Eläimellinen roskaväki saa maistaa omaa lääkettään - Den djuriska pöbeln får smaka på sin egen medicin

Simon Elo on ehdottomasti vastenmielisimmistä ja iljettävimmästä päästä persuja, ja siinä porukassa se on merkittävä urheilusuoritus. Nyt kun peräsuolinkaisten mafia hajoaa kahdeksi kilpailevaksi roistojoukoksi, Elolla oli jo itku silmässä siitä, kuinka häntä ihan just kohta pian aletaan uhata tappamisella. 

Simon Elo är utan tvivel en av de äckligaste och mest motbjudande sannfinnarna, och i det gänget är det en betydande prestation. Nu, när den satfinska maffian håller på att sönderfalla i två konkurrerande ligor av kriminella, blev Elo redan gråtfärdig över hur han snart kommer att få stå ut med en massa mordhot.

Täältä päin tulee vain pilkkanaurua vastaukseksi Elon hätään, vaikka onhan pojalle annettava tunnustusta siitä, että hänellä ei ole illuusioita persulan käytöstavoista. Huomatkaa kuitenkin yksi juttu: se mikä häntä häiritsee ei ole se, että ihmisiä uhkaillaan, vainotaan ja solvataan poliittisin perustein, vaan se, että tämä uhkailu, vaino ja solvaaminen kohdistuu häneen itseensä. 

Jag kan bara hånskratta åt Elos nöd, men jag är beredd att ge killen en viss erkänsla för att han inte hyser några illusioner om hur hans partivänner brukar uppföra sig. Men lägg märke till en sak: det som han ogillar är inte att folk i allmänhet får stå ut med hotelser, klappjakt och okvädinsord på politiska grunder, utan att det är han själv som blir föremål för allt detta.

Niin kauan kuin kaikkia muita kuin silloisia persuja terrorisoitiin, se oli Elon mielestä ihan hienoa ja hyvä homma. Mutta annas olla kun törkyä alkoi roiskua hänen itsensä päälle, silloin alkoi itku ja säälin inuminen. Kuinka monta niistä epäpoliittisista ihmisistä jotka persut ovat ajaneet työpaikoiltaan, syösseet mielisairauteen ja itsemurhaan on kukaan koskaan säälinyt? Miksi helvetissä kenenkään pitäisi sääliä Eloa?

Sålänge det var alla andra än de dåvarande sannfinnarna som utsattes för denna terror, tyckte Elo allt var frid och fröjd och okej. Men när det var han själv som gjordes till måltavla, då ansåg han med krokodiltårar i ögonen att vi borde tycka synd om honom. Vem har någonsin tyckt synd om de opolitiska människor som efter sannfinsk påtryckning förlorat ett jobb, blivit psykiskt sjuka eller begått självmord? Varför i helvete borde någon tycka synd om Elo?

Olen aina sanonut, että persuilun ja rasismin ytimessä on seuraava ajatus: "jos säännöt ovat samat minulle kuin muille, minua sorretaan; jos säännöt ovat sellaiset, että minäkin voin hävitä, säännöt eivät ole reilut". Tässä se taas nähdään. Eloa ei vähääkään häiritse se, että kaikkia "äärivasemmistolaisia mokuttajia" tms. (lue: kaikkia laillisen menon kannattajia) ahdistellaan, solvataan ja uhkaillaan. Mutta annas olla kun hän itse on vuorossa, siitä vasta poru nousee.

Jag har alltid sagt att sannfinskhet och rasism ytterst handlar om följande grundidé: "om jag måste iaktta samma regler som de andra förtrycker man mig; om reglerna är sådana att också jag kan förlora är det inte rättvist". Här ser man det igen: Elo störs inte det minsta av att man ansätter, skymfar och hotar representanter för den "vänsterextrema tolerantian" e dyl (läs: alla som är för laglighet och legalism). Men när det är hans egen tur, fan vilket lip det blir.

On tietenkin selvää, ettei Elo eikä kukaan muukaan hänenlaisensa opi tästä mitään. Hän on ilmeisestikin fyysisesti kyvytön asettumaan niiden asemaan, joita pitää poliittisina vastustajinaan. Eihän koko puolueen ideanakaan ole koskaan ollut mikään muu kuin kateuden ja ilkeyden nostaminen politiikkaa hallitsevaksi moraaliseksi periaatteeksi.

Det är självklart att varken Elo eller någon annan av hans sort kommer att lära sig någonting av detta. Han är uppenbarligen fysiskt inkapabel att alls känna igen sig själv i de som han ser som politiska motståndare. Hela partiet har ju aldrig handlat om något annat än om avund och elakhet som det upphöjt till ledande moraliska principer för sin politik.

"Pieni poika sisälläni" - "En liten gosse inom mig"

Tätä kuvakaappausta on hieman vaikea lukea, mutta tässä on sen sisältö puhtaaksikirjoitettuna: 

Det är något svårt att läsa den här skärmdumpen, men här har vi innehållet i den i renskrift:

"Mutta se, että jotkin mätäpaiseet käyttävät kaiken aikansa toisten tunteitten ja kansallisten arvojen loukkaamiseen on todella vastenmielistä. "Pieni poika sisälläni" toivoisi sydämestään, että tämä ristiriita suomalaisuuden mädättäjien kanssa voitaisiin ratkaista viimeistä piirtoa myöten vuoden 1918 tapaan. Kivääri kädessä".

"Men att vissa skitstövlar slöser all sin tid på att kränka andras känslor och nationella värden är verkligen motbjudande. 'En liten gosse inne i mig' hoppas innerligt på att kunna lösa den här konflikten med finskhetens fördärvare i sin helhet som man gjorde år 1918. Med gevär i hand."

Tämän perään on alibina lisätty: "Todettakoon kuitenkin, että tämä kaunis haave [!] täytyy jättää toteuttamatta."

Som någon sorts alibi åtföljs det ovanstående av: "Låt oss ändå konstatera, att denna sköna dröm [!] inte kan gå i uppfyllelse."

Tämän on kirjoittanut eräs herra, joka on riittävän hyvin identifioitu toteamalla, että hän on kirjoitellut netissä melko rankkoja rotuteoriatarinoita ja että hän poikkeuksena useimmista muista äärioikeistolaisista on nykyisessä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa asettunut kannattamaan Nato-jäsenyyttä. Tosin juuri niiden rotuteoriajuttujen vuoksi hän on omiaan olemaan poliittisesti vahingoksi mille tahansa äänekkäästi kannattamalleen asialle, ja onkin syytä kysyä, onko hän Nato-joukoissa lähinnä antamassa tosiasiallisen ylivaltiaansa Putinin puolesta kuoleman suudelmaa koko Nato-jäsenyydelle.

Det här har skrivits av en gentleman som identifieras tillräckligt entydigt genom att påpeka, att han på Internet skrivit en massa rätt brokiga rasteoretiska drapor och att han som undantag från de flesta andra högerextremister i säkerhetspolitisk diskussion profilerat sig som Natoanhängare. Det är dock precis på grund av rasteorierna som han är mest ägnad att tillfoga vilken som helst politisk sak han tar ställning för allvarlig skada, och man kan undra, om han yttrar sig för Nato bara för att ge hela Natosaken en dödskyss - så som hans de facto överherre Putin skulle föredra.

Kirjoittajan henkilökohtaiset mielipiteet sinänsä eivät kuitenkaan ole oleellisia. Hänen viiteryhmässään nimittäin lähdetään siitä, että on olemassa jokin mystinen kansallinen arvomaailma, sisikunta, vaistojärjestelmä, id, joka ei ole henkilökohtaisten mielipiteiden tasolla, vaan kaikille yhteinen. Siihen pääsee parhaiten yhteyteen sen "sisällä asuvan pienen pojan" kautta.

Skribentens egna, personliga åsikter är dock inte relevanta. I den grupp han representerar utgår man från att det existerar en mystisk uppsättning nationella värden eller andliga inälvor, fosterländska instinkter, ett nationalistiskt "det" eller undermedvetet, som inte är på samma nivå med personliga åsikter, utan som är gemensamt för alla. Kontakten med detta "det" anknyts genom "den lilla gossen inom" var och en.

Ei ole kuitenkaan täysin selvää, mitä hänenlaisensa pitävät "kansallisten arvojen" loukkaamisena. Heidän käytöksestään päätellen pelkkä vapaa eläminen keskiluokan edustajana tässä yhteiskunnassa loukkaa heidän kansallisia arvojaan, ja kuten ylläolevasta ilmenee, he pitävät itseään oikeutettuina surmaamaan - kivääri kädessä - jokaisen näitä arvoja loukkaavan.

Det är dock inte helt klart, vad hans gelikar uppfattar som "kränkning av nationella värden". Deras uppförande tyder på att det kränker deras värden att överhuvudtaget leva fritt som en medelklassmänniska i det här samhället, och som det framgår av det ovanstående anser de sig berättigade att med vapen i hand ta av daga vem som helst som kränker dessa värden.

Koska itse jouduin aikoinani tuon porukan hampaisiin - vieläpä ennen ketään muuta - ja he onnistuivat kampeamaan minut pois nettikolumnistin hommista jo neljä vuotta sitten (vuosi ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja siitä noussutta nettitrollauskeskustelua), minulla lienee moraalinen oikeus tulkita asia niin, että silloisen kirjoitteluni perusteemat olivat "mädättäviä" ja paheksuttavia. Käydäänpä siis läpi ne keskeiset mielipiteet, joita silloin aikoinani edustin.

Som ni vet började det där gänget smutskasta och attackera mig innan de gjorde detsamma med någon annan och lyckades ha mig sparkad som webbkåsör redan för fyra år sedan (ett år före den ryska invasionen i Ukraina och den diskussion om webbtroll som den gav upphov till), anser jag att jag får tolka historien så att de åsikter jag uttryckte var "fördärvliga" och förkastliga ur den nationalistiska tokhögerns synvinkel. Låt oss sålunda granska de åsikter jag på den tiden representerade.

