Venäläinen äärioikeisto Novorossijassa - Rysk extremhöger i Novorossija

"Kunnia Novorossijalle! Oikeistolaiset osastot Venäjän kevään vartiossa"/"Ära till Novorossija! Högersinnade trupper som beskyddar den ryska våren" (lähde/källa: Marko Enqvistin blogi "Vartiopaikalla"/källa: Marko Enqvists blogg "Vartiopaikalla")

Venäjän myötäilijät korostavat mielellään sitä, että Ukrainan riveissä taistelee äärioikeistolainen Asovan pataljoona. En yritäkään väittää, ettei tämä olisi ongelma sekä Ukrainan maineen että demokratian kannalta. Mutta kumman hiljaa on oltu - jopa niissä muka Nato-henkisissä valtavirtamedioissa - Venäjän puolella Itä-Ukrainassa taistelevista venäläisistä äärioikeistolaisista. Onneksi Marko Enqvist välitti omassa Vartiopaikalla-blogissaan ylläolevan kuvan nähtäväksemme. Siinä venäläiset äärioikeistojärjestöt julistavat kunniaa Novorossijalle, jonka "venäläistä kevättä" ne tukevat aseellisesti.

Rysksinnade älskar att göra ett stort nummer av den högerextrema Azovbataljonen, som kämpar för Ukraina. Jag vill ingalunda förneka att det här är ett problem för både Ukrainas reputation och dess demokrati, men det är märkligt hur tysta även de kantänka så Natovänliga mainstreammedierna har varit om de ryska högerextremister som kämpar på den ryska sidan i östra Ukraina. Till all lycka förmedlade Marko Enqvist bilden ovan för oss i sin blogg Vartiopaikalla. Där förkunnar ryska högerextrema organisationer sin lojalitet till Novorossija, vars "ryska vår" de stöder med vapen i hand.

Kuvassa näkyvissä merkeissä lukee:

Det som står på tygmärkena i bilden:

Russkoje natsional'noje jedinstvo ("Venäjän kansallinen ykseys"/"Rysslands nationella enhet")

Varjag - bol'še vragov, bol'še tšesti/Varjag - bolsje vragov, bolsje tjesti ("Varjagi - enemmän vihollisia, enemmän kunniaa"/"Varjag - fler fiender, mer ära")

Rusitš/Rusitj

Imperskij Legion ("Imperiumin legioona"/"Imperielegionen").

Ensimmäisenä mainittu RNE on luultavasti perinteikkäin noista järjestöistä. Sen punainen tikarihakaristi oli näkyvä symboli Venäjän kaduilla jo 1990-luvun alussa; perustaja Aleksandr Barkašov tiedettiin meidänkin lehdistössämme siihen aikaan. Alkujaan Barkašov kuului Pamjat'-organisaatioon, nyky-Venäjän vanhimpaan äärioikeistolaisryhmään, mutta perusti oman porukan, koska piti Pamjat'ia liian muinaismuistokeskeisenä. Pamjat' alkoi historiallisten muistomerkkien suojeluprojektina, ja se, että maaseutukirjailijoista ainakin Vladimir Solouhin oli puljussa jollain tavalla mukana, ei hämmästytä minua yhtään.

RNE torde vara den traditionsrikaste av de ovannämnda organisationerna. Dess röda dolkkors var en synlig symbol på Rysslands gator redan i början av nittitalet, och grundaren Aleksandr Barkasjov nämndes även i vår press på den tiden. I början var Barkasjov aktiv i Pamjat', Rysslands äldsta högerextremistiska organisation, men startade en egen rörelse, missnöjd som han var med Pamjat's överdrivna intresse för fornminnen. Pamjat' började faktiskt som en förening för fornminnesskydd, och att byprosaförfattaren Vladimir Solouchin på något sätt var involverad i föreningen är något jag kunde gissa mig till.

RNEn tunnus, joka oli tuttu näky Moskovassa jo 1990-luvun alussa. RNE-märket, som redan i början av nittitalet syntes i Moskva. (Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia)

Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään tietoja Varjag-nimisestä äärioikeistojärjestöstä. Mahdollisesti tuossa kuvattu univormun olkamerkki ei liity mihinkään tiettyyn järjestöön, vaan on yleisempää äärioikeiston nationalistista uhoa. "Varjagi" sanana tietysti viittaa muinaisella Venäjällä mellastaneisiin viikinkeihin - sanan skandinaavinen muoto on väring, væringi.

Tills vidare har jag inte kunnat hitta information om en rysk högerextremistisk organisation som heter Varjag. Det är möjligt att tygmärket i bilden inte är någon särskild organisations utan återspeglar nationalistisk trots i allmänhet. Varjag är som bekant en rysk form av det skandinaviska ordet väring och hänger sålunda ihop med de vikingar som härjade i gamla Ryssland.

Rusitš on erään Aleksei Miltšakovin komentama äärioikeistolainen miliisi, joka on osallistunut taisteluihin Donbassissa. Miltšakovista ja hänen kannattajistaan on netissä liikkeellä sellaista kuvamateriaalia, että se on omiaan kuvottamaan paatuneintakin: ilmeisesti mies on ennen soturiaikojaan karaissut itseään leikkelemällä koiranpentuja elävältä (ja pannut kuvia tästä nettiin); siirryttyään murhaamaan ukrainalaisia hän on erikoistunut vankien ja vainajien kasvojen silpomiseen. Ollessaan vasta nuori fasistinalku Pietarissa hän kiihotti tovereitaan mm. surmaamaan kodittomia spurguja. 

Rusitj är en högerextremistisk milis ledd av en viss Aleksej Miltjakov, som deltagit i striderna i Donbass. På nätet finns det sådana bilder av Miltjakov och hans anhängare att även rätt förhärdade naturer finner dem vämjeliga: innan han blev riktig krigare har Miltjakov tydligen försökt härda sig genom att skära levande hundvalpar i stycken (och visat bilder av detta i sin webbprofil); när han övergått till att mörda ukrainare har han specialiserat sig på att stympa fångar och lik i ansiktet. När han ännu var en ung fascismentusiast i St Petersburg uppmanade han sina kamrater bl a till att döda hemlösa lodisar.

Osa Miltšakovista levitetyistä tarinoista voi olla huhuja tai propagandaa, mutta hän on varsin uskottava sen raakuuden edustaja, joka luonnehtii Venäjän alamaailmaa ja joka nyt on leviämässä Suomeen kaikenlaisten rajakkiryhmien ja muiden venäläistä raakuutta ihannoivien äärioikeistolaisten kautta. Aleksei Miltšakovin nimen englanninkielisellä kirjoitustavalla (Alexey Milchakov) löydät netistä ilmeisesti aitoja kuvia, joissa tämä sankari roikottaa kädessään koiranpennun irrotettua päätä tai nylkee samaa koiraa, mahdollisesti elävältä. Jos sielu sietää katsella, mietipä näiden kuvien ääressä, että tällaisen miehen ja hänen liittolaistensa kanssa kaikenlaiset bäckmanit vehkeilevät, tällaisten miesten varassa ovat ne pelletasavallat, joissa joku Marco de Wit käy kestittävänä. 

En del av de historier som berättas om Miltjakov kan vara rena rykten eller propaganda, men i allmänhet anser jag att han är en rätt trovärdig representant för den brutalitet som den ryska kriminella världen är känd för och som nu håller på att bre ut sig till Finland genom allehanda stäng gränserna-grupperingar och övriga högerextremister som dyrkar rysk brutalitet. Söker du på nätet med den engelska formen av hans namn, Alexey Milchakov, hittar du snart sidor där den här hjälten visar en hundvalps avhuggna huvud eller flår samma hundvalp, kanske levande. Om du alls klarar av att se på dessa bilder, tänk dig att det är med honom och liknande killar som Johan Bäckmans gelikar smider sina ränker och att de östukrainska fejkrepubliker, där en Marco de Wit låtit sig trakteras, är beroende av män som Miltjakov för att kunna existera. 

Imperskij Legion on Russkoje imperskoje dviženie'n eli Venäjän imperiumin liikkeen sotilaallinen siipi. RID tunnetaan Ruotsissa räjähteillä leikkineitä ja vankeustuomion saaneita terroristeja Viktor Meliniä ja Anton Thulinia kouluttaneena järjestönä.

Imperskij Legion är den militära grenen av Russkoje imperskoje dvizjenie, eller Rörelsen för ett ryskt imperium. Rörelsen är känd för att ha gett militär utbildning åt Viktor Melin och Anton Thulin, som i Sverige lekte med sprängämnen och dömdes till fängelse för terroristiska brott.

Sekä Rusitš että Imperskij Legion ovat hyväksyneet riveihinsä muitakin läntisiä äärioikeistolaisia, jotka taistelevat Donetskin rintamalla saaden käytännön kokemusta niin ukrainalaisten sotilaiden kuin siviilienkin, mahdollisesti myös koiranpentujen silpomisesta ja surmaamisesta. Todennäköisesti siellä on näissä puuhissa suomalaisiakin. 

Både Rusitj och Imperskij Legion har välkomnat även andra högerextremister från Väst, som kämpar på Donetskfronten och får praktisk erfarenhet i att stympa och döda ukrainska soldater och civila, kanske även hundvalpar. Och det är sannolikt att det även finns finska män med. 

On sitten aivan turhaa yrittää väittää, ettei "maahanmuuttokriitikoilla" olisi yhteyksiä niin Venäjälle kuin itäukrainalaisiin terroristivaltioihin. Samankaltaisuudet näkyvät siinäkin, että Ukrainassa venäläismielistä liikehdintää olivat organisoimassa "Putinin turistit", linja-autokaravaanit, joilla oli erittäin paljon yhtäläisyyksiä Marco de Witin kannattajineen nykyään harrastamaan kotimaanturismiin. De Wit teki taannoin ison numeron myös matkailustaan Donetskissa. Ei taida olla sattuma, että hänen menetelmänsä hankkia kannatusta on sama kuin Itä-Ukrainassa jo sovellettu.

Det är sen helt bortkastat att påstå att våra "invandringskritiker" inte har förbindelser till Ryssland och östukrainska terroriststater. Likheterna syns även i att rysksinnad verksamhet i Ukraina organiserades av s k "Putinturister", dvs busskaravaner som i mycket påminde om den hemlandsturism Marco de Wit och hans anhängare i dag ägnar sig åt. De Wit gjorde för ett par år sen ett stort nummer av sitt Donetskbesök. Det är säkert ingen slump att han skaffar sig politiskt stöd med samma metoder som tillämpats i östra Ukraina.

Itse kunkin pohdittavaksi jää, miten pian Suomessa tulevat käyttöön toisetkin Itä-Ukrainassa sovelletut metodit - ne koiranpentuja elävältä silvoskelevan Aleksei Miltšakovin soveltamat. Tiettävästi Miltšakov ei enää taistele rintamalla, vaan kouluttaa ulkomaalaisia vapaaehtoisia Donbassin terroristiarmeijalle.

