Hyvää uutta vuotta toivottaa Paljastettu kaikille kunnon ihmisille. Ja teille maahanmuuttokriitikoille ja sellaisten hännystelijöille: paskaa uutta vuotta, ja olkoon se viimeisenne. Nyyhyhhyhhyy, kun se Panu on paha, eikä ollenkaan suvaitsevainen, inisevät nyt Homman nimettömät mitättömyydet, ne Jussi Halla-ahon tahdottomat raajat. Aivan oikein, minä en todellakaan suvaitse rikollista paskasakkia. Minusta rikolliset paskiaiset kuuluisivat vankilaan nussimaan toisiaan väkisin perseeseen. Voi iso kyynel jos tästä ahdistuitte.
Juuri loppunut vuosi on tietysti ollut vilkasta aikaa sekä kansainvälisesti että ihan Paljastetun oman taustayhteisön osalta. Erityisesti muuan elämää hankkimaton herra on käyttänyt jo toisen kerran joulunpyhänsä seksuaalikarkeiden solvausvideoiden tekemiseen taustayhteisömme jäsenistä ja heidän lapsistaan. Vuodet ovat opettaneet minut hyvin kyyniseksi Suomen kansan suhteen, eli en ole ollenkaan hämmästynyt siitä, että tällaisia elämän koulun kasvattamia ja sellaisina niin kirjan kuin sydämen sivistystä vaille jääneitä joukossamme on – sanotaanhan Sanassakin, että köyhät meillä on aina keskuudessamme, ja se varmaankin koskee myös henkisesti köyhiä. Jeesusta sitä vastoin pitää odottaa toiseen tulemiseen asti, muttei siihenkään taida kauaa mennä, ainakaan päätellen siitä, että itänaapurin diktaattori ydinaseineen tuossa valmistelee tuomiopäivää meille kaikille.
Merkittävämpää on, että se videomaakari saattaa olla (tätä ei vielä ole vahvistettu, ja muitakin samaiseen kaveripiiriin kuuluvia epäiltyjä on) sama ”herrasmies”, jonka televisiotoimittajatäti H.V. (nimikirjaimista syntyy aivan asiaankuuluva ajatusassosiaatio) nosti lähes sankariksi ja inhimillisti tavalliseksi huolestuneeksi perheenisäksi hänen homovastaisen organisointitoimintansa vuoksi. Hän ei ole ensimmäinen eikä viimeinen keski-ikäinen naistoimittaja, joka on ottanut asiakseen liehitellä ja imarrella maahanmuuttokriittisen alakulttuurin törkeimmistöä. Samantyyppisiä tapauksia on ilmennyt jo niin monta, että minun tekisi mieleni ottaa taas käyttöön kymmenen vuoden takainen naisviharetoriikkani. Vanhat lukijani Panuhuoneen ajoilta (tai vielä sitä edeltäviltä vuosilta) osaavat kyllä yhdistää pisteet, joten eipä tästä sen enempää.
Meitä on tässä toimintamme aikana haukuttu jo ainakin äärivasemmistolaisiksi ja putinisteiksi. Äärivasemmistosyytöksen on hiljattain esittänyt myös muuan kokoomuslainen pikkupoliitikko, jota hassua kyllä itseään on äärioikeisto aiemmin epäillyt Paljastetun ylläpitäjäksi, uhkaillut ja haukkunut äärivasemmistolaiseksi. On aika lailla surkuhupaisaa, että hän reagoi tähän – ei suinkaan ihmettelemällä, ovatko ne muutkaan äärivasemmistolaisiksi väitetyt niin äärivasemmistolaisia – vaan rientämällä omien solvaajiensa ja uhkailijoittensa puolelle. Pelkuri ruoskijaansa rakastaa.
No, sellainen on mies kuin puoluekin, sano; ja nythän on taas vaalit tulossa, joissa saa vapaasti olla äänestämättä kyseistä puoluetta. Kaikille porvarillisesti ajatteleville, jotka eivät halua äänestää fasistien myötäilijöitä mutta joiden sisikunta ei kelpuuta vasemmistopuoluetta edes protestiäänille, minulla on oma salainen vihjeeni. Tämäkin tapaus mielestäni osoittaa taas kerran, että suomen kielellä ei voi tehdä liberaalia porvarillista politiikkaa, mutta täällä Suomessa on vankan liberaali porvaripuolue, jonka pääkieli ei ole suomi. Vasemmisto äänestäköön vasemmistopuolueita ja fasistit fasistipuolueita, mutta meillä hyvinkasvatetuilla sivistysporvareilla, jotka arvostamme vanhaa vastuullista rahaa öykkärimäisten nousukasfyrkmannien asemesta, on kolmas vaihtoehto. (Tällainen ”äärivasemmistolainen” minä olen, heh heh hee.)
