Kansanmurhista ja niiden muistamisesta - Om folkmord och om att bevara minnet av dem

 Joku lehtineekeri (tämä on ainoa oikea tapa käyttää sanaa "neekeri") on nyt väsännyt "epävirallisen elämäkerran" Jussi Halla-ahosta. Tähänastisen perusteella siinä ei ole yhtään mitään uutta, se ainoastaan toistaa ja todistaa ne jutut, jotka kerrottuani minä sain aikoinani potkut mediasta ja rekrytointikiellon, koska Halla-ahoa palvovat nelikulmaiset nettirobotit ilman yksilöllisyyttä painostivat tekemään niin, ja suomenkielisen median hugenbergithän tekevät aina kuten Halla-ahon nelikulmaiset nettirobotit ilman yksilöllisyyttä painostavat tekemään.

Någon mediemurvel har nu författat en "inofficiell biografi" om högerextremistledaren Jussi Halla-aho. Enligt vad jag hittills fått veta har boken ingenting nytt att erbjuda: den upprepar och underbygger bara alla de historier som jag på min tid berättade på medierna, vilket som bekant ledde till att jag fick sparken från medierna och belades med rekryteringsförbud. De fyrkantiga maskinmänniskor som patrullerade på webben och slog vakt om sin Mästares ära idkade påtryckning, och när Halla-ahos viljelösa trälar ger order, lyder de hugenbergar som styr finska medier.

Merkittävintä on se, että uuden elämäkerran laatija on löytänyt Halla-ahon blogista ne puheet "holo-hölinästä". Mestarin mielestä kaikki natsiaikaisesta juutalaisten joukkotuhosta laaditut mediatuotteet ovat "hölinää". Tietysti hän selittää tätä "hölinän" paheksuntaa sillä, että myös armenialaisten kansanmurha ja Stalinin keskitysleirit ym. ansaitsisivat huomiota. Tämä on kuitenkin läpeensä tekopyhää: silloin kun minä kirjoitin runsaasti jälkimmäisestä aiheesta, jonka sattumoisin tunnen aika hyvin (luin Vankileirien saariston jo teinipoikana, Lev Kopelevin saksannetut muistelmateokset ensimmäisinä yliopistovuosinani, ja puolaa ja venäjää opittuani olen tutustunut aiheeseen muistakin lähteistä), se ei todellakaan estänyt Halla-ahon tahdottomia raajoja maalittamasta minua.

Det mest betydelsefulla är att den nye biografiförfattaren uppmärksammat Halla-ahos bloggskriverier om "holo-hölinä" (ungefär "struntprat om Förintelsen). Enligt Mästaren är alla medieprodukter som handlar om Förintelsen "strunt". Naturligtvis bortförklarar han sitt ogillande av "struntet" med en hänvisning till andra folkmord som också borde dryftas, som folkmordet på armenierna eller Gulag-arkipelagen. Det här är dock ren skenhelighet: när jag skrev ymnigt om Gulag, ett tema jag råkar vara väl bevandrad i (jag läste Gulag-arkipelagen som tonåring, Lev Kopelevs till tyska översatta memoarer under mina första universitetsår, och sedan jag lärt mig polska och ryska har jag också tagit del av andra källor), stämde detta inte Halla-ahos viljelösa kroppsdelar (anhängare) försonligare mot mig.

Tämä on tietysti vain yksi esimerkki siitä, että äärioikeisto synnyttää itse sen "poliittisen korrektiuden", "mielipidekäytävän" ja "itsesensuurin", jolla se oikeuttaa olemassaolonsa. Äärioikeisto julistaa, että holokaustista hölistään liikaa, mutta Gulagista ei ollenkaan. Kuitenkin ne, jotka uskaltavat puhua Gulagista julkisesti, joutuvat juuri äärioikeiston hampaisiin ja vaientamiksi.

Det här är givetvis bara ett exempel på att extremhögern själv ger upphov till den "politiska korrekthet", "åsiktskorridor" och "självcensur" som den rättfärdigar sin existens med. Extremhögern förkunnar att man pratar för mycket strunt om Förintelsen men aldrig ens nämner Gulag-arkipelagen. Men de som faktiskt vågar tala öppet om Gulag-arkipelagen blir föremål för högerextrem klappjakt och koordinerade hatkampanjer.

Minut vaiennettiin, koska puhuin Gulagista; ja jos Sofi Oksanen ei olisi noussut niin merkittävään asemaan suomenkielisessä kirjallisuudessa, hänetkin vaiennettaisiin. Oksasen päätä ei totisesti ole silitelty äärioikeistopiireissä, koska hän arvostelee ja paheksuu Neuvostoliiton julmuuksia väärästä näkökulmasta: hänhän on tunnetusti nainen, biseksuaali ja kaikilla muillakin tavoin huono ja vähempiarvoinen ihminen, jos maahanmuuttokriitikoilta kysytään.

