torstai 21. lokakuuta 2021

Äärioikeiston väinämöiskolhoosi - Extremhögerns Väinämöinenkolchos

Vaikka äärioikeiston tuorein versio rinnakkaisyhteiskunnasta onkin tarkoitettu syntymään normaali-ihmisten yhteiskunnan sisälle, siihen liittyy edelleenkin agraariutopian piirteitä, kuten edelliseen kirjoitukseeni sisältyvät kuvakaappaukset osoittivat. Ainakin äärioikeistolaisen vaihtoehtopankin vakuuksiksi mainittiin pellot ja metsät. Aion siis edelleenkin luonnehtia äärioikeiston haaveiden rinnakkaisyhteiskuntaa väinämöiskolhoosiksi.

Den nyaste versionen av det parallella samhälle extremhögern planerar ska skapas inne i det normala samhället, men den präglas fortfarande av agrar utopi, som skärmdumparna i min föregående drapa visade. Åtminstone nämndes "åkrarna och skogarna" som garantier för extremhögerns alternativa bank. Sålunda tänker jag fortfarande karaktärisera det parallella samhälle extremhögern drömmer om som Väinämöinenkolchos.

Kuvakaappauksissa näkyvä mies on toki entinen keskustalainen Ilkka Tiainen. Keskustalaisen taustansa vuoksi hän saattaa nähdä maailman ja suomalaisuuden kovin agraarista näkökulmasta käsin ja kuvitella kaikilla suomalaisilla olevan metsää ja peltoa ainakin perintönään. Näinhän ei todellakaan ole. Tyypillinen äärioikeistolainen on kaupunkilainen, olipa sitten kaupunkilainen ammattirikollinen tai kaupunkilainen insinööri. Kaupunkilaiset eivät erota latvaa juuresta eivätkä peltoa mäestä. En minäkään, vaikka pikkukaupungin poikana en kovin kaukana maaseudulta elänytkään. Lisäksi nykykaupunkilaiset ovat jo muutaman sukupolven päässä maaseutuelämästä: jos jollakulla maita tai metsiä on ollutkin, ne on luultavasti myyty pois ja rahat pantu vaikka oman kaupunkitalon hintaan tai kaupunkilaisiin viihdykkeisiin, ts. viinaan.

Mannen som syns på skärmbilderna, Ilkka Tiainen, är visserligen en före detta centerpartist, och p g a denna bakgrund kan han se världen och finskheten ur ett rätt agrart perspektiv och inbilla sig att alla finländare har ärvt skogar och åkrar. Så förhåller det sig dock ingalunda. En typisk högerextremist är en stadsbo, oberoende av om han är en urban yrkeskriminell eller en urban ingenjör. Stadsbor ser inte skillnaden mellan trädtoppen och roten, eller mellan åkern och backen. Det gör jag inte heller, trots att jag som småstadsgosse aldrig levde alltför långt från landsbygden. Dessutom brukar det ligga flera generationer mellan dagens stadsbor och lantlivet: den som haft lantegendomar och skogar har antagligen sålt bort dem och köpt ett hus i stan, eller kanske slösat hela summan på urbana nöjen, dvs sprit.

Väinämöiskolhoosin perustajaistilaisuus järjestettiin Asikkalan kunnan keskustaajamassa, ns. Vääksyssä (oikealta, mutta nykyisin virallisesta käytöstä poistuneelta nimeltään Vägsjö), joka tunnetaan äärioikeiston suuren kristillisen julistajan James "Džeimppa" Hirvisaaren tukikohtana. En tiedä, onko Džeimppa ottanut julkisesti kantaa rokotepassiin, joka tuntuu tällä hetkellä olevan rälläävien äärioikeistolaumojen lempikiihoke, mutta tuskin erehdyn jos oletan, että tämä mustaa musiikkia harrastuksenaan rämpyttävä mustempi-ihoisten vierastaja ei suhtaudu täysin ilman vieraanvaraisuutta kolhoositalonpojiksi aikoviin, niin antikommunisti kuin onkin.

De blivande kolchosbönderna samlades i s k Vääksy (egentligen borde det heta Vägsjö, men detta ursprungliga svenska namn används icke längre i officiella sammanhang), den centrala tätorten i Asikkala kommun. Det är i denna by som den store kristne förkunnaren inom extremhögern, James "Dzjejmpan" Hirvisaari, håller hus. Jag vet inte om Dzjejmpan offentligt tagit ställning till det s k vaccinpasset, som extremhögerns lidelser för närvarande mest kretsar kring, men jag misstar mig knappast om jag förmodar att denne amatörbard som lirar svart musik men misstror svarta människor, inte helt saknar gästfrihet gentemot de presumtiva kolchosbönderna, hur antikommunistiskt lagd han än är.

Ei kai sekään ole mahdotonta, että Džeimppa olisi saanut lopullisesti tarpeekseen ja jättäytynyt pois ei vain aktiivipolitiikasta, vaan jopa äärioikeisto- ja hörhötouhuista. Toisaalta hän on taustaltaan lahkolaisella tavalla kristillinen, ja yksi tie väinämöiskolhoosiporukoihin vie juuri uskovaisuuden kautta. Toisaalta harva meistä on läpeensä paha, ja pidän mahdollisena sitäkin, että Džeimppa voi olla naapureilleen ystävällinen kylänmies, kuten häjypäällikkö Karin Vennu Santeri Alkion "Puukkojunkkarit"-romaanissa ("Kun naapureissa kehutaan ja kaukana pelätään, niin silloin se on niin kuin ollakin pitää, pojat!"). Ja jos on, ehkä Džeimppakin on hieman pahastunut siitä, miten väinämöiskolhoosin väki kohteli hänen kylänsä kauppiasta.

Det är väl inte heller omöjligt att Dzjejmpan inte bara fått nog av aktiv politik, utan också av extremhögern och stolligheter i allmänhet. Å ena sidan har han sekteristisk kristlig bakgrund, och en väg in i Väinämöinenkolchosen går genom religiositeten. Å andra sidan är få människor alltigenom onda, och jag tycker det är helt tänkbart att grannarna i Vägsjö kan uppfatta Dzjejmpan som en vänlig bybo bland byborna - ungefär som Vennu Kari, hövdingen för ett gäng knivjunkare i Santeri Alkios roman Puukkojunkkarit: "När grannarna lovordar en medan folk långt borta är rädda för en, då är det som det bör vara, grabbar." Och då kan man förvänta att t o m Dzjejmpan inte är glad åt att se en butiksägare i Vägsjö förföljd av "kolchosbönderna".

Niin mielellään kuin äärioikeisto esiintyykin yrittäjämyönteisenä, väinämöiskolhoosin väki häiriköi nimittäin uhkaavalla tavalla paikallista yrittäjää, joka pitää ranskalaisiin herkkuihin erikoistunutta kahvilaa sekä ranskalaisteemaista kyläkauppaa. (Kaupalla on muuten myös verkkokauppasivut, mikä täten tiedoksi kaikille, jotka haluavat tukea yrittäjää.) Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun äärioikeisto ottaa silmätikukseen yrittäjän ja pyrkii tuhoamaan tämän yritystoiminnan. Jollen väärin muista, jossain päin Itä-Suomea toimi erinäisiä vuosia sitten liikennöitsijä, joka palkkasi somalimiehiä kuskeiksi, oli tyytyväinen näiden työpanokseen ja myös sanoi sen ääneen - jolloin äärioikeisto välittömästi maalitti hänet niin että hän lopulta joutui panemaan lapun luukulle ja jättämään kaarat karaasiin.

Så gärna extremhögern än vill påstå sig främja företagarnas intressen, trakasserade kolchosbönderna nämligen en lokal företagare, som har ett på franska delikatesser specialiserat café och en matbutik med samma tema. (Butiken har förresten också online-försäljning, om ni vill stöda företagaren.) Det här är naturligtvis varken den första eller den sista gången extremhögern punktmarkerar en företagare för att omintetgöra dennes företagsverksamhet. Om jag rätt minns var det för några år sedan någonstans i Östra Finland en åkeriägare som anställde somaliska män som chaufförer, var nöjd med deras arbete och sade det öppet - vilket ledde till att extremhögern på fläcken utpekade honom som mål för en hatkampanj, så att han var tvungen att sätta lappen på luckan och lämna bilarna i garaget.

Veikko Vallin, persu, yrittäjä ja veropopulisti on itse asiassa ilmaissut närkästyksensä ao. kauppiaan vainoamisesta, mikä pantakoon merkille Vallinin kunniaksi. Toki hänkään ei ota mitään vastuuta siitä, miten hänen puolueensa on myötävaikuttanut kauppiaan vainoamisen mahdollistavan ilmapiirin syntymiseen maassamme.

Veikko Vallin, sannfinne, företagare och skattepopulist, har faktiskt uttryckt indignation över förföljelsen mot butiksägaren ifråga, något han kan prisas för. Dessvärre tar han inget ansvar för hur hans parti bidragit till den atmosfär i vårt land som möjliggjort dylika trakasserier. 

Väinämöiskolhoosia luonnostelleen kokouksen takana oli muuten pulju nimeltä Metsätähtisäätiö. Metsätähti säätiön nimessä tarkoittanee, että väinämöiskolhoosi on tarkoitus perustaa metsään ja sen tulee toimia kansakunnan oikealle tielle opastavana johtotähtenä. Rysky Riiheläisen, Suomen tärkeimmän turvallisuuspoliittisen keskustelijan, mukaan säätiön nimissä toimivat henkilöt edustavat "hyvin monenlaista ääriajattelua": mm. qanon-salaliittoteoriaan uskovia, putinisteja, puoskaribisnesväkeä, koronankieltäjiä ja mitä näitä nyt on. 

Mötet där Väinämöinenkolchosen skisserades arrangerades förresten av en organisation som hette Metsätähtisäätiö, Skogsstjärnefonden (jag antar dock att fonden inte har något officiellt svenskspråkigt namn). Skogsstjärnan i namnet torde betyda att gänget ska starta sin kolchos någonstans i skogen och att den ska fungera som en ledstjärna som visar nationen den rätta vägen. Rysky Riiheläinen, Finlands ledande säkerhetspolitiska debattör, påpekade att de personer som handlar i fondens namn representerar "mycket varierande extremismer": bl a anhängare av Qanon-konspirationsteorin, putinister, kvacksalvare, coronaförnekare, vad det nu finns av liknande sorter.

Yhteinen piirre on, että tähän remmiin liittyneet pitävät vihollisenaan koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Se, että yhteiskunnassa on sääntöjä ja instituutioita - tai ylipäätään huomioonotettavia muita ihmisiä - jotka rajoittavat heidän elämäänsä, on tälle porukalle hirveää sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Det gemensamma är, att alla som anslutit sig till den här klicken ser hela det organiserade samhället som sin fiende. Att det finns regler och institutioner i samhället - att det finns andra människor att ta hänsyn till - som inskränker deras liv är för dem hemskt förtryck och orättvisa.

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Sellainen parempi rinnakkaisyhteiskunta - Ett sånt där bättre parallellsamhälle

Äärioikeisto on jo pitkään pelotellut meitä muslimien tms. maahanmuuttajien "rinnakkaisyhteiskunnilla", jollaisia muka länsimaihin on muodostumassa. Mutta katsokaas näitä:

Extremhögern har länge försökt skrämma oss med historier om muslimer och andra invandrare som grundar "parallella samhällen" mitt ibland oss. Men kolla de här skärmdumparna:

"Omstart av republiken Finland. Decentraliserad produktion av matvaror. Matvarorna bör komma från en zon med en radie på 200 km. Distribueringscentrum. Hemleverans. Exempel: En familj på 5 personer, 1 liter mjölk per dag blir 2555 liter per år. Årliga inköpskontrakt direkt med producenten. Mellanhänderna uteblir, data är nyckeln till förverkligandet."
"Republiken Finland - ett parallellt samhälle. Egna pengar, egen bank, egen centralbank. Egen hälsovård, egen blodgivning. Egna skolor och daghem. Decentraliserad produktion av livsmedel och energi. Folkförsamling. Platt skatt. Autarki, jordbruk, energi. Boende. Uppgifter, informationskanaler. Eget internet, eget telefonnät, eget GPS. Egen autentisering, eget köpande [sic!?] och egen röstning."
"Omstart av republiken Finland: Egna pengar, egen bank, egen centralbank. Vi ska grunda egen bank med grundarnas skogar och åkrar som garantier. Vi ska grunda egen centralbank som ska införa egen valuta, mark (crypto [sic!] och kontant). Export av trä och jordbruksprodukter ska bringa in exportinkomster."




Tässähän äärioikeistolaiset avoimesti ja röyhkeästi suunnittelevat oman rinnakkaisyhteiskunnan luomista. Ideana tuntuu olevan siis uuden Suomen tasavallan perustaminen, jolloin nykyisen Suomen valtion lakeja ja tuomiovaltaa uuden tasavallan kansalaisiin ei tunnusteta. Tällaisia projekteja toki tunnetaan muualtakin: USA:ssa on ns. suvereenien kansalaisten liike, ja Saksassa on Valtakunnan kansalaiset (Reichsbürger). Kaikkien näiden ideana on esittää nykyinen valtio jotenkin epälegitiiminä ja palata johonkin aikaisempaan järjestelmään - Saksassa nykyistä liittotasavaltaa edeltäneeseen Saksan valtakuntaan. 

Här smider ju högerextremister öppet och fräckt planer på att skapa eget parallellt samhälle. Idén verkar gå ut på att grunda en ny finsk republik, där man inte erkänner den nuvarande finländska statens lager och jurisdiktion över medborgarna i den nya republiken. Dylika projekt är kända också från andra stater: i USA har man de s k suveräna medborgarna, i Tyskland de så kallade Riksmedborgarna eller Reichsbürger. Alla dessa rörelser handlar om att framställa den nuvarande staten som illegitim och återgå till något tidigare system - i Tyskland är det det tyska riket före den nuvarande förbundsrepubliken.