Var och en får sen reflektera över när vissa andra från östra Ukraina kända metoder blir aktuella i Finland - de som tillämpas av Aleksej Miltjakov, mannen som brukar stympa levande hundvalpar. Veterligen kämpar Miltjakov inte längre på fronten, utan utbildar utländska frivilliga för terroristarmén i Donbass.

Idän julma raakalainen pidätettiin Briteissä - En grym barbar österifrån arresterad i Storbritannien

Isossa-Britanniassa on pidätetty kavala maahantunkeutujaterroristi, joka on saapunut itäisiltä mailta viettelemään rehellisiä brittinuorukaisia raakalaistekoihin. Tietynlaisia epäilyksiä herää, kun tämä petomainen mies oli jo kolmenkymmenen ja hänen kaksi paikallista terroristikaveriaan kaksikymppisiä. Tällä tavalla pahat ulkomaalaiset mädättävät kristillisen lännen arvot ja tuhoavat länsimaisten demokratioiden yhteiskuntajärjestyksen. 

I Storbritannien har myndigheterna arresterat en lömsk inkräktare och terrorist, som anlänt från en orientalisk del av världen för att förföra ärliga brittiska ungdomar till barbariska dåd. En viss sorts misstankar väcks, när man vet att denne ondskefulle man var redan fyllda tretti och hans två lokala medhjälpare bara i tjuguårsåldern. Så här fördärvar elaka utlänningar de kristliga värderingarna i Väst och tillintetgör samhällsordningen i västerländska demokratier.

Maahantunkeutujan nimi oli vaikea säällisen britin kirjoittaa ja ääntää, kuten raakalaisten asuttamista maista saapuvien nimet usein. Mikä oli tuo nimi, jonka joka tavusta kaikuu vinosilmäisen idän armottomuus?

Inkräktarens namn var svårt för en anständig britt att skriva och uttala, som det ofta förhåller sig med namn på invandrare från länder bosatta av barbarer. Vad var detta namn, som stavelse på stavelse ekar av den obarmhärtighet som utmärker det snedögda Öst?

No tietenkin VEHVILÄINEN.

Det var givetvis VEHVILÄINEN.

Henrik Arnstad, voi ei taas! Henrik Arnstad, inte nu igen!

Kuten tiedämme, äärioikeisto pyrkii omimaan itselleen isänmaan historian ja sen kansallissankarit. Typerin tapa vastata tähän on hylätä samaiset sankarit fasisteina, koska siinä juuri hyväksytään äärioikeiston historiakäsitys, olkoonkin että päinvastaisesta kulmasta. Ruotsin puolella tätä typerää tapaa harjoittaa suhteessa Suomen historiaan muuan Henrik Arnstad. Arnstadin tuorein hölmöys on Mannerheimin rinnastaminen Hitleriin, Mussoliniin ja Francoon.

Som vi vet vill extremhögern tillägna sig fosterlandets historia och dess nationalhjältar. Det dummaste sättet att reagera på det här är att avvisa sagda hjältar som fascister, ty detta innebär bara att man accepterar extermhögerns historieuppfattning ur ett motsatt perspektiv. På svenska sidan om Bottenviken är det en viss Henrik Arnstad som ägnar sig åt dylika dumheter. Den senaste idioti Arnstad begått är att likställa Mannerheim med Hitler, Mussolini och Franco.

Tämä väite on niin virheellinen, ettei tiedä, miten päin menisi saadakseen sen purettua. Mannerheim oli vanhan ajan aatelismies, joka ei arvostanut demokratiaa; mutta juuri siksi hän ei myöskään tuntenut erityistä sympatiaa Hitlerin eikä Mussolinin kaltaisia hahmoja kohtaan. Itse asiassa he olivat hänen näkökulmastaan liian demokraattisia. 

Det här påståendet är så grundligt fel, att man inte riktigt vet, var man borde sätta igång och dementera det. Mannerheim var en adelsman av gamla skolan, som inte uppskattade demokrati, men det är precis därför han inte kände någon särskild sympati för Hitler- och Mussolinifigurer: i själva verket var de för demokratiska ur hans synvinkel.

Mannerheimin kaltainen konservatiivinen aristokraatti saattoi nimittäin kunnioittaa esimerkiksi oikeusvaltiota tai laillisuutta järjestyksen ylläpitäjänä. Sitä vastoin demokratia edusti hänelle uhkaa tälle järjestykselle, kun helposti villittävä rahvas pääsi määräilemään. Suomen viimeiset kymmenen vuotta ovat osoittaneet, ettei tämä marskin mielipide ollut täysin vailla perusteita.

En konservativ aristokrat som Mannerheim kunde visserligen respektera t ex rättsstaten och legalismen som ett sätt att upprätthålla samhällsordningen. Däremot utgjorde demokratin för honom ett hot mot ordningen, om den innebar att den lättuppviglade pöbeln började styra och ställa. De senaste tie åren i Finland har visat, att Marsken här inte hade helt fel.

Hitler oli pikkuvirkamiehen poika provinssista, joka meni yömajarentuksi isolle kirkolle, eikä hän koskaan hankkinut kunnon koulutusta. Sotilasarvoltaan hän oli Gefreiter, suomeksi siis korpraali tai vanhanaikaisesti jefreitteri. Ei ole ihme että Mannerheim vierasti häntä.

Hitler var son till en liten tjänsteman från provinsen, som i storstaden blev stamkund till natthärbärgen för ensamma män, och någon riktig utbildning skaffade han sig aldrig. Han blev aldrig någon högre herre i armén heller, utan Gefreiter, dvs korpral. Det är inget under att Mannerheim inte riktigt kunde gilla honom.

Tietysti Arnstad esittää Mannerheimin julmana sisällissodan pyövelinä. Ilkeämielisenä rasistina heitän kuitenkin tähän seuraavanlaisen provokaation. Mannerheim antoi käskyjä ikään kuin hänen alaisinaan olisi samanlaisia sivistyneitä ruotsinkielisiä ammattiupseereja kuin hän itse oli ja antoi perustason päälliköille tämän mukaisesti omaa harkintavaltaa. Mutta alimman portaan päälliköt olivat suomenkielisiä, eikä monilla heistä ollut sen enempää sivistystä eikä harkintaa kuin punakaartilaisillakaan. Kun vielä villien villi veri oikein kuohui voimakkaista tunteista, villit tekivät villin luontonsa mukaisesti paljon raakuuksia. Mannerheimia ylevässä ruotsinkielisyydessään ei tietenkään voida vastuullistaa suomenkielisten villien veriteoista.

Naturligtvis vill Arnstad också svartmåla Mannerheim som inbördeskrigets grymma bödel. Elak rasist som jag är kan jag inte låta bli att komma med en sån här provokation: Mannerheim utdelade order som om alla hans underordnade hade varit likadana svensktalande yrkesofficerare som han själv, och i samma anda tillät han lägsta befäl att tillämpa egen bedömning. Men lägsta befäl bestod av finsktalande, som för det mesta hade precis lika lite omdöme och bildning som rödgardisterna. När dessa vildars vilda blod också kokade av starka känslor, begick vildarna en massa ohyggligheter, för det är vad vildar gör. Mannerheim i sin upphöjda svenskhet kan givetvis inte ansvarsbeläggas för finsktalande vildars skräckdåd.

Leikki leikkinä, mutta Mannerheim eroaa Hitlereistä ja Mussolineista yhdellä ratkaisevalla tavalla. Hän ei koskaan ollut Suomen diktaattori. Hän oli siirtymäkauden valtionhoitaja sisällissodan jälkeen, ja sodan loppuaikoina hän oli samalla tavalla siirtymäkauden presidentti. Mutta kummallakin kerralla hän luovutti vallan demokraattisesti valitulle seuraajalle. Ensimmäisen tasavallan äärioikeistolla oli kyllä vallankaappaushankkeita tarkoituksena nostaa Mannerheim diktaattoriksi. Mannerheim ei kuitenkaan ollut kiinnostunut, joten hankkeet kariutuivat.

Skämt åsido, men det finns en grundläggande skillnad mellan Hitler och Mussolini å ena sidan och Mannerheim å andra sidan. Han var aldrig någon diktator. Han var riksföreståndare under en övergångstid efter inbördeskriget, och mot slutet av andra världskriget valdes han till president för att axla ansvaret för riket under en liknande övergångsperiod. Och när tiden väl var inne överlät han makten i laglig ordning till en demokratiskt vald efterträdare. Extremhögern i första republiken smed nog någon sorts ränker för att genom en statskupp diktatorförklara Mannerheim, men dessa ränker kraschade när det visade sig att Mannerheim själv inte var intresserad.

Jo siinä on riittävästi syytä nimetä Helsingin valtakatu hänen mukaansa ja olla kaatamatta hänen patsastaan.

Det är redan skäl nog att kalla den bredaste gatan i Helsingfors för Mannerheimvägen och låta honom även i fortsättningen stå staty.

Mannerheim, Mannerheim, sal jy die Finne kom lei? Generaal, generaal, soos een man sal ons om jou val, generaal Mannerheim!

Venäjä uskontona ja liikeideana - Ryssland som religion och affärsidé

Joskus 90-luvun alussa, kun olin pelkästä mielenkiinnosta hankkinut itselleni parissa vuodessa puolan taidon, aloin opiskella venäjää. Senkin taustalla oli kiinnostus itänaapurin kulttuuriin, eikä vähiten Solženitsyniin ja muihin vankileirielämää kuvaaviin muistelmakirjailijoihin, joiden teoksia olin jo käännöksinä lukenut, lähinnä ruotsin- ja saksankielisinä (silloin ennen vanhaan nimittäin osattiin muitakin kieliä kuin englantia). Annoin kuitenkin samalla huijata itseni kuvittelemaan, että venäjä olisi taloudellisesti kannattava kieli.

I början av nittitalet, när jag väl av rent personligt intresse på ett par års tid inhämtat gedigna kunskaper i polska, började jag studera ryska. Detta motiverades också av att Rysslands kultur fascinerade mig, och med Rysslands kultur avser jag inte minst Solzjenitsyn och andra fånglägersskildrare, vars böcker jag redan då hade läst, främst i svenska eller tyska översättningar (förr i tiden var det vanligare att behärska även andra språk än engelska). Samtidigt tillät jag mig vilseledas av all hajp om ryskan som ett ekonomiskt lönsamt språk att lära sig.

Nykyisin tiedän paremmin. Viimeiset viisi vuotta olen toki elvytellyt venäjän taitojani tavoitteena kokonainen 1900-luvun venäjänkielisen proosan historiaa käsittelevä teos, mutta tässä on kyse pelkästään omasta ammattiylpeydestä: minulle nyt vain ei ole sopivaa jättää minkään yliopistossa päntätyn kielen taitoa sillä tavalla kesannolle. En kuitenkaan edelleenkään suosittele kellekään nuorelle venäjän opiskelua, ellei hänellä ole kielelle käyttöä joko kirjallisuudentutkijana tai armeijan upseerina. 

