Pirkko Saision takinkääntö - Hur Pirkko Saisio vände på kappan

Äärioikeisto saavutti erävoiton, kun Pirkko Saisio tuli Hesarissa kertomaan sen "tolkun ihmisten" kliseen, jonka mukaan on ikävää, kun "punavihreä kupla" sulkee itsensä pois dialogista äärioikeiston kanssa. Ei toki ole aivan selvää, kuinka suuri osa jutusta oli Saision omia ajatuksia ja kuinka suuri osa Hugenberger Zeitungin, anteeksi, Helsingin Sanomien toimittajan, mutta jo se, että ilmausta "punavihreä kupla" yleensä käytettiin, paljastui Hesarin taas kerran ottavan tosiasiallisesti kantaa äärioikeiston puolesta.

Extremhögern vann en periodseger när Pirkko Saisio lät sig intervjuas i Helsingin Sanomat för att upprepa den för s k "förnuftiga människor" (läs: fegisar som inte vågar ta ställning) typiska klichén, enligt vilken det är så tråkigt att den "rödgröna bubblan" utestänger sig från dialog med extremhögern. Det är visserligen inte helt klart hur mycket av artikeln var Saisios egna tankar och hur mycket kom från Helsingin Sanomatredaktören, men att överhuvudtaget använda uttrycket "den rödgröna bubblan" innebär att tidningen åter de facto tog ställning för extremhögern.

Useimmat minun "punavihreässä kuplassani" (josta löytyy mm. aktiiviupseereja) ovat suhtautuneet Saision hölmöilyyn samalla tavalla kuin Hugenbergin yleisönosastoon kirjoittanut Riikka Yrttiaho, joka totesi, että kaikenlaiset yritykset dialogiin äärioikeiston kanssa johtavat välittömästi raiskaus- ja väkivaltafantasioihin, uhkailuihin ja nettivainoihin. Minähän sen tiedän kaikkein parhaiten. On aika kuvaavaa, että siinä vaiheessa kun minä yritin vanhassa blogissani pohtia sovinnollisesti, voisiko äärioikeiston jutuissa joidenkin yksittäisten asioiden suhteen olla ituakin, sain niskaani koko jengin, samalla kun oikeat vasemmistoaktivistit saivat olla ihan toisella tavalla rauhassa.

I min rödgröna bubbla ingår det bl a officerare i aktiv tjänst, och där har den förhärskande attityden till Saisios dumheter mest liknat Riikka Yrttiahos, som i en insändare till Helsingin Sanomat konstaterade, att varje försök till dialog med extremhögern omedelbart besvaras med våldtäkts- och övriga våldfantasier, hotelser och klappjakt på nätet. Det vet jag ju allra bäst. Det är karaktäristiskt att jag, när jag i min gamla blogg i försonlig anda försökte reflektera över huruvida extremhögern i en del frågor kunde ha något vettigt att säga, genast blev föremål för en massiv högerextremistisk webbattack, medan vänsteraktivister ännu fick vara i fred.

Tämä johtuu siitä ns. poliittisen korrektiuden ja ns. mielipidekäytävän tosiasiallisesta luonteesta. Äärioikeisto urputtaa jatkuvasti siitä, että on jotain yhteiskunnallisia ongelmia, joista ei käydä keskustelua, koska poliittinen korrektius sen kieltää. Mutta jos näistä äärioikeiston mieliaiheista tosissaan yrittää keskustella, joutuu välittömästi äärioikeiston uhkailun ja solvaamisen kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että äärioikeisto vahtii niitä mustasukkaisesti ja haluaa varmistaa, että niistä puhutaan äärioikeiston ehdoilla.

Det här visar vad "politisk korrekthet" och "åsiktskorridoren" i verkligheten handlar om. Extremhögern gnäller hela tiden om att det finns samhällsproblem som det är omöjligt att dryfta eftersom detta förbjuds av de politiskt korrekta. Men försöker man på riktigt diskutera dessa frågor så blir man ögonaböj offer för hotelser och kränkningskampanjer. Det här beror på att extremhögern svartsjukt slår vakt om sina käpphästar och vill se till att den som rider på en av dem gör det på deras villkor.