Ne putinismisyytökset taas ovat tosi rampaa riidanhaastoa, sillä meikäläinen tunnetusti vittuili Johan Bäckmanille ja hänen juoksupojilleen jo silloin kun se ei vielä ollut muodissa. Muistanpa kun menin Johanin blogin kommenttiosastolle vittuilemaan ja hän haukkui minua oliko se nyt halla-aholaiseksi vai miksi, mutta jonkin sortin äärioikeistonationalistiksi kyllä. Minullahan oli tosi hauskaa kun vastasin Bäckmanille että pojuseni, minä voin oikeudessa todistaa olleeni Halla-ahon jengin paskanheittomaalina ennen kuin sinusta kukaan oli kuullutkaan, eli se on rosista nyt ja odota vaan syytettä törkeästä kunnianloukkauksesta. Johan lähtivät äkkiä Johanin blogista sekä minun kommenttini että herran omat, eikä minulle sen jälkeen ole ollut vaivaa hänestä. Hänen kaimansa ja kamusensa Juha Molarin blogin palauteloodassa minulla oli samantapainen kahnaus itse blogin isännän kanssa, joka pian sen jälkeen sulki kommenttiluukut koko sivultaan. (Nyttemmin hän ei taida enää päivittää sitä blogia.)
Niin että katsokaa vähän ketä kutsutte putinistiksi. Meikäläinen on niin pelottava antiputinisti, että jopa Putinin täkäläisen mielistelijäkerhon kunniapuheenjohtaja kavahtaa. Sovitaanko että olen mokuttaja, pakkoruotsittaja ja somalien kaveri, mutta putinistia minusta ei saa tekemälläkään? Kannattaa miettiä sitäkin että siihen kunnianloukkauksen määritelmään kuuluu oleellisesti loukkauksen paikkansapitämättömyys. Meininki olisi kyllä että jahka tästä hompanssivitsauksesta päästetään niin alan pitää venäjäksi poliittista blogia suomalaisesta isänmaallisesta näkökulmasta, koska se on se tärkeä juttu, paljon tärkeämpi kuin hommalaisten kaltaisten jousivetoisten leikkirobottien kanssa tappeleminen. Toki, Putinhan se hommalaistenkin leukapieliä liikuttavat vieterit viime kädessä avaimellaan vetää.
Putinistisyytökset ovat tietysti vain esimerkki siitä, millaisia tylsämielisiä nautaeläimiä (tai tosiaankin, sieluttomia ja tahdottomia raajoja ilman yksilöllistä identiteettiä) äärioikeistolla on riveissään. Joku auktoriteettihahmo on kertonut naudalle, että tuo Paljastetun blogi se on aivan kauhea äärivasemmistoblogi ja Panu on kaikkein tulipunaisin äärivasemmistolainen. Naudan aivoilla ei minun juttujani lueta eikä tajuta, mutta naudan on joku ohjelmoinut uskomaan, että äärivasemmistolaiset ovat putinisteja, ja sitä se on sitten ängennyt tänne komskalootaan ammumaan. Ammuntahan hompansseilta tunnetusti hyvin sujuu ja ammuntataitoja arvostaa itse Eiran suurmestarikin. Niin että ammuu vain täältäkin sinne.
Hölmöksikin saa nimitellä, koska hölmöys on pitkälti mielipidekysymys – jos minä pidän maahanmuuttokriitikoita hölmöinä, heillä lienee omasta hölmöstä näkökulmastaan moraalinen oikeus pitää minua hölmönä. Mutta mielisairaaksi ei kannata karahteerata, koska minulla ei ole mitään ongelmaa mennä hakemaan psykiatrilta terveen papereita – ja jonkun väittäminen mielisairaaksi muuttuu valheeksi ja kunnianloukkaukseksi sillä siunaaman hetkellä kun hän lyö pöytään laillistetun kallonkutistajan allekirjoittaman ja leimaaman todistepahvin omasta mielenterveydestään. Samasta syystä on melko ongelmallista syyttää stalinistiksi tai putinistiksi sitä, joka on lykännyt viimeisen vuosikymmenen aikana nettiin enemmän antistalinistista ja antiputinistista tavaraa kuin Perustuslaillisen oikeistopuolueen koko veteraanijäsenistö.