I dag vet jag det bättre. Under de senaste fem åren har jag visserligen ägnat mig åt att fräscha upp mina kunskaper i ryska med målet att skriva en omfattande översikt i bokform över 1900-talets ryskspråkiga prosa, men det handlar om ren yrkesstolthet: det är helt enkelt inte tillbörligt för mig att låta ett språk som jag studerat på universitetet falla i glömska. Ändå rekommenderar jag inte för någon ung människa att studera ryska, om hon inte kommer att behöva språket i sitt egentliga arbete som litteraturforskare eller arméofficerare.

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tässä maassa on koulutettu kortistot täyteen työttömiä venäjän osaajia katteettomalla lupauksilla varmasta työllistymisestä. Se löpinä pitäisi jo lopettaa. Venäjän kääntämistarpeista pitävät huolen kaksikieliset maahanmuuttajien lapset, jotka jo kansoittavat venäjän laitokset, eikä siinä mitään väärää olekaan; ja suomea äidinkielenään puhuvan on turha yrittää kilpailla heidän kanssaan, koska esimerkiksi venäjän liikkuva sanapaino on lähes mahdoton ulkomaalaisen oppia ilman hyvin perusteellista vuosikausien omistautumista puhutulle kielelle. (Tässä suhteessa länsislaavilaiset kielet, erityisesti puola ja slovakki, ovat helpompia; tšekillä on omat kieroutensa, jotka kuitenkaan eivät liity ääntämiseen.)

Sedan två årtionden tillbaka har man i det här landet utbildat folk till ryskkunniga arbetslösa med tomma löften om säker sysselsättning. Det här svamlet borde man äntligen sluta med. De översättar- och tolkuppdrag mellan ryska och finska som behövs i det här landet är det tvåspråkiga invandrarbarn som tar hand om, inte minst därför att det i dag är de som befolkar ryska institutioner på våra universitet, vilket jag för övrigt tycker är helt okej och kul och lajbans. Men en finländare med finska som modersmål kommer aldrig att kunna konkurrera med dem, inte minst därför att den rörliga ordbetoningen i ryskan är praktiskt taget omöjlig för en utlänning att lära sig, åtminstone inte utan att i åratal helt ägna sig åt att studera ryskt talspråk. (Västslaviska språk, främst polskan och slovakiskan, är betydligt lättare; tjeckiskan har sina egna vanskligheter, som dock inte har med uttal att göra.)

Onneksi osaan itse muita kieliä paremmin, ja voin kielialan ammattilaisena todeta, että Suomessa ylivoimaisesti tärkeimmät kielet yksityisen puolen kääntäjälle ovat englanti ja ruotsi, jos haluatte rahaa ruokaan. Puolet töistä on englantia, kolmannes ruotsia (nyt puhutaan siis nimenomaan yksityisten firmojen käännöstarpeista) ja se viimeinen kuudesosa sitten tulee saksan, ranskan, espanjan, italian, puolan ja kukaties jopa venäjän kaltaisista kielistä, mitä nyt itse kukin sattuu osaamaan pakollisten kuvioiden lisäksi. Itse olen tienannut sekä puolan että iirin taidolla enemmän kuin venäjällä.

Till all lycka behärskar jag andra språk bättre, och som en språkman till yrket kan jag konstatera, att de allra viktigaste språken för en översättare som inte vill svälta ihjäl (nu talar vi alltså om privata företag, inte några kommunala översättare) är engelskan och svenskan. Engelskan ger hälften av uppdrag, svenskan en tredjedel, och resten är språk som t ex tyska, franska, spanska, italienska, polska och kanske t o m ryska. Vad var och en nu råkar behärska. Jag för min del har ju tjänat mer pengar på mina kunskaper i iriska och polska än på min knaggliga ryska.

Mutta nyt kun Suomi-Venäjä-seuralle myönnetyt ylisuuret avustukset ovat herättäneet asianmukaisen närkästynyttä huomiota, on syytä taas kerran ottaa puheeksi Venäjä-niminen virtahepo Suomen olohuoneessa. Neuvostoliitto on ehkä romahtanut, mutta Venäjään suhtaudutaan tavalla, josta tulee mieleen uskonto, eikä mikä tahansa uskonto, vaan nimenomaan amerikkalaistyyliset ison rahan keräämiseksi perustetut megakirkot.

Nu, när de överdrivet stora verksamhetsbidrag som beviljats Samfundet Finland-Ryssland väckt förtjänat ogillande, är det dock igen dags att ta upp den flodhäst i Finlands vardagsrum som kallas Ryssland. Sovjetunionen har kanhända kraschat, men Ryssland framstår för en del finländare som ett religiöst begrepp, och den så definierade religionen får en mest att tänka på de amerikanska megakyrkor som grundats för att kamma hem stålar i kopiösa summor.

On muiden maiden ystävyysseurat ja sitten on Venäjän ystävyysseura. Hyvien suhteiden ylläpitäminen vaikka Burkina Fasoon on tavallista diplomatiaa, mutta hyvien suhteiden ylläpitäminen Venäjään on kohtalokas, metafyysinen asia.

Det finns andra länders vänskapssamfund och som en kategori i sig Rysslands vänskapssamfund. Att upprätthålla vänskapliga förhållanden t ex med Burkina Faso är normal diplomati, men att upprätthålla dito med Ryssland är någonting ödesdigert och metafysiskt.

Venäjä on Suomelle kuin alkukantaisen kansan oikullinen epäjumala, jota on lepyteltävä. Sen voi tietysti tehdä antamalla uhreja julmalle jumalalle, esimerkiksi jakamalla rahaa Venäjän ystävyysseuralle, joka on tuon manalan demonihirviön edustaja maan päällä. 

För Finland framstår Ryssland som ett primitivt folks nyckfulla avgud. Denne grymme gud blidkar vi genom offerritualer, t ex genom att betala tionde till vänskapssamfundet, som representerar detta underjordiska, demoniska monster på jordens yta.

Taustalla on tietysti kouristuksenomainen Venäjän pelko, jota asianomaiset eivät itsekään myönnä eivätkä tiedosta. Pohjimmiltaan he tietävät oikein hyvin, että kylmän sodan loputtua ajatus Venäjän hyökkäyksestä Suomeen vaikuttaa mahdolliselta, jopa todennäköiseltä; ja että nykytilanteessa se ei välttämättä olisi osa maailmanlaajuista ydinsotaa, vaan Venäjän paikallinen oikku. 

Den underliggande faktorn är givetvis en krampaktig ängslan som Ryssland väcker hos de vederbörande men som de varken medger eller ens är medvetna om. I sitt hjärtas djup vet de väl att en rysk invasion av Finland efter kalla krigets slut inte bara är möjlig utan t o m sannolik och att den i dagens läge inte nödvändigtvis skulle förutsätta ett världsomfattande kärnvapenkrig utan kunde vara en lokal och begränsad operation, en ren nyck av Ryssland.

Se voisi ihan oikeasti johtaa siihen, että Venäjän sotilaat miehittäisivät Suomen tai osan maasta. Tämän seuraus taas olisi se, millä minä olen pelotellut, eli se, että joko venäläisten vankiloiden pohjasakan keskuudesta värvätyt tai suomalaista rasistista alaluokkaa edustavat pyssysakit voisivat uhata lastesi henkeä tai turvallisuutta. Kuten Ukrainan tapaus on osoittanut, Venäjää ei nimittäin kiinnosta edes asiallisen ja vastuullisen miehityshallinnon perustaminen alistamilleen alueille, vaan niiden itsetarkoituksellinen syökseminen kaaokseen.

Det kunde verkligen leda till att ryska soldater skulle ockupera Finland eller en del av vårt land. Detta skulle sen innebära vad jag alltid brukar skrämma folk med, dvs beväpnade gäng, antingen ryska kåkfarare eller inhemska rasistiska lodisar och kriminella, skulle hota dina barns liv eller säkerhet. Som fallet med Ukraina visat, är Ryssland inte intresserat ens av att organisera en någorlunda saklig och ansvarsfull ockupationsmakt i de områden det underkastat sig, utan ser det som ett mål i sig att störta dem i kaos.

Tämä on tosiaan hyvin pelottava asia mietittäväksi, ja on liiankin inhimillistä, että se torjutaan mielestä. Yksi syy miksi ns. "asiallinen keskustelu" esimerkiksi Venäjän uhasta ei hirveästi kiinnosta minua enää on se, että "asialliset" ja valtavirtaiset ihmiset torjuvat hysteerisesti perustelluimmat ja asiallisimmatkin yritykset esittää Venäjä aktiivisen pahantahtoisena maana. Kun asenne on tämä, valitsen mieluummin härskin "russofobisen" trollaamisen.

Det är förskräckligt att reflektera över sådana utsikter, och det är alltför mänskligt och förståeligt att avvärja tanken. Ett skäl varför jag slutat föra s k "saklig diskussion" om det ryska hotet är, att "sakliga" motparter så hysteriskt avvärjer även de mest välmotiverade och sakliga försök att framställa Ryssland som ett aktivt illvilligt land. När attityden är sådan, föredrar jag att uppträda som ett frejdigt russofobiskt troll.

"Poliittisen korrektiuden" tai "mielipidekäytävän" kaltaiset käsitteet ovat monella tapaa ongelmallisia ja niitä käytetään väärin, mutta suomalaiseen poliittiseen korrektiuteen kuuluu kyllä sellainen laiska tapa, että Venäjästä esitetään aivan perusteettomia positiivisia mielipiteitä - tai lähinnä niitä heitellään ajattelemattomasti. Venäjän kielen tärkeydestä tai Venäjän kaupan mahdollisuuksista jankkaaminen kuuluu tähän liturgiaan, joka on lähinnä eräänlainen ajatuksellinen uhriseremonia Venäjä-epäjumalalle.

Begrepp som "politisk korrekthet" och "åsiktskorridor" är på många sätt problematiska och missbrukas mycket, men finsk politisk korrekthet är det att lättjefullt och tanklöst slänga omkring sig tomma positiva slagord om Ryssland. Att i all evighet upprepa hur viktigt det är att studera ryska eller hurdana möjligheter handeln med Ryssland erbjuder är delar av denna liturgi, som är en sorts tankemässigt offer till avguden Ryssland.


Samanlainen uskonnollinen iskulause on Venäjän kulttuurin ja kirjallisuuden ajattelematon ylistäminen. Tyypillisesti näillä ylistäjillä on vain hyvin hatarat tiedot ylistämästään. Toki venäläiset klassikot ovat niin yleisesti tunnettuja ja moneen kertaan käännettyjä, että kaikki kirjallisuuteen vähänkin perehtyneet ovat lukeneet niitä.

På samma nivå med religiösa slagord är även de hela tiden tanklöst sjungna lovsångerna till rysk kultur och litteratur. Hallelujakören brukar ha mycket bristfälliga kunskaper om det den så prisar, låt vara att ryska klassiker är så allmänt kända och har översatts så många gånger att alla som någorlunda är förtrogna med litteratur har läst dem.

