerar som zombies åt extremhögern genom att hitta på någorlunda trovärdiga och rationella argument för att göra extremhögerns idéer acceptabla. Något annat är de inte intellektuellt kapabla till. 

Det är värt att uppmärksamma, att när Ryssland försöker sätta Finland i gungning genom att mata in sina egna invandrare hit, så ser den samlingspartistiska presidenten på detta ur en hommaitisk synvinkel och demoniserar flyktingarna. Däremot är han inte intresserad av Rysslands aktiva bidrag till det skedda, inte heller vill han mobilisera landet för att besvara hotet från östra grannlandet. Presidenten fogar sig sålunda exakt i Hommaforumets policy, som går ut på att i smyg idealisera grannlandet, eftersom både rasistiskt våld, mord på naturskyddsaktivister och statlig förföljelse av homosexuella i Ryssland är vardagsmat.

Givetvis är Ryssland mycket attraktivt som strategisk partner för högern. Jag vill absolut inte förneka att högern förr i världen utmärkte sig som garant för demokratin: det berodde på att de viktigaste och mest stabila diktaturerna i Europa var vänsterextremistiskt inspirerade östeuropeiska "folkrepubliker" som högern med rätta ogillade. Visst fanns det även högerdiktaturer, sådana som Spanien under Franco och Grekland under överstarna. 

I Finland sågs Spanien och Grekland som u-länder, både ekonomiskt outvecklade och ur vår synvinkel politiskt primitiva. Dessutom uppfattades Franco som en kvarleva från trettiotalets diktaturer, alltså hemma från ett förgånget tidevarv. Visst fanns det en hel del förståelse för den grekiska juntan även hos oss: åtminstone den skriftställande översten Wolf Halsti (vars sista bok och testamente Euroopan kriisi 1987 ["Den europeiska krisen 1987"] överraskande nog gör ett snarast idealistisk-pacifistiskt intryck) tog på sin tid sina grekiska kolleger i försvar, om jag inte missminner mig. Grekland och Spanien sågs dock inte som lämpliga förebilder eller identifikationsobjekt för Finland.

På Kekkonens tid eftersträvade den finska högern medlemskap i Nato och i övriga västliga samarbetsstrukturer. Förenta Staterna stödde visserligen fascistiska diktaturer i Sydeuropa och i u-länderna, men de flesta av USAs allierade i Nato var stabila demokratier där vänstern inte förföljdes och där fascistiska grupperingar inte hade något större inflytande. I Natolandet Norge var det Arbeidarpartiet, dvs de lokala sossarna (samma parti vars ungdomsorganisation blev offer för Breiviks attentat) som brukade vinna alla val med rungande siffror. 

Finlands eventuella medlemskap i Nato skulle sålunda inte innebära någon högerextremistisk diktatur. Den finska högerns strävan till Natomedlemskap beror definitivt inte på någon fascism - snarare är det en av högerns få entydigt antifascistiska målsättningar. Nato har nämligen redan uppmärksammat Rysslands strategiska samarbete med extremhögern och vaknat till detta hot.

Nu lockar Ryssland dock den finsktalande högern med ett lockbete den har svårt att stå emot: tanken om en högerauktoritär stat under östra grannens skydd. Att vår höger känner sig frestad är inte ens något tecken på särskild fascistisk ondska, snarare på alltför mänsklig syndafallenhet: få kan motstå lockelsen när man kommer och formligen pådyvlar dem makten.

Det är helt bortkastat att inbilla sig att t ex samlingspartiet vore pålitligt Natovänligt. En del i partiet är. Det lönar sig dock att komma ihåg, att ägaren till den rysslandsvänliga webbpropagandasajten MV-lehti har trivts i samma kretsar av ytliga festprissar som en stor del av partiets ungdomsorganisation. Sålunda kan man utgå från att Janitskin har stöd i intressegrupperna bakom samlingspartiet. Propagandateman i hans webbtidning är ofta riktade till anhängare av partiet: det är mest högern som ogillar Finlands Rundradio (eller Yle, som vi i dag förutsätts kalla den, även på svenska), och likaså utmärker sig MV-lehti med öppet och brutalt hat mot vänstern.

I historien om det nya kärnkraftverket har samlingspartisterna likaså uppträtt som Rysslands allierade och positiva hjältar. Kraftverkbygget kommer under alla omständigheter att bli ett evighetsprojekt och kraftverket en vit elefant. Med all sannolikhet ska det aldrig producera så mycket som en mikrowattimme el, men däremot blir det Rysslands ekonomisk-politiska penis i ungfru Finlands vagina. Något annat syfte tjänar det inte till. Det är självklart att samlingspartiet ställde sig bakom projektet bara för att jäklas med de gröna. Det trollandet kommer att kosta fosterlandet dyrt.

