Suositut tekstit

lauantai 24. syyskuuta 2016

Huudan, ettet ole kaikkeuden Isä, vaan sen tsaari --- Jag skriker, att du inte är världsalltets fader, utan dess tsar! --- Krzyknę, ześ Ty nie ojcem świata, ale... Carem!

Otsikko on lainaus Puolan kansallisrunoilijan Adam Mickiewiczin draamallisesta runoelmasta "Dziady". Mickiewicz kirjoitti elämäntyönsä puolaksi, mutta itse asiassa hän samaistui erityisesti Liettuaan, vanhan Puolan kansainyhteisön itäosaan: Puola ja Liettua olivat alun perin samanlainen kaksoismonarkia kuin Itävalta ja Unkari, mutta käytännössä molemmat puoliskot päätyivät puolalaisen tai puolalaistuneen aatelin hallitsemiksi.

Rubriken är ett citat från "Dziady", en dramatisk dikt av den polske nationalskalden Adam Mickiewicz. Hans litterära livsgärning är på polska, men egentligen identifierade han sig med Litauen, den östra delen av det gamla polska samväldet: Polen och Litauen utgjorde i början en dubbelmonarki som liknade Österrike-Ungern, men i praktiken var det polsk eller poloniserad adel som styrde och ställde i bägge rikshalvorna.


Adam Mickiewicz (kuvalähde/bildkälla: Wikipedia)


Kansallismieliset hörhömme, joiden mielestä kansoilla kuuluu olla selvät rajat ja kaksikielisyys on kauheaa sekarotuisuutta, eivät tietenkään ulosteen täyttämissä päissään pysty kuvittelemaankaan, millainen maa Mickiewiczin romantisoima vanha Liettua oli. "Liettuan kielellä" tarkoitettiin vielä hyvin myöhään valkovenäjää tai yleisesti muita kuin isovenäläisiksi laskettavia itäslaavilaisia murteita, koska Liettuan väestön enemmistö puhui jotain tällaisia kielimuotoja. Se kieli, jota me kutsumme nykyään liettuaksi, oli puolaa puhuvan liettualaisaatelin mielestä samogitian kieltä (nykyään samogitiaksi tai liettualaisittain žemaiitiksi, puolalaiselta nimeltään "żmudzki", kutsutaan toista liettuan päämurteista, toinen on aukštaiitti eli yläliettua).

Våra nationalistiska idioter, enligt vilka folkslagen bör vara tydligt åtskilda och tvåspråkighet är hemsk rasblandning, kan givetvis i sina exkrementfyllda hjärnkamrar inte ens föreställa sig det gamla Litauen som Mickiewicz idealiserade. "Litauiska" betydde ännu rätt sent vitryska, eller de östslaviska mål som inte var entydigt störryska, eftersom det var de här språkformerna som var modersmålet för folkmajoriteten i det dåtida Litauen. Det språk som vi i dag kallar litauiska hette då samogitiska eller på polska "żmudzki". I dag är samogitiskan eller žemaitiskan namnet på en av de två litauiska dialektgrupperna - de andra dialekterna sägs utgöra den aukštaitiska eller upplandslitauiska gruppen.


Kazimierz Dejmek (Wikipedia)


Kielikysymys liittyy tähän sikäli, että näytelmän nimi Dziady (joka tarkoittaa kekriin, pyhäinpäivään, Oíche Shamhnaan, Día de los Muertosiin tai halloweeniin verrattavaa vainajien juhlaa) on pikemminkin valkovenäjää (runoilijan mielestä siis "liettuaa") kuin puolaa, ja ylipäätään käsittämättömien valkovenäläisten sanojen sotkeminen puolaan on aika tavallinen tapa luoda romanttista, runollista tunnelmaa (hieman samaan tapaan kuin ruotsiksi kirjoittanut Topelius saattoi turvautua yksittäisiin suomen sanoihin teoksissaan). Mutta palataanpa tuohon otsikkoon. Runoelman tärkein osuus on ns. Wielka Improwizacja eli Suuri improvisaatio, jonka huippukohdassa sorron katkeroittamaa Puolaa symbolisoiva hahmo huutaa Jumalalle: "Sinä et ole kaikkeuden Isä, vaan sen tsaari!" (Itse asiassa sanan "tsaari" kuiskaa paholainen, koska Mickiewicz ei olisi uskaltanut panna moista jumalanpilkkaa sankarinsa suuhun.)