Mutta Venäjän nykyistä kieroutunutta tilaa ei oikein voi erottaa Venäjän kulttuurista ja kirjallisuudesta, ja on hyvä syy kysyä, onko venäläinen kulttuuri yhtään sen terveempää kuin Venäjän politiikka. Mikä venäläisessä kulttuurissa ja kirjallisuudessa on niin vialla, että se on vienyt maan poliittiseen umpikujaan, jossa se ei tunnu kykenevän muuhun kuin ajautumaan pahasta diktatuurista pahempaan, mitä nyt vähän hyökkäilee naapurimaihin?

Det är dock svårt att se Rysslands nuvarande perverterade tillstånd och rysk kultur och litteratur som åtskilda saker, och det är skäl att fråga, om rysk kultur alls befinner sig i ett sundare tillstånd än rysk politik. Vad är det för fel på rysk kultur och litteratur som lett landet in i en politisk återvändsgränd, så att Ryssland inte verkar kunna bryta sig fritt ur en ond cirkel av diktatorer vars hobby det är att invadera grannländer?

Tämä on tietysti liian suuri kysymys, jotta siihen voisi vastata rupisessa blogikirjoituksessa, mutta joitakin asioita haluaisin mainita. Ensinnäkin tietysti Dostojevskin, jota ylistetään ihmisen psykologian suurena tuntijana. Kuitenkin Dostojevskin tiedetään olleen Goebbelsin lempikirjailijoita ja vaikuttaneen siis natsi-ideologian muovautumiseen, eikä tämä ole mitenkään yllättävää, kun tiedetään kirjailijan olleen parantumaton juutalaisvihaaja. 

Det här är givetvis en alltför stor fråga för att kunna besvaras i en ynklig bloggdrapa, men ett par saker skulle jag gärna vilja nämna. Till exempel Dostojevskij, som det är vedertaget att hylla som en psykologiskt begåvad författare med en djup insikt i människans själ. Ändå är det bekant att Dostojevskij var en av Joseph Goebbels' favoritförfattare och sålunda bör ha bidragit sitt till den nazistiska ideologins utformning. Det här är absolut ingenting att förvåna sig över, när vi vet att författaren var en obotlig judehatare. 

Putin johtaa maataan pitkälti hyvin dostojevskilaisen uskonnollisen taantumuksellisuuden varassa, eli venäläinen korkeakulttuuri on omalla tavallaan osavastuussa Venäjän nykytilasta. Toki uskonnollinen taantumus on vain yksi putinismin ideologisista tukipilareista, ja Putinin valtioviisaus diktaattorina on juuri siinä, ettei hän perusta hirmuvaltaansa yksinomaan yhteen aaterakennelmaan, vaan kilpailuttaa dynaamisesti useita ideologioita.

Putin utnyttjar dostojevskiansk religiös reaktion en hel del, vilket innebär att rysk högkultur inte kan frikännas från ansvaret för landets nuvarande tillstånd. Å andra sidan är religiös reaktion bara en av putinismens ideologiska stöttepelare, och Putins statsklokhet som diktator är precis hans förmåga att dynamiskt konkurrensutsätta flera ideologier i stället för att satsa på en enda.

Sama joustavuus on auttanut häntä saastuttamaan koko suomalaisen yhteiskunnan ja politiikan putinismilla. Olisi helppoa jos venäläismielisyyden voisi leimata yhden poliittisen laidan aatteeksi, kuten kommunismin aikaan. Nykyään venäläismyönteisyyttä ja Venäjän propagandavalheiden toistelua esiintyy niin vasemmalla, oikealla kuin keskustassakin. Tämän takia kyseessä on enemmänkin uskonnon kuin poliittisen ideologian kaltainen ilmiö. Putinille voit pokkuroida luopumatta aikaisemmista poliittisista ennakkoluuloistasi.

Det är tack vare denna flexibilitet han lyckats förpesta hela det finska samhället och politiska livet med putinism. Det vore lättare om naiv russofili bara förekom på ett enda politiskt håll, som under kommunismen. I dag är det vanligt med kolartro på ryska propagandalögner både till höger, till vänster och i mittfåran. Därför rör det sig snarare om en religion än en politisk ideologi. För Putin kan du buga och bocka utan att ge avkall på dina tidigare politiska fördomar.

Mutta puhutaanpa vielä siitä venäläisestä kulttuurista. Venäjällä on tosiaan paljon hyvää korkeakulttuuria, eikä vähiten kaunokirjallisuutta. On jo klisee, että maassa, jossa poliittinen keskustelu oli hyvin rajallista sekä tsaarin että kommunistien vallan alla, kaunokirjallisuus joutui toimimaan sen korvikkeena. Kun kaunokirjallinen teos hipoi sallitun sanankäytön rajaa, kirjailija sai rohkean ja kriittisen maineen ja teos pääsi kirjallisuudenhistoriaan muutenkin kuin alaviitteeksi.

Men på tal om rysk kultur: det finns en massa god finkultur i Ryssland, inte minst skönlitteratur. Det är redan en kliché att skönlitteraturen i ett land där politisk diskussion var mycket kringskuren både under tsarernas och kommunisternas makt fick fungera som surrogat för dito. När ett skönlitterärt verk närmade sig gränsen för det tillåtna framstod författaren som en frän, modig samhällskritiker, och hans verk blev någonting mera än en fotnot i litteraturhistorien.

Sallitulle sanankäytölle oli kuitenkin Neuvostoliitossa vedetty niin ahtaat rajat, että sellainenkin kirjallisuus, joka neuvostoaikana oli hyvin rohkeaa, oli niin lähellä Neuvostoliiton virallista linjaa esimerkiksi historiankirjoituksen osalta, että se vaikuttaa nykynäkökulmasta lähes neuvostomieliseltä.

Gränserna för det tillåtna var i Sovjet dock så snäva att även sådan litteratur som på sovjettiden verkade mycket vågad kom så nära den officiella linjen, t ex vad gäller historieskrivning, att den ur dagens synvinkel gör ett mycket sovjetsinnat intryck. 

Ajatellaanpa vaikka Baltian maiden asemaa. Jopa Roy Medvedev - monella tavoin arvostettava ja edelleenkin lukemisen arvoinen neuvostoaikojen toisinajattelija - luonnehtii Stalin-elämäkerrassaan Baltian maiden kaappaamista Neuvostoliitolle niiden "vapauttamiseksi". Medvedevin kirjaa ei Neuvostoliitossa todellakaan voitu julkaista, joten mistään sensuurin myötäkarvaan silittämisestä ei ollut kyse.

Tänk t ex på de baltiska länderna och deras ställning. T o m Roy Medvedev - en uppskattad sovjetisk oliktänkare vars skrifter fortfarande är läsvärda - karaktäriserar i sin Stalinbiografi det sovjetiska maktövertagandet i Baltikum som "befrielse", inte som erövring. Medvedevs bok kunde alldeles säkert inte utkomma i Sovjetunionen, så det rörde sig definitivt inte om att stryka censuren medhårs.

Tämä kai perustuu siihen, että Medvedev, irrottauduttuaan neuvostokommunismista, säilytti sellaisen vasemmistoidealistisen asenteen, joka ei näe kansojen itsemääräämisoikeutta itseisarvona. Toisin sanoen jos Neuvostoliitto olisi ollut sellainen vapauden tyyssija kuin väitti olevansa, sillä olisi Medvedevin mielestä ollut periaatteessa oikeus "vapauttaa" Baltian maat asevoimin. Se, että Stalin miehitti Baltian, ei itsessään ollut rikos, jos Medvedeviltä kysytään.

Det här antar jag är baserat på att Medvedev, när han väl tagit avstånd från sovjetkommunismen, förblev en vänsteridealist av den sort som inte ser folkens rätt till självbestämmande som ett värde i sig. Alltså: om Sovjetunionen hade varit ett sådant frihetens paradis som det påstod sig vara, skulle det även enligt Medvedev ha varit rätt och riktigt att med vapenmakt "befria" de baltiska länderna. Att Stalin ockuperade Baltikum, var sålunda inte ett brott i och för sig, om man frågar Medvedev.

Maassa kuin maassa, varsinkin Venäjän kaltaisessa maassa, on luontevaa hakea kriisiaikoina moraalisia tukipuita omasta kulttuurista ja kirjallisuudesta. Eikä kaikki neuvostoaikana valtion ja sensuurin luvalla kirjoitettukaan ole ihan huonoa kirjallisilta ansioiltaan. Mutta venäläisen on aivan mahdollista keskittyä lukemaan pelkästään sensuurin rajoja hiponutta tai jopa kielletyksi päätynyttä laatukirjallisuutta ja säilyttää hyvin neuvostotyyppinen käsitys esimerkiksi juuri Baltian maiden historiallisesta suhteesta Venäjään.

I vilket land som helst, men inte minst i Ryssland är det naturligt att i kristid söka moraliskt stöd i egen kultur och litteratur. Och ur rent litterär synvinkel finns det en hel del läsvärda böcker som kommit ut i Sovjetunionen med censurens tillstånd. Men för en ryss är det ingalunda svårt att bara läsa sådan rysk kvalitetslitteratur som bara svårligen eller inte alls höll sig inom de av censuren utstakade gränserna och ändå behålla en mycket sovjetisk uppfattning t ex om de baltiska ländernas historiska förhållande till Ryssland.

Tässä kohdassa en malta olla mainitsematta maineikasta vanhan Venäjän vallankumouksellista, nykyään lähinnä muistelmakirjailijana tunnettua Aleksandr Herzeniä. 1800-luvulla hänen ulkomailla sensuurin ulottumattomissa julkaisemansa Kolokol- eli "Kello"-aikakauslehti oli luettu ja arvostettu niin kapinallisissa kuin hallitukselle uskollisissa piireissä (jälkimmäisissä siksi, että sielläkin haluttiin tietää, mitä maassa oikeasti oli tekeillä, ja Kolokol oli ilmeisesti loistoaikanaan journalistisesti tasokas julkaisu). 

Här känner jag mig föranlåten att ta upp en av det gamla Rysslands renommerade revolutionärer, Aleksandr Herzen, i dag mest känd för sina memoarer. På 1800-talet lästes och uppskattades hans i utlandet utgivna tidskrift Kolokol eller "Klockan" både av upprorsmakare och av regeringstrogna - de sistnämnda därför att även de ville hålla sig a jour om vad som i verkligheten pågick i landet, och under sina bästa år var Kolokol uppenbarligen en publikation som inte saknade rent journalistisk kvalité.

Mutta kun Herzen erehtyi kannattamaan Puolan vuoden 1863 kapinaa, ns. tammikuun kansannousua (Powstanie Styczniowe), hänestä tuli kertaheitolla hylkiö, koska Puolan itsenäistymisen asiaa kannattivat Venäjällä vain äärimmäisen äärilaidan vallankumoukselliset. Hieman samasta asiasta on kyse venäläisten suhteessa Baltian maihin tai Ukrainaan. Ajatus osatasavaltojen itsenäistymisestä oli Neuvostoliitossa niin radikaali, että sitä ei käynyt edes teoriassa pohtia. 