Pitäisi puhua maahanmuutosta? Hyvä on, puhutaan. Paitsi että äärioikeisto vaatii heti keskusteluun mukaan sellaisia ratkaisumalleja, jotka ovat täysin mahdottomia toteuttaa loukkaamatta sekä maahanmuuttajien että kantaväestön ihmisoikeuksia, puhumattakaan siitä, että äärioikeisto ei ole itsensäkään kanssa samaa mieltä mistään. Sama äärioikeistolainen saattaa saman puheenvuoron eri kohdissa vaatia maahanmuuttajien kovakätistä sulauttamista kantaväestöön - ja sitten taas apartheidia, jossa maahanmuuttajat suljettaisiin omiin gettoihinsa pois kantaväestön silmistä kulkemaan niin rätti päässä ja silpomaan pimppoja niin paskaisella puukolla kuin haluaa. 

Tala om invandring? Fint, låt oss tala om invandring. Visserligen vill extremhögern då genast tala om lösningar som inte går att förverkliga utan att kränka både invandrarnas och majoritetsbefolkningens mänskliga rättigheter, för att nu inte nämna det faktum att extremhögern aldrig ens kan enas med sig själv om någonting. Samma högerextremist kan inom samma yttrande kräva hårdhänt assimilering av invandrarna - och en apartheidlösning där de stängs i sina egna ghetton där de kan gå med trasan kring huvudet så mycket de vill och stympa klittor med en precis så skitig kniv de vill.

Jos joku meistä pyhän aatteen riitteihin vihkiytymättömistä sitten rohkenee ujosti mainita tästä epäjohdonmukaisuudesta, hän saa niskaansa ämpärillisen virtuaalisontaa. Sillä eihän kyse oikeasti ole maahanmuutosta muuna kuin äärioikeiston vetonaulana.

Om någon av oss som inte genomgått den heliga ideologins riter sen fördristar sig att blygt påpeka denna inkonsekvens, överöses han genast med en massa virtuellt piss. Det handlar nämligen aldrig om själva invandringen, den används bara som dragplåster.

Silloin kun minä arvostelin feminismiä - voi kuinka arvostelinkin! - äärioikeisto vaati, että minun pitäisi samaan syssyyn olla jokaisesta muustakin asiasta heidän kanssaan samaa mieltä. En ollut, ja voi sitä mekkalaa joka nousi. Minä pyrin nimenomaan irrottamaan feminismin kritisoinnin äärioikeistosta, esittämään että feminismiä saattoi kritisoida asiallisemmista ja laillisemmista näkökulmista. Mutta se ei käynyt äärioikeistolle. Koska eihän äärioikeisto halua oikeasti kritisoida feminismiä, vaan ainoastaan käyttää feminismin kritiikkiä hyväkseen mobilisoidakseen väkeä mukaan fasistiseen vallankumoukseensa.

När jag kritiserade feminism - och de som läst min gamla finska blogg vet att jag gjorde det i mycket brutala ordalag! - krävde extremhögern att jag p g a min antifeminism borde dela alla deras åsikter om allting. Det gjorde jag inte, och fan vilket ståhej de då reste. Vad jag strävade till var att lösgöra feminismkritiken från extremhögern, att framhäva att feminism kunde kritiseras ur en mera saklig och laglig synvinkel.

Karjala takaisin? Kun karjalatakaisin.blogspot.com -blogin kirjoittajat alkoivat keskustella Karjalan palauttamisesta realistisesta näkökulmasta - myös nykyasukkaiden edut huomioon ottaen - ja laativat konkreettisen palautussuunnitelman, heidät leimattiin Karjala-piireissä suunnilleen kommunisteiksi. Nämä leimaajat ja solvaajat esiintyvät noissa piireissä avoimesti ja röyhkeästi omilla nimillään, mutta blogin kirjoittajat joutuvat suojautumaan anonymiteetin taakse. Tämä siksi, että äärioikeisto ei todellakaan halua mitään avointa keskustelua Karjalasta, vaan se haluaa pitää myös Karjalan kysymyksen omana rekrytointivetonaulanaan (vaikka sitä mukaa kun äärioikeisto on putinisoitunut, koko Karjalan asia on painunut taka-alalle).

