Se, etten enää saa julkaista suomeksi yhtään mitään missään, ei sinänsä harmita minua. Se harmittaa, että tämä sensuuri on osoittanut koko suomen kielen muka "sivistyskielenä" olevan huijausta.
Att jag inte längre får publicera någonting på finska någonstans, irriterar mig egentligen inte. Det som irriterar är att denna censur bevisat att finska språket som "kulturspråk" genom denna censur visat sig vara fusk och fuffens.
Minulla on jo pitkään ollut tapana sanoa, että suomen kieli on vain sen kahleen kalsketta, josta nyhtämällä kalašnikovia heristävä piippalakki vie meidät davaita huutaen ikuiseen Siperian vankeuteen jalkapatikassa. Valitettavasti tämä on - vain totta. Oma kokemukseni on kerta kaikkiaan osoittanut, että suomeksi ei saa kirjoittaa eikä julkaista se, joka ei ole selvästi minkään poliittisen kuppikunnan edustaja.
Jag har för längesen kommit till slutsatsen att finska språket bara är rassel från den kedja som den ryske soldaten, med ordet "davaj" på sina läppar, rycker i när han leder oss till fångenskap i Sibirien, till fots. Dessvärre är det här - bara sanningen. Som min egen erfarenhet visar, får man varken skriva eller publicera något på finska om man inte är representant för något klart avgränsat politiskt kotteri.
Sitä voisi luulla, että on olemassa jotkin objektiiviset kriteerit sille, kuka on hyvä ja ammattitaitoinen kirjoittaja. Sitä voisi luulla, että kun esimerkiksi iiriksi kirjoittamiani juttuja suitsutetaan niin että punastuttaa, tämä voisi kertoa jotain siitäkin, miten hyvin osaan kirjoittaa suomeksi. Iiri ei nimittäin ole ensimmäinen eikä toinen kieleni, vaan pikemminkin kuudes tai seitsemäs. Silloin kun kielen syntyperäisetkin puhujat tykkäävät siitä, mitä kirjoitan iiriksi, olen ihan oikeasti saavuttanutkin jotain.
Man kunde föreställa sig att det finns någon sorts objektiva kriterier för vem som är en god och professionell skribent. När det jag ger ut på iriska lovordas så man rodnar, kunde man föreställa sig att detta också indikerar någonting om hur bra jag kan skriva på mitt första språk. Iriskan är varken mitt första eller andra språk, snarare mitt sjätte eller sjunde. När t o m modersmålstalarna gillar vad jag skriver på iriska, har jag på riktigt presterat någonting.
Mutta mitäpä siitä. Kuluvan kuun viimeisenä päivänä juhlin yhdeksän vuoden taiteilemattomuusjuhlaani suomenkielisenä kirjoittajana. Huomatkaa, etten juhli sitä iirin- enkä ruotsinkielisenä. Molemmilla kielillä olen saanut painoon yhtä ja toista myös sinä aikana kun olen ollut suomeksi epähenkilö. Suomeksi minulla sitä vastoin on ollut jo niin pitkä sensuurijakso, että minulla on jo oikeus sanoa joutuneeni neuvostoliittolaistyyppisen sensuroinnin kohteeksi - toisin kuin niillä äärioikeistolaisilla, joille arvostettujenkin suomenkielisten lehtien palstat heti avautuvat, kun he haluavat ulista siitä, miten heidät on vaiennettu. (Tähän se pilapiirros, jossa karvanaamainen mies huutaa suuren yleisön edessä ja televisiossa: "I have been silenced!" "Minut on vaiennettu!" Silloin kun minulta vietiin oma palsta, minua ei todellakaan haettu haastateltavaksi minnekään - koska en ole äärioikeistolainen.)
Men strunt i det nu. I slutet av den pågående månaden ska jag fira nio års icke-konstnärsjubileum som finskspråkig skribent. Märk väl att detta bara gäller finskan, varken svenskan eller gaeliskan. På bägge språken har jag kunnat publicera en hel del material också under den tid då jag varit en icke-person på finska. På finska däremot har jag varit belagd med de facto publiceringsförbud redan så länge, att jag redan får säga mig ha censurerats som i Sovjetunionen - i motsats till de högerextremister som spalterna i de mest uppskattade finska tidningar öppnar sig för när de vill gnälla om hur de kantänka blivit nedtystade. (Och här kunde man skjuta in den där karikatyren om en skäggig man som ropar till en väldig anhängarskara och också på teve: "I have been silenced!" "Jag har blivit nedtystad!" När min onlinekrönika nedlades, intervjuades jag inte på teve eller någonstans, eftersom jag inte är en högerextremst.)