Språkfrågan är såtillvida relevant att titeln på pjäsen, Dziady, som avser en festdag ägnad åt de framlidna jämförbar med Allhelgonadagen, Halloween, Oíche Shamhna eller Día de los Muertos, snarare är vitryska (eller som författaren skulle säga "litauiska") än polska, och överhuvudtaget blandar polska författare gärna in vitryska ord när de vill låta romantiska och poetiska, ungefär så som Topelius skrev på svenska men ibland använde enstaka finska ord. Men låt oss än en gång tala om rubriken här. Den viktigaste delen av Dziady är den såkallade stora improvisationen, Wielka Improwizacja, där en gestalt som symboliserar det av förtrycket förbittrade Polen ropar till Gud: "Du är inte världsalltets Fader, du är dess tsar!" (Egentligen är det djävulen som viskar ordet "tsar", ty Mickiewicz vågade inte lägga in en dylik smädelse i munnen på sin hjälte.)


Gustaw Holoubek (Wikipedia)


Vuonna 1968 kuuluisa puolalainen teatterimies Kazimierz Dejmek ohjasi Dziadyn Varsovassa Kansallisteatterille (Teatr Narodowy). Improvisaation esitti Gustaw Holoubek - sukunimi ei näytä puolalaiselta, ja tämä arvostettu näyttelijä olikin tšekki-isän ja puolalaisen äidin poika. Kerrotaan, että kun improvisaatio tuli tähän kohtaan - "et ole kaikkeuden isä, vaan tsaari" - Holoubek mulkaisi merkitsevästi yleisön joukossa istunutta Neuvostoliiton suurlähettilästä. Tästä hyvästä näytelmä yritettiin sensuroida, mikä sitten johti valtaviin levottomuuksiin ja mellakoihin.

År 1968 regisserade den berömde polske teatermannen Kazimierz Dejmek Dziady för Nationalteatern (Teatr Narodowy) i Warszawa. Improvisationen deklamerades av Gustaw Holoubek - efternamnet ser inte polskt ut, och denne uppskattade skådespelare var faktiskt son till en tjeckisk far och en polsk mor. Det berättas att han vid orden "du är inte världsalltets far, utan dess tsar" lyfte sin blick mot den sovjetiske ambassadören, som också hade velat se pjäsen. Det här ledde till ett försök att censurera pjäsen, vilket sen provocerade fram väldiga oroligheter och kravaller.


Vasili Belov. (Wikipedia)


Tämän pitkän johdannon jälkeen puhutaan Ivan Iljinistä, Vladimir Putinin lempifilosofista, jonka koottujen teosten uudelleenjulkaisun rahoitti Venäjällä maaseutukirjailija Vasili Belov. Maaseutukirjailijat olivat merkittävä uusstalinismia ja imperialistista venäläisnationalismia teoksissaan viljellyt prosaistiryhmä, joka toisaalta tuli tunnetuksi myös luonnonsuojelupyrinnöistään; sen huippuaikaa oli kuusi-seitsemänkymmenluku. Monien maaseutukirjailijoiden ideologia oli lähellä Putinin nykyistä maailmankuvaa, ja luultavasti tuleva presidentti luki opikseen (pahaksi opikseen) näitä kirjailijoita ennen kuin oli Ivan Iljinistä kuullutkaan - Iljin oli näet valkoemigranttiajattelijana pannassa Putinin nuoruuden Neuvostoliitossa.

