Suomenkielinen mediamaailma on suuremmassa määrin vastuussa äärioikeiston noususta kuin äärioikeisto itse. Äärioikeisto koostuu vain eläimellisiä hormonivaistojaan seuraavista, mölähtelevistä ja öläjävistä villipedoista, sellaisista henkisesti köyhistä, jotka meillä on aina keskuudessamme. Maahanmuuttokriitikot ovat viime kädessä vastuuttomia, holhouksen alle kuuluvia luojanluomia, jotka eivät kykene käsittämään tekojensa seurauksia sen enempää kuin muutkaan siat, naudoista puhumattakaan.
Den finskspråkiga medievärlden är mera skyldig till extremhögerns uppgång än själva extremhögern. Extremhögern är bara en skara bölande djur som följer sina djuriska hormonimpulser. Dylika andligt fattiga kommer vi alltid att ha mitt ibland oss. De så kallade "invandringskritikerna" är i sista hand bara ansvarslösa, otillräkneliga kreatur inkapabla att förstå följderna till vad de gör - kreatur som svin och tjurar.
Sitä vastoin suomenkielinen media, se jota minä kutsun Hitlerin aikoinaan Saksan johtajaksi taluttaneen lehtikeisari Alfred Hugenbergin nimellä hugenbergeiksi, on täydessä vastuussa ilmapiirin tuhoutumisesta Suomessa. Jos Suomi joskus saa oman Nürnbergin tuomioistuimensa, sen jäljiltä tulee panna rautoihin ja linnaan nimenomaan mediapomoja ja toimittajia, ei suinkaan ketään noista mainitsemistani mölisevän elukan veroisista.
Däremot är de finskspråkiga medierna, som jag brukar kalla för Hugenbergar efter Alfred Hugenberg, som på sin tid ledde Hitler till makten, fullt ansvariga för hur diskussionsatmosfären förstörts i Finland. Om Finland en vacker dag får sin egen Nürnbergdomstol, bör den helst utdela fängelsedomar till mediebossar och journalister, inte till de där bölande kreaturen.
Liioittelenko? En suinkaan. Syyskuun alussa tuli selväksi, että media haluaa murskata jopa vapaan tieteen. Siellä vaaditaan ties mitä tulosvastuuta ja tieteen sovellettavuutta insinööriratkaisuihin, ja kun mediapellejä arvostellaan siitä, että he haluavat rajoittaa tutkimuksen vapautta, sieltä tulee vastaukseksi täysin orwellilaista hölynpölyä siitä, kuinka he muka "rakastavat tiedettä" ja kurittavat sitä juuri siksi.
Överdriver jag? Nähä. I början av september blev det klart att medierna t o m vill krossa den fria vetenskapen. De kräver att all forskning borde bedrivas med resultatansvar och kunna tillämpas som ingenjörslösningar, och när mediemurvlar kritiseras för att de vill begränsa forskningens frihet, svarar de med smörja som får en att tänka på Orwell: de säger sig "älska" vetenskapen, och den man älskar piskar man.
Viestinväen keskuudesta on turha yrittääkään löytää sellaista ääntä, joka ilmaisisi epäsolidaarisuutta kollegoille, kun nämä lähtevät sakilla hivuttamaan vaikkapa tutkijoita. Kyse ei todellakaan ole mistään asiallisesta kritiikistä, vaan yläasteen röökisakin tyyppisestä lällättelystä. Aiemmin vain Halla-aholta ja hänen tahdottomilta raajoiltaan saattoi odottaa sellaista, että esimerkiksi äärioikeistoa tutkineet leimattiin homoseksuaalin näköisiksi (jos olivat miehiä) tai heitä kehotettiin pysymään valokuvamallin hommissa (jos olivat nuoria naisia), ja tätä pidettiin sitten mahtavana jauhotuksena ja voittona väittelyssä. Nyt aivan saman tasoinen ilkkuminen esimerkiksi tutkimusten aihekuvauksille on muodostumassa toimittajien kansanhuviksi.
Bland mediefolket är det omöjligt att hitta en röst som solidariserar sig mindre med kollegerna än med vetenskapsmännen, när de sistnämnda blir offer för en koordinerad hånkampanj i medierna. Det handlar definitivt inte om någon saklig eller sakkunnig kritik, utan spott och spe av den sort man kunde förvänta av mobbningsgänget på grundskolans högstadium. Förr i världen var det någonting bara extremhögerns ledare Jussi Halla-aho och hans hjärntvättade anhängare höll på med: de kunde t ex säga att manliga forskare som studerat extremhögern såg ut som bögar (om de var män) eller att de borde bli fotomodeller istället (om de var unga kvinnor), och detta framställdes sedan som snillrika argument och som en överväldigande debattseger. I dag har liknande raljans t ex över beskrivningar av forskningsföremål börjat bli ett folknöje bland finska journalister.
