Rasistiälyköistä ja maolaisista - Om rasistiska "intellektuella" och om maoister

Tuolla kaverien keskuudessa vähän porukalla pohdittiin sitä, miten ihmisestä tulee sellainen älykkömäisemmän sortin rasisti. Eräs kaverini kiinnitti huomiota siihen, mitä olin aikaisemmassa kirjoituksessani sanonut harhaisten älykköjen alaryhmästä - tämä liittyi siihen Anis Harranin analyysiin, jossa maahanmuuttokriitikot jaettiin kolmeen ryhmään: harhaisiin älykköihin, aggressiiviseen roskaväkeen ja epävarmaan keskiluokkaan. Kaverini on joutunut lähietäisyydeltä seuraamaan perheenjäsenensä liukumista rasistiseen raakalaisuuteen, joten hän tietää mistä puhuu.

Kaverini mielestä tyypillinen harhainen älykkö on perheensä lemmikki ja ihmelapsena tai nerona palvoma. Kun hän sitten joutuu pois siitä ympäristöstä, jossa häntä on hyysätty ja ihailtu, hän kokee hirveänä epäoikeudenmukaisuutena sen, ettei enää saa olla ihailun keskipiste, vaan joutuu lunastamaan sen ihailun oikeilla ansioilla. Tällainen tilanne kolhii egoa, jolloin asianomainen joutuu turvautumaan erilaisiin puolustusmekanismeihin. Yksi suosittu puolustusmekanismi on arvon kieltäminen eli niiden egoa kolhivien tyyppien leimaaminen kommunisteiksi, jotka eivät mistään mitään tiedä.

Tämä sopii aika hyvin yhteen sen kanssa, mitä eräs toinen kaverini sanoi maahanmuuttokriitikoista: he ovat usein sukunsa ensimmäistä akateemisesti koulutettua sukupolvea. Vähän ilkeästi tekisi mieli sanoa, että tässä näkyy omalla tavallaan sama ilmiö kuin ns. ikuisessa syyskuussa. Moni maahanmuuttokriitikko on kasvanut sellaisessa kodissa, jossa vallitsevaa ilmapiiriä on leimannut katkera äärioikeistolainen reaktio taistolaisuuteen (olihan sellainen ilmapiiri meilläkin, mutta koska akateemisia oltiin jo parissa sukupolvessa, asia oli mahdollista suhteuttaa ja siihen ottaa etäisyyttä). 

Jos koti sitten vielä on ollut epäakateeminen, tämä yllä kuvaamani defenssi on hyvinkin voitu pohjustaa jo lapsuudessa valmiiksi: maahanmuuttokriitikon alku on saanut kuulla, että yliopistot ovat täynnä kommunisteja, mutta hänen tehtävänsä koululahjakkaana oikeamielisenä oikeistolaisena on mennä sinne olemaan kaikkia muita parempi ja älykkäämpi ja näyttämään niille punikeille. Tämä selittää oikein hyvin senkin, miksi maahanmuuttokriitikot eivät kykene erottamaan esimerkiksi vetelää vihreää liberalismia kommunismista ja stalinismista.

Tietysti harhaiseksi älyköksi pääsee olematta erityisen älykäskään. Kaikki netissä vuosituhannen vaihduttua norkoilleet tuntevat erään silloisen nuoren herran, nykyisen hapantuneen keski-ikäisen, josta palvova äiti toivoi lääkäriä uskoen pojasta sellaisen myös tulevan, koska hän kävi koulua, jossa opetettiin latinaa. Akateemista koulutusta sälli ei koskaan hankkinut, mutta uskoi suorastaan hellyttävästi olevansa kaikkia muita viisaampi. 

Tietenkään hän ei kyennyt elämään tässä fantasiassa muuten kuin leimaamalla koko yliopistolaitoksen kommunistien ansariksi, jossa hänen suurenmoinen lahjakkuutensa ei saa kukoistaa. Nyt yli kymmenen vuotta Usenet-loistoaikojensa jälkeen hän on yksi äärioikeiston ehdottomasti hillittömimpiä bloggaajia, joka mm. avoimesti kehottaa surmaamaan poliiseja.

Harhainen älykkö kaipaa palvojia ja joutuu hyväksymään sellaisiksi tuota aggressiivista roskaväkeä. Kaverini arveli, että maahanmuuttokriitikoiden älykköosasto on hyvinkin tietoinen roskaväen luonteesta roskaväkenä ja joutuu häpeämään näitä liittolaisiaan, kun roskaväki velloo öyhöttämään sellaisille foorumeille, joilla keskustelemiseen sillä ei ole älyllisiä eväitä. Toisaalta olen kyllä itse havainnut, että Hommalla "sananvapauden" nimissä mennään hyvin pitkälle juuri öykkärien ja selvästi psykoottisten hahmojen puolustamisessa. 

Joku mielenterveydeltään häiriintynyt ääriuskonnollinen henkilö, joka suunnilleen näkee konkreettisia pikkupiruja nurkissa ja uskoo olevansa uudestisyntynyt Jeesus, saattaa hommalaisten keskuudessa saada osakseen suurta ymmärtämystä, jos hänen selvästi psykoottiset harhansa ovat selitettävissä "maahanmuuttajauhan" synnyttämän "aidon ja perustellun huolen" seurauksiksi. Hommalla leimataan kyllä mielisairaiksi maltillisimmatkin ei-hommalaiset (mikä tietysti liittyy siihen, että hommalainen ei koskaan vaivaudu oikeasti ottamaan selvää siitä, mitä vastapuoli oikeasti on mieltä, vaan muodostaa mielipiteensä Hommalla markkinoitujen olkiukkojen mukaan), mutta sitä vastoin mielisairauden oireita ei tunnisteta oman ideologisen viiteryhmän keskuudessa. 

En itse ole ollut kovin läheisesti tekemisissä järjestäytyneiden vasemmistoporukoiden kanssa, mutta vaikka niissä esiintyykin melko paljon hörhömmänpuoleisia mielipiteitä, havaintoni on, että niissä ei hevillä hyväksytä mielisairaita eikä luonnevikaisia ihmisiä, joiden häiriö ilmenee vasemmistolaisena kiihkoiluna. Vasemmistolaiseen poliittiseen kulttuuriin ihan hörhöanarkistiryhmiä myöten kuuluu aika vahvasti sellainen ajattelutapa, että oman aatteen on oltava laajasti houkutteleva ja sen kuuluu puhutella kansaa. 

Jos jokin anarkisteiksi identifioituva porukka tekee ilkivaltaa, se johtaa aina kiukkuiseen arvosteluun anarkistien omilla keskustelufoorumeilla, kun suurin osa porukasta toteaa, että moinen ainoastaan hankkii aatteelle huonoa mainetta ja vieroittaa suurta enemmistöä siitä. Homman fantasiat vasemmistolaisesta väkivallasta ovat pelkkää fantasiaa, koska valtavirtavasemmiston piirissä on aika vahva itsesensuuri kaikenlaisen verenhimoisen kiihkoilun suhteen, jo ihan taktiikkasyistä.