Efter denna långa inledning låt oss tala om Ivan Iljin, Vladimir Putins favoritfilosof, vars samlade verk i Ryssland trycktes på landsbygdsprosaisten Vasilij Belovs bekostnad. Landsbygdsprosaisterna var en betydande författarskola som i sina skriverier främjade nystalinism och storrysk imperialistisk nationalism; de nådde höjden av sin popularitet på sextio-sjuttiotalet. Många byprosaisters ideologi låg nära Putins nuvarande världsbild, och antagligen läste den framtida presidenten deras böcker och lärde sig ett och annat (men inget gott) innan han ens hade hört namnet Iljin - Ivan Iljin var nämligen som en vit emigranttänkare bannlyst i Sovjet när Putin var ung.


Ivan Iljin (Wikipedia)


Ivan Iljinin ajattelun lähtökohtana on tietysti ortodoksinen usko yhdistyneenä tsaarin palvontaan. Individualismi oli hänelle vastenmielistä, koska ihmisten yksilöllisyys ja eroavuudet toisistaan olivat hänelle merkkejä Jumalan luomistyön vaurioitumisesta eli perisynnistä. Yksilöllisyys oli vain itsekkyyttä. Keskiluokka, poliittiset puolueet, kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta olivat Saatanasta, koska ne rohkaisivat ihmisiä kehittymään erillisinä yksilöinä. Ainoa yksilö, jonka olemassaolon Iljin hyväksyi, oli kansakunta ja sen johtaja, jonka käsissä kaikkien lankojen tuli olla.

Ivan Iljin utgick givetvis från den ortodoxa tron förenad med tsardyrkan. Individualismen var för honom motbjudande, eftersom skillnaderna medan individerna för honom bara var tecken på hur arvssynden skadat Guds skapelse. Individualism var egoism. Medelklassen, politiska partier, medborgarorganisationer och medborgarsamhället - allt var av ondo, eftersom de uppmuntrade människorna att utvecklas som separata individer. Den enda individ vars existens Iljin accepterade var nationen, styrd av en ledare med alla trådar i handen.


Valkovenäläinen nationalistijohtaja Radosłaŭ Astroŭski suorittamassa katselmusta natsien apupoliiseina toimiville valkovenäläisille joukoille. Den vitryske nationalistledaren Radosłaŭ Astroŭski inspekterar vitryska frivilligtrupper rekryterade till nazisternas hjälppolis. (Wikipedia)


Mitään pienten kansojen itsemääräämisoikeutta Iljin ei tietenkään hyväksynyt. Ukrainan ja Valko-Venäjän kaltaisten maiden itsenäistyminen merkitsi hänelle ainoastaan sitä, että paha länsi (hänen aikanaan lähinnä Saksa) pyrki hajottamaan Pyhän Venäjän, jonka ykseys ja yhtenäisyys oli hänelle kiistaton arvo. Pienet valtiot olivat hänelle vain pelinappuloita suurvaltojen geopolitiikassa ja ajatus niiden vapaudesta pelkkää sabotointia. Samalla tavalla demokratiaa tuli hänen mielestään käyttää ainoastaan seremoniallisesti: vaalit olivat tilaisuus, jossa kansa sai ilmaista tukensa ainoalle oikealle johtajalle.

Små nationers självbestämmande gillade Iljin givetvis inte. Att länder som Ukraina eller Vitryssland blev självständiga innebar enligt honom bara att illvilliga västliga länder (på hans tid var det snarast Tyskland) försökte söndra det Heliga Ryssland, vars enhet och enighet för honom var ett värde i sig. Små stäter var för honom bara spelpjäser i stormakternas geopolitik, och idén om att de kunde bli fria bara sabotage. Demokrati tyckte han skulle bara exploateras till ceremoniella syften: när folket gick till urnorna skulle det bara uttrycka sitt stöd för den ende sanne ledaren.