Paljastetun Facebook-sivuilla onkin tämän vuoden aikana esiintynyt jonkin verran mekkalaa ja ovien paiskintaa, kun sekä putinistit että anarkistit olisivat halunneet meidät asiaansa ajamaan. Eräskin täti, jota ilman pienintäkään omantunnon ongelmaa itse totean pitäväni putinistina, lähti kakkaa viskoen menemään Facebook-yhteisöstämme, ”koska siellä alkoi esiintyä vääränlaista politikointia”. Vääränlainen politikointi tarkoitti siinä yhteydessä tietenkin sitä, että minä – ja nähdäkseni suuri osa Paljastetun taustayhteisöstä – olemme lähtökohtaisesti asettuneet Ukrainan puolelle sen ja Venäjän konfliktissa.
Kyllä vain, Ukrainan puolella taistelee hyvin arveluttavia äärioikeistopartisaaneja, ja kyllä vain, tämä voi ajan pitkään olla ongelma. Mutta jos äärioikeistolaisia jossain on, on paljon parempi että he ovat rintamalla ottamassa sankarillisesti venäläisen dum dum -kuulan suolistoonsa kuin siviiliyhteiskunnassa levittämässä aatettaan. Itse asiassa kotimaisetkin hompanssimme saisivat kaikilla muotoa painua sinne Ukrainan sotakentille, mille puolelle rintamaa luonto ja muna sitten kutakin poikaa vetäisi.
Tiedänpä eräänkin ukrainalaisia uusnatseja kovasti ihailevan, kroppansa muodolta tuhdimmanpuoleisen aatteen miehen, jolle voisi olla terveellistä päästä vähän juoksemaan pakoon venäläismielisiä bandiitteja ja näiden ampumia ihmisen sisässä pirstoutuvia pateja. Ja jos se dum dum -luoti vähän osuisikin, niin laardithan se pojalta vain pois räjäyttäisi. Tiedä millainen adonis sieltä lötisevien läskien alta paljastuisi...
Muuan kansainvälinen kommentaattori – ettei olisi vain ollut itse Anne Applebaum – sanoi hiljattain, että Ukrainan asian pitäisi olla vasemmistolaisille solidaarisuusihmisille oikea herkkupöytä: siinähän imperialistinen suurvalta, joka lietsoo vihaa esimerkiksi homoseksualisteja ja monia muita nykyvasemmiston puolustamia vähemmistöryhmiä vastaan, koettaa puolittaisia rikollisjoukkioita hyväkseen käyttäen pakottaa ruotuun ylivallastaan eroon pyrkivän maan, joka haluaisi vain määrätä itse omista asioistaan ja puhua omaa kieltään.
Mutta niinpä vain nämä kaikkien kansojen vapauttajaidealistit alkavat höpistä Venäjän oikeutetuista eduista ja lännen tunkeutumisesta Venäjän perinteiselle vaikutusalueelle kuin paraskin reaalipolitiikan mallioppilas Urho Kekkosen haamun pitämiltä suomettumiskursseilta. Eivät he tietenkään ole oikeasti huolissaan mistään fasismista Ukrainassa, mutta tyypillisellä vasemmistolaisella on tarve kokea olevansa pahaa vastustava idealisti, joten siihen kouralliseen uusnatseja, joka siellä Venäjää vastaan taistelee, hän tarraa kuin hukkuva oljenkorteen päästäkseen esittämään ukrainalaiset pahiksina.
Ei vasemmiston olisi mikään pakko ajatella tällä tavalla. Muuan irlantilainen äärivasemmistotuttuni on kova Ukraina-mies, joka lähettelee jatkuvasti mielenkiintoisia nettilinkkejä Ukrainan omaa, itsenäistä vasemmistoperinnettä käsitteleviin ja sen avaintekstejä esitteleviin sivuihin. Ukrainan itsenäisyydessähän oli silloin aikoinaan tsaarin Venäjän romahdettua kyse nimenomaan isovenäläisen imperialismin ja itsevaltiaan keisarin vastustamisesta. Kyllä Ukrainan itsenäisyyttä voi kannattaa vasemmistolaisestakin näkökulmasta ja sellaisella ajattelulla on pitkät juuret. Valitettavasti vasemmistolaisuus on Suomessa älyllisesti liian laiskaa, jotta siihen liittyisi mitään vilpitöntä kiinnostusta Itä-Euroopan kansoihin ja niiden historiaan – ei ainakaan Ukrainaan ja Valko-Venäjään Venäjästä erillisinä maina ja kulttuureina. Eivätkä kaikki liioin innostu nuorina Czesław Miłoszin teoksista kuten minä aikoinani.