Maahanmuuttokriitikoilla, hompansseilla, äärioikeistolla tai fasisteilla - millä nimellä kyseistä vastenmielistä porukkaa sitten kutsutaankin - tällaisia ongelmia ei ole. Siellä nimittäin väärämielisten murhaaminen ja vainoaminen on poliittinen itseisarvo (terroriteot ovat itsessään fasismin oppi, aate ja tavoite, kuten Mussolinikin sanoi). Kansaksi hyväksytään ainoastaan oma viiteryhmä, ja siihen kuulumattomien tulee alistua äärioikeiston kyseenalaistamattomaan valtaan panemalla päänsä valmiiksi hirttosilmukkaan. Mutta äärioikeiston omissa porukoissa saa sitten olla aika sikana.

Tästähän itse asiassa kiihkoilevan vallankumousideologi Kai Murroksen tapaus oli erinomainen esimerkki. Murros - ilmeisesti luonteeltaan verenhimoinen ihminen, jolle on aika yhdentekevää minkä ääriaatteen lipun alla saa fantasioissaan piehtaroida - kirjoitti aikoinaan joskus lähemmäs parikymmentä vuotta sitten murhanhimoa tihkuvan äärivasemmistolaisen vallankumouspamfletin. 

Organisoituneet nuoret vasemmistolaiset eivät kuitenkaan innostuneet Murroksen kiihkoilusta, joten hän joutui siirtymään äärioikealle - siellä hänen sanomansa sai paljon paremman vastaanoton. Sittemmin Murros tunnetusti on vaatinut "kamputsealaista ratkaisua" (tarkoittanee koko koulutetun kansanosan murhaamista, mutta tietenkään hänenlaisensa eivät koskaan avaa eivätkä selitä retorisia sanontojaan). Tietyn johdonmukaisuuden hänkin siis on julistuksessaan säilyttänyt. Kommunistinen Kamputsea joukkomurhineen oli nimittäin maolaisvaikutteinen, ja juuri maolaisuus tuntuu inspiroineen Murrosta jo silloin kun hän piti itseään vasemmistolaisena.

Maolaisen kommunismin käytännön saavutukset eivät juurikaan hemaise. Jos unohdetaan Kiina ja Kamputsea, esimerkkejä voi hakea Perusta, jota raateli vuosikymmeniä surullisen kuuluisa Loistava Polku -sissiryhmä. Myös Intian maaseudulla laajalti aktiiviset ns. naksaliitit ovat lähinnä maolaisia, ja Nepalissakin on omat maolaississinsä. Tiettävästi takana on jonkinlainen maolaisterrorististen puolueiden ja sissiryhmien internationaalikin, joka kuitenkin on (onneksi) kärsinyt hajanaisuudesta ja keskinäisistä riidoista eikä tunnu enää olevan kovin aktiivinen.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jos Suomessa olisi oikea ammattitaitoinen turvallisuuspalvelu vedätettävän pelle-Supon sijasta, se olisi Murroksen vallankumouspamfletin ilmestymisen aikoihin saanut selvittää, oliko sällillä yhteyksiä tuohon maolaisten kommunistiterroristien maailmanliittoon (Kansainväliseen Vallankumousliikkeeseen). Kyseinen pulju on ehkä nykyään tuuliajolla, mutta silloin 90-luvulla se oli sen verran hyvässä hapessa, että Murroksen kaltainen ajettavaa asiaa itselleen etsivä synnynnäinen vallankumouskiihkoilija saattoi pitää kansainvälistä maolaiskommunismia nousevana tulevaisuuden aatteena, varsinkin kun maolaiset sissiryhmät vielä nykyäänkin ovat paikoitellen merkittäviä kehitysmaissa.

Kuinka vaarallinen aate maolaisuus sitten on yhteiskuntarauhalle? Silloin kun Murros julkaisi aatepökäleensä, olisin ollut taipuvainen vastaamaan, että hyvin organisoituneessa länsimaisessa yhteiskunnassa maolaiset tuskin kykenevät muuhun kuin levittelemään tulipunaisia sirppi- ja vasarapainotuotteita, mikä lienee etupäässä jätehuolto-ongelma, ja vaatimaan viiden euron korotusta lapsilisään esittäen sen vallankumouksellisena taistelutavoitteena. Nykyisin en enää ole aivan samaa mieltä. Netissä on Putin-trollien ohella paljon Kiina-trolleja - itse asiassahan näitä kahta trollityyppiä ei voi erottaa toisistaan, eikä äärioikeistolaista trollia maolaistrollista. 

Ennen kuin MV-lehden tapaus nosti valeuutissivustot keskustelun keskiöön, netissä toimi pitkään kolmasmaailmalais-venäläismyönteisessä hengessä toimitettu propagandasivusto VUNET (VU tarkoittaa vaihtoehtoisia uutisia), joka ei ollut rasistinen, mutta kylläkin yleisesti lännenvastainen. Sivusto julkaisi myös kiinalaista propagandamateriaalia. Janus Putkosen Verkkomedia pitkälti syrjäytti VUNETin, mutta en tiedä, oliko Putkosella yhteyttä VUNETiin. Sitä vastoin pidän kyllä mahdollisena, että VUNETin takana oli suomalaisia ideologisia maolaisia.

Sekä Kiinan että Venäjän trollien tiedetään soluttautuneen Yhdysvaltain someen ja esimerkiksi slummimellakoiden yhteydessä tietoisesti vahvistavan kommentoinnin rasistista sävyä, koska sillä tavalla saadaan länsimaista demokratiaa horjutettua. Liberaali länsi on sekä Venäjälle että Kiinalle vaarallinen, koska se inspiroi toisinajattelijoita. Siksi on tärkeä saada länsi näyttämään ristiriitojen repimältä, huonolta vaihtoehdolta Kiinan ja Venäjän omalle sisäpoliittiselle kasarmikurille.

Kompisarna och jag dryftade frågan, hur man blir rasist av den mera intellektuella sorten. En av dem uppmärksammade vad jag i en tidigare drapa (tyvärr bara på finska) hade skrivit om förvillade intellektuella - det här hängde ihop med Anis Harrans analys som indelade de s k invandringskritikerna i tre undergrupper, dvs. förvillade intellektuella, aggressiv pöbel och osäker medelklass. Kompisen hade på nära håll följt med hur en familjemedlem så småningom gled över till rasistiskt barbari och känner den här problematiken av personlig erfarenhet.

