Tämänkertaisen moraalipaniikin yhteydessä olen pannut merkille seuraavaa KGB:n feikkiprofiileista tuolla Twitterin puolella: Rasististen nettikampanjojen yhteydessä aktivoituvat profiilit ovat ennenkin olleet usein hyvissä ajoin etukäteen perustettuja, mutta ne ovat olleet hiljaa tai lähes hiljaa tähän saakka. Uusi ilmiö kuitenkin ovat urheiluhenkiset feikkiprofiilit.
Under den pågående moralpaniken har jag varseblivit det följande angående KGB-styrda fejkprofiler på Twitter: De profiler som aktiveras när en rasistisk nätkampanj kör igång har redan tidigare oftast existerat långt före kampanjen ifråga, men hållit tyst, eller nästan. Nu har det dock dykt upp en ny typ av fejkprofil: idrottsentusiasten.
Kaikki tunnemme KGB:n tavan käyttää tissityttöprofiileja somessa. Twitterissä, ainakin suomenkielisessä, sen tuntuu kuitenkin korvanneen uusi feikkiprofiilityyppi: penkkiurheilija. Tällainen profiili on ollut jo pitempään aktiivinen, mutta se ei ole koskaan twiitannut mitään muuta kuin linkkejä suosikkijoukkueen - esimerkiksi jääkiekkojoukkueen tai jalkapallojoukkueen - kuulumisia käsitteleviin uutisiin.
Vi känner redan till hur KGB utnyttjar fejkprofiler med tungbröstade tjejer, men på Twitter, åtminstone på finska Twitter, förefaller skönheterna ha gett vika för vad jag bara kan kalla fejkade sportfantaster. En dylik profil har vanligen varit aktiv redan länge, men den har aldrig tweetat något annat än länkar till nyheter om favoritlaget - t ex ett ishockeylag eller ett fotbollsteam.
Oikeilla penkkiurheilijoilla on usein - ainakin omasta mielestään - lajia koskevaa asiantuntemusta, ja pelaajien epäonnistumiset tai joukkueorganisaation johdon väärinä pidetyt päätökset saattavat mennä pahastikin tunteisiin. Nämä feikit sitä vastoin joko eivät kommentoi urheilulinkkejään ollenkaan tai sitten sanovat joka asiaan pari ylistävää sanaa: aivan kaikki tulkitaan siten, että Pokerit tai Mokerit tai Punkalaitumen IFK varmasti menestyy kummasti alkavalla kaudella.
Genuint sportintresserade brukar se sig som idrottsexperter vars åsikter räknas, och om laget misslyckas eller lagfunktionärerna rekryterar en osympatisk ny coach kan laganhängarna reagera mycket emotionellt. Fejksupportrarna kommenterar däremot sina idrottslänkar inte alls, eller uttrycker sig kortfattat men positivt: allting tolkas så att Kicken eller Pocks eller Pungalaitio IFK säkert går en exceptionellt framgångsrik säsong till mötes.
Kun joku tällainen "urheiluharrastaja" alkaa jankata äärioikeistolaista, rasistista ja/tai/eli putinistista törkyään Twitterissä, kannattaa olla haaskaamatta sekuntiakaan keskusteluun ja panna asianomainen estoon saman tien. Suosittelen myös ilmiantoa ylläpidolle, jos siihen on selvästi aihetta.
När en sådan "idrottsintresserad" sätter igång med att sprida sina högerextrema, rasistiska och/eller/dvs putinistiska osakligheter på Twitter, är det inte lönt att slösa så mycket som en sekund på "dialog". I stället är det bättre att utan omsvep blockera profilen, varför inte även ange den till sajtadministrationen, om det finns entydig anledning.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjän trollit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjän trollit. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. tammikuuta 2019
perjantai 7. heinäkuuta 2017
Ei ole itäblokkia - Det finns inget östblock
Rauhanpuolustajia kritisoineeseen kirjoitukseeni voisin lisätä sellaisen peräkaneetin, että mitään itäblokkia ei ole. Sen pitäisi olla itsestään selvää, mutta se tuntuu unohtuvan yllättävän monilta rauhanaktivisteina ja yhteiskuntakriitikkoina esiintyviltä, jotka puhuvat liennytyksen välttämättömyydestä "idän ja lännen" välillä.
Jag kunde utvidga min kritik av Fredskämparna med slutklämmen att det inte finns något östblock längre. Det borde vara självklart, men det förefaller att våra s k fredsaktivister och samhällskritiker glömmer det när de svamlar om hur viktigt det är med avspänning mellan "öst och väst".
Venäjä ei kuitenkaan ole kylmän sodan aikainen "itä". Silloin ennen vanhaan Neuvostoliitto edusti yhtä haaraa Ranskan vallankumouksen jälkeen kehittyneestä demokratian perinteestä. Siellä, missä kommunistipuolueet olivat päässeet yksinvaltaan, tämä haara oli jämähtänyt ensin vallankumouksellisen terrorin vaiheeseen, sitten mureni hiljakseen kun terrori oli ohi mutta uudistumaankaan ei kyetty.
Ryssland är dock inte "öst" i den bemärkelsen som ordet användes under kalla kriget. Förr i världen representerade Sovjet en gren av den demokratiska tradition som utvecklade sig från franska revolutionen. Där kommunistiska partier tillkämpade sig diktatorisk makt, stagnerade denna gren i den revolutionära terrorns skede för att sedan i all stillhet murkna bort när terrorn var förbi men någon återupplivning och förnyelse inte heller blev av.
Se, että vasemmistolaiset puhuivat liennytyksen välttämättömyydestä tämän "idän" kanssa, ei välttämättä johtunut mistään erityisestä sympatiasta kommunismia kohtaan, vaan pikemminkin juuri siitä, että "länsi" ja "itä" pohjimmiltaan olivat saman demokraattisen tradition eri haaroja, joiden ei kuulunut olla riidoissa ja joiden välille olisi saatava sovinto - eräänlainen kansainvälispoliittinen konsensus, vastine Suomen sisäpoliittiselle. En nyt ota kantaa siihen, miten paljon tässä näkemyksessä oli käytännön järkeä. Silloisessa maailmassa se näytti varmasti ainakin teoreettisesti järkevältä.
Att vänstermänniskor lade vikt vid avspänningen mellan väst- och östblocket berodde inte så mycket på kommunistiska sympatier utan snarare på känslan att "väst" och "öst" sist och slutligen var grenar av samma demokratiska tradition som inte borde ha legat i strid och som det var naturligare att stifta fred emellan - en sorts internationell politisk konsensus, som motsvarighet till Finlands inrikespolitiska. Jag tar ingen ställning till hur mycket det låg praktiskt förnuft i den här uppfattningen. I den värld vi då levde i kändes den säkert åtminstone teoretiskt vettig.
Neuvostoliitto yritti myös ainakin retorisen tekopyhyyden tasolla edustaa sitä radikaalin demokratian perinnettä. En nyt yritäkään väittää, ettei Neuvostoliitto olisi ollut kyyninen diktatuuri, joka käytännön politiikassaan pilkallisesti rikkoi aivan alkeistason moraalisia perussääntöjä: hyvä esimerkki tästä on, että KGB painatti arabiankielisiä käännöksiä "Siionin viisaiden pöytäkirjoista" vahvistaakseen Israelin-vastaisuutta ja antisemitismiä islamilaisessa maailmassa. Vaikka siellä on oma juutalaisvastaisuuden perinteensä (ja vaikka muslimeilla tietysti on asialliset syytkin paheksua Israelin politiikkaa), se ei varmasti olisi yhtä vahva kuin nyt, jos Moskova ei olisi tapansa mukaan kylvänyt myrkkyään ja valheitaan muslimien keskuuteen.
Sovjetunionen försökte också, åtminstone på den retoriska skenhelighetsnivån, uppträda som representant för denna radikalt demokratiska tradition. Härvid vill jag ingalunda ifrågasätta det faktum att Sovjet var en cynisk diktatur som i sin praktiska politik gav fan i elementära moraliska grundregler: ett gott exempel var att KGB lät trycka arabiska översättningar av "Sions vises protokoll" för att förstärka Israelfientlighet och antisemitism i muslimvärlden. Visst har islam sin egen tradition av judefientlighet (och visst har muslimer sakliga skäl för att ogilla Israels politik), men antisemitismen i de muslimska länderna skulle alldeles säkert inte vara så stark som den är om Sovjet inte hade gjort vad det brukade, dvs sått sitt gift och spritt sina lögner bland muslimer.
Kuitenkin kommunismiin kuului jonkinasteinen nojautuminen 1800-luvun demokraattisiin vallankumousperinteisiin. Neuvostoliitossa ja kommunistimaissa julkaistiin ja luetettiin esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita ja annettiin samalla ymmärtää, että Neuvostoliitto oli niiden ihmiskunnan vapaushaaveiden täyttymys, joita nämä klassikot omalta osaltaan olivat elätelleet ja sanoiksi pukeneet. Neuvostokirjallisuudelle 1800-luvun klassinen realismi oli tunnetusti merkittävä virallisesti hyväksytty esikuva.
Ändå handlade kommunism i viss mån om 1800-talets demokratisk-revolutionära traditioner. I Sovjet och i de övriga kommunistiska länderna trycktes världslitteraturens klassiker i stora upplagor, och i skolorna lästes de också. Det var meningen att Sovjetunionen utgjorde uppfyllelsen av de allmänmänskliga frihetsdrömmar som dessa klassiker hade hyst och klätt i ord. För sovjetisk litteratur var den klassiska artonhundratalsrealismen som bekant en viktig, officiellt accepterad förebild.
Tämä oli tietysti tekopyhyyttä. Mutta tekopyhyys on yksi ihmisyyden aliarvostettuja piirteitä, ja itse olen vanhemmiten oppinut näkemään siinä hyviäkin puolia. Tätä kuvaisin seuraavalla yksinkertaisella vertauskuvalla. Meillä on kaksi diktaattoria. Toinen diktaattori teloittaa armotta kaikki, koska häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin hänen oma, hyvin ahdas ja joustamaton käsityksensä maan edusta; toinen diktaattori haluaa esiintyä reiluna ja oikeudenmukaisena kansanjohtajana ja joka on vastaanottavainen ulkomailta tulevalle kritiikille. Kumman vankilaan mieluummin päätyisitte?
Det här var givetvis skenhelighet. Men skenheligheten är en av de mest underskattade mänskliga egenskaperna, och på mina äldre dagar har jag lärt mig se den i mera fördelaktig dager än som ung idealist. Reflektera en stund över den här enkla metaforen. Vi har två diktatorer. En av dem avrättar obarmhärtigt alla, eftersom han inte intresserar sig för annat än landets bästa så som han ur sitt eget snäva perspektiv ser det; den andre vill framstå som en rättvis ledare och är mottaglig för utländsk kritik. Vilken diktators fängelse skulle ni hellre hamna i?
Jälkimmäinen diktaattori on tietenkin tekopyhä, koska hänenkin diktatuurinsa on nimenomaan diktatuuri - epäoikeudenmukainen ja ahdistava valta, jonka alaisuudessa surmataan viattomia ilman oikeudenkäyntiä. Mutta sille poliittiselle vangille, jonka diktaattori tekopyhän reiluusshown nimissä armahtaa, säästynyt nirri ei ole yhtään sen vähemmän arvokas sen takia, että se on säästynyt tekopyhyyden vuoksi.
