Venäjällä on suljettu vankileirien saariston julmuuksille omistettu museo. Laitoksen kokoelmat on ilmeisesti paiskottu sekaisin kellariin mätänemään. Museon tilalle on tarkoitus väsätä fasismin kauhujen museo, jossa fasisteiksi tietysti leimataan kaikki muut kuin venäläiset. Venäjällähän sana "fasisti" on kokonaan tyhjennetty merkityksestä ja tarkoittaa käytännössä kaikkia ei-venäläisiä, jotka eivät halua alistua Venäjän sorrettaviksi.
I Ryssland har Gulag-museet, som presenterat fångarnas lidanden i de sovjetiska tvångsarbetslägren, tvingats slå igen. Samlingarna har slängts ner i källaren. I stället ska ryssarna grunda ett nytt museum till fascismens offer, där naturligtvis ordet "fascist" står för alla andra än ryssar. I Ryssland har ju ordet "fascist" helt förlorat sin egentliga betydelse och avser alla icke-ryska folk som inte vill underkasta sig den ryske förtryckaren.
Muistutan ties kuinka monennen kerran siitä, kuinka lapsena ihmettelin Etelämantereen karttaa: siinä olivat merkittyinä eri maiden aluevaatimukset ("Norjan vaatima alue", "Chilen vaatima alue", "Ison-Britannian vaatima alue" ja mitä näitä nyt on). Mutta Venäjän maailmankartassa maailma jakautuu kahteen alueeseen: Venäjä, ja Venäjän vaatima alue. Tai pikemminkin: Venäjälle oikeutta myöten kuuluva alue. Venäjällä on mielestään oikeus koko maailmaan. Venäläinen sotilas, jolla on suun täydeltä käryäviä mahorkkasätkiä, on oikeutettu tulemaan sinun ovestasi sisään ja raiskaamaan tyttäresi ripulipaskassa uitetulla siittimellään, koska hän on venäläinen, herrakansan edustaja.
Jag påminner en gång till om hur jag i mina barndomsår förundrade mig över Antarktis' karta: den visade hur olika länder hade ställt krav på områden i denna kontinent ("Norges anspråk", "Chiles anspråk", "Storbritanniens anspråk" osv). Men på den ryska världskartan indelas världen i två storområden: Ryssland, och Rysslands anspråk. Eller snarare: det som i rättvisans namn tillhör Ryssland. Ryssland anser sig vara berättigat att erövra hela världen. Den ryske soldaten, med munnen full rykande machorkaciggar, är berättigad att komma in och våldta din dotter med sin i diarréskit doppade penis, eftersom han representerar det ryska herrefolket.
Minäkö tässä nyt pelottelen ja panen omiani? Ehei. Viktor Kljutševski, venäläinen historioitsija - ei mikään paha mies, vaan perustuslain ja demokratian kannattaja siinä vaiheessa kun se oli tsaarin Venäjällä vielä aika radikaalia - aloitti pääteoksensa (kai maar se on pääteos, kun siinä on yhdeksänsataa pienellä präntättyä foliokokoista sivua) sanomalla, että Venäjän historia on oleelliseti kolonisaation, siis siirtokuntien perustamisen, historiaa. (Muistakaa tämä, kun joku lapsellinen intialainen tai afrikkalainen nettisössöttäjä jankkaa teille, että Venäjä ei ole koskaan syyllistynyt imperialismiin.) Kolonialismi ja imperialismi on ollut venäläisyyden ydinmehua jo silloin kun länsi vasta aloitteli löytöretkeilyä. Toki Venäjän siirtomaat ovat maantieteellisesti kosketuksissa sen ydinalueisiin, siinä ei ole merta välissä, joten Venäjän imperialismi ei muka ole "oikeaa" imperialismia.
Är det bara jag som här berättar skräckhistorier? Nähä. Viktor Kljutjevskij, en rysk historiker - inte någon skurk, utan en anhängare av konstitutionell demokrati för Ryssland när det ännu var rätt radikalt i Tsarryssland - inleder sitt största historieverk med konstaterandet att Rysslands historia är en historia av kolonisation, av att grunda kolonier. (Kom ihåg det här när något barnsligt online-troll från Afrika eller Indien förkunnar att Ryssland aldrig gjort sig skyldigt till imperialism.) Kolonialism och imperialism har varit vad Ryssland handlar om när Väst bara höll på att börja med upptäcktsresor. Visst är Rysslands kolonier på samma kontinent med Rysslands kärnområden, och därför är väl inte Rysslands imperialism nåfon riktig imperialism - eller?
Venäjä ei ole koskaan ymmärtänyt yhteisen ihmisyyden päälle, vaan näkee kaikkien muiden maiden kansalaiset milloin "inorotseina" (toisrotuisina), milloin "fasisteina". Venäjä itsehän ei tietenkään voi koskaan tehdä mitään väärin. Neuvostoliitossa (joka oli vain Venäjä toisen firmakyltin takana) fasistisia rikoksia olivat rikokset "neuvostokansaa" vastaan - juutalaisten joukkotuhoa ei mainittu edes kaunokirjallisuudessa erityisenä historiallisena tapahtumana ennen kuin Anatoli Rybakov (joka sittemmin ansioitui Stalinin julmuuksista kertovalla trilogialla Arbatin lapset) vuonna 1979 - toistan: vuonna 1979! - nosti holokaustin teemaksi romaanissaan Raskasta hiekkaa. Äärioikeistotaholta silloin tällöin kuuluvat syytökset, joiden mukaan puheet jostain juutalaisten holokaustista olisivat kommarien propagandaskeidaa, ovat siis vieläkin naurettavampia valheita kuin äärioikeiston löpinät keskimäärin.