George Orwell irvaili oman aikansa rauhanmiehille sanomalla, että intellektuellien pasifismin taustalla on tiedostamaton, neuroottinen sadomasokismi ja nimenomaan menestyvän julmuuden viimekätinen ihannointi. Vanhan sivarin on tietysti noloa myöntää tätä, mutta juuri tietynlaisten vasemmistolaisten tapa reagoida Ukrainan tilanteeseen antaa aihetta uskoa, että Orwell ei ollut aivan väärässä. Vasemmistoidealistit kritisoivat kyllä Venäjän ihmisoikeustilannetta kovin sanoin silloin kun Anna Politkovskaja murhattiin. Tämä johtui siitä, että silloin Venäjä näyttäytyi pelkkänä tusinadiktatuurina, jonka suurin poliittinen synti oli omien kansalaisten vainoaminen ja murhaaminen. Sellaisia banaanitasavaltoja äärivasemmisto on ennenkin uskaltanut arvostella. Mutta sitä mukaa kun Venäjän sotilaallinen voima ja uho ovat lisääntyneet, vasemmiston asenne siihen on muuttunut pelkurimaisen lepyttelevään suuntaan.
Eräs vasemmistoanarkisti, joka pettyi Paljastettuun, esitti kritiikkinsä niin, että minä en saisi kirjoittaa kuten kirjoitan, jos haluan – tai jos Paljastettu haluaa – ajaa ”työväenluokan” asiaa. Voin sanoa, että kukaan ”työväenluokan asiaa” mielestään ajava pikkuanarkisti ei sanele, mistä minä kirjoitan. Itse asiassa en näe mitään eroa tällaisten äärivasemmistolaisten ja niiden äärioikeistolaisten välillä, jotka vaativat minua ajattelemaan heidän laillaan, jotta olisin ”oikealla” tavalla ”poliittista korrektiutta” vastaan.
Sekä ”työväenluokka” (sellaisena kuin oletettavasti tulonsiirroilla elelevä kiljuanarkistiporukka sen käsittää) että ”poliittinen korrektius” (jota äärioikeisto vastustaa asettamalla ihmisille, rutiininomaisesti ”katolta äänestämisellä” uhkaillen, omia vaatimuksiaan siitä, millä tavalla on oikein ja korrektia ajatella politiikasta) ovat molemmat oman ääriryhmänsä erityisen poliittisen maailmantulkinnan käsitteitä. Meillä, jotka emme näitä uskontoja tunnusta, ei ole mitään syytä eikä velvollisuutta ottaa tosiuskovaisten jumaluusopillisia iskusanoja vakavasti eikä hyväksyä niitä oman maailmankuvamme rakennuspuiksi. Jos haluatte ajaa ”työväenluokan” asiaa, mitä tuo sana sitten nyky-yhteiskunnassa tai teidän uskonnossanne tarkoittaakin, sen kun ajatte. Vapaa maahan tämä vielä on. Mutta älkää odottako että minä ottaisin koko ”työväenluokan” käsitettänne vakavasti. Ei ateistikaan usko Raamatun Jumalaan.
Vasemmiston puolelta mainitsen tietysti mielelläni vielä yhden tapauksen. Tuo Kansan Uutisten Kaasuputki-blogin toimittaja Jami Järvinen on kyllä mielellään linkittänyt tähän meikäläisen blogiin tarvitessaan ammuksia omaan sotaansa, mutta niinpä vain olen blogin nettisivulla jo toista kertaa kommentointikiellossa. Vanhaan vasemmistolaiseen perinnetapaan Järvinen suhtautuu hyvin, öh,nuivasti kaikenlaiseen Venäjän arvostelemiseen, ja kun tulin hänen sivullaan viitanneeksi siihen, että ystävämme Isänmaallinenetunimi Hirvisaari pragmaattisesti taivutteli aatetovereitaan Hommalla venäläismielisyyden kannattajiksi, tämä aiheutti Jamille sellaisen kognitiivisen dissonanssin kohtauksen, että minut oli heti vaiennettava. Nykyisen pannaanjulistuksen aiheutti Naton kannattaminen ja Nato-vastaisten salaliittoteorioiden kiistäminen. Natoa ei saa kaasuputkessa puolustella, tai kaasuputki muuttuu kaasukammioksi.
Sofi Oksasta vastaan Järvinen on käynyt jo kuukausikaupalla sellaista lokasotaa, että mieleen tulee jo hommalaisten meikäläisen niskaan paiskoma törkymäärä. Milloin Oksasen kirjat ovat liian huonoja ja milloin Oksanen demonisoi Venäjää. On se saakeli ettei aikuiselle miehelle mene jakeluun yksi asia: Venäjä on tällä hetkellä demonisoinut itse itsensä hyökkäämällä suvereeniin naapurivaltioon, tappamalla sen siviilikansalaisia ja ajamalla heitä ulos kodeistaan yötä myöten. Pistää melkein toivomaan että Venäjä hyökkäisi Suomeen – sitten Ruotsin puolella pakolaisleirissä olisi ainakin surkuhupaisalla tavalla hauskaa kuulla Jami Järvisen parkuvan, miten tämäkin on jollain kabbalistisella logiikalla Sofi Oksasen syytä.