Jo sitä ennen mediassa aloitettiin massiivinen kampanja Veikkausta vastaan, joka esitettiin muka perusteltuna huolena peliriippuvaisista. Selvää kuitenkin on, mistä siinä todellisuudessa oli kyse. Veikkausvaroista tuetaan merkittävässä määrin järjestötoimintaa, ja elinvoimainen järjestökenttä on oleellinen osa vapaata yhteiskuntaa. Ne, jotka haluavat murskata Veikkauksen, haluavat murskata vapaan yhteiskunnan sekä tietysti yksityistää veikkaustoiminnan kansainvälisille suurfirmoille. Siitä potista tuskin liikenisi penniäkään suomalaisille kansalaisjärjestöille. Korkeintaan verotuksen kautta, mutta eiköhän sellaisilla puljuilla ole riittävä osaaminen verotuksen minimoimiseen.
Redan tidigare inleddes en massiv hetskampanj mot statens spelföretag Veikkaus, givetvis motiverad med låtsasoro om människor med spelberoende. Det är dock klart vad det hela egentligen gick ut på. Spelföretagets intäkter används bl a till att stöda medborgerliga organisationer, som utgör en viktig aspekt av det fria samhället. De, som vill krossa Veikkaus, vill krossa det fria samhället och givetvis också privatisera spelverksamheten till internationella storföretag. Det skulle det finländska föreningslivet knappast tjäna en spottstyver på. Nåja, kanske genom beskattning, men jag antar att de där storföretagen skulle ha tillräckligt med know-how för att minimera sina skatter.
Tiedevihamielisyyttä tietysti levitetään muutenkin. Kaikki ovat jo kuulleet siitä, että muudan skeptikoiden järjestössä aktiivinen herrasmies puolustelee erään arkkitehdiksi kouluttautuneen, mutta sittemmin vaihtoehtolääketieteen harjoittajaksi ryhtyneen naiseläjän elinkeinoa julistamalla, että asianomaisella oli moraalinen oikeus harjoittaa tointaan, koska potilaat subjektiivisesti kokivat parantuneensa. Kyseinen "skeptikko" on ammatiltaan toimittaja ja syöksee mielipiteitään näkyvällä mediapaikalla, ja mediapomot ylistävät hänen kynänsä terävyyttä ja ajatustensa tuoreutta.
Tietysti Neuvostoliittoa käytetään nykykolumnistien sun muiden suunsoittajien ja päidenaukojien retoriikassa argumenttina aivan mitä tahansa vastaan, minkä voi jollain ajatusloikalla selittää vasemmistolaiseksi, oppivelvollisuudesta alkaen. Koulut pitää tuhota ja pilata, koska Neuvostoliitossakin oli kouluja. Tällä tasolla siellä liikutaan. Ja jos joku sattuisi Neuvostoliitosta jotain tietämäänkin, hänet vaiennetaan.
Naturligtvis missbrukas Sovjetunionen i dagens kåseriretorik som ett argument mot vad som helst som vänstern på något mystiskt sätt kan beskyllas för, inklusive skolplikten. Man måste bli av med skolorna, eftersom det också fanns skolor i Sovjetunionen. På den nivån rör det sig. Och den som på riktigt vet något om Sovjetunionen blir nedtystad.
Esimerkiksi minut, joka olen ollut jo kahdeksan vuotta tosiasiallisessa julkaisukiellossa suomeksi - juuri siksi, että kirjoitin julkisemmin ja asiantuntevammin Stalinin rikoksista kuin kukaan muu pärstäkekolumnisti, mutta kieltäydyin vähättelemästä Hitlerin julmuuksia, kuten minun olisi äärioikeiston mielestä pitänyt tehdä. Sen pituisia julkaisukieltoja muuten langeteltiin hankalille kirjoittajille juuri Neuvostoliitossakin siinä vaiheessa kun Stalinin julmuus ja Hruštšovin ailahtelevaisuus oli korvautunut Brežnevin verraten hyvänahkaisella konservatiivisuudella.
Alltså som jag, som redan för åtta år sedan belades med de facto utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier - precis därför att jag skrev mera offentligt och sakkunnigt om Stalins brott än någon annan mediekåsör, men vägrade bagatellisera Hitlers grymheter, så som extremhögern tyckte jag borde gjort. Liknande utgivningsförbud kunde förresten obekväma skribenter räkna med precis i Sovjetunionen, när den mordlystne Stalin och den otillräknelige Chrusjtjov väl ersatts med den relativt välvillige konservative Brezjnev.