Den sistnämnde diktatorn är givetvis skenhelig, ty hans diktatur är också en diktatur, alltså en orättvis förtryckarstat, där det avrättas oskyldiga människor utan rättegång. Men för den politiske fånge som diktatorn benådar för att hyckla rättvisa är den kära livhanken inte mindre kär därför att det är skenheligheten som räddar den.
Ensimmäinen diktaattori on Putin. Toinen diktaattori tarkoittaa käytännössä kaikkia Neuvostoliiton diktaattoreita Stalinin jälkeen, Hruštšovista Gorbatšoviin.
Den förstnämnde diktatorn är Putin. Den andre liknar praktiskt taget alla diktatorer som styrt Sovjet efter Stalin, från Chrusjtjov till Gorbatjov.
Neuvostoliitto joutui olemaan tekopyhä, koska sen imperiumi - "itäblokki" - perustui vain osittain armottomaan pakottamiseen: varsinkin blokin kolmannen maailman ulkojäsenille piti kepin ohessa tai sijasta merkittävässä määrin tarjota porkkanaa. Tunnettua on, että Neuvostoliitto tuki esimerkiksi Kuubaa taloudellisesti ostamalla sen sokeria suolaiseen hintaan. Kun tämän touhun mielekkyys kyseenalaistettiin, sekä Kuuba että Neuvostoliitto vastasivat, että tässä on kyse vain oikeudenmukaisesta, riistottomasta kauppasuhteesta kehittyneen maan (Neuvostoliitto) ja kehitysmaan (Kuuba) välillä, mutta te siellä imperialistisessa kapitalistilännessä ette tietenkään ymmärrä mitään oikeudenmukaisuudesta ja pidätte riistoa normaalina.
Sovjetunionen nödgades hyckla, eftersom dess imperium - "östblocket" - bara delvis var baserat på obarmhärtigt tvång: det var särskilt de externa tredjevärldenmedlemmarna i blocket som det var viktigt att locka till fållan med moroten i stället för, eller vid sidan om, att hötta med käppen. Det är välkänt att Sovjet t ex stödde Kuba genom att betala ett saltat pris för kubanskt socker. När det uttrycktes tvivel på det ekonomiskt hållbara med dylikt, svarade både Kuba och Sovjet att det här bara var rättvis handel mellan ett välutvecklat (Sovjet) och ett underutvecklat (Kuba) land och att det bara var kapitalistiska imperialister i Väst som inte kunde begripa detta, eftersom de nu en gång såg det som normal handel att utnyttja och exploatera fattiga länder.
Tämän tekopyhyyden taustalla oli tietenkin se, että Neuvostoliittokin ymmärsi tarvitsevansa liittolaisia johonkin - että se noin yleisesti ottaen tarvitsi muuta maailmaa ja että sen ainakin tilanteen niin vaatiessa piti yrittää näyttää ystävälliseltä ja hyvältä yhteistyökumppanilta. Toisin sanoen se oli myös jossain määrin halukas antamaan muulle maailmalle periksi, vaikkapa toisinajattelija-asiassa. Aleksandr Solženitsyniä ei esimerkiksi teloitettu, vaan hänet karkotettiin länteen.
Det som låg bakom detta hyckleri var att även Sovjetunionen insåg att det behövde allierade - att det sådär i allmänhet behövde resten av världen till något och att det ibland var klokt att kunna framstå som en vänlig, samarbetsvillig partner. Därför var sovjetledarna även i viss mån beredda att göra eftergifter, t ex i hur oliktänkare bemöttes: Aleksandr Solzjenitsyn mördades inte, han utvisades till Väst.
Nykyistä Venäjää erottaa Neuvostoliitosta se, että se ei vaivaudu olemaan edes tekopyhä. Se on aivan avoimesti imperialistinen eikä sitä kiinnosta tasan mikään muu kuin uusien alueiden valloittaminen Venäjälle ja naapurimaiden poliittisen elämän myrkyttäminen. Eikä se ole vastaanottavainen lännen moraaliselle arvostelulle edes siinä määrin kuin Neuvostoliitto oli, vaan näkee kaikenlaisen arvostelun imperialismina ja sisäisiin asioihinsa sekaantumisena. Toisinajattelijoita murhataan kyynisesti - toki erilaisia rikollisia välikäsiä hyödyntäen.
Det nuvarande Ryssland skiljer sig från Sovjet genom att inte ens hyckla. I stället är det ett öppet och fräckt imperialistiskt land som bara intresserar sig för att erövra nya områden och förgifta det politiska livet i grannländerna. Och det är inte ens lika mottagligt för moralisk kritik västerifrån som Sovjet brukade vara, utan uppfattar all kritik som imperialism och inblandning. Oliktänkare mördas cyniskt - dock genom att utnyttja kriminella mellanhänder.
Putinin hallinnon aatteellinen puoli on joustava yhdistelmä neuvostoisänmaallisuutta (joka ei ole sama asia kuin kommunismi, vaan perustuu lähinnä "Suuren isänmaallisen sodan" ihannointiin), tsarismia ja etnistä venäläistä nationalismia. Neuvostoisänmaallisuudella luodaan pelkoa lännen uhasta ja esitetään Venäjän sotatoimet puolustuksellisina, tsarismin perinteitä edustaa ennen muuta lännen äärioikeiston tukeminen, ja etnisellä venäläisellä nationalismilla luodaan lojaalisuutta valtiolle.
Den ideologiska putinismen är ett flexibelt sammelsurium sovjetisk fosterländskhet (som inte är samma sak som kommunismen, utan främst består i att idealisera "Stora fosterländska kriget"), tsarism och etnisk rysk nationalism. Genom sovjetisk patriotism rättfärdigas Rysslands krigshandlingar t ex i Ukraina, medan Väst utmålas som hot. Stödet till extremhögern i Väst står i sammanhang med tsaristiska traditioner. Etnisk rysk nationalism skapar lojalitet mot ryska staten.
Kannattaa huomata, että nämä aatteet eivät sovellu kovin hyvin vierasmaalaisten liittolaisten houkuttelemiseen, kuten kommunismi aikoinaan. Kyse on ennen muuta venäläisen imperialistisen revansismin ja aggression oikeuttamisesta omalle kansalle.
Det är värt att uppmärksamma, att de här idéerna inte duger till att locka allierade från utlandet, som kommunismen på sin tid. Det handlar framom allt om att rättfärdiga rysk imperialistisk revanchism och aggression för det egna folket.
Venäjä eroaa toisellakin ratkaisevalla tavalla Neuvostoliitosta. On selvää, että Neuvostoliitto, aivan kuten Venäjä nykyään, käytti tarkoitushakuisesti hyväkseen toisen maailmansodan muistoja esittääkseen itsensä yksinomaan puolustautujana ja amerikkalaiset uhkaajina. Samalla neuvostojohdossa kuitenkin oli myös vilpitöntä pelkoa, että amerikkalaiset hyökkäisivät maahan kuten Hitler aikoinaan.
Ryssland skiljer sig också på ett annat sätt från Sovjet. Det är klart att Sovjetunionen, precis som Ryssland i dag, tendentiöst utnyttjade minnen från andra världskriget genom att bortförklara sin jättestora armé som enbart försvarsorienterad och jänkarna som hotfulla angripare. Samtidigt var dock sovjetledarna uppriktigt rädda för att amerikanerna skulle invadera landet i Hitlerstil.
Ronald Reaganin uho perustui pitkälti siihen käsitykseen, että Neuvostoliitto oli hyökkäyskannalla ja sille piti näyttää kovaa naamaa. Kun hänelle sitten valkeni, että neuvostoliittolaiset tosissaan pelkäsivät USA:n iskua ja että tämä tilanne saattoi johtaa vahingossa ydinsotaan, hän siirtyi sovinnollisemmalle ja liennyttävämmälle kannalle. Neuvostoliitto ei ilmeisesti aikonut käyttää aseitaan ensi-iskuun, ja ne olivat sillä ennen muuta pelotteena. Brežnev lupasikin 1980-luvun alussa, että Neuvostoliitto ei aloittaisi ydinsotaa - ja saikin tällä hankittua huimasti kansainvälistä goodwilliä.
Ronald Reagans hotfulla attityd till Sovjet var baserad på uppfattningen att ryssarna var på offensiven och att det gällde att inta en oförsonlig attityd mot dem. När det gick upp för honom att sovjetledarna trodde att amerikanerna ville invadera, övergick han till en fredligare och försonligare inställning. Sovjetunionen ville tydligen inte använda sina vapen till ett första anfall, utan endast som avskräckning. Brezjnev lovade faktiskt i början av åttiotalet att Sovjet aldrig skulle inleda ett kärnvapenkrig - något han tjänade en massa goodwill på.
Sitä vastoin Putinin Venäjä on tehnyt yksiselitteisen selväksi, että se on valmis käyttämään ydinpommia ensimmäisenä. Venäjän konventionaalinen asevoima on nimittäin niin huonossa kunnossa - rauta on niin ruosteessa - että verraten heikollakin vastustajalla on mahdollisuuksia torjuntavoittoon, jos Venäjä hyökkää sen alueelle. Valitettavasti tämä ei ole sen vastustajan kannalta mitenkään yksiselitteisesti hyvä juttu.
Däremot har Putins Ryssland gjort det entydigt och klart, att det är villigt att anfalla med kärnvapen. Rysslands konventionella vapenstyrka är nämligen så föråldrat - järnet så rostat så att säga - att även en relativt svag motståndare har chanser att vinna avvärjningsseger, om Ryssland invaderar. Dessvärre är detta inte entydigt positivt vad gäller motståndaren.
Hyvässä kunnossa oleva ja monipuolinen konventionaalisten aseiden valikoima tarkoittaa, että aseistusta voi säätää tarpeen mukaan ja että voimaa ei tarvitse käyttää yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Venäjällä tällaista säätövaraa ei ole, vaan se joutuu jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa yhteenottoa turvautumaan ydinaseisiin.
Har den invaderande armén tillgång till ett mångsidigt urval konventionella vapen i gott skick innebär detta att vapenutrustningen går att finjusteras efter behov och att styrka inte behöver tillämpas utöver det nödvändiga. Ryssland har inte sådant svängrum, utan ryssarna kommer vid ett relativt tidigt skede i en konflikt att se sig föranledda att gripa till kärnvapen.
Ajatellaanpa sitä päivää "kun se kerran tulee" eli Venäjä hyökkää Suomeen. Armeijamme puolustaa tietysti isänmaata hyökkääjää vastaan ja saavuttaa merkittäviä voittoja, koska vastapuolella suuri osa sotilaista on haluttomia ja motivoitumattomia, tietoisia asiansa vääryydestä, ja aseetkin ovat mitä ovat. Mutta koska vastapuolella on Venäjä, jolle suurvalta-asema on samanlainen arvovaltakysymys kuin peniksenpituuskisojen voittaminen ja oman heterouden todistaminen, Venäjä turvautuu ydinaseisiin Suomea vastaan.
Låt oss nu reflektera över den länge förväntade dag då Ryssland invaderar Finland. Vår armé kommer givetvis att försvara fosterlandet mot angriparen och vinna segrar, eftersom en stor del av soldaterna på motståndarsidan är ovilliga och saknar motivering - förmodligen även medvetna om att kämpa för fel sak - och vapnen är vad de är. Men för Ryssland är stormaktsställningen en prestigefråga, ungefär som att vinna i penislängd och att bevisa hur heterosexuell man är, och sålunda kommer Ryssland att spränga sin väg ur pattställningen med kärnvapen.