Minut värvättiin - huomatkaa, etten todellakaan tyrkyttäytynyt yhtään minnekään kirjoittamaan, vaan minut värvättiin pystymetsästä, eli hienosti oikein amerikaksi sanoen "headhuntattiin" - kirjoittamaan poleemista kommentaaria päivänpolttavista tapahtumista. Tämän myös tein. Niin kauan kuin kirjoituksistani närkästyivät etupäässä feministit ja vasemmisto, sain poleemiselle kirjoittelulle täyden tuen sivuston ylläpitotaholta. Mutta heti kun äärioikeiston häiriköinti alkoi, työturvallisuus katosi kuin pieru Saharaan.
Jag rekryterades - märk väl att jag inte aktivt sökte något mediajobb, utan att jag verkligen rekryterades utanför hela branschen, "headhuntades" som man säger fint på svengelska - för att i en krönika skriva polemisk kommentar om det dagsaktuella. Det är vad jag också gjorde. Sålänge det främst var feministerna och vänstern som ondgjorde sig över mina skriverier, gav ledningen för sajten mig fullt stöd hur polemiskt jag än uttryckte mig. Men precis när extremhögern började attackera mig försvann allt vad arbetarskydd hette i tunn luft.
Olihan minulla teoriassa mahdollisuus blokata ainakin sivustolle rekisteröityneitä nimimerkkejä, mutta kun niin tein, sivuston tuottaja alkoi välittömästi urputtaa, että ao. henkilöt valittivat ylläpidolle - blokkaus kuulemma tehtiin jonkin amerikkalaisen firman kautta, niin että asianomaiset menettivät pääsynsä myös monille muille sivustoille. Erään kerran, kun suljin kommentoinnin massiivisen spämmäämisen ja häiriköinnin takia, sain äärioikeistolaisen törkykommentin vielä sen jälkeen, eli kommentoija oli joku talon sisältä.
Visst hade jag en teoretisk möjlighet att blockera åtminstone de pseudonymer som registrerat sig på sajten, men när jag gjorde så, började producenten för sajten genast knota om att sagda personer hade klagat över denna censur. Detta berodde kantänka på att blockeringen skedde genom någon amerikansk firma, så att vederbörande förlorade tillgången till en massa andra sajter. En gång, när jag stängde kommentarlådan p g a massivt spammande, hotelser o dyl, fick jag en sista osaklig kommentar av högerextremistiskt innehåll när jag redan stängt kommentarlådan, dvs kommenteraren var någon som arbetade på samma sajt som jag.
Se on totta, että olin syyteharkinnassa puoli vuotta kun sanoin äärioikeistolaisille pahasti (sivuston ulkopuolella somessa). Valtakunnan korkein syyttäjäviranomainen kuitenkin jätti syytteen nostamatta toimitettuani laajan aineiston siitä, kuinka äärioikeisto oli solvannut ja uhkaillut minua vuosikaudet. Valtakunnansyyttäjä sanoi tuolloisessa lausunnossaan minun todistaneen, että minun ja "eräiden muiden" nettikirjoittajien välillä oli vallinnut "pitkäaikaista katkeruutta", eli silloinen puheenvuoroni oli nähtävä osana pitkällistä riitaa. Siitä, kumpi osapuoli oli alkuperäinen syyllinen katkeruuteen, syyttäjä ei sanonut mitään. Minun näkökulmastani tämä ratkaisu ei tietenkään ollut oikeudenmukainen, mutta ymmärrän ilman muuta, että se oli näissä olosuhteissa oikeudenmukaisin, mitä valtakunnansyyttäjältä saattoi odottaa. Ei olisi ollut kohtuullista vaatia syyttäjän rämpivän vuosikaudet siinä loassa, jota minun niskaani oli heitetty, ja selvittävän, mistä syystä äärioikeisto alkujaan oli vihastunut minuun. Eihän se ainakaan silloin ollut täysin selvää minulle itsellenikään.
