Äärioikeisto ja Hugenbergit yhteisellä pahalla asialla - Extremhögern och Hugenbergmedierna gör gemensam sak för det onda

Nyt kun Svenska Litteratursällskapet i Finland on saattanut ulottuvillemme uudet alkuperäiskieliset painokset Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksista ja Lukemisista lapsille, on taas kerran aika muistuttaa siitä, että äärioikeistollemme on luonteenomaista nimenomaan jumalattomuus ja isänmaattomuus. Kuten oma kokemukseni todistaa, se asia jota äärioikeisto vihaa kaikkein eniten on vilpitön kiinnostus niin evankeliumiin kuin isänmaallisiin klassikoihimme. Ja sen viha ruotsin kieltä kohtaan on tästä yksi todiste.

I dag, då Svenska Litteratursällskapet i Finland erbjuder oss Zacharias Topelius' Fältskärns berättelser och Läsning för barn i nytryck på originalspråket, är det återigen dags att påminna om att vår extremhöger utmärks av gudlöshet och ofosterländskhet. Som min egen erfarenhet visar, är få saker så förhatliga för extremhögern som uppriktigt intresse för både evangeliet och våra fosterländska klassiker. Och dess hat mot svenska språket är bara ett bevis på detta.

Tosiasia on, että ruotsin kieli on Suomen alkuperäinen isänmaallinen kieli. Ruotsiksi esitettiin ensimmäisen kerran vaatimus Suomen itsenäistymisestä. Suomen kieltä ei millään tavalla "sorrettu" Ruotsin vallan aikana; kokonaan eri asia on, että sitä ei hirveän merkittävästi edistettykään, koska vallanpitäjät kuitenkin olivat Suomen ulkopuolella, Tukholmassa. Mutta kuninkaan käskykirjeet käännettiin suomeksi, samoin Ruotsin valtakunnan laki. Muistutan taas kerran siitä, että siellä missä todellista sortoa oli - Irlannissa - tällainen ei olisi tullut kyseeseenkään.

Faktum kvarstår att svenskan är Finlands ursprungliga fosterländska språk. Kravet på självständighet för Finland framfördes på svenska till att börja med. Finska språket "förtrycktes" inte på något sätt under svenska väldet - det är en helt annan historia att det inte heller främjades i någon större utsträckning, eftersom makthavarna satt och styrde utanför Finland, i Stockholm. Men konungens reskript översattes till finska, Sveriges rikes lag likaså. Jag vill en gång till påminna om att någonting liknande aldrig hade kunnat ske på Irland, där det fanns verkligt förtryck.

Eurooppalaisessa aikalaishistoriassa poikkeuksellisen julmaa sisällissotaamme seurasi vankileirihelvetti, johon internoitujen nirri oli pahasti katkolla, kun nälän ja tautien tahallisesti sallittiin rehottaa. Kuten olemme kaikki lukeneet Jaakko Paavolaisen ja Oiva Ketosen teoksista, hulluus saatiin loppumaan, kun tieto leirikurjuudesta levisi Ruotsin lehtiin. Avainasemassa oli lääkäri Robert Tigerstedt, yksi Suomen historian suurimmista tiedemiehistä, joka sai nähdäkseen Tammisaaren leirin tilanteen ja joka ei pelännyt tehdä tilannetta tiettäväksi - isänmaamme paremmalla virallisella kielellä.

Vårt inbördeskrig, som var ovanligt grymt även i jämförelse med liknande samtida konflikter, åtföljdes av ett fånglägerhelvete, där de internerade svävade i akut livsfara, när svälten och sjukdomarna tilläts grassera. Som vi alla läst i Olavi Paavolainens och Oiva Ketonens skrifter, blev det slut med galenskapen först när svenska tidningar började rapportera om vad som pågick i Finland. Nyckelställningen i detta innehades av läkaren Robert Tigerstedt, en av de största männen i finländsk vetenskapshistoria, som fick insyn i situationen på fånglägret i Ekenäs och som inte var rädd att informera utomstående om det - på vårt fosterlands bättre officiella språk.

Kun tieto vankileirien oloista levisi ruotsiksi Ruotsiin, sikäläisissä lehdissä alkoi sellainen meteli, että Suomen viranomaisten oli pakko korjata tilannetta asiallisemmaksi. Tämä tapaus on syvästi symbolinen, mitä tulee siihen rooliin, joka suomen ja ruotsin kielillä on Suomen kulttuurissa. Monet vuosikymmenet sisällissotamme jälkeen Suomessa eli ihmisiä, joiden oli kiittäminen ruotsin kieltä elämästään. Suomen kieli on kuoleman kieli, ruotsin kieli elämän. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Suomen kieli on sen kahleen helskettä, josta kiskoen kalašnikovilla viuhtova piippalakki davaita huutaen kiskoo meitä jalkapatikassa ikuiseen Siperian vankeuteen. Suomen kieli on vankila, ruotsin kieli on salainen tunnussana, joka avaa tien vapauteen.

När vetskapen om förhållandena i fånglägren spred sig på svenska till Sverige, blev det ett himla ståhej i rikssvenska tidningar, och resultatet var, att de finska myndigheterna såg sig nödda att göra någonting åt saken. I årtionden efter vårt inbördeskrig fanns det en massa människor i Finland som hade svenska språket att tacka för sitt liv. Finska språket är dödens språk, svenskan är livets. Så har det alltid varit och så ska det vara för all framtid. Finskan är rasslet från de kedjor som den ryske soldaten, viftandes med ett kalasjnikovgevär, rycker i när han, med ropet "davaj!" på sina läppar, driver oss till fots till den eviga fångenskapen i Sibirien. Finska språket är ett fängelse, svenskan ett hemligt lösenord som öppnar grindarna till friheten.

Niiltä osin kuin suomen kieli 1700-luvulla väistyi ruotsin tieltä, kyseessä ei ollut mikään "sorto", vaan kaikkien hyväksymä asiaintila, kun kenenkään mieleen ei ollut juolahtanutkaan, että siinä olisi jotain pahaa. Suomenkielinen rahvas ei valittanut siitä, että suomen kieltä olisi muka jotenkin sorrettu - korkeintaan se valitti siitä, ettei sillä ollut riittävästi tilaisuuksia oppia ruotsia. Ruotsin kielen oppimiseen oli olemassa objektiivinen paine, taloudellisten välttämättömyyksien aiheuttama. Ja taloudelliset välttämättömyydethän ovat se mistä oikeistomme aina on innoissaan. Suomen kielen nostaminen kirja- ja virkakieleksi väkisin kansalta varaaaastetulla verorahalla olisi nykyoikeiston näkökulmasta suoranaista kommunismia, jos se tapahtuisi tänään.

Om finskan under sjuttonhundratalet gav vika för svenskan, berodde detta icke på något "förtryck", det var den av alla accepterade objektiva verkligheten, och det föll ingen människa in att se detta som orättvisa. Den finska pöbeln, jag menar allmogen, klagade inte över att finska språket på något sätt förtrycktes, utan över att det inte fanns tillräckligt med möjligheter att lära sig svenska. Det fanns ett av ekonomisk nödvändighet förorsakat tryck att lära sig svenska. Och ekonomisk nödvändighet är någonting som alltid väcker entusiasm hos vår höger. Att upphöja finskan till bok- och ämbetsspråk med skattepengar, dvs pengar som statsmakten med våld plundrat hyggligt folk på, skulle ur modern högersynvinkel framstå som rena rama kommunismen, om det skedde i dag.

Suomenkielisen "kulttuurin" arvostamista, niiltä osin kuin sitä oli arvostettavaksi asti, mikään sensuuri ei Ruotsin vallan aikana estänyt. Lukuun ottamatta "maahanmuuttokriittistä" äärioikeistoa, joka keskittyi koulun historiantunnilla lähinnä vatkaamaan kyrpäänsä, kaikki tietävät hyvin että suomenkielistä kansanrunoutta tutki jo 1700-luvulla Henrik Gabriel Porthan. Mitään sortoa ei ollut: suomen kieli oli yhteiskunnassa sille kuuluvalla paikalla kansankielenä, joka soveltui kansanrunouden esittämiseen.

Det fanns ingen censur under svenska väldet för att förbjuda att uttrycka uppskattning för finsk kultur - problemet var att det helt enkelt inte fanns någon finsk kultur. Med undantag av den "invandringskritiska" extremhögern, som på historietimmarna i skolan koncentrerade sig på att masturbera, vet alla mycket väl att Henrik Gabriel Porthan redan på 1700-talet forskade i finsk folkdiktning. Något förtryck fanns det inte: finska språket var på sin rätta plats i samhället, det var språket att deklamera folkpoesi på.

Silloin kun Suomi vielä oli olemassa yhtenäisenä kulttuuriyksikkönä, kirjallisuus- ja kulttuurikielemme oli ruotsi. Mitä suomen kielellä on saatu aikaan? Tässä on muutamia esimerkkejä.

När Finland ännu fanns till som en enhetlig kulturhelhet, var svenskan vårt litteratur- och kulturspråk. Vad har man åstadkommit på finska? Här är ett par exempel.

• Topelius-plagiaatteja. Topelius itse oli syvältä eurooppalaisen historiallisen romaanin perinteestä ponnistava taiteilija. Sitä vastoin suomenkielisellä puolella on tarjottavanaan vain sellaisia tekijöitä kuin Aarno Karimo ja hänen surullisenkuuluisa tekeleensä Kumpujen yöstä. Kaikki ne myönteiset arvot, myös myönteiset kristilliset arvot, jotka luonnehtivat Topeliusta, loistavat toki Karimolla poissaolollaan, sitä vastoin hänen tekeleensä on täynnä sadomasokistista väkivallan ihailua ja makaaberia kuolemanpalvontaa./Topelius-plagiat. Topelius själv var en konstnär vars produktion återgick till den europeiska historiska romanens djupa traditioner. Däremot erbjöd den finskspråkiga litteraturen bara sådana alster som Aarno Karimos beryktade Kumpujen yöstä ("Ur kumlarnas mörker"). Alla de positiva värden - också kristliga sådana - som karaktäriserade Topelius lyste med sin frånvaro hos Karimo, däremot är hans s k roman fullspäckad med sadomasokistisk idealisering av våld och makaber dödsdyrkan. 
• Stalinistista ja muuta kommunistista propagandaa. Aika suuri osa siitä suomenkielisestä kirjallisuudesta, jota kirjoitettiin 70-luvulla, on täysin lukukelvotonta roskaa neuvostonöyristelyineen. Toki samansuuntaiset olivat aatteet ruotsinkieliselläkin puolella, mutta jotenkin siellä osattiin nousta pois siitä alhosta. Mutta parempi on parempaa ja suomenkielinen on huonompaa./Stalinistisk och annan kommunistisk propaganda. En mycket stor del av den finskspråkiga litteratur som skrevs på sjuttiotalet var helt oläsbar trams med sin genanta prosovjetism. Naturligtvis förekom dylika tendenser på svenska sidan, men på något sätt fann de finlandssvenska författarna en väg ut ur denna dödsskuggans dal. Men bättre är bättre och finskt är sämre.
• Lievemmin vasemmistolaista ja neuvostomyötäilevää kirjallisuutta. Viime aikoina oikeistotahoilla on pyritty leimaamaan Väinö Linnaa taistolaiseksi. Tämä on tietysti hölynpölyä, koska Linna oli toisen tasavallan valtavirtakirjailija jos joku, mutta arvostelijat ovat sikäli oikeilla jäljillä, että se kansallisen sovun tarina, jota Linna kertoo, on hyvin vahvasti kiinni Kekkosen ajan poliittisissa ja kansainvälisissä asetelmissa./Lindrigare vänstersinnad och prosovjetiskt lagd litteratur. På sistone har det på högerhåll förekommit försök att utmåla Väinö Linna som taistoit. Det här är naturligtvis rena rama rappakaljan, ty Linna om någon representerade andra republikens mainstreamtänkande, men kritikerna är såtillvida på rätt spår, att det narrativ om nationell sämja som Linna berättar sitter fast i de politiska och internationella konstellationer som präglade Kekkoneneran.
• Äärioikeistolaista paskaa. Timo Hännikäinen. Enempää ei tarvitse sanoa./Högerextrem skit. Jag ger bara ett namn: Timo Hännikäinen.