Karelen åter till Finland? När skribenterna till bloggen karjalatakaisin.blogspot.com började diskutera återbördandet av Karelen ur ett realistiskt perspektiv och med respekt även för de nuvarande invånarnas intressen och utarbetade en konkret plan på hur området kunde bli finskt igen, brännmärktes de i Karelenkretsarna i det närmaste som kommunister. Belackarna uppträdde givetvis öppet och fräckt under eget namn, medan bloggarna såg sig tvungna att behålla anonymitet. Det här beror på att extremhögern inte vill ha någon öppen diskussion av Karelen, utan föredrar att monopolisera även Karelenfrågan som ett dragplåster att rekrytera anhängare med. (Visserligen har Karelen förlorat i betydelse på det högerextrema hållet medan putinismens inflytande ökat.)

Koko äärioikeistotouhun ideana ei ole tosiaankaan minkään vaikeiden asioiden nostaminen keskusteluun, vaan niistä käydyn keskustelun ottaminen valvontaan. Joka yrittää keskustella niistä muuten kuin äärioikeiston termein ja äärioikeiston ehdoista käsin, joutuu häirinnän, terrorin ja vaientamisen kohteeksi. Ja tällainen "ilmatilan haltuunotto" on alkanut koskea yhä useampia aiheita. Esimerkiksi oikeat historioitsijat osallistuvat yhä vähemmän julkiseen keskusteluun, koska äärioikeisto on monopolisoinut isänmaan historian itselleen.

Hela idén med högerextrem verksamhet är verkligen inte att ta upp svåra frågor, utan att få kontroll över diskussionen kring dem. Den som försöker dryfta dem utan att göra det från högerextremt perspektiv blir föremål för ofredande och terror och tystas ned. Och detta högerextrema "luftherravälde" gäller allt fler diskussionsämnen. Riktiga historiker deltar allt mera sällan i offentlig diskussion i Finland, eftersom extremhögern vill ha ensamrätt även på fosterlandets historia.

En minä toki kuitenkaan usko, että Pirkko Saisiolta olisi mennyt ohi se, millaiseksi ilmapiiri maassa on viimeisten kymmenkunnan vuoden aikana mennyt. Pikemminkin Saisio on vanhana taistolaisena taipuvainen mustavalkoiseen maailmankuvaan, ja - edelleenkin vanhana taistolaisena - hän ymmärtää paremmin äärioikeistoa kuin tavallisia maltillisia kansalaisia. 

Inte för att jag skulle tro, att den förändring av atmosfären som under de senaste tio åren ägt rum i Finland hade undgått Pirkko Saisio. Snarare är Saisio som gammal stalinist benägen till en svartvit världsbild, och som det anstår en gammal stalinist har hon lättare att identifiera sig med extremhögern än med vanliga sansade medborgare.

Taistolaisuuteen kuului se, että tavalliset maltilliset kansalaiset leimattiin fasisteiksi, koska he eivät kannattaneet taistolaisten haaveiden mukaista Neuvostoliiton tukemaa veristä vallankumousta. Nykyfasismiin kuuluu se, että tavalliset maltilliset kansalaiset leimataan kommunisteiksi, koska he eivät kannata nykyfasistien haaveiden mukaista Putinin Venäjän tukemaa veristä vallankumousta. Enpä suoraan sanoen ihmettele, jos Saisio kokee nykyfasistit läheisemmiksi kuin tavalliset maltilliset kansalaiset, joita on ilmeisesti aina halveksinut.

Stalinisterna utmålade vanliga sansade medborgare som fascister, därför att dessa inte gillade den sovjetstödda blodiga revolution stalinisterna drömde om. Dagens fascism handlar om att utmåla vanliga sansade medborgare som kommunister, eftersom de inte gillar den Putinstyrda blodiga revolution som dagens fascister fantiserar om. Jag är inte hemskt överraskad om Saisio känner mera valfrändskap med dagens fascister än de vanliga sansade medborgare hon tydligen alltid föraktat.