Men när Herzen tillät sig att ta parti för den folkresning som bröt ut i Polen år 1863, det såkallade januariupproret (Powstanie Styczniowe), blev han genast marginaliserad, eftersom den polska självständigheten var någonting bara revolutionära extremister i Ryssland kunde acceptera. Det är någonting liknande i ryssarnas förhållande till de baltiska länderna eller till Ukraina. Att delrepublikerna kunde bli självständiga var i Sovjet en så radikal tanke att det inte gick att ens teoretiskt reflektera över den.

Toisin sanoen: kun venäläiset kääntyvät kirjallisen perinteensä puoleen, se vahvistaa heille, että Ukraina ja Baltian maat "oikeutta" myöten kuuluvat Venäjän osiksi. Tämä koskee sellaisiakin kirjailijoita, jotka neuvostoaikaisen rohkeutensa (tai toisinajattelijuutensa) ansiosta ovat pelottoman totuudenpuhujan maineessa.

När ryssar sålunda söker svar i sin litterära tradition, bekräftar den för dem att Ukraina och Baltikum "rätteligen" tillhör Ryssland. Detta gäller även för sådana författare som anses ha varit orädda sanningssägare, antingen modiga men lagligt tryckta eller så rena oliktänkare.

Mitä sitten Venäjän tarjoamiin "taloudellisiin mahdollisuuksiin" tulee, totesin jo edellä, että ne ovat pelkkää hölynpölyä. Pikemminkin minusta tuntuu, että Venäjän kehuminen on omanlaisensa liikeidea.

Vad sedan beträffar de affärsmöjligheter Ryssland erbjuder har jag redan konstaterat att de är rena struntpratet. Snarare tycker jag att det är en sorts egendomlig affärsidé att hylla Ryssland. 

Silloin ennen vanhaan, kun idänkauppaa käytiin tosissaan, Suomeen syntyi idänkauppiaiden eturyhmä. Kaikki tietävät hyvin, että idänkauppaa tekemässä oli porukoita, joissa oli yksi oikea kauppaneuvottelija kymmentä pelkästään ryyppäämiseen ja huoraamiseen keskittyvää nelijalkaista Neuvostoliiton ystävää kohti. Tällainen kävi päinsä, koska idänkauppa oli Kekkosen aikana pyhä toimitus, jota ei saanut kyseenalaistaa. Ja kun sitä ei saanut kyseenalaistaa, oikean tuottavan idänkaupan ympärille syntyi näiden nelijalkaisten ystävien harrastukset rahoittava kuppaamisen kulttuuri.

Förr i världen, när Finland på riktigt var ekonomiskt beroende av östhandeln, gav denna handel upphov till en särskild intressegrupp i samhället. Alla vet mycket väl att en typisk östhandelsdelegation bestod av en enda handelsförhandlare och tie stycken av det som i Sovjet kallades för fyrfota finska vänner. Dessa vänner ägnade sig åt att supa och hora på andras pengar, och det här gick an, eftersom östhandeln på Kekkonentiden var ett heligt sakrament som det inte var tillåtet att ifrågasätta. Och när man inte fick ifrågasätta det, kunde dessa fyrfota vänner upprätta en hel kultur av privilegiejakt kring östhandeln.

Liiketoimintana tämä kuppaaminen ei ole kaksista. Lisäarvoa se ei tuota, siinä on kyse vain itsetarkoituksellisesta Venäjän ympärille luodusta pöhinästä ja hössötyksestä. Mutta näyttää siltä, että mikä tahansa taho, joka esittelee Venäjää sitä ymmärtävästä ja myötäkarvaan silittävästä näkökulmasta, kelpaa Suomessa "Venäjä-asiantuntijaksi", tai ainakin näiden kuppaajapiirien idoliksi.

Den här privilegiejakten är givetvis inte någon riktig affärsverksamhet, för något mervärde producerar den inte. Det handlar bara om att skapa intresse och entusiasm för Ryssland som egenvärde. Men det förefaller att vem som helst som presenterar Ryssland ur en sympatisk och förståelsefull synvinkel duger i Finland till "expert på Ryssland", eller åtminstone till idol för dessa privilegiejägare.

Tosiasiahan on, että Suomessa ei olla mitään suuria Venäjän tuntijoita. Täällä levitetyt väitteet esimerkiksi anglosaksisen maailman tietämättömyydestä Venäjän suhteen ovat loukkaus amerikkalaisia yliopistoja kohtaan, joissa on oltu hyvin yksityiskohtaisesti perillä niin Neuvostoliiton kuin Venäjänkin asioista - eri asia sitten tietysti on, miten halukkaita amerikkalaiset päättäjät ovat olleet hyödyntämään tätä tietämystä. Suomessa "Venäjän-tuntemus" tarkoittaa liian usein maailman tarkastelemista pelkästään Venäjän etujen näkökulmasta, niin että ei edes vaivauduta pohtimaan sen tarkemmin, mikä oikeastaan on Suomen etu, ja voisiko Suomen edun määritellä sellaisella tavalla, joka ei tee Venäjästä kaiken ylittävää kohtalonkysymystä.

Faktum är att vi här i Finland i genomsnitt inte är några Rysslandskännare. De historier man här i Finland berättar om hur lite den anglosaxiska världen kantänka vet om Ryssland är direkt kränkande mot amerikanska universitet, där folk faktiskt varit mycket väl insatta både i Sovjetunionens och Rysslands angelägenheter - sen är det en annan historia hur villiga amerikanska beslutsfattare varit att anlita experterna. Här i Finland betyder Rysslandexpertis alltför ofta att man helt enkelt betraktar världen ur Rysslands synvinkel och utifrån Rysslands intressen utan att alls reflektera över Finlands intressen, och om Finlands intressen kanske kunde definieras på ett sätt som inte gör Ryssland till en ödesfråga utöver allt annat.

Minä en edes usko, että nämä kuppaajat olisivat kovin suorassa yhteydessä Venäjän tiedustelupalveluihin. Niiden edustamat näkemykset on Suomessa varsin helppoa omaksua eräänlaisena yleisesti hyväksyttynä valtioviisautena, vaikkei olisi omasta mielestään edes erityisen venäläismielinen tai suhtautuisi mitenkään myönteisesti Venäjään. Kuten edellä olen korostanut, niiden takana voi usein olla hyvinkin ahdistunutta ja kouristuksenomaista kammoa Venäjää kohtaan.

Jag tror inte ens, att de här privilegiejägarna står i någon direkt kontakt med ryska underrättelsetjänster. De representerar uppfattningar som i Finland av vida kretsar accepteras som normal statsklokhet även av sådana som inte anser sig vara särskilt rysksinnade eller russofila. Som jag ovan framhållit kan det mycket väl ligga beklämd och krampaktig ängslan bakom dylika uppfattningar.

Siitä huolimatta en oikein osaa suhtautua tähän venäjämielisyysteollisuuteen niin rennosti kuin suuresti kunnioittamani Rysky Riiheläinen, joka sanoi jota kuinkin niin, että henkilökohtaisen tason kontaktit tavallisten suomalaisten ja venäläisten välillä ovat tarpeellisia ja että ystävyysseuralla on oma roolinsa sellaisten kontaktien välittämisessä. Se, että naiivia russofiliaa julistavat järjestöt saavat ylimääräistä rahaa, vinouttaa julkista keskustelua Suomessa. Se, että kaikki Venäjän vaarasta varoittavat ja maltillisinkin sanakääntein Nato-jäsenyyttä kannattavat pyritään vaientamaan syytöksillä ryssänvihasta, on konkreettinen seuraus tämän russofiliateollisuuden aktiivisuudesta.

Ändå kan jag inte riktigt förhålla mig lika lugnt till denna industriellt producerade russofili som Rysky Riiheläinen, en man jag i övrigt hyser stor uppskatning för, gör: han sade ungefär så att personliga kontakter mellan finländare och ryssar är nödvändiga och att vänskapssamfundet har sin roll i att förmedla sådana kontakter. Att organisationer som förkunnar naiv russofili får extra pengar ger offentlig diskussion en slagsida. Att man försöker tysta ned alla som i hur sansade ordalag som helst varnar för den ryska faran och uttrycker stöd för Natomedlemskapet är en konkret konsekvens av att denna russofiliproducerande industri är så aktiv.

Miten hommalaiset vastustavat Frankfurtin koulukuntaa - Hur hommaiterna bekämpar frankfurtska skolan

Kuten kaikki varmasti muistavat, äärioikeisto leimaa nykyään länsimaisen demokratian ja kansalaisvapaudet "kulttuurimarxismiksi", jonka on luonut Frankfurtin koulukunta. Tämä ajatus on peräisin massamurhaaja Anders Behring Breivikiltä, joka on nykyäärioikeiston suuri esikuva. Äärioikeisto on valmis surmaamaan vaikka sinun lapsesi "kulttuurimarxisteina", jos he eivät henkensä pitimiksi viipymättä liity äärioikeiston riveihin.

Som alla säkert minns brukar extremhögern nuförtiden utmåla västerländsk demokrati och medborgerliga fri- och rättigheter som "kulturmarxism", skapad av Frankfurtskolan. Den här idén härstammar från massmördaren Anders Behring Breivik, extremhögerns stora förebild. Om det så gäller är extremhögern beredd att döda t ex dina barn som "kulturmarxister", om de inte är kloka nog att bli högerextremister själva. 

Vasemmalla ei tällä hetkellä juuri ole saman tason murhanhimoisia hulluja (esimerkiksi Kai Murros siirtyi vasemmistolaisista vallankumoushaaveista äärioikeistoon), olkoonkin että tämä ei välttämättä pidä pian enää paikkaansa. Facebookissa olen törmännyt useampaan kuin yhteen vanhan koulukunnan kommunistiin, joiden käytännön näkemykset maailman tilanteesta eivät mitenkään eronneet hommalaisnatsien käsityksistä siitä, kuka on tällä planeetalla hyvis ja kuka pahis. 

Inom vänstern finns det inte riktigt några liknande mordlystna galenpannor (pamflettförfattaren Kai Murros övergick t ex från vänsterfärgade revolutionsgriller till extremhögern), men det här kommer kanske inom kort att förändras. Jag har t ex på Facebook råkat fler än en kommunist av gamla skolan, och deras uppfattningar om vem som är hjälten eller boven i världspolitiken skilde sig inte alls från de hommaitiska nynazisternas.

"Vastakkaisten ääripäiden" teoria ei yleisesti pidä paikkaansa, koska sen nojalla leimataan natsien "vastakkaiseksi ääripääksi" kaikki lainkuuliaiset ihmiset, jotka vastustavat heidän terroriaan - mutta ilmeisesti se oikea vastakkainen ääripää eli militantit kommunistit on nyt nousemassa, luultavasti osana Venäjän suunnitelmaa ottaa vasemmisto haltuun.