Kannattaa huomata, että minut värvättiin niitä kolumneja kirjoittamaan juuri siksi, että olin herättänyt närkästystä naisvihajutuilla. On aika kuvaavaa, että Savon Sanomat teki minusta jo ennen kolumnistiuraani kuvallisen jutun "öykkäriblogia pitävänä kielitieteilijänä", ilmeisesti tarkoituksenaan nostaa minua kansakunnan kaapin päälle. Niin kauan kuin lauoin mauttomia antifeministisiä provokaatioita, olin ilmeisesti suuri avantgardistinen taiteilija, joka piti ottaa hyvinkin vakavasti. Mutta natseista ei saanut pahaa sanaa sanoa, koska kotinatsimme eli Halla-ahon kakkaa kultana palvovat "maahanmuuttokriitikot" eivät tykänneet siitä.
Det lönar sig att lägga märke till att jag rekryterades som kolumnist precis därför att jag väckt förargelse med mina kvinnohatsprovokationer. Det är betecknande att dagstidningen Savon Sanomat från Kuopio redan före min karriär som krönikör intervjuade mig för ett illustrerat uppslag om "språkvetaren som skriver en grobianblogg", med uppenbar avsikt att göra mig till en offentlig personlighet. Så länge jag ägnade mig åt antifeministiska provokationer, var jag uppenbarligen en stor avantgardistisk konstnär som alla förväntades ta på allvar. Men om nazister fick jag inte yttra mig i föraktfulla ordalag, ty det förargade fel grupp, våra egna nazister härhemma, dvs "invandringskritikerna" som tillbad Jussi Halla-ahos varenda skitklump som vore det guld.
Ja juu, siinä vaiheessa kun natsit alkoivat tosissaan painostaa mediatyönantajaani, myös ne vanhat naisvihaprovokaatiot nousivat uudelleen keskustelun aiheeksi, koska natsit kaivelivat niitä netistä (ja tarvittaessa keksivät uudelleen lisää). Kiinnostavaa kyllä ne olivat olleet näkyvillä vuosista 2002-2003 asti, jolloin minulla oli se pahin nettiprovokaattorikausi, mutta työnantaja ei ollut niistä urputtanut pätkääkään ennen kuin äärioikeisto oli tarttunut niihin. Tuli kerralla selväksi, että suomenkieliselle viestimelle äärioikeisto oli auktoriteettitaho, jolle haluttiin olla mieliksi.
Och javisst, när dessa nazister på riktigt ägnade sig åt att idka påtryckning mot mig och min arbetsgivare, blev också de gamla kvinnohatsprovokationerna på nytt ett föremål för diskussion, eftersom nazisterna aktivt sökte efter dem på nätet (och hittade på egna, om de tyckte att äkta vara inte var tillräckligt komprometterande). Intressant nog hade provokationerna varit synliga sedan år 2002 eller 2003, när jag trollade som värst, men för arbetsgivaren hade de aldrig utgjort något problem förrän extremhögern tog i dem. Det blev genast klart att extremhögern framstod som en auktoritet de finskspråkiga medierna inte ville ha någon konflikt med.
Mutta mikä taho ei ollut samanlainen auktoriteetti? Tietenkin feministit. Siitä asti kun olin alkanut kirjoittaa pärstäkekolumniani, erilaiset feministit ja sellaisiksi esittäytyvät koettivat saada minulle potkuja, mutta työnantaja seisoi vakaasti ja visusti takanani. Tuli aika lailla selväksi, että feministit eivät todellakaan olleet sellaisessa hegemonisessa asemassa kuin itse olin kuvitellut. Äärioikeistolaisilla on enemmän sanomista siihen, kuka täällä saa kirjoittaa suomeksi.
Men vet du vem som inte var en liknande auktoritet? Feministerna naturligtvis. Sedan jag börjat skriva på mina krönikor hade allehanda feminister och påstådda sådana försökt få arbetsgivaren att ge mig sparken, men då tog denne mig alltid i försvar mot dem. Det blev klart att feministerna ingalunda innehade en sådan hegemonisk position jag föreställt mig. Extremhögern har mera att säga om vem som får skriva på finska.
Suomenkieliseen mediaan tulee suhtautua noudattaen raamatullista iskulausetta: tulkaa pois heidän joukostaan älkääkä saastaiseen koskeko.
Vad gäller de finska medierna, är det bäst att tillämpa det bibliska språkordet på dem: skilj er från dem och rör icke det orena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.