Sebuli-bebuli sai taas tuomion

Poliittisesti epäkorrektia: Miksi Sebastian Tynkkystä ei tuomita kiihotusrikoksistaan vankilaan, vaan aina vain sakkoihin? - Jos hän joutuisi mustan homoseksuaalisen raiskaajan sellikaveriksi, hän ei varmaankaan kokisi sitä rangaistuksena.

Näin helposti Venäjä ohjaa persuja - Så här lätt styr Ryssland sannfinnarna

 Muuan kaveri tuolla Twitterissä soluttautui persujen Facebook-ryhmään, jossa keskustelua ohjasi päällepäsmärinä käytännössä suomen kieltä osaamaton profiili. Ilmeisesti kyseessä oli venäläinen trollibotti. Mutta koska tämä botti jatkuvasti kirosi vihervasemmistoa, ao. ryhmässä ei mitenkään yritettykään estää sen toimintaa. Sitä vastoin botille vastaan väittäminen johti ryhmästä karkottamiseen.

En kompis på Twitter berättade hur han infiltrerat en Facebookgrupp för sannfinnar, där diskussionen styrdes av en profil som uppenbarligen inte behärskade finska. Tydligen rörde det sig om en rysk trollbot. Men ingen i gruppen föreslog att på något sätt hindra boten från att sprida sin propaganda, eftersom den bara ägnade sig åt att skälla ned "grönvänstern". Den som invände någonting mot boten uteslöts däremot genast ur gruppen.

Kymmenkunta vuotta sitten äärioikeistoa olivat sen keskustelulaudoilla kiihottamassa nimimerkki LM:n kaltaiset siedettävää suomea osaavat venäläiset maahanmuuttajat. Heidän kanssaan äärioikeistolaiset olivat myös jonkinlaisessa keskustelussa ja vuorovaikutuksessa. Nykypersut sitä vastoin tyytyvät siihen, että heidän aivokudostaan vispilöi pelkkä botti.

För ett tiotal år sedan var de ryska troll som agiterade på högerextrema diskussionssidor ännu ryska invandrare som kunde uttrycka sig på skaplig finska - pseudonymen "LM" till exempel. Med dem kunde de andra högerextremisterna också diskutera och växelverka. Dagens sannfinnar är däremot glada åt att få sin hjärna vispad av en uppenbar bot.

Niinpä Venäjä on tällä kertaa lähettänyt asioilleen Kamputsean mukaan nimetyn botin. Kamputsean julmuudethan ovat hyvin lähellä äärioikeiston sydäntä, kuten Kamputsea-Kaitsu Murroksenkin tapauksesta ilmenee. Tämä botti ei kykene mihinkään muuhun kuin "vihervasemmiston" kiroamiseen purkka- ja kuminauhatasoisen tekoälyttömyyssovelluksen kielellä. Ja persut kuuntelevat ja tottelevat. Oman ohjelmointinsa mukaan, joka sekään ei ole paljon kummempi.

Sålunda har Ryssland nu skickat in en bot som uppkallats efter Kampuchea. Grymheterna i Kampuchea står ju extremhögerns hjärta särskilt nära, som vi ser i fallet med Kai Murros, den revolutionära våldsromantikern som övergick från extremvänstern till extremhögern eftersom ingen till vänster hänrycktes av hans kampucheanska fantasier. Den här boten kan inte göra bättre än att skälla ned "grönvänstern" på ett språk som snarast påminner om en amatöriskt uppbyggd applikation för konstgjord intelligens, eller kanske konstgjord idioti. Och sannfinnarna lyssnar och lyder. De följer sin egen programmering, som inte är mycket bättre.

Supon hiljattaisen raportin johdosta

 SUPOLLE LISÄÄ ASEITA!

SUPOLLE LISÄÄ VALTUUKSIA!

HOMMAFOORUMIN VENÄLÄISMIELISET MAANPETTURIT KÄPÄLÄLAUTAAN!

...älkääkä saastaiseen koskeko./...och rör icke det orena.

Suomenkielinen mediamaailma on suuremmassa määrin vastuussa äärioikeiston noususta kuin äärioikeisto itse. Äärioikeisto koostuu vain eläimellisiä hormonivaistojaan seuraavista, mölähtelevistä ja öläjävistä villipedoista, sellaisista henkisesti köyhistä, jotka meillä on aina keskuudessamme. Maahanmuuttokriitikot ovat viime kädessä vastuuttomia, holhouksen alle kuuluvia luojanluomia, jotka eivät kykene käsittämään tekojensa seurauksia sen enempää kuin muutkaan siat, naudoista puhumattakaan.

Den finskspråkiga medievärlden är mera skyldig till extremhögerns uppgång än själva extremhögern. Extremhögern är bara en skara bölande djur som följer sina djuriska hormonimpulser. Dylika andligt fattiga kommer vi alltid att ha mitt ibland oss. De så kallade "invandringskritikerna" är i sista hand bara ansvarslösa, otillräkneliga kreatur inkapabla att förstå följderna till vad de gör - kreatur som svin och tjurar.

Sitä vastoin suomenkielinen media, se jota minä kutsun Hitlerin aikoinaan Saksan johtajaksi taluttaneen lehtikeisari Alfred Hugenbergin nimellä hugenbergeiksi, on täydessä vastuussa ilmapiirin tuhoutumisesta Suomessa. Jos Suomi joskus saa oman Nürnbergin tuomioistuimensa, sen jäljiltä tulee panna rautoihin ja linnaan nimenomaan mediapomoja ja toimittajia, ei suinkaan ketään noista mainitsemistani mölisevän elukan veroisista.

Däremot är de finskspråkiga medierna, som jag brukar kalla för Hugenbergar efter Alfred Hugenberg, som på sin tid ledde Hitler till makten, fullt ansvariga för hur diskussionsatmosfären förstörts i Finland. Om Finland en vacker dag får sin egen Nürnbergdomstol, bör den helst utdela fängelsedomar till mediebossar och journalister, inte till de där bölande kreaturen.

Liioittelenko? En suinkaan. Syyskuun alussa tuli selväksi, että media haluaa murskata jopa vapaan tieteen. Siellä vaaditaan ties mitä tulosvastuuta ja tieteen sovellettavuutta insinööriratkaisuihin, ja kun mediapellejä arvostellaan siitä, että he haluavat rajoittaa tutkimuksen vapautta, sieltä tulee vastaukseksi täysin orwellilaista hölynpölyä siitä, kuinka he muka "rakastavat tiedettä" ja kurittavat sitä juuri siksi.

Överdriver jag? Nähä. I början av september blev det klart att medierna t o m vill krossa den fria vetenskapen. De kräver att all forskning borde bedrivas med resultatansvar och kunna tillämpas som ingenjörslösningar, och när mediemurvlar kritiseras för att de vill begränsa forskningens frihet, svarar de med smörja som får en att tänka på Orwell: de säger sig "älska" vetenskapen, och den man älskar piskar man.

Viestinväen keskuudesta on turha yrittääkään löytää sellaista ääntä, joka ilmaisisi epäsolidaarisuutta kollegoille, kun nämä lähtevät sakilla hivuttamaan vaikkapa tutkijoita. Kyse ei todellakaan ole mistään asiallisesta kritiikistä, vaan yläasteen röökisakin tyyppisestä lällättelystä. Aiemmin vain Halla-aholta ja hänen tahdottomilta raajoiltaan saattoi odottaa sellaista, että esimerkiksi äärioikeistoa tutkineet leimattiin homoseksuaalin näköisiksi (jos olivat miehiä) tai heitä kehotettiin pysymään valokuvamallin hommissa (jos olivat nuoria naisia), ja tätä pidettiin sitten mahtavana jauhotuksena ja voittona väittelyssä. Nyt aivan saman tasoinen ilkkuminen esimerkiksi tutkimusten aihekuvauksille on muodostumassa toimittajien kansanhuviksi.

Bland mediefolket är det omöjligt att hitta en röst som solidariserar sig mindre med kollegerna än med vetenskapsmännen, när de sistnämnda blir offer för en koordinerad hånkampanj i medierna. Det handlar definitivt inte om någon saklig eller sakkunnig kritik, utan spott och spe av den sort man kunde förvänta av mobbningsgänget på grundskolans högstadium. Förr i världen var det någonting bara extremhögerns ledare Jussi Halla-aho och hans hjärntvättade anhängare höll på med: de kunde t ex säga att manliga forskare som studerat extremhögern såg ut som bögar (om de var män) eller att de borde bli fotomodeller istället (om de var unga kvinnor), och detta framställdes sedan som snillrika argument och som en överväldigande debattseger. I dag har liknande raljans t ex över beskrivningar av forskningsföremål börjat bli ett folknöje bland finska journalister.

Jo sitä ennen mediassa aloitettiin massiivinen kampanja Veikkausta vastaan, joka esitettiin muka perusteltuna huolena peliriippuvaisista. Selvää kuitenkin on, mistä siinä todellisuudessa oli kyse. Veikkausvaroista tuetaan merkittävässä määrin järjestötoimintaa, ja elinvoimainen järjestökenttä on oleellinen osa vapaata yhteiskuntaa. Ne, jotka haluavat murskata Veikkauksen, haluavat murskata vapaan yhteiskunnan sekä tietysti yksityistää veikkaustoiminnan kansainvälisille suurfirmoille. Siitä potista tuskin liikenisi penniäkään suomalaisille kansalaisjärjestöille. Korkeintaan verotuksen kautta, mutta eiköhän sellaisilla puljuilla ole riittävä osaaminen verotuksen minimoimiseen.