Kålsuparteorin brukar i allmänhet inte hålla vatten, ty den missbrukas alltför ofta till att utmåla alla de laglydiga människor som motsätter sig nazistterrorn som "lika goda kålsupare". Men den verkliga motsatta ändan av extremism, dvs de militanta kommunisterna, håller tydligen på att bli starkare och synligare, kanske som en följd av Rysslands strävan att ta över vänstern.

Tässä operaatiossa varmasti Bäckmankin näyttelee tärkeää roolia. Vielä muutama vuosi sitten hän julisti Venäjä-mielisyyttään nimenomaan vasemmistolaisesta viitekehyksestä, taisipa vielä koettaa puolustella taistolaisia, jotka hänen mukaansa olivat luoneet Suomeen aikoinaan paljon hienoa kulttuuria. (Jotkut loivatkin, mutta taistolaistenkin kulttuurituotanto noudattaa sitä sääntöä, että 99 prosenttia ihan mistä vaan on paskaa.) Mutta mikään ei käänny niin nopeasti kuin Bäckmanin takki, jos poliittinen välttämättömyys vaatii.

I den här operationen kommer säkert även Johan Bäckman att spela en viktig roll. För ett par år sen förkunnade han sin rysksinnade övertygelse utifrån en vänstersinnad referensram. Jag vill minnas att han t ex tog sjuttitalsstalinisterna i försvar, eftersom dessa enligt honom hade skapat en massa fin kultur i Finland. (En del gjorde det, men i allmänhet utgör den taistoitiska kulturproduktionen ingen avvikelse från den regel som postulerar att nittinie procent av vad som helst i allmänhet är skit.) Men ingen vänder kappan så snappt som Bäckman, om politisk nödvändighet så kräver.

Joskus ennen vanhaan, silloin kun Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa tappelivat keskenään toisen maailmansodan itärintamalla, siinä väitteessä saattoi olla näennäisesti jotain perääkin, että kommunismi on ainoa tehokas tapa vastustaa fasismia. Nyt sitä vastoin kommunistit ja fasistit ovat käytännössä samaa porukkaa, joka taistelee länsimaisia liberaaleja arvoja vastaan ja Venäjän diktatuurin maailmanylivallan puolesta. Toki kommunistit määrittelevät vihollisensa "fasisteiksi" ja fasistit "kommunisteiksi", mutta tämä on pelkkää perinneretoriikkaa. Nykyisin ehdottomasti tehottomin ja typerin tapa vastustaa minkään valtakunnan fasismia on liittyä kommunisteihin.

Förr i världen, när Sovjet och Hitlertyskland bekämpade varandra på östfronten, lät det kanske t o m trovärdigt att kommunismen var det enda effektiva sättet att bekämpa fascismen. I dag är kommunisterna och fascisterna i praktiken ett och samma gäng som vill utrota all västerländsk liberalism och som hellre vill se Rysslands diktatur som världshegemon. Visst kallar kommunister sina fiender för "fascister" och fascister de sina för "kommunister", men det här är ren traditionsretorik. Vill man i dag bekämpa någon sorts fascism kan man knappast göra det på ett dummare och mindre effektivt sätt än genom att bli kommunist.

Puhutaan sitten vielä Frankfurtin koulukunnasta ja sen suhteesta äärioikeistoon. Mutta mikähän porukka se koulukunta oli? Kourallinen marxilaislähtöisiä filosofeja ja sosiologeja, joiden ammattitaitoisuus oli nähtävissä ainakin siinä, että he näkivät natsismin vaaran hyvissä ajoin etukäteen. Frankfurtin koulukunnan löpinät ovat juuri niin tylsiä, puisevia ja ikävystyttäviä kuin saksaksi kirjoitettu filosofia yleensäkin, ja jos heikäläisillä jokin kulttuuripoliittinen linja on havaittavissa, se on yllättävänkin konservatiivinen: paheksutaan sitä, kuinka kapitalismi raaistaa ja vulgarisoi kulttuurin kaupallistamalla sen. Itse asiassa huomattava osa äärioikeiston kulttuurikonservatismista on valtavirtaistunutta ja hapantunutta frankfurtilaisuutta. 

Men låt oss ännu diskutera Frankfurtskolan och dess förhållande till högerextremisterna. Men vad var den där skolan egentligen? Det var en handfull marxistiskt inspirerade filosofer och sociologer som var såtillvida yrkeskunniga att de i god tid på förhand insåg hur farlig nazismen var. Frankfurtfilosofernas skriverier var precis lika tråkiga som tysk filosofi i allmänhet, och om de alls har någon kulturpolitisk linje så är den överraskande konservativ: de ondgör sig över hur kapitalismen kommersialiserar, brutaliserar och vulgäriserar kulturen. En stor del av den kulturkonservatism som extremhögern omhuldar är faktiskt samma kulturkonservatism Frankfurtskolan representerar, låt vara i en urvattnad form.

Äärioikeiston omat kulttuurimieltymykset ovat sitä kaikkein latteinta massakulttuuria, joko englanninkielistä tai huonolle suomelle käännettyä. Tämän näkee siitäkin, että se hyväksyy englannin kielen ja paheksuu ruotsia, vaikka merkittävä osa suomalaisesta korkeakulttuurisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu juuri ruotsiksi. Samalla äärioikeisto kuitenkin haukkuu Frankfurtin koulukunnalta lainatuilla iskulauseilla ja ajatuskuluilla massakulttuuria - ja syyttää sen olevan Frankfurtin koulukunnan salainen suunnitelma länsimaisen kulttuurin tuhoamiseksi (!).

Högerextremisterna själva har ingenting till övers för någon kultur, med undantag av den ynkligaste masskultur som antingen bara existerar på engelska eller i erbarmlig översättning till finska. Detta syns även i att den finska extremhögern helhjärtat accepterar engelskans överhöghet och ogillar svenska språket, trots att en stor del av finländsk högkulturell skönlitteratur avfattats på svenska. Samtidigt ondgör sig extremhögern med slagord och resonemang de knyckt från Frankfurtskolan över masskulturen - och framställer den som Frankfurtskolans hemliga plan på att tillintetgöra den västerländska kulturen (!).

Frankfurtin koulukuntaan kuului tietysti muutama juutalainen, kuten suunnilleen jokaiseen kansakoulua pitemmälle koulutettuun porukkaan saksalaisia siihen aikaan. Tämän takia Frankfurtin koulukunta saadaan näppärästi liitettyä mukaan kaikkiin teorioihin juutalaisesta salaliitosta, jotka ovat Hommalla yleistyneet sitä mukaa kun Venäjän propagandistien ote suomalaisen äärioikeiston kekomielestä on vahvistunut.

Det ingick givetvis ett par judar i frankfurtska skolan - på den tiden var det svårt att få ihop ett gäng tyskar med högre utbildning än folkskolan utan att en eller flere judar var med. Därför går det lätt som en plätt att få frankfurtska skolan med i varenda konspirationsteori om den judiska sammansvärjningen. Dessa har blivit allt vanligare på det högerextrema webbforumet Homma medan ryska propagandister fått ett stadigare grepp om den finska extremhögerns kollektiva medvetande.

Mutta mitäs siitä. Katsotaanpa, miltä näyttää hompanssien ohjelma "Frankfurtin koulukunnan" vastustamiseksi:

Men strunt i det. Låt oss se hur hommaiterna vill bekämpa "frankfurtska skolan". En av dem har utarbetat ett helt manifest:

1) Rasismin käsitteen laajenemisen kyseenalaistaminen. Roturealismi ja ihmislajin diversiteetin puolustaminen. Overtonin ikkunan määrätietoinen siirtäminen oikeammalle. Somekampanjat ja puolustuskassat mielipidevainotuille.

1) Att ifrågasätta generaliseringen av rasismbegreppet. Att försvara rasrealismen och den mänskliga diversiteten. Att målmedvetet förflytta Overtons fönster högerut. Att anordna kampanjer på sociala medier och samla pengar för att försvara de som utsätts för klappjakt p g a sina åsikter.

Oletan, että "rasismin käsitteen laajenemisella" ei tarkoita rasismin käsitteen laajentamista "valkoisten heteromiesten sortoon", joka on Hommalla tavallinen iskulause. Mitä sitten tulee somekampanjoihin, niitähän hompanssit tunnetusti ovat soveltaneet jo vuosikymmenen. Oletan myös, että puolustuskassat mielipidevainotuille eivät koske minua eivätkä muitakaan Homman terrorikampanjan kohteeksi joutuneita, jotka ovat saaneet potkut mediasta äärioikeiston painostuksesta.

Jag antar att det där svamlet om att motarbeta all generalisering av rasismbegreppet inte handlar om att ifrågasätta den teori om "rasism mot vita heterosexuella män" som är så gångbar på Hommaforumet. Vad sen gäller kampanjer på sociala medier har hommaiterna varit avundsvärt skickliga på dem sedan tie år tillbaka. Jag antar också att det varken är mig eller någon annan medierna under högerextrem påtryckning gett sparken hommaiterna tänker på när de talar om att dela ut pengar till klappjaktsoffer. 

2) Traditioista kiinnipitäminen.

2) Att hålla fast vid traditioner.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä hompanssit oikeastaan tarkoittavat traditioilla, mutta on hyvin kuvaavaa, että tätä tavoitetta ei tässä avata eikä määritellä. Kuten tunnettua, heitä ei kiinnosta suomalainen korkeakulttuuri, eivät suomenkieliset kaunokirjalliset perinteet (koska suomenkielinen kirjallisuus on kommunismin pilaamaa), ei toki Suomen vanhempi kulttuurikieli eli ruotsi (koska pakkoruotsi on, no, pakkoruotsi)..."Traditio" on hompanssille pelkkä tyhjä sana.

Det skulle vara intressant att veta vad hommaiterna egentligen menar med traditioner, men det är betecknande att begreppet varken diskuteras eller definieras. Som bekant ger de katten i finsk högkultur, i finska litterära traditioner (finsk skönlitteratur är hur som helst kommunistiskt infiltrerad) och i Finlands äldre kulturspråk svenskan (eftersom tvångssvenskan är, nåja, tvångssvenska...). "Tradition" är ett ord som lyder ihåligt i hommaitiskt språkbruk.

Tämä johtuu tietysti siitäkin, että hompanssit eivät ole keskenäänkään yksimielisiä siitä, mitä traditio tarkoittaa tai mikä sitä arvostettavaa suomalaisuutta on. Eräskin hommalainen puuskahti jossain maanpuolustustahtoa (tai siinä porukassa pikemminkin maanpuolustustahdottomuutta) käsitelleessä Homman väittelyssä, että Suomessa ei ole muuta hyvää kuin tangolaulajat. Tangokulttuuri ei ole Suomessa sen vanhempaa kuin rokkikulttuuri, mutta ilmeisesti se sitten on "traditiota".