Kyseeseen tulevat tällöin todennäköisimmin taktiset ydinaseet, joiden kohteena on ennen kaikkea Suomen armeija. Niiden aiheuttama akuutti tuho pysyy rajallisena, mutta on selvää että runsaasti siviilejä kuolee niin itse ydinräjähdyksiin kuin ydinlaskeumankin uhreina.
Då blir det mest sannolikt taktiska kärnvapen riktade främst mot Finlands armé. Den akuta förstörelsen blir begränsad, men det är klart att stora skaror civila ska dö, antingen i kärnexplosionerna eller av nedfallet.
Tämänkin jälkeen Suomi tietenkin pitää ottaa jollain tavoin haltuun ja miehitykseen. Venäjä ei tietenkään välitä paljon paskaakaan omien kansalaistensakaan hengestä noin yleensä, mutta omien sotilaidensa sijasta se lähettää raunioita ryöstämään ja säteilymyrkytystä saamaan mieluummin kaikenlaisia bassibasuukkeja kuin oikeita sotilaita.
Finland bör naturligtvis på något sätt förvaltas och ockuperas. Ryssland ger givetvis skit i sina egna medborgares liv för att inte tala om andra länders, men i stället för att skicka ut sina egna soldater kommer det att överlämna det åt allehanda basjibosuker att plundra ruinerna och dö av strålningsförgiftning.
Tästähän on näkynyt esimakua jo Venäjän aiemmissa sotaseikkailuissa, joissa on turvauduttu milloin "kasakoihin" (tosiasiassa järjestäytyneitä rikollisia), milloin moottoripyöräjengiläisiin. Suomessa voidaan tietysti käyttää hyväksi paikallisia äärioikeistolaisia rikollisjengiläisiä.
På ett liknande sätt har Ryssland i sina tidigare krigsäventyr utnyttjat "kosacker" (som i praktiken är organiserade kriminella) och mc-gäng. I Finland går det givetvis fint att anlita lokala högerextrema ligister.
Eräs sellainen esittelikin hiljattain uutta asetakkiaan ja siihen kiinnittämiään merkkejä Facebookissa. Kyseessä on täysin suomalaisniminen sälli, jonka profiili oli täynnä islamvastaisuuspropagandaa. Takissa on Suomen lisäksi Venäjän lippu, joten tämä kaveri tuntuu olevan sitä porukkaa, jolle Venäjän kumarteleminen on isänmaallisuuden korkein muoto. Venäjällä on siis jo Suomessa sotilaansa, ja he puhuvat suomea äidinkielenään.
En sådan ligist skröt faktiskt nyligen med sin nya vapenrock och de tygmärken han dekorerat den med. Killen hade ett rent finskt namn och hans profil var fullspäckad med hatpropaganda mot muslimer. Förutom Finlands flagga pryddes rocken även med den ryska, så man kan väl sluta sig till att killen här uppfattade det som renaste fosterländskhet att buga och bocka för Ryssland. Kreml har alltså redan sina soldater stationerade i Finland, med finska som modersmål.
Silloin kun olen uskaltautunut puhumaan mahdollisuudesta, että Venäjä voisi käyttää ydinpommia tavanomaisilla aseilla käytävän sodan ratkaisemiseksi edukseen, olen yleensä törmännyt ahdistuneeseen torjuntaan, jonka pääperusteena on ollut, että mikään maa - edes Venäjä - ei voi ottaa sellaista paariaksi joutumisen riskiä, joka ydinaseen ensikäyttöön liittyisi. Tämä on tietenkin hölynpölyä.
När jag vågat ta upp den möjligheten att Ryssland kunde använda en atombomb för att segra i ett krig som dittills förts med konventionella vapen, har detta vanligen beklämt avvisats med hänvisning till den internationella pariasställning som detta skulle innebära för Ryssland. Men det här är givetvis tomt svammel.
Venäjä on jo nyt niin monella tapaa tehnyt itsensä kansainväliseksi paariaksi, että on vaikea kuvitella sen arvostuksen tuosta yhtään voivan laskea. Toisaalta maan profiloituminen ydinasevallaksi, joka myös käyttää atomiräjähteitään, antaisi sille vahvan pelotteen koko muuta maailmaa vastaan. Niin vaarallinen hullu saa muut maat välittömästi suomettumaan.
Ryssland har redan nu på så många sätt gjort sig till en internationell paria, att det är svårt att ens tänka sig att det kunde vara ännu mera föraktat. Å andra sidan skulle det kunna göra sig överlägset hela världen genom att profilera sig som en atommakt beredd att använda sina bomber. En sådan farlig galning skulle kunna övertala hela världen till att finlandisera sig.
Reagan itse asiassa sai juuri sillä tavalla Neuvostoliiton nujerrettua, että julisti olevansa valmis tekemään ensi-iskun Pahan valtakunnaksi nimittämäänsä maata vastaan ja pommittamaan sen aluetta strategisilla ydinaseilla. Neuvostojohtajat reagoivat tilanteeseen suunnilleen ajattelemalla näin: tuo tyyppihän on seinähullu, nyt pitää olla todella varovainen ettei se saa tekosyytä käristää meitä grillilihaksi. Putin on ilmeisesti ottanut oppia Reaganista, kun uhoaa olevansa valmis ensi-iskuun.
Det var faktiskt precis så Reagan kunde få bukt med Sovjet: han förklarade att han var beredd till ett första slag mot "ondskans rike" med strategiska kärnvapen. Vad var sovjetledarnas reaktion? De tänkte ungefär så här: gubben där är ju spritt galen, nu måste man akta sig för att trampa honom på tårna så att han inte får ett enda svepskäl att göra grillkött av oss. Uppenbarligen lärde sig Putin ett och annat av Reagan, och nu imiterar han lärofadern genom att betona hur villig han är till ett förebyggande angrepp med atombomber.
Putinin sanoma Yhdysvalloille on: hei, älkää viitsikö, ette te oikeasti halua ottaa maailmanlaajuisessa ydinsodassa kuolemisen riskiä jonkin Tallinnan takia. Pelkkä bluffi ei kuitenkaan enää saa tästä viestistä uskottavaa. Tarvitaan enemmän. Esimerkiksi juuri taktisen ydinaseen käyttö sopivan vaaratonta vihollista vastaan. Suomi olisi sellainen sopivan vaaraton vihollinen. Emme ole Naton jäseniä, joten ydinpommittamalla meitä Venäjä ei vaarantaisi yhtään mitään.
Vad Putin vill säga till Förenta Staterna är: ids inte, ni vill verkligen inte ta risken att dö i ett världsomfattande kärnvapenkrig för Tallinns skull. Ren bluff gör detta budskap dock inte längre trovärdigt. Det behövs någonting mera, som t ex ett taktiskt kärnvapenangrepp mot en lämpligt ofarlig fiende, som Finland. Vi är inte Natomedlemmar, vilket betyder att Ryssland inte skulle ta några risker alls genom att kärnvapenbomba oss.
Venäjän trollit Suomessa eivät todellakaan edes yritä kiistää tätä. Päin vastoin, ilmeisesti jonkinlaisina vasemmistolaisina pasifisteina itsensä näkevät trolliarmeijan sotilaat tuntuvat saavan jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää ajatuksesta, että Venäjä rankaisisi Suomea iskemällä tänne ydinräjähteillä, jos yrittäisimme liittyä Natoon. Siinä missä 80-luvun pasifismin taustalla oli aito huoli ydinsodan uhasta, nykypäivän trolliarmeijalle Venäjän ydinaseet ovat jonkinlainen oikeuden miekka.
De ryskstyrda trollen i Finland försöker inte ens förneka detta. Tvärtom: soldaterna i trollarmén, även om de troligen ser sig som vänstersinnade pacifister, förefaller få någon sorts pervers njutning av tanken att Ryssland skulle straffa Finland med atombomber om vi sökte medlemskap i Nato. Medan åttiotalspacifismen berodde på genuin oro över det överhängande atomkrigshotet, tycks vår nuvarande trollarmé se Rysslands kärnvapen som ett rättvisans svärd.
Tiedostavatko nämä räikköräähkät, että heidänkin henkensä on siinä katkolla, jos Venäjä pudottaa pienenkin atomijytkyn Suomen rajojen sisäpuolelle? Vaikea sanoa. Äärimmäisessä hädässä ihmisen on toki mahdollista päätyä sellaiseen mielentilaan, jossa ajatus omasta kuolemasta ydinsodassa tuntuu vähäpätöiseltä sen rinnalla, että omat vihollisetkin joutuisivat radioaktiiviseen maailmanpaloon roihuamaan. Mutta ovatko Venäjän trollit äärimmäisessä hädässä? Tuskin. Se tässä on merkillisintä.
Är dessa landsförrädare alls medvetna om att även deras liv svävar i fara om Ryssland spränger en atombomb - hur liten och taktisk som helst - innanför Finlands gränser? Svårt att säga. I en akut och extrem nödsituation kan människan strunta i sitt eget liv om hon bara kan vara säker på att även hennes egna ovänner ska brinna ihjäl av samma radioaktiva världsbrand. Men befinner sig de ryskstyrda trollen i en sådan nödsituation? Knappast. Det är det konstigaste med det hela.
Jag kunde utvidga min kritik av Fredskämparna med slutklämmen att det inte finns något östblock längre. Det borde vara självklart, men det förefaller att våra s k fredsaktivister och samhällskritiker glömmer det när de svamlar om hur viktigt det är med avspänning mellan "öst och väst".
Venäjä ei kuitenkaan ole kylmän sodan aikainen "itä". Silloin ennen vanhaan Neuvostoliitto edusti yhtä haaraa Ranskan vallankumouksen jälkeen kehittyneestä demokratian perinteestä. Siellä, missä kommunistipuolueet olivat päässeet yksinvaltaan, tämä haara oli jämähtänyt ensin vallankumouksellisen terrorin vaiheeseen, sitten mureni hiljakseen kun terrori oli ohi mutta uudistumaankaan ei kyetty.
Ryssland är dock inte "öst" i den bemärkelsen som ordet användes under kalla kriget. Förr i världen representerade Sovjet en gren av den demokratiska tradition som utvecklade sig från franska revolutionen. Där kommunistiska partier tillkämpade sig diktatorisk makt, stagnerade denna gren i den revolutionära terrorns skede för att sedan i all stillhet murkna bort när terrorn var förbi men någon återupplivning och förnyelse inte heller blev av.
Se, että vasemmistolaiset puhuivat liennytyksen välttämättömyydestä tämän "idän" kanssa, ei välttämättä johtunut mistään erityisestä sympatiasta kommunismia kohtaan, vaan pikemminkin juuri siitä, että "länsi" ja "itä" pohjimmiltaan olivat saman demokraattisen tradition eri haaroja, joiden ei kuulunut olla riidoissa ja joiden välille olisi saatava sovinto - eräänlainen kansainvälispoliittinen konsensus, vastine Suomen sisäpoliittiselle. En nyt ota kantaa siihen, miten paljon tässä näkemyksessä oli käytännön järkeä. Silloisessa maailmassa se näytti varmasti ainakin teoreettisesti järkevältä.
Att vänstermänniskor lade vikt vid avspänningen mellan väst- och östblocket berodde inte så mycket på kommunistiska sympatier utan snarare på känslan att "väst" och "öst" sist och slutligen var grenar av samma demokratiska tradition som inte borde ha legat i strid och som det var naturligare att stifta fred emellan - en sorts internationell politisk konsensus, som motsvarighet till Finlands inrikespolitiska. Jag tar ingen ställning till hur mycket det låg praktiskt förnuft i den här uppfattningen. I den värld vi då levde i kändes den säkert åtminstone teoretiskt vettig.