Redan tidigare inleddes en massiv hetskampanj mot statens spelföretag Veikkaus, givetvis motiverad med låtsasoro om människor med spelberoende. Det är dock klart vad det hela egentligen gick ut på. Spelföretagets intäkter används bl a till att stöda medborgerliga organisationer, som utgör en viktig aspekt av det fria samhället. De, som vill krossa Veikkaus, vill krossa det fria samhället och givetvis också privatisera spelverksamheten till internationella storföretag. Det skulle det finländska föreningslivet knappast tjäna en spottstyver på. Nåja, kanske genom beskattning, men jag antar att de där storföretagen skulle ha tillräckligt med know-how för att minimera sina skatter.

Tiedevihamielisyyttä tietysti levitetään muutenkin. Kaikki ovat jo kuulleet siitä, että muudan skeptikoiden järjestössä aktiivinen herrasmies puolustelee erään arkkitehdiksi kouluttautuneen, mutta sittemmin vaihtoehtolääketieteen harjoittajaksi ryhtyneen naiseläjän elinkeinoa julistamalla, että asianomaisella oli moraalinen oikeus harjoittaa tointaan, koska potilaat subjektiivisesti kokivat parantuneensa. Kyseinen "skeptikko" on ammatiltaan toimittaja ja syöksee mielipiteitään näkyvällä mediapaikalla, ja mediapomot ylistävät hänen kynänsä terävyyttä ja ajatustensa tuoreutta.

Hatet mot vetenskapen sprids också på andra sätt. Alla har redan hört hur en gentleman aktiv i skeptikerföreningen tagit i försvar en tant som när hon ännu förde ett anständigt leverne utbildat sig till arkitekt men som sedan dess börjat idka kvacksalveri: hon var moraliskt berättigad att tjäna sitt levebröd på kvasimedicin, ansåg han, eftersom hennes patienter subjektivt upplevde att de botats. "Skeptikern" ifråga är journalist till yrket och sprider sina åsikter på ett synligt ställe i medierna, och mediebossarna blir aldrig trötta på att lovorda hans vassa penna och hans fräscha idéer.

Tietysti Neuvostoliittoa käytetään nykykolumnistien sun muiden suunsoittajien ja päidenaukojien retoriikassa argumenttina aivan mitä tahansa vastaan, minkä voi jollain ajatusloikalla selittää vasemmistolaiseksi, oppivelvollisuudesta alkaen. Koulut pitää tuhota ja pilata, koska Neuvostoliitossakin oli kouluja. Tällä tasolla siellä liikutaan. Ja jos joku sattuisi Neuvostoliitosta jotain tietämäänkin, hänet vaiennetaan.

Naturligtvis missbrukas Sovjetunionen i dagens kåseriretorik som ett argument mot vad som helst som vänstern på något mystiskt sätt kan beskyllas för, inklusive skolplikten. Man måste bli av med skolorna, eftersom det också fanns skolor i Sovjetunionen. På den nivån rör det sig. Och den som på riktigt vet något om Sovjetunionen blir nedtystad.

Esimerkiksi minut, joka olen ollut jo kahdeksan vuotta tosiasiallisessa julkaisukiellossa suomeksi - juuri siksi, että kirjoitin julkisemmin ja asiantuntevammin Stalinin rikoksista kuin kukaan muu pärstäkekolumnisti, mutta kieltäydyin vähättelemästä Hitlerin julmuuksia, kuten minun olisi äärioikeiston mielestä pitänyt tehdä. Sen pituisia julkaisukieltoja muuten langeteltiin hankalille kirjoittajille juuri Neuvostoliitossakin siinä vaiheessa kun Stalinin julmuus ja Hruštšovin ailahtelevaisuus oli korvautunut Brežnevin verraten hyvänahkaisella konservatiivisuudella.

Alltså som jag, som redan för åtta år sedan belades med de facto utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier - precis därför att jag skrev mera offentligt och sakkunnigt om Stalins brott än någon annan mediekåsör, men vägrade bagatellisera Hitlers grymheter, så som extremhögern tyckte jag borde gjort. Liknande utgivningsförbud kunde förresten obekväma skribenter räkna med precis i Sovjetunionen, när den mordlystne Stalin och den otillräknelige Chrusjtjov väl ersatts med den relativt välvillige konservative Brezjnev.

Kannattaa huomata, että minut värvättiin niitä kolumneja kirjoittamaan juuri siksi, että olin herättänyt närkästystä naisvihajutuilla. On aika kuvaavaa, että Savon Sanomat teki minusta jo ennen kolumnistiuraani kuvallisen jutun "öykkäriblogia pitävänä kielitieteilijänä", ilmeisesti tarkoituksenaan nostaa minua kansakunnan kaapin päälle. Niin kauan kuin lauoin mauttomia antifeministisiä provokaatioita, olin ilmeisesti suuri avantgardistinen taiteilija, joka piti ottaa hyvinkin vakavasti. Mutta natseista ei saanut pahaa sanaa sanoa, koska kotinatsimme eli Halla-ahon kakkaa kultana palvovat "maahanmuuttokriitikot" eivät tykänneet siitä.

Det lönar sig att lägga märke till att jag rekryterades som kolumnist precis därför att jag väckt förargelse med mina kvinnohatsprovokationer. Det är betecknande att dagstidningen Savon Sanomat från Kuopio redan före min karriär som krönikör intervjuade mig för ett illustrerat uppslag om "språkvetaren som skriver en grobianblogg", med uppenbar avsikt att göra mig till en offentlig personlighet. Så länge jag ägnade mig åt antifeministiska provokationer, var jag uppenbarligen en stor avantgardistisk konstnär som alla förväntades ta på allvar. Men om nazister fick jag inte yttra mig i föraktfulla ordalag, ty det förargade fel grupp, våra egna nazister härhemma, dvs "invandringskritikerna" som tillbad Jussi Halla-ahos varenda skitklump som vore det guld.  

Ja juu, siinä vaiheessa kun natsit alkoivat tosissaan painostaa mediatyönantajaani, myös ne vanhat naisvihaprovokaatiot nousivat uudelleen keskustelun aiheeksi, koska natsit kaivelivat niitä netistä (ja tarvittaessa keksivät uudelleen lisää). Kiinnostavaa kyllä ne olivat olleet näkyvillä vuosista 2002-2003 asti, jolloin minulla oli se pahin nettiprovokaattorikausi, mutta työnantaja ei ollut niistä urputtanut pätkääkään ennen kuin äärioikeisto oli tarttunut niihin. Tuli kerralla selväksi, että suomenkieliselle viestimelle äärioikeisto oli auktoriteettitaho, jolle haluttiin olla mieliksi. 

Och javisst, när dessa nazister på riktigt ägnade sig åt att idka påtryckning mot mig och min arbetsgivare, blev också de gamla kvinnohatsprovokationerna på nytt ett föremål för diskussion, eftersom nazisterna aktivt sökte efter dem på nätet (och hittade på egna, om de tyckte att äkta vara inte var tillräckligt komprometterande). Intressant nog hade provokationerna varit synliga sedan år 2002 eller 2003, när jag trollade som värst, men för arbetsgivaren hade de aldrig utgjort något problem förrän extremhögern tog i dem. Det blev genast klart att extremhögern framstod som en auktoritet de finskspråkiga medierna inte ville ha någon konflikt med.

Mutta mikä taho ei ollut samanlainen auktoriteetti? Tietenkin feministit. Siitä asti kun olin alkanut kirjoittaa pärstäkekolumniani, erilaiset feministit ja sellaisiksi esittäytyvät koettivat saada minulle potkuja, mutta työnantaja seisoi vakaasti ja visusti takanani. Tuli aika lailla selväksi, että feministit eivät todellakaan olleet sellaisessa hegemonisessa asemassa kuin itse olin kuvitellut. Äärioikeistolaisilla on enemmän sanomista siihen, kuka täällä saa kirjoittaa suomeksi.

Men vet du vem som inte var en liknande auktoritet? Feministerna naturligtvis. Sedan jag börjat skriva på mina krönikor hade allehanda feminister och påstådda sådana försökt få arbetsgivaren att ge mig sparken, men då tog denne mig alltid i försvar mot dem. Det blev klart att feministerna ingalunda innehade en sådan hegemonisk position jag föreställt mig. Extremhögern har mera att säga om vem som får skriva på finska.

Suomenkieliseen mediaan tulee suhtautua noudattaen raamatullista iskulausetta: tulkaa pois heidän joukostaan älkääkä saastaiseen koskeko.

Vad gäller de finska medierna, är det bäst att tillämpa det bibliska språkordet på dem: skilj er från dem och rör icke det orena.

Vaientamisen kulttuuri ja poliittinen valveutuneisuus (tyvärr bara på finska, handlar om finska språket i dag)

Eräs nettikaveri tuossa juuri irvaili sille, että persut pystyivät mahduttamaan yhteen ja samaan Twitter-viestiin kaksi äärioikeistolaista iskusanaa suoraan Amerikan ihmemaasta: "cancel-kulttuuri" ja "woke", ja totesi tämän taas kerran todistavan, miten tyhjiä ja merkityksettömiä persujen puheet jostain kansallisen kulttuurin vaalimisesta olivat. Rahat tulevat itärajan takaa ja kieli amerikkalaiselta äärioikeistolta, joka sekin saa ainakin moraalista tukea Putinilta.