Suomessa ilmeisestikään ei ole tapahtunut sellaista historiallista katkosta, jota edeltävään aikaan osattaisiin kaipailla - paitsi ehkä Suomen suuriruhtinaskunnan julistaminen itsenäiseksi tasavallaksi, mutta jostain syystä venäläisystävälliset äärioikeistolaisemme eivät sentään ihan vielä avoimesti halua suuriruhtinaskuntaa takaisin. Siksi äärioikeistolaisten haaveet rinnakkaisyhteiskunnasta perustuvat kokonaan uuden Suomen luomiselle.

Tydligen är det inte möjligt att definiera en brytning i Finlands historia före vilken landet ur ett högerextremt perspektiv hade levat i ett legitimt system. Kanske man kunde se övergången från storfurstendömet till den självständiga republiken som en sådan vattendelare, men hur russofila attityder våra högerextremister än ådagalägger har de inte ännu börjat öppet kräva återställandet av storfurstendömet. Därför går extremhögerns drömmar om ett parallellt samhälle ut på att skapa ett helt nytt Finland.  

Sinänsähän nämä ideat eivät ole mikään uusi juttu äärioikeistossa. Jo vuosia sitten Hommafoorumilla puhuttiin "väistöalueesta Viroon" ja tarkoitettiin, että hommalaisten aseharrastajien pitäisi evakuoida pyssykokoelmansa etelänaapuriin, ennen kuin "ne" tulevat ja vievät aseet pois, hihii hahaa. Poikien tiedossa ei ollut, että Virossa on - siitäkin huolimatta että maan poliittiset linjaukset ovatkin monella tavalla äärioikeistolle mieleisiä - osaava suojelupoliisi, joka ei suvaitse ulkomaalaisia äärioikeistolaisia ja on sittemmin kunnostautunut kohtelemalla näitä aika kovakouraisesti.

I och för sig är dessa idéer ingenting nytt inom extremvänstern. På diskussionsforumet Homma talade man om att upprätta "ett väjningsområde i Estland", vilket betydde att vapenfantasterna på forumet borde evakuera sina samlingar av bössor söder om Finska viken, innan "dom" kommer och tar iväg vapnen, hihi, haha. Killarna visste inte att Estland har - hur mycket de politiska linjedragningarna i landet än motsvarar extremhögerns drömmar - kompetent skyddspolis, som inte har överseende med utländska högerextremister och som sedan dess också tagit i med hårdhandskarna när sådana figurer dykt upp i landet.

Kun olemme vuosikaudet joutuneet kuuntelemaan äärioikeistolaisten uhkailuja ja vihjailuja siitä, että muslimimaahanmuuttajat muka elävät rinnakkaisyhteiskunnassa, jossa ei noudateta "suomalaisia arvoja", mitä ne sitten lienevätkin, tuntuu suoraan sanoen härskiltä, että he itse suunnittelevat avoimesti juuri sellaista. Sinänsähän olisi ihan hyvä, jos he menisivät jonnekin takahikiälle uudisraivaamaan itselleen väinämöiskolhoosia ja jättäisivät kunnon ihmiset rauhaan, mutta näyttää vahvasti siltä, että tämä porukka haluaa pyörittää omaa järjestelmäänsä keskellä samaa infrastruktuuria, jossa muut suomalaiset elävät, eli tämä rinnakkais-Suomi olisi yksi yhteen samanlainen kuin se äärioikeiston kauhupropagandan "palavien siirtolaisgettojen" rinnakkaisyhteiskunta.

I åratal har extremhögern kommit med hotelser och insinuationer om hur muslimska invandrare kantänka lever i ett parallellt samhälle där några "finska värderingar" inte omhuldas, känns det direkt oförskämt att de själva nu öppet planerar ett sådant. I och för sig skulle det vara fint om de åkte till vischan för att bosätta sig som nybyggare på en kolchos uppkallad efter Väinämöinen i stället för att störa normala människor, men nu ser det ut att det här gänget vill etablera sitt system mitt i samma infrastruktur där resten av finländarna lever. Sålunda skulle detta parallella Finland inte skilja sig på något sätt från det parallella samhälle som spökar i den högerextrema skrämselpropagandan om "brinnande invandrargetton".

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Arto Luukkasen rappio - Arto Luukkanens förfall

Persujen puoluesihteeri Arto Luukkanen oli aikoinaan ihan hyvä ja vakavastiotettava itänaapurin tutkija. Olen itse lukenut hänen kirjansa Neuvostojen maa, joka on varsin asiallinen ja hyvin kirjoitettu esitys Neuvostoliiton historiasta; aikaisemman teoksen Hajoaako Venäjä? olen missannut, valitettavaa kyllä. Mutta jo silloin kun hän tuon lukemani opuksen laati, hänen käsityksensä kotimaamme poliittisesta historiasta olivat sekavia. Olimme jonkin aikaa Facebook-kavereitakin, mutta panin pojan estoon, kun jutut alkoivat käydä liian villeiksi.

På sin tid var den sannfinske partisekreteraren en fin och seriös Sovjet- och Rysslandforskare. Jag är förtrogen med hans bok Neuvostojen maa, "Sovjeternas land", som är en saklig och välskriven framställning av Sovjetunionens historia; den tidigare boken Hajoaako Venäjä? ("Ska Ryssland falla sönder?") har jag dessvärre missat. Men redan när han arbetade på det verk jag läst var hans uppfattningar av vårt lands politiska historia rätt korkade och rubbade. Vi brukade vara kompisar på Facebook, men jag blockade honom när han började berätta alltför vilda historier.

Luukkanen herätti nyt huomiota twitter-viestillä, jossa hän vihjailee mm. sisäministeri Maria Ohisalon olevan Venäjän lahjoma. Tämä tuntuu täysin absurdilta, kun Venäjän antama tuki nimenomaan vihreitä vihaavalle äärioikeistolle myös Suomessa (eli Luukkasen omalle puolueelle) on jo yleisessä tiedossa (toki minä, joka aloin kirjoitella siitä jo toista vuosikymmentä sitten, olen yhä suomenkielisessä mediassa kirjoituskiellossa, mutta kuten tiedämme, todenpuhujalla ei ole yösijaa, vaan hänet ajetaan mäkeen seitsemästä kaupungista, ja ne, jotka ovat ennättäneet aikojensa edelle, joutuvat odottamaan sitä saapuvaksi hyvin epämukavissa pakopaikoissa).

Luukkanen väckte nu ett visst uppseende med ett twittermeddelande, där han bl a insinuerar att inrikesminister Maria Ohisalo tagit emot ryska mutpengar. Det här låter rätt och slätt absurt, när det redan länge varit känt att det är den antigröna extremhögern, Luukkanens eget parti, som står i maskopi med Ryssland (visserligen är jag, som började skriva om detta redan för ett drygt årtionde sedan, fortfarande belagd med utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier; men som vi vet har sanningssägaren inget nattkvarter, utan fördrivs från sju städer, och den som hunnit före sin tid måste invänta den på en mycket obekväm tillflyktsort).

Kuten minua fiksummat ajattelijat ovat jo sanoneet, Luukkasen esittämät vihjailut esimerkiksi Elokapina-järjestön "putinismista" ovat järjettömiä siksikin, että Elokapina ja muut nuorten ilmastokapinajärjestöt vaativat fossiilisista polttoaineista luopumista, kun taas Venäjän koko talous perustuu fossiilisille polttoaineille. Ei kai Putin - tunnetusti viekas ja kiero mies - niin tyhmä olisi, että ampuisi itseään noin räikeästi jalkaan? Huomattavasti enemmän järkeä on siinä ajatuksessa, että Putin värvää nimenomaan äijäoikeistoa poliittiseksi tykinruoakseen tekohengittämään auringonlaskun elinkeinoaan.

Klokare tänkare än jag har redan påpekat det vansinniga i Luukkanens insinuationer av "putinism" i organisationen Elokapina (Extinction Rebellion Finland). Elokapina och andra ungdomliga klimatorganisationer kräver slut på fossila bränslen, medan hela Rysslands ekonomi är baserad på sådana. Putin är känd som en klipsk jävel och skulle aldrig skjuta sig i foten genom att stöda fossilfientliga organisationer. Det låter mycket mera trovärdigt att det är precis representanter för gubbhögern som Putin rekryterar för att ge den döende fossilnäringen konstgjord andning.

Vielä absurdimpaa siitä tulee siksi, että kirjansa perusteella Luukkanen ei synnyttänyt mielikuvaa esimerkiksi yksitotisen fanaattisesta vasemmiston vihaajasta. Pikemminkin päin vastoin: hän vaikutti reilulta, myötäelävältä ja myötäkärsivältä ihmiseltä hyvinkin arveluttavia äärivasemmistolaisia toimijoita kohtaan. Siihen aikaan hän suhtautui Neuvostoliittoon ja neuvostokansaan ylipäätään huomattavasti myötämielisemmin kuin vaikkapa minä, ja korosti, että neuvostoliittolaisilla oli yleisinhimillistä ymmärtämystä ansaitsevia syitä kannattaa vaikkapa Stalinia. Samalla hän ei tietenkään kiistänyt neuvostojärjestelmän totalitaarisia ja julmia piirteitä. (Tästä aiheesta hän antoi erinomaisen haastattelun Kansan Uutisten Kai Hirvasnorolle, joka tätä kirjoittaessani löytyy yhä netistä.) 

Ännu mera absurt verkar det här därför att Luukkanen i sin bok om Sovjetunionen inte framstod som en enkelspårig och fanatisk hatare av allt vad vänster hette. Snarare tvärtom: han visade rättvisa, medkänsla och medlidande för rätt betänkliga vänsterextrema aktörer. På den tiden förhöll han sig med betydligt mera empatiskt till det sovjetiska folket än t ex jag och betonade att sovjetmedborgarna hade sina skäl att stötta Stalin, skäl som förtjänade att granskas med allmänmänsklig förståelse. Samtidigt bestred han naturligtvis inte att det sovjetiska systemet var totalitärt och grymt. (Om du läser finska så rekommenderar jag varmt intervjun med Luukkanen som jag ovan i den finska versionen av det här avsnittet gett en webblänk till.)

Luukkasen sittempi aatehistoriallinen kehitys synnyttää lähinnä mielikuvan tri Jekyllistä, joka on vähitellen liukunut mr Hydeksi. Eräät kommentoijat ovat vihjailleet, että tämän rappion taustalla olisi liiallinen mieltymys itänaapurissakin suosittuun voimajuomaan, mutta vaikka ao. häppä olisikin alkanut maistua hänelle enemmän kuin terveys sallisi, en pidä sitä yksinomaisena enkä pääasiallisena syynä, vaikka se Robert Louis Stevensonin tarinan alkuperäinen Hyde olikin tohtorin keksimän erityisjuoman aikaansaannos.

Luukkanens senare idéhistoriska utveckling får en att snarast tänka på dr Jekyll som så småningom förvandlat sig till Mr Hyde. En del folk med starka åsikter har insinuerat att detta förfall beror på att han blivit alltför förtjust i en även i vårt östra grannland populär kraftdryck, men oberoende av om han börjat gilla dryckjom bättre än hälsan tillåter eller inte, tror jag inte det är det enda eller ens det huvudsakliga skälet, låt vara att den ursprungliga Mr Hyde i Robert Louis Stevensons berättelse tillkom som ett resultat av doktorns experiment med särskilda drycker.  

Loppujen lopuksi jo vanhat roomalaiset tiesivät, että in vino veritas, eli suomalaiseen kulttuuriin lokalisoituna: totuus löytyy Ilmajoen Koskenkorvalta ja vieläpä tislatussa muodossa. Jos siis viina on tässä tapauksessa vienyt miestä, se on vain vienyt hänet kohti tosiasiallista itseään, joka siellä empaattisen ja fiksun miehen ulkokuoren alla alun pitäenkin on luurannut. Toisaalta - ei siihen mitenkään itsestään selvästi ole tarvittu viinaa, siihen on kelvannut pelkästään persujen huono seura. Pidän täysin mahdollisena sellaistakin vaihtoehtoa, että Luukkanen on yhtä ankara raittiusmies kuin minä ja että hän on vain antanut persujen propagandan iskeä.

När allt kommer omkring brukade det heta redan i gamla Rom: in vino veritas, eller i vår kultur: sanningen står att dricka i byn Koskenkorva i Ilmola, t o m i destillerad form. Om spriten i det här fallet spelat en roll i mannens förvandling, har den bara fört honom närmare sitt verkliga jag som tydligen alltid gömt sig under hans civiliserade och empatiska yttre. Å andra sidan är det ingalunda självklart att det behövts någon sprit till detta. Det är fullt möjligt att Luukkanen är en absolut helnykterist precis som jag och att han bara låtit sig förföras av sannfinsk propaganda.

Se mikä Luukkasen mielipiteissä oli huomiotaherättävää ennen hänen lopullista persuuntumistaan oli kyllä mielenkiintoisesti sellainen yliampuva viha demareita kohtaan. Ei silleen, ettenkö sitäkin ymmärtäisi. Demarit olivat Suomessa vuosikymmenten ajan valtionhoitajapuolue, joka sai useimmat tavoitteensa toteutettua. Siinäkin tapauksessa että tavoitteet olivat kansan enemmistön kannalta myönteisiä ja kannatettavia (ja mikseivät olisi olleet, kun työväenliike oli luultavasti Suomen historian massiivisin kansanliike ja demarit sen maltillisen valtavirran ääni politiikassa), on selvää että monet yhteiskunnalliset ja poliittiset ryhmät sekä oikealla että vasemmalla katkeroituivat demarien ylivallasta.