Neuvostoliitto yritti myös ainakin retorisen tekopyhyyden tasolla edustaa sitä radikaalin demokratian perinnettä. En nyt yritäkään väittää, ettei Neuvostoliitto olisi ollut kyyninen diktatuuri, joka käytännön politiikassaan pilkallisesti rikkoi aivan alkeistason moraalisia perussääntöjä: hyvä esimerkki tästä on, että KGB painatti arabiankielisiä käännöksiä "Siionin viisaiden pöytäkirjoista" vahvistaakseen Israelin-vastaisuutta ja antisemitismiä islamilaisessa maailmassa. Vaikka siellä on oma juutalaisvastaisuuden perinteensä (ja vaikka muslimeilla tietysti on asialliset syytkin paheksua Israelin politiikkaa), se ei varmasti olisi yhtä vahva kuin nyt, jos Moskova ei olisi tapansa mukaan kylvänyt myrkkyään ja valheitaan muslimien keskuuteen.
Sovjetunionen försökte också, åtminstone på den retoriska skenhelighetsnivån, uppträda som representant för denna radikalt demokratiska tradition. Härvid vill jag ingalunda ifrågasätta det faktum att Sovjet var en cynisk diktatur som i sin praktiska politik gav fan i elementära moraliska grundregler: ett gott exempel var att KGB lät trycka arabiska översättningar av "Sions vises protokoll" för att förstärka Israelfientlighet och antisemitism i muslimvärlden. Visst har islam sin egen tradition av judefientlighet (och visst har muslimer sakliga skäl för att ogilla Israels politik), men antisemitismen i de muslimska länderna skulle alldeles säkert inte vara så stark som den är om Sovjet inte hade gjort vad det brukade, dvs sått sitt gift och spritt sina lögner bland muslimer.
Kuitenkin kommunismiin kuului jonkinasteinen nojautuminen 1800-luvun demokraattisiin vallankumousperinteisiin. Neuvostoliitossa ja kommunistimaissa julkaistiin ja luetettiin esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita ja annettiin samalla ymmärtää, että Neuvostoliitto oli niiden ihmiskunnan vapaushaaveiden täyttymys, joita nämä klassikot omalta osaltaan olivat elätelleet ja sanoiksi pukeneet. Neuvostokirjallisuudelle 1800-luvun klassinen realismi oli tunnetusti merkittävä virallisesti hyväksytty esikuva.
Ändå handlade kommunism i viss mån om 1800-talets demokratisk-revolutionära traditioner. I Sovjet och i de övriga kommunistiska länderna trycktes världslitteraturens klassiker i stora upplagor, och i skolorna lästes de också. Det var meningen att Sovjetunionen utgjorde uppfyllelsen av de allmänmänskliga frihetsdrömmar som dessa klassiker hade hyst och klätt i ord. För sovjetisk litteratur var den klassiska artonhundratalsrealismen som bekant en viktig, officiellt accepterad förebild.
Tämä oli tietysti tekopyhyyttä. Mutta tekopyhyys on yksi ihmisyyden aliarvostettuja piirteitä, ja itse olen vanhemmiten oppinut näkemään siinä hyviäkin puolia. Tätä kuvaisin seuraavalla yksinkertaisella vertauskuvalla. Meillä on kaksi diktaattoria. Toinen diktaattori teloittaa armotta kaikki, koska häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin hänen oma, hyvin ahdas ja joustamaton käsityksensä maan edusta; toinen diktaattori haluaa esiintyä reiluna ja oikeudenmukaisena kansanjohtajana ja joka on vastaanottavainen ulkomailta tulevalle kritiikille. Kumman vankilaan mieluummin päätyisitte?
Det här var givetvis skenhelighet. Men skenheligheten är en av de mest underskattade mänskliga egenskaperna, och på mina äldre dagar har jag lärt mig se den i mera fördelaktig dager än som ung idealist. Reflektera en stund över den här enkla metaforen. Vi har två diktatorer. En av dem avrättar obarmhärtigt alla, eftersom han inte intresserar sig för annat än landets bästa så som han ur sitt eget snäva perspektiv ser det; den andre vill framstå som en rättvis ledare och är mottaglig för utländsk kritik. Vilken diktators fängelse skulle ni hellre hamna i?
Jälkimmäinen diktaattori on tietenkin tekopyhä, koska hänenkin diktatuurinsa on nimenomaan diktatuuri - epäoikeudenmukainen ja ahdistava valta, jonka alaisuudessa surmataan viattomia ilman oikeudenkäyntiä. Mutta sille poliittiselle vangille, jonka diktaattori tekopyhän reiluusshown nimissä armahtaa, säästynyt nirri ei ole yhtään sen vähemmän arvokas sen takia, että se on säästynyt tekopyhyyden vuoksi.
Den sistnämnde diktatorn är givetvis skenhelig, ty hans diktatur är också en diktatur, alltså en orättvis förtryckarstat, där det avrättas oskyldiga människor utan rättegång. Men för den politiske fånge som diktatorn benådar för att hyckla rättvisa är den kära livhanken inte mindre kär därför att det är skenheligheten som räddar den.
Ensimmäinen diktaattori on Putin. Toinen diktaattori tarkoittaa käytännössä kaikkia Neuvostoliiton diktaattoreita Stalinin jälkeen, Hruštšovista Gorbatšoviin.
Den förstnämnde diktatorn är Putin. Den andre liknar praktiskt taget alla diktatorer som styrt Sovjet efter Stalin, från Chrusjtjov till Gorbatjov.
Neuvostoliitto joutui olemaan tekopyhä, koska sen imperiumi - "itäblokki" - perustui vain osittain armottomaan pakottamiseen: varsinkin blokin kolmannen maailman ulkojäsenille piti kepin ohessa tai sijasta merkittävässä määrin tarjota porkkanaa. Tunnettua on, että Neuvostoliitto tuki esimerkiksi Kuubaa taloudellisesti ostamalla sen sokeria suolaiseen hintaan. Kun tämän touhun mielekkyys kyseenalaistettiin, sekä Kuuba että Neuvostoliitto vastasivat, että tässä on kyse vain oikeudenmukaisesta, riistottomasta kauppasuhteesta kehittyneen maan (Neuvostoliitto) ja kehitysmaan (Kuuba) välillä, mutta te siellä imperialistisessa kapitalistilännessä ette tietenkään ymmärrä mitään oikeudenmukaisuudesta ja pidätte riistoa normaalina.
Sovjetunionen nödgades hyckla, eftersom dess imperium - "östblocket" - bara delvis var baserat på obarmhärtigt tvång: det var särskilt de externa tredjevärldenmedlemmarna i blocket som det var viktigt att locka till fållan med moroten i stället för, eller vid sidan om, att hötta med käppen. Det är välkänt att Sovjet t ex stödde Kuba genom att betala ett saltat pris för kubanskt socker. När det uttrycktes tvivel på det ekonomiskt hållbara med dylikt, svarade både Kuba och Sovjet att det här bara var rättvis handel mellan ett välutvecklat (Sovjet) och ett underutvecklat (Kuba) land och att det bara var kapitalistiska imperialister i Väst som inte kunde begripa detta, eftersom de nu en gång såg det som normal handel att utnyttja och exploatera fattiga länder.
Tämän tekopyhyyden taustalla oli tietenkin se, että Neuvostoliittokin ymmärsi tarvitsevansa liittolaisia johonkin - että se noin yleisesti ottaen tarvitsi muuta maailmaa ja että sen ainakin tilanteen niin vaatiessa piti yrittää näyttää ystävälliseltä ja hyvältä yhteistyökumppanilta. Toisin sanoen se oli myös jossain määrin halukas antamaan muulle maailmalle periksi, vaikkapa toisinajattelija-asiassa. Aleksandr Solženitsyniä ei esimerkiksi teloitettu, vaan hänet karkotettiin länteen.
Det som låg bakom detta hyckleri var att även Sovjetunionen insåg att det behövde allierade - att det sådär i allmänhet behövde resten av världen till något och att det ibland var klokt att kunna framstå som en vänlig, samarbetsvillig partner. Därför var sovjetledarna även i viss mån beredda att göra eftergifter, t ex i hur oliktänkare bemöttes: Aleksandr Solzjenitsyn mördades inte, han utvisades till Väst.
Nykyistä Venäjää erottaa Neuvostoliitosta se, että se ei vaivaudu olemaan edes tekopyhä. Se on aivan avoimesti imperialistinen eikä sitä kiinnosta tasan mikään muu kuin uusien alueiden valloittaminen Venäjälle ja naapurimaiden poliittisen elämän myrkyttäminen. Eikä se ole vastaanottavainen lännen moraaliselle arvostelulle edes siinä määrin kuin Neuvostoliitto oli, vaan näkee kaikenlaisen arvostelun imperialismina ja sisäisiin asioihinsa sekaantumisena. Toisinajattelijoita murhataan kyynisesti - toki erilaisia rikollisia välikäsiä hyödyntäen.
Det nuvarande Ryssland skiljer sig från Sovjet genom att inte ens hyckla. I stället är det ett öppet och fräckt imperialistiskt land som bara intresserar sig för att erövra nya områden och förgifta det politiska livet i grannländerna. Och det är inte ens lika mottagligt för moralisk kritik västerifrån som Sovjet brukade vara, utan uppfattar all kritik som imperialism och inblandning. Oliktänkare mördas cyniskt - dock genom att utnyttja kriminella mellanhänder.
Putinin hallinnon aatteellinen puoli on joustava yhdistelmä neuvostoisänmaallisuutta (joka ei ole sama asia kuin kommunismi, vaan perustuu lähinnä "Suuren isänmaallisen sodan" ihannointiin), tsarismia ja etnistä venäläistä nationalismia. Neuvostoisänmaallisuudella luodaan pelkoa lännen uhasta ja esitetään Venäjän sotatoimet puolustuksellisina, tsarismin perinteitä edustaa ennen muuta lännen äärioikeiston tukeminen, ja etnisellä venäläisellä nationalismilla luodaan lojaalisuutta valtiolle.
Den ideologiska putinismen är ett flexibelt sammelsurium sovjetisk fosterländskhet (som inte är samma sak som kommunismen, utan främst består i att idealisera "Stora fosterländska kriget"), tsarism och etnisk rysk nationalism. Genom sovjetisk patriotism rättfärdigas Rysslands krigshandlingar t ex i Ukraina, medan Väst utmålas som hot. Stödet till extremhögern i Väst står i sammanhang med tsaristiska traditioner. Etnisk rysk nationalism skapar lojalitet mot ryska staten.
Kannattaa huomata, että nämä aatteet eivät sovellu kovin hyvin vierasmaalaisten liittolaisten houkuttelemiseen, kuten kommunismi aikoinaan. Kyse on ennen muuta venäläisen imperialistisen revansismin ja aggression oikeuttamisesta omalle kansalle.
Det är värt att uppmärksamma, att de här idéerna inte duger till att locka allierade från utlandet, som kommunismen på sin tid. Det handlar framom allt om att rättfärdiga rysk imperialistisk revanchism och aggression för det egna folket.