Alkoholinkäytön paheksuminen ja alkoholirajoitusten kannattaminen. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että kansallisiin arvoihin kuuluu oleellisesti alkoholin rajoittamaton käyttö, ja raittius loukkaa kansallisia arvoja. Minua tämä jaksaa ihmetyttää, sillä oman kasvatukseni olen saanut isovanhemmiltani, vuoden 1900 aikoihin syntyneiltä vanhan kansan kansakoulunopettajilta, joiden mielestä viinan juonti nimenomaan oli epäkansallista turmelusta ja raittius isänmaallisuutta. Mutta tämähän ei ole ensimmäinen eikä ainoa asia, jossa perinteinen isänmaallisuus ja "kansallismielisyys" ovat ristiriidassa.

För det första ogillade jag alkoholbruket och uttryckte mitt gillande för allehanda alkoholrestriktioner. Av detta kan vi dra slutsatsen att obehindrat alkoholbruk är ett nationellt värde och att det kränker nationella värden att vara helnykterist. Jag är ytterst förvånad över det här, ty som bekant har jag uppfostrats av mina morföräldrar, bägge folkskollärare födda kring år 1900, som ansåg det onationell fördärvelse att dricka alkohol medan det ur deras synvinkel var fosterländskt att vara nykter. Men det här är ju varken det första eller det sista som traditionell fosterländskhet och "nationalism" inte kan enas om.

Huumeiden käytön paheksuminen ja huumeidenvapautusliikkeen argumenttien kiistäminen. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että "kansallisiin" arvoihin kuuluu oleellisesti oikeus hillittömään narkkaamiseen. Tosin "kansallismieliset" väittävät minuakin aika ajoin narkkariksi ja juopoksi, koska niissä piireissä on tapana tehdä näin, vaikka solvauksen kohde olisi tunnettu raittiusmies ja solvaajat itse suunnilleen housuihinsa kusevan pulituuriukon tasolla. Sopiihan se, mutta väittäkää omalla nimellä ja naamalla ja maksakaa siivolla sakot ja vahingonkorvaukset kunnianloukkauksesta - oikea mies näet ottaa vastuun sanoistaan, myös valheistaan.

Lika mycket som jag ogillade alkohol ogillade jag även knarkande och ifrågasatte de argument som rörelsen för fritt knarkande körde med. Härav kan man dra slutsatsen att nationalismen också handlar om oinskränkt knarkande. Visserligen brukar "nationalister" utmåla även mig som en knarkare och alkoholist, eftersom det är konvention i de kretsarna att göra så, även om offret vore en välkänd nykterist och belackarna själva fulspritsdrickare i pissbyxor. Okej då, men det skulle vara bättre att dessa belackare uppträdde under eget namn och ansikte och betalade böter och skadestånd för vad som entydigt är ärekränkning - riktiga karlar tar ansvar för sina yttringar, inklusive lögner.

Huippu-urheiluhulluuden arvosteleminen ja urheilun pohtiminen siitä näkökulmasta, miten urheiluharrastus saataisiin taas terveelle tolalle, esimerkiksi niin, että ne lihavammat sieltä koululuokasta saataisiin huolehtimaan terveydestään ja harrastamaan liikuntaa. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että kansallisiin arvoihin kuuluu urheilu nimenomaan huippu-urheiluna ja kaljanlösyisenä penkkiurheiluna ja että lihavampien oppilaiden kuuluukin olla urheilusankarien nyrkkeilysäkkejä, ei huolehtia kunnostaan. Siis kansallisten arvojen mukaan.

En av mina käpphästar var att kritisera toppidrottsgalenskapen, varvid jag också reflekterade över hur ett sundare idrottsliv kunde se ut, t ex hur man kunde få tjockisarna i skolklassen att syssla med konditionsidrott och upprätthålla sin hälsa. Sålunda kan vi dra den slutsatsen att toppidrott och ölluktande idrottsentusiasm är nationella värden, medan det är meningen att tjockare elever i skolan tjänar som boxningssäckar åt idrottshjältarna i stället för att alls kondisträna själva. Alltså enligt nationalistiska värderingar.

Vulgäärifeminismin arvosteleminen ja sellaisen parisuhdekulttuurin paheksuminen, jossa nimenomaan kilttien ja empaattisuuteen pyrkivien nuorten miesten osana on jäädä tallotuiksi ja jopa saada potentiaalisen raiskaajan leima, samalla kun kaikenlaiset Donald Trump -luonteet porskuttavat. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen, että kilttien ja empaattisten nuorten miesten elämä tulee kansallisten arvojen nimessä pilata ja tehdä sietämättömäksi. Feministejä nämä kansallismieliset kyllä haukkuvat, mutta eivät itsekään oikeastaan taida tietää miksi: molemmat halveksivat niitä kilttejä ja kömpelöitä poikia aivan yhtä paljon.

Förr i världen brukade jag vara mest känd och fruktad för att jag kritiserade vulgär feminism och ogillade en sådan kärleks- och sexualkultur där det var precis snälla, tafatta unga män som försökte utveckla en empatisk attityd till kvinnor som blev nedtrampade och utmålade som potentiella våldtäktsmän, medan karaktärer typ Donald Trump gynnades. Slutsatsen är att man i nationalismens namn bör göra livet surt för snälla, empatiska killar. Visst påstår sig nationalisterna hata feminister, men det är inte helt klart varför, inte ens för dem själva: bägge kotterierna föraktar de snälla och tafatta gossarna precis lika mycket.

Edelliseen liittyy läheisesti se, että halusin auttaa sosiaalisesti toistaitoisia nuoria miehiä pääsemään seurustelusuhteisiin ja vastustin kaikenlaisia epärealistisia tai ideologisoituja näkemyksiä sukupuolisuhteista, sekä feministisiä että muita. Ilmeisesti kansallismielisiin arvoihin kuuluu huolehtia siitä, että sosiaalisesti toistaitoisten miesten kuuluukin pysyä sosiaalisesti toistaitoisina eikä oppia realistisille seksitavoille.

Det ovanstående står i nära samband med att jag ville hjälpa de tafatta unga männen att äntligen hitta flickvänner och därför bekämpade alla orealistiska eller ideologiserade uppfattningar om sex och parförhållanden, både feministiska och andra. Tydligen ingår det i "nationalistiska värderingar" att särskilt se till, att tafatta killar alltid förblir tafatta och inte lär sig realistiska sexvanor.

Venäjän uhasta varoittaminen. Kuten kaikki juttujani lukeneet hyvin tietävät, Venäjän uhka on minunkin mielestäni uhka, kannatan Natoa ja mielestäni kauppasuhteet Venäjään tulisi rajoittaa minimiin. Ennen vanhaan hyvään aikaan olisi päässyt kauhean äärioikeistolaisen kirjoihin vain sanomalla ääneen että Venäjä voi olla uhaksi. Nyt "kansallisiin arvoihin" kuuluu Venäjän palvominen ja Venäjän-vastaisuus on äärivasemmistolaisuutta. Ota tästä sitten selvää.

Jag brukade också skrämma mina läsare med det ryska hotet. Alla som läst mina drapor vet mycket väl att även jag är oroad över Ryssland som hot, att jag är Natoanhängare och att även handeln med Ryssland helst borde minimeras. Förr i tiden hade man utmålat mig som hemsk högerextremist bara för att jag omtalade Ryssland som ett hot. I dag ingår det i "nationella värden" att dyrka Ryssland, och kritiska attityder mot Ryssland är vänsterextremism. Det är minsann märkliga tider vi lever i.

Naton kannattaminen. Kolumnistivuosinani ajauduin pikku hiljaa Naton vastustajasta sen pragmaattiseksi kannattajaksi. Osaltaan tähän vaikutti Naton vastustajien argumentointitapa, joka ei paljoa eronnut äärioikeistolaisista: he latelevat enemmän tai vähemmän paikkaansapitämättömiä "totuuksiaan", jotka ovat kuulleet aatetovereilta ja omaksuneet kyseenalaistamatta. Mutta kaipa se sitten on niin, että Naton vastustaminen on kansallismielistä ja Naton kannattaminen äärivasemmistolaista maanpetturuutta.

Jag uppträdde ju också som anhängare av Nato - under mina år som kåsör övergick jag gradvis från att ha ogillat Nato till att av pragmatiska skäl gilla organisationen. Delvis berodde detta på Natomotståndarnas argumentering: de brukar ju komma med en massa osanna "sanningar" som de lärt sig av andra Natohatare och anammat utan att ifrågasätta. Men antagligen är det nationalistiskt att bekämpa Nato och vänsterextremt landsförräderi att vara Natoanhängare.


Päätelmä on, että jos haluat äärioikeistolaiseksi, sinun pitää:
- kannattaa vapaata viinanjuontia, mielellään myös juoda runsaasti alkoholia
- vaatia huumeidenkäyttöä vapautettavaksi, mielellään myös käyttää runsaasti huumeita
- olla innokas penkkiurheilija, mutta samalla halveksia kaikkia kansanterveydellisiä syitä kuntoilla
- kannattaa feminismiä (!) - nimenomaan sen katuojamuotoa, jossa miesten epävarmuutta ja kömpelyyttä pidetään halveksittavana heikkouden merkkinä ja suositaan itsevarmoja, väkivaltaisia miehiä näiden seksuaalisen haluttavuuden vuoksi
- pitää pilkkanasi ujoja ja kilttejä poikia
- ihailla Venäjää ja toivoa sen miehittävän Suomen
- vastustaa Natoa

För att vara en trovärdig högerextremist bör du sålunda:
- gilla fritt supande, helst även supa massor av alkohol själv
- kräva frihet för knark, helst även knarka själv
- bänkidrotta entusiastiskt, men samtidigt ge katten i att främja kondisidrott av folkhälsoskäl
- vara för feminism (!) - särskilt för dess vulgära form, som föraktar svaga, osäkra och tafatta män och föredrar självsäkra, våldsbenägna och därigenom sexuellt åtråvärda
- förlöjliga snälla och blyga killar
- beundra Ryssland och drömma om en rysk ockupation av Finland
- ogilla Nato

Totisesti olen oikea profeetta - Sannerligen är jag en riktig profet

Ruotsissa on jäänyt kiinni Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (siis saman puljun, johon kuulunut sälli potki nuoren miehen kuoliaaksi Helsingissä hiljattain) jäseniä pommi-iskujen tekemisestä. Kaksi näistä sankareista oli saanut terroristikoulutuksen Venäjälle.

I Sverige har medlemmar av Nordiska motståndsrörelsen (samma rörelse vars finske medlem nyligen sparkade ihjäl en ung man i Helsingfors) arresterats som misstänkta för bombdåd. Två av dessa hjältar hade utbildats till terrorister i Ryssland.