Ei olisi mitenkään mahdotonta kääntää noita kahta termiä suomeksi. "Cancel-kulttuurista" saadaan näppärästi vaientamisen kulttuuria, ja "woke" kääntyy poliittisesti valveutuneeksi (ironisesti toki, mutta tällaista ironista ilkkumiskieltä äärioikeisto on Suomessakin käyttänyt siitä saakka kun "poliittinen korrektius" tuli käyttöön Luumäelläkin). Mutta persut, niin paljon kuin he uskottelevatkin ajavansa suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin asiaa, eivät edes tuon vertaa vaivaudu. Oikea kulttuuri-isänmaallisuus tarkoittaa sitä, että vaivaudutaan, tällaistenkin asioiden takia.

Toki on itsestään selvää, että persuilla ei ole yhtään mitään tekemistä minkään kansallisen kulttuurin tai sivistyshankkeen kanssa. Kannattaa miettiä, mitä persut itse ovat saaneet aikaan kulttuurin saralla. Tyypillinen kulttuurintekijäpersu on rämpyti-rämpyti-rämpyn-rämpyn-yhtyeen "muusikko", ja luultavasti hänen rämppäpumppunsakin keskittyy "bänditreeneissään" enemmän välikaljan maisteluun, lennokkiliiman haisteluun ja kannabiksen sauhutteluun kuin mihinkään kunnianhimoisiin taiteellisiin päämääriin. Ai niin, muistetaan nyt vielä Juho Eerolaa, joka onnistui saamaan aikaan todella mainion rokkivideon kokaiininniistämisineen ja väsyneen näköisine strippareineen, joista yksi junttasi videon kohokohdassa valtavan mustan tekosiittimen itsensä päätähden (peräpäätähden?) peräsuoleen.

Ja tässä kohtaa joku varmaankin heittää, ettei persuilta voida tuon kummempaa odottaakaan. Ei niin. Mutta tässä maassa on vielä aika paljon minunkaltaisiani ihmisiä, jotka ottavat sekä kulttuuri- että muunkin isänmaallisuuden vakavasti. Kun rallienglantia solkkaavien ja Venäjän ja Kiinan kanssa juonivien retkujen puolue esiintyy suomen kielen ja perinteisen isänmaallisuuden puolustajana, siitä on voitava huomauttaa. Kuitenkin suomenkieliset valtavirtaviestimet pysyvät hiljaa kuin huopatossutehtaan hautuumaa tästä persujen valheellisuudesta ja esittävät, että heidän "kansallismielisyydessään" olisi jotain asiantynkääkin.

Sellainen parempi huumeongelma - Ett sånt där bättre knarkproblem

Persupoliitikko Riikka Slunga-Poutsalon aikuinen poika on jäänyt kiinni huumerikoksista. Hän on tunnustamansa mukaan hassannut opintolainarahansa huumeisiin ja oman käytön lisäksi myyskennellyt hankkimaansa amfetamiinia. Muitakin aineita tämä herra on hankkinut ja oletettavasti myös kaupitellut. Oikeuskäsittely ja tuomio uhkaavat tätä nuorukaista, ja hänen äitinsä hössöttää nyt, että poika ottaa vastuun teoistaan ja että tämän pitää saada uusi mahdollisuus.

En son till den sannfinska politikern Riikka Slunga-Poutsalo har åkt fast för knarkbrott. Han har medgett att han slösat sitt studielån på knark och inte bara själv tagit tjack utan av allt att döma också langat det. Det är inte bara amfetamin utan också annan sorts olagliga rusmedel han skaffat sig och förmodligen salufört. Nu hotas ynglingen av rättegång och dom, och modern förkunnar att sonen bör få en ny chans eftersom han gått med på att ta ansvar för sina dåd.

Persut ovat tunnetusti haukkuneet vihreitä vaikka mistä, kun nämä tulivat puoluekokouksessaan hyväksyneeksi periaatepäätöksen kannabiksen laillistamisen ajamisesta. En minäkään sitä päätöstä pidä kaikilta osin järkevänä, mutta minä olenkin tällainen raittiusfanaatikko (raittiusfanaatikko, jonka persut ajoivat ulos mediasta loanheittokampanjallaan, jotten saisi julistaa raittiusaatetta).

Sannfinnarna har som bekant beskyllt de gröna för allt möjligt, när de sistnämnda på sitt partimöte godkände ett principbeslut om att främja legalisering av cannabis. Jag ser inte heller beslutet som helt vettigt, men jag är ju en nykterhetsfanatiker. En nykterhetsfanatiker som sannfinnarna efter en mångårig smutskastningskampanj lyckades utesluta från medierna, så att jag inte längre kunde främja nykterheten.

On törkeyden huippu, että puolueessa, jonka piirissä kaikkia muita epäillään narkkareiksi, kehdataan vaatia "uutta mahdollisuutta" omien piiristä kiinni jääneelle törkeimmän tason huumerikolliselle. Mutta tiedämmehän me: persujen Suomessa on kahden kerroksen väkeä, me huonot ihmiset jotka olemme "narkkareita" vaikka olisimme aktiivisia raittiuspropagandisteja, ja persut ovat parempien ihmisten eliitti, jonka pojat tekevät parempia huumerikoksia ja jonka huumeongelma on sellainen parempi huumeongelma.

Det är toppen av fräckheten att politikern i ett parti som kallar alla andra för knarkare understår sig att kräva en "ny chans" för en knarkbrottsling av värsta sorten, om denne är en av hennes "egna". Men vi vet ju att sannfinnarnas Finland befolkas av två slags människor. Vi sämre människor får heta "knarkare" även när vi är aktiva nykterhetsivrare, och sannfinnarna är elit och bättre folk vars söner begår bättre narkotikabrott och vars knarkproblem är ett bättre knarkproblem.

Taas kerran vanhan ATM-kulttuurin ja nykyisen incel-kulttuurin eroista

Puhutaanpa taas kerran vanhan ATM-kulttuurin ja nykyisen incel-kulttuurin eroista. On jokseenkin kuvaavaa, että kun incel sanana tuli käyttöön, kukaan ei enää muistanut "alempitasoisten miesten" aktivismia. Osaltaan se toki johtui siitä, että minä olin ollut näkyvimpiä ATM-aktivisteja, ja minustahan ei suomenkielisissä medioissa kuulu sanallakaan mainita. Toki useimmat muut ATM-aktivistit liukuivat nopeasti rasismiin ja persuihin ja liittyivät näiden mukaan kaasuvalottamaan minua - mikä kertookin kaiken miesaktivistien (epä)lojaaliudesta. Tästä saattoi helposti saada sen mielikuvan, että koko ATM-touhussa ei ikinä ollutkaan kyse muusta kuin taas yhdestä äärioikeiston yrityksestä entrautua valtajulkisuuteen.

Siksi sitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu. Käsitykseni oli siihen aikaan, että feminismi oli Suomessa riittävän valtavirtaistunut ja vallan päällä, jotta sitä saattoi arvostella ja sen kannattajia vastaan hyökätä verbaalisesti samalla tavalla kuin sorretut hyökkäävät vallanpitäjiä vastaan tai provosoivat taiteilijat - no, provosoivat. Ei kukaan silloin uskonut, että Suomen valuminen äärioikeiston kynsiin olisi vain yhden nettiterrorikampanjan päässä.

ATM:yyden ytimessä on mies, joka nimenomaan ei halua eikä osaa lähestyä naisia ronskin työväenluokkaiseen, sakilaishenkiseen tapaan. Hänen käsityksensä seksuaalisuudesta ovat jälkiviktoriaanisia, hänen asenteensa siihen on häpeilevä ja punasteleva, luultavasti jossain määrin kristillissiveellisyyden jämien värittämä. (Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että niin paljon kuin feministit ennen vanhaan puhuivatkin seksuaalisen vapautumisen puolesta, moni feministi oli seksiasenteiltaan hyvinkin vanhakantaisesti kristillissiveellinen, ja he saattoivat silmää räpäyttämättä pyrkiä kasvattamaan omat poikansa tekosiveyden ilmapiirissä niin paljon kuin itse olivatkin nuorina rillutelleet. Tälle kaksinaismoraalille luonnollisesti itsekin irvailin silloin kahden vuosikymmenen takaisten blogisotien aikana.) Työväenluokkaiset, sakilaisille ominaiset asenteet seksiin ovat kuitenkin paljon lähempänä seksuaalikulttuurin todellisuutta, samalla tavalla kuin 70-80-luvun pornolehtien lukijankirjeet.

Nuorille suunnattu seksuaalivalistus oli ainakin minun aikanani käytännössä pikemminkin epävalistusta. Meille kilteille kympin pojille opetettiin sellaista ylikohteliaisuutta ja ritarillisuutta, joka olisi ehkä toiminut joskus vuosisadantakaisissa porvarispiireissä, mutta joka 1980-luvulla oli varma tapa jäädä ilman minkään valtakunnan tyttöystävää. Seksivalistuksen tavoite on valmentaa nuorta solmimaan molemminpuolisesti tyydyttäviä seksi- ja seurustelusuhteita, mutta silloinen valistus pikemminkin tuhosi mahdollisuudet moiseen.