Vad jag fann märkligt i de av Luukkanens diatriber jag bevittnade innan han blev sannfinne, var hans överdrivna hat mot sossar. Inte för att jag inte skulle förstå honom. Sossarna var i Finland i årtionden det statsbärande partiet, som kunde förverkliga de flesta av sina mål. Det var uppenbart att dessa mål ansågs positiva och värda att stöda av de flesta finländare - och varför inte, ty arbetarrörelsen var den mest massiva folkrörelsen i Finlands historia och sossarna det politiska språkröret för denna rörelses moderata huvudfåra - är det klart att många sociala och politiska grupper både till höger och till vänster blev förbittrade över sossehegemonin.

Omasta epämääräisen protovihervasemmistolaisen 80-luvun nuoren näkökulmastani demarit olivat sekä tukahduttavan vaikutusvaltaisia että ärsyttävän monessa asiassa oikeassa. Lisäksi demarit olivat siihen aikaan vielä enemmän savupiipputeollisuuden puolue kuin nykyään, ja vaikkapa nykyinen lääkintöneuvos Mikko Paunio aloitti poliittisen uransa savupiippudemarina viljellen sellaista puolijauhoista "vihreiden kritiikkiä", jota nykyään kuulee nimenomaan perussuomalaisilta. Toki hän on nyttemmin liittynyt persujen riveihin, joihin hän olisi kuulunut paljon aikaisemmin.

Ur min egen protogrönt protovänstervridna ungdomliga synvinkel på 80-talet var sossarna både kvävande inflytelserika och hade förargligt nog rätt i förargligt många saker. Dessutom var sossarna på den tiden ännu mera än i dag det parti som stod för skorstensindustrin, och nuvarande medicinalrådet Mikko Paunio inledde sin politiska karriär precis som skorstenssosse med "kritik av de gröna" av en sort som man i dag mest kan förvänta av sannfinnarna. Och riktigt nog har han sedan dess anslutit sig till detta parti, som redan långt dessförinnan hade varit det rätta för honom.

Ja se, että demari hyökkäsi vihreitä vastaan, oli 80-90-luvulla aika lailla normaalia. Silloin kun vihreät ilmaantuivat kuvioihin, moni muukin nuori kuin minä koki heidät nimenomaan irtiottona tunkkaisesta demariudesta ja dogmaattisesta taistolaisesta laitavasemmistosta. Vasemmiston riveistä puolestaan kantautui jatkuvia vihjauksia, kuinka vihreät oikeasti ovat fasisteja. Vihreältä tai pasifistis-idealistiselta taholta näet saattoi jo 80-luvulla kuulua sellaista vienoa Neuvostoliiton tai virallisen ulkopolitiikan kritiikkiä, joka siihen aikaan oli tapana tukahduttaa autoritaarisella äijäilyllä - ja vasemmiston suosima tapa äijäillä olivat nimenomaan natsismivihjailut. (Tämän muistuman vuoksihan täällä Suomessa on nykyään niin vaikeaa sanoa avointa ja oikeaakaan natsia natsiksi.)

Och att en sosse attackerade de gröna var rätt normalt på 80-90-talet. När de gröna dök upp tenderade inte bara jag, utan också många andra unga människor av den åsikten att de representerade en brytning både med unken socialdemokrati och med dogmatisk stalinistisk vänsterextremism. Från vänstern hördes det å andra sidan insinuationer om att de gröna egentligen var fascister. Från det gröna eller pacifistisk-idealistiska hållet hördes det nämligen redan på åttiotalet sådan försiktig kritik av Sovjet eller den officiella utrikespolitiken som man på den tiden brukade tysta ned med gubbauktoritet - och inom vänstern var just insinuationerna om nazism det populäraste sättet att "förkarla". Det är precis därför vi här i Finland än i dag har så svårt för att kalla någon för nazist, inklusive öppet nazistiskt uppträdande högerextremister som begår våldsdåd. 

Tavallaan siis ymmärrän, että kun Luukkasen sisällä riehuva id on nyt päässyt irti, se ilmenee myös demarivastaisuutena. Minun perheenikin oli demarivastainen aivan samasta oikeistolaisesta näkökulmasta, puhumattakaan tietysti siitä, että kotikaupunkini demarit edustivat juuri pahimman sortin savupiipputeollista demariutta ja olivat ulkomaalaisvastaisuudessa jokseenkin persuluokkaa silloin ennen vanhaan kun persut olivat pikkupuolue. Siellä oli helppo inhota demareita, vaikka oli mielestään vapaamielinen tulevaisuuteenkatsoja, ei oikeistolainen eikä konservatiivi. (Meidän hyvin porvarillisessa perheessämme muuten ulkomaalaisvastaisuutta pidettiin siihen aikaan leimallisesti työväenluokkaisena raakuutena, jollaista saattoi odottaa juuri demareilta. Rasismi oli sivistymättömyyttä.)

Det innersta detet inuti Luukkanen vältrar sig nu fritt, och om detta kommer till uttryck som sossefientlighet, kan jag inte förbigå detta utan en viss förståelse. Min familj var sossefientlig utifrån precis samma högersinnade perspektiv, men å andra sidan representerade sossarna i min hemstad just den värsta skorstenssocialismen, och vad beträffade utlänningsfientligheten, var de lika goda kålsupare som sannfinnarna redan när de sistnämnda ännu var ett småparti. I min hemstad var det alltså lätt att hata sossarna trots att man uppfattade sig själv som en frisinnad människa med ögonen öppna för framtiden, inte vare sig som högermänniska eller som konservativ. (I min mycket borgerliga familj ansågs främlingsfientligheten på den tiden förresten vara typisk arbetarklassbrutalitet av den sort man helst kunde vänta sig av just sossar. Rasism var lika med obildning.)

Sekä Luukkasen että generalissimus Halla-ahon demarikuva on kuitenkin järjetön ja epähistoriallinen. Molemmilla pojilla on jonkinlainen pakonomainen tarve selittää demarit Suomen johtavaksi suomettajapuolueeksi ja YYA:n takuupuolueeksi. Mutta kuten kaikki maamme poliittista historiaa tuntevat hyvin tietävät, SDP oli pitkään ns. asevelisosialistien - tiukasti kommunisminvastaisten ja neuvostovastaisten, Aseveliliiton toimintaan osallistuneiden ja yleensä rintamaupseereina palvelleiden - hallussa ja ulkopoliittisesti epäilyttävä, puhumattakaan siitä että puoluetta johti kuusikymmenluvulle asti Neuvostoliiton vihaama Väinö Tanner. SDP joutui kulkemaan pitkän tien ulkopoliittiseen uskottavuuteen, ja tähän erämaavaellukseen kuului mm. puolueen yli kymmenvuotinen hajaannus, kun YYA-myönteiset demarit perustivat oman puolueen, TPSL:n eli Työväen ja pienviljelijäin sosiaalidemokraattisen liiton.

Den föreställning som både Luukkanen och Jussi Halla-aho har av sossarna i Finland är dock vansinnig och ohistorisk. Bägge killarna förkunnar obsessivt att det var socialdemokraterna som var främst ansvariga för den sovjetvänliga utrikespolitiken och som verkade som garant för vsb-pakten. Men alla som vet någonting om Finlands politiska historia kommer ihåg att SDP länge styrdes av s k vapenbrödrasocialister - stränga antikommunister och antisovjetister, som hade varit aktiva i Vapenbrödraförbundet och av vilka många tjänstgjort som officerare på fronten - och att partiet sålunda ansågs utrikespolitiskt suspekt, och den saken blev inte bättre av att det var den av Sovjet avskydde Väinö Tanner som var partiordförande ännu i början av sextiotalet. För sossarna blev det en lång ökenvandring till utrikespolitisk trovärdighet i vsb-Finland, och under denna period drabbades partiet av splittring, när de Kekkonenvänliga sossarna grundade eget parti, Arbetarnas och småbrukarnas socialdemokratiska förbund (ASSF).

TPSL ei ollut mitenkään yksiselitteisesti vasemmistolaisempi kuin SDP. Puolueen nuorisojärjestöön tosin kerääntyi jonkinmoisia pasifistisia radikaaleja ainakin siinä määrin, että Sadankomiteankin merkkinä tunnetuksi tullut hippiaikakauden rauhansymboli sai irvileuoilta nimekseen "skogilaisten hiihtomerkki" - puoluetta kutsuttiin alkujaan skogilaisiksi sen ensimmäisen puheenjohtajan Emil Skogin mukaan. Skogin palattua pääpuolueeseen johtomiehenä toimi Aarre Simonen, joka oli oikeistodemarin maineessa käytettyään kovia otteita lakkolaisiin 1940-luvun lopulla sisäministerinä. Toisaalta TPSL:n lakkauttamisen jälkeen hän liittyi Sosialistiseen Työväenpuolueeseen, pikkupuolueeseen, joka perustettiin TPSL:n raunioille; ja STP ainakin oli varttia vaille kommunistinen hörhösarjan vasemmistopuolue, sen muistan lapsuudestani.

ASSF var inte alls entydigt mera vänstersinnat än SDP. Visserligen tilldrog sig partiets ungdomsorganisation någon sorts pacifistiska radikaler, så att den fredssymbol som också blev känd som De hundras kommittés emblem och som de flesta av oss säkert förknippar med hippietiden av spefåglarna kallades "skogisternas skidmärke" - partiets förste ordförande var Emil Skog. När Skog väl återvänt till SDP var det Aarre Simonen som tog över rodret. Simonen var en känd högersosse som i slutet av fyrtiotalet verkat som inrikesminister och tagit till hårdhandskarna för att kväsa ned strejker. Å andra sidan blev han efter ASSF medlem i Socialistiska Arbetarpartiet, ett litet parti som grundades på ASSFs ruiner; och SAP var åtminstone ett nästan kommunistiskt tokvänsterparti, det minns jag från mina barndomsår.

Demarien mukautuminen Kekkosen ulkopolitiikkaan oli vain osa YYA-hengen yleistä valtavirtaistumista Suomessa. Samaa tapahtui myös kokoomuksessa ns. remonttimiesten johdolla. Todellinen YYA-politiikan takuupuolue oli Keskustapuolue, ja juuri sen piirissä harjoitettiin aika krouvejakin keinoja ulkopoliittisen oikeaoppisuuden ylläpitämiseksi. Itse asiassahan persujen edeltäjä, SMP, syntyi erään näiden keinojen uhriksi joutuneen, Veikko Vennamon, aloitteesta. Jos TPSL oli Kekkosta kannattavien demarien puolue, SMP oli alun perin Kekkosta vastustavien keskustalaisten puolue, olkoonkin että toisin kuin TPSL se oli yhden miehen valtakunta (Eino Poutiainen, jolla oli Vennamosta riippumatonta kansansuosiota, joutui Vennamon silmätikuksi).

Att sossarna anpassade sig till Kekkonens utrikespolitik var bara en del av hur vsb-andan blev allmänt accepterad i Finland. Liknande saker skedde ju också i Samlingspartiet under de s k remontmännen. Men vsb-politikens verkliga garant var Centerpartiet, och det var precis inom detta parti man tog till rätt grova tricks för att upprätthålla utrikespolitisk ortodoxi. Föregångaren till sannfinnarna, Landsbygdspartiet, startades ju av Veikko Vennamo, som blivit offer för dessa tricks. Om ASSF var partiet för de sossar som stödde Kekkonen, var Landsbygdspartiet partiet för de centerpartister som motsatte sig Kekkonen - visserligen var Vennamo en auktoritär partiordförande, och en politiker som Eino Poutiainen, som hade egen profil och popularitet oberoende av Vennamo, gillades inte av sin partiledare.

Generalissimus, upseeri ja herrasmies Halla-aho aikoinaan julisti vastustavansa demareita siksi, että hän katsoi puolueen ja erityisesti Mauno Koiviston toimineen väärällä ja pelkurimaisella tavalla Baltian maiden itsenäistymisen yhteydessä. Nyt tiedämme sotaveteraani Koiviston - jolla oli siihen aikaan paljon suuremmat ulkopoliittiset valtuudet kuin Suomen presidentillä nykyään - huolehtineen siitä, että Suomi antoi salaa hyvin merkittävääkin apua Viron itsenäistymiselle samalla kun Moskovaan päin näytettiin julkisesti nöyrää naamaa.

Halla-aho, denne generalissimus, officerare och gentleman förkunnade på sin tid att han ogillade sossarna därför att han ansåg att partiet i allmänhet och Mauno Koivisto i synnerhet hade handlat på ett felaktigt och fegt sätt när de baltiska länderna höll på att återfå sin självständighet. Nu vet vi dock att Koivisto, en gammal krigsveteran - som på sin tid hade mycket större utrikespolitiska maktbefogenheter - hade sett till att Finland i smyg i betydande utsträckning bidrog till Estlands frihetskamp samtidigt som man utåt gav ett snällt och lydigt sovjetvänligt intryck. 

Tämä kaksilla rattailla ajaminen oli toki ollut luonteenomaista suomalaiselle ulkopolitiikalle jo Kekkosen aikana. Ulkopolitiikka oli Suomessa eliitin asia, ja eliitti tiesi varsin hyvin ettei Neuvostoliitto ollut ystävä. Epävirallisilla tasoilla esimerkiksi USA:han luotiin hyvinkin läheisiä suhteita, ja vaikka Kekkonen ei tietenkään voinut auttaa virolaisia itsenäistymään Neuvostoliitosta poliittisesti, hän teki vanhana AKS:n miehenä kaikkensa luodakseen Suomen ja etelänaapurin välille läheistä kulttuuriyhteistyötä. Tätä vain ei kaikenlaisten neuvostoystävyyden syvennys-, levennys- ja laajennusjuhlien huumassa kerrottu kansalle, mikä johti siihen, että oikeistolaiset pelkäsivät (tai olivat pelkäävinään) Kekkosen myyvän Suomen puupennistä Neuvostoliitolle, ja tietyt vasemmistovoimat järkyttyivät (tai olivat järkyttyvinään) kovasti aina kun havaitsivat viitteitä siitä, että julkisuuteen päin ah niin neuvostoystävällisessä YYA-Suomessa harjoitettiin "salaista fasistipolitiikkaa" (ts. USA:lle ystävällistä).