Älkää jumalauta tulko enää sönkkäämään että olen vainoharhainen tms. Taas kerran on osoittautunut, että synkimmät ennustukseni toteutuvat. Kuulkaa jo profeettanne sanaa, sillä se on aina totta.

Kom för helvete inte och säg att jag är paranoid eller någonting. En gång till har mina dystraste förutsägelser besannat sig. Lyss till er profets ord, ty han talar alltid sanning.

On käymässä kuten ennustin - Min förutsägelse håller på att besannas

Vuosi pari sitten ennustin, että ns. maahanmuuttokriitikot, vai mitä helvetin kansallismielisiä ne nykyään ovat, uhkaavat pian sinunkin lapsiasi vain siksi, että olet kasvattanut heidät kohtelemaan kaikenvärisiä ja -uskoisia ihmisinä. Ennustukseni on toteutumassa.

För ett par år sen förutsade jag att de s k invandringskritikerna, eller vad fan det nu är för jäkla nationalister, snart kommer att utgöra ett hot även för dina barn bara därför att du uppfostrat dem till att bemöta människor som människor oberoende av hudfärgen och religionstillhörigheten. Min profetia håller på att gå i uppfyllelse.

Toukokuun lopussa väkivaltaiset, humalaiset maahanmuuttokriitikot yrittivät tunkeutua helsinkiläiseen ala-asteen kouluun, siis kouluun, jossa käy 7-12-vuotiaita lapsia. Tämä sakki on jo vuosia kiihottanut itseään murhanhimoon esimerkiksi Facebook-sivuilla, joissa esitellään esimerkiksi kuvia hukkuneista pakolaislapsista Välimeren rannoilla.

I slutet av maj försökte våldsbenägna, berusade invandringskritiker invadera en helsingforsisk lågstadieskola, alltså en skola med 7-12-åriga elever. Det här gänget har i åratal hetsat sig själv till mordlystnad t ex genom att samlas på Facebooksidor för att frossa i bilder som t ex visar drunknade flyktingbarn på Medelhavets stränder.

Yksi viime vuosisadan historian sydäntäraastavimmista kuvista on Jacqueline Kennedy tavoittelemassa presidenttimiehensä päästä irronnutta kappaletta auton lattialta. Kyseessä oli ilmeisesti vaistomainen, lähes eläimellinen toiminto: muutaman ohikiitävän hetken ajan rouva Kennedy eli siinä illuusiossa, että lääkärit voisivat korjata aviomiehen pään, jos kaikki kappaleet vain saataisiin talteen. Vasta sitten tilanteen todellinen toivottomuus valkeni hänelle.

En av de mest hjärtskärande bilderna från nittonhundratalshistorien visar Jacqueline Kennedy som försöker samla in bitar av presidentens skalle från bilgolvet. Det rör sig tydligen om en instinktiv, nästan djuraktig reflex: för ett par sekunder kunde fru Kennedy inbilla sig att läkarna kunde laga mannens huvud om hon bara hittade alla bitarna. Det var först en liten stund därefter som hon insåg hur hopplös situationen var.

Keskity hetkeksi miettimään, miltä tuntuisi olla rouva Kennedyn paikalla tuossa tilanteessa. Sillä kohta niin käy, kun maahanmuuttokriitikot tekevät tekosensa. Ehkä uhrina on lapsesi, ehkä joku muu läheisesi. Mutta kuten Vesalan koulun tapahtumat osoittavat, tämä on aivan läheinen tulevaisuus, kenties jopa huominen.

Stanna för en stund och reflektera över hur det skulle kännas för dig att vara i en liknande situation som fru Kennedy då var. Kanske med ett av dina barn som offer, kanske med någon annan som står dig nära. Men som händelserna på Vesala skola visar, kan du räkna med detta i en nära framtid, kanske redan i morgon.

Sinun tilanteesi tosin on merkittävällä tavalla huonompi kuin rouva Kennedyn. Hänellä oli koko kansakunta suremassa kanssaan. Sinun surullesi maahanmuuttokriitikot nauravat pilkallisesti, avoimen röyhkeästi. Äärioikeisto riehuu valtoimenaan - poliisin luvalla, sillä viime päivinä olemme nähneet, että poliisi on pikemminkin äärioikeiston puolella kuin sitä vastaan. Kun äärioikeistolaiset kerran tulevat Venäjältä lahjaksi saatuine aseineen, kukaan ei heitä pysäytä. 

Din situation är visserligen på ett viktigt sätt sämre än fru Kennedys. Hon hade hela nationen med sig i sorgen. Åt din sorg kommer invandringskritikerna att hånskratta, och det ska de göra öppet och fräckt. Extremhögern gör vad den vill - med polisens tillstånd, för under de senaste dagarna har vi sett att polisen snarare tar extremhögern i försvar än bekämpar den. När den ryskbeväpnade extremhögern reser sig, finns det ingen som kommer att stoppa den.

Retoriikkaa argumentaationa - Retorik som argumentering

Suuresti kunnioittamani turvallisuuspoliittisen keskustelumme unilukkari Rysky Riiheläinen nosti hiljattaisessa bloggauksessaan esille niinkin odottamattomalla taholla kuin Voima-lehdessä ilmestyneen vasemmistoputinismia arvostelleen artikkelin. En kuitenkaan aio kommentoida sitä, vaan saman lehden vanhaa pääkirjoitusta, johon Voiman jutusta vei linkki.

Janne "Rysky" Riiheläinen, som förtjänar all respekt för sitt bidrag till den säkerhetspolitiska diskussionen i dagens Finland, påpekade nyligen i en bloggdrapa att t o m vänsterblaskan Voima kritiserat vänsterputinismen i en hel artikel. Det är dock inte denna artikel jag tänker kommentera, utan en gammal Voimaledare, som en länk från artikeln ledde till. 

Pääkirjoitus on tosiaan jo aika monta vuotta vanha, enkä mainitse sen kirjoittajan nimeä, koska hän on tällä välin saattanut jopa viisastua. Sitä vastoin nostan sen esille esimerkkinä siitä, miten Naton vastustajat - joilta argumentit joko puuttuvat tyystin tai ovat loppuneet kesken - turvautuvat pelkkään retoriikkaan niiden sijasta.

Ledaren är faktiskt redan ett antal år gammal, och jag vill inte nämna ledarförfattaren med namn, eftersom han sedan dess t o m kunnat besinna sig. Däremot vill jag ta upp ledaren som ett exempel på hur Natomotståndare litar på ren retorik när argumenten tryter.

Alkajaisiksi kirjoittaja kertoo tavanneensa vanhan koulukaverinsa, joka toimii diplomaattina suuressa maailmassa. Koulukaveri on kääntynyt kannattamaan Natoa, koska on YK-urallaan nähnyt Venäjän torpedoivan rauhanprosesseja turvallisuusneuvostossa. Tällöin kirjoittaja hätääntyy, että onhan siellä muitakin maita jotka tekevät samoin. Tätä kutsutaan nimellä "whataboutism" eli kansankielellä "mutkuttelu". Yleensä mutku-sanan jälkeen tulee USA, mutta koska kyseessä on vasemmistolehti, kirjoittajamme saarnaa jo käännytetylle yleisölle - sille ei tarvitse edes erikseen kertoa, mitä "muita maita" siellä turvallisuusneuvostossa on.

Till att börja med säger sig skribenten ha träffat en gammal skolkamrat, nu verksam som diplomat i stora världen. Kompisen har nu blivit anhängare av Nato, eftersom han under sin FN-karriär så många gånger sett Ryssland torpedera fredsprocesser på säkerhetsrådet. Då grips av skribenten av panik: det finns ju andra länder där som gör så. Det här kallas för "whataboutism", dvs att hävda hyckleri utan att möta sakfrågan (för att citera en artikel om ämnet på webben). Vanligen nämns USA explicit, men på en vänstertidning predikar skribenten för en publik som redan känner noterna, så han behöver inte särskilt påpeka någonting.

Seuraavaksi kirjoittajamme sanoo pelkäävänsä, että jos "jonkin Nato-maan" ja Venäjän välille "syntyy" konflikti, Suomi voi Nato-jäsenenä tämän konfliktin myötä päätyä sotakentäksi. Siis konflikti tuosta vain "syntyy", ikään kuin väistämättömien historiallisten (tai geopoliittisten?) voimien vaikutuksesta. Mietitäänpä miten sellainen konflikti voisi "syntyä". Venäjälle hyökkääminen ei kiinnosta ketään, koska maa on sekä taloudellisesti heikko että sotahullu (Venäjän paljonpuhutut luonnonvarat eivät missään tapauksessa riitä syyksi ottaa sellaisia riskejä). Lisäksi Nato ei todellakaan ole olemassa yksittäisten jäsenmaiden sotaseikkailuja tukeakseen - edes Yhdysvallat ei voi käyttää järjestöä tahdottomana käsikassaranaan. Toisin sanoen tällaista konfliktia ei voi syntyä mitenkään muuten kuin niin, että Venäjä alkaa uhitella.

Sedan säger vår skribent sig frukta att Finland som Natomedlem kunde bli ett slagfält om det "uppstår" en konflikt mellan Ryssland och "något Natoland". Sålunda "uppstår" konflikter bara så där, som om det bara handlade om ofrånkomliga historiska (eller kanske geopolitiska?) krafter. Låt oss reflektera över hur en sådan konflikt kunde "uppstå". Ingen vill invadera Ryssland, för landet är både ekonomiskt svagt och krigsgalet (Rysslands mycket omtalade naturresurser räcker verkligen inte till som motiv för sådan risktagning). Dessutom erbjuder Nato inget stöd till enstaka medlemmars krigsäventyr - t o m USA kan ingalunda utnyttja organisationen som viljelöst verktyg. En sådan konflikt kan alltså bara uppstå genom att Ryssland ensidigt kommer med hotelser.

Kirjoittaja jatkaa: "Kuinka todennäköisesti Venäjän ja Naton välille syntyy konflikti?" Hän lisää heti uskovansa todennäköisyyden kasvavan, jos Nato saa uusia jäsenmaita. Tälle uskolle hän ei mainitse mitään perusteluita. Liioin hän ei uskalla sanoa ääneen, että ainoa syy, miksi sellainen ristiriita syntyisi, on Venäjän halu sotkeutua Neuvostoliiton entisten osatasavaltojen sisäisiin asioihin. Jos kyse olisi mistä tahansa muusta maasta, vasemmistolainen kutsuisi tätä imperialismiksi ja revansismiksi.