Erityisen hupaisaa on, että täti käskee ylimielisesti juuri meitä halveksimiaan maanmatosia pyrkimään dialogiin äärioikeiston kanssa. Tämä on jotenkin öykkärimäisen elitismin huippu. Hänen itsensähän ei tarvitse lykätä kättään siihen sontaan. Hän jakelee vain olympolaisista korkeuksistaan moraalisia neuvojaan meille, joilla ei ole pääsyä sinne kansakunnan kaapin päälle.

Särskilt tragikomiskt är det att det är precis oss tant Pirkko uppmanar att sträva till dialog med extremhögern. Det är ungefär toppen av arrogant elitism. Själv känner hon sig inte föranledd att röra den skiten. I stället utdelar hon från sina olympiska höjder sin moraliska visdom till oss som aldrig kommer att välkomnas på den kulturella maktens tinnar.

"Kaikkien monikultturistien rakastama" - "Älskad av alla mångkulturvänner"

Timo Hännikäinen inisi jossain vaiheessa, että häntä jotenkin syrjitään kulttuuripiireissä, "kun taas Panu Höglund, joka kirjoittaa yhtä törkeitä juttuja naisista, on kaikkien monikulttuuri-ihmisten rakastama". En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta jotenkin näin se meni.

Timo Hännikäinen påstod vid något skede att han på något vis diskrimineras i kulturkretsarna, "medan Panu Höglund, som skriver lika fräckt om kvinnor, är älskad av alla mångkulturmänniskor". Jag minns inte hur det exakt gick, men det här kommer tillräckligt nära.

Voisin sanoa tässä kohdassa jotain siitä, mitä mieltä olen ideavarkaista. Voisin myös heittää jotain siitä erosta, joka on satiirisen provokaation ja fasistisen propagandan välillä, tai harkitun tekstin ja epämääräisen känniölinän (jälkimmäistä en harrasta, koska olen raitis). Voisin sanoa jotain siitä, että kaappaamalla miesasian fasismin ajamiseen Hännikäinen on lopullisesti tuhonnut kaikki mahdollisuudet ajaa sosiaalisesti kehittymättömien nörttimiesten asiaa rakentavalla tavalla. Tänään asenteet sellaisia miehiä vastaan ovat läpitunkevamman vihamielisiä kuin edes silloin kun itse 2000-luvun alussa aloin puhua heidän puolestaan. Jopa niitä oikeita alkuperäisiä natseja ollaan valmiita ymmärtämään sävykkäämmin.

Här kunde jag säga ett par saker om vad jag anser om idétjuvar. Jag kunde också yttra mig om skillnaden mellan satirisk provokation och fascistisk propaganda, eller mellan övervägd text och oartikulerat fyllsnack (det sistnämnda är jag som helnykterist inkapabel till). Likaså kunde jag säga någonting i den stilen att Hännikäinen, genom att lägga beslag på manssaken för att främja fascism, har tillintetgjort alla möjligheter att föra socialt underutvecklade nördkillars talan på ett konstruktivt sätt. I dag är attityderna mot sådana män mer genomträngande fientliga än när jag i början av tjuguhundratalet började uppträda som deras talesman. Även de historiska, verkliga nazisterna möts med mer nyanserad förståelse.

Mutta sanonpa pari muuta asiaa. Toisin kuin Hännikäisellä, minulla ei enää ole ensimmäistäkään kanavaa julkaista omia juttujani suomeksi niin että niistä joku jotain maksaisikin. Sain virallisesti potkut bloggaajan paikaltani taloudellisista syistä, ts. siksi, että jutut eivät enää houkutelleet klikkauksia, mutta todellisuudessa syynä oli tietysti kommenttiosaston vuosia jatkunut häiriköinti. Työnjohto puolusti minua kyllä feministien painostusta vastaan, mutta annas olla kun alkoi se halla-aholaisten kommenttirumba. Se porukka tehtaili ylläpidolle valituksia aivan mistä vain, ja ylläpito piti noin yleisesti ottaen heikäläisten puolta. 