Likadant dubbelspel hade naturligtvis redan under Kekkonen karaktäriserat finsk utrikespolitik. Utrikespolitiken i Finland var förbehållen för eliten, och eliten visste precis att Sovjetunionen inte var en vän. På inofficiell nivå knöts det mycket nära förhållanden med USA, och trots att Kekkonen naturligtvis inte kunde bistå esterna i några självständighetssträvanden, gjorde han som gammal medlem i Akademiska Karelensällskapet allt för att främja kultursamarbete mellan Finland och vår granne söder om Finska viken. Det här berättade man naturligtvis inte för folket, utan man firade bara allehanda finsk-sovjetiska vänskapsfester. Detta ledde till att högern var rädd (eller låtsades vara det) för att Kekkonen höll på att sälja Finland för en spottstyver, medan en del vänstermänniskor var upprörda (eller påstod sig vara det) över att de hade fått reda på att Finland kanske, hur sovjetvänligt det än verkade utåt, i smyg ägnade sig åt "fascistisk" (dvs USA-vänlig) politik. 

Kun asioiden todellinen laita tuli julki Neuvostoliiton romahdettua, olisi generalissimus Halla-ahonkin ollut syytä myöntää olleensa väärässä SDP:stä. Mutta mitä vielä. Hänhän on loppujen lopuksi ennen kaikkea äärioikeistolainen, ei isänmaallinen - hänelle on tärkeämpää vastustaa vasemmistoa (joka hänen ja hänenlaistensa sanavarastossa tarkoittaa koko demokraattista järjestelmää) kuin puolustaa mitään mielekkäästi määriteltävissä olevaa isänmaata, saati vastustaa Venäjän vaikutusta. Hän on itsekin myöntänyt "Höglundin vainoharhaksi" nimittämänsä ilmiön olevan totta, eli persupuolueen toimivan tosiasiallisesti Venäjän käsikassarana. Mutta onko hän yrittänyt tehdä asialle mitään? Ei todellakaan - hän jatkoi puolueen keulakuvana viimeiseen asti ja antoi venäläismielisyyden rehottaa, kun se oli sitä parempaa (persuhenkistä) venäläismielisyyttä.

När det efter Sovjets krasch blev klart hur det i verkligheten förhöll sig, borde t o m generalissimus Halla-aho ha medgett hur fel han var i fråga om SDP. Men det gjorde han givetvis inte. Han är ju framför allt en högerextremist, inte en fosterlandsvän. För honom är det viktigare att bekämpa vänstern (som i hans och idéfrändernas språk är ett kodord för hela det demokratiska systemet) än att försvara fosterlandet i någon någorlunda förnuftigt definierbar betydelse, ännu mindre motsätta sig Rysslands inflytande. Han har känt sig tvungen att medge att den företeelse han kallar "Höglunds paranoia" verkligen existerar, dvs att sannfinska partiet agerar springpojke åt Ryssland. Men har han försökt göra någonting åt saken? Nähä - han fortsatte som galjonsfigur så länge han kunde och gav de rysksinnade i partiet fria tyglar - tydligen var de såna där bättre russofiler. 

Generalissimus Halla-ahon tapauksessa tämä tosin on ymmärrettävämpää. Generalissimus on kuitenkin siinä määrin vanhan kansan äärioikeistolaisia, että hän on saattanut olla ihan tosissaan väittäessään olevansa kriittinen Venäjää kohtaan, ainakin aluksi. Maailma sitten muuttui hänen ympärillään sellaiseksi, jossa Venäjä olikin äärioikeistolaisten ja fasistien puolella, ei suinkaan heitä vastaan; ja samalla tavalla Venäjä-kriittisimmät äänet alkoivatkin kuulua siltä taholta, jota hänenlaisensa nimittävät paremman termin puutteessa "vasemmistoksi". Tämä taisi aiheuttaa generalissimukselle rankkaa kognitiivista dissonanssia eli vähemmän hienolla termillä aivokopan sisäistä ristivetoa. Mahdollisesti juuri sen takia hän lähetti nettihäirikkönsä vainoamaan ensin minua ja sitten Jessikka Aroa. Minut hän sai vaiennettua, Aroa ei.

Fallet med generalissimus Halla-aho verkar dock förståeligare. Generalissimus är visserligen i den utsträckningen en högerextremist av gamla skolan att han åtminstone till att börja med kan ha menat allvar när han påstått sig vara kritisk mot Ryssland. Men sen blev världen kring honom en annan: nu var plötsligt Ryssland på samma sida med extremhögern och fascisterna, inte emot dem; och nu hördes de mest Rysslandkritiska rösterna från vad han och hans idéfränder i brist på en bättre term kallade "vänstern". Det här vållade generalissimus en tung kognitiv dissonans, eller för att tala folkligare, ett visst genomdrag i hans hjärnkammare. Det må ha varit precis därför som han sände ut sin virtuella lynchmobb för att förfölja mig och senare även Jessikka Aro. Mig tystade han ned, med Aro lyckades det inte. 

Luukkanen vaikuttaa kyllä tässä suhteessa kyynisemmältä ja laskelmoivammalta tapaukselta kuin generalissimus. Halla-aho on erikoisalansa ulkopuolella täysin luolamiehen tasolla ja sama sivistymätön peruskyyppari ja rämppäbändin sälli kuin ennen tohtorinhattuaan. Isänmaan suuri tappio oli se, että hän ei pysynyt bändissään rämpyttämässä eikä rokkimenestystä vaille jäädessään antautunut ruiskuttamaan suonensisäisiä huumeita pippelinsä varteen Laihian maamiesseuran yhteisellä ruiskulla. 

Luukkanen gör dock ett mera cyniskt och beräknande intryck än generalissimus. Utanför sin vetenskapliga specialitet är Halla-aho lika ociviliserad som en grottmänniska - han är samma obildade kypare och ståltrådsmusikant som han var innan han fick sin doktorshatt. Det var en stor förlust för fosterlandet att han inte stannade kvar i sitt band och lirade elmotorsgitarr, för att sen, när det väl blivit klart att någon framgång i rockmusiken varken var nära eller fjärran förestående, ägna sig åt att injicera sig intravenöst knark i kuken med en spruta han knyckt av sina kompisar. 

Generalissimuksen sivistys on siinä, että hän osaa alkukielellä lukea 1500-luvun venäläisen Domostroi-kotitalousoppaan ohjeita siitä, miten patriarkaalinen perheenisä lyö vaimoaan ja lastaan oikein, ja ohjeet tuntuvat purreen hyvin, kun hänestä on niihin nojautuen tullut moniavioisuuden kokemusasiantuntija. Luukkasesta sitä vastoin uskoisi, että hän tietää puhuvansa pehmoisia, koska hän oikeastikin on perillä poliittisesta historiasta. Joko hänet on lapsena aivopesty demarivastaisuuteen, niin että hän on aina halunnut epäkriittisesti antautua sille, kuoria päältään sivistyksen pintasilauksen ja päästää idinsä riehumaan - tai sitten hän on pelkkä kyyninen poliitikko, joka yrittää kerätä ääniä ja vaikutusvaltaa mahdollisimman halvoilla keinoilla.

Generalissimus är expert på det gamla kyrkslaviska språket - hans bildning går sålunda ut på att han kan läsa på originalspråket den gammalryska guiden till patriarkal hushållning, Domostroj, där det bland annat upplyses om hur en riktig patriark slår sin fru och sina barn på rätt sätt. Denna läsning verkar ha nyttat Halla-aho, om det är tack vare den han blivit en sån där erfarenhetsexpert på månggifte. Vad gäller Luukkanen misstänker jag att han medvetet snackar i nattmössan mot bättre vetande, eftersom han förefaller veta någonting om politisk historia. Antingen har han sedan barndomen hjärntvättats till att hata sossar, så att han alltid frestats till att okritiskt omfatta detta hat, kasta av sig civilisationens tunna fernissa och släppa sin sämre natur fri - eller så är han bara en cynisk politiker som tar till de billigaste tricks man kan tänka sig för att få röster och inflytande.

PS: En todellakaan sano, ettei demareissa olisi venäläismielisiä toimijoitakin. Hiljattain kävin trollaamassa pahamaineisen Mikko Elon somesivulla, jossa oli todellisten Venäjää palvovien törkimysten kokoontumisajot. Oli omalla tavallaan huvittavaa nähdä, että se porukka ei eronnut sanankäyttönsä eikä sympatioidensa suhteen millään tavalla persuista, ainakaan mitä vihreisiin ja Elokapinaan kohdistuviin asenteisiin tulee. Voitte olla varmoja siitä, että kun menin sinne heittämään ne tavalliset vuorosanani itärajan takaa Suomeen tankeilla hyrryttelevistä piippalakeista, jotka jo huomenna ampuvat räjähtävän luodin suomalaisten pikkulasten päähän ja nauravat kyrillisesti xa-xa-xaa, siihen porukkaan tuli, heh heh, eloa.

PS: Jag vill ingalunda förneka att det finns rysksinnade aktörer även bland sossarna. Nyligen var jag och provocerade på en av den beryktade Mikko Elos sidor på sociala medier, där det pågick ett virtuellt samkväm för landets värsta Rysslanddyrkande grobianer. Det var på sitt sätt roande att se att det gänget inte på något sätt skilde sig från sannfinnarna vad gäller attityderna mot de gröna och mot Extinction Rebellion Finland. Ni kan vara säkra att det blev liv i den luckan när jag där slängde ifrån mig mina vanliga repliker om ryska soldater som redan i morgon åker hit med sina pansarvagnar för att skjuta finländska småbarn en dumdumkula i huvudet och skratta kyrilliskt xa-xa-xaa. 

Mutta Mikko Elo ei ole mikään erityisen edustava demari: hänen poliittinen uransa tuntuu itse asiassa kärsineen juuri liiallisen bäckmanilaisuuden takia. Demareista on viime aikoina kuulunut hajanaisehkoja ääniä (Liisa Jaakonsaaren nyt ainakin) jopa Nato-jäsenyyden puolesta, ja miksei olisi: veljespuolueet Euroopassa ovat olleet nimenomaan Naton takuumiehiä, ja aivan kuten EU (johon pitkälti juuri demarit aikoinaan meidät veivät), myös Nato on ollut keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston yhteinen projekti, ei mikään epämääräinen natsisalaliitto.

Men Mikko Elo är inte någon särskilt representativ sosse: hans politiska karriär förefaller faktiskt ha blivit lidande av en alltför bäckmanliknande världsbild. Det har på sistone hörts sporadiska Natovänliga yttringar från en del sossar (Liisa Jaakonsaari åtminstone), och varför inte: socialdemokratiska partier i Europa har uppträtt som garanter för Natomedlemskapet, och precis som EU-medlemskapet (som det på sin tid inte minst var sossarna som förespråkade för Finland) har också Nato varit ett gemensamt projekt för den moderata högern och den moderata vänstern, inte någon nazistisk sammansvärjning.

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Sanna Antikaisen lukuharrastukset - Sanna Antikainens litteraturhobby

Tänään, kymmenes lokakuuta, on suomenkielisen kirjallisuuden perustajan Alexis Stenvallin ("Kivi") syntymäpäivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kuten Einar Lönnbohm ("Eino Leino") runossaan sanoi, mielisairas, vaikeasti alkoholisoitunut ja mahdollisesti elimelliseen aivosairauteen menehtynyt Stenvall eli "vain syksystä jouluun" eikä koskaan tullut nähneeksi kevättä eli kanonisointiaan suomalaisen kirjallisuuden sekulaariksi suojeluspyhimykseksi. Mutta katsokaapa tätä perussuomalaista kirjallisuuskannanottoa:

I dag, den tionde oktober, firar vi Alexis Stenvalls födelsedag. Stenvall, som på finska kallade sig "Kivi", är grundaren till finsk litteratur, och hans dag är likaledes den finländska litteraturens dag. Som Einar Lönnbohm ("Eino Leino") sade i en av sina dikter, levde den svårt alkoholiserade, psykiskt sjuke och möjligtvis p g a en organisk hjärnsjukdom tidigt avlidne Stenvall "bara från hösten till julen" och kom aldrig att se våren, dvs sin kanonisering till den finska litteraturens sekulära skyddshelgon. Men se på det här sannfinska ställningstagandet till "inhemsk" litteratur:

"Glad Aleksis Kivis dag och finska litteraturens dag. Vad är din favorit bok (sic)? Min egen absoluta favorit bok (sic) är Mästaren och Margarita [den finska översättningen heter Saatana saapuu Moskovaan, dvs Djävulen anländer till Moskva]. Vilken bok borde jag läsa därefter, vad tycker du?"


Saatana saapuu Moskovaan nyt vain ei ole suomalaista kirjallisuutta, sen on kirjoittanut neuvostoliittolainen modernisti Mihail Bulgakov venäjän kielellä (vaikka kiovalaistaustainen olikin). Ei silleen, kyllähän Bulgakov oli pätevä kirjailija, jonka elämänkohtalo ei ole täysin vailla yhtäläisyyksiä Alexis Stenvalliinkaan. Mutta Alexis Stenvallin päivää juhlitaan suomalaisen kirjallisuuden päivänä, ei maailmankirjallisuuden.