Skribenten fortsätter: "Hur sannolikt uppstår det en konflikt mellan Ryssland och Nato?" Han lägger genast till, att sannolikheten - tror han - ska växa om Nato får nya medlemsländer. Han framför inga argument för sin tro. Han vågar inte heller öppet säga att den enda orsaken till sådana motsättningar är att Ryssland hela tiden envisas med att lägga sig i före detta sovjetiska delrepublikernas angelägenheter. Om det rörde sig om ett annat land än Ryssland, skulle vänstermänniskan kalla det här för imperialism och revanchism.

Kirjoittaja ihmettelee sitten, miksi hän itse ei pysty ajattelemaan Natoa "pelkkänä rauhankumppanina ja avustusjärjestönä". No tuota, mistä hän päättelee, että me Naton kannattajatkaan ajattelisimme? Monet meistä ovat joutuneet kulkemaan pitkän tien 80-luvun ajattelemattomasta sivaripasifismista sellaiseen pragmaattiseen ajatteluun, jossa Naton jäsenyys hyväksytään yhtenä mahdollisena turvallisuuspoliittisena ratkaisuna. Ei tarvitse olla mitenkään naiivi Naton huonojen puolten suhteen päätyäkseen rankan omantunnonkamppailun jälkeen asiaperusteilla siihen johtopäätökseen, että Nato on pienempi paha kuin Naton ulkopuolelle jättäytyminen.

Skribenten förundrar sig sedan över att han inte själv kan uppfatta Nato som "fredspartner och biståndsorganisation, men inget annat". Jasså. Varför inbillar han sig att vi Natoanhängare skulle göra så? Många av oss har haft en lång väg att vandra från åttiotalets oövervägda civiltjänstspacifism till ett pragmatiskt tänkande som accepterar Natomedlemskapet som ett möjligt sätt att arrangera säkerhetspolitiken. Man behöver inte vara naiv gentemot Natos eventuella skuggsidor för att efter en långt utdragen jakobsbrottning genom sakliga argument komma till slutsatsen att det är ett mindre ont att bli Natomedlem än att stanna utanför.

Kirjoittaja panee myös ylimielisesti sanoja "ystävänsä" suuhun ja esittää tämän jotenkin palvovan tai ihannoivan (silloisen) ulkoministeri "Cai-Göran Alexander Stubbin" rohkeutta, kun tämä uskaltaa puhua Natoon liittymisen puolesta. Tämä on käsittämättömän ala-arvoista. Naton kannattajat leimataan rutiinilla jonkinlaiseksi johtajan ihailukultiksi, ja Stubbin etunimillä mässäilyssä on jotain samaa kuin Venäjän äärioikeiston tavassa keksiä toista mieltä oleville juutalaisia sukunimiä. Tuolla tasolla liikkuu jokin Hommafoorumi: "eihän sellainen ihminen jonka nimessä on c ja g ja x ja b voi olla Suomen asialla, eihän".

Skribenten lägger också arrogant ord i munnen på sin "vän" och insinuerar att denne på något sätt beundrar eller idealiserar (den dåvarande utrikesministern) "Cai-Göran Alexander Stubbs" mod, när Stubb vågar förespråka Natomedlemskap. Det här är oerhört tarvligt. Natoanhängarna utmålas som någon sorts ledarkult, och att så där frossa i Stubbs alla förnamn får en att tänka på hur den ryska extremhögern hittar på judiska efternamn åt ideologiska motståndare. Det där är något man kunde se på det rasistiska webbforumet Homma: "en sådan som har både c, g, x och b i sitt namn kan ju inte vara för Finlands bästa, nää". 

Pahategon Caari aviorikoksesta - Vad det står i Missgärningsbalken om äktenskapsbrott

Pahateon kaari, eli aikalaiskielellä Pahategon Caari, on Ruotsin valtakunnan vanhan, mutta aikoinaan Suomessakin noudatetun lain nimitys rikoslaille. Sattuneesta syystä on tullut ajankohtaiseksi muistuttaa, mitä Pahategon Caari sanoo aviorikoksesta. Olen hieman modernisoinut oikeinkirjoitusta.

"Yhdenkertaisen huoruuden edestä toisella kerralla tehköön se nainut sakkoa satakuusikymmentä taalaria, ja se naimaton kahdeksankymmentä taalaria: eli rangaistakoon nainut kuudellaneljättäkymmenellä [= 36] parilla raippavitsoja, seitsemälläkolmattakymmenellä [= 27] parilla vitsoja, eli neljänkolmattakymmenen [= 24] päivän vankeudella vedellä ja leivällä; ja naimaton kolmella parilla kolmattakymmentä [= 23] raippavitsoja, kahdeksalla parilla toistakymmentä [= 18] vitsoja, eli kahdenkymmenen päivän vankeudella vedellä ja leivällä. Jos joku tulee kolmannen erän jällens; niin lisätään sen rangaistus, kuin nainut on, kahdeksankymmenen taalarin sakolla, ja naimattoman neljälläkymmenellä taalarilla; eli rangaistakoon nainut neljälläkymmenellä parilla raippavitsoja, kolmellakymmenellä parilla vitsoja, eli yhden kuukauden vankeudella vedellä ja leivällä, ja naimaton kahdellaneljättäkymmenellä [= 32] parilla raippavitsoja, neljälläkolmattakymmenellä [= 24] parilla vitsoja, eli kahdenkymmenen ja neljän päivän vankeudella vedellä ja leivällä. Jos se tapahtuu neljännen kerran, niin olkoon henkensä rikkonut, se, kuin nainut on, ja naimaton tehköön sakkoa satakuusikymmentä taalaria."

Yhdellä "parilla" tarkoitetaan kuulemani mukaan kolmea lyöntiä. "Henkensä rikkonut" tarkoittaa kuolemaan tuomittavaa.

Missgärningsbalken är vad strafflagen (eller brottsbalken) heter i Sveriges rikes gamla lag, som på sin tid även tillämpades i Finland. På förekommen anledning är det aktuellt att påminna om vad Missgärningsbalken säger om "enfalt hor", dvs äktenskapsbrott. Jag har i viss mån moderniserat rättskrivningen. 

"För enfalt hor andra gången, böte den som gift är, hundrade sextio daler, och den som ogift är åttatio daler, eller straffes den gifte med trettio sex par spö, tjugusju par ris, eller tjugufyra dagars fängelse vid vatten och bröd; och den ogifte med tjugutre par spö, aderton par ris, eller tjugu 
dagars fängelse vid vatten och bröd. Kommer någon tredje gången åter; då ökes den giftas straff med åttatio dalers bot, och den ogiftas med fyratio daler, eller straffes den gifte med fyratio par spö, trettio par ris, eller en månads fängelse vid vatten och bröd, och den ogifte med trettio tu par spö, tjugu fyra par ris, eller tjugufyra dagars fängelse vid vatten och bröd. Sker det fjärde gången; miste då liv den som gift är, och den ogifte böte hundrade sextio daler."

Vad jag hört innebär faktiskt "ett par" i lagtexten tre rapp med piskan.

Säätiön aikaan (esseeluonnos, bara på finska)

Essee "Säätiön aikaan" on poistettu verkosta. Se ilmestyy lähiaikoina kirjamuodossa Evertypen kustantamana.

Suomalaisen politiikan virallinen kantakirjasonni - Det finska politiska livets officiella stambokstjur

Jussi Halla-aho valitti aikoinaan sitä, että miesvaltaisen alakulttuurin ihailemana hän ei saanut estradilleen neitojen alushousuja, kuten muut idolit (olisiko sittenkin pitänyt panostaa enemmän siihen rockmuusikkouraan?). Ilmeisesti neidot ovat kuulleet tätä Mestarin sanaa, ja nyt siitä on konkreettisiakin todisteita: hän on ruilauttanut spermojaan nuoren äärioikeistolaisen naisen sisuksiin sellaista tahtia, että tytölle on syntynyt oikein lausaleikskrakki, kuten islanniksi sanotaan.

Den högerextremistiske ledaren Jussi Halla-aho jämrade sig för ett antal år sedan över att hans beundrare för det mesta var män och att det inte fanns några unga kvinnor som skulle ha bombarderat honom med sina underbyxor (han borde ha satsat på rockmusikkarriären i stället, förmodar jag). Men tydligen har åtminstone en flicka lyssnat till Mästarens ord, något som vi nu har även konkreta belägg på: Mästaren har nämligen kastat sin kärleks röda ros i hennes vita sköte så många gånger att flickan fött vad man på isländska kallar lausaleikskrakki.

Halkku on siis päässyt todellisen poliittisen sonnin kantakirjoihin. Siitä on ollut jonkin verran kilpailua, kuka lopulta saa hoitaakseen äärioikeiston siitostoimen viinan, laulun ja naisten ystävänä kunnostautuneen Pekka Siitoimen kuoltua, ja Toimi Kankaanniemi oli jo ehtinyt nousta varteenotettavaksi, ellei peräti peniksenvarteenottavaksi ehdokkaaksi.

Mästaren har sålunda fått sitt namn nedtecknat i stamboken över riktiga politiska tjurar. Det har rått en viss konkurrens över vem som tar över ställningen som extremhögerns ledande avelsgalt efter Pekka Siitoins död - denne "Finlands Führer" älskade nämligen både (bränn)vin, kvinnor och sång. Det började redan se ut att Toimi Kankaanniemi nu skulle ta vid.

Hauskuutta asian tiimoilta on piisannut siitä, että Hallis on itse paheksunut "muslimien moniavioisuutta" osana rasistista kampanjointiaan. Lisäksi tietysti äärioikeiston keskuudessa on konventiona esittää paha vihervasemmisto jonkinlaisena seksuaalisesti holtittomana irstailijalaumana, mutta tämä on pelkkä rituaali, jota kukaan ei ota vakavasti. Suuri osa äärioikeistosta on kuitenkin aina ollut alaluokkaa ja roskaväkeä, jolla on alaluokan ja roskaväen seksitavat.