Det här beror givetvis också på att hommaiterna själva inte är eniga om vad tradition betyder eller vad som inkluderas i och uppskattas som "finskhet". I en diskussion kring försvarsviljan (i det gänget handlade det snarare om försvarsoviljan) utbrast en hommait att tangoartisterna var det enda han kunde uppskatta i finsk kultur. Tango kom till Finland ungefär samtidigt med rockkulturen, men kanske är det ändå "tradition". 

3) Seksuaalikasvatus alkaa perheessä, jossa vanhempien välinen vuorovaikutus ja kunnioitus antaa lapsille mallin kestävän avioliiton rakentamiseen. Terve luontosuhde ja ymmärrys siitä mistä vauvat ja eläinvauvat tulevat auttaa lapsia sivuuttamaan koulun homotuksen ja gender-propagandan.

3) Sexualuppfostran börjar i familjen, där växelverkan och ömsesidig uppskattning föräldrarna emellan ger barnen en modell att bygga ett varaktigt äktenskap på. Ett sunt förhållande till naturen och en insikt i var bäbisar och djurbäbisar kommer ifrån hjälper barnen att förbigå bög- och genuspropagandan i skolan.

Huomaa, kuinka konservatiivisuus ja taantumuksellisuus on muuttanut sisältöään. Vielä minun nuoruudessani heteroseksuaalisen yhdynnän kuvaaminen kansalaistaidon oppikirjassa oli sitä kauheaa lasten turmelemista ja kommunismia.

Konservatism och reaktion är minsann inte vad de brukat vara. När jag var ung var det hemsk barnskändning och kommunism att detaljerat beskriva heterosexuella samlag i läroboken i medborgarfärdighet.

Itsehän en käynyt mitään homotuskoulua, vaan ensimmäinen tieto homoseksuaalisuuden olemassaolosta tavoitti minut lääkärikirjan kautta - saman lääkärikirjan, josta luin myös heteroseksuaalisuudesta ja lisääntymisestä. Kirja suhtautui asiaan täysin asenteettomasti, se sisälsi ainoastaan homoseksuaalisuuden määritelmän. Olin seitsenvuotias luonnontieteisiin hurahtanut pikku rillipää, ja kuittasin asian ajattelemalla, että "ai, tuollaisiakin sitten on".

Jag för min del besökte aldrig någon bögpropagandaskola - att det fanns någonting sådant som homosexualitet läste jag i en läkarbok, samma läkarbok som också informerade mig om heterosexualitet och fortplantning. Boken förhöll sig till homosexualitet helt sakligt och utan att vare sig fördöma eller idealisera, det enda den innehöll var homosexualitetens definition. Jag var en sju år gammal naturvetenskapsentusiast med glasögon och kunde bara konstatera: jasså, så det finns sådana också.

Mitä sitten tulee "vanhempien väliseen vuorovaikutukseen ja kunnioitukseen", perussuomalaisissa ja äärioikeistolaisissa piireissä avioliiton ulkopuolisissa suhteissa siitetty lehtolapsi on Jussi Halla-ahon ja Simon Elon seksiskandaalien myötä alkanut näyttää lähes pääsylipun veroiselta vaatimukselta. Puhu siinä sitten avioliiton pyhyydestä.

Vad sen gäller "växelverkan och ömsesidig uppskattning föräldrarna emellan", har det börjat se ut som om ett utomäktenskapligt barn nuförtiden vore en nödvändig inträdesbiljett i de sannfinska och högerextrema kretsarna, sedan både Jussi Halla-aho och Simon Elo blivit kända och ökända för sådana sexäventyr. Snacka om det heliga äktenskapliga sakramentet.


Ja ei, en todellakaan ole puolustelemassa vihreiden uuden puheenjohtajan Touko Aallon avioliiton ulkopuolisia touhuja. Ne antavat miehestä huonon kuvan, myös poliitikkona. Mutta on tekopyhyyttä paheksua Aaltoa samalla kun palvotaan suunnilleen jumalana Halla-ahon kaltaista haaremipaššaa. Aalto ei sentään (tietääkseni) ole mennyt panemaan alulle au-lasta.


Och nää, jag vill verkligen inte ta Touko Aalto, De Grönas nye ordförande, i försvar när han nu åkt fast för vänsterprassel. Killen gör ett dåligt intryck, även som politiker. Men det är skenheligt att ogilla Aalto om man avgudar en haremspascha som Halla-aho. Aalto har åtminstone inte (vad jag vet) gått och avlat ett utomäktenskapligt barn.

Aalto on myös aika nuori ja sellaisena ilmeisesti vielä vakiintumiskyvytön mies, joka taisi mennä naimisiin vahingossa, joten hänelle tuon kohelluksen voi tavallaan vielä antaa anteeksi, vaikka se kieliikin poliittiselle johtajalle sopimattomasta päättämättömyydestä laajemmassakin mielessä. Halla-aho taas on naistenlehtien auliilla avulla rakentanut itsestään kuvaa henkistyneenä miehenä, jonka elämän täyttävät älylliset keskustelut rakkaan vaimon kanssa. Tämän kanssa ei oikein sovi yhteen se, että hän on vuosikausia pitänyt kokoomusnuorta jalkavaimonaan.

Touko Aalto är en relativt ung man och sålunda relativt ostadig av sig, och han förefaller ha gift sig för hastigt. Därför kan man egentligen förlåta honom hans kärleksäventyr, låt vara att de vittnar om en obeslutsam personlighet som kanske inte duger till politiker. Halla-aho har däremot, vänligen stödd av tanttidningarna, byggt upp en image som en intellektuell man vars liv präglas av lärda diskussioner med hans älskade fru. Det här är inte riktigt förenligt med att sedan flere år tillbaka ha en tjej från samlingspartiets ungdomsavdelning som konkubin. 


Tietystikään tämä Halla-ahon moraalittomuus ei millään tavalla vaikuta hänen kannattajiensa vakaumuksiin. He ovat jo kauan sitten siirtyneet niin moraalin kuin kommunikaationkin tuolle puolen: heille äärioikeistolaisen tekemät moraalittomuudet nyt vain ovat parempia.

Naturligtvis kommer Halla-ahos omoraliska beteende inte att på något sätt påverka anhängarnas övertygelser. De befinner sig sedan länge bortom all moral och kommunikation: för dem är det som deras ledare gör definitionen för det moraliska.

4) Osallistuminen koulun toimintaan ja hyvän yhteistyösuhteen luominen opettajan kanssa. Koulun tulee tukea perheiden kasvatustehtävää eikä toisinpäin ja kunnioittaa niiden arvoja, joten herätysliikkeeseen tai traditionaaliseen kirkkokuntaan kuulumalla saa jonkinlaisen immuniteetin myös kohtaan 3) 

4) Att delta i skolans verksamhet och att skapa ett gott samarbetsförhållande med läraren. Skolan bör stöda familjen i uppfostran, inte omvänt, och respektera familjens värderingar, vilket innebär att man också får någon sorts immunitet mot 3) om man är medlem i en väckelserörelse eller ett traditionellt kyrkosamfund.


Olen aistivinani tiettyä epärehellisyyttä siinä, että uskonnolliseen yhteisöön liitytään vain jotta saataisiin erioikeus syrjiä homoja, ei minkään vilpittömän Jumala-uskon takia. Kun äärioikeisto julistaa islamin olevan sovittamattomassa ristiriidassa homouden kanssa, eikö heikäläisten kannattaisi alkaa muslimeiksi? Ai niin, muslimien homofobia on sitä huonoa ja pahaa homofobiaa. Äärioikeiston homofobia nyt on vaan parempaa.

Det låter inte helt ärligt att ansluta sig till ett religiöst samfund bara i hoppet om privilegiet att diskriminera mot homosexuella i st f någon uppriktig Gudstro. När extremhögern hela tiden förkunnar att islam står i oförsonlig konflikt med homosexualitet, borde inte högerextremister bli muslimer? Åjavisst, islamsk homofobi är dålig och ond homofobi. Högerextrem homofobi är bättre homofobi. 

Tämä herätysliikkeiden ja "traditionaalisten kirkkokuntien" ihannointi tuntuu hieman hämmentävältä, kun muistetaan, että hommalainen rasismi ja fasismi ovat huomattavasti lähempänä Amerikasta ohjattuja vapaakirkkoja sekä viidesläisyyttä, joka on amerikkalaislähtöinen ja epätraditionaalinen sekin, kuin kansankirkkomme valtavirtaa tai sen isointa herätysliikettä, körttiläisyyttä. Tai kenties "traditionaalinen" kirkkokunta tarkoittaa Hommalla juuri jotain toisen maailmansodan jälkeen Suomeen angloamerikkalaisesta maailmasta rantautunutta vapaakirkkoa. Hommalaisethan eivät taaskaan tiedä suomalaisista traditioista mitään.

Att så här idealisera väckelserörelser och "traditionella kyrkosamfund" känns något förvånande, när man kommer ihåg att hommaitisk rasism och fascism står mycket närmare amerikanskstyrda frikyrkor och den s k femte väckelsen, även den amerikanskt inspirerad och föga traditionell, än den lutherska kyrkans huvudfåra eller dess största väckelserörelse, pietismen. Eller kanske det är precis någon angloamerikansk frikyrka som först efter andra världskriget etablerat sig i Finland hommaiterna avser med "traditionellt kyrkosamfund". Hommaiterna visar härigenom en gång till hur lite de vet om några "finska traditioner".

5) Haittamaahanmuuton vastustaminen ja oman heimoidentiteetin säilyttäminen diasporamentaliteetilla ja suomalaisen kulttuurin aktiivisella harjoittamisella ks. kohdat 2) ja 7)

5) Bekämpning av skadlig invandring och bevarandet av egen stamidentitet genom diasporamentalitet och genom att aktivt praktisera finsk kultur, se 2) och 7)

Taas kerran "suomalainen kulttuuri" käsitteenä jätetään avaamatta ja määrittelemättä. Muuten hompanssi joutuisikin myöntämään, että suuri osa hänen milloin marxilaisuutena, milloin siveettömyytenä paheksumistaan asioista on juurtunut aika syvälle suomalaiseen kulttuuriin - puhumattakaan nyt siitä, että siitä on aina väännetty ja väännetään edelleenkin kättä, mikä on "suomalaisuutta" ja mikä ei. Itse asiassa hommalaisten tosiasiallinen tavoite on juuri sen keskustelun lopettaminen ja asiantuntevampien keskustelijoiden ajaminen pois julkisuudesta, jotta he itse saisivat määritellä suomalaisuuden.

En gång till talas det om "finsk kultur" utan att gå närmare in på vad begreppet egentligen betyder. Annars skulle ju hommaiten vara tvungen att medge, att en stor del av vad han anser vara marxism eller osedlighet utgör en djupt inrotad del av finsk kultur, för att nu inte nämna det faktumet att finskheten som begrepp och dess innebörd alltid har varit ett kärt debattämne i det här landet. I själva verket har hommaiternas verkliga målsättning varit att tysta ned precis den debatten och få ensamrätt på att definiera finskheten.