Ryssland har aldrig förstått sig på den gemensamma mänskligheten, utan uppfattar människorna i de andra länderna som "inorodtser" ("representanter för andra raser") eller som "fascister". Själva Ryssland kan naturligtvis aldrig göra något fel. I Sovjetunionen - som bara var ett alternativt varumärke för Ryssland - var Förintelsen inte någonting att tala eller skriva om ens i skönlitteraturen, förrän Anatolij Rybakov (senare berömd för sitt romanepos om Stalins grymheter, Arbats barn) upphöjde den till temat för sin roman Den tunga sanden, som kom ut år 1979. Jag upprepar: år 1979. De beskyllningar man ibland hör från högerextrema hållet om att hela Förintelsen kantänka är någon propagandaskit kommunisterna hittat på är sålunda ännu löjligare och lögnaktigare än högerextremisternas dravel i allmänhet.
Koko kuvaan sopii siis vallan mainiosti, että suunnattomassa, epäinhimillisessä pahuudessaan rypevä Venäjä on nyt sitten poistanut toiminnasta myös vankileirien saariston julmuuksia esittelevän museon. Jo aikaisemmin lakkautettiin Memorial-järjestö, jonka tehtävänä oli kerätä tietoa Neuvostoliiton julmuuksista. Järjestö tietenkin leimattiin ulkomaiden bulvaaniksi ja vakoilukeskukseksi, kuten Venäjällä on tapana. Venäjähän ei koskaan voi syyllistyä mihinkään pahaan jos venäläisiltä kysyt, ja tämä koskee ilmeisesti myös Neuvostoliiton julmuuksia. Paatunut rikollinen ei koskaan tunnusta: Sukevan suljetullakin on pelkkiä oikeusmurhan uhreja, jos venkuloilta itseltään kysyt.
Det bör alltså inte överraska någon att Ryssland, som vältrar sig i sin väldiga, omänskliga ondska, nu har lagt ned ett museum grundat för att ihågkomma den brottsliga arkipelagen av fångläger. Redan tidigare tog ryssarna kål på organisationen Memorial som ägnade sig åt att samla på information om de sovjetiska grymheterna. Naturligtvis utmålades organsiationen som en utländsk bulvan och ett spionagecentrum, så gör man ju i Ryssland. Ryssland kan aldrig begå några förbrytelser om du frågar ryssarna själva, och detta gäller uppenbarligen också för sovjetiska grymneter. Den förhärdade brottslingen erkänner ju aldrig sina synder: frågar du fångarna på Kumla så svarar de alla att de är offer för justitiemord.
Gulag-museon tapaus ei tietenkään ole ainoa laatuaan. Jo aikaisemmin Venäjä on vanginnut Sandarmohin teloituspaikkaa tutkineen Juri Dmitrievin ja syyttänyt häntä olemattomista ja kaukaa haetuista rikoksista aivan vanhaan stalinilaiseen tyyliin. Dmitriev on toiminut Memorial-järjestön johtajana Venäjän Karjalassa sekä julkaissut kansainvälisesti arvostettuja muistokirjoja ja nimilistoja eri kansallisuuksia edustavista Sandarmohin teloitetuista. Vastaisuudessa Sandarmohin uhrien väitetään olleen kauheiden fasisti-suomalaisten miehitysaikana surmaamia (Sandarmoh kuuluu Karhumäkeen, jossa oli jatkosodan aikana suomalaismiehitys, eli väite on ainakin muodollisesti uskottava - olisi toki ihan Venäjän tapaista julistaa tällaista siinäkin tapauksessa, että teloituspaikka ei olisi ollut lähelläkään Suomen miehittämää aluetta).
Fallet med Gulag-museet är självklart inte det enda av sitt slag. Redan tidigare har Ryssland arresterat Jurij Dmitrijev som forskat i avrättningarna i Sandarmoch under Stalin och beskyllt honom i stalinsk stil för påhittade och långsökta förbrytelser. Dmitrijev har verkat som ledare för organisationen Memorial i ryska Karelen och publicerat internationellt uppskattade böcker om de i Sandarmoch avrättade. Hädanefter kommer den officiella sanningen i Ryssland att lyda att Sandarmochoffren dödats av oss hemska finska fascister under ockupationstiden (Sandarmoch är beläget i Medvezjegorsk, fi. Karhumäki, som under fortsättningskriget var ockuperat av finska trupper, så påståendet är åtminstone formellt trovärdigt, men det skulle vara helt i rysk stil att berätta dylika sagor om finska fascister även i ett sådant fall att avrättningsplatsen inte varit ens i närhet av det finska ockupationsområdet).
Miettikääpäs, mikä poliittinen taho on Suomessa veljeillyt ja flirttaillut raakalaismaisen Venäjän kanssa. Enkä nyt puhu niistä naurettavista pienistä kommunistipuolueista, vaikka ne jonkinasteinen maanvaiva ovatkin. Ne nyt kuitenkin ovat enemmän sellaista Juudean kansanrintama/Kansan juudealaisrintama/Kansallisjuudealainen rintama -tason keskenään riiteleviä hörhöjengejä, jotka eivät saisi aikaiseksi vallankumousta edes oluttuvassa. Oikea uhka ovat Venäjän tukemat äärioikeistopuolueet persuista alkaen.
Kom ihåg vilken politisk grupp i Finland som mest förbrödrat sig och flörtat med det barbariska Ryssland. Och jag avser inte de skrattretande små kommunistpartierna, fast de också är en sorts landsplåga. De får en snarast att tänka på Judéens folkfront, Nationella fronten för Judéen och Judéens nationalfront från Monty Pythonsketchen och kunde knappast göra revolution ens på en ölstuga. Det verkliga hotet är de av Ryssland stödda högerextrema partierna inklusive sannfinnarna.
 |