Stepan Bandera, ukrainalainen nationalistijohtaja. Suuren osan sotavuosista hän vietti Sachsenhausenin keskitysleirissä natsien vankina, mutta sodan loppua kohti hänet vapautettiin, jotta hän voisi auttaa Saksaa pääsemään sopimukseen yhteistyöstä ukrainalaisten nationalistipartisaanien kanssa. Stepan Bandera, ukrainsk nationalistledare. Största delen av krigsåren tillbringade han på koncentrationslägret Sachsenhausen, men frigavs mot slutet av kriget för att hjälpa tyskarna samarbeta med ukrainska nationalistiska partisaner. (Wikipedia)


Iljin ihaili aikansa Hitleriä, koska tämä edusti hänen mielestään juuri ihanteellista johtajuutta. Tosin hän tietysti käänsi kelkkansa sitten kun idoli hyökkäsi Neuvostoliittoon eikä pyrkinytkään vain kaatamaan neuvostohallitusta, vaan (pahus vieköön!) tuhoamaan myös Venäjän Venäjänä. Jokin saa minut epäilemään, että häntä ei varsinaisesti häirinnyt niinkään natsien julmuus siviilejä kohtaan kuin heidän yhteistyönsä Radosłaŭ Astroŭskin ja Stepan Banderan kaltaisten valkovenäläisten ja ukrainalaisten nationalistijohtajien kanssa. Iljinille (joka muuten kuoli 1950-luvulla) tämä oli suunnilleen yhteistyötä itsensä Saatanan kanssa, eikä Saatana tosiaankaan ollut natsi-Saksa.

Under en viss tid beundrade Iljin Hitler, eftersom denne enligt honom var en idealisk ledare. När idolen sen invaderade Sovjetunionen bytte han givetvis sida, eftersom Hitler inte bara ville störta sovjetregeringen, utan även (den jäkeln!) tillintetgöra Ryssland som Ryssland. Någonting inger mig känslan att Iljin inte så mycket irriterades av tyskarnas grymheter mot civila som av deras samarbete med vitryska och ukrainska nationalistledare som Radosłaŭ Astroŭski och Stepan Bandera. För Iljin (som förresten dog på femtitalet) var detta som samarbete med självaste Satan, och det var minsann inte Nazityskland som var Satan.


Aleksandr Dugin (Wikipedia)


Iljinin ajattelun yhtäläisyydet toiseen Putinin älylliseen esikuvaan, Aleksandr Duginiin, ovat mitä ilmeisimpiä - Dugin tunnetusti sanoi professorin mielipiteensä ukrainalaisista olevan "tappakaa, tappakaa, tappakaa" - siis kaikki ukrainalaiset pitäisi hänen mukaansa tappaa, koska olivat riettaat kehdanneetkin kyseenalaistaa Venäjän oikeuden hallita heidän maataan. Yhtä merkillepantavia ovat toki myös samankaltaisuudet Stalinin harjoittaman politiikan kanssa. Kuten muistamme, Stalin liitti Ukrainan ja Valko-Venäjän aiemmin Puolan hallitsemat länsiosat Neuvostoliittoon samanlaisella kumileimasinkansanäänestyksellä kuin Baltian maat. Juuri sellaisia "vaaleja" Iljinkin haluaa.

Det är inte svårt att lägga märke till likheterna mellan Iljin och Aleksandr Dugin, även han en av Putins intellektuella förebilder. Dugin, minns vi väl, sade att hans åsikt, som professor, om ukrainare var att man ska "döda, döda, döda" dem alla, eftersom de på ett djävulskt sätt fått för sig att ifrågasätta Rysslands rätt att härska över deras land. Lika mycket uppmärksamhet förtjänar även likheterna med Stalins politik. Som vi minns annekterade Stalin på sin tid de tidigare av Polen förvaltade västliga delarna av Ukraina och Vitryssland till Sovjetunionen med en liknande folkomröstning som gummistämpel som han gjorde med de baltiska länderna. Det är precis sådana "val" även Iljin förespråkar.

Mikä on moraalinen perustelu Iljinin häpeämättömän fasistisen imperialismin takana? Kuten näimme, ei mikään sen vähempi kuin itse Jumala, jonka asettamaan maailmanjärjestykseen Venäjän armoton maailmanvaltius Iljinin mukaan kuuluu. Sellainen Jumala, jolle kaikki sinun ja minun maailman suurimpana itsestäänselvyytenä jo lapsesta asti pitämät oikeudet ovat syntiä ja rienausta. Se Jumala ei halua ihmisten kehittävän itseään yksilöinä, vaan alistuvan kansankokonaisuuskoneen tahdottomiksi roboteiksi ja hammasrattaiksi. Se Jumala ei totisesti ole maailmankaikkeuden Isä, vaan sen tsaari.