"Heimoidentiteetistä" puhuminen herättää tietysti hauskoja mielikuvia pelkkiin peniskoteloihin pukeutuneista sotureista, jotka tanssivat lehmänkallototeemipaalun ympäri kraalissaan. Bongorumpu vielä jyskyttämään niin a vot.

Att tala om "stamidentitet" väcker givetvis roliga föreställningar om krigare iklädda inget annat än penisfodral, som i sin kraal dansar kring en totempål som det sitter en koskalle på. Med en bongotrumma blir tablån perfekt.

6) Korkki kiinni, bongi roskikseen.

6) Sluta supa och röka braj.

Ottaen huomioon, että hommalaiset ovat vuosikaudet tehneet pilkkaa omasta viinanjuonnin ja huumeidenkäytön vastaisesta julistuksestani, tämä vaatimus kuulostaa melko tekopyhältä. Mutta kaipa heitä suututti minun kirjoituksissani se, että esitin päihteettömyyden osana vapautta, sitä kamalaa Frankfurtin koulukunnan juttua. He kaipailevat takaisin sellaiseen maailmaan, jossa raittiusvaatimukset olivat ase vanhoillisen äijästön sosiaalisessa kontrolliarsenaalissa (eikä kyseinen äijästö tietenkään itse noudattanut omia raittiusvaatimuksiaan: ich weiss, sie tranken heimlich Wein und predigten öffentlich Wasser, kuten Heinrich Heine sanoi).

Med tanke på att hommaiterna redan i ett årtionde gjort sig lustiga över min kampanj mot sprit och knark låter det här kravet rätt skenheligt. Men jag antar att det de ondgjorde sig över var att jag framställde knarkfriheten som frihet, och frihet är ju någonting hemskt som frankfurtska skolan hittat på. De vill ha tillbaka den värld där nykterhetskraven var ett av vapnen i konservativa gubbars arsenal av sociala kontrollmedel (och gubbarna själva gav ju fan i sina egna nykterhetskrav: ich weiss, sie tranken heimlich Wein und predigten öffentlich Wasser, som Heinrich Heine sa).

On helvetin rasittavaa, että menneen maailman juoksuhautoihin jämähtäneet tekotaiteilijatyypit puolustavat sitä viinaansa ja huumettaan jonain vapauden (esimerkiksi seksuaalisen tai taiteellisen vapauden) välttämättömänä edellytyksenä, mutta vielä rasittavampaa, että nämä natsit kaipaavat niitä juoksuhautoja takaisin. Ja vielä enemmän potuttaa, että kaikki, jotka saarnaavat raittiuden puolesta puhtaasti kansanterveysperustein, saavat sontaa niskaansa näiltä kalkkiksilta. Siis molemmilta ryhmiltä.

Det är jävla jobbigt att pseudokonstnärer som sitter fast i gångna tiders skyttegravar försvarar sitt brännvin och knark som en förutsättning för (sexuell eller konstnärlig) frihet, men det är ännu jobbigare med nazister som vill ha skyttegravarna tillbaka. Och ännu taskigare är det att alla som förkunnar nykterhet av rena folkhälsoskäl utsätts för pajkastning av både de ena och de andra fossilerna. 

7) Kirkkoon joka sunnuntai ja miksei muulloinkin. PK-seudun ulkopuolella luterilaisetkin kirkot ovat hyviä, eikä niihin ole pakko maksaa veroa osallistuakseen toimintaan. Hyvää Kristuksen kirkastumisen sunnuntaita kaikille!  :)

7) Gå i kyrka varje söndag, varför inte även under veckan. Utanför huvudstadsnejden är även lutherska kyrkor okej, och det är inte nödvändigt att betala kyrkskatt för att delta i verksamheten. Välsignad Kristi förklarings söndag till alla! :)

Tämä on kieltämättä yllättävän positiivinen asenne kirkkoon, kun muistamme, miten hirveänä monikulttuuristajainstituutiona evankelisluterilaista kirkkoa rasistipiireissä yleensä pidetään. Mutta "toimintaan osallistuminen" tarkoittanee sellaista organisoitunutta rasistista ja fasistista solutusta, jolla äärioikeisto on onnistunut mädättämään useita muitakin yhteiskunnan osa-alueita ja instituutioita.

Det här är en överraskande positiv inställning till kyrkan, med tanke på hur mycket vår evangelisk-lutherska kyrka med sitt budskap om multikulturell tolerans i allmänhet ogillas i rasistkretsarna. Men att "delta i verksamheten" bör väl tolkas som rasistisk och fascistisk infiltration av den sort som extremhögern tidigare idkat mot en del andra institutioner och samhällsområden och lyckats korrumpera dem.

8) Demlatuomareiden toiminnan vastustaminen painostamalla kansanedustajia kansan oikeustajua vastaavaan lainsäädäntöön, oikeuspöytäkirjojen kopioiden tilaaminen ja vääryyksien julkistaminen.

8) Bekämpning av vänsteranstuckna domares verksamhet genom att idka påtryckning mot riksdagsledamöter för att få lagstiftningen att bättre motsvara folkets rättskänsla, genom att beställa kopior av rättegångsprotokoll och avslöja orättvisor.

Tämä taas kuulostaa siltä, että tavoite on oikeuslaitoksen itsenäisyyden murtaminen. Fasistit (ja kommunistit) ovat tässä suhteessa aina kaltaisiaan. Natsi-Saksassa julistettiin, että tuomioiden tulisi vastata "tervettä kansanvaistoa", ja Neuvostoliitossa taas suurten näytösoikeudenkäyntien yhteydessä "spontaanit" "kansan" mielenosoitukset vaativat kaduilla kovaäänisesti kuolemantuomioita. Se, mitä Hommalla ehdotetaan, olisi juuri tämäntyyppistä totalitaarisista valtioista tuttua painostusta.

Det här tyder på att målet är att slå hål i rättsväsendets autonomi. Fascister (och kommunister) är i den här bemärkelsen sig alltid lika. I Nazityskland förkunnades det att domarna borde motsvara "sund folklig instinkt", och i Sovjetunionen krävde "folkets" "spontana" demonstrationer på gatan dödsstraff under de stora skenrättegångarna. Det man föreslår på Hommaforumet är precis den sorts påtryckning vi känner igen från totalitära stater. 

9) Pyrkimys taloudelliseen itsenäisyyteen ja omavaraisuuteen.

9) Att sträva till ekonomisk självständighet och självförsörjning.

Ihan mielenkiintoinen idea, mutta käytännön sisältöähän tälle iskulauseelle ei taaskaan tarjota - mikä johtunee siitä, että tämä on todellisuudessa nykyihmiselle mahdoton hyväksyä: kaikki ne elämän mukavuudet, joihin olemme tottuneet, ovat täysin riippuvaisia globaalitalouden tuotannosta. Toki, jos hompanssit oikeasti ostavat jostain itselleen valtavasti metsää ja viljelymaata ja alkavat elää siellä väinämöiskolhoosina, niin mikäs siinä. Mutta eiköhän tämäkin autarkiauho jää tyhjäksi sanahelinäksi, aivan kuten plörinät "suomalaisen kulttuurin" tukemisesta, josta hompanssit tietävät presiis yhtä vähän kuin omavaraisuudesta.

Det här är en helt intressant idé, men igen blir det ingen information om vad slagordet i praktiken innebär - vilket antagligen beror på att tanken i verkligheten är omöjlig att acceptera för den samtida människan. Alla de livets bekvämligheter vi är vana vid är beroende av global ekonomi och produktion. Men visst är det fritt fram för hommaiterna att köpa en massa skog och odlingsmark någonstans och starta egen kolchoz i Väinämöinens namn. Jag antar dock att dessa drömmar om autarki aldrig kommer att gå i uppfyllelse, för hommaiterna vet precis lika lite om självförsörjning som om finsk kultur.

10) TV:n heittäminen SER-jätteeseen, valtamedian lehtitilausten lopettaminen, mediakriittisyys ja lähteiden tarkastaminen, vaihtoehtomedian tukeminen.

10) Släng teven i elavfall, sluta prenumerera på mainstreamtidningar. Var mediekritiska och källkritiska, stöd alternativa medier.

Media- ja lähdekriittisyys ovat sinänsä hyviä ideoita, mutta kuten tiedämme, niitä ei Homma-piireissä kohdisteta vaihtoehtomediaan. Tämänkin julistuksen kirjoittaja taitaa olla sitä mieltä, että parasta mediakritiikkiä on olla kritisoimatta MV-lehteä ja sen juttuja syövän parantamisesta sitruunamehulla ja leivinjauheella, vai ruokasoodaako se oli.

Det är helt förnuftigt att vara medie- och källkritisk, men som vi vet läses inte alternativa medier med lika kritiska ögon i Hommakretsarna. Även personen bakom det här manifestet förefaller anse att den bästa mediekritiken går ut på att inte kritisera MV-Lehti och dess artiklar om att bota cancer med citronsaft och bakpulver, eller var det matsoda.


11) Sitoutuminen ja naimisissa pysyminen. Rakkaus on verbi joka kuvaa jatkuvaa rakkaudellista toimintaa puolisoa kohtaan, tunne on seuraus tästä.

11) Engagera er i ert äktenskap och förbli gifta. Kärlek är ett verb som beskriver kontinuerlig kärleksfull aktivitet gentemot gemålen, känslan är bara en följd av detta.

Siis eteenpäin Jussi Halla-ahon ja Simon Elon viitoittamalla tiellä! Eiku...

Alltså: framåt på den av Jussi Halla-aho och Simon Elo utstakade vägen! Nää, jag menar...

Vakavasti puhuen, tämä on vain yksi tyypillinen äärioikeiston propagandatrooppi. Vastapuolen leimaaminen seksuaalisesti hillittömäksi, puolisonpettäjäksi ym. on niin nähtyä äärioikeistopiireissä ja läpinäkyvää projektiota, kun tiedämme, että äärioikeisto on jo oman luonteensa vuoksi täynnä persoonallisuushäiriöisiä, tasapainottomia tai arvaamattomia tyyppejä, jotka eivät kykene ylläpitämään vakaata ja uskollista suhdetta.

Allvarligare talat är det här bara en typisk högerextrem propagandatrop till. Att brännmärka motståndaren som sexuellt utsvävande, otrogen i äktenskapet osv är inte bara ett urgammalt trick, utan också ett uppenbart exempel på psykologisk projektion: av naturliga skäl befolkas själva extremhögern av personlighetsstörda, obalanserade och otillräkneliga figurer som inte klarar av att upprätthålla ett stadigt, trofast förhållande.

Mutta huomatkaapa, mikä yksi on joukosta poissa. Aseellinen maanpuolustus ja sen tukeminen. Koska aseellinen maanpuolustus kohdistuisi ikävästi Venäjään, tuohon äärioikeiston henkiseen isänmaahan.

Men märk väl vad som inte finns med: väpnat försvar av fosterlandet och stödet till det. Väpnat försvar av Finland skulle nämligen på ett obekvämt sätt rikta sig mot Ryssland, extremhögerns andliga fädernesland.