Att historien är så rolig beror mest på att Halla-aho under sina rasistiska propagandakampanjer ondgjort sig över "muslimskt månggifte". Dessutom är det givetvis konvention inom extremhögern att fantisera om hur liderliga och sexuellt ohejdade de "gröna vänstermänniskorna" kantänka är, men det här är en ren ritual som ingen tar på allvar. En stor del av extremhögern har alltid varit underklass och pöbel med de sexvanor som är typiska för underklassen och pöbeln.

Toki tämä tapaus on osa persujen puheenjohtajakamppailuun liittyviä mudanheittokisoja. Loanheitto ja putinististyylinen kompromaatti on ollut persujen tapa tehdä politiikkaa jo kymmenen vuoden ajan, eikä ole ihme, että se tulee mukaan myös puolueen sisäisiin valtakamppailuihin. Lisäksi saippuaoopperamaisilla, viihteellisillä käänteillä saadaan näppärästi saatua huomio ohjatuksi poispäin persujen politiikan sisällöstä, ts. fasismista, demokratian yleisestä mädättämisestä sekä Venäjän etujen ajamisesta.

I och för sig är den här historien bara ett exempel på den pajkastning som tävlingen om den sannfinska ordförandeposten för med sig. Smutskastning och s k kompromat i bästa Putinstil har varit det för sannfinnarna karaktäristiska sättet att göra politik sedan ett årtionde tillbaka, och att det också utmärker interna maktkamper i partiet bör förvåna ingen. Dessutom tjänar sådana här tvåloperatiska, underhållande vändningar till att distrahera från innehållet i sannfinsk politik, dvs. fascismen, den allmänna korrumperingen av demokratin och fjäskandet för Ryssland.

Seksuaalissävyinen loanheitto tuskin haittaa Halla-ahon mahdollisuuksia nousta persujen puheenjohtajaksi, sillä hänen kannattajakuntansa on jo aikoja sitten luopunut kaikesta moraalista. Sille moraalista on se, mitä Halla-aho tekee. Jos Halla-aho paljastuisi pedofiiliksi, kannattajakunta syyttäisi lasta viettelijäksi. Jos Halla-aho paljastuisi homoseksuaaliksi, kannattajakunta olisi luultavasti ilman housuja, perse pystyssä ja peräreikä rasvattuna inumassa mestarin siittimeltä suosionosoitusta halpa-arvoiselle peräsuolelleen. Jos Halla-aho paljastuisi kakansyöjäksi, Hommalla organisoitaisiin välittömästi suuri koprofagiatapahtuma. Jos Halla-aho paljastuisi ihmissyöjäksi, hommalaiset lähtisivät välittömästi metsästämään ohikulkijoita teurastusveitset tanassa. Kannattajilla ei nimittäin ole minkäänlaista Mestarista eroavaa älyllistä, emotionaalista eikä seksuaalista intressiä.

Den sexuella smutskastningen kommer knappast att försvåra Halla-ahos kamp om ordförandeskapet, ty hans anhängarskara har för längesen gett avkall på allt vad moral heter. För den är moral det som Halla-aho håller på med. Skulle Halla-aho avslöjas som pedofil, så skulle anhängarna skylla på barnet "som förfört Mästaren". Skulle Halla-aho yppa sig som bög, så skulle anhängarna utan byxor, med rumpan i luften och röven väl smord bedja Mästaren om att hedra dem med sin heliga penis. Skulle Halla-aho äta skit, så skulle Hommaforumet genast organisera ett väldigt koprofagiskt gourméevenemang. Skulle Halla-aho ge till känna att han äter människokött, skulle hommaiterna genast sätta igång med massiva människojakter med slaktarknivar i högsta hugg. Anhängarna saknar nämligen varje intellektuellt, emotionellt och sexuellt intresse som inte skulle vara modellerat på vad Halla-aho tycker.

Itse asiassahan Halla-ahossa itsessään tai hänen amerikkalaisilta nettisivuilta kopsatuissa lattean rasistisissa mielipiteissään ei ole koskaan ollut mitään kiinnostavaa tai uutta. Kiinnostavaa on vain se, että hän on saanut suuret joukot ilmeisesti työntekoon ja yhteiskunnassa elämiseen kykeneviä ihmisiä (sen tavallisen puolirikollisen äärioikeistolaisen rääsyproletariaatin lisäksi) aivopestyä valmiita iskulauseita toisteleviksi lasittunutkatseisiksi fanaatikoiksi ilman minkäänlaista yksilöllisyyttä, jotka pystyvät vaihtamaan mielipidettään mistä tahansa konkreettisesta asiasta vain siksi, että Halla-aho on ollut siitä toista mieltä.

Varken Halla-aho själv eller de rasistiska plattityder han knyckt från amerikanska webbsajter har någonsin förefallit särskilt innovativa eller intressanta. Det som däremot är intressant är hur han lyckats förvandla stora skaror någorlunda arbets- och samhällsdugliga människor (inte bara typiska högerextremister, dvs halvkriminella trashankar) till blint stirrande fanatiker som bara upprepar färdiga slagord utan någon sorts individualitet och som kan byta åsikt om vad som helst konkret bara för att Halla-aho råkat tycka annorlunda.

Taas kerran täytyy valittaa sitä, että Halla-aho on niin huumorintajuton ja mielikuvitukseton kuin on, koska se, että hän pystyy pompottamaan näitä tahdottomia raajoja mielensä mukaan, tarjoaa niin paljon koomisia mahdollisuuksia. Olisi hupaisaa nähdä, kuinka Homman fanaatikot tanssisivat esimerkiksi julkisella paikalla tiputanssia alasti punaisiksi ja vihreiksi maalattuina vain siksi että Mestari pyhyydessään on niin käskenyt.

En gång till måste man beklaga att Halla-aho så komplett saknar humor och fantasi, ty den makt han har över sina viljelösa lemmar till anhängare erbjuder så mycket möjligheter till komik. Det skulle till exempel vara lajbans att se fanatikerna från det högerextrema webbforumet Homma måla sig röda och gröna och nakendansa fågeldansen på torget - allt detta på Mästarns heliga befallning, utan något annat skäl.

Älkääkä yhtään väittäkö, että he eivät alistuisi moiseen. Halkku saa kulttilaisensa tekemään aivan mitä tahansa. Kultin noususta on jo kymmenen vuotta, joten kulttiin kuulutaan jo siksi, että kulttiin on kuuluttu niin pitkään, eikä kultista voida erota, koska siinä menisi kymmenen vuotta elämästä kerralla harakoille. Kuten Macbeth sanoi, "niin kauas verivirtaan tullut oon, ett' yhtä vaivalloista takaisin on kahlata tai mennä ylikin", tai kuten Cajander sen suomensi, "olen verehen niin syvält' astunut, ett' yhtä näin, palaanko vaiko kahlaan eteenpäin". Kuten minua ystävällisesti valistettiin Punkinfinland-foorumilla, tätä kutsutaan taloustieteessä nimellä "sunk cost fallacy", upotettujen kustannusten harha: kun johonkin isoon projektiin on upotettu paljon rahaa tai tässä tapauksessa elinvuosia, sisu ei anna periksi myöntää ettei kannattanut.

Försök inte påstå att de inte skulle gå så långt i att fjäska för Halla-aho. Han får sina kultister att göra vad som helst. Det har gått tie år sedan kulten tillkommit, vilket innebär att man hör till kulten därför att man hört till kulten så länge, och man kan inte lämna kulten, ty då skulle man vara tvungen att medge, att man lättsinnigt kastat bort ett årtionde av sitt liv. Som Macbeth sa: "Långt har jag gått i blod; det gör mig lika, om jag nu vadar framåt eller vänder, ty banan är densamma, vart jag länder." Som jag vänligen upplystes på webbforumet Punkinfinland, omtalas detta i ekonomi som "sunk cost fallacy" eller misstaget med oåterkalleliga kostnader: när man ägnat sig åt ett storprojekt som glufsat i sig en massa pengar (eller i det här fallet levnadsår), är det svårt att medge att det i syvende och sist var en felsatsning.

Mutta otanpa vielä puheeksi ns. parisuhteen markkina-arvoteorian, pitkästä aikaa. Niiden parin vuoden ajan, kun minä puhuin ns. alempitasoisten miesten eli seksuaalielämästä syrjäytyneiden, sosiaalisesti toistaitoisten miesten puolesta, minun tavoitteeni ei tosiaankaan ollut minkäänlainen poliittinen hyötyminen ATMien selkänahasta. Minusta kyse oli ihan oikeasta ongelmasta, joka kosketti sekä minua että monia muita nuoria ja nuorehkoja miehiä.

Men tillåt mig att första gången sedan ett antal år tillbaka ta upp den såkallade teorin om marknadsvärdet i parförhållanden. När jag blev känd för att jag förde de sexuellt utsvultna, socialt tafatta männens talan ("männen av lägre marknadsvärde" som teorin kallar dem) var det aldrig mitt mål att utnyttja dem till politiska ändamål. Jag tyckte bara att det var ett verkligt problem inte bara för mig personligen utan för många andra då unga eller relativt unga män.

Valitettavasti - kuten muuan naistuttavani, silloin nuori opiskelija ja nyt tohtorisnainen sanoi minulle - vaikka minä pystyinkin kuvittelemaan sellaisen antifeminismin ja sellaisen tavan puolustaa ATMiä, joka ei olisi fasismia eikä äärioikeistolaisuutta, kulttuurimme ei siihen kyennyt. Toisin sanoen tarina ei päättynyt niin, että ne minun herättämäni ATMien laumat olisivat hankkineet itselleen hieman itsetuntoa ja siinä sivussa naisen, mikä oli minun tavoitteeni.

En av mina kvinnliga bekanta, då en ung studerande och nu filosofie doktor, sade till mig under min manssakskampanj att även om jag kan föreställa mig en antifeminism och ett sätt att försvara blyga och tafatta män utan att det skulle urarta till högerextremism, kan vår kultur inte göra så. Och tyvärr hade hon rätt. Historien slutade sålunda inte så att de skaror av blyga män jag väckt till medvetande skulle skaffat sig lite självkänsla och därigenom även flickvänner, vilket hade varit min målsättning.