Medan det är naivitet eller dogmatism som ligger bakom vänsterns Rysslandsvänlighet, är sannfinnarna den ryska fascismens ideologiska brohuvud i vårt land. Centern tror på barnsliga sagor om lukrativ Rysslandshandel (samma sagor som gett upphov till den ovannämnda generationen ryskkunniga hemmamammor) och samlingspartiets ryska korrumpering har skett på omvägar. De gröna uppfattas som ett försvarsfientligt parti; medan detta vanrykte inte är helt rättvist (det finns överraskande mycket Natoanhängare och reservofficerare i partiet) är det sant att det inte är lätt att uppträda som försvarsvän och Rysslandskritiker i partiet.

Det enda partiet som uppenbarligen vet vad västerländsk demokrati är och vad som hotar den är Svenska Folkpartiet. Det är precis därför som invandringskritikerna och sannfinländarna, dvs Ryssland, ville bli av med SFP och då särskilt med försvarsminister Haglund. Den såkallade finskhetsrörelsen var faktiskt från början en tsaristisk rysk komplott med syftet att vända finländarna emot Sverige, få dem att uppfatta svenska väldets tid som förtryck. Att hela idén om "svenskt förtryck" motsäger sig själv är lätt att visa: Tsarryssland hyllas fortfarande som en rättvis övermakt som upphöjde Finland till en nation, men denna stora rättvisa innebar att Finland ända till ofärdsåren fick behälla sina svenska lagar - alltså samma lagar som införts under det "hemska förtrycket".

När det inte finns någon motkraft ska man alltså utgå från att invandringskritikerna snart kommer att ha en okontrollerbar och gränslös makt över ditt och dina barns liv och lem med både centerns, samlingspartiets och polisens tillstånd och givetvis även med ryskt stöd. Vänstern är det inte lönt att vänta sig hjälp av, eftersom den principiellt stöder och förstår Ryssland med bäbisliknande naivitet, tills Rysslands frivilliga soldater (allehanda odinkrigare och sannfinnar) skjuter den en kula i bakhuvudet.

Under dessa omständigheter finns det verkligen inget annat alternativ än fråga sig, vad som vore ett ärorikt och värdigt sätt att dö. Invandringskritikerna är utan undantag ohederlig och obarmhärtig pöbel, och en primitiv åtrå att tortera och stympa, något man när som helst kan övertyga sig om genom att läsa vad de skriver på sina webbfora. Har du barn så ser denna pöbel dem som kött att skära i för att njuta av deras dödsvåndor och dina lidanden. Sina egna barn älskar denna pöbel inte heller - den skulle döda dem när som helst, om det bara vore möjligt att utpeka dig eller någon annan pöbeln hatar som mördare.

Vad borde man då göra? Väpnat uppror är definitivt ingen bra idé. Ryssland väntar hela tiden på första bästa svepskäl för att skicka hit sina trupper och "rädda den lagliga regeringen" undan västvänliga "terrorister". Som fallet med Syrien visar ger Ryssland katten i civila liv när det broderligt bistår de skurkar det är allierat med. Det kan givetvis hända att Ryssland bara nöjer sig med att beväpna finska brottslingar, som sedan med ryskt raketgevär i högsta hugg, berusade med ryskt amfetamin, riktar verkanseld mot daghem och förskolor för att "bekämpa kommunistiska terrorister".

(Och kom nu inte och påstå att Ryssland inte skulle sälja amfetamin. Under de tidiga årtiondena av vår självständighet hade Finland ett massivt kokainproblem, och då var det faktiskt Sovjetryssland som smugglade in tjacket. Det gick massor av kokain åt i det tidiga Sovjetryssland, eftersom tjekisterna behövde drogen för att inte bli helt galna när de hade för uppdrag att skjuta tusentals människor i bakhuvudet. Kokainproduktionen var så stor att det räckte till för export. I dag försöker Ryssland åter sätta Finlands samhällsfrid i gungning, och i det syftet går det att dela ut amfetamin till tuffa killar och odinssoldater i vårt land.)

Med andra ord bör du allvarligt diskutera frågan om en värdig död med dina barn. Någon räddning är inte i sikte. Invandringskritikerna är utan undantag obotliga psykopatiska sadister, som man inte kan bli pålitligt överens med om någonting. Det är inte lönt att försöka skapa sämja med dem om att vara av olika åsikt i fred, ty den sämjan håller precis lika litet som ett eld upphör med Ryssland.


Och det lönar sig definitivt inte att ta upp dina egna fosterländska förtjänster t ex i armén. Du kan vara en aktiv officerare i femte generationen om det så gäller, men det ger pöbeln katten i, om du profilerat dig som en "mångkulturvän" i deras ögon. Att du försöker bevisa din fosterländskhet för dem är för pöbeln bara en anledning att skratta åt dig och visar dessutom att de har mentalt övertag över dig. Pöbeln hyser nämligen ingen uppskattning för traditionella föreställningar om fosterländskhet. Den välkomnar i sina led även civiltjänstgörare och totalvägrare, förutsatt att dessa är tillräckligt sadistiska och rasistiska galenpannor.