Vad är den moraliska grundvalen under Iljins oförskämda, fascistiska imperialism? Som vi ovan såg, är det ingen mindre än självaste Gud, som enligt honom vill se Ryssland som världens obarmhärtiga härskare. För denna Gud är de fri- och rättigheter som du och jag sedan barndomen tagit för givna bara synd och smädelse. Denna Gud tillåter inte att människor utvecklar sig själva som individer, han vill hellre se dem som viljelösa kugghjul i nationsmaskinen. Det är en Gud som inte är världsalltets Fader, utan dess tsar.


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Viikon hölmöilyt - Veckans dumheter

Viikon hölmö on tietenkin Aleksanteri-instituutin (Institut preklonenija pered Rossiei imeni Aleksandra Vtorogo, Tsarja-Osvoboditelja) johtaja Markku Kivinen, joka pääsi Hesariin ja somen linkkikierrätykseen Lähetin loppupeli -nimisellä jännärinä markkinoidulla propagandapläjäyksellä. Läpisuomettuneena eliitin jäsenenä Kivinen tietenkin sai tekeleensä tuosta vain painoon - toista se on meillä marginalisoiduilla natottajilla ja antirasisteilla.

Veckans dumbom är givetvis direktören för Alexanderinstitutet, eller kanske Institut preklonenija pered Rossiej imeni Aleksandra Vtorogo, Tsarja-Osvoboditelja Markku Kivinen, som fick publicitet både i tidningen Helsingin Sanomat och på Fejan med ett propagandaalster som heter Lähetin loppupeli ("Löparens slutspel") och som marknadsförs som thriller. Som en medlem av eliten fick han sin lunta tryckt och bunden utan vidare - det är någonting vi marginaliserade Natovänner och antirasister inte direkt kan räkna med.


Jos Hesarin arvosteluun on uskomista, Kivinen toistaa kaikki mahdolliset uus-YYA-propagandakliseet Naton pahuudesta. Sankari on Venäjän asiantuntija ja Kekkosen aikaisen ulkopolitiikan kannattaja, tietenkin nimeltään isänmaallisesti Suominen; konna taas nimeään myöten länsisuuntautunut oikeistolainen Nordström.

Om recensionen i Hesari är pålitlig upprepar Kivinen i sin bok alla möjliga återupplivade propagandaklichéer från vsb-tiden om Natos ondska. Hjälten i boken är en Rysslandsexpert och anhängare av traditionell utrikespolitik från Kekkoneneran och heter till på köpet någonting så fosterländskt som Suominen; boven i historien är västinriktad, och nomen est omen även här, ty han lystrar till efternamnet Nordström. Och visst är han en högermänniska också.

Eli Kivinenkin on liittynyt tähän kaikkea ruotsalaista mollaavien russofiilisten "kansallismielisten" porukkaan. Pahisten merkkaaminen ruotsinkielisellä nimellä on tietysti näppärä sovellus KGB:n ja venäläisten antisemitististen nationalistien vanhasta tempusta eli "oikeiden nimien" (juutalaisten nimien) keksimisestä kaikille "kosmopoliiteille" ja "liberaaleille". Jos joku Ivanov tai Platonov sanoo Venäjällä mitään länsimielistä tai yleishumanistista, voitte olla varmat, että nationalistiset propagandistit sanovat hänen "oikeasti" olevan nimeltään Epstein tai Danziger.

Kivinen har alltså sällat sig till den skara av russofila "nationalister" som ogillar allt svenskt. Att ge boven ett svenskt namn låter som en klipskt lokaliserad variant av KGBs och ryska antisemiters gamla trick: att ge "kosmopoliter" och "liberaler" judiska namn och påstå att de "på riktigt" heter så. Säger någon Ivanov eller Platonov något västvänligt eller allmänt humanistiskt i Ryssland, kan ni vara säkra att nationalistiska propagandister genast kallar honom eller henne Epstein eller Danziger.