Venäjä eroaa toisellakin ratkaisevalla tavalla Neuvostoliitosta. On selvää, että Neuvostoliitto, aivan kuten Venäjä nykyään, käytti tarkoitushakuisesti hyväkseen toisen maailmansodan muistoja esittääkseen itsensä yksinomaan puolustautujana ja amerikkalaiset uhkaajina. Samalla neuvostojohdossa kuitenkin oli myös vilpitöntä pelkoa, että amerikkalaiset hyökkäisivät maahan kuten Hitler aikoinaan.
Ryssland skiljer sig också på ett annat sätt från Sovjet. Det är klart att Sovjetunionen, precis som Ryssland i dag, tendentiöst utnyttjade minnen från andra världskriget genom att bortförklara sin jättestora armé som enbart försvarsorienterad och jänkarna som hotfulla angripare. Samtidigt var dock sovjetledarna uppriktigt rädda för att amerikanerna skulle invadera landet i Hitlerstil.
Ronald Reaganin uho perustui pitkälti siihen käsitykseen, että Neuvostoliitto oli hyökkäyskannalla ja sille piti näyttää kovaa naamaa. Kun hänelle sitten valkeni, että neuvostoliittolaiset tosissaan pelkäsivät USA:n iskua ja että tämä tilanne saattoi johtaa vahingossa ydinsotaan, hän siirtyi sovinnollisemmalle ja liennyttävämmälle kannalle. Neuvostoliitto ei ilmeisesti aikonut käyttää aseitaan ensi-iskuun, ja ne olivat sillä ennen muuta pelotteena. Brežnev lupasikin 1980-luvun alussa, että Neuvostoliitto ei aloittaisi ydinsotaa - ja saikin tällä hankittua huimasti kansainvälistä goodwilliä.
Ronald Reagans hotfulla attityd till Sovjet var baserad på uppfattningen att ryssarna var på offensiven och att det gällde att inta en oförsonlig attityd mot dem. När det gick upp för honom att sovjetledarna trodde att amerikanerna ville invadera, övergick han till en fredligare och försonligare inställning. Sovjetunionen ville tydligen inte använda sina vapen till ett första anfall, utan endast som avskräckning. Brezjnev lovade faktiskt i början av åttiotalet att Sovjet aldrig skulle inleda ett kärnvapenkrig - något han tjänade en massa goodwill på.
Sitä vastoin Putinin Venäjä on tehnyt yksiselitteisen selväksi, että se on valmis käyttämään ydinpommia ensimmäisenä. Venäjän konventionaalinen asevoima on nimittäin niin huonossa kunnossa - rauta on niin ruosteessa - että verraten heikollakin vastustajalla on mahdollisuuksia torjuntavoittoon, jos Venäjä hyökkää sen alueelle. Valitettavasti tämä ei ole sen vastustajan kannalta mitenkään yksiselitteisesti hyvä juttu.
Däremot har Putins Ryssland gjort det entydigt och klart, att det är villigt att anfalla med kärnvapen. Rysslands konventionella vapenstyrka är nämligen så föråldrat - järnet så rostat så att säga - att även en relativt svag motståndare har chanser att vinna avvärjningsseger, om Ryssland invaderar. Dessvärre är detta inte entydigt positivt vad gäller motståndaren.
Hyvässä kunnossa oleva ja monipuolinen konventionaalisten aseiden valikoima tarkoittaa, että aseistusta voi säätää tarpeen mukaan ja että voimaa ei tarvitse käyttää yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Venäjällä tällaista säätövaraa ei ole, vaan se joutuu jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa yhteenottoa turvautumaan ydinaseisiin.
Har den invaderande armén tillgång till ett mångsidigt urval konventionella vapen i gott skick innebär detta att vapenutrustningen går att finjusteras efter behov och att styrka inte behöver tillämpas utöver det nödvändiga. Ryssland har inte sådant svängrum, utan ryssarna kommer vid ett relativt tidigt skede i en konflikt att se sig föranledda att gripa till kärnvapen.
Ajatellaanpa sitä päivää "kun se kerran tulee" eli Venäjä hyökkää Suomeen. Armeijamme puolustaa tietysti isänmaata hyökkääjää vastaan ja saavuttaa merkittäviä voittoja, koska vastapuolella suuri osa sotilaista on haluttomia ja motivoitumattomia, tietoisia asiansa vääryydestä, ja aseetkin ovat mitä ovat. Mutta koska vastapuolella on Venäjä, jolle suurvalta-asema on samanlainen arvovaltakysymys kuin peniksenpituuskisojen voittaminen ja oman heterouden todistaminen, Venäjä turvautuu ydinaseisiin Suomea vastaan.
Låt oss nu reflektera över den länge förväntade dag då Ryssland invaderar Finland. Vår armé kommer givetvis att försvara fosterlandet mot angriparen och vinna segrar, eftersom en stor del av soldaterna på motståndarsidan är ovilliga och saknar motivering - förmodligen även medvetna om att kämpa för fel sak - och vapnen är vad de är. Men för Ryssland är stormaktsställningen en prestigefråga, ungefär som att vinna i penislängd och att bevisa hur heterosexuell man är, och sålunda kommer Ryssland att spränga sin väg ur pattställningen med kärnvapen.
Kyseeseen tulevat tällöin todennäköisimmin taktiset ydinaseet, joiden kohteena on ennen kaikkea Suomen armeija. Niiden aiheuttama akuutti tuho pysyy rajallisena, mutta on selvää että runsaasti siviilejä kuolee niin itse ydinräjähdyksiin kuin ydinlaskeumankin uhreina.
Då blir det mest sannolikt taktiska kärnvapen riktade främst mot Finlands armé. Den akuta förstörelsen blir begränsad, men det är klart att stora skaror civila ska dö, antingen i kärnexplosionerna eller av nedfallet.
Tämänkin jälkeen Suomi tietenkin pitää ottaa jollain tavoin haltuun ja miehitykseen. Venäjä ei tietenkään välitä paljon paskaakaan omien kansalaistensakaan hengestä noin yleensä, mutta omien sotilaidensa sijasta se lähettää raunioita ryöstämään ja säteilymyrkytystä saamaan mieluummin kaikenlaisia bassibasuukkeja kuin oikeita sotilaita.
Finland bör naturligtvis på något sätt förvaltas och ockuperas. Ryssland ger givetvis skit i sina egna medborgares liv för att inte tala om andra länders, men i stället för att skicka ut sina egna soldater kommer det att överlämna det åt allehanda basjibosuker att plundra ruinerna och dö av strålningsförgiftning.
Tästähän on näkynyt esimakua jo Venäjän aiemmissa sotaseikkailuissa, joissa on turvauduttu milloin "kasakoihin" (tosiasiassa järjestäytyneitä rikollisia), milloin moottoripyöräjengiläisiin. Suomessa voidaan tietysti käyttää hyväksi paikallisia äärioikeistolaisia rikollisjengiläisiä.
På ett liknande sätt har Ryssland i sina tidigare krigsäventyr utnyttjat "kosacker" (som i praktiken är organiserade kriminella) och mc-gäng. I Finland går det givetvis fint att anlita lokala högerextrema ligister.
Eräs sellainen esittelikin hiljattain uutta asetakkiaan ja siihen kiinnittämiään merkkejä Facebookissa. Kyseessä on täysin suomalaisniminen sälli, jonka profiili oli täynnä islamvastaisuuspropagandaa. Takissa on Suomen lisäksi Venäjän lippu, joten tämä kaveri tuntuu olevan sitä porukkaa, jolle Venäjän kumarteleminen on isänmaallisuuden korkein muoto. Venäjällä on siis jo Suomessa sotilaansa, ja he puhuvat suomea äidinkielenään.
En sådan ligist skröt faktiskt nyligen med sin nya vapenrock och de tygmärken han dekorerat den med. Killen hade ett rent finskt namn och hans profil var fullspäckad med hatpropaganda mot muslimer. Förutom Finlands flagga pryddes rocken även med den ryska, så man kan väl sluta sig till att killen här uppfattade det som renaste fosterländskhet att buga och bocka för Ryssland. Kreml har alltså redan sina soldater stationerade i Finland, med finska som modersmål.
 |
| Suomalainen väkivaltaurho ilmoittautuu Venäjän tukijoukkoihin. En finsk våldsverkare anmäler sig till Rysslands stödtrupper. |
Silloin kun olen uskaltautunut puhumaan mahdollisuudesta, että Venäjä voisi käyttää ydinpommia tavanomaisilla aseilla käytävän sodan ratkaisemiseksi edukseen, olen yleensä törmännyt ahdistuneeseen torjuntaan, jonka pääperusteena on ollut, että mikään maa - edes Venäjä - ei voi ottaa sellaista paariaksi joutumisen riskiä, joka ydinaseen ensikäyttöön liittyisi. Tämä on tietenkin hölynpölyä.
När jag vågat ta upp den möjligheten att Ryssland kunde använda en atombomb för att segra i ett krig som dittills förts med konventionella vapen, har detta vanligen beklämt avvisats med hänvisning till den internationella pariasställning som detta skulle innebära för Ryssland. Men det här är givetvis tomt svammel.
Venäjä on jo nyt niin monella tapaa tehnyt itsensä kansainväliseksi paariaksi, että on vaikea kuvitella sen arvostuksen tuosta yhtään voivan laskea. Toisaalta maan profiloituminen ydinasevallaksi, joka myös käyttää atomiräjähteitään, antaisi sille vahvan pelotteen koko muuta maailmaa vastaan. Niin vaarallinen hullu saa muut maat välittömästi suomettumaan.
Ryssland har redan nu på så många sätt gjort sig till en internationell paria, att det är svårt att ens tänka sig att det kunde vara ännu mera föraktat. Å andra sidan skulle det kunna göra sig överlägset hela världen genom att profilera sig som en atommakt beredd att använda sina bomber. En sådan farlig galning skulle kunna övertala hela världen till att finlandisera sig.
Reagan itse asiassa sai juuri sillä tavalla Neuvostoliiton nujerrettua, että julisti olevansa valmis tekemään ensi-iskun Pahan valtakunnaksi nimittämäänsä maata vastaan ja pommittamaan sen aluetta strategisilla ydinaseilla. Neuvostojohtajat reagoivat tilanteeseen suunnilleen ajattelemalla näin: tuo tyyppihän on seinähullu, nyt pitää olla todella varovainen ettei se saa tekosyytä käristää meitä grillilihaksi. Putin on ilmeisesti ottanut oppia Reaganista, kun uhoaa olevansa valmis ensi-iskuun.
Det var faktiskt precis så Reagan kunde få bukt med Sovjet: han förklarade att han var beredd till ett första slag mot "ondskans rike" med strategiska kärnvapen. Vad var sovjetledarnas reaktion? De tänkte ungefär så här: gubben där är ju spritt galen, nu måste man akta sig för att trampa honom på tårna så att han inte får ett enda svepskäl att göra grillkött av oss. Uppenbarligen lärde sig Putin ett och annat av Reagan, och nu imiterar han lärofadern genom att betona hur villig han är till ett förebyggande angrepp med atombomber.
Putinin sanoma Yhdysvalloille on: hei, älkää viitsikö, ette te oikeasti halua ottaa maailmanlaajuisessa ydinsodassa kuolemisen riskiä jonkin Tallinnan takia. Pelkkä bluffi ei kuitenkaan enää saa tästä viestistä uskottavaa. Tarvitaan enemmän. Esimerkiksi juuri taktisen ydinaseen käyttö sopivan vaaratonta vihollista vastaan. Suomi olisi sellainen sopivan vaaraton vihollinen. Emme ole Naton jäseniä, joten ydinpommittamalla meitä Venäjä ei vaarantaisi yhtään mitään.