Min kompis tycker att en typisk förvillad intellektuell är sin familjs favorit som i sina unga år formligen dyrkats som ett underbarn och geni. När han sen finner sig utanför den omgivning där han skämts bort och beundrats, uppfattar han det som horribel orättvisa att han plötsligt förutsätts förtjäna samma dyrkan med genuina prestationer. En sådan situation skadar självkänslan, vilket innebär att personen måste tillgripa försvarsmekanismer. En vanlig sådan är den s k värdeförnekelsen, vilket i praktiken sker genom att utmåla de mer framgångsrika som kommunister som ingenting vet.

Det här passar ganska bra ihop med vad en annan bekant till mig sade om invandringskritiker: de är ofta den första akademiskt bildade generationen i sin släkt. Man blir påmind om den såkallade "september som aldrig tog slut", om jag får vara lite elak. Många invandringskritiker har dessutom växt upp i ett hem där atmosfären präglats av en bitter högerextrem reaktion på ungstalinismen på sjuttitalet. Inte för att vi inte hade haft samma atmosfär hemma hos oss också, men vi hade varit akademiskt utbildade sedan ett par generation tillbaka och kunde relativera saken och distansera oss från de mest ensidiga tolkningarna. 

Om hemmet dessutom varit oakademiskt, kan den ovan beskrivna defensmekanismen mycket väl ha grundlagts redan i barndomen: den framtida invandringskritikern har itutats att universitetsvärlden vimlar av kommunister och att hans heliga uppgift som skolbegåvad rättänkande högermänniska är att ge sig dit för att visa rödingarna vem som är bäst och har rätt. Det här förklarar också varför invandringskritikerna inte begriper skillnaden mellan slö grön liberalism och stalinistisk kommunism.

Man behöver givetvis inte vara särskilt begåvad för att passa in i den här stereotypen. Alla som brukade slösurfa på nätet ett par år efter millennieskiftet känner igen en dåvarande ung kille och nuvarande sur medelålders man, vars mamma önskade att sonen blev läkare och trodde att så också skulle ske eftersom killen gick i en skola där alla lärde sig latin. Akademisk utbildning skaffade sig den här grabben aldrig, men han trodde på ett nästan förtjusande sätt sig vara klokare än någon annan. 

Naturligtvis kunde han inte leva i denna fantasi på något annat sätt än genom att utmåla hela universitetsinstitutionen som ett orangeri för kommunister där hans egen överlägsna begåvning inte kunde komma till sin rätt. I dag, över tie år efter sina glansdagar på Usenet, är han en av de mest otämjda bloggskribenterna i extremhögerns led, som bl a öppet uppviglar till att mörda poliser.

En förvillad intellektuell vill bli beundrad och är tvungen att acceptera representanter för den ovannämnda aggressiva pöbeln. Min kompis ansåg att den förvillade intellektuelle vet mycket väl att pöbel och pöbel och t o m skäms för att vara i maskopi med pöbeln när den gör bort sig på något webbforum där det förs alltför sofistikerade diskussioner. Å andra sidan har jag nog lagt märke till att Hommaforumet i "uttrycksfrihetens" namn i förvånande utsträckning tar i försvar både rena brottslingar och uppenbara psykotiker.

Någon extremt religiös och psykiskt allvarligt störd människa som t ex ser konkreta små djävlar omkring sig och tror sig vara den pånyttfödde Jesus kan faktiskt bland hommaiterna möta stor förståelse, om hennes psykotiska hallucinationer kan förklaras bero på "genuin och motiverad oro" över invandrarfaran. På Hommaforumet utmålas visserligen de mest moderata icke-hommaiter som sinnessjuka - vilket givetvis hänger ihop med att hommaiter vanligen ger katten i vad motpolen verkligen hyser för åsikter, utan bygger sin uppfattning på de strådockor som kolporteras på forumet. Däremot känner hommaiterna inte igen de mest uppenbara psykotiska symptomer när de gör sig gällande inom deras egen ideologiska referensgrupp.

Jag kan inte säga att jag har något insiderperspektiv på organiserade vänstergrupper, men mitt intryck är att de trots de ibland rätt stolliga åsikter som förekommer inom dem inte välkomnar som aktörer vare sig psykotiker eller personlighetsstörda vars störning kommer till uttryck som vänsterextremism. T o m extremt anarkistiska grupperingar på vänsterkanten brukar nämligen utgå från att deras ideologi bör vara attraktiv för vida kretsar och tilltala folket.

Om något gäng som kallar sig anarkister gör sig skyldigt till sabb brukar det leda till hätsk kritik på anarkisters egna diskussionsfora, där de flesta vanligen konstaterar att dylikt agerande endast gör ideologin illa beryktad och mindre attraktiv för den stora majoriteten. De fantasier om vänstervåld som Homma vältrar sig i är rena fantasier, eftersom vänstern huvudfåra redan av taktiska skäl förhåller sig mycket avvisande till blodtörstig fanatism.

Invandringskritiker, hompanser (jfr Hommaforum och schimpans), högerextremister eller fascister - hur man än kallar detta vämjeliga pack - har däremot inga dylika problem. För dem är det ett politiskt mål i sig att förfölja och mörda oliktänkande. Som Mussolini sade har fascismen ingen doktrin förutom dådet. Som "folk" accepteras endast den egna referensgruppen, och de som inte tillhör den bör utan något ifrågasättande underkasta sig extremhögerns absoluta makt och på förhand lägga huvudet i snaran. Men har man en gång blivit godkänd som pålitlig medlem av extremhögern så får man uppföra sig precis som man vill.

Fallet med den fanatiske revolutionsideologen Kai Murros är faktiskt ett fint exempel på detta. Murros, tydligen en blodtörstig personlighet för vilken det egentligen är rätt likgiltigt vad det är för en ideologisk fana han bär på sig som fikonlöv för sadistiska fantasier - blev beryktad för nästan tjugu år sen genom att författa en mordlysten vänsterextremistisk revolutionspamflett.

Organiserade unga vänstermänniskor blev dock inte tagna i Murros' fanatism, så han såg sig tvungen att övergå till extremhögern, där hans budskap fick mycket bättre medhåll. Sedan dess har Murros som bekant krävt en "kampucheansk lösning" (ett massmord på alla med högre utbildning betyder det väl, men naturligtvis medger han detta inte offentligt). Någon sorts följdriktighet förefaller alltså även han iaktta i sin förkunnelse. Det kommunistiska Kampuchea var nämligen maoistiskt inspirerat, och det förefaller att Murros, när han ännu ansåg sig vara en vänstermänniska, mest entusiasmerade sig över maoismen.

Den maoistiska kommunismens prestationer borde dock väcka föga entusiasm. Om man struntar i Kina och Kampuchea så finns det praktiska exempel i Peru, som i årtionden sargades av den ökända gerillaarmén Lysande stigen. De såkallade naxaliter som i stora delar av Indien är aktiva på landsbygden är likaså snarast maoistiska partisaner, och det finns en maoistisk gerilla även i Nepal. Veterligen finns det t o m en internationell takorganisation för maoistiska terrorgrupper, partier och gerillor, som dock på sistone lyckligtvis förefaller ha lidit av söndring och interna konflikter och sålunda inte är särskilt aktiv.