Men ett par andra saker vill jag konstatera. I motsats till Hännikäinen har jag ingen betalande utgivare för mina skriverier längre. Officiellt fick jag sparken som bloggkåsör av ekonomiska skäl, dvs därför att mina drapor inte längre samlade på så mycket reklamklick, men den verkliga orsaken var givetvis det fascistiska störbrus som i åratal pågått i kommentarlådan. Arbetsledningen tog mig visserligen alltid i försvar mot feministisk påtryckning, men det blev helt andra tongångar när Halla-aho lät sina viljelösa lemmar invadera min blogg. Det gänget riktade till sajtadministrationen överklaganden om vad som vara månde, och sajten tog i allmänhet deras parti mot mig.

Minä en todellakaan ole "kaikkien mokuttajien lempilapsi", vaan aika suuri osa kulttuuriväestä ("rivimokuttajista" puhumattakaan) suhtautuu huomattavasti torjuvammin minuun kuin Hännikäiseen, jonka tekninen osaaminen kirjoittajana ja lauseenrakentajana on juuri kirjailijoiden keskuudessa hyvin arvostettua ja jonka flirtti fasismin kanssa kiehtoi monia kulttuurijengiin kuuluvia sillä tavalla kuin paha aina kiehtoo. Hän jos joku oli kansakunnan kaapin päällä, samalla kun minut tunnettiin enemmän niistä törkeyksistä ja fantasioista, joita äärioikeisto netissä kirjoitteli minusta kuin siitä mitä oikeasti sanoin tai kirjoitin.

Jag är sålunda inte "älskad av alla mångkulturvänner", utan en stor del av kulturknuttarna (för att inte nämna vanliga dödliga med "mångkulturvänliga" övertygelser) förhåller sig betydligt mera ovänligt till mig än till Hännikäinen, vars tekniska färdigheter och yrkeskunnighet som skribent och satsbyggare åtnjuter stor uppskattning särskilt i författarkretsar och vars flört med fascismen fascinerade många intellektuella på det sätt ondskan alltid fascinerar en del människor. Han om någon var beundrad och uppskattad, medan jag var mera känd för de fantasier och okvädinsord extremhögern skrev om mig på webben än för vad jag i verkligheten sade eller skrev.

Hännikäinen, jota paha mokuttava maailma on sortanut mm. antamalla hänelle sievoisen summan rahaa Alfred Kordelinin säätiön varoista, olisi itse asiassa hyvinkin jo matkalla Finlandia-palkituksi uudeksi Paavo Haavikoksi, ellei hän olisi tehnyt sitä kardinaalivirhettä, että alkoi oikeastikin natsiksi. Hänen olisi sen sijaan pitänyt säilyttää tietty hajurako kaiken maailman halla-ahoihin. Esiintymällä politiikan yläpuolella leijuvana jumalallisena erotuomarina hän olisi voinut olympolaisista korkeuksistaan aina sanoa jotain sekä yli- että jalomielisen ymmärtäväistä äärioikeistosta, tietenkin täysin estetisoivasta näkökulmasta - ja tällä tavalla valtavirtaistaa äärioikeistoa paljon tehokkaammin kuin liittymällä avoimesti sen riveihin.

Hännikäinen, som den hemska mångkulturella kulturvärlden förtryckt bl a genom att ge honom en ansenlig summa pengar från Alfred Kordelins fond, skulle antagligen redan vara på väg till att bli en ny Paavo Haavikko och Finlandiapristagare, om han inte hade begått kardinalfelet att bli en riktig nazist. I stället borde han helst ha hållit sig på diskret avstånd från Halla-ahos likar. Genom att uppträda som en gudomlig skiljedomare som svävar över dagspolitiken skulle han från sina olympiska höjder alltid ha kunnat säga någonting både över- och ädelmodigt förståelsefullt om extremhögern, givetvis ur rent estetiserande synvinkel. På det här sättet skulle han också ha bidragit mera till att göra extremhögern acceptabel i samhällets huvudfåra än genom att öppet ansluta sig till den.