Silloiselle valistukselle ominainen seksuaalisten syyllisyydentuntojen lietsominen oli varmaankin mietitty siitä olettamuksesta, että pojat ovat poikkeuksetta peniksensä vetämiä örkkejä, joiden raatelevalta maskuliiniselta himolta tyttöjä oli suojeltava, jolloin valistuksen tehtävä oli toimia heidän luonnollisen halunsa (sekä rivosuisessa poikajengissä leviävien työväenluokkaisten seksiasenteiden) hillitsijänä. Toisaalta valistukseen liittyi myös naisen halun vähättely, jota en voi selittää mitenkään muuten kuin uumoilemalla, että valistusta laativilla naisilla oli epäterve suhde omaan seksuaalisuuteensa (vrt. mitä yllä sanoin feministien kristillissiveellisestä seksuaalikielteisyydestä). Silloin kun minulla oli vielä oikeus kirjoittaa näistä asioista ihan maksua vastaan, kommenttilaatikossani useampi kuin yksi kirjoittaja ihmetteli sitä, miten esimerkiksi nuorten ystävänä ja ihmisläheisenä valistajana profiloituneen Ulla-Maija Aaltosen kirjoitukset kokonaan häivyttivät näkyvistä naisen oman seksuaalisen halun. Tyttö oli aina se osapuoli, joka piti ylipuhua, lähestulkoon pakottaa, seksiin, ja tytön tilanne yhdynnän ja neitsyydenmenettämisen jälkeen oli aina se, että "tyttö katuu". Itse asiassa se tilanne, johon meitä ujoja poikia ei koskaan valmennettu, oli se, että tyttö oikeasti haluaisi meitä seksuaalisesti. Tai se, että se yhdyntä onnistuisikin hyvin ja nautinnollisesti.

Tämä tällainen on resepti huonolle itsetunnolle ja depressiolle (puhumattakaan siitä, että sen voi tulkita raiskaukseen yllyttämiseksi, jos kerran nainen ei sitä seksiä koskaan-ikinä-missään kumminkaan halua). Ja huomatkaa: se on resepti, jota nuori ujo mies ei todellakaan ole kirjoittanut itse itselleen. Se on resepti, joka on seurausta kelvottomasta seksivalistuksesta ja yhteisön asenteista. Eivätkä ne asenteet edelleenkään ole erityisen fiksuja. Kun tänään sanon, että hyväätarkoittava kiltti mies voi syyllistyä seksuaaliseksi ahdisteluksi luettavaan tekoon, koska hän vain ei osaa sääntöjä, siihen tulee - yleensä juuri miehiltä! - kiukkuinen vastaus, että ne säännöt on osattava. Mutta minkäs teet, kun et ole esimerkiksi koulukiusaamisen ja sen aiheuttaman vauhkouden takia voinut oppia niitä sääntöjä käytännössä, vaan joutunut tyytymään täysin miinusmerkkiseen "seksi- ja suhdevalistukseen".

Olen ihan samaa mieltä, että ne säännöt on osattava ja että ne on voitava oppia käytännössä, yrittämällä ja erehtymällä. Ongelma on, että sinne käytännön hommiin (sinne yrittämään ja erehtymään) ei edes päästä, jos itsetunto on huono, sosiaaliset kyvyt alun pitäenkin kehittymättömät ja valistus paskaa. Noille kahdelle ensimmäiselle asialle on paha tehdä mitään, mutta seksuaalivalistus voisi oikeasti olla vähemmän paskaa.

Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty, lal lal la la lal lal la lal lal laa, lauletaan Jaakko Juteinin valistuslaulussa; mutta vaikka rakkautta kaipaavan seksuaalisesti heräävän nuorukaisen järki hyvä, omastatunnosta puhumattakaan, olisi kuinka herännyt tai herätetty, valistus on monella tavalla epävireessä. Vähin, mitä valistukselta tai ylipäätään minkään alan peruskoulutukselta voi vaatia, on se, että se ei ole aktiivisesti harhaanjohtavaa. Monille meistä nuorista ATM:istä seksuaalivalistus oli kuitenkin käytännössä aivan yhtä vahingollista kuin jos kemian tunnilla olisi kehotettu kaikkia juoda hulauttamaan maukas lasillinen huuruavaa typpihappoa tyhjään vatsaan.

Ja itse asiassa ATM-kompleksiin syynä oli juuri liiallinen luottaminen valistukseen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka se, että valistunut kansalaismielipide raivokkaasti julisti pornon vahingollisuutta ja paheksui "kylmänkovaa seksilehdistöämme". Ennen vanhaan minulla oli tapana tämän vastapainoksi provosoida sanomalla, että porno on suorastaan hyväksi. Tietysti pornossa on paljonkin ongelmallisia ja paheksuttavia piirteitä, mutta se ei nyt kuulu tähän. Kuitenkin haluan yhä korostaa, että silloisen "kylmänkovan seksilehdistön" antama kuva ihmisen seksuaalisuudesta oli paljon lähempänä todellisuutta kuin valistuksen. Porno oli esimerkiksi suunnilleen ainoa viihteen laji, jossa seksuaalinen aktiivisuus esitettiin positiivisessa valossa - tosin sitäkin vaivasi se kuorrutus, jossa mässäiltiin asian kiellettyydellä, ja siihen osallistuvat naiset esitettiin aina tuhmina huorina.

Valistunut näkemys asioihin oli, että pornossa yksinomaan alistetaan ja hyväksikäytetään naisia, ja että kukaan oikea nainen ei sitten ikinä voisi omasta tahdostaan osallistua edes haaveissaan sellaisiin seksuaalisuuden variaatioihin, joilla pornossa mässäillään (kuten ryhmäseksiin, joka tunnetusti on seksiviihteessä loppuun asti ja pitkälle sen ohi ja ylikin vatvottu ja vemputettu aihe). Toinen valistunut käsitys oli, että tytöt eivät ikinä voineet pitää pornosta, hyyi.

Myös seksuaalisuuttaan korostavat nuoret naiset leimattiin - myös feministishenkisessä valistuksessa - kurjiksi huoriksi. Jos nuori nainen pukeutui viettelevästi, hän oli feministisestä näkökulmasta miesten orja ilman omaa tahtoa. Toisin sanoen valistuneille nuorille miehille annettiin sanoma, että sellainen tyttö oli - no, "sellainen" tyttö, jota ei tarvinnut kohdella eikä voinut arvostaa ihmisenä. Ei esimerkiksi opetettu sanomaan jotain tunkeilemattomalla tavalla kohteliasta.

Nykyäänhän esimerkiksi netissä avoimen seksuaalisesti esiintyvät tai niukkapukeisia kuvia esittelevät neidot saavat niskaansa hirveitä latinkeja törkyä. Minä rohkenen sanoa, että vanhan polven tätifeminismin seksuaalivastaisuus se on ainakin jossain määrin tämänkin takana, ja kyllä, nimenomaan silloin kun törky tulee miehiltä. 

Poikamiesvuosinani olen ollut sellaisessa tilanteessa, jossa kanssani netissä seksiviestejä vaihdellut neito (tuolloin 22-vuotias) on ollut halukas antautumaan minulle seksuaalisesti siinä vaiheessa kun on jo löytänyt poikaystävän, koska niistä seksiviesteistä kiihottuneena on edelleen tahtonut (vieläpä poikaystävän luvalla) kokeilla yhdyntää kanssani. Tapasimme ja tein parhaani, mutta koska olin kaikkine "valistuneine" asenteineni haluton loukkaamaan hänen ja poikaystävän "rakkautta", yhdynnästä ei sitten tullut mitään, ja nolostuneena lakkasin pitämästä yhteyttä häneen. Ja tämän taustalla nimenomaan ovat ne nuoruuteni "valistuneet" asenteet, joihin liittyi aika vahva yksiavioisuusolettama. Jos olisin mennyt tähän tilanteeseen porno edellä, olisin varmasti sekä onnistunut yhdynnässä että osannut suhtautua tämän tytön haluun paremmin.

Kyseinen neito (joka muuten myös piti kovasti pornosta!) oli aika monella tavalla nimenomaan seksuaaliselta kannalta teiniaikojeni unelmatyttö - hänellä oli kauniit ja ystävälliset kasvot ja hän oli päihteidenkäytön suhteen hyvin kiltti. Ainoa vika (jos se edes oli vika) oli, että hänellä oli jonkin verran ylipainoa, mutta enhän minä anorektikoista koskaan ole tykännytkään. Tietysti typerät hyvän naisen päälle ymmärtämättömät ja pääsemättömät incelit olivat teiniajoista saakka haukkuneet häntä läskiksi, joka ei varmalla koskaan saa miestä.

Olisi ehdottomasti ollut jonkin kosmisen oikeudenmukaisuuden mukaista, että juuri tämä tyttö olisi saanut pitää yhtaikaa kahta miesystävää (mahdollisesti minua toisena) ja nauttia yltäkylläisestä seksistä heidän kanssaan, ja jos joku incel-saasta olisi sitten solvannut häntä läskiksi, joka ei kelpaa kellekään, hän olisi voinut hymyillä sisäänpäin, asian paremmin tietäen. Itse asiassa yksi syy, miksi alun perin olin halunnut seksiä hänen kanssaan, oli se, että olin voinut samaistua hänen kouluaikojen kokemuksiinsa ja halusin tuottaa hänelle nautintoa.

Sellaiset tunteet olivat ainakin näin jälkiviisauden valossa paljon myönteisempiä ja terveempiä kuin kaikki ne alle kolmekymppisenä kokemani kiihkeät rakastumiset, jotka eivät ikinä johtaneet mihinkään hyvään. Ja olen sitä mieltä, että tämä "rakkaus"-höpinä olikin yksi minun aikojeni suhdevalistuksen tuhoisimmista puolista. Monogaamisen "rakkaus"-propagandan sijasta sanoisin itse nuorille, että te nyt ette mistään "rakkaudesta" vielä mitään ymmärrä eikä teidän kuulukaan, mutta seksiä te haluatte eikä siinä mitään väärää sinänsä ole. Sen jälkeen antaisin käytännön ohjeita siitä, miten seksisuhteisiin hankkiudutaan ja miten niissä toimitaan keskinäistä kunnioitusta osoittaen sekä seksuaaliterveyttä vaalien. Tämä koskisi sitten myös ryhmäseksiä ja polyamorisia virityksiä.