Se itsenäinen Suomi, joka vuosien 1917-1918 tuloksena luotiin, ei oikeastaan ollut Suomi. Suomen sisällissota oli ennen kaikkea osa Venäjän sisällissotaa. Suomen sisällissodan punaisten näkökulmasta Neuvosto-Venäjä oli se osa vanhaa emämaata, jossa punaiset - "omat" - olivat päässeet voitolle. Vielä sisällissodan jälkeen Suomi oli siis punaisten ja valkoisten taistelutanner, ainakin henkisellä tasolla. Eikä Neuvostoliitto ollut vieras maa, vaan osapuoli Suomen sisäpolitiikassa - ei vain sekaantumalla siihen, vaan pelkästään olemalla olemassa.

Det självständiga Finland, som skapades 1917-18, var egentligen inget Finland. Det finska inbördeskriget var framför allt en del av det ryska. Ur de finska rödas synvinkel var Sovjetryssland den del av det gamla moderlandet där de röda, "de egna", hade segrat. Ännu efter inbördeskriget var Finland ett slagfält där de vita och de röda bekämpade varandra, åtminstone på andlig nivå. Och Sovjet var inte ett främmande land, utan en part i finländsk inrikespolitik - inte bara genom att ingripa i den, utan genom att överhuvudtaget existera.

Pyhät puheet kansallisesta sovusta kuulostavat monellakin tapaa ontolta, koska merkittävä osa siitä "sovusta" oli itse asiassa Neuvostoliiton ikeeseen alistumista. Punainen osapuoli maltillistui toki vuosien myöntä - ei vähiten talvisodan ansiosta - mutta silti se toimi pitkälti Neuvostoliiton asian ajajana, tai Neuvostoliiton kanssa aatehistoriallisesti yhteiseltä pohjalta ponnistajana, suomalaisessa politiikassa.

Allt prat om nationell sämja låter på många sätt ihåligt, eftersom en stor del av "sämjan" bara handlade om att underkasta sig det sovjetiska oket. Visst blev den röda parten mindre radikal med tiden - inte minst tack vare vinterkriget - men ändå representerade den länge Sovjets intresse, eller snarare var det det politiska läger i finsk politik som idéhistoriskt delade samma grundval som Sovjet.

Toisaalta valkoiset alistuivat sovintoon lähinnä Neuvostoliiton pelossaan, eikä heillä ollut mitään erityistä halua luoda yhtä yhtenäistä kansakuntaa saati kohdata punaista osapuolta tasaveroisena kumppanina. Kaikesta väinölinnalaisesta retoriikasta huolimatta Suomi pysyi punaisten ja valkoisten vastakkainasettelun leimaamana, ja tämän kansallisen kaksintaistelun moottorina toimi viime kädessä Neuvostoliitto. Tämänhän näki esimerkiksi urheiluelämästä, kun "työläisurheilijat" ja "valkoiset urheilijat" eivät mahtuneet edes samoihin liittoihin.

Å andra sidan gick de vita med på försoningen främst därför att de var rädda för Sovjetunionen, och de var inte särskilt intresserade av att tillsammans med motståndarna bygga upp en enhetlig, gemensam nation eller möta den röda sidan som en jämlik partner. Trots all Väinö Linnaretorik förblev Finland präglat av den röd-vita motsättningen, och det var i sista hand Sovjetunionen som höll den här nationsomfattande duellen i gång. Det såg man till exempel i idrottslivet, där "arbetaridrottarna" och de "vita idrottarna" inte rymdes ens i samma idrottsförbund.

Silloin kun itse aloin kirjoittaa sellaisesta eheytyneen kansan näkökulmasta, jossa sekä punainen että valkoinen Suomi olivat visusti menneisyyttä mutta jossa molemmat traditiot sisälsivät arvostettavaa yhteissuomalaista kulttuuria, onnistuin närkästyttämään sekä "punaisen" että "valkoisen" Suomen muistelijayhdistykset. Kun yritin elvyttää perinteistä isänmaallisuutta - sekä topeliaanista, runebergiläistä että talvisodanhenkistä - vasemmisto leimasi minut fasistiksi.

När jag började skriva utifrån ett helat folks perspektiv - ett perspektiv där både det röda och det vita Finland var definitivt en del av det förflutna men där bägge traditionerna innehöll kultur som man kunde uppskatta som en del av det gemensamma finska arvet, lyckades jag bara irritera både det "röda" och det "vita" Finlands traditionsföreningar. När jag försökte återuppliva traditionell fosterländskhet - både topeliansk, runebergsk och vinterkrigstida - utmålade vänstern mig som fascist.

Mitä sitten äärioikeistoon tulee, siellä tapahtui mielenkiintoinen jako kahteen. Eräskin kaveri, jonka kotisivut notkuivat kaikenlaisia nationalistisia symboleita, pääkalloanimaatioita ym., reagoi hyvin positiivisesti ja innostuneesti juttuihini, eikä siksi, että olisin kannattanut äärioikeistoa, vaan siksi, että hän koki minun puhutelleen häntä isänmaasta vilpittömästi huolissaan olevana maanpuolustuksen ystävänä.

Vad sedan gäller extremhögern, skedde det en intressant tudelning på det hållet. En kille vars hemsidor var alldeles fullastade med nationalistiska symboler, animerade kranier osv., reagerade på mina skriverier mycket positivt och entusiastiskt - inte för att jag hade tagit ställning för den extremhöger han representerade, ty det hade jag minsann inte gjort, utan därför att han kände sig tilltalad av mig som den försvarsvän med genuin oro över fosterlandet han var.

Sitä vastoin ns. vaihtoehtoinen oikeisto oli niin raivoissaan, että se tunnetusti savusti minut pellolle koko mediasta. Vaikka tämä porukka on saanut vaikutteita kansainvälisiltä aateveljiltä, se on viime kädessä perinneyhdistys sekin, nimittäin sosialisminvastaisen sodan perinneyhdistys. "Sosialismi" ei tosin tarkoita sen kielenkäytössä enää yhtään mitään - "sosialismiksi" leimataan milloin mikäkin asia, täysin historiasta piittaamatta.

Däremot blev den så kallade alternativhögern så rasande att den som bekant rökte ut mig ur medierna. Det här gänget har visserligen tagit emot influenser från internationella idéfränder, men också det är en traditionsförening när allt kommer omkring - den omhuldar "kriget mot socialismen" och försöker hålla det i gång. Visserligen betyder "socialismen" ingenting konkret längre i dess språkbruk - vad som helst kan vara "socialism", helt oberoende av historien.

Jos nyt esimerkiksi ajatellaan ns. maahanmuuttokritiikkiä, Suomen ensimmäiset maahanmuuttokriitikot ja pakolaisten vastustajat seitsemän-kahdeksankymmenluvun taitteessa olivat nimenomaan laitavasemmistolaisia, koska silloinen ns. venepakolaisten aalto tuli Vietnamista, kommunistisesta diktatuurista, jota vasemmisto oli tukenut naiivimmin kuin mitään maata sitä ennen tai sen jälkeen. Jos äärioikeisto tietäisi mitään isänmaan historiasta, edes aikalaishistoriasta, se voisi vaikka paneutua kiusoittelemaan laitavasemmistoa tekopyhyydestä viittaamalla noihin vanhoihin synteihin.

Om man nu t ex reflekterar över invandringskritik, så var de första invandringskritikerna och flyktingmotståndarna i Finland i slutet på sjuttio- och i början av åttiotalet främst vänstermänniskor av den mera radikala sorten, eftersom de flyktingar som slussarna då öppnades för kom från Vietnam, en kommunistisk diktatur som vänstern stött mera naivt än något annat land tidigare eller senare. Skulle vår extremhöger veta någonting om fosterlandets historia, ens samtidshistoria, så kunde den t ex ägna sig åt att reta vänstern med hänvisningar till de där gamla synderna.

Mutta eihän se tiedä eikä sitä kiinnosta. Se ylläpitää retorista sisällissotaa itsetarkoituksena, ja sitä motivoi järjetön, pohjimmaiselta innoitukseltaan sadistis-seksuaalinen murhanhimo. Tämän intohimon vallassa se on käytännössä julistanut vastustettavaksi "sosialismiksi" ja "kommunismiksi" järjestäytyneen yhteiskunnan ylipäätään, ja sen pyhät periaatteet muuttuvat niin nopeasti, että se mikä eilen oli jumalan eli halla-ahon totuus, on tänään kommunismia.

Men extremhögern vet inte och är inte intresserad. Den upprätthåller ett retoriskt inbördeskrig för dess egen skull och motiveras av en vanvettig, av sexuell sadism inspirerad mordlystnad. I denna passions berusning har den i praktiken förklarat att ett välordnat samhälle är "socialism" och "kommunism", och dess heliga principer byts ut mot nya i så snabb takt att det som i går var Guds eller Halla-ahos heliga sanning i dag är kommunism.

Tästä voidaan mainita käytännön esimerkki. Yksi niistä verenhimoisista blogikirjoituksista, joilla Jussi Halla-aho nousi kulttihahmoksi 2000-luvun alussa, käsitteli silloisia globalisaatiokriittisiä nuorten mielenosoituksia. Kirjoituksen ydin oli tyypillinen tappamisella vihjailu: kalalle on luonteenomaista uinti, ja kala pannaan lopettamaan uintinsa tappamalla se, vastaavasti vasemmistohuligaanille on luonteenomaista kivien heittely, ja vasemmistohuligaani saadaan lopettamaan kivien heittely tiedätte kyllä miten.

