Äärioikeisto saavutti uuden absurdiusennätyksen - Extremhögerns nya rekord i absurditet

Äärioikeisto löi entiset ennätyksensä absurdiudessa, kun äärioikeistolaisen trolliprofiilin havaittiin Twitterissä kutsuvan Heikki Pursiaista kommunistiksi ja vihjailevan hänelle jotain jostain sata vuotta sitten tapahtuneesta, joka loppui huonosti ja josta Pursiainen kommunistina olisi vastuussa. Nythän on niin, että Heikki Pursiainen on taloustieteilijä, jonka poliittiset vakaumukset ovat lähinnä vapaamarkkinaoikeistolaisia tai libertaristisia: hänen meriitteihinsä kuuluu mm. Libera-ajatuspajan johtajuus.

Extremhögern slog t o m sina tidigare rekord i absurditet, när en högerextrem trollprofil på Twitter kallade Heikki Pursiainen för en kommunist och antydde att han som kommunist på något sätt var ansvarig för någonting som hände för hundra år sen (finska inbördeskriget, antar jag). Nu förhåller saken sig dock så, att Heikki Pursiainen är en ekonomivetare som politiskt snarast representerar frimarknadshögern eller libertarianismen; han har bl a förestått tankesmedjan Libera (ungefär den finska motsvarigheten till Timbro, tror jag).

Kuten olen ennenkin sanonut: äärioikeistolle kommunisteja ovat kaikki, jotka noudattavat lakia. Myös Liberan kaltaisen kilpailevan äärioikeistopuljun jäsenet. Kutsun Liberaa kilpailevaksi äärioikeistopuljuksi siksi, että Liberan edustama vapaamarkkinaoikeisto on ainakin viime vuosikymmenellä toiminut äärioikeiston kasvualustana. Aika moni nykyisten rasistipiirien silmäätekevistä on aloittanut poliittisen tiedostautumisensa vapaamarkkinaoikeistossa.

Som jag redan tidigare sagt, är alla laglydiga medborgare i landet "kommunister" om man frågar extremhögern. Detta omfattar också medlemmarna i Libera, som är en konkurrerande högerextrem organisation. Jag kallar Libera så, därför att den frimarknadshöger som Libera representerar åtminstone under det gångna årtiondet i praktiken fungerat som plantskola åt extremhögern. Många av höjdarna i dagens rasistiska extremhöger har anträtt sin politiska bana inom frimarknadshögern.

Tämän tarkoituksena ei tietenkään ole esittää Heikki Pursiaista äärioikeistolaisena fasistisessa mielessä. Olen vakuuttunut siitä, että Pursiainen noudattaa vilpittömästi lakia ja hyviä tapoja, enkä torju kategorisesti hänen mielipiteitäänkään, koska hänellä kuitenkin on ihmisoikeuksia kunnioittava maailmankuva. Vapaamarkkinaoikeistolaisuus on kuitenkin Suomen oloissa ja Suomen poliittisessa historiassa aika lailla äärilaidassa, ja kuten edelläkin totesin, vapaamarkkinaoikeistosta on käytännön kokemuksen valossa ovi auki natsismin suuntaan.

Jag vill ingalunda påstå att Heikki Pursiainen är högerextremist i ordets fascistiska betydelse. Jag är övertygad om att Pursiainen uppriktigt iakttar både lag och sed, och jag avvisar inte hans politiska åsikter heller, eftersom han också uppriktigt står för mänskliga rättigheter. Frimarknadshögern är dock en relativt extrem ideologi i Finlands förhållanden och i Finlands politiska historia, och som jag ovan konstaterat, är det vår praktiska erfarenhet att dörren i dagens förhållanden står öppen från frimarknadshögern till nazismen.