Koska Hännikäinen on ennen kaikkea muilta (esimerkiksi minulta) ideansa varastanut opportunisti, hänen olisi luullut ymmärtävän ylläolevan nimenomaan opportunistin tilannetajulla. Mutta ilmeisesti hän oli tyhmempi kuin saattoi odottaakaan. Tai sitten hän vain oli oikeasti aatteen mies ja vilpitön äärioikeistolainen, joka käytti esimerkiksi miesten seksuaalista puutetta ja sosiaalistumisongelmia vain aatteensa värväysvetonaulana. Minulla sentään ideana oli auttaa miehiä ilmaisemaan paha olonsa tavalla, joka johtaisi siihen, että he voisivat murtautua ulos noidankehästä ja oppia muodostamaan suhteita naisiin.

Som den opportunist och idétjuv (åtminstone när det gäller mina idéer) Hännikäinen är borde han ha insett allt det ovan konstaterade med det sociala omdöme som karaktäriserar varje opportunist. Men tydligen var han dummare än man kunde förvänta sig. Eller så var han en genuin idealist i sin högerextremism, som främst utnyttjade unga mäns sexuella nöd och sociala underutveckling som dragplåster för ideologin. Jag för min del försökte främst hjälpa sådana män att uttrycka sitt illamående på ett sätt som kunde hjälpa dem att bryta sig fria ur den onda cirkeln och lära sig knyta an på riktigt.

Kun kirjailijat ja kirjoittavat intellektuellit liittyvät vallankumouksellisiin poliittisiin liikkeisiin, kyse voi olla kahdesta asiasta. Joko nämä liikkeet ovat vallankumousretoriikkoineen viime kädessä aikakauden esteettisiä mielenilmauksia, jolloin kirjailijakin voi esteettisistä syistä kannattaa niitä. Tai sitten ne ovat oikeasti vallankumouksellisia, jolloin niillä on suhteellisen vähäiset mahdollisuudet onnistua vakaassa demokraattisessa yhteiskunnassa.

När författare och litterära intellektuella ansluter sig till revolutionära politiska rörelser, kan det handla om två saker. Antingen är dessa rörelser med all sin revolutionsretorik i sista hand estetiska uttryck för sin tids stämningar, vilket innebär att även en författare främst stöder dem av estetiska skäl. Eller så är det genuint revolutionära rörelser, som har relativt små möjligheter att lyckas i ett stabilt demokratiskt samhälle.

Ensinmainitussa tapauksessa kirjailijasta tulee todennäköisesti sukupolvensa arvostettu tulkki, jolle maksetaan apurahoja liukuhihnalta ja joka kutsutaan kaikkiin mahdollisiin keskustelupaneeleihin. Jälkimmäisessä tapauksessa voi toki käydä niin, että vallankumous onnistuu, kaikki sen johtajia korpeavat tyypit tapetaan ja kirjailija nousee uuden vallan lempilapseksi ja hovi-intellektuelliksi (mahdollisesti päätyäkseen sitten johtoklikin sisäisten uudelleenjärjestelyjen tuloksena maanparannusaineiksi, kuten Stalinin teloittamista kirjailijoista muistamme).

I det förstnämnda fallet kan det hända att författaren blir sin generations uppskattade tolk som betalas stipendier på löpande band och som inbjuds som deltagare till alla möjliga paneldiskussioner. I det andra fallet kan det visst hända att revolutionen ändå lyckas, ledarna avrättar alla de ogillar och författaren blir hovintellektuell och Boswellgestalt åt det nya väldet (låt vara att han sedan kan bli offer för interna omorganiseringsåtgärder inom ledarkotteriet, som fallet med de av Stalin avrättade författarna visar).