Detta kan illustreras med ett praktiskt exempel. En av de blodtörstiga bloggdrapor som i början av det nya millenniet gjorde Jussi Halla-aho till en kultgestalt handlade om de globaliseringskritiska ungdomsdemonstration som då pågick. På sitt typiska sätt lekte Halla-aho med att nästan uppvigla till dödligt våld: det som ligger i fiskens natur är att simma, och genom att ta fisken av daga blir det slut med fiskens simmande, och det som ligger i vänsterhuliganens natur är att kasta stenar, hur månne får man vänsterhuliganen att sluta med stenkastande?

Merkittävintä kirjoituksessa oli kuitenkin se, että siihen aikaan kun Hän-jonka-Kakkakin-on-Kultaa-jos-palvojilta-kysytään kirjoitti tuon tekstinsä, nuoret vasemmistolaiset vastustivat nimenomaan globalisaatiota. Nykyään Taivaan Pyhän kannattajat vastustavat itse "globalismia". Mutta sehän on tietysti sellaista parempaa globalisaation vastustamista, vallankin kun siihen kuuluu antisemitismi (globalismi on äärioikeiston kielessä salanimi juutalaisille, kuten kaikki jo tietävätkin).

Det viktigaste i drapan är att det som unga vänstermänniskor vid skrivandets stund kritiserade var just globaliseringen. I dag är det Halla-ahos egna anhängare som är emot "globalism". Men det är visst en bättre form av antiglobalism, inte minst därför att det också handlar om antisemitism - som alla vet är "globalism" extremhögerns nyaste noanamn för judarna.

Samantyyppinen takinkääntö on tapahtunut nyt, kun Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Yhtäkkiä kaikki persut, jotka vielä hiljattain vannoivat Venäjän nimeen ja syyttivät esimerkiksi Ukrainaa alankomaalaisen matkustajakoneen alasampumisesta, julistautuivat suuriksi Ukrainan ystäviksi ja antiputinisteiksi. (Oceania oli aina ollut sodassa Itäaasiaa vastaan, sano.) Tietenkin he myös keskittyvät syyttelemään kaikkia muita Putinin myötäilystä.

En liknande kappvändning ser vi nu när Ryssland väl invaderat Ukraina. Plötsligt har alla sannfinnar, som ännu nyligen omhuldade Rysslands heliga sak och bl a skyllde nedskjutningen av det nederländska passagerarplanet på Ukraina, förklarat sig vara bästa vänner och såta stallbröder till Ukraina och inbitna Putinmotståndare. (Oceanien har som alla vet alltid legat i krig mot Ostasien.) Naturligtvis beskyller de också alla andra för eftergiftspolitik mot Putin.

Muitakin esimerkkejä voi mainita. Muistakaamme, että Halla-aho aikoinaan perusteli silloisissa (ei enää nykyisissä) äärioikeistopiireissä paheksuttavan aseistakieltäytymisensä protestina sille, että Mauno Koivisto ei hänen mukaansa ottanut riittävän jyrkästi kantaa Baltian maiden puolesta. Kuten nyt tiedämme, Suomi auttoi vaivihkaa Viron itsenäisyysaktivisteja samalla kun ulospäin esitettiin kovastikin viatonta naamaa itänaapuriin päin. Koska tuo oli vielä sitä aikaa kun Suomen presidentillä oli melkoisen laajat ulkopoliittiset valtuudet, moinen kaksoispeli ei varmasti olisi ollut mahdollista Koiviston sitä tietämättä ja hyväksymättä.

Också andra exempel kan nämnas. Låt oss komma ihåg att Halla-aho på sin tid rättfärdigade sin vapenvägran (som dåförtiden ännu var någonting oacceptabelt för en högerextremist) som protest mot att Mauno Koivisto enligt honom inte tog tillräckligt radikalt ställning för de baltiska ländernas självständighetssträvanden. Som vi nu vet hjälpte Finland i smyg de estniska självständighetsaktivisterna, vilket vi dock inte medgav öppet och särskilt inte i sovjetiska representanters närvaro. Detta skedde när Finlands president ännu hade betydande utrikespolitiska maktbefogenheter, så ett dylikt dubbelspel skulle aldrig ha varit möjligt utan Koivistos vetskap och godkännande.

Myönsikö Halla-aho puhuneensa läpiä päähänsä? Ei tietenkään. Hänelle nimittäin yliampuva demariviha, sisällissodan jatkaminen henkisellä tasolla, on pääasia. Sille keksitään jatkuvasti uusia tekosyitä, kun vanhat osoittautuvat virheellisiksi. Aivan kuten 2000-luvun alun idealistinuoria piti vihata ja uhata päähän ampumisella koska he vastustivat globalisaatiota, ja nyt idealistinuoria vihataan siksi että he edustavat sitä mitä äärioikeistopiireissä kutsutaan globalismiksi.

Men medgav Halla-aho att han snackat i nattmössan? Givetvis inte. För honom var det överdrivna hatet mot sossarna huvudsaken - han ville fortsätta inbördeskriget på andlig nivå. Detta krig motiveras alltid med nya svepskäl när de andra visar sig felaktiga. Precis som han i början av 2000-talet hatade de unga protesterarna och hotade dem med nackskott när de kritiserade globaliseringen, och som han nu hatar de nya idealistiska ungdomarna eftersom de representerar det extremhögern kallar globalism.

Mikäs siinä. Harmillista kuitenkin on, että niitä idealistinuoria ei saa arvostella vetelästä yleisliberaalista näkökulmasta. koska silloin äärioikeisto, kuten rikollisten verkostolta voi odottaa, katsoo arvostelijan kuuluvan heidän rikollisjärjestöönsä ja esittää käsittämättömiä lojaalisuusvaatimuksia. Itse asiassa suomenkielisessä Suomessa ei ole vetelän yleisliberaalia näkökulmaa, vaan kaikkien on valittava puolensa, joko punainen tai valkoinen puoli. Luonnollisesti ruotsin kieli pyritään vaientamaan juuri siksi, että ruotsiksi se vetelän yleisliberaali näkökulma on Suomessa aina ollut mahdollinen.

För all del. Dessvärre kan de där idealistiska ungdomarna inte kritiseras utifrån ett slappt allmänliberalt perspektiv, ty då anser extremhögern - vilket man kan förvänta av ett kriminellt nätverk - att kritikern ingår i deras liga och att denne därför bör vara lojal mot dem. I själva verket finns det inget slappt allmänliberalt perspektiv i finska Finland, utan alla måste välja antingen röd eller vit sida. Svenska språket vill man tysta ned därför att det där slappt allmänliberala perspektivet alltid varit möjligt och tänkbart på svenska i Finland.

Suomeksi se nimittäin ei ole. Tämän näkee siitäkin, että kun kolumnieni kommenttipuolella häiriköivät vasemmistolaiset, feministit tai demarit, työnjohto puolusti minua uskollisesti. Silloin kun siellä alkoi riehua äärioikeisto, työsuojelu katosi siihen paikkaan. Miksi?

På finska är det det inte. Detta syns också i att arbetsledningen troget försvarade mig när vänstermänniskor, feminister eller sossar väsnades i kommentarlådan till mina krönikor. Men när det var extremhögern som tog vid, försvann arbetsskyddet spårlöst. Varför?

Koska suomenkielisille porvarimedioille fasistit ovat viime kädessä omia. He ovat samalla puolella Suomen ikuisessa sisällissodassa. He ovat punikkeja vastaan (miten "punaiset" sitten käsitetäänkin), ja siksi heidän kanssaan ei saa joutua riitoihin, jos haluaa porvarimediaan kirjoittaa. Porvarimedian toimittajat ja johtoporras ovat nimittäin joko niin hölmöjä tai niin äärioikeistolaisia, että he eivät ymmärrä, miksi vetelä yleisliberaali voisi joutua riitoihin äärioikeiston kanssa, vaan tulkitsevat, että tuo kaveri on nyt kommarien puolella, koska Halla-aho ja muut yliherramme eivät pidä hänestä.

Ty de borgerliga finskspråkiga medierna ser fascisterna, när allt kommer omkring, som sina egna. De kämpar på samma sida i Finlands eviga inbördeskrig. De är emot "de röda" (hur man än definierar det begreppet) och därför får man inte komma på kant med dem, om man vill skriva i de borgerliga medierna. De som skriver i de borgerliga medierna eller styr samma medier är nämligen precis så dumma, eller så högerextrema, att de inte förstår varför en slapp liberal kan hamna i konflikt med extremhögern - de tolkar det så att han där är nu en jävla kommunist eftersom Halla-aho och våra övriga överherrar inte gillar honom.

...älkääkä saastaiseen koskeko./...och rör icke det orena.

Suomenkielinen mediamaailma on suuremmassa määrin vastuussa äärioikeiston noususta kuin äärioikeisto itse. Äärioikeisto koostuu vain eläimellisiä hormonivaistojaan seuraavista, mölähtelevistä ja öläjävistä villipedoista, sellaisista henkisesti köyhistä, jotka meillä on aina keskuudessamme. Maahanmuuttokriitikot ovat viime kädessä vastuuttomia, holhouksen alle kuuluvia luojanluomia, jotka eivät kykene käsittämään tekojensa seurauksia sen enempää kuin muutkaan siat, naudoista puhumattakaan.

Den finskspråkiga medievärlden är mera skyldig till extremhögerns uppgång än själva extremhögern. Extremhögern är bara en skara bölande djur som följer sina djuriska hormonimpulser. Dylika andligt fattiga kommer vi alltid att ha mitt ibland oss. De så kallade "invandringskritikerna" är i sista hand bara ansvarslösa, otillräkneliga kreatur inkapabla att förstå följderna till vad de gör - kreatur som svin och tjurar.

Sitä vastoin suomenkielinen media, se jota minä kutsun Hitlerin aikoinaan Saksan johtajaksi taluttaneen lehtikeisari Alfred Hugenbergin nimellä hugenbergeiksi, on täydessä vastuussa ilmapiirin tuhoutumisesta Suomessa. Jos Suomi joskus saa oman Nürnbergin tuomioistuimensa, sen jäljiltä tulee panna rautoihin ja linnaan nimenomaan mediapomoja ja toimittajia, ei suinkaan ketään noista mainitsemistani mölisevän elukan veroisista.

Däremot är de finskspråkiga medierna, som jag brukar kalla för Hugenbergar efter Alfred Hugenberg, som på sin tid ledde Hitler till makten, fullt ansvariga för hur diskussionsatmosfären förstörts i Finland. Om Finland en vacker dag får sin egen Nürnbergdomstol, bör den helst utdela fängelsedomar till mediebossar och journalister, inte till de där bölande kreaturen.