Järvinen ei sentään taida olla Venäjän palkattu trolli, vaan mustaa Oksasen mainetta ihan vain aus Liebe zur Kunst, kuten saksmanni sanoo. Mutta Venäjän nettijuoksilaat ja provokaattorit ovat kyllä saaneet osakseen huomiota tänä vuonna, ja heidän yhtäläisyytensä on havaittu jo valtavirran kirjoittelussakin. Erityisesti Janne ”Rysky” Riiheläisen turvallisuuspoliittinen blogi, jota tiedän armeijan korkeiden upseerienkin arvostaen lukevan, on sivunnut näitä yhtäläisyyksiä. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että hommalaisuuden ja Venäjä-trollaamisen laajalti ymmärretään olevan saman ilmiön eri haaroja ja hommalaisten käyneen samoja kouluja kuin Venäjän trollien – eli olevan käytännössä Venäjän hyökkäys- ja miehityssotilaita, osa Suomen valtauksen etujoukkoa.
Perussuomalaiset ovat näin vaalien aattona menettäneet kannatustaan merkittävästi, mikä tietenkin on hyvä asia. On kuitenkin syytä olla tuudittautumatta katteettomaan optimismiin. Kokoomus ja Keskusta ovat luvanneet ottaa persuministerin porvarihallitukseen mukaan odotettavissa olevasta vaalitappiosta riippumatta. Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole nykyisellään riittävän tiukkaa ideologiaa, jotta ne voisivat vastustaa fasismin kutsua; porvarihallitus tarkoittaa siksi käytännössä fasistihallitusta, jossa nämä puolueet toimivat perussuomalaisten fasistien apupuolueina, tahdottomina oman fasistisiipensä ohjaukseen ajautuen. Viittaan edellä mainitsemaani esimerkkiin kokoomuspoliitikosta, joka valitsi lopulta äärioikeiston, vaikka oli itse joutunut sen vainoamaksi. Vaikka perussuomalaiset häviäisivät vaalit, fasismin uhka on siis todellinen.
Perussuomalaisten fasistinen luonne on käynyt yhä yksiselitteisemmäksi. Tästä on todisteena Timo Soinin hiljattainen turvautuminen ”kulttuurimarxismi”-käsitteeseen, joka paljastaa käyttäjänsä äärioikeistolaiseksi breivikistiksi. ”Kulttuurimarxismi” tarkoittaa kaikkea sitä yhteiskunnan ilmapiirin vapautumista, jonka olemme ottaneet täysin annettuna lapsuudestamme saakka; Perussuomalaiset ovat siis Johtajansa suulla ilmoittautuneet yksiselitteisesti vapautemme vihollisiksi.
Olen moneen otteeseen varoittanut, että äärioikeisto muodostaa uhan – ei vain arvostelijoilleen tai sellaisiksi mielletyille – vaan myös näiden lapsille ja muille läheisille. Tästä on saatu yhä lisääntyviä todisteita, ennen muuta kun niitä vapaaehtoiskaarteja koottiin maahanmuuttajanuoria tappamaan ja maahanmuuttajataustaisista nuorista laadittiin valokuvallisia listoja. Sinunkin lapsesi voi kohta olla tällaisten miesjoukkojen tappolistalla.
Äärioikeiston riehuminen on alun pitäenkin ollut luonteeltaan lähinnä kaoottista pahuutta, kun kommunisteiksi voidaan leimata käytännöllisesti katsoen kaikki akateemisesti koulutetut ihmiset ja heidän lastensakin kimppuun voidaan tuosta vain käydä. Koska poliisi on merkittävässä määrin äärioikeiston soluttama, se jättää äärioikeistosta tehdyt rikosilmoitukset tutkimatta kuitaten ne ”ääriryhmien yhteenottoina”. Kun äärioikeisto murhaa sinun lapsesi ”rotupetturina”, koska hän on tervehtinyt kohteliaasti tummaihoista ystäväänsä, luultavasti poliisi kuittaa lapsesi ääriryhmäläisenä, joka sai vain mitä tilasi.
Tiedät hyvin että näin siinä käy, koska ennustukseni ovat näissä asioissa aina käyneet toteen.