Dessvärre är Mästaren och Margarita inte finländsk litteratur, den har skrivits på ryska av den sovjetiske modernisten Michail Bulgakov, som förresten var hemma från Kiev i Ukraina. Inte för att det på något vis vore fel att läsa Bulgakovs böcker, han var en fin författare, vars livsöde inte saknade vissa likheter med Alexis Stenvalls. Men på Stenvalls dag hedrar vi finländsk litteratur, inte världslitteratur.

Muuten en usko hetkeäkään, että Sanna Antikainen oikeasti olisi lukenut Bulgakovin romaania. Se on vaikea (minullekin, ja minä sentään olen jonkinasteinen neuvostoproosan tutkija), jäi ilmeisesti keskeneräiseksi ja se on myös sisällöltään vieras persuhenkisille ihmisille, koska yhtenä juonena kirjassa on realistinen versio pääsiäisviikon tapahtumista - versio, joka on monella tapaa ristiriidassa evankeliumien kanssa. Ankara uskovainen voisi pitää tätä saatanallisessa Neuvostoliitossa syntynyttä romaania Herran sanan rienauksena, ja hänellä olisi aivan asialliset perusteet tälle näkemykselle.

Förresten tror jag inte att Sanna Antikainen på riktigt läst Bulgakovs roman. Det är en svårtillgänglig bok (t o m för mig, som faktiskt i viss mån forskat i sovjetisk prosa), blev uppenbarligen aldrig avslutad, och är också innehållsmässigt främmande för sannfinskt sinnade människor, ty en av intrigerna i boken är en realistisk version om Kristi passionshistoria, en version som på många sätt går stick i stäv mot evangelierna. En djupt troende människa kunde uppfatta den här i det djävulska Sovjetunionen uppståndna roman som hädelse, och denna syn skulle också vara sakligt sett helt berättigad. 

maanantai 4. lokakuuta 2021

Sebuli-bebuli sai taas tuomion

Poliittisesti epäkorrektia: Miksi Sebastian Tynkkystä ei tuomita kiihotusrikoksistaan vankilaan, vaan aina vain sakkoihin? - Jos hän joutuisi mustan homoseksuaalisen raiskaajan sellikaveriksi, hän ei varmaankaan kokisi sitä rangaistuksena.

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Näin helposti Venäjä ohjaa persuja - Så här lätt styr Ryssland sannfinnarna

 Muuan kaveri tuolla Twitterissä soluttautui persujen Facebook-ryhmään, jossa keskustelua ohjasi päällepäsmärinä käytännössä suomen kieltä osaamaton profiili. Ilmeisesti kyseessä oli venäläinen trollibotti. Mutta koska tämä botti jatkuvasti kirosi vihervasemmistoa, ao. ryhmässä ei mitenkään yritettykään estää sen toimintaa. Sitä vastoin botille vastaan väittäminen johti ryhmästä karkottamiseen.

En kompis på Twitter berättade hur han infiltrerat en Facebookgrupp för sannfinnar, där diskussionen styrdes av en profil som uppenbarligen inte behärskade finska. Tydligen rörde det sig om en rysk trollbot. Men ingen i gruppen föreslog att på något sätt hindra boten från att sprida sin propaganda, eftersom den bara ägnade sig åt att skälla ned "grönvänstern". Den som invände någonting mot boten uteslöts däremot genast ur gruppen.



Kymmenkunta vuotta sitten äärioikeistoa olivat sen keskustelulaudoilla kiihottamassa nimimerkki LM:n kaltaiset siedettävää suomea osaavat venäläiset maahanmuuttajat. Heidän kanssaan äärioikeistolaiset olivat myös jonkinlaisessa keskustelussa ja vuorovaikutuksessa. Nykypersut sitä vastoin tyytyvät siihen, että heidän aivokudostaan vispilöi pelkkä botti.

För ett tiotal år sedan var de ryska troll som agiterade på högerextrema diskussionssidor ännu ryska invandrare som kunde uttrycka sig på skaplig finska - pseudonymen "LM" till exempel. Med dem kunde de andra högerextremisterna också diskutera och växelverka. Dagens sannfinnar är däremot glada åt att få sin hjärna vispad av en uppenbar bot.




Niinpä Venäjä on tällä kertaa lähettänyt asioilleen Kamputsean mukaan nimetyn botin. Kamputsean julmuudethan ovat hyvin lähellä äärioikeiston sydäntä, kuten Kamputsea-Kaitsu Murroksenkin tapauksesta ilmenee. Tämä botti ei kykene mihinkään muuhun kuin "vihervasemmiston" kiroamiseen purkka- ja kuminauhatasoisen tekoälyttömyyssovelluksen kielellä. Ja persut kuuntelevat ja tottelevat. Oman ohjelmointinsa mukaan, joka sekään ei ole paljon kummempi.

Sålunda har Ryssland nu skickat in en bot som uppkallats efter Kampuchea. Grymheterna i Kampuchea står ju extremhögerns hjärta särskilt nära, som vi ser i fallet med Kai Murros, den revolutionära våldsromantikern som övergick från extremvänstern till extremhögern eftersom ingen till vänster hänrycktes av hans kampucheanska fantasier. Den här boten kan inte göra bättre än att skälla ned "grönvänstern" på ett språk som snarast påminner om en amatöriskt uppbyggd applikation för konstgjord intelligens, eller kanske konstgjord idioti. Och sannfinnarna lyssnar och lyder. De följer sin egen programmering, som inte är mycket bättre.


maanantai 27. syyskuuta 2021

Supon hiljattaisen raportin johdosta

 SUPOLLE LISÄÄ ASEITA!

SUPOLLE LISÄÄ VALTUUKSIA!

HOMMAFOORUMIN VENÄLÄISMIELISET MAANPETTURIT KÄPÄLÄLAUTAAN!

...älkääkä saastaiseen koskeko./...och rör icke det orena.

Suomenkielinen mediamaailma on suuremmassa määrin vastuussa äärioikeiston noususta kuin äärioikeisto itse. Äärioikeisto koostuu vain eläimellisiä hormonivaistojaan seuraavista, mölähtelevistä ja öläjävistä villipedoista, sellaisista henkisesti köyhistä, jotka meillä on aina keskuudessamme. Maahanmuuttokriitikot ovat viime kädessä vastuuttomia, holhouksen alle kuuluvia luojanluomia, jotka eivät kykene käsittämään tekojensa seurauksia sen enempää kuin muutkaan siat, naudoista puhumattakaan.

Den finskspråkiga medievärlden är mera skyldig till extremhögerns uppgång än själva extremhögern. Extremhögern är bara en skara bölande djur som följer sina djuriska hormonimpulser. Dylika andligt fattiga kommer vi alltid att ha mitt ibland oss. De så kallade "invandringskritikerna" är i sista hand bara ansvarslösa, otillräkneliga kreatur inkapabla att förstå följderna till vad de gör - kreatur som svin och tjurar.

Sitä vastoin suomenkielinen media, se jota minä kutsun Hitlerin aikoinaan Saksan johtajaksi taluttaneen lehtikeisari Alfred Hugenbergin nimellä hugenbergeiksi, on täydessä vastuussa ilmapiirin tuhoutumisesta Suomessa. Jos Suomi joskus saa oman Nürnbergin tuomioistuimensa, sen jäljiltä tulee panna rautoihin ja linnaan nimenomaan mediapomoja ja toimittajia, ei suinkaan ketään noista mainitsemistani mölisevän elukan veroisista.

Däremot är de finskspråkiga medierna, som jag brukar kalla för Hugenbergar efter Alfred Hugenberg, som på sin tid ledde Hitler till makten, fullt ansvariga för hur diskussionsatmosfären förstörts i Finland. Om Finland en vacker dag får sin egen Nürnbergdomstol, bör den helst utdela fängelsedomar till mediebossar och journalister, inte till de där bölande kreaturen.

Liioittelenko? En suinkaan. Syyskuun alussa tuli selväksi, että media haluaa murskata jopa vapaan tieteen. Siellä vaaditaan ties mitä tulosvastuuta ja tieteen sovellettavuutta insinööriratkaisuihin, ja kun mediapellejä arvostellaan siitä, että he haluavat rajoittaa tutkimuksen vapautta, sieltä tulee vastaukseksi täysin orwellilaista hölynpölyä siitä, kuinka he muka "rakastavat tiedettä" ja kurittavat sitä juuri siksi.

Överdriver jag? Nähä. I början av september blev det klart att medierna t o m vill krossa den fria vetenskapen. De kräver att all forskning borde bedrivas med resultatansvar och kunna tillämpas som ingenjörslösningar, och när mediemurvlar kritiseras för att de vill begränsa forskningens frihet, svarar de med smörja som får en att tänka på Orwell: de säger sig "älska" vetenskapen, och den man älskar piskar man.

Viestinväen keskuudesta on turha yrittääkään löytää sellaista ääntä, joka ilmaisisi epäsolidaarisuutta kollegoille, kun nämä lähtevät sakilla hivuttamaan vaikkapa tutkijoita. Kyse ei todellakaan ole mistään asiallisesta kritiikistä, vaan yläasteen röökisakin tyyppisestä lällättelystä. Aiemmin vain Halla-aholta ja hänen tahdottomilta raajoiltaan saattoi odottaa sellaista, että esimerkiksi äärioikeistoa tutkineet leimattiin homoseksuaalin näköisiksi (jos olivat miehiä) tai heitä kehotettiin pysymään valokuvamallin hommissa (jos olivat nuoria naisia), ja tätä pidettiin sitten mahtavana jauhotuksena ja voittona väittelyssä. Nyt aivan saman tasoinen ilkkuminen esimerkiksi tutkimusten aihekuvauksille on muodostumassa toimittajien kansanhuviksi.

Bland mediefolket är det omöjligt att hitta en röst som solidariserar sig mindre med kollegerna än med vetenskapsmännen, när de sistnämnda blir offer för en koordinerad hånkampanj i medierna. Det handlar definitivt inte om någon saklig eller sakkunnig kritik, utan spott och spe av den sort man kunde förvänta av mobbningsgänget på grundskolans högstadium. Förr i världen var det någonting bara extremhögerns ledare Jussi Halla-aho och hans hjärntvättade anhängare höll på med: de kunde t ex säga att manliga forskare som studerat extremhögern såg ut som bögar (om de var män) eller att de borde bli fotomodeller istället (om de var unga kvinnor), och detta framställdes sedan som snillrika argument och som en överväldigande debattseger. I dag har liknande raljans t ex över beskrivningar av forskningsföremål börjat bli ett folknöje bland finska journalister.

Jo sitä ennen mediassa aloitettiin massiivinen kampanja Veikkausta vastaan, joka esitettiin muka perusteltuna huolena peliriippuvaisista. Selvää kuitenkin on, mistä siinä todellisuudessa oli kyse. Veikkausvaroista tuetaan merkittävässä määrin järjestötoimintaa, ja elinvoimainen järjestökenttä on oleellinen osa vapaata yhteiskuntaa. Ne, jotka haluavat murskata Veikkauksen, haluavat murskata vapaan yhteiskunnan sekä tietysti yksityistää veikkaustoiminnan kansainvälisille suurfirmoille. Siitä potista tuskin liikenisi penniäkään suomalaisille kansalaisjärjestöille. Korkeintaan verotuksen kautta, mutta eiköhän sellaisilla puljuilla ole riittävä osaaminen verotuksen minimoimiseen.

Redan tidigare inleddes en massiv hetskampanj mot statens spelföretag Veikkaus, givetvis motiverad med låtsasoro om människor med spelberoende. Det är dock klart vad det hela egentligen gick ut på. Spelföretagets intäkter används bl a till att stöda medborgerliga organisationer, som utgör en viktig aspekt av det fria samhället. De, som vill krossa Veikkaus, vill krossa det fria samhället och givetvis också privatisera spelverksamheten till internationella storföretag. Det skulle det finländska föreningslivet knappast tjäna en spottstyver på. Nåja, kanske genom beskattning, men jag antar att de där storföretagen skulle ha tillräckligt med know-how för att minimera sina skatter.

Tiedevihamielisyyttä tietysti levitetään muutenkin. Kaikki ovat jo kuulleet siitä, että muudan skeptikoiden järjestössä aktiivinen herrasmies puolustelee erään arkkitehdiksi kouluttautuneen, mutta sittemmin vaihtoehtolääketieteen harjoittajaksi ryhtyneen naiseläjän elinkeinoa julistamalla, että asianomaisella oli moraalinen oikeus harjoittaa tointaan, koska potilaat subjektiivisesti kokivat parantuneensa. Kyseinen "skeptikko" on ammatiltaan toimittaja ja syöksee mielipiteitään näkyvällä mediapaikalla, ja mediapomot ylistävät hänen kynänsä terävyyttä ja ajatustensa tuoreutta.

Hatet mot vetenskapen sprids också på andra sätt. Alla har redan hört hur en gentleman aktiv i skeptikerföreningen tagit i försvar en tant som när hon ännu förde ett anständigt leverne utbildat sig till arkitekt men som sedan dess börjat idka kvacksalveri: hon var moraliskt berättigad att tjäna sitt levebröd på kvasimedicin, ansåg han, eftersom hennes patienter subjektivt upplevde att de botats. "Skeptikern" ifråga är journalist till yrket och sprider sina åsikter på ett synligt ställe i medierna, och mediebossarna blir aldrig trötta på att lovorda hans vassa penna och hans fräscha idéer.