Liioittelenko? En suinkaan. Syyskuun alussa tuli selväksi, että media haluaa murskata jopa vapaan tieteen. Siellä vaaditaan ties mitä tulosvastuuta ja tieteen sovellettavuutta insinööriratkaisuihin, ja kun mediapellejä arvostellaan siitä, että he haluavat rajoittaa tutkimuksen vapautta, sieltä tulee vastaukseksi täysin orwellilaista hölynpölyä siitä, kuinka he muka "rakastavat tiedettä" ja kurittavat sitä juuri siksi.

Överdriver jag? Nähä. I början av september blev det klart att medierna t o m vill krossa den fria vetenskapen. De kräver att all forskning borde bedrivas med resultatansvar och kunna tillämpas som ingenjörslösningar, och när mediemurvlar kritiseras för att de vill begränsa forskningens frihet, svarar de med smörja som får en att tänka på Orwell: de säger sig "älska" vetenskapen, och den man älskar piskar man.

Viestinväen keskuudesta on turha yrittääkään löytää sellaista ääntä, joka ilmaisisi epäsolidaarisuutta kollegoille, kun nämä lähtevät sakilla hivuttamaan vaikkapa tutkijoita. Kyse ei todellakaan ole mistään asiallisesta kritiikistä, vaan yläasteen röökisakin tyyppisestä lällättelystä. Aiemmin vain Halla-aholta ja hänen tahdottomilta raajoiltaan saattoi odottaa sellaista, että esimerkiksi äärioikeistoa tutkineet leimattiin homoseksuaalin näköisiksi (jos olivat miehiä) tai heitä kehotettiin pysymään valokuvamallin hommissa (jos olivat nuoria naisia), ja tätä pidettiin sitten mahtavana jauhotuksena ja voittona väittelyssä. Nyt aivan saman tasoinen ilkkuminen esimerkiksi tutkimusten aihekuvauksille on muodostumassa toimittajien kansanhuviksi.

Bland mediefolket är det omöjligt att hitta en röst som solidariserar sig mindre med kollegerna än med vetenskapsmännen, när de sistnämnda blir offer för en koordinerad hånkampanj i medierna. Det handlar definitivt inte om någon saklig eller sakkunnig kritik, utan spott och spe av den sort man kunde förvänta av mobbningsgänget på grundskolans högstadium. Förr i världen var det någonting bara extremhögerns ledare Jussi Halla-aho och hans hjärntvättade anhängare höll på med: de kunde t ex säga att manliga forskare som studerat extremhögern såg ut som bögar (om de var män) eller att de borde bli fotomodeller istället (om de var unga kvinnor), och detta framställdes sedan som snillrika argument och som en överväldigande debattseger. I dag har liknande raljans t ex över beskrivningar av forskningsföremål börjat bli ett folknöje bland finska journalister.

Jo sitä ennen mediassa aloitettiin massiivinen kampanja Veikkausta vastaan, joka esitettiin muka perusteltuna huolena peliriippuvaisista. Selvää kuitenkin on, mistä siinä todellisuudessa oli kyse. Veikkausvaroista tuetaan merkittävässä määrin järjestötoimintaa, ja elinvoimainen järjestökenttä on oleellinen osa vapaata yhteiskuntaa. Ne, jotka haluavat murskata Veikkauksen, haluavat murskata vapaan yhteiskunnan sekä tietysti yksityistää veikkaustoiminnan kansainvälisille suurfirmoille. Siitä potista tuskin liikenisi penniäkään suomalaisille kansalaisjärjestöille. Korkeintaan verotuksen kautta, mutta eiköhän sellaisilla puljuilla ole riittävä osaaminen verotuksen minimoimiseen.

Redan tidigare inleddes en massiv hetskampanj mot statens spelföretag Veikkaus, givetvis motiverad med låtsasoro om människor med spelberoende. Det är dock klart vad det hela egentligen gick ut på. Spelföretagets intäkter används bl a till att stöda medborgerliga organisationer, som utgör en viktig aspekt av det fria samhället. De, som vill krossa Veikkaus, vill krossa det fria samhället och givetvis också privatisera spelverksamheten till internationella storföretag. Det skulle det finländska föreningslivet knappast tjäna en spottstyver på. Nåja, kanske genom beskattning, men jag antar att de där storföretagen skulle ha tillräckligt med know-how för att minimera sina skatter.

Tiedevihamielisyyttä tietysti levitetään muutenkin. Kaikki ovat jo kuulleet siitä, että muudan skeptikoiden järjestössä aktiivinen herrasmies puolustelee erään arkkitehdiksi kouluttautuneen, mutta sittemmin vaihtoehtolääketieteen harjoittajaksi ryhtyneen naiseläjän elinkeinoa julistamalla, että asianomaisella oli moraalinen oikeus harjoittaa tointaan, koska potilaat subjektiivisesti kokivat parantuneensa. Kyseinen "skeptikko" on ammatiltaan toimittaja ja syöksee mielipiteitään näkyvällä mediapaikalla, ja mediapomot ylistävät hänen kynänsä terävyyttä ja ajatustensa tuoreutta.

Hatet mot vetenskapen sprids också på andra sätt. Alla har redan hört hur en gentleman aktiv i skeptikerföreningen tagit i försvar en tant som när hon ännu förde ett anständigt leverne utbildat sig till arkitekt men som sedan dess börjat idka kvacksalveri: hon var moraliskt berättigad att tjäna sitt levebröd på kvasimedicin, ansåg han, eftersom hennes patienter subjektivt upplevde att de botats. "Skeptikern" ifråga är journalist till yrket och sprider sina åsikter på ett synligt ställe i medierna, och mediebossarna blir aldrig trötta på att lovorda hans vassa penna och hans fräscha idéer.

Tietysti Neuvostoliittoa käytetään nykykolumnistien sun muiden suunsoittajien ja päidenaukojien retoriikassa argumenttina aivan mitä tahansa vastaan, minkä voi jollain ajatusloikalla selittää vasemmistolaiseksi, oppivelvollisuudesta alkaen. Koulut pitää tuhota ja pilata, koska Neuvostoliitossakin oli kouluja. Tällä tasolla siellä liikutaan. Ja jos joku sattuisi Neuvostoliitosta jotain tietämäänkin, hänet vaiennetaan.

Naturligtvis missbrukas Sovjetunionen i dagens kåseriretorik som ett argument mot vad som helst som vänstern på något mystiskt sätt kan beskyllas för, inklusive skolplikten. Man måste bli av med skolorna, eftersom det också fanns skolor i Sovjetunionen. På den nivån rör det sig. Och den som på riktigt vet något om Sovjetunionen blir nedtystad.

Esimerkiksi minut, joka olen ollut jo kahdeksan vuotta tosiasiallisessa julkaisukiellossa suomeksi - juuri siksi, että kirjoitin julkisemmin ja asiantuntevammin Stalinin rikoksista kuin kukaan muu pärstäkekolumnisti, mutta kieltäydyin vähättelemästä Hitlerin julmuuksia, kuten minun olisi äärioikeiston mielestä pitänyt tehdä. Sen pituisia julkaisukieltoja muuten langeteltiin hankalille kirjoittajille juuri Neuvostoliitossakin siinä vaiheessa kun Stalinin julmuus ja Hruštšovin ailahtelevaisuus oli korvautunut Brežnevin verraten hyvänahkaisella konservatiivisuudella.

Alltså som jag, som redan för åtta år sedan belades med de facto utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier - precis därför att jag skrev mera offentligt och sakkunnigt om Stalins brott än någon annan mediekåsör, men vägrade bagatellisera Hitlers grymheter, så som extremhögern tyckte jag borde gjort. Liknande utgivningsförbud kunde förresten obekväma skribenter räkna med precis i Sovjetunionen, när den mordlystne Stalin och den otillräknelige Chrusjtjov väl ersatts med den relativt välvillige konservative Brezjnev.

Kannattaa huomata, että minut värvättiin niitä kolumneja kirjoittamaan juuri siksi, että olin herättänyt närkästystä naisvihajutuilla. On aika kuvaavaa, että Savon Sanomat teki minusta jo ennen kolumnistiuraani kuvallisen jutun "öykkäriblogia pitävänä kielitieteilijänä", ilmeisesti tarkoituksenaan nostaa minua kansakunnan kaapin päälle. Niin kauan kuin lauoin mauttomia antifeministisiä provokaatioita, olin ilmeisesti suuri avantgardistinen taiteilija, joka piti ottaa hyvinkin vakavasti. Mutta natseista ei saanut pahaa sanaa sanoa, koska kotinatsimme eli Halla-ahon kakkaa kultana palvovat "maahanmuuttokriitikot" eivät tykänneet siitä.

Det lönar sig att lägga märke till att jag rekryterades som kolumnist precis därför att jag väckt förargelse med mina kvinnohatsprovokationer. Det är betecknande att dagstidningen Savon Sanomat från Kuopio redan före min karriär som krönikör intervjuade mig för ett illustrerat uppslag om "språkvetaren som skriver en grobianblogg", med uppenbar avsikt att göra mig till en offentlig personlighet. Så länge jag ägnade mig åt antifeministiska provokationer, var jag uppenbarligen en stor avantgardistisk konstnär som alla förväntades ta på allvar. Men om nazister fick jag inte yttra mig i föraktfulla ordalag, ty det förargade fel grupp, våra egna nazister härhemma, dvs "invandringskritikerna" som tillbad Jussi Halla-ahos varenda skitklump som vore det guld.  

Ja juu, siinä vaiheessa kun natsit alkoivat tosissaan painostaa mediatyönantajaani, myös ne vanhat naisvihaprovokaatiot nousivat uudelleen keskustelun aiheeksi, koska natsit kaivelivat niitä netistä (ja tarvittaessa keksivät uudelleen lisää). Kiinnostavaa kyllä ne olivat olleet näkyvillä vuosista 2002-2003 asti, jolloin minulla oli se pahin nettiprovokaattorikausi, mutta työnantaja ei ollut niistä urputtanut pätkääkään ennen kuin äärioikeisto oli tarttunut niihin. Tuli kerralla selväksi, että suomenkieliselle viestimelle äärioikeisto oli auktoriteettitaho, jolle haluttiin olla mieliksi. 

Och javisst, när dessa nazister på riktigt ägnade sig åt att idka påtryckning mot mig och min arbetsgivare, blev också de gamla kvinnohatsprovokationerna på nytt ett föremål för diskussion, eftersom nazisterna aktivt sökte efter dem på nätet (och hittade på egna, om de tyckte att äkta vara inte var tillräckligt komprometterande). Intressant nog hade provokationerna varit synliga sedan år 2002 eller 2003, när jag trollade som värst, men för arbetsgivaren hade de aldrig utgjort något problem förrän extremhögern tog i dem. Det blev genast klart att extremhögern framstod som en auktoritet de finskspråkiga medierna inte ville ha någon konflikt med.