I övrigt anser jag förresten att vår säkerhetstjänst - om vi alltså hade en riktig yrkeskunnig säkerhetstjänst i stället för de lättlurade clownerna i Skypo - redan vid den tid då Murros gav ut sin revolutionspamflett borde ha tagit reda på om killen hade kontakter med det där världsförbundet för maoistiska terrorister (den "Internationella Revolutionsrörelsen"). Organisationen må vara på drift för närvarande, men på nittiotalet var den såpass aktiv att en naturlig och instinktiv revolutionsfanatiker som sökte efter en sak att kämpa för - en sådan som Murros alltså - kunde uppfatta den internationella maoistiska kommunismen som en framtidens ideologi - när allt kommer omkring spelar ju maoistiska gerillor en roll på sina håll i tredje världen.

Hotar maoismen då samhällsfriden? På den tid då Murros gav ut sin ideologiska avföring skulle jag ha svarat att maoister i ett välorganiserat västerländskt samhälle knappast klarar av att åstadkomma annat än ett avfallsproblem med en massa eldröda tryckalster med hammaren och skäran på, om de inte t ex på kämpande och revolutionärt vis kräver fem euro mer barnbidrag. Nu är jag inte längre så optimistisk. På nätet vimlar det inte bara av Putintroll utan också av Kinatroll - dessa två är faktiskt rätt svåra att skilja på, och likaså är det föga skillnad på högerextrema och maoistiska troll. 

Många år före MV-lehti fanns det på nätet någonting som hette VUNET (VU står för vaihtoehtoiset uutiset, alternativa nyheter), en sajt som inte var rasistisk, men i allmänhet västfientlig. Sajten gav ut även kinesisk propaganda. Sen var det Janus Putkonens Verkkomedia som trängde undan VUNET - om det var samme Putkonen som stod bakom VUNET vet jag inte. Däremot är det enligt min mening möjligt att det var finska ideologiska maoister som svarade för VUNET.

Både kinesiska och ryska troll har som bekant infiltrerat sociala medier i Förenta Staterna, där de t ex under slumkravaller medvetet förstärker den rasistiska tonen i kommenteringen, eftersom detta är ett fungerande sätt att bringa västerländsk demokrati i gungning. Den liberala västvärlden är en fara för både Ryssland och Kina, för att den inspirerar oliktänkare. Därför är det viktigt att uppvigla till interna konflikter i Väst - för att låta Väst framstå som ett dåligt alternativ till den inrikespolitiska kaserndisciplin som råder i Kina och Ryssland.

Kyllä nyt täytyy saada vähän kansanmurhata - Nog fan måste man få hålla på med lite folkmord

Suomen Sisu on juhlinut Kalevalan päivää tavanomaiseen tapaansa eli inisemällä siitä, kuinka maahanmuutto uhkaa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. Timo Hännikäinen vihjasi, että kansanmurha voisi olla yksi keino suomalaisen identiteetin suojelemiseksi. Mikä tämä suomalainen identiteetti sitten on, siitä hän ei tainnut hiiskahtaa sanaakaan. Taitaa olla vain hieno sana, jolla perustellaan kansanmurhafantasiat.

Mutta tällaiset ideathan ovat sananvapauden suojeluksessa. Täytyy äärioikeiston saada haaveilla kansanmurhasta niin ettei kukaan moiti eikä paheksu. Ja jos joku esimerkiksi nettikolumnissa moittii ja paheksuu, hän onkin kohta entinen nettikolumnisti. Kuten kokemuksesta tiedän.

Onkin selvää että käännettä fasismiin ei olisi tapahtunut, elleivät Hugenbergit - isot suomenkieliset mediatalot - olisi sitä nimenomaisesti halunneet. Minuakaan ei pestattu aikoinaan nettikolumnistiksi siksi että olisin ollut hyvä kirjoittaja, vaan siksi että minulla oli tuolloin meneillään antifeministinen vaiheeni. Minusta Hugenbergit laskivat saavansa hyvän hyödyllisen idiootin pohjustamaan käännettä fasismiin. Kun sitten osoittautui, etten feminismikriittisyydestäni huolimatta kannattanutkaan fasismia, kenkää tulikin nopeasti. On kuvaavaa että firma kyllä tuki minua feministejä vastaan, mutta toisaalta piti minua syyllisenä siihen, että bloggaamiseni alkoi muistuttaa yhden miehen sotaa äärioikeistoa vastaan, ja vieläpä paheksui sitä, että yritin blokata pahimmat äärioikeistolaiset häiriköt pois kommenttiosastolta.

Alan tosiaankin olla sillä kannalla, että hörhövasemmistolainen tulkinta fasismista voikin olla oikea. Tähän asti olen pyrkinyt näkemään asian siten, että elinkeinoelämä ja perinteinen oikeisto ovat sitoutuneet demokratiaan ja oikeusvaltioon ymmärtäen muiden yhteiskuntamuotojen olevan niiden omankin edun kannalta turhan kalliita ja hankalia. Mutta "kasakka ottaa sen, mikä ei ole kiinni naulattu", sanoo sananlasku, ja suomenkielinen porvaripoliitikko nappaa kyllä käsiinsä fasistisen vallan, jos saa hieman rohkaisua kasakkataholta. 

Kuten tiedämme, nykyisistä hallituspuolueistamme persut ovat Putinin aateliittolaisia, keskusta on vanhastaan venäläismielinen puolue ja kokoomushan on valmis kaupankäyntiin Venäjän kanssa jos saadaan lisää Hanhikiven ydinvoimalan kaltaisia hankkeita, joissa valtio rahoittaa firmoille riskittömiä urakoita. Sellainen "markkinatalous" onnistuu oikein hyvin, vaikka Suomi olisikin puolifasistinen Venäjän protektoraatti. Ja rikkaat voivat aina ostaa itselleen vapauksia ja oikeuksia, vaikka me tavalliset tallaajat ne menettäisimmekin Venäjän ylivallan alla.

Den ledande finska fascistorganisationen Suomen Sisu har firat Kalevaladagen på sitt vanliga vis, dvs genom att gnälla om hur invandring hotar finsk kultur och identitet. Timo Hännikäinen lät i sitt anförande förstå att folkmord kunde vara ett sätt att försvara finsk identitet. Vad finsk identitet i praktiken handlar om, det sade han inte ett knyst om, men jag antar att det bara är ett fint ord att rättfärdiga fantasier om folkmord med.