Eli siis tilanne näyttäisi kehittyvän siihen suuntaan, että vapaamarkkinaoikeiston vallankumous on syömässä omat lapsensa, kun fasistit nyt leimaavat raha- ja vapaamarkkinaoikeistonkin "kommunisteiksi". En usko siihen vasemmistolaiseen kärjistykseen, jonka mukaan fasismi olisi ensisijaisesti rahaoikeiston käsikassara. Asia on nimittäin niin, että fasisteilla on selvästi raha- ja markkinaoikeistosta eroava poliittinen identiteetti, minkä rahaoikeisto liian myöhään huomaa kuviteltuaan voivansa käyttää fasisteja työkalunaan.

Det ser sålunda så ut att frimarknadshögerns revolution håller på att äta upp sina barn, när fascisterna nu utmålar även penning- och frimarknadshögern som "kommunister". Jag tror inte alls på den provokatoriska vänsteråsikten att fascismen främst är ett vapen som penninghögern riktar mot vänstern. Saken förhåller sig nämligen så att fascisterna har en identitet som tydligt skiljer sig från penning- och marknadshögern, vilket penninghögern dock inser för sent, när den inbillat sig att den kan utnyttja fascisterna.

En toki sano, etteikö vapaamarkkinaoikeisto olisi aatehistoriallisesti lähempänä fasismia kuin uskaltaa myöntää. Vapaamarkkinaliberalismin juuret ovat valitettavasti kolonialismin aikakaudella, ja siirtomaavaltiaat halusivat ennen muuta liberaalit oikeudet valkoisille varakkaille miehille. Nykyäärioikeistossa on pitkälti kyse kaipuusta juuri noihin aikoihin, ja se, joka sanoo kannattavansa "klassista liberalismia", kannattaa useinkin juuri tuota valkoisten miesten liberalismia ajoilta, jolloin kaikenlaiset ikävät vasemmistolaiset vapautusliikkeet eivät olleet vielä ehtineet vaatia liberaalien periaatteiden ulottamista tummaihoisiin ja naisiin.

Jag vill dock inte bestrida det faktum att frimarknadshögern ligger ideologiskt närmare fascismen än den vill medge. Frimarknadsliberalismen utvecklade sig ursprungligen under kolonialismens tidevarv, och när kolonialisterna talade om liberalism innebar detta främst att garantera liberala fri- och rättigheter för vita välbärgade män. Den nya extremhögerns längtan riktar sig till den perioden, och den som förkunnar "klassisk liberalism" menar inte sällan precis denna vita mäns liberalism från den tiden då allehanda tråkiga vänstersinnade frihetsrörelser inte ännu hade ställt krav på att liberala principer även borde tillämpas på mörkhyade och kvinnor.

Muuten en voi olla tässäkin huomauttamatta, että iirinkielisyysaktivistina tiedän marxismin jollei nyt syntyneen, niin ainakin perustelleen itsensä Irlannin nälänhädällä, jonka keskeinen syy oli Ison-Britannian hallituksen dogmaattinen asenne klassiseen liberalismiin. Irlannin nälänhätä oli klassiselle liberalismille sitä, mitä Gulag marxismille tai Holocaust fasismille. Klassisen liberalismin nimeen vannovilta tulee voida vaatia itsetutkistelua siitä, mikä heidän aatteessaan aiheutti Irlannin nälänhädän ja mitä heidän pitää muuttaa siinä estääkseen sellaisen katastrofin uusiutumisen.

Förresten måste jag även i det här sammanhanget påpeka, att hungersnöden på Irland, om inte gav upphov till marxismen, så åtminstone fungerade som en viktig motivering för den. En central orsak till hungersnöden var den brittiska regeringens dogmatiska attityd till klassisk liberalism. Den irländska hungersnöden var för klassisk liberalism vad Gulag är för marxismen och Förintelsen för fascismen. De som kallar sig klassiska liberaler är sålunda förpliktigade att föra självrannsakan beträffande vad som i deras ideologi ledde till den irländska hungersnöden och hur de borde revidera sin ideologi för att förebygga dylika katastrofer.