Päin vastoin. Siinä kävi taas kerran vanhanaikaisesti, eli kyyninen, narsistinen YTM-panomies vei niiden ujojen ja sosiaalisesti kykenemättömien nynnyjen äänet ja rahat ja eli niillä leveästi ja epäsiveästi. Takuulla yksikään alempitasoinen mies ei ole saanut naista Halla-ahon porukoihin liittymällä, koska niissä liikkuu enimmäkseen miehiä ja ne harvat naiset nappaa tapahtuneesta päätellen Halkku itse.

Tvärtom. Det gick igen som det i världshistorien brukat göra, dvs en cynisk, narcissistisk sexatlet, en kille med "högre marknadsvärde" plundrade de tafatta killarna på pengar och röster för att sedan leva liderligt loppan. Någon blyg gosse har alldeles säkert aldrig hittat en flickvän genom att ansluta sig till Halla-ahos folkrörelse, ty där vimlar det bara av gubbar, och det fåtal tjejer som man kan råka där är det av allt att döma Mästarn själv som raggar.

Toki yhdessä suhteessa vähän harmittaa, että olen kasvanut ulos "nuorten naisten fasistinen pahuus" -vaiheestani. Nyt olisi äärimmäisen hauskaa mässäillä sillä, kuinka suomalaiset naiset eivät anna kilteille pojille, koska kaikenlaiset pahuudessaan, fasismissaan ja rasismissaan kiehtovat jännämiehet - esimerkiksi Siitoin tai Halla-aho - kiinnostavat heitä enemmän.

Visst visst, det är lite synd att vi inte längre är unga och att jag inte längre predikar eld och svavel om "unga kvinnors fascistiska ondska". Nu skulle det vara skitkul att frossa i hur finska kvinnor inte ligger med snälla gossar, eftersom spännande och fascinerande fascister och rasister - som Siitoin och Halla-aho - intresserar dem mera.

Presidentti ei ole mies - Vår president är inte någon riktig karlakarl

Miehekkyyden mittana on perinteisesti pidetty muun muassa sitä, että mies suojelee naistaan uhkaavilta raiskaajilta. Presidenttimme vaimo joutui puolitoista vuotta sitten äärioikeiston uhkailemaksi ja raiskausfantasioiden kohteeksi, kun presidentti oli uudenvuodenpuheessaan rohjennut vähän puolella lauseella arvostella äärioikeistoa.

Vad är det som gör en man till en riktig karlakarl? Av gammalt har det förväntats att en manlig man försvarar sin kvinna mot våldtäktsmän. För ett och ett halvt år sedan blev vår presidents äkta maka föremål för extremhögerns hotelser och våldtäktsfantasier när presidenten i sitt nyårstal antydningsvis vågat kritisera extemhögern.

Nyt presidentti puolestaan on möläyttänyt, että "hallitsematon maahanmuutto" olisi saatava kuriin. "Hallitsematon maahanmuutto" on äärioikeiston iskulause, jota se on aggressiivisesti toistellut jo vuosikymmenen. Suomeen suuntautuva maahanmuutto ei kuitenkaan ole ollut koskaan hallitsematonta, ja viime aikoihin asti meiltä ovat puuttuneet ne paperittomien laumat, jotka ovat luonnehtineet monia länsimaita. Nyt niitä on alkanut ilmaantua, ja koettakaahan arvata kuka on syyllinen. Tietenkin persut, jotka ovat poistaneet laista sen mahdollisuuden, että pysyvän oleskeluluvan voisi saada humanitaarisen suojelun perusteella, jos asianomaista ei voi palauttaa kotimaahansa eivätkä muut maat vastaanota.

Nu har presidenten fått för sig att förkunna, att vi måste få bukt med den "okontrollerade invandringen". "Okontrollerad invandring" har varit ett favoritslagord av extremhögern sedan tie år tillbaka, och det är först nyligen Finland fått sådana skaror av odokumenterade invandrare som varit typiska för många andra västliga länder. Försök gissa vem som bär skulden nu när detta problem börjar göra sig gällande även hos oss. Vem annan än sannfinnarna, som gjort slut med den möjligheten att man kunde få permanent uppehållstillstånd p g a humanitärt beskydd, om personen inte kan återbördas til sitt hemland och några andra länder inte heller välkomnar honom.

Persut ovat esittäneet asian niin, että humanitaarinen suojelu olisi jotain epämääräistä hyysäystä ja hemmottelua, koska tuo sana "humanitaarinen" saa heidät aina raivoihinsa. Ei se niin mene. Se on ollut juuri yksi keino hallita maahanmuuttoa ja varmistaa, että kaikki maassa maleksivat maahanmuuttajat merkitään ja rekisteröidään viranomaisten rulliin, että tiedetään missä he ovat ja keitä. Sössimällä maahanmuuttopolitiikan ideologisella hössötyksellään persut ovat saaneet aikaan juuri sellaisia ongelmia, joilla ovat vuosikymmenen pelotelleet.

Sannfinnarna har alltid framställt det här med humanitärt beskydd som någon sorts fjäsk för utlänningar, eftersom ordet "humanitär" alltid får dem att se rött. Så förhåller det sig dock inte. Det har snarast varit ett sätt att kontrollera invandringen och se till att alla utlänningar som vistas i landet registreras i officiella rullor så att man vet var de befinner sig och vem de är. Genom att trassla till invandringspolitiken med sin ideologiska hysteri har sannfinnarna gett upphov till precis de problem de i tio år skrämt oss med.

Tämä ei kuitenkaan ole oleellista. Oleellista on se, että presidentti omaksuu valheellisen retorisen kuvion sellaiselta porukalta, joka välittömästi heittäytyy kieriskelemään sadistisissa haaveissa presidentin vaimon raiskaamisesta kun presidentti varovaisesti arvostelee kyseistä porukkaa. Normaali mies syttyisi välittömästi vihaan tuollaista sakkia kohtaan ja vaatisi kostoa. Siis aivan niiden perinteisten ja konservatiivisten arvojen mukaan normaali.

Det här är dock inte relevant. Det relevanta är att presidenten använder en lögnaktig retorisk formulering som sprids av ett kotteri som genast vältrar sig i fantasier om att våldta presidentfrun om presidenten ens försiktigt vågar kritisera kotteriet. En sund karl skulle genast fatta hat till ett sådant gäng och vilja ta hämnd. Alltså en sund karl i högst traditionell och konservativ bemärkelse.

Näin ei presidentti Niinistö kuitenkaan tee. Ilmeisesti ideologinen veljeydentunne äärioikeistoa kohtaan on niin voimakas. Tai sitten hän vain on pelkuri. Miehellä on suojanaan koko maan vahvin turva-aparaatti, ja silti hän on niin mitätön nynny, että kun hänen vaimoaan uhkaillaan äärimmäisen karkeasti, hän alkaa nöyristellä, imarrella ja myötäillä uhkailijaa.

Så gör president Niinistö dock inte. Tydligen är den ideologiska solidariteten med extremhögern så stark. Eller så är han bara en fegis. Han har den största säkerhetsapparaten i landet att förskansa sig bakom, och ändå är han en ynklig mes som fjäskar, bugar och bockar för den som kommer med hotelser mot hans fru.

En minäkään mikään Antero Rokka ole, mutta tilanne on aika helvetin huono, kun tasavallan päämies osoittautuu minuakin riitaojemmaksi. "Oi suuri herra maahanmuuttokriitikko, raiskatkaa toki vaimoni, ja saanko nuolla myös perseenne?"

Jag är ingen stor krigshjälte heller, men situationen i Finland är minsann skrämmande, när republiken leds av en ännu skrajare fegis. "O invandringskritiker, o store herre, våldta så gärna min fru, och får jag slicka ers höghet i röven också?"

Barsoomin tanssi (toinen esseeluonnos)

Tämä essee on poistettu verkosta, koska sen julkaisee lähiaikoina kirjamuodossa Evertype.

Rauhanpuolustajien uusimmasta Naton vastaisesta kampanjasta - Om Fredskämparnas nyaste anti-Nato-kampanj

Suomen Rauhanpuolustajat ry on nyt järjestämässä mielenosoitusta Suomen ja Naton yhteisiä sotaharjoituksia vastaan. Mielenosoituksen syyksi esitetään suihkukoneiden Lapin luonnolle aiheuttama häiriö ja vahingot, mikä kyllä olisi suhteellisen hyvä perustelu, jos siitä huolestuisivat ensimmäisinä paikalliset asukkaat ja jos Rauhanpuolustajien ja muiden valtakunnallisten järjestöjen toiminta olisi ennen muuta solidaarisuutta ja tukea näille paikallisille asukkaille. Nyt vaikutelma on se, että Rauhanpuolustajat käyttävät koko asiaa tekosyynä taas kerran haukkua Natoa. Voi toki olla, että olen väärässä ja että aloite mielenosoitukselle lähti paikallisilta. Mutta siltä ei nyt näytä; ja politiikassa asiat ovat sitä miltä näyttävät, ja Rauhanpuolustajat on - väittipä se päinvastaista tai ei - oleellisilta osin poliittinen järjestö.

Fredskämparna i Finland rf håller på att anordna en demonstration mot Finlands och Natos gemensamma krigsövningar. Demonstrationen motiveras med de störningar och skador jetflygplanen åsamkar naturen i Lappland, vilket i och för sig skulle låta relativt trovärdigt, om det främst vore lokalbefolkningen som oroade sig och om Fredskämparna och liknande organisationer på statsnivån skulle koncentrera sig på att solidarisera sig med och stöda lokalbefolkningen. Nu får man intrycket att Fredskämparna bara hittat på ett svepskäl för att skälla ner Nato. Det kan visst hända att jag har fel och att initiativet till demonstrationen var genuint lokalt. Men så ser det inte ut nu; och i politiken är saker och ting som det ser ut, och Fredskämparna är i praktiken en politisk organisation, de må sen medge det eller ej.

Pieni historiallinen katsaus on paikallaan. Ennen vanhaan Kekkosen aikoina ja vähän sen jälkeenkin Rauhanpuolustajat kunnostautui ulkopolitiikan kurinpitojärjestönä, jossa taistolaisilla ja keskustalaisilla oli vahva asema. 80-luvun alussa, kun itse tulin poliittisesti tietoiseen ikään, puljun päämpänä oli keskustalainen Matti Ruokola, merkittävä lääkäri ja terveysbyrokraatti, jonka käsitys kansainvälisestä politiikasta oli käsittämättömän stasilainen: hän piti silloista Länsi-Saksaa vaarallisena fasistivaltiona.