Vanhan ATM-kulttuurin (valistuksesta omaksuttuja) kulmakiviä oli se ajatus, että monogaaminen parisuhde oli ylipäätään ATM:n ainoa sauma minkäänlaiseen seksiin, koska kaikki yhden yön suhteet, orgia- ja polyamoriavirityksistä puhumattakaan, olivat jossain kaukana, missä pelottavan kauniit ihmiset huumepäissään panivat toisiaan ilman kondomia. Kuten tämä omakin sittempi kokemukseni osoittaa, tämä oli virhearviointi. Olemassa todellakin oli raittiita, savuttomia ja "kilttejä" tyttöjä, jotka kuitenkin olivat valmiita polyamoriaan ja ryhmäseksiin (ja jotka myös hyväksyivät pornon), myös ATM:n kanssa. Mutta kun tällaisten tyttöjen kiimalimaista pimp... - ehm, siis "tuoksuvaa syliä" - olisi ollut ATM:lle tarjolla, ATM ei voinut, uskaltanut tai osannut sitä ottaa vastaan.

Yksi ATM:yyden taustatekijöistä oli ATM:n halu olla "hyvä mies", joka voisi olla ylpeä itsestään ja kokea tekevänsä moraalisesti oikein - "moraalista on se mikä tuntuu jälkeenpäin hyvältä". Valitettavasti tähän hyvän miehen ihanteeseen kuului monogaamisuus ja uskollisuus sellaisessakin tilanteessa, jossa se ei ollut välttämätöntä, kuten minun kohtaamisessani tuon yllä mainitun neidon kanssa. Siinä tilanteessa olisi ollut moraalisesti oikein olla tytön kanssa sukupuoliyhteydessä ja tuottaa hänelle mahdollisimman paljon seksuaalista tyydytystä, sillä tavalla kuin kukaan ei ollut tehnyt minulle hyvää kun olin hänen iässään (kun olin itse 22-vuotias, minulla puhkesi ilmeisestikin depressio, johon en koskaan saanut hoitoa ja jonka paransin vasta vaihtamalla tiedekuntaa ja valmistumalla nopeasti ja hyvin arvosanoin kielistä). Mutta monogaaminen omatunto esti sen.

Vanha ATM-aatami kuitenkin lähtökohtaisesti halusi olla heteroseksuaalisuhteissa. Sitä häiritsi sekä huono valistus että feminismiin ainakin silloin kuulunut järjettömän epäluulon lietsominen miehiä vastaan. Erityisesti ns. "kilttien miesten" leimaaminen oli loukkaavaa ja asiatonta. Moni feministi esittää "kiltit miehet" hyvinkin sofistikoituneina juonittelijoina. Todellisuudessa "kiltti mies" on vailla sosiaalisia taitoja ja täysin hukassa seksuaalisuutensa kanssa, ei tiedä miten sitä toteuttaisi ja kokee tekevänsä aina väärin.

Tähän kohtaan liittyy myös kysymys "kaverivyöhykkeelle jäämisestä". Kaverivyöhykkeelle jääminen on oikea ilmiö, ja senkin taustalla on paska valistus sekä esimerkiksi eräs hyvin vahingollinen ja tuhoisa viihdegenre nimeltä ROMANTTINEN KOMEDIA. Romanttisen komedian peruskaavoja on ystävyyden syveneminen rakkaudeksi erinäisten hassujen kohellusten kautta. Koska tyypillinen ATM ei osaa avointa ja rehellistä seksuaalista lähestymistä oikein, hän sitten yrittää tätä kautta, ja tietysti menee pieleen. Mutta siinäkään ei todellakaan ole kyse mistään sofistikoituneesta juonittelusta. Se on säälittävä yritys noudattaa valmista käsikirjoitusta, kun spontaania sosiaalista vuorovaikutusta ei osata.

Romanttinen komedia on tietysti vain osa sitä vanhan valistuksen ongelmaa, että siinä seksuaalisuuteen eteneminen esitetään osana reittiä ihastuminen - rakastuminen - siveä seurustelu - seksi. Sitten kun tähän käsikirjoitukseen uskovan nuoren miehen ihastus ei noudatakaan rooliaan, kaikki menee päin helvettiä. Tämän käsikirjoituksen sijasta meille olisi pitänyt kertoa siitä, miten todellisten ihmisten seurustelusuhteet ovat maailmalla saaneet alkunsa. Tosin siinä olisi ollut se ongelma, että aivan liian monet niistä olisivat menneet Fingerporista tutun "panosta parisuhteeseen" -kaavan mukaan, ja valistajat olisivat kauhistuneet: ei nuorille tuollaista saa kertoa.

Sekä viihde, valistus että muu viisastelu antoivat 80-luvulla juuri meille sosiaalisesti vajavaisille nuorille miehille sen mielikuvan, että "oikeasti" (!) tytöt halusivat juuri meidän kaltaisiamme (!!) "herkkiä ja kilttejä poikia" (!!!), eivätkä suinkaan niitä röyhkeitä työväenluokkaisia urheilevia ja tupakoivia huligaaneja, joiden puheessa joka toinen sana oli naisen sukupuolielimen rivo nimi. Todellisuudessa tietysti tytöt olivat paljon kiinnostuneempia sukupuolisuhteista niiden huligaanien kanssa, ja syykin siihen oli selvä: huligaaneista ainakin tiesi mitä he tahtoivat (seksiä), eivätkä huligaanit itsekään nolostelleet sitä myöntää. Me "kiltit pojat" taas olimme niin sekaisin, ettemme tienneet halusimmeko seksiä, seurustelua, rakkautta vai mitä. Valistuksesta olimme näet oppineet, että "pelkkää seksiä" ei saanut haluta, vaan piti "rakastaa oikeasti", eli siis käytännössä: "pelkän seksin" haluaminen oli verhottava rakkauslirkutuksiin, ts. valehteluun. Valistus opetti meidät valehtelemaan. Jopa itsellemme.

"Pitää rakastaa oikeasti" oli vahingollinen oppi, koska sillä ikään kuin annettiin lupa kohdella "ei-oikean rakkauden" kohteita huonosti. Jos nyt ajatellaan silloisen valistuksen asennetta prostituoituihin, niin esimerkiksi 80-luvun feminismin näkemys prostituoiduista oli, että he edustivat väärää ja huonoa naiseutta. Toisin sanoen ne käyttäytymisohjeet, joita olisi pitänyt noudattaa oltaessa tekemisissä oikean ja hyvän naisen kanssa, lakkasivat olemasta voimassa - eli feministienkin mielestä seksityöläistä sai kohdella miten tahansa, vaikka huoritella ja lyödä. Tätä ei tietenkään sanottu suoraan, mutta se leijui ilmassa. 

Ajatus eettisestä prostituutioasiakkuudesta ei yksinkertaisesti ollut mahdollinen. Prostituutio sinänsä oli valistajille ja feministeille niin paha ja hirveä asia, että asiakas, joka kohtelee seksityöläistä ihmisenä, ei ollut moraalisesti yhtään parempi kuin asiakas, joka solvaa, hakkaa ja rääkkää tätä. Niiltä osin kuin haluan kritisoida feminismiä, haluan ennen kaikkea kritisoida tällaista moraalista ehdottomuutta. Tässä on jotain samaa kuin siinä kristillisten homofobiapiirien ehdottomuudessa, jossa kaikki homot ovat yhtä pahoja eikä esimerkiksi raittiin, uskollisen homoparin ja huumepäissään paljaalla paneskelevan bilettäjä- ja orgioitsijahomon välillä ole merkittävää moraalista eroa - vaikka luulisi olevan, jos kerran heteropuolellakin vakaa parisuhde nähdään esikuvallisena elämäntapana.

Lisäksi tietysti "oikealle rakkaudelle" oli jyvitetty niin ankarat kriteerit, että käytännössä kaikki tytöt olivat niiden ulkopuolella. Tähän liittyy se, että se yksinäinen nörtti - jollaisia tyypilliset ATM:t ovat - oli ennen nettiaikoja todella kosmisella tavalla yksinäinen. Se kaikkien paremmintietävien parisuhdevalistajien ohje, että "sinun pitää löytää tyttö, joka on kiinnostunut samoista asioista", oli silloin 80-luvulla täysin naurettava ja epärealistinen.

Tässä kohtaa minun pitää varmaankin ottaa se katkeran vanhan miehen asenne ja todeta, että te ette nuoret tiedäkään miten kiellettyjä kaikki nörttitouhut olivat 80-luvulla. Esimerkiksi Tolkienista innostuminen oli poikkeavuudessaan suorastaan perverssiä, samalla tasolla homoseksuaalisen eläimiinsekaantumisen kanssa, ja siitä rangaistiin yhtä ankarasti. Rankaisijana toimi tietenkin väkivaltaisten, tupakoivien urheilijapoikien jengi, eli se instituutio, joka nuorison keskuudessa on laki ja profeetat ja jonka tuomioista ei voi valittaa millekään oikeusasiamiehelle.

Näin siis ATM-kulttuurin aikana. Nykyinen incel-kulttuuri eroaa siitä sikäli, että siinä missä ATM kaipasi oikeasti rakkautta, inceleitä tuntuu paljon enemmän elähdyttävän itsetarkoituksellinen naisviha. En ole edes kovin vakuuttunut siitä, että incelit olisivat oikeasti heteroseksuaalejakaan - touhuun kuuluu oleellisesti sellainen miesten separatismi ("men going their own way"), joka ei ollenkaan edes pyri seksuaaliseen täyttymykseen naisten kanssa. Incel-kulttuurin piirissä on esim. sellaisia ryhmiä, jotka kieltäytyvät pornosta ja masturboinnista ilmeisesti boikotoidakseen koko seksuaalisuutta. Incelien iskulause voisi olla "heteroseksuaalisuus on paha, koska se viettelee meitä olemaan sen kamalan sukupuolen kanssa".