Det är sant att jag var i åtalsprövning i ett halvt år när jag uttryckte mig i alltför hårda ord om högerextremisterna (på sociala medier, alltså utanför sajten jag skrev till). Den högsta åklagarmyndigheten i riket beslutade dock inte väcka åtak, eftersom jag skickade in massivt med material om hur extremhögern sedan flera år ägnat sig åt att smutskasta och hota mig. Riksåklagaren konstaterade att jag bevisat att det härskat "långvarig bitterhet" mellan mig och vissa andra onlineskribenter, så att det jag sagt om den utgjorde bara en fortsättning till ett långvarigt gräl. Vilken sida som ursprungligen var skyldig till detta gräl ville riksåklagaren inte ta ställning till. Ur min synvinkel var det här naturligtvis inte helt rättvist, men jag förstår naturligtvis, att det var det mest rättvisa beslut man under dessa omständigheter kunde förvänta av riksåklagaren. Det skulle inte ha varit skäligt att kräva av åklagaren att vada sin väg genom åratal av den sörja jag överösts med och försöka ta reda på vad smutskastningskampanjen egentligen berott på. Det visste jag inte ens själv särskilt väl.
Tämä tapaus on tietenkin se tekosyy, jolla minut on suljettu ulos julkaisemasta yhtään mitään suomeksi yhtään missään. Laki ja syyttäjä vapauttavat, mutta suomenkielisillä medioilla on omat lakinsa, eikä niiden tuomioistuimesta ole valitusoikeutta mihinkään korkeampaan instanssiin.
Den här incidenten är naturligtvis svepskälet med vilket jag uteslutits från att ge ut någonting på finska någonstans. Lagen och åklagaren frikände mig, men de finskspråkiga medierna har sin egen lag, och deras domstol tillåter inga överklaganden till några högre instanser.
Mutta puhutaanpa siitä, millaista spämmiä sinne kommenttiosastolle tuli. Eräs kommentoija linkitti Andrew Macdonaldin (William Luther Piercen) "Turnerin päiväkirjat" -teoksen verkkoversioon. Siihen aikaan kyseinen teos ei ollut niin tunnettu kuin se on nyt, mutta joka tapauksessa kyseessä on lähinnä väkivaltapornotekele, jossa mässäillään sillä, kuinka äärioikeisto tuhoaa koko yhteiskunnan mm. atomipommeilla ja murhaa kaikki vastustajansa. Minulla ei siis ollut sivuston ylläpidon mielestä oikeutta poistaa Turnerin päiväkirjoihin vievää linkkiä kommenttiosastoltani.
Men tillåt mig säga ett par ord om vad det var för spam jag fick i kommentarlådan. En av kommentarskribenterna länkade till en onlineversion av "Turners dagböcker" av Andrew Macdonald (William Luther Pierce). På den tiden var denna berättelse inte så allmänt känd som nu, men i alla fall rör det sig om en våldspornografisk fantasi som bl a frossar i hur extremhögern tillintetgör hela det ordnade samhället bl a med atombomber och mördar alla sina motståndare. Sajtledningen ansåg alltså att jag inte fick avlägsna en länk till Turnerdagböckerna från min kommentarlåda.
Minut värvännyt media siis käytännössä oli samaa mieltä äärioikeiston kanssa siitä, että koska sananvapaus oli ylin arvo, minun olisi pitänyt sallia pimahtaneen ja murhanhimossa kylpevän natsimanifestin levittäminen kommenttiosastollani. Koska sain potkujeni myötä tosiasiassa siteeraus- ja rekrytointikiellon koko suomenkieliseen mediaan, tulee voida tehdä se johtopäätös, että suomenkielinen viestimistö on johtoportaansakin mielestä olemassa ennen kaikkea toimiakseen sairaimman mahdollisen natsipropagandan levitysalustana.
Mediefirman som rekryterat mig var alltså i praktiken av samma åsikt som extremhögern: om yttrandefriheten var det högsta värdet, borde jag ha tillåtit att man spred länkar till ett vansinnigt, mordlystet nazistmanifest i min kommentarlåda. När jag väl fått sparken belades jag de facto med citerings- och rekryteringsförbud i alla finskspråkiga medier - av detta får man dra slutsatsen att de finska medierna också enligt sin högsta ledning framom allt existerar för att fungera som distribueringsplattform åt den mest patologiska nazistpropaganda man kan tänka sig.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.