Mutta mikä taho ei ollut samanlainen auktoriteetti? Tietenkin feministit. Siitä asti kun olin alkanut kirjoittaa pärstäkekolumniani, erilaiset feministit ja sellaisiksi esittäytyvät koettivat saada minulle potkuja, mutta työnantaja seisoi vakaasti ja visusti takanani. Tuli aika lailla selväksi, että feministit eivät todellakaan olleet sellaisessa hegemonisessa asemassa kuin itse olin kuvitellut. Äärioikeistolaisilla on enemmän sanomista siihen, kuka täällä saa kirjoittaa suomeksi.

Men vet du vem som inte var en liknande auktoritet? Feministerna naturligtvis. Sedan jag börjat skriva på mina krönikor hade allehanda feminister och påstådda sådana försökt få arbetsgivaren att ge mig sparken, men då tog denne mig alltid i försvar mot dem. Det blev klart att feministerna ingalunda innehade en sådan hegemonisk position jag föreställt mig. Extremhögern har mera att säga om vem som får skriva på finska.

Suomenkieliseen mediaan tulee suhtautua noudattaen raamatullista iskulausetta: tulkaa pois heidän joukostaan älkääkä saastaiseen koskeko.

Vad gäller de finska medierna, är det bäst att tillämpa det bibliska språkordet på dem: skilj er från dem och rör icke det orena.

Suomenkielisen median järjetön kuvitelma Halla-ahon maltillisuudesta - Finska mediers absurda chimär om Halla-aho som moderat politiker

Suomenkielinen media pyrkii innolla nostamaan Halla-ahoa pääministeriksi ellei peräti prinssieverstiksi. Erityisen merkillepantavaa on, että jopa eräät muka äärioikeistokriittisiksi naamioituvat toimittajat kunnostautuvat tässä. Itse asiassa näin Itä-Euroopan historiaa tuntevana slavistina minun on syytä todeta, että suomenkielisen Suomen medioihin on vakiintunut ilmiö, jota venäjäksi kutsutaan perestrahovkaksi eli jälleenvakuuttamiseksi. 

Finskspråkiga medier försöker nitiskt upphöja högerextremistledaren Jussi Halla-aho till statsminister och kanhända till prinsöverste (om jag tillåts anspela på förströelseförfattaren Aarne Haapakoskis på finska välkända berättelse). Särskilt märkligt är det att t o m en del journalister kritiska mot extremhögern utmärker sig med en dylik attityd. Som slavist med insikt i det kommunistiska skedet i Östeuropas historia måste jag konstatera att den företeelse som på ryska kallas perestrachovka eller återförsäkring nu förefaller ha etablerat sig i medierna i det finska Finland.

Minun sensuroimiseni oli itse asiassa vain ensimmäinen merkki siitä, että suomenkieliset viestimet yhä selvemmin mukautuvat äärioikeiston tulevaan ylivaltaan käyttäen samoja tekniikoita ja menetelmiä kuin myöhäisten kommunistiaikojen itäeurooppalainen kirjallisuus, joka koetti antaa itsestään kriittisen ja itsenäisesti ajattelevan kuvan samalla kun se "jälleenvakuutti" itsensä erilaisilla varauksilla ja säilytti uskottavan kiistettävyyden puoluetoimitsijoiden ja sensuurin silmissä välttyen näin joutumasta salaisen poliisin kynsiin. Tyypillinen itäeurooppalainen kirjailija, kuten vaikkapa itäsaksalainen Hermann Kant, "porasi vain sieltä, missä oli jo reikä". (Sen jälkeen kun Neuvostoliitto ja DDR romahtivat, tämän herkon maine kirjailijana on tietysti tippunut kuin lehmän häntä. Aivan lahjaton kynämies hän ei toki ollut, koska tuollainen venkoilu edellyttää jonkinlaista osaamista, jottei se olisi täysin läpinäkyvää.)

Att jag belades med munkavle var egentligen bara det första tecknet på att finska medier allt mera anpassar sig på förhand till extremhögerns framtida hegemoni genom att tillämpa samma tekniker och metoder som senkommunistisk östeuropeisk litteratur: författarna försökte uppträda som kritiska och självständiga tänkare medan de "återförsäkrade" sig med allehanda förbehåll och bevarade trovärdig förnekbarhet i partiapparatens och censurens ögon och undvek hemliga polisens tortyrkamrar. En typisk östeuropeisk författare, t ex östtysken Hermann Kant, "borrade bara där det redan fanns ett hål". När Sovjet och DDR kraschade, förlorade också denne herreman sitt goda rykte som författare. En helt obegåvad skribent var han förvisso icke, ty för att folk kunde ta författarens krumbukter på allvar behövdes det någon sorts litterär skicklighet.

Keskeinen osa tätä jälleenvakuuttautumista on Jussi Halla-ahon esittäminen asiallisena, maltillisena ja demokratialle pyhittäytyneenä toimijana, jota muka ei voi syyttää eikä syyllistää kannattajalaumojensa tekosista. Kun valtamediassa esitellään tyhmimpiä perussuomalaisia ja heidän toilailujaan, sivulauseessa ilmaistaan myötätuntoa Halla-ahoa kohtaan, joka joutuu tätä vapaana hilluvaa hullujenhuonetta kaitsemaan. Tämä puhetapa perustuu joko vilpittömään tietämättömyyteen Halla-ahon roolista äärioikeiston valtiasjohtajana, tai sitten kyyniseen valehteluun. Olen tietysti itse sitä mieltä, että kyyninen valehtelu on todennäköisempää.

En central del av denna återförsäkring är att framställa Jussi Halla-aho som en saklig och moderat aktör och hängiven demokratianhängare som kantänka inte kan vare sig beskyllas eller skuldbeläggas för vad anhängarskaror ställer till med. När gammelmedierna rapporterar om de dummaste bland sannfinnarna och deras fadäser, uttrycks det i bisatsen medkänsla med Halla-aho, stackarn som måste ta hand om de här frisläppta galningarna. Den här sättet att tala beror antingen på uppriktig ovetskap om Halla-ahos roll som extremhögerns auktoritära ledare, eller på cynisk lögnaktighet. Min åsikt är naturligtvis att det är den cyniska lögnaktigheten som är den mera sannolika förklaringen.

Jo yli kymmenen vuoden ajan on ollut selvää, että uusi äärioikeisto on ainakin ydinjoukkonsa osalta pitkälti Halla-ahon ympärille rakentuva kultti. Koska Halla-aho ei ole erityisen karismaattinen, olen itse vakuuttunut siitä, että kultti on rakennettu Venäjän poliittisella teknologialla, mahdollisesti Halla-ahon sitä itse tajuamatta. On jopa kuviteltavissa, että hän itse vilpittömästi uskoo naurettaviin väitteisiinsä puolueensa muka kriittisestä asenteesta Venäjään. Mutta se ei nyt ole tärkeää. Tärkeää on se, että ajatus jostain "maltillisesta" Halla-ahosta, joka ei ole vastuussa nettireuhaajista, on täysin virheellinen.

Sedan mer än tio år tillbaka har det varit klart att den nya extremhögern, åtminstone dess kärntrupp, är en kult som uppstått kring Halla-aho. Ledaren själv är inte särskilt karismatisk, och därför är jag övertygad att kulten uppbyggts med Rysslands politiska teknologi, möjligtvis utan att Halla-aho själv insett detta. När han bedyrar att hans parti är kritiskt mot Ryssland, är det t o m möjligt att han inte medvetet ljuger, hur löjligt det än låter med tanke på alla de sannfinnar och högerextremister som också i Finland prisat Ryssland. Men det är inte viktigt. Det viktiga är att föreställningen om Halla-aho som en "moderat" politiker, inte ansvarig för online-bråkmakarna och deras tilltag, är helt felaktig.

Kulttiluonne oli nähtävissä jo silloin, kun Halla-aho ensimmäisen kerran oli oikeuden edessä. Tällöin oikeussalin katsomo täyttyi palvojista, jotka eivät sallineet edes rouva Halla-ahon istua mihinkään. Kun lehdistö sitten haastatteli muutamaa ihailijaa ja yritti saada heistä irti minkäänlaista selitystä sille, että he niin kovasti ihannoivat mestariaan, vastaukset olivat "se on nyt vaan niin iiiiihana" -tyyppisiä - syntyi vastustamaton mielikuva, että poikien motiivi oli samanlainen seksuaalinen himo kuin pikkupimuilla, jotka ihailevat kitaran kieliä ja tyttöjen häpykieliä rämpyttäviä rokkisetiä.

Att det hela var en hysterisk kult var klart redan då Halla-aho för första gången kom inför rätta p g a sina rasistiska yttringar. Då stormades rättssalen av tillbedjare, som inte ens lämnade en stol för fru Halla-aho att sätta sig på. När pressen sedan hittade ett par intervjuoffer bland beundrarskaran, var det omöjligt att få en någorlunda artikulerad förklaring för deras entusiasm: svaren var på nivå med "han är bara så skööööön". Man hade svårt att undvika intrycket att dessa killar motiverades av ett liknande sexuellt begär som de unga flickor som kärar ner sig i medelålders rockmusiker vars smidiga fingrar leker med flickklittor med samma skicklighet de slår på gitarrsträngar.

Äärioikeiston aatteellisessa ja toiminnallisessa ytimessä ovat siis Halla-aho ja hänen kannattajansa, jotka tuon tiedostamattoman (tai mistä minä niiden aivoituksia tiedän, ehkä hyvinkin tiedostetun - myöntäväthän Laura Huhtasaarenkin kannattajat auliisti äänestävänsä siittimellään) homoseksuaalisen himonsa ohjaamina tahdottomina robotteina maalaavat vaikka itsensä turkoosin kirjaviksi ja menevät alasti ja käsillään kävellen messuamaan kirkkoslaaviksi Senaatintorille, jos heidän herransa ja mestarinsa niin suvaitsee käskeä. Ikävä kyllä mestari on yhtä huumorintajuton kuin muutenkin vastenmielinen persoonallisuus, joten emme ole vielä nähneet niitä turkoosiksi maalattujen miesten laumoja. Ne olisivat paljon hauskempi ilmiö kuin ne äärioikeistolaisen roskaväen juopotteluleirit, joita olemme nähneet kaduilla ja toreilla viime vuosien aikana.