Vakiintuneessa demokratiassa on kuitenkin huomattavasti todennäköisempää, että vallankumous ei onnistu ja että vallankumoukselliset päätyvät joko vankilaan yritettyään sitä vallankumoustaan ihan verissä päin, tai sitten ajautuvat pilkatuksi hörhöporukaksi. Viisas raha on tällä hetkellä jälkimmäisen vaihtoehdon puolella, koska äärioikeiston noste on taittumassa täällä Suomessa, ja Hollannin vaalituloksen perusteella myös Euroopassa laajemmin. Siinä vaiheessa kun äärioikeistoa ei enää pelätä, sille nauretaan. Niin käy Hännikäisellekin.

I en etablerad demokrati är det dock mera sannolikt att revolutionen inte lyckas och att revolutionärerna antingen hamnar i fängelset när de väl försökt göra revolution med vapen i hand, eller att de helt enkelt blir allmänt utskrattade tokstollar. Oddsen är för närvarande på det andra alternativet, ty extremhögern börjar sakta men säkert förlora sin medvind här i Finland, och av det holländska valresultatet att döma även annorstädes i Europa. När extremhögern inte längre fruktas, kommer man att skratta åt den, även åt Hännikäinen.

Sille, että Hännikäinen meni aktiivisesti mukaan äärioikeistoon, on toki yksi mielekäs syy, josta minulla on henkilökohtaista kokemusta. Äärioikeisto ei arvosta sellaisia tyyppejä, jotka ymmärtävät sen vaikuttimia ja sen jäsenten henkilökohtaisia ongelmia mutta pyrkivät itse pitäytymään oikeusvaltion periaatteisiin ja olemaan ihmisiksi - koska äärioikeisto noin niin kuin määritelmällisesti on niitä periaatteita vastaan. Äärioikeiston tarkoituksena on tuhota oikeusvaltio, ja siksi kaikki yritykset ymmärtää, suhteellistaa ja valtavirtaistaa äärioikeiston näkemyksiä ja tavoitteita saavat äärioikeiston raivoihinsa.

Jag kan visserligen p g a min egen erfarenhet föreställa mig ett förståeligt motiv bakom Hännikäinens aktiva engagemang i extremhögern. Extremhögern uppskattar inte de människor som försöker förstå dess motiv och de personliga problem som får en att bli högerextremist men som själva försöker hålla sig till rättsstatens principer och allmänt folkvett - ty extremhögern bekämpar de principerna, det är vad extremhögern liksom enligt definitionen handlar om. Extremhögern vill tillintetgöra rättsstaten, och därför blir den rasande av alla försök att förstå och relativisera dess uppfattningar och målsättningar och utarbeta dem till någonting som kunde marknadsföras i huvudfåran.

Hännikäistä ilmeisesti pelotti se mahdollisuus, että hänelle kävisi kuin minulle, ts. että hän ymmärrettyään äärioikeistolaisten yksittäisiä murheita joutuisi paitsioon valtavirrassa ja tosiasialliseen julkaisukieltoon, mutta toisaalta puolustettuaan oikeusvaltiota myös äärioikeiston vainoamaksi. Eikä hänellä ilmeisestikään ollut oikeaa työpaikkaa eikä ammattia siltä varalta että kirjailijana ei enää pärjäisi. Toisaalta yhtä selvää oli että äärioikeistolla on nykyisin rahaa: sitä tulee sekä Putinilta että Timo Soinin säätiöltä. Toisin sanoen hänenlaisensa opportunistisen, rahanhimoisen senttarin oli luontevaa hakeutua siihen suuntaan.

Hännikäinen skrämdes uppenbarligen av utsikten att det skulle gå för honom som det gick för mig, dvs att han efter att ha visat förståelse för vissa bevekelsegrunder bakom den högerextrema mobiliseringen skulle hamna i skymundan och beläggas med de facto utgivningsförbud i huvudfåran, men att han samtidigt skulle förföljas av extremhögern på grund av att ha försvarat rättsstaten mot högerextremisterna. Något riktigt jobb eller yrke att falla tillbaka på hade han inte heller, för den dag det inte längre skulle löna sig att spela författare. Lika klart är det dock att extremhögern nuförtiden har pengar, både från Ryssland och från Soinis fond. Sålunda var det naturligt för en opportunistisk skribent ute efter pengar att söka sig till extremhögern.