Vad Putin vill säga till Förenta Staterna är: ids inte, ni vill verkligen inte ta risken att dö i ett världsomfattande kärnvapenkrig för Tallinns skull. Ren bluff gör detta budskap dock inte längre trovärdigt. Det behövs någonting mera, som t ex ett taktiskt kärnvapenangrepp mot en lämpligt ofarlig fiende, som Finland. Vi är inte Natomedlemmar, vilket betyder att Ryssland inte skulle ta några risker alls genom att kärnvapenbomba oss.
Venäjän trollit Suomessa eivät todellakaan edes yritä kiistää tätä. Päin vastoin, ilmeisesti jonkinlaisina vasemmistolaisina pasifisteina itsensä näkevät trolliarmeijan sotilaat tuntuvat saavan jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää ajatuksesta, että Venäjä rankaisisi Suomea iskemällä tänne ydinräjähteillä, jos yrittäisimme liittyä Natoon. Siinä missä 80-luvun pasifismin taustalla oli aito huoli ydinsodan uhasta, nykypäivän trolliarmeijalle Venäjän ydinaseet ovat jonkinlainen oikeuden miekka.
De ryskstyrda trollen i Finland försöker inte ens förneka detta. Tvärtom: soldaterna i trollarmén, även om de troligen ser sig som vänstersinnade pacifister, förefaller få någon sorts pervers njutning av tanken att Ryssland skulle straffa Finland med atombomber om vi sökte medlemskap i Nato. Medan åttiotalspacifismen berodde på genuin oro över det överhängande atomkrigshotet, tycks vår nuvarande trollarmé se Rysslands kärnvapen som ett rättvisans svärd.
Tiedostavatko nämä räikköräähkät, että heidänkin henkensä on siinä katkolla, jos Venäjä pudottaa pienenkin atomijytkyn Suomen rajojen sisäpuolelle? Vaikea sanoa. Äärimmäisessä hädässä ihmisen on toki mahdollista päätyä sellaiseen mielentilaan, jossa ajatus omasta kuolemasta ydinsodassa tuntuu vähäpätöiseltä sen rinnalla, että omat vihollisetkin joutuisivat radioaktiiviseen maailmanpaloon roihuamaan. Mutta ovatko Venäjän trollit äärimmäisessä hädässä? Tuskin. Se tässä on merkillisintä.
Är dessa landsförrädare alls medvetna om att även deras liv svävar i fara om Ryssland spränger en atombomb - hur liten och taktisk som helst - innanför Finlands gränser? Svårt att säga. I en akut och extrem nödsituation kan människan strunta i sitt eget liv om hon bara kan vara säker på att även hennes egna ovänner ska brinna ihjäl av samma radioaktiva världsbrand. Men befinner sig de ryskstyrda trollen i en sådan nödsituation? Knappast. Det är det konstigaste med det hela.
tiistai 18. lokakuuta 2016
Putinia haikaillaan pelastajaksi - Putin, räddaren i nöden
"Här i Finland börjar det gå för långt, hoppas att Putin äntligen kommer och räddar oss."
LUE MYÖS - LÄS OCKSÅ
Odinin soturit ovat Venäjän sotilaita - Odinsoldaterna kämpar för Ryssland
http://panuhog.blogspot.fi/2016/01/odinin-soturit-ovat-venajan-sotilaita.html
Väkivalta suunnataan kotimaisiin ohikulkijoihin - Våldet riktas mot förbipasserande etniska finländare
http://panuhog.blogspot.fi/2015/11/sielta-ne-tulevat-tappamaan-sinun.html
Marco de Wit vierailulla Donetskissa - Marco de Wit besöker Donetsk
http://panuhog.blogspot.fi/2016/08/komentoketju-kremlista-katurasisteihin.html
Virheellisiä käsityksiä Venäjästä - Vanföreställningar om Ryssland
http://panuhog.blogspot.fi/2015/10/harhakuvitelmia-venajasta.html
Suomalainen putinismi kokokuvassa (vain suomeksi) - Finsk putinism i helhetsbild (tyvärr bara på finska)
http://panuhog.blogspot.fi/2014/07/putinismin-koko-kuva_18.html
Vanha kirjoitus Venäjän suhteista äärioikeistoon (vain suomeksi) - En gammal drapa om hur det är Ryssland som står bakom finsk extremhöger (tyvärr bara på finska)
http://panuhog.blogspot.fi/2015/12/paivan-uutisten-johdosta_16.html
Kristilliset fundamentalistit terroristiuhkana (vain suomeksi) - Kristna fundamentalister som terroristisk hotbild (tyvärr bara på finska)
http://panuhog.blogspot.fi/2014/12/fundamentalistinen-terrorismivaara-osa-2.html
Lisää suomalaisesta putinismista - Mera om finsk putinism
http://panuhog.blogspot.fi/2016/04/puhutaanpa-taas-suomalaisesta.html
Venäjän trollien valheet - Om ryska propagandalögner
http://panuhog.blogspot.fi/2015/12/venajan-trollien-valheet.html
Jos toivoa ei ole - Om något hopp inte finns
http://panuhog.blogspot.fi/2016/02/arvokkaasta-kuolemasta-om-en-vardefull.html
lauantai 15. lokakuuta 2016
Ne eivät edes enää muuta teeskentele - Nu visar de det öppet
 |
| (Kuvalähde/Bildkälla: Punkinfinland.net) |
 |
| Kuvalähde/Bildkälla: Facebook |
Rajat kiinni -liikkeen mielenosoitus. Lapussa lukee: "Itäraja auki - Tervetuloa Putin - Putsaa Suomi".
Det är Folkrörelsen Stäng gränserna som demonstrerar här. Kravet lyder: "Öppna östgränsen - Välkommen Putin - Rensa Finland".
LUE MYÖS - LÄS OCKSÅ
Odinin soturit ovat Venäjän sotilaita - Odinsoldaterna kämpar för Ryssland
http://panuhog.blogspot.fi/2016/01/odinin-soturit-ovat-venajan-sotilaita.html
Väkivalta suunnataan kotimaisiin ohikulkijoihin - Våldet riktas mot förbipasserande etniska finländare
http://panuhog.blogspot.fi/2015/11/sielta-ne-tulevat-tappamaan-sinun.html
Marco de Wit vierailulla Donetskissa - Marco de Wit besöker Donetsk
http://panuhog.blogspot.fi/2016/08/komentoketju-kremlista-katurasisteihin.html
Virheellisiä käsityksiä Venäjästä - Vanföreställningar om Ryssland
http://panuhog.blogspot.fi/2015/10/harhakuvitelmia-venajasta.html
Suomalainen putinismi kokokuvassa (vain suomeksi) - Finsk putinism i helhetsbild (tyvärr bara på finska)
http://panuhog.blogspot.fi/2014/07/putinismin-koko-kuva_18.html
Vanha kirjoitus Venäjän suhteista äärioikeistoon (vain suomeksi) - En gammal drapa om hur det är Ryssland som står bakom finsk extremhöger (tyvärr bara på finska)
http://panuhog.blogspot.fi/2015/12/paivan-uutisten-johdosta_16.html
Kristilliset fundamentalistit terroristiuhkana (vain suomeksi) - Kristna fundamentalister som terroristisk hotbild (tyvärr bara på finska)
http://panuhog.blogspot.fi/2014/12/fundamentalistinen-terrorismivaara-osa-2.html
Lisää suomalaisesta putinismista - Mera om finsk putinism
http://panuhog.blogspot.fi/2016/04/puhutaanpa-taas-suomalaisesta.html
Venäjän trollien valheet - Om ryska propagandalögner
http://panuhog.blogspot.fi/2015/12/venajan-trollien-valheet.html
Jos toivoa ei ole - Om något hopp inte finns
http://panuhog.blogspot.fi/2016/02/arvokkaasta-kuolemasta-om-en-vardefull.html
PS: Eräällä keskustelupalstalla tämä blogikirjoitus sai jo kiitettävää rehellisyyttä osoittavan kommentin: "Mieluummin ryssä kuin nuo saakelin mutiaiset vastaanottokeskuksissa." Silloin kun aloin itse (vuosikymmen sitten) varoittaa Venäjän olevan äärioikeistolaisen liikehdinnän takana, koko natsiremmi haukkui minua mielisairaaksi ja vainoharhaiseksi ja omisti huomattavan osan ajastaan maineeni mustaamiselle. Nyt kun tämä porukka jo avoimesti myöntää minun olleen koko ajan oikeassa, odottaisin jonkinlaista tunnustusta kansamme lainkuuliaiselta ja isänmaalliselta osalta (sellainenkin kuulemma jossain on). Mutta tiedänhän minä: moni aikansa edelle ehtinyt on joutunut odottamaan sitä saapuvaksi hyvin epämukavassa pakopaikassa, ja totuudenpuhuja ajetaan pellolle seitsemästä kaupungista.
PS: På ett webbforum har det här inlägget redan kommenterats med följande, lovvärt ärliga kommentar: "Hellre ryssen än de där jävla svartskallarna på flyktingboendena." När jag själv för tie år sen började varna för att det var Ryssland som låg bakom den högerextrema rörelsen, kallade hela den nazistiska konkarongen mig för en paranoid galning och ägnade en stor del av sin tid åt att smutskasta mig. I dag medger den konkarongen öppet att jag hela tiden haft rätt - sålunda skulle jag faktiskt vänta mig någon sorts erkänsla av de laglydiga och fosterländska medborgare som veterligen existerar någonstans. Men javisst: många som hunnit före sin tid har fått invänta den på mycket obekväma tillflyktsorter, och den som talar sanning vräks från sju städer.
 |
| Perussuomalainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ja Donetskin "tasavallan" suuri suomalainen ystävä Johan Bäckman. Veljekset kuin ilvekset. De här såta stallbröderna är rdm Teuvo Hakkarainen (sannf) och Johan Bäckman, den mest trofaste vän som Donetsk-"republiken" har i Finland. Kuvalähde/Bildkälla: Facebook |
maanantai 8. elokuuta 2016
Komentoketju Kremlistä katurasisteihin - Kommandokedjan från Kreml till gaturasister
Viran puolesta totean tässä, että Venäjän ja rasistiemme väliset yhteydet ovat taas kerran selkiytyneet. Rajat kiinni -liikkeen johtaja Marco de Wit on nimittäin julkaissut liikkeen blogisivuilla (kansanliike.net) kirjoituksen, joka alkaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä Iltalehden toimittaja Nina Leinosta vastaan, mutta muuttuu sitten Itä-Ukrainan venäläisten tasavaltojen ylistämiseksi. Suuri osa kirjoituksesta käsittelee turistimatkaa Donbassiin, jonka oppaana on tietysti toiminut Venäjän disinformaation tunnettu levittäjä Suomessa, itse Janus Putkonen. Ohessa jutun sisältämää kuvamateriaalia.
Tämä kuva esittelee suomalaista turistiryhmää, jonka mukana de Wit antaa ymmärtää liikkuneensa.
Kirjoittaja on liittänyt tekstiin videolinkin mm. Ukrainaa vastaan taistelevan suomalaisen vapaaehtoisen Petri Viljakaisen haastatteluun. Esiintyäkseen objektiivisena tarkkailijana de Wit myöntää Viljakaisella olevan oma ideologinen ketunhäntänsä kainalossa, mutta korostaa Viljakaisen "kertovan hyvin avoimesti kokemuksistaan", ts. olevan mielenkiintoinen lähde. Sitä mahdollisuutta de Wit ei tietysti edes pohdi, että Viljakainen voisi olla enemmän propagandasoturi kuin kenttätaistelija ja että hänen "kokemuksensa" voisivat olla pelletasavallan propaganda-aparaatin poikien keksimiä satuja ja tarinoita.