Men som vi vet står sådana här idéer under uttrycksfrihetens beskydd. Extremhögern bör få drömma om folkmord utan att några förebråelser och ogillanden. Och om någon t ex i ett webbkåseri yttrar sitt ogillande, kommer han snart att vara en före detta webbkåsör. Som jag av egen erfarenhet råkar veta.

Det är klart att någon vändning till fascism aldrig hade inte blivit av, om inte Hugenbergarna - de finska mediegiganterna alltså - medvetet manat fram den. Jag blev inte heller rekryterad som webbkolumnist därför att jag var en bra skribent, utan därför att jag på den tiden var känd som antifeminist. Hugenbergarna räknade med att jag skulle bli en bra nyttig idiot för deras projekt att åter göra fascismen acceptabel i huvudfåran. När det sen visade sig att jag trots min antifeministiska inställning inte gillade fascism fick jag snabbt sparken. Det är typiskt att mediegiganten nog stödde mig mot feminister men ansåg mig själv skyldig till att mitt bloggande började likna ett enmanskrig mot extremhögern och t o m ogillade att jag försökte blockera de värsta högerextrema plågorisen i kommentarlådan.

Jag börjar faktiskt tycka att tokvänstern när allt kommer omkring har rätt i sin tolkning av fascismen. Hittills har jag ansträngt mig att se hela historien så att näringslivt och den traditionella högern stöder demokrati och rättsstat med övertygelse och inser att ett auktoritärt eller diktatoriskt samhällsskick även ur deras intressesynpunkt skulle te sig för dyrt och besvärligt. Men kosacken grabbar till sig det som inte är fastspikat, heter det, och likaså griper nog en finsktalande borgerlig politiker tag om fascistisk makt, om han bara lite uppmuntras av kosacken. 

Som vi vet är av våra nuvarande regeringspartier sannfinländarna Putins ideologiska allierade; centern är av gammalt ett Rysslandvänligt parti; och samlingspartiet köpslår gärna med Ryssland om det leder till flera projekt av samma sort som kärnkraftverket i Hanhikivi, dvs staten finansierar riskfria uppdrag åt privatföretag. En sådan "marknadsekonomi" kommer nog att funka även i ett Finland som förvaltas som ett halvfascistiskt protektorat av Ryssland. Och hur mycket vi vanliga dödliga i protektoratet än får lida under det ryska oket, kommer de rika alltid att kunna köpa alla nödvändiga fri- och rättigheter för sina stora pengar.

Uusi todiste Venäjän roolista rasistien kiihottajana - Ett nytt bevis på att det är Ryssland som ligger bakom rasistvågen

Propagandasivusto MV-lehti on ilmoittanut siirtymisestään VK-alustalle. VK eli entinen VKontakte on Pietarista käsin toimiva sosiaalisen median verkosto, eräänlainen Venäjän vastaus Facebookille. Alkujaan se oli Pavel Durov -nimisen nuoren venäläisen keksintö, mutta Ukrainan kriisin myötä Durov, joka oli suojellut VK:lla toimivien ukrainalaisten aktivistien henkilökohtaisia tietoja, manipuloitiin pois oman firmansa johdosta. Nykyään siellä isännöivät Putinin miehet, kuten kaikkialla muuallakin Venäjällä.

MV-lehti ei ole ainoa äärioikeistolaisten "maahanmuuttokriitikoiden" sivu, joka on saanut uuden kodin VK-alustalta. Jo hiljattain Markus Jansson suositteli omille seuraajilleen VK:lle siirtymistä, koska Facebook kuulemma on sellainen kauhea vakoilusysteemi. VK on mitä ilmeisimmin Venäjän turvallisuuspalvelun valvonnassa, mutta sehän ei häiritse Markusta eikä Janitskinin Iljaa. Ja miksipä häiritsisi - tämä todistaa taas kerran, että Putin ja ns. maahanmuuttokriitikot ovat samalla puolella.

Propagandasajten MV-lehti har informerat sina läsare om att den ska gå över VK som plattform. VK, tidigare VKontakte, är ett sanktpetersburgbaserat nätverk för sociala medier, en sorts rysk motsvarighet till Facebook. Det var den unge ryske företagaren Pavel Durov som startade VK, men när han försvarade de på VK verksamma ukrainska Majdanaktivisternas integritet, manipulerades han bort från ledningen för hans eget företag. Nu är det Putinanhängarna som huserar på VK, som överallt i Ryssland.

MV-lehti är inte den enda högerextrem-invandringskritiska webbsajten som funnit ett nytt hem på VK. Nyligen rekommenderade även Markus Jansson - en av de mest extrema invandringskritiska aktivisterna i Finland - VK för sina anhängare, eftersom Facebook enligt honom är ett hemskt spionagesystem. VK-nätverket är naturligtvis kontrollerat av den ryska säkerhetstjänsten, men det rör varken Markus eller Ilja Janitskin i ryggen. Och varför skulle det göra det - det här är bara ett ytterligare bevis på att Putin och de s k invandringskritikerna är på samma sida.

Sebastian Tynkkynen Johan Bäckmanin jalanjäljissä - Sebastian Tynkkynen i Johan Bäckmans fotspår

Sebastian Tynkkynen, tuo persujen nuori julkisuusmagneetti, on nyt ottamassa suuren askelen - kohti Venäjää. Hän on päässyt mukaan Seliger-järvellä Tverin oblastissa pidettävään nuorisofoorumiin. Kuten varmasti muistattekin, samaan foorumiin osallistui aikoinaan myös Johan Bäckman, Venäjän näkyvin ystävä ja mielistelijä Suomessa, joka kertoi hyväksyvään sävyyn siitä, kuinka Seligerin nuoret osana iloisen kesäleirinsä huvituksia pääsevät ampumaan pilkkaa lännen johtajien naamakuviin.

Epäilemättä Sebastianin matka Seligerin leirille - joka on Venäjän valtion nuorisoviraston järjestämä ja sellaisena virallinen propaganda- ja aivopesutapahtuma - lujittaa omalta osaltaan Venäjän rautaista otetta Perussuomalaisista ja sitä tietä myös ulkoministeriöstämme ja ulkopolitiikastamme.

Onko siellä vielä joku, joka sanoo hulluksi, koska olen aina epäillyt Venäjän olevan sekä persujen, hurrivihan että äärioikeiston nousun takana? Odottaisin mieluummin saavani hieman tunnustusta siitä, että näin tämän ennen ketään muuta. Mutta kuten Stanisław Jerzy Lec on sanonut, moni aikansa edelle ehtinyt on joutunut odottamaan sitä saapuvaksi hyvin epämukavassa pakopaikassa.

Sebastian Tynkkynen, den unge och publicitetshungrige sannfinländaren, har nu tagit ett långt steg - i Rysslands riktning. Han är med om ungdomsforumet vid Seligersjön i Tverdistriktet. Som ni säkert minns deltog Johan Bäckman, Rysslands synligaste vän och lismare i Finland, i ett liknande forum och berättade i godkännande ton hur ungdomarna vid Seliger som ett av nöjena på det glada lägret använde foton på de västliga ledarna som måltavlor i skytte. 