Extremhögerns ideella och praktiska kärna utgörs sålunda av Halla-aho och hans anhängare, som främst motiveras av ett omedvetet sexuellt begär. Eller vad vet jag, kanske är det helt medvetet: Laura Huhtasaaris väljare har redan öppet och glatt medgett att de röstar med penisen. Anhängarna är Halla-aho så undergivna och lydiga, att de vore beredda att klä av sig nakna, måla sig turkosbrokiga och gå på sina händer till Senatstorget för att hålla en kyrkslavisk mässa, om deras herre och mästare så befallde. Dessvärre är mästaren en lika humorlös som motbjudande personlighet, så vi har ännu inte sett en skymt av dessa turkosfärgade män. De skulle åtminstone framstå som en mycket roligare företeelse än de läger av supiga högerextremistiska lodisar som vi under de senaste åren sett "hålla demonstrationer" på gator och torg.

Joka tapauksessa äärioikeiston "ylilyönnit" - kuten itseään jälleenvakuuttavat journalistit mielellään niitä kutsuvat - eivät suinkaan ole ylilyöntejä, vaan mestarin itsensä Suomen politiikkaan tuoma metodi. Käyttääkseni äärioikeiston itsensä lempi-ilmauksia: tämä on voitava sanoa ääneen ja tästä on voitava keskustella. Juuri tämän keskustelun äärioikeisto kuitenkin mielipideterrorillaan pyrkii estämään, koska niin kauan kuin lehtineekerit (kyllä, tämä on ainoa oikea tapa käyttää sanaa "neekeri") ja median sopulit uskovat (tai ovat uskovinaan) Halla-ahon olevan jotenkin maltillinen, homma menee siihen suuntaan kuin äärioikeisto haluaa, ts. tulevaisuudennäkymänä on äärioikeiston hallitus (jonka vaalikausi tietysti itänaapurin panssarien tuella jatkuu tietymättömän pitkään).

I alla omständigheter är extremhögerns "överdrifter" - som de gärna kallas av självåterförsäkrande journalister - inte några oavsiktliga olyckshändelser, utan en metod själve mästaren infört i finsk politik. För att använda ett par av extremhögerns egna favorituttryck: det här måste man kunna säga högt och diskutera öppet. Men det är precis den här diskussionen extremhögern inte tillåter, ty så länge mediemurvlarna tror (eller låtsas tro) att Halla-aho är på något sätt moderat, utvecklar sig allting i den riktning extremhögern föredrar, dvs mot en högerextrem regering (som givetvis kommer att regera i all oändlighet, tack vare det stöd av ryska pansarvagnar den kan räkna med).

Samaan puhetapaan kuuluu se naurettava vihjailu Halla-ahon "suhteista äärioikeistoon" ikään kuin Halla-aho ei itse olisi äärioikeistoa. Viitatakseni 2000-luvun alun blogisotien naisvihatrooppeihin: Halla-ahon äärioikeistolaisuus esitetään tavalla, joka tekee hänestä kihelmöintiä synnyttävän "jännämiehen", samalla tavalla kuin se vähän rikollinen ja vähän huumeisiinmenevä (muttei ulkoisesti rappeutunut) hurmuri kaataa kaikki naiset jännittävyydellään. Syvällä rikollisuudessa tai fasismissa oleva roisto tai huumeensyömä ihmisraunio on vain roisto ja ihmisraunio, hän ei ole jännämies. Mutta pahuuden kanssa flirttaileva mies on kiehtova.

Lika överslätande låter de löjligt undvikande formuleringarna om Halla-ahos "kontakter med extremhögern", som om Halla-aho inte själv vore en högerextremist. För att anspela på kvinnohatstroperna från de stora bloggkrigen i början av det nya millenniet: Halla-ahos högerextremism framställs på ett sätt som får honom att framstå som en "spännande man", ungefär som den där lite kriminellt anstuckne och lite festknarkande (men inte nedknarkade) flicktjusaren som alla kvinnor faller för som käglor. En skurk som sitter fast och djupt i brottslighetens eller fascismens träsk eller ett allvarligt nedknarkat människovrak är bara en skurk och ett människovrak, han är inte spännande. Men en man som bara flörtar med ondskan - som bara har kontakter med den - är fascinerande.

Tässä kohtaa tietysti aletaan inistä, että ei 20 prosentin suomalaisista kannattava puolue voi olla äärioikeistoa. Tähän vastaan kyynisesti natsikortilla: Weimarin Saksan viimeisissä vapaissa vaaleissa natsit saivat kolmanneksen äänistä (ja se oli kaiken lisäksi neljä prosenttia vähemmän kuin edellisissä vaaleissa, joissa tulos oli 37 prosenttia). Tämä ei tee natseista yhtään vähemmän äärioikeistoa eikä yhtään vähemmän natseja.

Här börjar någon givetvis vina om hur ett parti som tjugo procent av finska väljare stöder inte kan vara extremhögern. Den här invändningen besvarar jag cyniskt med nazistkortet: i de sista fria valen i Weimartyskland fick nazisterna en tredjedel av rösterna (och det var fyra procent mer än i de föregående valen, då de fick trettiosju procent). Det här gör nazisterna inte mindre nazistiska och inte mindre högerextrema.

Kiinnostavimpia kysymyksiä tässä on, missä määrin toimittajien nöyryys ja palvelualttius äärioikeiston edessä johtuu omasta myötämielisyydestä äärioikeistoa kohtaan, missä määrin se on pelkoa äärioikeiston maalittamaksi joutumisesta ja missä määrin siinä on takana Hugenbergien eli suomenkielisen median johtoportaan tahto. Muistanpa erään tapauksen hiljattain Twitterissä, joka mielestäni aika vahvasti puhuu tämän viimeisen vaihtoehdon puolesta.

En intressant fråga i det här sammanhanget är, i vilken utsträckning journalisternas ödmjukt tjänstvilliga inställning till extremhögern beror på deras ideologiska sympatier, i vilken utsträckning de är rädda för att bli föremål för koordinerade hatkampanjer och i vilken utsträckning de bara lyder sina överordnade, dvs ledningen för finskspråkiga medier. Nyligen hade jag en Twitterupplevelse som stöder den sistnämnda tolkningen.

Muuan toimittaja, joka on profiloitunut kohtuullisen järkevän ja kriittisen oloisena (ja ottaen huomioon, miten syvästi halveksun suomenkielistä mediaa, tämä on juuri minulta erittäin vahva ylistys), oli osallistunut paskalehtensä (toinen iltaläpysköistä) kanssa jonkin persujen luoman skandaalikuplan puhaltamiseen. Tehän tiedätte nämä persujen ja heidän kokoomus-nimisen apupuolueensa epätoivoiset yritykset keksiä vaikka kiven silmästä jotain väärinkäytöksiä, joihin hallitus muka olisi syyllistynyt.

En journalist som profilerat sig som en relativt förnuftig och kritisk yrkesman (och med tanke på hur djupt jag föraktar finskspråkiga medier är det här ett mycket starkt beröm) hade tillsammans med hela sin skitblaska (en av de två finska kvällstidningarna) varit med om att blåsa upp en av sannfinnarna skapad skandalbubbla. Ni vet alla dessa desperata försök av sannfinnarnas och deras stödparti Samlingspartiet att dikta ihop någon sorts överträdelser regeringen kantänka hade gjort sig skyldig till.

Tuossa vaiheessa ao. tekoskandaalikuplan ilmat olivat jo pihalla, mutta ao. toimittaja siirtyi täyteen siilipuolustukseen vakuutellessaan, että väärinkäytöksiä todella oli tapahtunut. Mitään perusteluja hän ei tälle tietenkään esittänyt, ainoastaan hysteeristä jankkaamista - syntyi mielikuva, että hän siinä lähinnä yritti vakuuttaa itseään. Tai - että hän yritti saada esimiehiään vakuuttuneiksi lojaalisuudestaan näiden ajamalle asialle. 

Vid det skedet var låtsasskandalen inte längre bara en bubbla, utan en punkterad bubbla, men journalisten övergick till rent igelkottsförsvar när han bedyrade att missbruk verkligen skett. Några sakargument hade han inte att erbjuda, det var bara hysteriskt upprepande. Man fick intrycket att han främst försökte övertyga sig själv. Eller - att han försökte övertyga sina överordnade om att han var lojal mot den sak dessa använde medierna till att främja.

Suomenkielinen media haluaa Suomesta fasistimaan - Finskspråkiga medier vill ha fascistisk regering i Finland

 Nyt kun fasistit ovat pitkästä aikaa taas puoluegallupien johdossa - ilmeisesti kristillisiltä lainatulla kannatuksella - aika moni on päätynyt samalle kannalle kanssani: suomenkielinen iso media on joko persujen taskussa, tai sitten persut ovat ylipäätään päässeet nykyiseen asemaansa vain siksi, että median johtaja- ja omistajaportaan tietoisena tavoitteena on nostaa fasismi valtaan Suomessa. Itse asiassa eräs median isoista herroista tuli Twitterissä möläyttäneeksi ohi suunsa, että persut piti saada porvarihallituksen jatkeeksi "järkevää taloudenpitoa" harjoittamaan. Kaikkihan me tiedämme, mille "järkevä taloudenpito" toimii kiertoilmaisuna.

I dag, då fascisterna igen leder i galluparna - antagligen med stöd de fått till låns av kristdemokraterna, som samtidigt rutschat ner - har många kommit att dela min åsikt: stora finskspråkiga medier är antingen de facto ledda av sannf, eller sannf har överhuvudtaget lyckats med att bli ett så stort parti bara därför att direktörerna och ägarna inom mediabranschen medvetet vill upphöja fascisterna till makten i Finland. En av mediehöjdarna talade faktiskt förbi munnen i Twitter, att han ville se sannf som ett av partierna i en borgerlig regering för att idka "ekonomiskt förnuft". Vi vet alla mycket väl, vad "ekonomiskt förnuft" är en eufemism för.

Järkevän taloudenpidon keskus Birkenau (Brzezinka). Suomenkielisen median isot pomot tykkäävät tällaisista innovaatioista. Eiväthän he muuten suomenkielisen median isoja pomoja olisikaan.
Centret för ekonomiskt förnuft i Birkenau (Brzezinka). En innovation av den sort som välkomnas av bossarna i den finskspråkiga medievärlden. Annars skulle de ju aldrig ha blivit bossar i den finskspråkiga medievärlden.

Mutta siirrytäänpä vielä siihen, millä käytännön tavoilla suomenkielinen media pyrkii vaivihkaa edistämään natsismin valtaannousua Suomessa. Otin asian puheeksi Twitter-kaverien kanssa, ja tällaisia pääkohtia haaviin on jäänyt.

Men låt oss ännu reflektera över hur finskspråkiga medier i praktiken i smyg främjar nazismen i Finland. Jag dryftade frågan tillsammans med Twitterkompisar, och här kommenterar jag några av de synpunkter de framfört.

Ensinnäkin persuista on tehty tavanomaisia kohujulkkiksia. Kohujulkkis kohahduttaa tekemällä kansaa kavahduttavia asioita, kuten vetämällä huumeita, pitämällä seksiorgioita tai ylipäätään viettämällä arveluttavaa elämää. Media ei kuitenkaan ole huomaavinaan sitä oleellista eroa äärioikeistolaisen ja "kohujulkkiksen" välillä, että tavanomainen "kohujulkkis" vahingoittaa kohahduttavilla asioilla vain omaa terveyttään ja mainettaan. 