Etäännyttääkseen juttuaan politiikasta de Wit on koettanut sisällyttää siihen myös turistinäkökulman: paikallisen ravintolan ruokalistaa esitellen hän korostaa halpoja hintoja. Kovin uskottavaa matkailukohdetta hänkään ei Donetskista saa: ilmeisesti kaupungissa ei ole muuta tekemistä kuin syödä halpoja bisneslounaita ja kulkea Janus Putkosen opastamana pitkin kaupunkia kuuntelemassa "kansantasavallan" propagandaa. No, Donetsk on lähinnä teollisuuskaupunki, eikä sellaisissa paljon näkemistä ole; mutta olisi luullut de Witin yrittävän edes vähän paremmin.
On tietysti omalla tavallaan mielenkiintoista että isännät eivät ilmeisesti kertoneet kävijöille Donetskin historiasta. Kaupungin on näet alkujaan perustanut brittiliikemies nimeltä Hughes, ja alun perin sen nimi olikin Juzovka (tai ukrainaksi Juzivka) - siis Hughesovka. Mutta venäläisen nationalistin on vaikea hyväksyä sitä, että hänen maallaan (joksi hän tietysti lukee myös Donetskin) olisi pitkä historia talousyhteistyöstä länsiliikemiesten kanssa.
Jutun loppupuolella de Wit aloittaa taas hyökkäyksensä Leinosta ja koko valtavirtamediaa vastaan soimaten sitä kansallismielisyyden mollaajaksi ja valitellen asiattomista rasismisyytöksistä. Minä haluaisin kyllä tietää, mitä tekemistä tällä Venäjän kanssa flirttailulla on "kansallismielisyyden" kanssa minkään järjellisen määritelmän mukaan. Yhtä kiintoisaa olisi tietää, millä logiikalla ukrainalaisten halu puhua, kirjoittaa ja kehittää omaa kieltään ja opettaa sitä muillekin ei sitten olekaan hyvää ja kannatettavaa "kansallismielisyyttä".
Janus Putkosen yhteydet Venäjän tiedustelupalveluihin ovat muuten hiljattain yksiselitteisesti paljastuneet, kuten mm. Euromaidan Press Ukrainassa on raportoinut. Yhteydet paljastavaa aineistoa on levittänyt mm. Twitter-tili Verkkomeedio. Enää ei siis kyse ole pelkästä spekulaatioista, eikä Putkosen taholta pelkistä sympatioista. Kun Marco de Wit, Rajat kiinni -liikkeen johtaja, on yhteistyössä tällaisen kaverin kanssa, ei ole mitenkään liioiteltua pitää liikettä kaduillamme tallustelevana Venäjän armeijana - eikä sen mielenosoitusoikeutta suojelevia poliiseja ole aivan epäoikeudenmukaista kutsua Venäjän yhteistoimintamiehiksi.
Kaikenlainen löpinä isänmaallisuudesta, maahanmuuttokriittisyydestä ja kansallismielisyydestä on tietysti viime kädessä vain Venäjän rekrytointistrategia. Näillä iskusanoilla aivopestään rajakit, maahanmuuttokriitikot ja muu vastaava äärioikeistoaines suhtautumaan epäluottamuksella omaan maahansa, omaan kansaansa, omiin päättäjiinsä ja omakielisiin viestimiinsä. Ainoa, johon luotetaan, on oma porukka ja oman porukan erityisyyden tunnetta ruokkivat propagandajulkaisut, kuten MV-lehti.
Sitten kun käsky käy tarttua dum-dum-luodeilla ladattuun konetuliaseeseen ja taistella sillä Venäjän puolesta Suomen viranomaisia vastaan, niin senhän tämä porukka varmasti tekee. Siinä vaiheessa se nimittäin on niin syvällä omassa vaihtoehtomaailmassaan, että pitää Venäjän puolesta taistelemista oikeana isänmaallisuutena ja koko muuta Suomea pettureina.
Å tjänstens vägnar konstaterar jag här att det blivit mera klarhet i frågan om hur täta förbindelser våra rasister har med Ryssland. Ledaren för "folkrörelsen Stäng gränserna" Marco de Wit har nämligen på rörelsens bloggsidor (kansanliike.net) offentliggjort en drapa som börjar som ett personligt påhopp på redaktör Nina Leinonen på tidningen Iltalehti men som sedan går över till att prisa de ryska pseudorepublikerna i östra Ukraina. För det mesta handlar drapan om författarens turistbesök till Donbass, där det givetvis varit självaste Janus Putkonen, överste distributören av rysk desinformation i Finland, som agerat guide åt turistgruppen. Här ser vi bilder som ingick i drapan.
Den här bilden visar den finska turistgrupp som de Wit tydligen rörde sig i Donbass med.
Artikeln länkar också till en del videoklipp, bl a intervjun med Petri Viljakainen, en frivillig i donetskrepublikanska armén som bekämpar Ukraina. För att uppträda som en objektiv observatör medger de Wit att intervjuoffret kanske har sin egen ideologiska ko i diket, men framhäver att Viljakainen "mycket öppet redogör för sina upplevelser", dvs är en intressant informationskälla. De Wit struntar givetvis i att ställa frågan, om Viljakainen alls upplevt något eller om hans "upplevelser" bara är amsagor den donetskrepublikanska propagandaapparaten hittat på.
För att avpolitisera sin drapa skriver de Wit också om Donetsk som ett fördelaktigt resemål med förmånliga priser. Särskilt trovärdigt blir det inte, för tydligen är det få aktiviteter staden har att erbjuda förutom billiga businessluncher och stadspromenader med Janus Putkinen som guide, eller snarare som propagandaspråkrör för den såkallade folkrepubliken. Nåja, Donetsk är en industristad, och sådana brukar ju inte utmärka sig med historiska sevärdheter, men turistsynvinkeln i artikeln förefaller hur som helst påklistrad och oinspirerad.
Det är givetvis på sitt sätt intressant att värdarna inte hade någonting att berätta för gästerna om stadens historia. Donetsk har faktiskt grundats av en brittisk affärsman som hette Hughes i efternamn, och i början hette den Juzovka (i ukrainsk tappning Juzivka), alltså Hughesovka. Men det är alltid svårt för en rysk nationalist att acceptera att Ryssland (som Donetsk ur hans synvinkel naturligtvis ingår i) har en lång historia av ekonomiskt samarbete med västliga affärsmän.
Mot slutet av sin bloggning återgår de Wit till att inte bara smutskasta Leinonen, utan riktar även en helsida mot medierna i allmänhet, som han beskyller för att snacka skit om nationalism och oskäligt kalla folk för rasister. Jag skulle nog vilja veta, vad det här flörtandet med Ryssland har att göra med någon vettigt definierad "nationalism". Lika intressant vore det att veta, varför det inte är god och acceptabel nationalism att ukrainarna vill tala, skriva, utveckla och lära ut sitt eget språk.
Janus Putkonens förbindelser till ryska underrättelseorgan har förresten nyligen entydigt avslöjats, som t ex Euromaidan Press i Ukraina rapporterat. Det är bl a Twitterkontot "Verkkomeedio" som spritt det relevanta materialet. Det handlar inte längre om rena spekulationer, inte heller om rena sympatier från Putkonens sida. När Marco de Wit, ledaren för "folkrörelsen Stäng gränserna", samarbetar med en sån kille, är det inte alls överdrivet att se "folkrörelsen" som en rysk armé på våra gator - och de poliser under vars beskydd den demonstrerar är det inte helt orättvist att beteckna som ryska kollaboratörer.
Svamlet om fosterländskhet, invandringskritik och nationalism är givetvis bara en rysk rekryteringsstrategi. Dessa slagord tjänar till att hjärntvätta gränsstängarna, invandringskritikerna och extremhögerslasket i allmänhet till att misstro sitt eget land, sitt eget folk, sina egna beslutsfattare och sina egna medier. Det enda de har litar på är den egna subkulturen och de propagandapublikationer som bidrar till deras känsla av att vara särskilda och separata - webbtidningen MV-lehti och liknande.
En dag befalls de gripa till ett automatvapen laddat med dumdumkulor och kämpa för Ryssland mot myndigheterna i Finland, och så klart kommer de att lyda order. Vid det skedet ska de nämligen vara så djupt försjunkna i sitt eget alternativa universum att de uppfattar det som riktig fosterländskhet att stöda Ryssland och anser resten av finska folket vara förrädare.
 |
| Suomalainen turistiryhmä Donbassissa (kuva julkaistu Marco de Witin blogiartikkelissa "Trollitoimittaja Nina Leinosen modus operandi") |
 |
| Tässä taas on ruokalistan kuva, jolla pyritään ohjaamaan lukijan huomio Donbassiin mahdollisena halpana turistikohteena. Ylimpänä lukee "Erikoistarjouksia", kahvikupin vieressä "Kahvi 30 ruplaa (americano, espresso)", lautasen vieressä "Maukas lautanen 70 ruplaa", alimpana "Bisnes-lounaat 130 ruplaa".. Kuvan copyright Marco de Wit. |
 |
| Itse ilkimys eli Janus Putkonen, joka aloitti yleisluontoisempana disinformaatio- ja salaliittosaittimestarina ennen kuin hänen kiinnostuksensa alkoi suuntautua yksinomaan Venäjän asian puolustamiseen. Kuva julkaistu de Witin blogijutussa. |
Etäännyttääkseen juttuaan politiikasta de Wit on koettanut sisällyttää siihen myös turistinäkökulman: paikallisen ravintolan ruokalistaa esitellen hän korostaa halpoja hintoja. Kovin uskottavaa matkailukohdetta hänkään ei Donetskista saa: ilmeisesti kaupungissa ei ole muuta tekemistä kuin syödä halpoja bisneslounaita ja kulkea Janus Putkosen opastamana pitkin kaupunkia kuuntelemassa "kansantasavallan" propagandaa. No, Donetsk on lähinnä teollisuuskaupunki, eikä sellaisissa paljon näkemistä ole; mutta olisi luullut de Witin yrittävän edes vähän paremmin.
On tietysti omalla tavallaan mielenkiintoista että isännät eivät ilmeisesti kertoneet kävijöille Donetskin historiasta. Kaupungin on näet alkujaan perustanut brittiliikemies nimeltä Hughes, ja alun perin sen nimi olikin Juzovka (tai ukrainaksi Juzivka) - siis Hughesovka. Mutta venäläisen nationalistin on vaikea hyväksyä sitä, että hänen maallaan (joksi hän tietysti lukee myös Donetskin) olisi pitkä historia talousyhteistyöstä länsiliikemiesten kanssa.
Jutun loppupuolella de Wit aloittaa taas hyökkäyksensä Leinosta ja koko valtavirtamediaa vastaan soimaten sitä kansallismielisyyden mollaajaksi ja valitellen asiattomista rasismisyytöksistä. Minä haluaisin kyllä tietää, mitä tekemistä tällä Venäjän kanssa flirttailulla on "kansallismielisyyden" kanssa minkään järjellisen määritelmän mukaan. Yhtä kiintoisaa olisi tietää, millä logiikalla ukrainalaisten halu puhua, kirjoittaa ja kehittää omaa kieltään ja opettaa sitä muillekin ei sitten olekaan hyvää ja kannatettavaa "kansallismielisyyttä".