Tvivelsutan kommer Sebastians resa till Seligerlägret - ett officiellt propaganda- och hjärntvättsjippo det statliga ämbetsverket för ungdomsuppfostran arrangerat - att bidra sitt till Rysslands järngrepp om Sannfinländarna och därigenom om vårt utrikesministerium och våra utrikespolitiska linjedragningar.

Finns det ännu någon som kallar mig för galning därför att jag alltid misstänkt att det är Ryssland som ligger bakom både sannfinnarna, svenskätarna och extremhögern i allmänhet? -Jag anser mig snarare förtjäna lite erkänsla för att jag såg det här tidigare än någon annan. Men som Stanisław Jerzy Lec sagt har många som hunnit före sin tid fått invänta den på mycket obekväma tillflyktsorter.

"Finland har omnämnts! Vår ungdomskonferens bevakades av Rysslands största nyhetskanal. Denis, som intervjuas i början, är min bästa kompis (kul!) på det här lägret. Homosexualitet är okänt här och instruktionerna (man ska gå i par) tolkas mycket ordagrant, så han har bett mig att gå hand i hand med honom och det har vi då gjort. Dom ville att vi skulle låta oss intervjuas i den här nyhetssändningen genast efter att ha anlänt till lägret, men jag och alla andra från Norden vägrade, för vi misstänkte att det skulle kunna utnyttjas som propaganda gentemot folk i våra egna länder. Hur mycket jag än försökte undvika kameror så kan man ändå se mig på ett visst ställe. Inte för att vi inte skulle lita på ryssarna, det menar jag inte."

Uutishuone - Nyhetsrummet

Otetaanpa taas puheeksi pari tapaa, joilla Venäjän viides kolonna nakertaa isänmaatamme:

Ensinnäkin tietysti Venäjän trolliarmeijan toimintaa osuvasti ruotinut toimittaja Jessikka Aro on joutunut MV-lehden hampaisiin oikein suureen tyyliin. Lehden tuottaja, tämä nimestään päätellen jossain määrin venäläistaustainen herra, paheksui näet sitä, että putinistien trollitoiminnasta puhutaan avoimesti, ja turvautui henkilökohtaisuuksien penkomiseen: Aro oli joskus teininä toistakymmentä vuotta sitten käväissyt kaltevalla pinnalla ja hairahtunut käyttämään huumeita, mutta ottanut itseään niskasta kiinni ja noussut maineikkaaksi toimittajaksi - nyt hän on journalismipalkintoehdokkaana juuri putinistitrollijuttunsa ansiosta.

Tarinan ironia on siinä, että edellä mainittu nimestään päätellen venäläistaustainen herra on prosenttijengin jäsen (virallisen version mukaan "entinen jäsen", mutta mehän tiedämme että tietynlaisista yhteenliittymistä ainoat tiet ulos ovat hautausmaa ja krematorio), jolla itsellään on erinäisiä rikostuomioita. Nettijuorujen mukaan hän ei asustele tunnetussa Välimeren lomakohteessa pelkästään kauniista ilmoista ja vähäpukeisista espanjalaistytöistä nauttiakseen, vaan piileksii siellä kotimaan kovia sällejä, joilla on kana kynimättä hänen kanssaan.

Venäläistaustainen herra on kokeillut mediamogulin takkia jo ennen MV-lehden aikoja, kun hän koetti perustaa pintajengille mainosrahoitteista lehteä yhdessä erään kokaiininkäytöstä komeasti kiinni jääneen bilehileen kanssa - kyseinen nuorukainen tallentui oikein liikkuvaan kuvaan vetäessään nenäkarkkia nokkaan. Poikien lehtiprojekti kaatui kuitenkin jo toiseen numeroonsa, ja työn jälki oli tiettävästi melko kelvotonta. Venäläistaustaisen herran liikekumppani, tämä kansakunnan kokanokka (joka kyllä kuuluu sittemmin saaneen onneksi elämänsä järjestykseen), kertoi myöhemmässä haastattelussa lehden menneen konkkaan joidenkin epämääräisten vedätysten takia - monitulkintaisista puheista saattoi tehdä sen johtopäätöksen, että valon- ja lainarat piirit olivat sekaantuneet hankkeeseen, tiedä vaikka venäläinen raha olisi jo silloin ollut mukana.

Mutta venäläistaustainen herra ei ole ensimmäinen rikollinen, joka kehtaa esiintyä suurena moralistina. Juuri sitä porukkaa ovat rasistisen äärioikeiston rivit täynnä: muistammehan tuomitun huume- ja väkivaltarikollisen nimeltä Tony Halme, joka paheksui vihreitä huumeidenkäyttäjien puolueena. Todellisuudessa vihreissä lienee enemmän absolutisteja kuin muissa puolueissa yhteensä. He eivät kuitenkaan kehtaa ajaa raittiusasiaa, koska puolueeseen kuuluu oleellisesti sellainen veltto liberalismi, jonka puitteissa ei oikein voida vastustaa päihteitä, saati sitten kannattaa raittiutta. Asioiden ajaminen ylipäätään on vihreiden vetelille nynnyille liian riidanhaluista (sehän olisi sitä likaista politiikkaa).

Kuten tiedämme, venäläistaustaisen herran nettilehti, eli siis todellisuudessa Venäjä, nosti viime vaaleissa persut hallitukseen levittelemällä huhuja maahanmuuttajaraiskaajista. Kyseessä oli ehkä Venäjän kenraaliharjoitus myöhempiä propagandatempauksia varten: Kölnistä vuodenvaihteen aikoihin kantautuneet tarinat joukkoraiskauksista ja ahdisteluista ovat hyvää vauhtia kuivumassa kokoon, ja Venäjän osuus on ilmiselvä. Uudella raiskaustarinalla Lisa-nimisestä saksanvenäläisestä tytöstä Venäjä on hiljattain jatkanut saman myllyn pyörittämistä.

Jotta kellekään ei syntyisi kuvaa, että päästän vasemmistolaiset Naton vastustajat liian vähällä, totean tässä, että monet sellaiset ovat kirjoitelleet somessa hyvin vastenmielisiä karkeuksia Arosta. Narkomaanileimat ovat heiluneet, ja eräskin vasemmistoääliö tulkitsi "äärioikeiston ampuvan omia" MV-lehden vainotessa Aroa - kyseinen mätäpää ilmeisestikin piti kaikkia Venäjän arvostelijoita lähtökohtaisesti äärioikeistolaisina. Luonnollisesti "Nato-kiimasta" syyteltiin myös ahkerasti. Tämä iskusana ei lakkaa iljettämästä minua, koska argumenttina se on aivan yhtä arvoton kuin hompanssien rasistiblogeista ulkoaopettelemat karva-ankkurit ja muut kansainvälisesti kiertävät termit.