Tietysti Neuvostoliittoa käytetään nykykolumnistien sun muiden suunsoittajien ja päidenaukojien retoriikassa argumenttina aivan mitä tahansa vastaan, minkä voi jollain ajatusloikalla selittää vasemmistolaiseksi, oppivelvollisuudesta alkaen. Koulut pitää tuhota ja pilata, koska Neuvostoliitossakin oli kouluja. Tällä tasolla siellä liikutaan. Ja jos joku sattuisi Neuvostoliitosta jotain tietämäänkin, hänet vaiennetaan.

Naturligtvis missbrukas Sovjetunionen i dagens kåseriretorik som ett argument mot vad som helst som vänstern på något mystiskt sätt kan beskyllas för, inklusive skolplikten. Man måste bli av med skolorna, eftersom det också fanns skolor i Sovjetunionen. På den nivån rör det sig. Och den som på riktigt vet något om Sovjetunionen blir nedtystad.

Esimerkiksi minut, joka olen ollut jo kahdeksan vuotta tosiasiallisessa julkaisukiellossa suomeksi - juuri siksi, että kirjoitin julkisemmin ja asiantuntevammin Stalinin rikoksista kuin kukaan muu pärstäkekolumnisti, mutta kieltäydyin vähättelemästä Hitlerin julmuuksia, kuten minun olisi äärioikeiston mielestä pitänyt tehdä. Sen pituisia julkaisukieltoja muuten langeteltiin hankalille kirjoittajille juuri Neuvostoliitossakin siinä vaiheessa kun Stalinin julmuus ja Hruštšovin ailahtelevaisuus oli korvautunut Brežnevin verraten hyvänahkaisella konservatiivisuudella.

Alltså som jag, som redan för åtta år sedan belades med de facto utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier - precis därför att jag skrev mera offentligt och sakkunnigt om Stalins brott än någon annan mediekåsör, men vägrade bagatellisera Hitlers grymheter, så som extremhögern tyckte jag borde gjort. Liknande utgivningsförbud kunde förresten obekväma skribenter räkna med precis i Sovjetunionen, när den mordlystne Stalin och den otillräknelige Chrusjtjov väl ersatts med den relativt välvillige konservative Brezjnev.

Kannattaa huomata, että minut värvättiin niitä kolumneja kirjoittamaan juuri siksi, että olin herättänyt närkästystä naisvihajutuilla. On aika kuvaavaa, että Savon Sanomat teki minusta jo ennen kolumnistiuraani kuvallisen jutun "öykkäriblogia pitävänä kielitieteilijänä", ilmeisesti tarkoituksenaan nostaa minua kansakunnan kaapin päälle. Niin kauan kuin lauoin mauttomia antifeministisiä provokaatioita, olin ilmeisesti suuri avantgardistinen taiteilija, joka piti ottaa hyvinkin vakavasti. Mutta natseista ei saanut pahaa sanaa sanoa, koska kotinatsimme eli Halla-ahon kakkaa kultana palvovat "maahanmuuttokriitikot" eivät tykänneet siitä.

Det lönar sig att lägga märke till att jag rekryterades som kolumnist precis därför att jag väckt förargelse med mina kvinnohatsprovokationer. Det är betecknande att dagstidningen Savon Sanomat från Kuopio redan före min karriär som krönikör intervjuade mig för ett illustrerat uppslag om "språkvetaren som skriver en grobianblogg", med uppenbar avsikt att göra mig till en offentlig personlighet. Så länge jag ägnade mig åt antifeministiska provokationer, var jag uppenbarligen en stor avantgardistisk konstnär som alla förväntades ta på allvar. Men om nazister fick jag inte yttra mig i föraktfulla ordalag, ty det förargade fel grupp, våra egna nazister härhemma, dvs "invandringskritikerna" som tillbad Jussi Halla-ahos varenda skitklump som vore det guld.  

Ja juu, siinä vaiheessa kun natsit alkoivat tosissaan painostaa mediatyönantajaani, myös ne vanhat naisvihaprovokaatiot nousivat uudelleen keskustelun aiheeksi, koska natsit kaivelivat niitä netistä (ja tarvittaessa keksivät uudelleen lisää). Kiinnostavaa kyllä ne olivat olleet näkyvillä vuosista 2002-2003 asti, jolloin minulla oli se pahin nettiprovokaattorikausi, mutta työnantaja ei ollut niistä urputtanut pätkääkään ennen kuin äärioikeisto oli tarttunut niihin. Tuli kerralla selväksi, että suomenkieliselle viestimelle äärioikeisto oli auktoriteettitaho, jolle haluttiin olla mieliksi

Och javisst, när dessa nazister på riktigt ägnade sig åt att idka påtryckning mot mig och min arbetsgivare, blev också de gamla kvinnohatsprovokationerna på nytt ett föremål för diskussion, eftersom nazisterna aktivt sökte efter dem på nätet (och hittade på egna, om de tyckte att äkta vara inte var tillräckligt komprometterande). Intressant nog hade provokationerna varit synliga sedan år 2002 eller 2003, när jag trollade som värst, men för arbetsgivaren hade de aldrig utgjort något problem förrän extremhögern tog i dem. Det blev genast klart att extremhögern framstod som en auktoritet de finskspråkiga medierna inte ville ha någon konflikt med.

Mutta mikä taho ei ollut samanlainen auktoriteetti? Tietenkin feministit. Siitä asti kun olin alkanut kirjoittaa pärstäkekolumniani, erilaiset feministit ja sellaisiksi esittäytyvät koettivat saada minulle potkuja, mutta työnantaja seisoi vakaasti ja visusti takanani. Tuli aika lailla selväksi, että feministit eivät todellakaan olleet sellaisessa hegemonisessa asemassa kuin itse olin kuvitellut. Äärioikeistolaisilla on enemmän sanomista siihen, kuka täällä saa kirjoittaa suomeksi.

Men vet du vem som inte var en liknande auktoritet? Feministerna naturligtvis. Sedan jag börjat skriva på mina krönikor hade allehanda feminister och påstådda sådana försökt få arbetsgivaren att ge mig sparken, men då tog denne mig alltid i försvar mot dem. Det blev klart att feministerna ingalunda innehade en sådan hegemonisk position jag föreställt mig. Extremhögern har mera att säga om vem som får skriva på finska.

Suomenkieliseen mediaan tulee suhtautua noudattaen raamatullista iskulausetta: tulkaa pois heidän joukostaan älkääkä saastaiseen koskeko.

Vad gäller de finska medierna, är det bäst att tillämpa det bibliska språkordet på dem: skilj er från dem och rör icke det orena.

lauantai 25. syyskuuta 2021

Vaientamisen kulttuuri ja poliittinen valveutuneisuus (tyvärr bara på finska, handlar om finska språket i dag)

Eräs nettikaveri tuossa juuri irvaili sille, että persut pystyivät mahduttamaan yhteen ja samaan Twitter-viestiin kaksi äärioikeistolaista iskusanaa suoraan Amerikan ihmemaasta: "cancel-kulttuuri" ja "woke", ja totesi tämän taas kerran todistavan, miten tyhjiä ja merkityksettömiä persujen puheet jostain kansallisen kulttuurin vaalimisesta olivat. Rahat tulevat itärajan takaa ja kieli amerikkalaiselta äärioikeistolta, joka sekin saa ainakin moraalista tukea Putinilta.

Ei olisi mitenkään mahdotonta kääntää noita kahta termiä suomeksi. "Cancel-kulttuurista" saadaan näppärästi vaientamisen kulttuuria, ja "woke" kääntyy poliittisesti valveutuneeksi (ironisesti toki, mutta tällaista ironista ilkkumiskieltä äärioikeisto on Suomessakin käyttänyt siitä saakka kun "poliittinen korrektius" tuli käyttöön Luumäelläkin). Mutta persut, niin paljon kuin he uskottelevatkin ajavansa suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin asiaa, eivät edes tuon vertaa vaivaudu. Oikea kulttuuri-isänmaallisuus tarkoittaa sitä, että vaivaudutaan, tällaistenkin asioiden takia.

Toki on itsestään selvää, että persuilla ei ole yhtään mitään tekemistä minkään kansallisen kulttuurin tai sivistyshankkeen kanssa. Kannattaa miettiä, mitä persut itse ovat saaneet aikaan kulttuurin saralla. Tyypillinen kulttuurintekijäpersu on rämpyti-rämpyti-rämpyn-rämpyn-yhtyeen "muusikko", ja luultavasti hänen rämppäpumppunsakin keskittyy "bänditreeneissään" enemmän välikaljan maisteluun, lennokkiliiman haisteluun ja kannabiksen sauhutteluun kuin mihinkään kunnianhimoisiin taiteellisiin päämääriin. Ai niin, muistetaan nyt vielä Juho Eerolaa, joka onnistui saamaan aikaan todella mainion rokkivideon kokaiininniistämisineen ja väsyneen näköisine strippareineen, joista yksi junttasi videon kohokohdassa valtavan mustan tekosiittimen itsensä päätähden (peräpäätähden?) peräsuoleen.

Ja tässä kohtaa joku varmaankin heittää, ettei persuilta voida tuon kummempaa odottaakaan. Ei niin. Mutta tässä maassa on vielä aika paljon minunkaltaisiani ihmisiä, jotka ottavat sekä kulttuuri- että muunkin isänmaallisuuden vakavasti. Kun rallienglantia solkkaavien ja Venäjän ja Kiinan kanssa juonivien retkujen puolue esiintyy suomen kielen ja perinteisen isänmaallisuuden puolustajana, siitä on voitava huomauttaa. Kuitenkin suomenkieliset valtavirtaviestimet pysyvät hiljaa kuin huopatossutehtaan hautuumaa tästä persujen valheellisuudesta ja esittävät, että heidän "kansallismielisyydessään" olisi jotain asiantynkääkin.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Sellainen parempi huumeongelma - Ett sånt där bättre knarkproblem

Persupoliitikko Riikka Slunga-Poutsalon aikuinen poika on jäänyt kiinni huumerikoksista. Hän on tunnustamansa mukaan hassannut opintolainarahansa huumeisiin ja oman käytön lisäksi myyskennellyt hankkimaansa amfetamiinia. Muitakin aineita tämä herra on hankkinut ja oletettavasti myös kaupitellut. Oikeuskäsittely ja tuomio uhkaavat tätä nuorukaista, ja hänen äitinsä hössöttää nyt, että poika ottaa vastuun teoistaan ja että tämän pitää saada uusi mahdollisuus.

En son till den sannfinska politikern Riikka Slunga-Poutsalo har åkt fast för knarkbrott. Han har medgett att han slösat sitt studielån på knark och inte bara själv tagit tjack utan av allt att döma också langat det. Det är inte bara amfetamin utan också annan sorts olagliga rusmedel han skaffat sig och förmodligen salufört. Nu hotas ynglingen av rättegång och dom, och modern förkunnar att sonen bör få en ny chans eftersom han gått med på att ta ansvar för sina dåd.

Persut ovat tunnetusti haukkuneet vihreitä vaikka mistä, kun nämä tulivat puoluekokouksessaan hyväksyneeksi periaatepäätöksen kannabiksen laillistamisen ajamisesta. En minäkään sitä päätöstä pidä kaikilta osin järkevänä, mutta minä olenkin tällainen raittiusfanaatikko (raittiusfanaatikko, jonka persut ajoivat ulos mediasta loanheittokampanjallaan, jotten saisi julistaa raittiusaatetta).

Sannfinnarna har som bekant beskyllt de gröna för allt möjligt, när de sistnämnda på sitt partimöte godkände ett principbeslut om att främja legalisering av cannabis. Jag ser inte heller beslutet som helt vettigt, men jag är ju en nykterhetsfanatiker. En nykterhetsfanatiker som sannfinnarna efter en mångårig smutskastningskampanj lyckades utesluta från medierna, så att jag inte längre kunde främja nykterheten.

On törkeyden huippu, että puolueessa, jonka piirissä kaikkia muita epäillään narkkareiksi, kehdataan vaatia "uutta mahdollisuutta" omien piiristä kiinni jääneelle törkeimmän tason huumerikolliselle. Mutta tiedämmehän me: persujen Suomessa on kahden kerroksen väkeä, me huonot ihmiset jotka olemme "narkkareita" vaikka olisimme aktiivisia raittiuspropagandisteja, ja persut ovat parempien ihmisten eliitti, jonka pojat tekevät parempia huumerikoksia ja jonka huumeongelma on sellainen parempi huumeongelma.

Det är toppen av fräckheten att politikern i ett parti som kallar alla andra för knarkare understår sig att kräva en "ny chans" för en knarkbrottsling av värsta sorten, om denne är en av hennes "egna". Men vi vet ju att sannfinnarnas Finland befolkas av två slags människor. Vi sämre människor får heta "knarkare" även när vi är aktiva nykterhetsivrare, och sannfinnarna är elit och bättre folk vars söner begår bättre narkotikabrott och vars knarkproblem är ett bättre knarkproblem.

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Taas kerran vanhan ATM-kulttuurin ja nykyisen incel-kulttuurin eroista

Puhutaanpa taas kerran vanhan ATM-kulttuurin ja nykyisen incel-kulttuurin eroista. On jokseenkin kuvaavaa, että kun incel sanana tuli käyttöön, kukaan ei enää muistanut "alempitasoisten miesten" aktivismia. Osaltaan se toki johtui siitä, että minä olin ollut näkyvimpiä ATM-aktivisteja, ja minustahan ei suomenkielisissä medioissa kuulu sanallakaan mainita. Toki useimmat muut ATM-aktivistit liukuivat nopeasti rasismiin ja persuihin ja liittyivät näiden mukaan kaasuvalottamaan minua - mikä kertookin kaiken miesaktivistien (epä)lojaaliudesta. Tästä saattoi helposti saada sen mielikuvan, että koko ATM-touhussa ei ikinä ollutkaan kyse muusta kuin taas yhdestä äärioikeiston yrityksestä entrautua valtajulkisuuteen.