ATM-kulttuuriin kuului oleellisesti sellainen "en minä kuitenkaan kelpaa kellekään" -asenne, yksinäisen ja huonoitsetuntoisen miehen alemmuuskompleksi ja depressio - ja sen myöntäminen. ATM-katkeruudessa oli pitkälti kyse siitä, että naisten koettiin pitävän sitä omien ongelmien myöntämistä, tosiasioiden tunnustamista, halveksuttavana ja odottavan mieheltä mieluummin kovisshowta, jota valehtelua ja teeskentelyä vihaava ATM ei kyennyt esittämään. Incel-kulttuuriin taas kuuluu naisten luokitteleminen "liian huorahtaviksi". Myönnetään, kyllähän minäkin provosoin sillä tavalla ennen vanhaan. Mutta nykyisessä incel-kulttuurissa se huorittelu yltää jo naurettavuuksiin, vallankin kun se on ilkeää ja itsetarkoituksellista.

Eräs persuissa toimiva mitä ilmeisin incel näet julisti Tinderistä löytämänsä nuoren naisen halveksittavaksi huoraksi vain koska tytön someprofiilista löytyi ryhmävalokuva (eihän toki ryhmäseksivalokuva, hehhee), jossa esiintyi muiden nuorten ohessa myös musta mies. Tämä oli incelimme mielestä riittävän hyvä syy olettaa, että hänen tinder-matchinsä oli "kauhean mustan miehen siittimen saastuttama". Oletan, että ao. ryhmäkuvassa esiintyi muitakin nuoria naisia. Kaikkienkohan kanssa se musta nuorukainen oli maannut? 

Tässä kohtaa tulee taas mieleen ajatus incelistä orjapiiskurina ja massana, joka raippa kädessä pakottaa mustan orjansa makaamaan kaikkien valkoisten naisten kanssa, vaikka orja ei enää yhtään haluaisi, vaan tahtoisi kotiin rauhaan ja lepoon, tai edes takaisin puuvillapellolle raatamaan rehellisessä työssä. Inceliyden ytimessä on kuvitelma kaikista tummaihoisista miehistä epärealistisina seksiatleetteina, jotka eivät sitten muuta osaa tehdäkään kuin olla jatkuvassa sukupuoliyhdynnässä. 

Tietenkin tämän mielikuvan toinen puoli on, että tummaihoinen mies esitetään tyhmänä, kun taas incelit itse ovat suuria tiedemiehiä, koska ovat lukeneet itsensä peräti diplomi-insinööreiksi, mihin heidän mielestään tietenkään kukaan tummaihoinen ei pystyisi. Tässä kohdassa pitää nauraa surullisesti, koska esimerkiksi islamistiset terroristit ovat usein insinöörejä koulutukseltaan, ja heillä on mentaliteetinkin puolesta paljon yhteistä meikäläisten incel-inssien kanssa.

Tyttöjen leimaaminen "halvoiksi" ja "huorahtaviksi" pelkkien lävistysten tai tatuointien perusteella on samansuuntainen ilmiö. Mitä enemmän ihmisiin ja nuoriin naisiin tosiasiassa tutustuu, sitä vähemmän heidän ulkonäöstään voi päätellä heidän seksuaalisia preferenssejään tai kokeneisuuttaan. On täysin mahdollista, että tatuoitu tai lävistelty nuori nainen on todellisuudessa ujompi ja seksuaalisesti kokemattomampi kuin ennakkoluuloinen incel kuvittelee, ja että hän muokkaa ulkonäköään juuri siksi. Ja kuten yllä mainitsin, on täysin mahdollista, että kiltinnäköinen ja vähän ylipainoinen tyttö onkin sisimmässään seksipeto ja ryhmäorgiaharrastaja.

Muuten olen sitä mieltä, että juuri ATM-tyyppisillä nuorilla miehillä on nykyään paljon paremmat mahdollisuudet päästä seksuaali- ja rakkaussuhteisiin kuin ennen. Esimerkiksi raittius ja tupakoimattomuus eivät enää merkitse sitä, että seksuaalikumppaneita ei löytyisi mistään. Netissä on mahdollista tutustua muihin ihmisiin, siinä missä yksinäinen esinörtti ennen vanhaan oli todella yksinäinen. Ja netissä tavattavat nuoret naiset ovat paljon avoimempia omista tunne-elämän häiriöistään kuin ennen nettiä, jolloin depressiosta kärsivä nuorukainen ei enää koe olevansa huonompi kuin "täysin tasapainoiset, reippaat ja ongelmattomat" tytöt. Toisaalta myös niiden nuorten miesten depressio tunnistetaan depressioksi, ei pelkäksi epämääräiseksi pahaksi oloksi. Tiedän, miten paljon mielenterveystoimen tilannetta päivitellään, mutta uskokaa: nykytilanne on paljon parempi kuin muutaman vuosikymmenen takainen, jolloin depressiot jäivät diagnosoimatta eikä niitä siksi edes yritetty hoitaa.

Narkomaanit ja juopporetkut raittiusmiehinä - Knarkarna och fyllona som nykterhetsaktivister

Suhtaudun aika sekavin tuntein kaikenlaisiin pyrkimyksiin laillistaa kannabis, koska olen aina ollut sitä mieltä, että erilaisten päihteiden sallimisen sijasta olisi tärkeää mahdollistaa nuorille päihteetön elämä. Nuorten pääasiallinen syy nauttia päihteitä, laillisia tai laittomia, on nuorten tarve päästä seksi- ja seurustelusuhteisiin toisten nuorten kanssa, ja viime kädessä katsonkin, että valtiolla on velvollisuus järjestää nuorille mahdollisuus solmia tällaisia suhteita keskenään turvallisesti ja päihteittä.

Jag förhåller mig med blandade känslor till alla krav på att legalisera cannabis, eftersom jag alltid ansett det viktigare att möjliggöra unga människor ett rusmedelfritt liv än att lagligförklara nya rusmedel. Den viktigaste orsaken till att unga människor använder rusmedel - lagliga eller olagliga - är deras behov att knyta sexuella och amorösa förhållanden med jämnåriga, och när allt kommer omkring anser jag att staten bör organisera för ungdomarna chanser att ha sex med varandra och förälska sig i varandra utan att använda rusmedel eller ta några andra onödiga risker.

Yksi niistä päihteiden laillistamismalleista, joita itse ehdotin silloin kun minua ei vielä ollut vaiennettu, oli kaikkien päihteiden käytön kieltäminen kolmenkymmenen vuoden ikään asti, ja niiden täydellinen laillistaminen tästä iästä alkaen. Asia on nimittäin niin, että riippuvaisiksi tullaan yleensä nuorina. Siinä vaiheessa kun ihmiset ovat saaneet jo elämänsä järjestykseen, he eivät yleensä jää koukkuun, vaikka kokeilisivatkin.

En legaliseringsmodell jag föreslog när jag inte ännu hade uteslutits från medierna var att förbjuda alla rusmedel för de som inte ännu fyllt trettio år, och att tillåta dem efter denna ålder. Saken är faktiskt sådan att man vanligen utvecklar en beroendesjukdom om man berusar sig på ung ålder. Har man redan fått sitt liv i ordning, brukar man inte längre bli beroende.

Toki tässäkin mallissa aineita käytettäisiin varmasti nuorina - laittomasti. Mutta silloin pitäisi vain soveltaa pakkohoitoa ja siirtää huumetäysi-ikäisyyttä parilla vuodella edemmäksi.

Även i den här modellen skulle en del unga människor säkert pröva på rusmedel innan det vore dem tillåtet. Men då skulle det bli tvångsvård och ett par års höjning på knarkmyndighetsåldern för vederbörande. 

Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen sanottavani. Haluan nimittäin ennen kaikkea puhua typerimmistä reaktioista vihreiden puoluekokouksen päätökseen. Vihreät, kuten tiedämme, asettuivat kannattamaan kannabiksen käytön kriminalisaation poistamista, minkä hölmölistö välittömästi leimasi lasten pakkonarkomanisoinniksi ja vaikka miksi. Olen aikoinani pitkälti vastustanut kannabiksen dekriminalisointia siksi, että sitä on vaadittu niin läpityhmin perustein, mutta nämä nykyiset muka raittiusaktiiveiksi kääntyneet oikeistolaiset vaikuttavat vielä monta pykälää tyhmemmiltä, tai ainakin älyllisesti epärehellisemmiltä.

Det här är dock inte vad jag egentligen ville säga. Vad jag tänker ta upp är de mest korkade reaktionerna på den resolution om att avkriminalisera cannabis som det gröna partimötet antagit. Idiotariatet utmålade det här beslutet genast som tvångsmatning av cannabis i skolan, eller någonting i den stilen. På min tid har jag bekämpat avkriminaliseringen av cannabis inte minst därför att cannabisaktivisterna haft så urdumma argument, men de här högermänniskorna som nu låtsas vara nykterhetsaktivister gör ett mycket dummare, eller mycket oärligare, intryck. 