Jag tystades ned, eftersom jag vågade dryfta Gulag-arkipelagen, och hade Sofi Oksanen inte uppnått en så betydande ställning i finskspråkig litteratur skulle hon också tystas ned. Extremhögern har inte precis gillat Oksanen, eftersom hon kritiserar och fördömer Sovjetunionens grymheter ur fel synvinkel: hon är som bekant en bisexuell kvinna och på alla andra sätt en dålig, mindervärdig människa, om man frågar invandrarkritikerna.

Äärioikeisto haluaa nimenomaan, että Gulagista ei puhuttaisi heidän porukkansa ulkopuolella. Jos Gulagista puhutaan yhtä paljon ja yhtä asiantuntevasti kuin holokaustista, äärioikeisto menettää yhden lempiargumenteistaan. Äärioikeisto haluaa monopolisoida Gulagin.

Vad extremhögern absolut inte vill är att man alls dryftar Gulag-arkipelagen utanför deras snäva krets. Talar man lika vitt och lika sakkunnigt om Gulag som man talar om Förintelsen, går ett av extremhögerns favoritargument förlorat. Extremhögern vill monopolisera Gulag-arkipelagen.

Äärioikeisto on katkera siitä, että natsien keskitysleireistä puhutaan, koska ne ovat voittamaton argumentti äärioikeiston aatetta vastaan. Äärioikeisto haluaa Gulagin itselleen samanlaiseksi voittamattomaksi argumentiksi, jonka avulla natsien uhrimäärät voidaan suhteellistaa ja tarvittaessa jopa kiistää.

Extremhögern är bitter över att folk talar om de nazistiska koncentrationslägren, eftersom de är ett oövervinnerligt argument mot extremhögerns ideologi. Extremhögern vill utnyttja Gulag-arkipelagen som ett lika oöverträffligt argument, som möjliggör att relativisera och t o m bestrida Förintelsen. 

Samalla tietysti äärioikeisto haluaa Gulagiin vedoten riistää "kommunistien" kansalaisoikeudet samalla tavalla kuin he katsovat omien kansalaisoikeutensa joutuneen riistetyiksi Auschwitziin vedoten. Tietenkään "kommunisti" ei tarkoita heidän sanavarastossaan oikeita kommunisteiksi tunnustautuvia kommunisteja, ts. sitä kourallista Venäjän taskussa olevia äärivasemmistolaisia, jonka kannat varsin monissa asioissa ovat hätkähdyttävän samanlaisia kuin äärioikeiston omat ja joka myös soveltaa samanlaisia menettelytapoja (minua esimerkiksi muutama kommunisti on yrittänyt maalittaa aivan samalla tavalla kuin halla-aholaiset maalittavat ihmisiä, koska Naton kannattaminen on heidän kirjoissaan rasismia ja fasismia pahempi rikos). 

Samtidigt vill extremhögern naturligtvis åberopa Gulag för att fråntaga "kommunisterna" alla medborgerliga rättigheter, precis som de anser att deras medborgerliga rättigheter nertrampas genom att åberopa Auschwitz. Naturligtvis står "kommunist" i deras ordförråd inte för de kommunister som också kallar sig så, dvs den handfull ryskstyrda vänsterextremister som i överraskande många frågor delar extremhögerns åsikt och som dessutom tillämpar liknande metoder (jag har faktiskt utsatts för koordinerade hatkampanjer inte bara av extremhögern, utan också av kommunister, eftersom det i kommunisternas ögon är en värre förbrytelse att vara för Nato än att vara för rasism och fascism).

Ehei. Joukkopsykoosissa elävä äärioikeisto tarkoittaa "kommunisteilla" tavallisia perusliberaaleja ihmisiä, joiden mielestä sekä Gulag että Auschwitz olivat vastenmielisiä laitoksia, koska niissä rääkättiin ja tapettiin viattomia ihmisiä. Jos joku arvostelee Gulagia tällaisesta yleisdemokraattisesta, oikeusvaltiota kannattavasta näkökulmasta, äärioikeisto leimaa asianomaisen "kommunistiksi". Ainoa oikea tapa puhua Gulagista on äärioikeiston mielestä sellainen tapa, jossa Gulagia käytetään kaikkien ei-äärioikeistolaisten hiljentämiseen "kommunisteina".

Nähä. Extremhögern, i masspsykos som den befinner sig, kallar för "kommunister" vanliga vagt liberala människor som tycker att både Gulag och Auschwitz var rätt frånstötande institutioner där man torterade och dödade oskyldiga människor. Den som kritiserar Gulag ur detta allmändemokratiska rättsstatsperspektiv kan räkna med att brännmärkas som "kommunist" av extremhögern. Det enda riktiga sättet att tala om Gulag är enligt extremhögern att utnyttja Gulag till att tysta ned alla icke-högerextremister som "kommunister".