Samaan aikaan kun venäläisnimisen herran lehti lietsoo vihaa Yleä kohtaan, hallitus valmistautuu äärikapitalistisen vapausaatteen tarjoamilla tekosyillä purkamaan Ylen. Tietenkin Venäjän tarpeet ja edut ovat tässäkin takana, mutta Venäjän ohjaama hallituksemme ei toki voi myöntää sitä avoimesti.

Toiseksi totean, että Perussuomalaisten Nuorten uusin homovastainen kampanja on tietysti suoraan Venäjältä. Kyllä, totta maar Amerikan teekutsuliikkeessäkin on samoja äänenpainoja, mutta polttopisteen siirtyminen maahanmuuttajista homoseksuaalisuuden vastustamiseen viittaa vahvasti Venäjän vaikutukseen, koska siellä väkivaltaiset homovihaajaryhmät ovat olleet arkea jo pitkään, ja uskonnollislähtöinen homovastainen ideologia on Venäjän fasismin äänekkäin, näkyvin ja valtavirtaisin muoto. Länsivihaa lietsotaan Venäjällä ennen muuta kutsumalla meitä homoiksi.

Venäjän käsi näkyy myös siinä, että ns. Odinin sotilaat ovat hyvää vauhtia leviämässä muihin Pohjoismaihin. Joitakin aikoja sitten pohdin, olisiko Venäjällä käytännön mahdollisuuksia panna Suomessa toimeen samanlaista kaappausta kuin Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Päädyin silloin kielteiseen tai epäilevään johtopäätökseen, koska Ukrainassakin Igor Strelkov-Girkin oli miehineen jäänyt kiinni liian moskovalaisella murteella puhumisesta. Jos Venäjä ei kyennyt värväämään edes uskottavan ukrainalaista "vastarintaliikettä", mistä se saisi kokoon suomea puhuvien taistelijoiden armeijan?

Nyt kuitenkin Venäjällä on käytettävissään väkivaltaisten paikallisten miesten verkosto - pian kautta koko Pohjolan - joka on Venäjän käskystä valmis ampumaan Venäjän antamalla automaattiaseella Venäjällä valmistetun räjähtävän luodin sinunkin lapsesi päähän. Eikä tämä ole pelottelua. Hiljattain eräs äärioikeistoa myötäkarvaan silittelevä sivusto haastatteli slaavilaisnimistä norjalaissälliä, joka epäilemättä veren vetämänä ja syntyperän velvoittamana oli osallistunut venäläismielisten joukkojen riveissä Itä-Ukrainan sotaan. Hän kehui avoimesti sillä, kuinka oli surmannut vangitsemiaan ukrainalaisia.

Venäjällä on siis jo etäispäätteensä yhdessä Odinin sotilaiden haaraosastossa, ja on vaikea uskoa, ettei sillä olisi sormiaan pelissä muissakin. Koska Odinin sotilaat ovat merkittävältä osaltaan yhteiskunnasta ja laillisesta menosta vieraantuneita väkivaltarikollisia, heidän ihmisihanteensa on - kuten olen ennenkin sanonut - väkivaltainen raakalainen. Kun heidän keskelleen ilmaantuu esimerkiksi sotilaallisena neuvonantajana ja kouluttajana mies, jonka he tietävät tappaneen, raiskanneen ja suolistaneen lapsia Ukrainassa tai Kaukasiassa, he palvovat tätä, koska puolustuskyvyttömien ihmisten rääkkääminen ja teurastaminen on heidän mielestään itsessään iloinen ja toivottava asia, riippumatta siitä kuka rääkkää ja teurastaa. Heille on tärkeintä, että tulee säälimätön määrääjätaho, joka antaa heille luvan pidäkkeettömään raakuuteen.

Samantyyppinen persoonallisuus tuntuu olevan Halla-ahollakin. Hiljattain Halla-aho joutui myöntämään minun olleen oikeassa väittäessäni maahanmuuttokriitikoita pitkälti venäläismieliseksi alakulttuuriksi (sivistymättömään tyyliinsä hän itse käytti seppolehtomaista termiä "ryssäläistunkkainen").

Millä tavalla Halla-aho menettelisi tämän oivalluksen tehtyään, jos hän olisi oikeasti isänmaallinen mies? Hän tietenkin sanoutuisi irti koko maahanmuuttokritiikistä, myöntäisi joutuneensa itänaapurin kusettamaksi, toteaisi että vaikka maahanmuuttoon ja islamiin tiettyjä riskejä liittyykin ne eivät missään tapauksessa ole realisoitumassa yhtä nopeasti kuin itänaapurin uhka, ja liittyisi Nato-mielisten ja Venäjää arvostelevien bloggaajien riveihin kuunnellen nöyränä ja arvostaen James Mashirin, Saara Jantusen ja muiden asiantuntijoiden ääntä. Mutta sen sijaan Halla-aho jatkaa oman alakulttuurinsa profeettana, eli siis käytännössä Venäjän juoksupoikana. Toki hän selittelee olevansa Ukrainan puolella käynnissä olevassa konfliktissa, mutta paskan puhuminen ei mitään maksa, kun teot puhuvat kovemmin. Miksi? Koska ajatus rankaisemattomasta raakuudesta kaikkivaltiaan Venäjän suojeluksessa houkuttaa häntä loppujen lopuksi paljon enemmän kuin isänmaan puolustaminen.

Ja kannattaa panna merkille, etten tässä vaadi Halla-aholta yhtään sen enempää kuin itseltäni. Olen pannut oman antifeminismini pitkälti koipussiin todettuani, että antifeminismi on rohkaissut Venäjän tukemaa äärioikeistoa. Siinä tilanteessa isänmaallinen mies pitää mölyt mahassaan ja liittyy yhteiseen rintamaan. Samalla tavalla olen myös kääntänyt kelkkani puolustusvoimien suhteen kiihkeiden nuoruusvuosien pasifismin jälkeen, koska olen tutustunut moniin upseereihin ja todennut, että siellä on eettisesti korkeatasoista väkeä, joka vierastaa äärioikeistolaista rasismia presiis yhtä paljon kuin minäkin. Siihen on syynsä, miksi pidän sotilasjunttaa nykyään parempana vaihtoehtona kuin persujen turmelemaa demokratiaa.

Låt oss igen ägna uppmärksamhet åt hur Rysslands femte kolonn gnager på vårt fosterland:

Allra först bör det noteras att den rysslandvänliga och rasistiska webbtidningen MV-lehti startat en smutskastningskampanj i stor stil mot journalisten Jessikka Aro, som avslöjat Rysslands trollkampanj i Finland. Producenten till webbtidningen, av sitt namn att döma en gentleman med viss rysk anknytning, ogillade nämligen att den ryska trollverksamheten öppet ventilerades i medierna och beslutade utmåla Aro som knarkare: som tonåring hade hon nämligen varit på glid och haft ett problem med någon sorts tjack, men sedan dess tagit sig i kragen och blivit stjärnjournalist - nu är hon kandidat till journalistpriset precis på grund av vad hon skrivit om Putintroll.