Aivan erityiseksi pahisten maaksi kirjassa julistetaan Viro, jolle Kivinen keksii imperialistisen seikkailupolitiikkahankkeen Kaukasiassa. Juuri niin: Viro, tuo kauhistuttavien sodanhimoitsijoiden imperialistinen jättivaltio.

Den värsta boven i boken förefaller dock vara Estland: i Kivinens fantasivärld håller vår södra granne på med imperialistiska äventyr i Kaukasus. Precis: lilla Estland, som om det vore någon imperialistisk jättestat befolkad med krigstokiga barbarer. 

Kuinkahan monella tapaa Kivisellä on nyt pää väärässä? Ensinnäkin tuo ajattelutapa, että länsisuuntautuneisuus on automaattisesti merkki "oikeistolaisuudesta". Kuitenkin - kuten taas kerran pitää tyhmille takoa päähän - nykyisin maanpetoksellisuutta hipova venäläismielisyys on tavallista kautta koko poliittisen spektrin ja sen fanaattisimmat muodot löytyvät jostain Hommafoorumilta tai pakolaisvastaisesta äärioikeistosta. Nyt ihan valtavirrankin lehdet kirjoittavat jo Venäjän roolista nimenomaan äärioikeiston tukijana, se ei ole enää "Höglundin vainoharha", kuten äärioikeiston homoeroottinen ikoni ja valtiasjohtaja tapaa sanoa. (Muistutan taas kerran, että minä oivalsin tämän vuosia ennen ketään muuta - ja kuten Stanisław Jerzy Lec on sanonut, "moni aikaansa edelle ehtinyt on joutunut odottamaan sitä saapuvaksi hyvin epämukavassa pakopaikassa".)

På hur många sätt kan man ha sitt huvud felskruvat? För det första det där att en västvänlig orientation automatiskt innebär att man är en galen högermänniska. Ändå är det vanligt med nästan landsförrädisk russofili på hela det politiska spektrumet, och dess mest fanatiska former bör sökas på Hommaforumet eller i den flyktingfientliga extremhögern. I dag är det även vanliga dagstidningar som skriver om Ryssland som hallicken bakom alla högerextrema politiska horor, det är inte längre "Höglunds paranoja", som självaste den homoerotiska ikonen och Mästaren för extremhögern brukar säga. (Jag påpekar än en gång att det var jag som insåg det här tidigare än någon annan i Finland - och som Stanisław Jerzy Lec har sagt, är det många som hunnit före sin tid som fått invänta den på mycket obekväma tillflyktsorter.)

Toiseksi (ja tämä on se pahin munaus) Viro saattaa joskus mennä liiallisuuksiinkin vierastaessaan Venäjää, mutta toisin kuin Kivinen järjettömällä Kaukasia-skenariollaan antaa ymmärtää, kyseessä ei ole mikään ilkeämielinen fasistinen halu hyökätä Venäjälle. Kyseessä on puoli vuosisataa äärimmäisen julman neuvostovenäläisen sorron ikeessä riutuneen pienen kansan trauma. Sellaisella kansalla on koko maailman moraalinen oikeus hakea turvaa Venäjää vastaan esimerkiksi Natosta.

För det andra (och värsta) är det sant att esternas ogillande av Ryssland ibland må uttrycka sig på fula sätt, men i motsats till vad Kivinen med sitt vansinniga kaukasiska scenario antyder handlar det inte om någon elak och fascistisk invasionslystnad. Det är traumat efter det halva århundrade som ett litet folkslag fått försmäkta under det ytterst grymma sovjetryska oket. Ett sådant folk har all moralisk rätt i världen att söka trygghet och säkerhet mot Ryssland - t ex i Nato om det så gäller.