Det skadar inte att ta en titt i historien. Förr i världen - under Kekkoneneran och strax därefter - utmärkte sig Fredskämparna som en organisation ansvarig för utrikespolitisk disciplinering som stod under stalinistiskt och centerpartistiskt inflytande. I början av åttiotalet, när jag började utveckla någon sorts eget politiskt medvetande, leddes Fredskämparna av centerpartisten Matti Ruokola, läkare och inflytelserik hälsovårdsbyråkrat, vars besynnerliga uppfattningar om internationell politik fick en att tänka på Stasi: han uppfattade det dåvarande Västtyskland som en farlig, fascistisk stat.

Muuten on mielenkiintoista, että Ruokolan Wikipedia-sivulla ei puolella sanallakaan mainita herran aktiivisuutta Rauhanpuolustajissa, vaikka hän oli typerine Saksa-vainoharhoineen aika näkyvä (ja jossain määrin naureskeltukin) hahmo silloisessa julkisuudessa. Ilkeänä ihmisenä epäilen, että suomenkielistä Wikipediaa (ja suomenkielistä julkisuutta yleisemminkin) hallitseva hommalaishegemonia pyrkii häivyttämään näkyvistä porvaripuolueiden osallistumisen neuvostomyötäilyyn.

För övrigt är det intressant att den finska Wikipediasidan om Ruokola inte med ett halvt ord nämner hans aktivitet i Fredskämparna, trots att han med sin idiotiska antityska noja var en rätt synlig gestalt (och i viss mån ett föremål för åtlöje) i åttitalsoffentligheten. Elak som jag är misstänker jag att den högerextrema hegemoni som har ett järngrepp om finskspråkiga Wikipedia (och om den finskspråkiga offentligheten överhuvudtaget) vill dölja de borgerliga partiernas bidrag till Finlands kryperi inför Sovjet.

Nyt kun Erkki Tuomiojan käsittämätön hurahtaminen uuskekkoslaisuuteen on saanut erinäiset tahot syyttämään häntä taistolaisuudesta, on syytä muistuttaa, että Suomessa oli 80-luvulla kaksi rauhanliikettä, jotka olivat lähes sotatilassa keskenään - rauhanpuolustajat ja sadankomitealaiset. Juuri Sadankomitean, eli Tuomiojan viiteryhmän, aikakauslehti Ydin arvosteli Rauhanpuolustajia hyvinkin kärkevästi taistolaisjohtoisuudesta ja neuvostomielisyydestä. Itse asiassa Ydin taisi olla ainoa taho, joka edes vaivautui sanomaan sen avoimesti. Kaikki muut vain sanattomasti tiesivät Rauhanpuolustajien olevan neuvostohenkinen organisaatio.

I dag beskylls vår före detta utrikesminister Erkki Tuomioja i allmänhet för stalinism, inte minst därför att han blivit ett språkrör för nykekkonenska idéer. Det är därför skäl att påminna, att Finland på åttiotalet hade två fredsrörelser som nästan låg i krig med varandra: Fredskämparna och De hundras kommitté. Det var precis Tuomiojas gelikar i De hundras kommitté som i sin tidskrift Ydin ibland i mycket vassa ordalag kritiserade Fredskämparnas okritiska inställning till Sovjet. Jag tror till och med att Ydin var den enda tidskriften där det sades öppet. Alla andra "bara visste" att Fredskämparna var en sovjetstyrd organisation.

Tämän verran historiasta. Nykyisin Rauhanpuolustajien asenne tuntuu jäljittelevän silloista Sadankomiteaa, joka pyrki säntilliseen tasapuolisuuteen kannanotoissaan suurvaltojen puuhiin. Siinä missä Rauhanpuolustajat seuraili melko orjallisesti Neuvostoliiton kantoja, Sadankomitea otti sen linjan, että molemmat suurvallat olivat yhtä pahoja ja että pienten sieti pitää hajurakoa kaikkiin isoihin maihin.

Så mycket om historien. I dag förefaller Fredskämparna försöka imitera De hundras kommitté på åttiotalet, då den sistnämnda organisationen strävade efter att behandla de två stormakterna så neutralt och opartiskt som möjligt. Medan Fredskämparna orienterade sig sovjetvänligt ansåg De hundras kommitté Förenta Staterna och Sovjet vara lika mycket av ondo och ville helst se de små staterna undvika alltför vänligt umgänge med både den ena och den andra supermakten.

Tietenkään Yhdysvallat ja Neuvostoliitto eivät silloin ennenkään olleet yhtä pahoja, eivätkä samalla tavalla. Tuonaikaisessa Suomessa kuitenkin pyrkimys aitoon puolueettomuuteen - sellaiseen, jossa Neuvostoliittoakin arvosteltiin - oli jo rohkeaa ja kyseenalaisti virallisen ulkopolitiikan (ja siitä hyvästä Tuomiojan puljua sitten haukuttiinkin piilofasismista ja vaikka mistä siellä taistolaisella puolella).

Naturligtvis var Förenta Staterna och Sovjetunionen inte lika onda ens då, och inte på samma sätt. I den tidens Finland var dock en strävan till genuin neutralitet - till att också kritisera Sovjet - ett modigt sätt att ifrågasätta den officiella utrikespolitiken (vilket var orsaken till att stalinisterna beskyllde Tuomioja och hans fredsgrupp för kryptofascism och värre saker).

Nyt kun parin muun Naton kannattajan kanssa paheksuin Rauhanpuolustajia jossain Facebook-keskustelussa, meille väitettiin vastaan, että järjestö ei voi olla Venäjän juoksupoika, koska sen julkaisusarja sisältää myös Venäjää arvostelevia teoksia, kuten Anna Politkovskajaa. Tämä argumentti näyttää ensivilkaisulla pätevältä, mutta katsotaanpa sitä vähän tarkemmin.

När jag och ett par andra Natoanhängare nyligen uttryckte vårt ogillande av Fredskämparna i någon Facebookdiskussion, invändes det att organisationen inte kan vara en springpojke åt Ryssland, eftersom dess publikationsserie också innehåller böcker som kritiserar Ryssland, bl a skrivna av Anna Politkovskaja. Argumentet ser vid första ögonkastet seriöst ut, men låt oss syna det i sömmarna.

Politkovskajan ohella Rauhanpuolustajien Pystykorvakirjoissa (onpas sotaisa nimi) julkaistaan mm. Michel Chossudovskya, joka pyörittää Global Research -nimistä vaihtoehtomediaa. Kyseinen nettisivusto yhdistelee surutta vakavastiotettavaa huolta ihmisoikeusrikkomuksista jokseenkin pimahtaneisiin salaliittoteorioihin. Lisäksi se tulkitsee aivan kaikki maailmanpoliittiset tapahtumat automaattisen länsivastaisesta näkökulmasta, jolloin esimerkiksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan nähdään oikeutettuna.

Förutom Politkovskaja ger Fredskämparna ut i sin bokserie Pystykorvakirjat (namnet låter egentligen ganska krigiskt, eftersom ordet "pystykorva", spetsöra, inte bara används om spetshundar utan är även öknamnet på en finsk gevärstyp med särskilt korn med "spetsöron") bland andra Michel Chossudovsky, som har sin egen alternativa nyhetssajt Global Research. På sajten kan man hitta både seriösa nyheter om brott mot mänskliga rättigheter och rent nojiga konspirationsteorier. Dessutom tolkar den hela världspolitiken ur en automatiskt västfientlig synvinkel, vilket innebär att t ex Rysslands invasion av Ukraina anses berättigad.

Samaa reseptiä noudattaa Chossudovskyn kirjallinen tuotanto. Länttä arvostellaan ja joskus syystäkin, mutta lännen mitään intressiä ei ymmärretä, vaan aivan kaikki länsimaiden tekemä selitetään pahaksi imperialismiksi. Kun länsi yritti varautua Neuvostoliiton hyökkäykseen, se oli Chossudovskyn mielestä alusta loppuun paha juttu, fasismia ja imperialismia, eikä sellainen näkökohta edes mielenkiintoisena teoreettisena mahdollisuutena pääse tarkasteluun, että lännellä olisi ollut imperialistisen pahuuden sijasta tai ohessa myös oikeita puolustuksellisia syitä pelätä Neuvostoliittoa ja pitää sitä uhkana.

Chossudovskys egna böcker är samma vara. Han kritiserar Väst, inte alltid utan orsak, men att Väst alls kunde ha legitima intressen möts inte med förståelse, utan allting Väst gör utmålas som hemsk imperialism. När Väst försökte förbereda sig för sovjetisk invasion, var detta enligt Chossudovsky någonting ont och hemskt, ren fascism och imperialism. Att västledarna och de västliga nationerna vid sidan om, eller i stället för, sin bottenlösa imperialistiska ondska också hade haft genuina, försvarsbetonade skäl att vara rädda för Sovjet och se det som ett hot - ja en sådan möjlighet granskas inte av Chossudovsky, ens som ett intressant teoretiskt tankeexperiment. 

On selvää, että länsi ja Nato ovat aika ajoin ajautuneet tekemään arveluttavia asioita. Naton vihaajat pitävät mielellään esillä Gladio-operaatiota ja ylipäätään Naton selustaanjättäytymisverkostoja, joiden oli tarkoitus neuvostomiehityksen sattuessa organisoida vastarintaliikettä. On jonkin verran näyttöä siitä, että nämä selustaverkostot ainakin eräissä maissa (lähinnä Italiassa) sekaantuivat äärioikeistolaiseen terrorismiin - ja ennen islamistisen terrorismin aikoja Euroopan eniten uhreja vaatinut terroriteko oli äärioikeistolainen pommi-isku Bolognan rautatieasemalle vuonna 1980, jossa kuoli yli 80 ihmistä. 

Det är klart att Väst och Nato under kalla kriget begick en del mycket betänkliga saker. Natohatarna talar gärna om operation Gladio och Natos såkallade stay behind-nätverk, som var avsedda att organisera motståndsrörelser i fall av en eventuell sovjetisk ockupation. En del bevis antyder att dessa nätverk åtminstone i vissa länder (främst i Italien) blev involverade i högerextrem terrorism - och innan det blev aktuellt med islamistisk terrorism var det värsta terrordådet i Europa den högerextremistiskt inspirerade bombningen på Bologna järnvägsstation år 1980, som kostade över 80 människoliv.