Persujen omissa riveissä riittää rikollisia - myös huumerikollisia. Esimerkiksi ilkkuvan yhteiskuntavastainen provosoijahahmo Jiri Keronen on antanut ymmärtää harrastavansa piristeiden käyttöä juhliessaan moottoripyörämiesten seurassa. Moottoripyöräjengit tiedetään puoli- tai täysrikollisiksi porukoiksi, jotka ovat usein sotkeutuneet huumekauppaan ja paritukseen. Ja aika monilla persuilla on läheisiä suhteita moottoripyöräjengeihin, ainakin niistä potreteista päätellen, joissa pojat ovat yhdessä esiintyneet.

I sannfinnarnas egna led vimlar det av knarkbrottslingar så det räcker och blir över. Den raljant samhällsfientlige provokatören Jiri Keronen har t ex låtit förstå att han tjackfestar tillsammans med hojgängskillar. Och som vi vet brukar mc-gäng vara halv- eller helkriminella ligor ofta involverade i knarkhandel och koppleri. Det förefaller vara rätt många sannfinnar som har vänliga relationer till mc-gäng, åtminstone av de foton att döma i vilka killarna poserat tillsammans.

Persuilla ei myös luulisi olevan mitään asiaa syytellä ketään muuta esimerkiksi huumeidenkäytön ihannoinnista sen jälkeen kun Juho Eerola - jonkin sortin rämppämusiikkimaakari - teki rokkivideon, jossa hän vetää nenään jotain kokaiinia markkeeraavaa pulveria ja antaa kyllästynytilmeisen stripparin työntää tekopeniksen peräsuoleensa. Siis Eerolan peräsuoleen, ei stripparin omaan. Videon sanomasta ei ole epäilystä: huumeet esitetään siinä siistinä juttuna ja huumeidenkäyttäjät miehekkäinä miesten miehinä ja naistenmiehinä, jotka saavat vetkutella päivät pitkät alastomien kaunottarien seurassa.

Sannfinnarna borde inte heller beskylla någon annan för att idealisera knark. Kommer ni ännu ihåg Juho Eerolas videoklipp? Eerola - till vardags sannfinsk riksdagsman som ägnar sin fritid åt att lira någon sorts ståltrådsmusik - uppträdde för ett antal år sedan på en rockvideo där han sniffar in någon sorts pulver som föreställer kokain och låter sig knullas i röven med en gummipenis av en uttråkad stripteaseflicka. Det råder inget tvivel på videoklippets budskap: det framställer knark som någonting ultracoolt och knarkarna som manliga män och flicktjusare som får tillbringa sina dagar i nakna skönheters sällskap.

Mutta mitäs siitä. Kokoomuslaiset tahot puolestaan ovat rynnänneet paheksumaan sitä, että kannabiksen laillistamiskeskustelussa on kehdattukin verrata pahaa huumetta Pyhään Viinaan, joka on tietysti AIII-VAAAN EE-RII ASIA. Alkoholi on Suomessa edelleenkin merkittävin yhteiskunnallinen päihdeongelma, ja niin sanottu alkoholin kohtuukäyttö on vain keskiluokan koodinimi riskikäytölle. Kun työväenluokka juo viinaa, se on ongelmakäyttöä, mutta kun keskiluokka juo cognaccia ja champagnea ja cocktailia ja camparia ja muita sellaisia hienompia juomia, siitä tuskin tulee edes cänniin.

Men strunt i sannfinnarna. Samlingspartisterna å sin sida har skyndat sig att ogilla hur folk i diskussionen kring cannabis understår sig att jämföra det hemska knarket med Heliga Brännvinet, som naturligtvis är en HEEELT ANNAN SAAAAK. Alkohol utgör fortfarande det värsta rusmedelsproblemet i finska samhället, och så kallad måttlig alkoholkonsumtion är bara medelklassens kodnamn för riskkonsumtion. När arbetarklassen dricker sprit är det ett alkoholproblem, men när medelklassen dricker cognac, cocktail, champagne och campari eller någon annan finare dryck, blir man cnappast ens berusad av det.

Lapsuuden kotikaupunkini oli leimallisesti työväenluokkainen, koska se oli yhden ainoan paperimyllyn ympärille työvoimareserviksi kasvanut slummi. Koska useimmat perheet olivat työväenluokkaisia, useimmat isät olivat alkoholisoituneita, ja siksi meille näytettiinkin valistusfilmejä, joissa kerrottiin alkoholihaitoista. Esimerkiksi delirium tremens eli kansan kielellä juoppohulluus tuli tutuksi, koska siitä kerrottiin kaikissa valistuspätkissä.

Min barndomsstad var en utpräglad arbetarstad, eftersom den i princip var en slum som uppstått som arbetarreserv kring en enda pappersfabrik. När de flesta familjer var arbetarklass, var de flesta pappor alkoholiserade. Därför fick vi kolla på upplysningsfilmer om alkoholskador och -sjukdomar. Alla visste vad delirium tremens var, för det var någonting varje film kom ihåg att nämna och skildra.

Mutta mitä kokoomuspoliitikot nyt sanovat? Aivan oikein, he kauhistelevat kannabiksen potentiaalia aiheuttaa psykooseja ja skitsofrenian puhkeamista, ja väittävät vakavissaan että KUKAAN EI KOSKAAN OLE SAANUT PSYKOOSIA VIINASTA! Siis ilmeisestikään mitään juoppohulluutta ei ole olemassakaan, tuskin edes maksakirroosia.

Men vad säger samlingspartistiska politiker nu? Alldeles riktigt, de förfasar sig över att cannabis kan vålla psykoser och schizofreni, och påstår på fullt allvar att INGEN AV KVINNA FÖDD NÅGONSIN FÅTT PSYKOS AV ATT DRICKA ALKOHOL! Delirium tremens existerar uppenbarligen inte, levercirrhos ännu mindre.

Tällainen alkoholihaittojen systemaattinen vähättely ja suoranainen kiistäminen on ollut noin 90-luvulta asti valtavirtaa. Muistanpa eräänkin muka tieteellistä teettelevän julkaisun, jossa ilman minkään valtakunnan lähdeviitteitä julistettiin, että Suomen alkoholipolitiikka oli poikkeuksellisen rajoittavaa ja moralisoivaa koko maailman mittakaavassa. Tuota noin, luulenpa, että Iranin islamilaisen tasavallan ajatollat voisivat panna tuohon haisevan vastalauseensa.

Att så här bagatellisera och ifrågasätta alkoholens skadeverkningar har varit mainstream sedan nittiotalet. Från den perioden minns jag en kantänka vetenskaplig publikation där det påstods utan någon sorts källhänvisningar att alkoholpolitiken i Finland var exceptionellt restriktiv och moraliserande i världsskala. Jag tror nog att ayatollorna i islamska republiken Iran inte riktigt var av samma åsikt.

Kyse tietysti on siitä, että viinateollisuuden käskystä raittiuskasvatus tuhottiin ja pantiin naurunalaiseksi. Samalla luotiin ilmapiiri, jossa oli ylipäätään mahdotonta puhua alkoholin vahingollisuudesta. Alkoholi oli hyväksi, alkoholittomuus tiukkapipoisuutta, ja maksakirroosi tuli vain pahan työväenluokkaisen viinan juomisesta, ei cognacin eikä champagnen, vaan ruman k:lla kirjoitettavan koskenkorvan.

Det hela handlade givetvis om att förstöra och löjliggöra nykterhetsuppfostran. Samtidigt skapades en atmosfär där man inte kunde diskutera alkoholens skadlighet. Alkohol var bara av godo, nykterhet var trångsynt och levercirrhos fick man bara av att dricka vulgärt Koskenkorvabrännvin, men cognac och champagne var ofarliga.

Voi olla, että kannabis ei ole niin vaaratonta kuin sen kannattajat väittävät, mutta kokoomuslaiset, joiden piirissä alkoholin rajoittamatonta saatavuutta on kannatettu varsin kritiikittömästi ainakin kaksi vuosikymmentä, ovat vihoviimeinen ryhmä itkemään siitä, että joku ajaa kannabiksen dekriminalisoimista. Itse asiassa tuntuu vähän siltä, että heitä hermostuttaa eniten kannabiksen vapauttamiseen liittyvä puhe sääntelystä ja valvonnasta. Nyt äänessä olevat vapauttajat eivät näet halua mitään anarkiaa, vaan puhuvat mm. kannabinoidipitoisuuksien sääntelystä ja ikärajoista. Sellainen puhe hermostuttaa, jos olet tottunut vaatimaan täyttä alkoholivapautta. Siinähän voi vaikka käydä niin, että joku ehdottaa viinankin saatavuuden ankarampaa sääntelyä.

Det må hända att cannabis är farligare än dess vänner och förespråkare påstår, men samlingspartisterna, som sedan två årtionden förkunnat att alla alkoholrestriktioner helst borde upphävas, är inte riktigt den grupp i samhället som kan tillåta sig att gråta över att någon vill avkriminalisera cannabis. Jag tror faktiskt att det är mest allt snacket om att reglera och kontrollera cannabisbruket. De som nu vill tillåta cannabis vill nämligen inte ha någon anarki, utan talar också om att hålla koll på cannabinoidhalterna och iaktta stränga åldersgränser. Sådant låter ju alarmerande om du vant dig vid att kräva fullständig frihet för spriten. Det kan ju gå så att någon kommer med förslag om att införa åtkomlighetsrestriktioner även för alkoholdrycker.

Kuuluvatko sirppi- ja vasaraliput kaduille? Ska det vara tillåtet med hammaren och skäran på gatan?

Kun nyt on taas sattuneesta syystä keskusteltu hakaristilipuista Helsingin kaduilla, äärioikeiston ilkkujat ovat koettaneet kääntää keskustelun siihen, pitäisikö sirppi- ja vasarasymboliikka yhtä lailla kieltää. Kysymys kuuluu, mitä sirppi ja vasara käytännössä symboloivat nyky-Suomessa.