Till att börja med påpekar jag att sannfinska agitatorer framställs i medierna som konventionella skandalkändisar. En vanlig skandalkändis väcker allmän bestörtning genom att göra saker som vanligt folk förfasar sig över, som genom att ta droger, njuta av gruppsex eller överhuvudtaget genom att föra ett betänkligt leverne. Medierna struntar dock i den grundläggande skillnaden mellan högerextremisten och "skandalkändisen": en vanlig "skandalkändis" åsamkar skada bara för sin egen hälsa och sitt eget goda rykte.

Sitä vastoin äärioikeistolaiset poliitikot ja nettiterroristit vahingoittavat ja pyrkivät tietoisesti vahingoittamaan muiden elämää, vieläpä systemaattisesti. Siinä on merkittävä moraalinen ero huume- ja seksikohuihin, mutta median sopulit eivät ole sitä huomaavinaan. Kohujulkkis mikä kohujulkkis. Ja koska kohujulkkiksilla (kuten huumerikoksiin sotkeutuneella iskelmälaulajalla) on aina ihailijakuntansa, myös toisten ihmisten elämällä leikitteleville äärioikeistolaisille muodostuu omansa ihan valtavirtaviestimien avulla.

Det högerextrema politiker och webbterrorister gör är att tillfoga skada för andra människor på ett medvetet, uppsåtligt och systematiskt sätt. Moraliskt är det en helt annan sak än drogmissbruk och sexuella överträdelser, men det struntar murvlarna i: de skiljer inte på skandalkändis och skandalkändis. Och som vi vet har varje skandalkändis sin beundrarkår - ett typiskt exempel är en schlagerartist som åkt fast för knark. På ett liknande sätt bidrar medierna till att bygga upp beundrarkårer för högerextremister som leker med andra människors liv.

Toinen tärkeä kohta on tietenkin maahanmuuttokohujen paisuttelu. Kerrotaan tarinoita palavista lähiöistä ja joukkoraiskauksista. Sitten nämä tarinat osoittautuvat joko kokonaan paikkaansapitämättömiksi tai liioitelluiksi. Valtavaa pikkutyttöhaaremia vankina pitäneet tummaihoiset seksipaššat osoittautuvatkin pariksi 17-vuotiaaksi viinaanmeneväksi somalipojaksi, jotka ovat iskeskelleet paria 15-vuotiasta tupakkiin menevää blondityttöä.

En annan viktig poäng är givetvis att medierna blåser upp allehanda bubblor om påstådda problem som hänger ihop med invandring. Man berättar historier om förorter som går upp i lågor och om invandrargäng som begår massvåldtäkter. Sen visar det sig att det här är rykten som antingen är helt ur luften gripna eller överdrivna. De mörkhyade sexpaschor som kantänka hållit ett väldigt harem småflickor fångna visar sig vara ett par 17-åriga somaliska killar som gillar alkohol och ett par tobaksluktande 15-åriga flickor.

 

Tämä on periaatteessa toki rikos, koska 17-vuotias poika on syyntakeisessa iässä ja 15-vuotias tyttö on liian nuori harjoittamaan sukupuoliyhdyntää; mutta laki sallii tuomitsematta jättämisen, jos kenenkään seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei ole loukattu ja jos molemmat osapuolet ovat suunnilleen yhtä epäkypsiä ja tyhmiä räkänokkia. (Muuten olen sitä mieltä, että seksuaalinen kiinnostus tupakalta haiseviin 15-vuotiaisiin tyttöihin ei ole rikos ainoastaan rikoslakia, vaan myös aikuisen miehen naismakua vastaan.)

I princip är det ju ett brott, eftersom en 17-årig kille är straffmyndig och en 15-årig snärta inte är sexmyndig; men enligt strafflagen är det tillåtet att låta nåd gå före rätt i sådana fall, om ingens sexuella självbestämmanderätt har förbigåtts och om bägge parterna är ungefär lika omogna och dumma snorvalpar. (För övrigt anser jag, att sexuellt intresse för tobaksrökande femtonåriga flickor inte bara är ett brott mot strafflagen, utan också mot en vuxen karls kvinnosmak.)

Tällaiset tapaukset suomalainen media selittää tietysti kynä kuumana "kotoutumattomuuden" seurauksiksi. Ja jos joku sitten ujosti uskaltautuu huomauttamaan, että yläastetyttöjen kanssa paneskeleva juoppo amisteini ei olisi mikään kummeksuntaa ja kammoksuntaa herättävä raiskaajahirviö, jos hän olisi valkonaamainen kantasälli, äärioikeisto oikein rääkyy pilkkanaurusta, että saatiin taas kuulla se han-suomalaisargumentti.

Dylika incidenter förklarar finskspråkiga medier naturligtvis alltför ivrigt som följder av "bristande integration". Och vågar någon blygt påpeka att en tonårskille som går i yrkesskola, dricker mer sprit än han borde och har sex med ett par år yngre tjejer inte uppfattas som en hemsk och förfärlig våldtäktsman om han har ljus hy och är av helfinsk härstamning, brister hela extremhögern i hånskratt: visst-visst, "finnar gör det också"!

Kuitenkin se on ihan pätevä argumentti. Jos islam vaatii, että viinaa ei juoda eikä esiaviollista seksiä harrasteta, poikien touhut eivät johdu ainakaan islamista. Ei sitä viinaa moskeijassa tarjoilla. Ne johtuvat siitä, että he ovat kotoutuneet liian hyvin siihen suomalaiseen kulttuuriin, jossa keskenkasvuiset paneskelevat kännipäissään ja polttavat tupakkia.

Ändå är det ett helt giltigt argument. Om islam förbjuder sprit och föräktenskapliga sexuella förhållanden, är det definitivt inte på moskén killarna lärt sig sådana ovanor. De beror på att de har integrerats i fel sorts finsk kultur - den kultur där omyndiga ungar knullar, super och röker.

Siitä muuten puhutaan valtalehdissä aivan liian vähän, että suomalaismiehet raiskaavat maahanmuuttajatyttöjä. Aina silloin tällöin saattaa esimerkiksi jonkin savolaisen paikallislehden sivuilta lukea siitä, kuinka etninen savolainen on raiskannut venäläisen marjanpoimijatytön. Siis paikallislehden. Mitään valtakunnan kohua moisesta ei tietenkään seuraa, eikä raiskaajaa nosteta tikunnokkaan.

Vad man inte skriver särskilt mycket om i rikstidningarna är att finska män våldtar invandrarflickor. Av och till kan man läsa i någon savolaxisk lokaltidning om hur en representant för savolaxisk etnicitet våldtagit en rysk bärplockartjej. Lokaltidning alltså. Det blir aldrig någon skandal på riksnivå, och våldtäktsmannen blir inte offentligt utskälld.

Seuraava kohta on se, että äärioikeistoa normalisoidaan tolkun keskitien puhetavalla. Minulla on tapana sanoa, että vielä kaasukammion jonostakin löytyy takuulla tolkun ihmisiä sössöttämään, kuinka tämä keskitysleiri on vain reagoimista "vastakkaiseen ääripäähän".

Sen ska man också peka på att extremhögern normaliseras genom kålsupardiskursen. Som jag brukar säga: när vi redan köar till gaskamrarna, kommer det att finnas en massa så kallade moderata liberaler i samma kö som förkunnar att det här koncentrationslägret bara uppstått som en reaktion på den "motsatta extremen". 

"Ääripäiden" etsimisessä on se ongelma, ettei ole aivan selitetty, kuka siellä vastakkaisessa ääripäässä on. Minut persut ovat tunnetusti ajaneet ulos mediasta kokonaan. Ilmeisesti olen siis vastakkaisen ääripään edustaja? Jonkinlainen äärivasemmistolainen? Vaikka kannatan äänekkäästi Natoa ja pelottelen jatkuvasti piippalakeilla, jotka tulevat panssarivaunulla ampumaan dumdumluodin juuri sinun lapsesi päähän ja nauravat päälle kyrillisesti ха-ха-хаа? Voi pojat, näillä spekseillä ei todellakaan saa päänsilityksiä miltään äärivasemmistolaisilta. 

Sökandet efter "extremerna" är såtillvida problematiskt, att det aldrig blir klart, vem som representerar den motsatta extremen. Mig har sannfinnarna som bekant helt kört ut ur medierna. Antagligen är det jag som är den motsatta extremen? Någon sorts vänsterextremist måhända? Trots att jag är en högljudd Natoanhängare och berättar hela tiden skräckhistorier om ryska soldater som snart kommer med pansarvagn och skjuter just ditt barn en dumdumkula i huvudet för att sedan skratta kyrilliskt xa-xa-xaa? Hörni killar, med de här specifikationerna kan man inte direkt räkna med att gillas av någon sorts extremvänster.

Tai no, viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että eräät politiikkapaatin paapuurireelingillä maleksivat nettituttuni ovat alkaneet suhtautua ymmärtäväisemmin, jopa myönteisemmin Venäjä-kammooni, Nato-jäsenyystoiveisiini ja maanpuolustukseen yleisemminkin, kun olen jaksanut heille asiasta inttää riittävän kauan. Tämä on yksi esimerkki siitä, että vasemmistolaiset ovat normaaleja ihmisiä, joiden kanssa kyllä voi kommunikoida, vaikkei olisikaan joka asiasta samaa mieltä. Mutta persujen ja äärioikeiston mielestä vastakkaista äärimielipidettä edustavat varmaankin kaikki, jotka kykenevät kommunikoimaan keskenään, joten kai minäkin sitten olen äärivasemmistoa.

Nåja, på sistone har vissa av mina internetbekanta som lutar åt babord börjat bli mera förståelsefulla, t o m mera positivt inställda till min Rysslandskräck, mina önskemål om finländsk Natoanslutning och till fosterlandets försvar i allmänhet, när jag väl orkat tjata på dem tillräckligt länge. Det här är ett exempel på att vänstermänniskor är normala människor man kan kommunicera med även om man inte är enig med dem. Men jag antar att sannf och extremhögern ser som motsatt extrem alla de som kan kommunicera med varandra, så jag antar att detta definierar mig som vänsterextremist.

Leikki sijansa saakoon, mutta tähän mennessä ei ole oikein selvinnyt, mikä se persuille ja äärioikeistolle vastakkainen ääripää oikein on. Olen ennenkin sanonut, että viime kädessä se tuntuu olevan koko järjestäytynyt yhteiskunta. 

Skämt är skämt, men hittills har det inte helt klarnat, vad den där motsatta extremen egentligen är. Jag har sagt förr, och jag säger igen, att det i sista hand förefaller vara hela det ordnade samhället.