Selustaverkostojen organisoinnissa tehtiin se paha virhe, että niihin värvättiin äärioikeistolaisia vain koska heitä pidettiin luotettavan antikommunistisina. Näiltä ei vaadittu sitoutumista demokraattisiin periaatteisiin, koska poliittinen polarisaatio oli sillä tasolla, että antikommunismi oli tärkeämpää. Tämä oli tietysti erittäin paha juttu, jolla oli hyvin ikäviä seurauksia; mutta selustaverkostojen perustaminen sinänsä ei ollut fasismia, vaan reaktiota Neuvostoliiton uhkaan, joka ainakin kylmän sodan alkuvaiheessa oli hyvin reaalinen.

Vid organiseringen av stay behind-nätverken begick Nato det ödesdigra felet att rekrytera högerextremister bara därför att de ansågs tillförlitligt antikommunistiska. Man ställde dem inga krav att förbinda sig till demokratiska principer, ty politisk polarisering hade nått den nivån att det var viktigare med antikommunism. Det här var naturligtvis en mycket tråkig sak som ledde till ohyggliga följder; men att organisera sådana här nätverk var i och för sig inte ett tecken på fascism, utan en reaktion på det sovjetiska hotet - ett mycket reellt hot åtminstone under kalla krigets tidiga skede.

Tietenkin voi olla sitä mieltä että salaisten armeijoiden perustaminen sinänsä on uhka demokratialle. Tämä on erittäin varteenotettava ja uskottava ajatus. Toivoisi kuitenkin, että se esitettäisiin perustellussa muodossa "salainen armeija on uhka demokratialle, koska sitä ei voi valvoa kunnolla, ja väärinkäytökset uhkaavat", ei propagandistisessa muodossa "salainen armeija on fasismia eikä koskaan voi olla muuta kuin fasismia ja sen olemassaolokin todistaa että koko Nato ja länsi ovat hirveä fasistisysteemi".

Naturligtvis kan man anse att det är ett hot mot demokratin att överhuvudtaget grunda hemliga arméer. Det här är en mycket trovärdig och beaktansvärd tanke. Det skulle dock vara bättre om den skulle underbyggas med argument ("en hemlig armé utgör ett hot mot demokratin, eftersom den inte kan underkastas normal demokratisk kontroll, vilket leder till oegentligheter och missbruk"), inte med propagandistiska, retoriska floskler ("en hemlig armé är fascism och kan aldrig vara något annat än fascism och att en sådan alls existerat bevisar för all framtid att Nato och Väst är ett hemskt fascistiskt skräckvälde").

Kyllä Naton kritiikkiä voi harjoittaa siitä näkökulmasta, että Nato sinänsä oli legitiimi ja tarpeellinen henkivakuutus Neuvostoliittoa vastaan, mutta että eräät järjestön haarat ja niiden tekemät teot olivat ristiriidassa juuri sen demokraattisen järjestyksen kanssa, jota järjestön oli määrä puolustaa. (Nyt emme edes puhu siitä, että organisaation jäseneksi hyväksyttiin ikidiktatuuri Turkki.) Chossudovsky kuitenkin pitää Naton olemassaoloa ja länsiblokin puolustamista sinänsä pahana asiana ja tuomitsee ne keskustelutta. Aivan kaikki, mitä Nato tekee, on hänelle pahasta, ja yksiselitteisesti puolustuksellisetkin tavoitteet ovat kauheaa imperialismia.

Man kan kritisera Nato utifrån det perspektivet att försvarsförbundet som sådant var en legitim och nödvändig livsförsäkring mot Sovjet men att vissa branscher av organisationen och deras aktiviteter skadade och motarbetade den demokratiska ordning som organisationen skulle försvara. (Nu talar vi inte ens om Turkiet, en obotlig diktatur vars medlemskap i en organisation för demokratiska stater alltid varit ett dåligt skämt.) För Chossudovsky är det dock förkastligt att Nato alls existerat eller att det alls företagits försök att försvara Väst. Allt vad Nato gör är av ondo om man frågar honom, och även entydigt defensiva målsättningar är hemsk imperialism.

Se, että Rauhanpuolustajat julkaisee myös Anna Politkovskajan teoksia, ei oikein riitä perusteluksi antaa julkisuutta Chossudovskyn kaltaisille vainoharhaisen länsivastaisille hörhöille. Pikemminkin siinä tehdään karhunpalvelus Politkovskajalle vetämällä hänet samalle tasolle Chossudovskyn kanssa.

Att Fredskämparna också ger ut böcker av Anna Politkovskaja räcker inte till som motivering för att ge offentlighet åt västfientliga tokstollar som Chossudovsky. Snarare gör man Politkovskaja en björntjänst genom att likställa henne med Chossudovsky.

Perusongelma tässä on juuri se ajatus "puolueettomuudesta idän ja lännen välillä". Länsimainen demokratia on monella tapaa kriisissä (on tietysti syytä kysyä, milloin se ei olisi ollut) ja täynnä ongelmia ja epätäydellisyyksiä. Mutta länsimaiset demokratiat eivät ole diktatuureja. Tämä on aika oleellinen ero.

Det grundläggande problemet här är idén om "opartiskhet mellan Öst och Väst". Västerländska demokratier befinner sig i kris, det är sant (man kan visserligen fråga, när de inte gjort det) och de har sina problem och imperfektioner. Men västerländska demokratier är inte diktaturer. Det är en rätt relevant skillnad.

Tämä tarkoittaa, että sellaiset Venäjää kritisoivat kirjoittajat, jotka torjuvat koko nykyvenäläisen (diktatuuri-)järjestelmän, ovat keskimäärin aika lailla tolkuissaan ja heidän esittämänsä kritiikki on pitkälti vakavasti otettavaa. Sitä vastoin sellaiset kirjoittajat (kuten Chossudovsky), jotka yhtä ehdottomasti torjuvat ja tuomitsevat lännen, ovat keskimäärin aika vainoharhaisia kiihkoilijoita, joiden todellisuuden- ja suhteellisuudentaju on hakusessa.

Det här innebär att de skribenter som kritiserar Ryssland och därvid förkastar hela det nuvarande (diktatoriska) statsskicket i landet för det mesta är förnuftiga människor vars kritik kan tas på allvar. De skribenter som kritiserar Väst i lika kategoriskt avvisande och fördömande ordalag (som Chossudovsky) är vanligen förföljelsemaniska fanatiker som tappat allt sinne för verkligheten och proportioner.

Mitä sitten tekee vakavasti otettava lännen kriitikko? Hän myöntää, että länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion ihanteet ovat sinänsä hyviä ja tavoiteltavia, ja hän arvostelee ennen kaikkea länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion käytäntöä siitä, että se jää jälkeen näistä ihanteista. En sano, että nämä ihanteet kyseenalaistava kritiikki olisi torjuttava, mutta ainakin sen on kyettävä hyvin vankasti perustelemaan ehdottamansa parempi tapa organisoida yhteiskunta. Tämän maailman Chossudovskyt vain luovat epäluottamusta länsimaista demokratiaa ja oikeusvaltiota kohtaan, mutta heillä ei ole tarjottavanaan vaihtoehtoa (elleivät he sitten esitä kiinalaista tai venäläistä diktatuuria sellaiseksi). 

Vad skulle då en seriös Västkritiker göra? Han skulle medge att de västliga idealen, som demokrati och rättsstat, i och för sig är goda och eftersträvansvärda, och i stället kritisera de västliga länderna för att de i praktiken inte lever upp till dessa ideal. Vill någon tänkare då ifrågasätta dessa ideal, så vill jag inte säga att hans kritik alltid bör avvisas, men åtminstone bör han kunna föreslå ett bättre sätt att organisera samhället och framföra mycket gedigna argument för detta alternativ. Sådana som Chossudovsky klarar inte av detta, de bara sår misstroende mot den västerländska demokratin och rättsstaten, men säger inte vad för sorts statsskick de skulle föredra, om det inte är diktatur i rysk eller kinesisk tappning.

Rauhanpuolustajien perusvirhe on ajatella, että USA ja Venäjä ovat yhtä pahoja ja että molempia tulee kritisoida yhtä ankarasti ja samoista asioista. Tällainen puolueettomuus ei kuitenkaan ole mielekästä siksikään, että niillä on selvästi erilaiset tavoitteet interventiomaissaan. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole koskaan yrittänyt liittää Irakia ja Afganistania alueisiinsa, kun taas Venäjä pyrkii nimenomaan sellaiseen pysyväisluonteiseen valloitukseen Krimillä, Itä-Ukrainassa ja ilmeisesti myös miehittämillään Georgian alueilla.

Det grundläggande felet Fredskämparna begår är att USA och Ryssland är lika elaka och att bägge bör kritiseras lika strängt och för samma saker. Det är dock inte förnuftigt att iaktta en sådan här neutralitet, när USA och Ryssland så uppenbart har olika målsättningar i de länder de invaderar: till exempel har USA aldrig försökt att annektera Irak och Afghanistan, medan det som Ryssland eftersträvar i Krim, östra Ukraina och antagligen även i de ockuperade delarna av Georgien är precis en sådan varaktig erövring.

Ja mitä sitten siihen paljon puhuttuun Lähi-idän öljyyn, USA ei myöskään ole ottanut haltuunsa Irakin öljykenttiä - ne ovat päätyneet avoimessa tarjouskilpailussa mm. kiinalaisten hyödynnettäviksi. Tästä huolimatta suuri osa ns. yhteiskuntakriittistä vasemmistoa varmaan tänäänkin on valmis vastaamaan myöntävästi kysymykseen, onko koko Irakin öljyvaranto nyt amerikkalaisten yhtiöiden rajoittamatta hyödynnettävissä.

Vad sedan gäller den berömda oljan i Mellanöstern, har USA faktiskt aldrig bemäktigat sig oljefälten i Irak. Det är bl a kinesiska oljebolag som nu, efter ett öppet anbudsförfarande, har fått tillgång till Iraks olja. Ändå inbillar sig en stor del av den s k samhällskritiska vänstern i dag att det är amerikanerna, och bara de, som obegränsat exploaterar oljan i Irak.