Siksi sitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu. Käsitykseni oli siihen aikaan, että feminismi oli Suomessa riittävän valtavirtaistunut ja vallan päällä, jotta sitä saattoi arvostella ja sen kannattajia vastaan hyökätä verbaalisesti samalla tavalla kuin sorretut hyökkäävät vallanpitäjiä vastaan tai provosoivat taiteilijat - no, provosoivat. Ei kukaan silloin uskonut, että Suomen valuminen äärioikeiston kynsiin olisi vain yhden nettiterrorikampanjan päässä.

ATM:yyden ytimessä on mies, joka nimenomaan ei halua eikä osaa lähestyä naisia ronskin työväenluokkaiseen, sakilaishenkiseen tapaan. Hänen käsityksensä seksuaalisuudesta ovat jälkiviktoriaanisia, hänen asenteensa siihen on häpeilevä ja punasteleva, luultavasti jossain määrin kristillissiveellisyyden jämien värittämä. (Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että niin paljon kuin feministit ennen vanhaan puhuivatkin seksuaalisen vapautumisen puolesta, moni feministi oli seksiasenteiltaan hyvinkin vanhakantaisesti kristillissiveellinen, ja he saattoivat silmää räpäyttämättä pyrkiä kasvattamaan omat poikansa tekosiveyden ilmapiirissä niin paljon kuin itse olivatkin nuorina rillutelleet. Tälle kaksinaismoraalille luonnollisesti itsekin irvailin silloin kahden vuosikymmenen takaisten blogisotien aikana.) Työväenluokkaiset, sakilaisille ominaiset asenteet seksiin ovat kuitenkin paljon lähempänä seksuaalikulttuurin todellisuutta, samalla tavalla kuin 70-80-luvun pornolehtien lukijankirjeet.

Nuorille suunnattu seksuaalivalistus oli ainakin minun aikanani käytännössä pikemminkin epävalistusta. Meille kilteille kympin pojille opetettiin sellaista ylikohteliaisuutta ja ritarillisuutta, joka olisi ehkä toiminut joskus vuosisadantakaisissa porvarispiireissä, mutta joka 1980-luvulla oli varma tapa jäädä ilman minkään valtakunnan tyttöystävää. Seksivalistuksen tavoite on valmentaa nuorta solmimaan molemminpuolisesti tyydyttäviä seksi- ja seurustelusuhteita, mutta silloinen valistus pikemminkin tuhosi mahdollisuudet moiseen.

Silloiselle valistukselle ominainen seksuaalisten syyllisyydentuntojen lietsominen oli varmaankin mietitty siitä olettamuksesta, että pojat ovat poikkeuksetta peniksensä vetämiä örkkejä, joiden raatelevalta maskuliiniselta himolta tyttöjä oli suojeltava, jolloin valistuksen tehtävä oli toimia heidän luonnollisen halunsa (sekä rivosuisessa poikajengissä leviävien työväenluokkaisten seksiasenteiden) hillitsijänä. Toisaalta valistukseen liittyi myös naisen halun vähättely, jota en voi selittää mitenkään muuten kuin uumoilemalla, että valistusta laativilla naisilla oli epäterve suhde omaan seksuaalisuuteensa (vrt. mitä yllä sanoin feministien kristillissiveellisestä seksuaalikielteisyydestä). Silloin kun minulla oli vielä oikeus kirjoittaa näistä asioista ihan maksua vastaan, kommenttilaatikossani useampi kuin yksi kirjoittaja ihmetteli sitä, miten esimerkiksi nuorten ystävänä ja ihmisläheisenä valistajana profiloituneen Ulla-Maija Aaltosen kirjoitukset kokonaan häivyttivät näkyvistä naisen oman seksuaalisen halun. Tyttö oli aina se osapuoli, joka piti ylipuhua, lähestulkoon pakottaa, seksiin, ja tytön tilanne yhdynnän ja neitsyydenmenettämisen jälkeen oli aina se, että "tyttö katuu". Itse asiassa se tilanne, johon meitä ujoja poikia ei koskaan valmennettu, oli se, että tyttö oikeasti haluaisi meitä seksuaalisesti. Tai se, että se yhdyntä onnistuisikin hyvin ja nautinnollisesti.

Tämä tällainen on resepti huonolle itsetunnolle ja depressiolle (puhumattakaan siitä, että sen voi tulkita raiskaukseen yllyttämiseksi, jos kerran nainen ei sitä seksiä koskaan-ikinä-missään kumminkaan halua). Ja huomatkaa: se on resepti, jota nuori ujo mies ei todellakaan ole kirjoittanut itse itselleen. Se on resepti, joka on seurausta kelvottomasta seksivalistuksesta ja yhteisön asenteista. Eivätkä ne asenteet edelleenkään ole erityisen fiksuja. Kun tänään sanon, että hyväätarkoittava kiltti mies voi syyllistyä seksuaaliseksi ahdisteluksi luettavaan tekoon, koska hän vain ei osaa sääntöjä, siihen tulee - yleensä juuri miehiltä! - kiukkuinen vastaus, että ne säännöt on osattava. Mutta minkäs teet, kun et ole esimerkiksi koulukiusaamisen ja sen aiheuttaman vauhkouden takia voinut oppia niitä sääntöjä käytännössä, vaan joutunut tyytymään täysin miinusmerkkiseen "seksi- ja suhdevalistukseen".

Olen ihan samaa mieltä, että ne säännöt on osattava ja että ne on voitava oppia käytännössä, yrittämällä ja erehtymällä. Ongelma on, että sinne käytännön hommiin (sinne yrittämään ja erehtymään) ei edes päästä, jos itsetunto on huono, sosiaaliset kyvyt alun pitäenkin kehittymättömät ja valistus paskaa. Noille kahdelle ensimmäiselle asialle on paha tehdä mitään, mutta seksuaalivalistus voisi oikeasti olla vähemmän paskaa.

Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty, lal lal la la lal lal la lal lal laa, lauletaan Jaakko Juteinin valistuslaulussa; mutta vaikka rakkautta kaipaavan seksuaalisesti heräävän nuorukaisen järki hyvä, omastatunnosta puhumattakaan, olisi kuinka herännyt tai herätetty, valistus on monella tavalla epävireessä. Vähin, mitä valistukselta tai ylipäätään minkään alan peruskoulutukselta voi vaatia, on se, että se ei ole aktiivisesti harhaanjohtavaa. Monille meistä nuorista ATM:istä seksuaalivalistus oli kuitenkin käytännössä aivan yhtä vahingollista kuin jos kemian tunnilla olisi kehotettu kaikkia juoda hulauttamaan maukas lasillinen huuruavaa typpihappoa tyhjään vatsaan.

Ja itse asiassa ATM-kompleksiin syynä oli juuri liiallinen luottaminen valistukseen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka se, että valistunut kansalaismielipide raivokkaasti julisti pornon vahingollisuutta ja paheksui "kylmänkovaa seksilehdistöämme". Ennen vanhaan minulla oli tapana tämän vastapainoksi provosoida sanomalla, että porno on suorastaan hyväksi. Tietysti pornossa on paljonkin ongelmallisia ja paheksuttavia piirteitä, mutta se ei nyt kuulu tähän. Kuitenkin haluan yhä korostaa, että silloisen "kylmänkovan seksilehdistön" antama kuva ihmisen seksuaalisuudesta oli paljon lähempänä todellisuutta kuin valistuksen. Porno oli esimerkiksi suunnilleen ainoa viihteen laji, jossa seksuaalinen aktiivisuus esitettiin positiivisessa valossa - tosin sitäkin vaivasi se kuorrutus, jossa mässäiltiin asian kiellettyydellä, ja siihen osallistuvat naiset esitettiin aina tuhmina huorina.

Valistunut näkemys asioihin oli, että pornossa yksinomaan alistetaan ja hyväksikäytetään naisia, ja että kukaan oikea nainen ei sitten ikinä voisi omasta tahdostaan osallistua edes haaveissaan sellaisiin seksuaalisuuden variaatioihin, joilla pornossa mässäillään (kuten ryhmäseksiin, joka tunnetusti on seksiviihteessä loppuun asti ja pitkälle sen ohi ja ylikin vatvottu ja vemputettu aihe). Toinen valistunut käsitys oli, että tytöt eivät ikinä voineet pitää pornosta, hyyi.

Myös seksuaalisuuttaan korostavat nuoret naiset leimattiin - myös feministishenkisessä valistuksessa - kurjiksi huoriksi. Jos nuori nainen pukeutui viettelevästi, hän oli feministisestä näkökulmasta miesten orja ilman omaa tahtoa. Toisin sanoen valistuneille nuorille miehille annettiin sanoma, että sellainen tyttö oli - no, "sellainen" tyttö, jota ei tarvinnut kohdella eikä voinut arvostaa ihmisenä. Ei esimerkiksi opetettu sanomaan jotain tunkeilemattomalla tavalla kohteliasta.

Nykyäänhän esimerkiksi netissä avoimen seksuaalisesti esiintyvät tai niukkapukeisia kuvia esittelevät neidot saavat niskaansa hirveitä latinkeja törkyä. Minä rohkenen sanoa, että vanhan polven tätifeminismin seksuaalivastaisuus se on ainakin jossain määrin tämänkin takana, ja kyllä, nimenomaan silloin kun törky tulee miehiltä. 

Poikamiesvuosinani olen ollut sellaisessa tilanteessa, jossa kanssani netissä seksiviestejä vaihdellut neito (tuolloin 22-vuotias) on ollut halukas antautumaan minulle seksuaalisesti siinä vaiheessa kun on jo löytänyt poikaystävän, koska niistä seksiviesteistä kiihottuneena on edelleen tahtonut (vieläpä poikaystävän luvalla) kokeilla yhdyntää kanssani. Tapasimme ja tein parhaani, mutta koska olin kaikkine "valistuneine" asenteineni haluton loukkaamaan hänen ja poikaystävän "rakkautta", yhdynnästä ei sitten tullut mitään, ja nolostuneena lakkasin pitämästä yhteyttä häneen. Ja tämän taustalla nimenomaan ovat ne nuoruuteni "valistuneet" asenteet, joihin liittyi aika vahva yksiavioisuusolettama. Jos olisin mennyt tähän tilanteeseen porno edellä, olisin varmasti sekä onnistunut yhdynnässä että osannut suhtautua tämän tytön haluun paremmin.

Kyseinen neito (joka muuten myös piti kovasti pornosta!) oli aika monella tavalla nimenomaan seksuaaliselta kannalta teiniaikojeni unelmatyttö - hänellä oli kauniit ja ystävälliset kasvot ja hän oli päihteidenkäytön suhteen hyvin kiltti. Ainoa vika (jos se edes oli vika) oli, että hänellä oli jonkin verran ylipainoa, mutta enhän minä anorektikoista koskaan ole tykännytkään. Tietysti typerät hyvän naisen päälle ymmärtämättömät ja pääsemättömät incelit olivat teiniajoista saakka haukkuneet häntä läskiksi, joka ei varmalla koskaan saa miestä.

Olisi ehdottomasti ollut jonkin kosmisen oikeudenmukaisuuden mukaista, että juuri tämä tyttö olisi saanut pitää yhtaikaa kahta miesystävää (mahdollisesti minua toisena) ja nauttia yltäkylläisestä seksistä heidän kanssaan, ja jos joku incel-saasta olisi sitten solvannut häntä läskiksi, joka ei kelpaa kellekään, hän olisi voinut hymyillä sisäänpäin, asian paremmin tietäen. Itse asiassa yksi syy, miksi alun perin olin halunnut seksiä hänen kanssaan, oli se, että olin voinut samaistua hänen kouluaikojen kokemuksiinsa ja halusin tuottaa hänelle nautintoa.

Sellaiset tunteet olivat ainakin näin jälkiviisauden valossa paljon myönteisempiä ja terveempiä kuin kaikki ne alle kolmekymppisenä kokemani kiihkeät rakastumiset, jotka eivät ikinä johtaneet mihinkään hyvään. Ja olen sitä mieltä, että tämä "rakkaus"-höpinä olikin yksi minun aikojeni suhdevalistuksen tuhoisimmista puolista. Monogaamisen "rakkaus"-propagandan sijasta sanoisin itse nuorille, että te nyt ette mistään "rakkaudesta" vielä mitään ymmärrä eikä teidän kuulukaan, mutta seksiä te haluatte eikä siinä mitään väärää sinänsä ole. Sen jälkeen antaisin käytännön ohjeita siitä, miten seksisuhteisiin hankkiudutaan ja miten niissä toimitaan keskinäistä kunnioitusta osoittaen sekä seksuaaliterveyttä vaalien. Tämä koskisi sitten myös ryhmäseksiä ja polyamorisia virityksiä.

Vanhan ATM-kulttuurin (valistuksesta omaksuttuja) kulmakiviä oli se ajatus, että monogaaminen parisuhde oli ylipäätään ATM:n ainoa sauma minkäänlaiseen seksiin, koska kaikki yhden yön suhteet, orgia- ja polyamoriavirityksistä puhumattakaan, olivat jossain kaukana, missä pelottavan kauniit ihmiset huumepäissään panivat toisiaan ilman kondomia. Kuten tämä omakin sittempi kokemukseni osoittaa, tämä oli virhearviointi. Olemassa todellakin oli raittiita, savuttomia ja "kilttejä" tyttöjä, jotka kuitenkin olivat valmiita polyamoriaan ja ryhmäseksiin (ja jotka myös hyväksyivät pornon), myös ATM:n kanssa. Mutta kun tällaisten tyttöjen kiimalimaista pimp... - ehm, siis "tuoksuvaa syliä" - olisi ollut ATM:lle tarjolla, ATM ei voinut, uskaltanut tai osannut sitä ottaa vastaan.