Man har nu på förekommen anledning dryftat vad man borde göra åt de hakkorsflaggor som ibland förekommer på gatorna i Helsingfors. Högerextrema provokatörer har försökt byta ut diskussionsämnet genom att fråga, om hammaren och skäran likaså borde förbjudas. Den viktiga frågan lyder, vad hammaren och skäran i praktiken symboliserar i dagens Finland.

Tosiasia on, että meillä ei ole esiintynyt vuosikymmeniin sellaista organisoitunutta poliittista väkivaltaa, jonka taustalla olisi mikään sirppiä ja vasaraa käyttävä ryhmittymä. Sitä vastoin meillä kyllä on avoimesti natsisymboleja käyttävä pohjoismaisen vastarintaliikkeen haara, jonka piirissä on hyökätty jopa kuolettavasti poliittisia tai "rodullisia" vastustajia tai sellaiseksi uumoiltuja vastaan.

Faktum är att någon gruppering som åberopar hammaren och skäran inte på många årtionden gjort sig skyldig till organiserat politiskt våld i Finland. Däremot har vi i det här landet en gren av Nordiska motståndsrörelsen, som öppet uppträder med nazistiska symboler. Företrädare för denna rörelse har attackerat - ibland med dödlig utgång - både politiska (verkliga eller förmodade) opponenter och folk med annan hudfärg eller "ras".

Olen jo aiemmin sanonut, etten pidä edes nykyisiä riitaisia ja voimattomia kommunisteja täysin vaarattomana porukkana. Myös kommunistit maalittavat ja kaappaavat nettifoorumeita hallittavakseen - solutuksen ja kaappaamisen he osaavat kaikkia muita paremmin, se on koko heidän poliittisen liikkeensä varsinaista ydinosaamista. Näin kommunistisen liikkeen historiasta jotain tietävänäkin pidän jopa jossain määrin uskottavana sellaista tulkintaa, että kommunistit ajautuivat vallanpitäjinä julmuuksiin, koska eivät todellisuudessa osanneet muuta kuin juonitella ja soluttaa eivätkä olleet mitenkään valmistautuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa saivat ehdottoman vallan itselleen.

Jag har redan sagt att jag inte anser kommunisterna - så splittrade och vanmäktiga som de i dag är - vara helt ofarliga. Även en del kommunister ägnar sig åt punktmarkering och tar över webbforum - vad de förstår sig bättre på än någon annan är att infiltrera och kapa politiska forum, det är vad hela deras politiska historia handlar om. Jag råkar faktiskt veta någonting om den kommunistiska rörelsens historia och ser det t ex i viss mån trovärdigt att se grymheterna i Sovjetunionen och andra kommunistiska stater som en följd av att kommunisterna inte var kapabla till annat än intriger och infiltrering och att de inte var förberedda till att lägga beslag på makten. 

Erityisesti nyt kun fasismi on tullut koloistaan esiin, monet nuoret voivat olla vastaanottavaisia sille sanomalle, että kommunismi on paras vastalääke. Tämä on tietysti hölynpölyä, koska kommunistit ovat joka tapauksessa yhtä lailla Venäjän taskussa kuin fasistitkin ja monissa asioissa heidän kanssaan samalla puolella. Tämänhän näki siitä, että kommunistit puhuivat "sota-Hillarysta" ja "Killarysta" ja pitivät Trumpia rauhan miehenä. "Rauha" tarkoittaa kommunistien kielenkäytössä sitä, mitä se tarkoitti neuvostoaikanakin, eli ehdotonta alistumista itänaapurille.

I dag, när fascisterna krupit fram, kan många ungdomar vara mottagliga för budskapet om kommunismen som bästa medicin mot den. Det här är naturligtvis rena rappakaljan, för kommunisterna styrs från Ryssland precis som fascisterna och är i många samhällsfrågor på samma sida med de sistnämnda. Det här sågs t ex när kommunisterna kallade Hillary Clinton för "krigiska Hillary" och "Killary" och framställde Trump som en fredens man. Härvid bör ordet "fred" tolkas som på sovjettiden, dvs som ett kodord för villkorslös underkastelse under vår östra granne.

Nykyisellään kommunistit ovat kuitenkin ainakin kahteen porukkaan hajonnut mitättömän kokoinen sirpaleryhmä, joka keskittyy lähinnä saarnaamaan sen rauhansa puolesta. Koska on yleisessä tiedossa, kenen asialla he ovat, heitä on aiheellista pitää poliittisesti toistaiseksi suhteellisen vaarattomina.

I dagens situation är kommunisterna dock en försvinnande liten splittergrupp, som för det mesta predikar "fred". Det är allmänt känt vems ärenden de bedriver, och sålunda är det motiverat att se dem som politiskt ofarliga, åtminstone tills vidare.

Kotimaisten kommunistien lisäksi meillä on jonkin verran maahanmuuttajakommunisteja, vallankin iranilaisia, jotka esittelevät sirppejä ja vasaroita mm. rasisminvastaisissa mielenosoituksissa. Heidän tapauksessaan kyse on sikäli eri asiasta kuin kotimaisten kommunistien, että heidän on tarkoitus sirpittää ja vasaroida vanhan maansa pappisvaltaa. 

Förutom inhemska kommunister har vi en viss kontingent invandrarkommunister, särskilt iranska, som uppträder under hammaren och skäran bl a på antirasistiska demonstrationer. Deras hamrar och skäror är dock mest riktade mot prästväldet i gamla hemlandet.

Iranilaiselle kommunistiksi alkaminen on käsittääkseni tapa vastustaa sekä ajatollia (ajatolloja?) että amerikkalaista imperialismia, koska iranilainen kansa vieroksuu sitä jälkimmäistä ihan asiallisista historiallisista syistä. Toisin sanoen iranilaisia kommunisteja ei voi pitää vaarallisina Suomelle. Iranin islamilaiselle tasavallalle he kyllä saattavat olla vaaraksi, mutta siitä en oikein, heh heh, osaa erityisemmin järkyttyä.

Vad jag förstår är kommunism för en iranier ett sätt att bekämpa både ajatollorna och amerikansk imperialism, ty folket i Iran har helt sakliga historiska skäl att misstro amerikanerna. Men jag anser inte att iranska kommunister utgör ett hot mot Finland. Kanske mot islamska republiken Iran, ja, men det är inte någonting jag tänker förlora min nattsömn över, haha.

Se ainoa oikea "punalippu". Vapauden Suomen puolesta vankeuden Suomea vastaan. Den enda riktiga "röda flaggan". För ett frihetligt Finland, i stället för Finland i fångenskap.

Janus Putkonen ylistää Juha Kärkkäistä - Janus Putkonen lovordar Juha Kärkkäinen - Янус Путконен восхваляет Юху Кярккяйнена

 

Oheisessa näyttökuvassa näemme Janus Putkosen ylistävän Juha Kärkkäistä. Kuka on Juha Kärkkäinen? Hän on suomalainen tavarataloketjun omistaja, joka on saanut pahan maineen uusnatsistisen propagandan levittäjänä ja uusnatsististen aktivistien tukijana - hänet on tuomittu juutalaisvastaisesta kiihotuksesta. Entä kuka on Janus Putkonen? Hän on suomalainen teatterimies, joka etsiytyi Itä-Ukrainan laittomiin "tasavaltoihin" hakemaan jännitystä elämäänsä. Hän on kovasti olevinaan Venäjän ystävä ja antifasisti, mutta nyt tämä antifasisti julistaa tukea ja solidaarisuutta miehelle, jota on täysin aiheellista pitää Suomen johtavana uusfasistina.

I skärmdumpen ovan ser vi Janus Putkonen lovprisa Juha Kärkkäinen. Vem är Kärkkäinen? Han är ägare till en finsk butikskedja och en beryktad nynazistisk propagandist och stöttepelare till nynazistiska aktivister - han har domfällts för antisemitisk uppvigling. Vem är Janus Putkonen då? Han är en finsk teaterregissör som sökte sig till en av de illegala "republikerna" i Östra Ukraina för att få lite spänning i sitt bleka liv. Han säger sig vara en vän till Ryssland och en antifascist, men nu förkunnar den här antifascisten sitt stöd till och sin solidaritet med en man som det är motiverat att se som en av Finlands ledande nyfascister.

На снимке экрана выше мы видим, как Янус Путконен восхваляет Юху Кярккяйнена. Кто он такой, Кярккяйнен? Он и владелец сети магазинов в Финляндии, и общеизвестный фашистский пропагандист и финансист фашистских активистов - у него уже приговор за антисемитскую агитацию. А кто - Янус Путконен? Он - бывший финский театральный режиссёр, нынешний чиновник в одной из так называемых "республик" Восточной Украины. Кажется, в театре ему не хватало драмы. Считает себя другом России и антифашистом, но ныне оказывает солидарную поддержку человеку, которого обоснованно считать одним из крупнейших неонаци Финляндии.

Jos venäläiset eivät halua, että heidän maansa maine tahriutuu lopullisesti fasismiin, he voisivat ihan oikeasti vaatia hallitusherrojaan vetämään tuen pois Putkosen ja Kärkkäisen kaltaisilta miehiltä.

De ryssar som inte vill se sitt lands rykte nedsölat med fascism borde faktiskt kräva att deras regering slutar stöda män som Putkonen och Kärkkäinen.

Если в России еще кто-то хочет отстаивать свою Родину, чтобы весь мир в ней не видел Ватикана международного фашизма, тот должен требовать от своего правительства, чтобы не поддерживало Путконена, Кярккяйнена и похожих характеров на Западе.