Ennen vanhaan äärioikeistoksikin luokitelluilla poliittisilla järjestöillä oli positiivisia tavoitteita, kuten sotaveteraanien arvostuksen lisääminen ja maanpuolustuksen tukeminen. Nykyään äärioikeisto sitä vastoin näkee vainoharhaisuuttaan Sotaveteraaniliiton tunnuksessakin musliminaisen ja salaa etenevää islamisaatiota, vaikka veteraanien symboli on yksi suomalaisen isänmaallisuuden suuria ikoneita. Vaikutelma on se, että tarkoituksena on johdonmukaisesti hävittää kaikki luottamus niin valtiokoneistoon kuin kansalaisjärjestöihinkin, myös isänmaallisia perinteitä ylläpitäviin.

De organisationer som förr i världen kallades högerextrema hade faktiskt positiva målsättningar, som t ex att öka respekten för krigsveteraner i samhället och att stöda försvaret. I dag är extremhögern dock beredd att se en muslimsk kvinna i krigsveteranernas emblem och beskylla veteranförbundet för att främja krypande islamisering, trots att veteransymbolen är en av den finska fosterländskhetens mest framstående ikoner. Intrycket är att extremhögern strävar till att tillintetgöra allt förtroende både för statsmakten och medborgarorganisationerna, inklusive de organisationer som upprätthåller fosterländska traditioner.

Asiaan liittyy se, että persujen rasismi ja fasismi selitellään pois heidän suurella kannattajamäärällään. Suomalaiseen konsensushenkeen kuuluu sellainen ajattelutapa, että kaikki pitää saada mukaan yhteiskuntaan myönnytyksiä tekemällä, jolloin suuren suosion saanutta poliittista ryhmää on käsiteltävä silkkihansikkain. Jos ao. ryhmä sitten vainoaa yksittäisiä ihmisiä, esimerkiksi ajamalla heidät ulos mediasta, se on voi-voi.

Saken hör ihop med att sannfinsk rasism och fascism bortförklaras med en anspelning på deras stora anhängarskara. Finsk konsensusanda handlar om att engagera alla i samhället genom eftergifter, vilket betyder att populära politiska grupperingar måste behandlas med silkesvantar. Om en sådan gruppering sen förföljer enstaka människor, till exempel genom att röka ut dem ur medierna, så är det kanske beklagligt men oundvikligt.

Joku minua viisaampi sanoi joskus, että suomalaisilla liberaaleilla, tai länsimaisilla liberaaleilla yleensäkin, on vaikeuksia suhtautua ajatukseen oikeasta aktiivisesta pahuudesta ja pahantahtoisuudesta. Pahat ihmiset ovat aina päähänpotkittuja ja sorrettuja ja heitä pitää ymmärtää ja hyysätä. Maailman mittakaavassa jotain samaa on siinä, että Venäjä on saanut stilisoitua itsensä väärin kohdelluksi maaksi, eräänlaiseksi "kunnianeekeriksi", traumatisoituneeksi lapseksi, jota koko maailman pitää hoivata ja leikittää.

Någon som är klokare än jag sade en gång att finska liberaler, eller kanske västerländska liberaler överhuvudtaget, inte riktigt kan acceptera att det finns genuin illvilja och målmedveten ondska. Onda människor är alltid på något sätt illa behandlade offer, man ska förstå dem och pyssla om dem. I världsskala syns detta i hur Ryssland stiliserat sig självt som en illa behandlad nation, en sorts "hedersneger", ett traumatiserat barn som hela världen måste sköta om och organisera lekterapi åt.

Tällä tavalla myös äärioikeistoa pidetään jotenkin väärinymmärrettyjen ihmisten ryhmänä. Erityisen tyypillinen on se tulkinta, että suomalaisessa äärioikeistolaisuudessa olisi kyse jostain väärinymmärretyistä isänmaallisista. Tässä näkemyksessä oli paljonkin perää vielä 90-luvulla, mutta nykyisellään sen esitteleminen on lähinnä ilmeisten maanpetturien puhtaaksipesemistä.

Så här framställs också extremhögern som en grupp missförstådda offer. En särskilt typisk tolkning är, att finska högerextremister är någon sorts missförstådda fosterlandsvänner. Detta kanske var i viss mån sant ännu på nittiotalet, men i dag är det snarast ett försök att rentvå uppenbara fosterlandsförrädare.

Kuten jo moniaita kertoja olen osoittanut äärioikeiston vaikutusvaltaisinta nettifoorumia siteeraamalla, nykyinen äärioikeisto on täysin irrallaan suomalaisista isänmaallisuuden perinteistä, Venäjää haikaillaan Homma-foorumilla Suomea miehittämään ja maahanmuuttajia ja suomenruotsalaisia teloittamaan (tämä on varmaankin sellaista parempaa maanpetturuutta), ja esimerkiksi klassinen antisemitismi - joka on Suomessa aika yksiselitteisesti ulkomailta maahantuotu aate - rehottaa nykyäärioikeiston keskuudessa aivan toisella tavalla kuin pari vuosikymmentä sitten.

Som jag redan många gånger om bevisat genom att citera extremhögerns mest inflytelserika webbforum struntar den nuvarande extremhögern i finska fosterländska traditioner. På webbforumet Homma drömmer folk om en rysk ockupation av Finland som enligt deras mening skulle leda till massavrättningar av finlandssvenskar och invandrare (det här är visst ett exempel på "bättre fosterlandsförräderi", va?), och klassisk antisemitism - som i Finland är en entydigt från utlandet importerad idé - grasserar inom den nuvarande extremhögern långt värre än för ett par årtionden sedan.

Jos viidennes suomalaisista kannattaa persuja, he kannattavat rasismia, fasismia ja antisemitistisiä salaliittoteorioita. Suomenkielinen media on ottanut yksiselitteisesti kantaa rasismin, fasismin ja antisemitismin puolesta hyväksyessään persut vain yhdeksi poliittiseksi ryhmäksi muiden joukkoon - vieläpä sellaiseksi, jota kuuluu silittää myötäkarvaan, sillä persuihin ei kohdisteta koskaan sellaista raakaa poliittisjournalistista analyysiä kuin muihin puolueisiin. Suomenkielinen media on tosiasiallisesti natsismin hyväksyvä media, ja suomen kieli on ensisijaisesti natsien propagandakieli. Tämän mukaisesti kaikki suomenkielisiin medioihin suhtautukoot.

Om en femtedel av finnarna stöder sannf, stöder de rasism, fascism och antisemitiska konspirationsteorier. De finskspråkiga medierna har entydigt tagit ställning för rasism, fascism och antisemitism genom att acceptera sannf som en politisk grupp bland andra - en grupp man ska stryka medhårs till och med, ty sannf underkastas alltid sådan obarmhärtig politisk-journalistisk analys som andra partier. De finska medierna är nazismvänliga medier, och finska språket är främst ett nazistiskt propagandaspråk. Må alla förhålla sig till finskspråkiga medier enligt detta.

Muuan kaverini totesi median olevan kumman hiljaa siitä, miten sakeaa tavaraa persut kirjoittavat someen. Toinen lisäsi siihen, että persut julkaisevat somessa paljon rankempia juttuja kuin mitä harrastavat julkisissa esiintymisissään, ja media on tästä hiljaa. Sitten on itse kunkin pohdiskeltava, johtuuko tämä siitä, että media pelkää äärioikeistoa, vai siitä, että media tietoisesti tukee äärioikeistoa.

En kompis till mig ansåg att medierna var alltför tysta om hurdana osmakligheter sannfinnar publicerar i sociala medier. En annan påpekade att sannfinska politiker skriver betydligt mera otäcka saker i sociala nätverk än vad de säger i sina offentliga uppträdanden, och att medierna håller tyst om det här. Sen ska man fråga sig om detta beror på att medierna är rädda för extremhögern eller på att medierna medvetet håller extremhögern under armarna.

Kuten olen latteasti ennenkin todennut, joukkotiedotusala on missä tahansa länsimaisessa yhteiskunnassa suuri vallankäyttäjä. Ei ole uskottavaa, että viestimet pelkäisivät äärioikeistoa. Rikkaat ja mahtavat mediafirmat toimivat esivallan suojeluksessa ja voisivat kertoa totuuden äärioikeistosta koska vain, jos haluaisivat. Sen sijaan ne valitsevat toisen vaihtoehdon: antavat potkut ja rekrytointikiellon äärioikeistosta kirjoittaville pakinoitsijoille ja toimittajille (minun tapaukseni ei ollut millään tavalla ainutlaatuinen).

Konstaterar man att mediebranschen förfogar över stor makt i vilket som helst västerländskt samhälle är det ingen särskilt originell insikt. Att medierna vore rädda för extremhögern är inte trovärdigt. Rika och mäktiga mediefirmor åtnjuter överhetens beskydd och kunde säga sanningen om extremhögern närhelst de ville. I stället föredrar de det andra alternativet: ger sparken till kåsörer och redaktörer som skriver om extremhögern och belägger dem med rekryteringsförbud (mitt fall var inte på något sätt unikt).

Viimeisenä kohtana nostettakoon esille median toimiminen äärioikeiston propagandan laina-alustana. Twitter-kaverini nosti esille toisen iltapäivälehdistämme, jonka kommenttipuolella rehottaa äärioikeistolainen raivo. Silloin kun minua ei vielä ollut suljettu ulos medioista, minua maalitettiin massiivisesti juuri tämän lehden foorumilla. Kyseisen läpyskän nettipresenssin moderaatio on nyttemmin (oli ehkä jo silloin?) uskottu tunnetun perussuomalaisen kansanedustajan johtamalle firmalle. Tämä selittää sen, että äärioikeistolaista propagandaa ei siellä hillitä millään tavalla. Kenenkään ei kuitenkaan pidä syyttää yksin iltapäivälehtiä, koska tämä ongelma koskee käytännössä kaikkia valtavirtalehtien kommenttifoorumeita.

Som slutkläm vill jag lyfta fram hur medierna erbjuder propagandaplattform åt extremhögern. En av mina Twitterkompisar pekade ut en av våra aftontidningar, vars kommentarlådor är fulla över brädden av högerextremt raseri. När jag inte ännu uteslutits ur medierna, pågick det en massiv koordinerad hatkampanj mot mig just på denna blaskas forumsidor. Moderationen på bladets webbsidor har sedan dess (eller hade kanske redan då?) utkontrakterats till en firma ledd av en välkänd sannfinsk riksdagsledamot. Det här förklarar varför högerextrem propaganda där inte stävjas på något sätt. Ingen får dock inbilla sig att det här problemet inskränker sig till aftontidningar: i praktiken grasserar högerextrem brutalitet i kommentarlådorna på alla mainstreamtidningars webbsidor.