Yksi ATM:yyden taustatekijöistä oli ATM:n halu olla "hyvä mies", joka voisi olla ylpeä itsestään ja kokea tekevänsä moraalisesti oikein - "moraalista on se mikä tuntuu jälkeenpäin hyvältä". Valitettavasti tähän hyvän miehen ihanteeseen kuului monogaamisuus ja uskollisuus sellaisessakin tilanteessa, jossa se ei ollut välttämätöntä, kuten minun kohtaamisessani tuon yllä mainitun neidon kanssa. Siinä tilanteessa olisi ollut moraalisesti oikein olla tytön kanssa sukupuoliyhteydessä ja tuottaa hänelle mahdollisimman paljon seksuaalista tyydytystä, sillä tavalla kuin kukaan ei ollut tehnyt minulle hyvää kun olin hänen iässään (kun olin itse 22-vuotias, minulla puhkesi ilmeisestikin depressio, johon en koskaan saanut hoitoa ja jonka paransin vasta vaihtamalla tiedekuntaa ja valmistumalla nopeasti ja hyvin arvosanoin kielistä). Mutta monogaaminen omatunto esti sen.

Vanha ATM-aatami kuitenkin lähtökohtaisesti halusi olla heteroseksuaalisuhteissa. Sitä häiritsi sekä huono valistus että feminismiin ainakin silloin kuulunut järjettömän epäluulon lietsominen miehiä vastaan. Erityisesti ns. "kilttien miesten" leimaaminen oli loukkaavaa ja asiatonta. Moni feministi esittää "kiltit miehet" hyvinkin sofistikoituneina juonittelijoina. Todellisuudessa "kiltti mies" on vailla sosiaalisia taitoja ja täysin hukassa seksuaalisuutensa kanssa, ei tiedä miten sitä toteuttaisi ja kokee tekevänsä aina väärin.

Tähän kohtaan liittyy myös kysymys "kaverivyöhykkeelle jäämisestä". Kaverivyöhykkeelle jääminen on oikea ilmiö, ja senkin taustalla on paska valistus sekä esimerkiksi eräs hyvin vahingollinen ja tuhoisa viihdegenre nimeltä ROMANTTINEN KOMEDIA. Romanttisen komedian peruskaavoja on ystävyyden syveneminen rakkaudeksi erinäisten hassujen kohellusten kautta. Koska tyypillinen ATM ei osaa avointa ja rehellistä seksuaalista lähestymistä oikein, hän sitten yrittää tätä kautta, ja tietysti menee pieleen. Mutta siinäkään ei todellakaan ole kyse mistään sofistikoituneesta juonittelusta. Se on säälittävä yritys noudattaa valmista käsikirjoitusta, kun spontaania sosiaalista vuorovaikutusta ei osata.

Romanttinen komedia on tietysti vain osa sitä vanhan valistuksen ongelmaa, että siinä seksuaalisuuteen eteneminen esitetään osana reittiä ihastuminen - rakastuminen - siveä seurustelu - seksi. Sitten kun tähän käsikirjoitukseen uskovan nuoren miehen ihastus ei noudatakaan rooliaan, kaikki menee päin helvettiä. Tämän käsikirjoituksen sijasta meille olisi pitänyt kertoa siitä, miten todellisten ihmisten seurustelusuhteet ovat maailmalla saaneet alkunsa. Tosin siinä olisi ollut se ongelma, että aivan liian monet niistä olisivat menneet Fingerporista tutun "panosta parisuhteeseen" -kaavan mukaan, ja valistajat olisivat kauhistuneet: ei nuorille tuollaista saa kertoa.

Sekä viihde, valistus että muu viisastelu antoivat 80-luvulla juuri meille sosiaalisesti vajavaisille nuorille miehille sen mielikuvan, että "oikeasti" (!) tytöt halusivat juuri meidän kaltaisiamme (!!) "herkkiä ja kilttejä poikia" (!!!), eivätkä suinkaan niitä röyhkeitä työväenluokkaisia urheilevia ja tupakoivia huligaaneja, joiden puheessa joka toinen sana oli naisen sukupuolielimen rivo nimi. Todellisuudessa tietysti tytöt olivat paljon kiinnostuneempia sukupuolisuhteista niiden huligaanien kanssa, ja syykin siihen oli selvä: huligaaneista ainakin tiesi mitä he tahtoivat (seksiä), eivätkä huligaanit itsekään nolostelleet sitä myöntää. Me "kiltit pojat" taas olimme niin sekaisin, ettemme tienneet halusimmeko seksiä, seurustelua, rakkautta vai mitä. Valistuksesta olimme näet oppineet, että "pelkkää seksiä" ei saanut haluta, vaan piti "rakastaa oikeasti", eli siis käytännössä: "pelkän seksin" haluaminen oli verhottava rakkauslirkutuksiin, ts. valehteluun. Valistus opetti meidät valehtelemaan. Jopa itsellemme.

"Pitää rakastaa oikeasti" oli vahingollinen oppi, koska sillä ikään kuin annettiin lupa kohdella "ei-oikean rakkauden" kohteita huonosti. Jos nyt ajatellaan silloisen valistuksen asennetta prostituoituihin, niin esimerkiksi 80-luvun feminismin näkemys prostituoiduista oli, että he edustivat väärää ja huonoa naiseutta. Toisin sanoen ne käyttäytymisohjeet, joita olisi pitänyt noudattaa oltaessa tekemisissä oikean ja hyvän naisen kanssa, lakkasivat olemasta voimassa - eli feministienkin mielestä seksityöläistä sai kohdella miten tahansa, vaikka huoritella ja lyödä. Tätä ei tietenkään sanottu suoraan, mutta se leijui ilmassa. 

Ajatus eettisestä prostituutioasiakkuudesta ei yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Prostituutio sinänsä oli valistajille ja feministeille niin paha ja hirveä asia, että asiakas, joka kohtelee seksityöläistä ihmisenä, ei ollut moraalisesti yhtään parempi kuin asiakas, joka solvaa, hakkaa ja rääkkää tätä. Niiltä osin kuin haluan kritisoida feminismiä, haluan ennen kaikkea kritisoida tällaista moraalista ehdottomuutta. Tässä on jotain samaa kuin siinä kristillisten homofobiapiirien ehdottomuudessa, jossa kaikki homot ovat yhtä pahoja eikä esimerkiksi raittiin, uskollisen homoparin ja huumepäissään paljaalla paneskelevan bilettäjä- ja orgioitsijahomon välillä ole merkittävää moraalista eroa - vaikka luulisi olevan, jos kerran heteropuolellakin vakaa parisuhde nähdään esikuvallisena elämäntapana.

Lisäksi tietysti "oikealle rakkaudelle" oli jyvitetty niin ankarat kriteerit, että käytännössä kaikki tytöt olivat niiden ulkopuolella. Tähän liittyy se, että se yksinäinen nörtti - jollaisia tyypilliset ATM:t ovat - oli ennen nettiaikoja todella kosmisella tavalla yksinäinen. Se kaikkien paremmintietävien parisuhdevalistajien ohje, että "sinun pitää löytää tyttö, joka on kiinnostunut samoista asioista", oli silloin 80-luvulla täysin naurettava ja epärealistinen.

Tässä kohtaa minun pitää varmaankin ottaa se katkeran vanhan miehen asenne ja todeta, että te ette nuoret tiedäkään miten kiellettyjä kaikki nörttitouhut olivat 80-luvulla. Esimerkiksi Tolkienista innostuminen oli poikkeavuudessaan suorastaan perverssiä, samalla tasolla homoseksuaalisen eläimiinsekaantumisen kanssa, ja siitä rangaistiin yhtä ankarasti. Rankaisijana toimi tietenkin väkivaltaisten, tupakoivien urheilijapoikien jengi, eli se instituutio, joka nuorison keskuudessa on laki ja profeetat ja jonka tuomioista ei voi valittaa millekään oikeusasiamiehelle.

Näin siis ATM-kulttuurin aikana. Nykyinen incel-kulttuuri eroaa siitä sikäli, että siinä missä ATM kaipasi oikeasti rakkautta, inceleitä tuntuu paljon enemmän elähdyttävän itsetarkoituksellinen naisviha. En ole edes kovin vakuuttunut siitä, että incelit olisivat oikeasti heteroseksuaalejakaan - touhuun kuuluu oleellisesti sellainen miesten separatismi ("men going their own way"), joka ei ollenkaan edes pyri seksuaaliseen täyttymykseen naisten kanssa. Incel-kulttuurin piirissä on esim. sellaisia ryhmiä, jotka kieltäytyvät pornosta ja masturboinnista ilmeisesti boikotoidakseen koko seksuaalisuutta. Incelien iskulause voisi olla "heteroseksuaalisuus on paha, koska se viettelee meitä olemaan sen kamalan sukupuolen kanssa".

ATM-kulttuuriin kuului oleellisesti sellainen "en minä kuitenkaan kelpaa kellekään" -asenne, yksinäisen ja huonoitsetuntoisen miehen alemmuuskompleksi ja depressio - ja sen myöntäminen. ATM-katkeruudessa oli pitkälti kyse siitä, että naisten koettiin pitävän sitä omien ongelmien myöntämistä, tosiasioiden tunnustamista, halveksuttavana ja odottavan mieheltä mieluummin kovisshowta, jota valehtelua ja teeskentelyä vihaava ATM ei kyennyt esittämään. Incel-kulttuuriin taas kuuluu naisten luokitteleminen "liian huorahtaviksi". Myönnetään, kyllähän minäkin provosoin sillä tavalla ennen vanhaan. Mutta nykyisessä incel-kulttuurissa se huorittelu yltää jo naurettavuuksiin, vallankin kun se on ilkeää ja itsetarkoituksellista.

Eräs persuissa toimiva mitä ilmeisin incel näet julisti Tinderistä löytämänsä nuoren naisen halveksittavaksi huoraksi vain koska tytön someprofiilista löytyi ryhmävalokuva (eihän toki ryhmäseksivalokuva, hehhee), jossa esiintyi muiden nuorten ohessa myös musta mies. Tämä oli incelimme mielestä riittävän hyvä syy olettaa, että hänen tinder-matchinsä oli "kauhean mustan miehen siittimen saastuttama". Oletan, että ao. ryhmäkuvassa esiintyi muitakin nuoria naisia. Kaikkienkohan kanssa se musta nuorukainen oli maannut? 

Tässä kohtaa tulee taas mieleen ajatus incelistä orjapiiskurina ja massana, joka raippa kädessä pakottaa mustan orjansa makaamaan kaikkien valkoisten naisten kanssa, vaikka orja ei enää yhtään haluaisi, vaan tahtoisi kotiin rauhaan ja lepoon, tai edes takaisin puuvillapellolle raatamaan rehellisessä työssä. Inceliyden ytimessä on kuvitelma kaikista tummaihoisista miehistä epärealistisina seksiatleetteina, jotka eivät sitten muuta osaa tehdäkään kuin olla jatkuvassa sukupuoliyhdynnässä. 

Tietenkin tämän mielikuvan toinen puoli on, että tummaihoinen mies esitetään tyhmänä, kun taas incelit itse ovat suuria tiedemiehiä, koska ovat lukeneet itsensä peräti diplomi-insinööreiksi, mihin heidän mielestään tietenkään kukaan tummaihoinen ei pystyisi. Tässä kohdassa pitää nauraa surullisesti, koska esimerkiksi islamistiset terroristit ovat usein insinöörejä koulutukseltaan, ja heillä on mentaliteetinkin puolesta paljon yhteistä meikäläisten incel-inssien kanssa.

Tyttöjen leimaaminen "halvoiksi" ja "huorahtaviksi" pelkkien lävistysten tai tatuointien perusteella on samansuuntainen ilmiö. Mitä enemmän ihmisiin ja nuoriin naisiin tosiasiassa tutustuu, sitä vähemmän heidän ulkonäöstään voi päätellä heidän seksuaalisia preferenssejään tai kokeneisuuttaan. On täysin mahdollista, että tatuoitu tai lävistelty nuori nainen on todellisuudessa ujompi ja seksuaalisesti kokemattomampi kuin ennakkoluuloinen incel kuvittelee, ja että hän muokkaa ulkonäköään juuri siksi. Ja kuten yllä mainitsin, on täysin mahdollista, että kiltinnäköinen ja vähän ylipainoinen tyttö onkin sisimmässään seksipeto ja ryhmäorgiaharrastaja.

Muuten olen sitä mieltä, että juuri ATM-tyyppisillä nuorilla miehillä on nykyään paljon paremmat mahdollisuudet päästä seksuaali- ja rakkaussuhteisiin kuin ennen. Esimerkiksi raittius ja tupakoimattomuus eivät enää merkitse sitä, että seksuaalikumppaneita ei löytyisi mistään. Netissä on mahdollista tutustua muihin ihmisiin, siinä missä yksinäinen esinörtti ennen vanhaan oli todella yksinäinen. Ja netissä tavattavat nuoret naiset ovat paljon avoimempia omista tunne-elämän häiriöistään kuin ennen nettiä, jolloin depressiosta kärsivä nuorukainen ei enää koe olevansa huonompi kuin "täysin tasapainoiset, reippaat ja ongelmattomat" tytöt. Toisaalta myös niiden nuorten miesten depressio tunnistetaan depressioksi, ei pelkäksi epämääräiseksi pahaksi oloksi. Tiedän, miten paljon mielenterveystoimen tilannetta päivitellään, mutta uskokaa: nykytilanne on paljon parempi kuin muutaman vuosikymmenen takainen, jolloin depressiot jäivät diagnosoimatta eikä niitä siksi edes yritetty hoitaa.