Janus Putkosen yhteydet Venäjän tiedustelupalveluihin ovat muuten hiljattain yksiselitteisesti paljastuneet, kuten mm. Euromaidan Press Ukrainassa on raportoinut. Yhteydet paljastavaa aineistoa on levittänyt mm. Twitter-tili Verkkomeedio. Enää ei siis kyse ole pelkästä spekulaatioista, eikä Putkosen taholta pelkistä sympatioista. Kun Marco de Wit, Rajat kiinni -liikkeen johtaja, on yhteistyössä tällaisen kaverin kanssa, ei ole mitenkään liioiteltua pitää liikettä kaduillamme tallustelevana Venäjän armeijana - eikä sen mielenosoitusoikeutta suojelevia poliiseja ole aivan epäoikeudenmukaista kutsua Venäjän yhteistoimintamiehiksi.
Kaikenlainen löpinä isänmaallisuudesta, maahanmuuttokriittisyydestä ja kansallismielisyydestä on tietysti viime kädessä vain Venäjän rekrytointistrategia. Näillä iskusanoilla aivopestään rajakit, maahanmuuttokriitikot ja muu vastaava äärioikeistoaines suhtautumaan epäluottamuksella omaan maahansa, omaan kansaansa, omiin päättäjiinsä ja omakielisiin viestimiinsä. Ainoa, johon luotetaan, on oma porukka ja oman porukan erityisyyden tunnetta ruokkivat propagandajulkaisut, kuten MV-lehti.
Sitten kun käsky käy tarttua dum-dum-luodeilla ladattuun konetuliaseeseen ja taistella sillä Venäjän puolesta Suomen viranomaisia vastaan, niin senhän tämä porukka varmasti tekee. Siinä vaiheessa se nimittäin on niin syvällä omassa vaihtoehtomaailmassaan, että pitää Venäjän puolesta taistelemista oikeana isänmaallisuutena ja koko muuta Suomea pettureina.
Å tjänstens vägnar konstaterar jag här att det blivit mera klarhet i frågan om hur täta förbindelser våra rasister har med Ryssland. Ledaren för "folkrörelsen Stäng gränserna" Marco de Wit har nämligen på rörelsens bloggsidor (kansanliike.net) offentliggjort en drapa som börjar som ett personligt påhopp på redaktör Nina Leinonen på tidningen Iltalehti men som sedan går över till att prisa de ryska pseudorepublikerna i östra Ukraina. För det mesta handlar drapan om författarens turistbesök till Donbass, där det givetvis varit självaste Janus Putkonen, överste distributören av rysk desinformation i Finland, som agerat guide åt turistgruppen. Här ser vi bilder som ingick i drapan.
|
| En finsk turistgrupp i Donbass (bilden publicerad i Marco de Wits bloggartikel "Trollitoimittaja Nina Leinosen modus operandi") |
|
| Med den här menyn gör de Wit reklam för Donbass som ett billigt resemål. Överst står det "Specialerbjudanden", sedan "Kaffe 30 rubel (americano, espresso)"; "En smaklig tallrik 70 rubel"; "Businessluncher 130 rubel". Copyright Marco de Wit. |
|
| Själva fanskapet, dvs Janus Putkonen. På de webbsajter han styrde spriddes det till att börja med mycket varierande desinformation och konspirationsteorier, men så småningom gick han över till att främst främja Rysslands intressen. Bilden publicerad i Marco de Wits bloggdrapa. |
För att avpolitisera sin drapa skriver de Wit också om Donetsk som ett fördelaktigt resemål med förmånliga priser. Särskilt trovärdigt blir det inte, för tydligen är det få aktiviteter staden har att erbjuda förutom billiga businessluncher och stadspromenader med Janus Putkinen som guide, eller snarare som propagandaspråkrör för den såkallade folkrepubliken. Nåja, Donetsk är en industristad, och sådana brukar ju inte utmärka sig med historiska sevärdheter, men turistsynvinkeln i artikeln förefaller hur som helst påklistrad och oinspirerad.
Det är givetvis på sitt sätt intressant att värdarna inte hade någonting att berätta för gästerna om stadens historia. Donetsk har faktiskt grundats av en brittisk affärsman som hette Hughes i efternamn, och i början hette den Juzovka (i ukrainsk tappning Juzivka), alltså Hughesovka. Men det är alltid svårt för en rysk nationalist att acceptera att Ryssland (som Donetsk ur hans synvinkel naturligtvis ingår i) har en lång historia av ekonomiskt samarbete med västliga affärsmän.
Mot slutet av sin bloggning återgår de Wit till att inte bara smutskasta Leinonen, utan riktar även en helsida mot medierna i allmänhet, som han beskyller för att snacka skit om nationalism och oskäligt kalla folk för rasister. Jag skulle nog vilja veta, vad det här flörtandet med Ryssland har att göra med någon vettigt definierad "nationalism". Lika intressant vore det att veta, varför det inte är god och acceptabel nationalism att ukrainarna vill tala, skriva, utveckla och lära ut sitt eget språk.
Janus Putkonens förbindelser till ryska underrättelseorgan har förresten nyligen entydigt avslöjats, som t ex Euromaidan Press i Ukraina rapporterat. Det är bl a Twitterkontot "Verkkomeedio" som spritt det relevanta materialet. Det handlar inte längre om rena spekulationer, inte heller om rena sympatier från Putkonens sida. När Marco de Wit, ledaren för "folkrörelsen Stäng gränserna", samarbetar med en sån kille, är det inte alls överdrivet att se "folkrörelsen" som en rysk armé på våra gator - och de poliser under vars beskydd den demonstrerar är det inte helt orättvist att beteckna som ryska kollaboratörer.
Svamlet om fosterländskhet, invandringskritik och nationalism är givetvis bara en rysk rekryteringsstrategi. Dessa slagord tjänar till att hjärntvätta gränsstängarna, invandringskritikerna och extremhögerslasket i allmänhet till att misstro sitt eget land, sitt eget folk, sina egna beslutsfattare och sina egna medier. Det enda de har litar på är den egna subkulturen och de propagandapublikationer som bidrar till deras känsla av att vara särskilda och separata - webbtidningen MV-lehti och liknande.
En dag befalls de gripa till ett automatvapen laddat med dumdumkulor och kämpa för Ryssland mot myndigheterna i Finland, och så klart kommer de att lyda order. Vid det skedet ska de nämligen vara så djupt försjunkna i sitt eget alternativa universum att de uppfattar det som riktig fosterländskhet att stöda Ryssland och anser resten av finska folket vara förrädare.
lauantai 16. heinäkuuta 2016
Erkki Tuomiojan uusimman bloggauksen innoittamana - Inspirerad av den nyaste bloggdrapan från Erkki Tuomioja
Erkki Tuomioja on ilahduttanut meitä uudella bloggauksella. En puutu sen varsinaiseen sisältöön, mutta yksi kohta siinä sai minut lopultakin keksimään, mikä on se peruskriteeri, johon nojautuen voi erottaa Venäjän trollit vakavasti otettavista keskustelijoista. Ei ole vaikeaa, kun tulee asiaa ajatelleeksi.
Siis:
Jos kirjoittaja myöntää, että kansainväliset lait velvoittavat Venäjääkin ja että Venäjällä ei ole yksipuolista oikeutta vedellä uusiksi rajojaan naapurimaiden kanssa, hän ei ole Venäjän trolli.
Mutta jos kirjoittaja väittää, että Venäjän toimia tulkittaessa pitää aina muistaa Venäjän historia ja että Venäjää ei sen historian vuoksi voida arvioida samoin kriteerein kuin kaikkia muita maita, hän on Venäjän trolli.
Venäjällä ei voi olla erioikeutta "traagisen historiansa" vuoksi rikkoa rajojen loukkaamattomuuden periaatetta vastaan. Tai jos voi, muillakin tulee olla mahdollisuus hakea samaa oikeutta. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä virastosta sitä voi hakea ja millaisella anomuspaperilla. Onko anomus esimerkiksi tehtävä kolmena kappaleena?
Erkki Tuomioja (vår före detta utrikesminister) har glatt oss med en ny bloggdrapa. Jag vill inte kommentera dess egentliga innehåll, men en av poängerna i den fick mig äntligen att formulera grundkriteriet för att skilja på rysksinnade provokatörer och seriösa diskussionsdeltagare. Det är inte så svårt, när man reflekterar över saken.
Alltså:
Den skribent som utgår från att internationell lag även gäller för Ryssland och att Ryssland inte har någon ensidig rättighet att omdefiniera sina gränser mot grannländerna, är INTE en rysksinnad provokatör.
Men den skribent som vidhåller att man inte får uttala sig om Rysslands utrikespolitiska framfart utan att beakta Rysslands historia och att Ryssland på grund av dess historia inte kan bedömas enligt de kriterier som gäller för alla andra länder - är en rysksinnad provokatör.
Ryssland kan inte på grund av sin "tragiska historia" göra anspråk på något privilegium att kränka andra länders gränser. I motsatt fall bör de andra länderna också kunna ansöka om samma privilegium. Jag är intresserad av att veta, vad det är för ett ämbetsverk som beviljar detta privilegium och vad för ett ansökningsformulär man ska fylla i. Och ska det månne lämnas in tre exemplar av formuläret?
Siis:
Jos kirjoittaja myöntää, että kansainväliset lait velvoittavat Venäjääkin ja että Venäjällä ei ole yksipuolista oikeutta vedellä uusiksi rajojaan naapurimaiden kanssa, hän ei ole Venäjän trolli.
Mutta jos kirjoittaja väittää, että Venäjän toimia tulkittaessa pitää aina muistaa Venäjän historia ja että Venäjää ei sen historian vuoksi voida arvioida samoin kriteerein kuin kaikkia muita maita, hän on Venäjän trolli.
Venäjällä ei voi olla erioikeutta "traagisen historiansa" vuoksi rikkoa rajojen loukkaamattomuuden periaatetta vastaan. Tai jos voi, muillakin tulee olla mahdollisuus hakea samaa oikeutta. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä virastosta sitä voi hakea ja millaisella anomuspaperilla. Onko anomus esimerkiksi tehtävä kolmena kappaleena?
Erkki Tuomioja (vår före detta utrikesminister) har glatt oss med en ny bloggdrapa. Jag vill inte kommentera dess egentliga innehåll, men en av poängerna i den fick mig äntligen att formulera grundkriteriet för att skilja på rysksinnade provokatörer och seriösa diskussionsdeltagare. Det är inte så svårt, när man reflekterar över saken.
Alltså:
Den skribent som utgår från att internationell lag även gäller för Ryssland och att Ryssland inte har någon ensidig rättighet att omdefiniera sina gränser mot grannländerna, är INTE en rysksinnad provokatör.
Men den skribent som vidhåller att man inte får uttala sig om Rysslands utrikespolitiska framfart utan att beakta Rysslands historia och att Ryssland på grund av dess historia inte kan bedömas enligt de kriterier som gäller för alla andra länder - är en rysksinnad provokatör.
Ryssland kan inte på grund av sin "tragiska historia" göra anspråk på något privilegium att kränka andra länders gränser. I motsatt fall bör de andra länderna också kunna ansöka om samma privilegium. Jag är intresserad av att veta, vad det är för ett ämbetsverk som beviljar detta privilegium och vad för ett ansökningsformulär man ska fylla i. Och ska det månne lämnas in tre exemplar av formuläret?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)