Jos kerran Kivinen itse näkee niin paljon vaivaa ymmärtääkseen sodassa paljon kärsineen Venäjän traumoja, voisi ehkä kohtuuden nimessä odottaa, että hän vaivautuisi edes näkemään myös Viron traumatisoituneena maana, ei murhanhimoisena imperialistipesäkkeenä, joka silkkaa ilkeyttään sotkeutuu sotaseikkailuihin Kaukasuksella. Mutta ei. Venäjä on maailman suurin vauva, jolle koko hela maailman on leperreltävä, ja jos Viro joutuu vauvan tallomaksi, se on pientä ja sitä paitsi Viron oma syy.

Jag antar att Kivinen rättfärdigar sin rysslandvänliga inställning med att han vill förstå de trauman som andra världskriget åsamkat ryssarna. Om det är så, varför visar han inte en liknande förståelse för esternas trauma istället för att demonisera hela nationen som ett imperialistiskt näste som av ren elakhet lägger sig i kaukasiers angelägenheter. Men nää. Ryssland är världens största bäbis som hela världen bör fjäska för, och om Estland råkar bli ihjälstampat är det bara en liten kollateralskada och dessutom esternas eget fel.

Kivinen elää ilmeisesti muutenkin sellaisessa mikämikämaassa, jossa Venäjän ja Suomen välillä on erityisside, "vanha veljeys". Heräisi aikaansa: Venäjä pitää Suomea vihollisena pelkästään siksi, että olemme kaikesta huolimatta jotakuinkin demokraattinen valtio, ja sellaisten valtioiden pelkkä olemassaolo on Venäjälle punainen vaate uhatessaan maan diktatuuria "värivallankumouksella". Venäjä katsoo siis etunsa vaativan koko länsimaisen liberaalin demokratian epävakauttamista ja tuhoamista joka maassa, jossa se esiintyy

Kivinen förefaller överhuvudtaget leva i en fantasivärld där Ryssland och Finland har ett speciellt förhållande, "ett gammalt broderskap". Han borde äntligen få upp ögonen för sin samtid: Ryssland ser oss som fiender därför att vi trots allt är en någorlunda demokratisk stat, och sådana stater är för Ryssland ett rött skynke, eftersom de hotar den ryska diktaturen med "färgad revolution" genom att överhuvudtaget existera. Sålunda anser Ryssland att det ligger i dess intresse att avstabilisera och tillintetgöra liberal demokrati i varje land där den förekommer.

Siksi Kivisen haikailema neuvotteleva ja sovitteleva asenne Venäjään on järjettömyyttä. Neuvottelu tarkoittaa sitä, että mailla on yhteisiä etuja, jotka voidaan neuvottelupöydässä määritellä molempia tyydyttävällä tavalla. Venäjä on kuitenkin nyt määritellyt etunsa niin, että Suomen tuho demokraattisena ja säällisenä maana kuuluu siihen elimellisesti. Siksi neuvotteluja ei kannata edes yrittää. Pallo on kokonaan Venäjällä. Katsotaan niitä neuvotteluja sitten kun Venäjällä on sellainen tsaari, joka hyväksyy itsenäisen Suomen olemassaolon etujensa mukaiseksi.

Därför känns det som galenskap när Kivinen efterlyser en förhandlingsvillig, försonlig attityd till Ryssland. Förhandlingar innebär att länderna har gemensamma intressen som vid förhandlingsbordet kan definiera på ett sätt som tillfredsställer bägge parterna. Ryssland har dock nu definierat sina intressen så, att det ingår i dem att tillintetgöra Finland som ett demokratiskt och anständigt land. Därför är det inte lönt att förhandla. Bollen ligger helt hos Ryssland. Det där med förhandlingar, det kan vi tala om sen när Ryssland har en sån tsar som accepterar att ett självständigt Finland också är i hans intresse.


maanantai 19. syyskuuta 2016

Suomi vuonna 2016 - Finland år 2016

Uusnatsit murhaavat ohikulkijan. Hallitus reagoi vaatimalla kovempia otteita maahanmuuttajia vastaan.

Nynazisterna mördar en förbipasserande. Regeringen reagerar med krav på hårdare tag mot invandrare.