Ironin i historien består i att gentlemannen med det ryska namnet är medlem i ett enprocentsgäng (enligt den version han själv föredrar är han en före detta medlem, men vi vet ju att den enda vägen ut ur en viss sorts sammanslutningar går genom kyrkogården eller krematoriet) och har eget brottsregister. Han bor på en populär semesterort vid Medelhavet, och enligt det alltid lika pålitliga webbskvallret är det inte för att njuta av vackert väder och lätt klädda spanska flickor, utan för att undvika att möta de tuffa killar härhemma som gärna skulle ha ett ord eller två med honom om gångna tider och bravader.

Gentlemannen med det ryska namnet har prövat rollen som mediemogul även långt innan det blev aktuellt med MV-lehti, när han tillsammans med en alltför välkänd festprisse försökte starta en reklamfinansierad tidning riktad till ytlighetsgänget - festprissen i fråga åkte fast för kokainmissbruk på det mest spektakulära sätt man kan tänka sig, ty på teve visades det en videoinspelning av honom när han sniffade i sig. Killarnas tidningsprojekt kraschade dock snabbt, eftersom blaskan inte dög till någonting. Festprissen med kokainnäsan, som sedan till all lycka lär ha fått rätsida på sitt liv, berättade i en senare intervju i mycket undvikande ordalag att tidningen inte kraschade så mycket p g a bristande kvalitet utan därför att skummisar var inblandade: man får kanske dra slutsatsen att det redan då låg ryska pengar bakom det hela.

Men gentlemannen med det ryska namnet är inte den förste brottsling som täcks uppträda som stor moralist. Precis samma sorts typer vimlar det i den rasistiska extremhögern: vi minns ju den dömde knark- och våldsbrottslingen Tony Halme, som störtogillade de Gröna och kallade dem för ett knarkarparti. I verkligheten torde det finnas fler helnykterister inom de Gröna än i de övriga partierna sammanlagt, men de vågar inte främja nykterhetssaken, eftersom partiet i det stora hela förlamas av en slö och geggig liberalism som gör det omöjligt att vare sig bekämpa rusmedel eller föra framåt nykterheten. Att överhuvudtaget entydigt främja och stå för någonting tycker de gröna mesarna är alltför stridbart och konfrontationssökande - det skulle ju vara politik, ni vet, och politik är någonting smutsigt.

Som vi vet skulle vi i dag inte ha sannfinnarna i regeringen, om inte gentlemannen med det ryska namnet, dvs i praktiken Ryssland, strax före valdagen hade spridit rykten om utländska våldtäktsmän. Det var kanske Rysslands generalrepetition före de stora propagandajippona i Tyskland: den såkallade massvåldtäkten i Köln (som vid en skrivande stund håller på att rinna i sanden, och att den ryska propagandaapparaten låg bakom det hela börjar likaså bli allt klarare) och en ny våldtäktshistoria om en tysklandsrysk flicka som heter Lisa.

Jag vill givetvis inte förneka att det även finns massor av vänstersinnade Natomotståndare som skrivit vämjeliga fräckheter om Aro på sociala medier. Även de har brännmärkt henne som knarkare, och en vänsteridiot sade att "extremhögern skjuter på sina egna" när MV-lehti förföljer Aro - skitstöveln ifråga tyckte tydligen att alla Rysslandskritiker i princip är högerextremister. Naturligtvis flög det även beskyllningar om "Natokättja". Det här slagordet äcklar mig särskilt mycket: som argument är det precis lika värdelöst som de "skäggbarn" och liknande internationellt cirkulerande termer som hommaiterna lär sig utantill från sina kompisars rasistiska bloggar.

Medan gentlemannen med det ryska namnet i sin webbtidning uppviglar till hat mot Yle, förbereder sig regeringen till att avveckla Yle med den extremkapitalistiska frihetsideologin som svepskäl. Det är givetvis Rysslands intressen och behov som ligger bakom det här, men vår ryskstyrda regering kan givetvis inte öppet medge det.

Jag vill även konstatera att de sannfinska unga med sin nya bögfientliga kampanj demonstrerar anknytning till Ryssland. Visst hör vi liknande saker från amerikanska Tebjudningsrörelsen, men att fokuset överförs från invandrarhat till homofobi förefaller bero på ryska förebilder. I Ryssland har våldsamma böghatargrupper varit en del av vardagen sedan länge, och religiöst inspirerad bögfientlig ideologi är den högljuddaste, synligaste och av allmänheten mest accepterade formen av rysk fascism. Det är mest genom att kalla oss för bögar man uppviglar till hat mot Väst i Ryssland.

Det ryska inflytandet skymtar även bakom de såkallade Odinssoldaterna, som snabbt sprider sig till de övriga nordiska länderna. För en tid sedan frågade jag mig här på bloggen, om det förelåg en praktisk möjlighet att ryssarna skulle ta över här i Finland som de gjort på Krim och i Östra Ukraina. Svaret blev nekande eller skeptiskt: trots att man talar ryska i stora delar av Ukraina hade Igor Strelkov-Girkin och hans trupper avslöjats som en utländsk invasionsarmé eftersom de talat ryska med alltför tydlig Moskvadialekt. När Ryssland inte kunde rekrytera en trovärdigt ukrainsk "motståndsrörelse", hur skulle det då klara av att få ihop en finsktalande sådan?

I Odinssoldaterna förfogar dock Ryssland över ett nätverk av lokala våldsbrottslingar - snart i hela Norden - som på Rysslands order är beredda att skjuta en rysktillverkad explosiv kula i ditt barns huvud med ett automatvapen som Ryssland gett dem. Och det här är ingen påhittad skrämselhistoria. Nyligen intervjuade en extremhögervänlig webbsajt en norsk kille med ett slaviskt namn som kämpat på ryska sidan i Östra Ukraina, tydligen förpliktad av sitt påbrå. Han skröt öppet med hur han varit med om att döda ukrainska krigsfångar.

Ryssland har alltså infiltrerat redan en bransch av Odinssoldaterna, och det är svårt att tro att det inte hade sina förbindelser med de övriga. Odinssoldaterna är till största delen våldsbrottslingar som ger katten i samhällsfreden och lagen, och deras människoideal är - som jag även förr konstaterat - en ohämmat våldsam barbar. När en man som de vet har dödat, våldtagit och skurit upp magar på barn i Ukraina eller Kaukasus dyker upp bland dem, t ex som rysk militär rådgivare, kommer de att dyrka honom och lyda varje ord han uttalar, eftersom de tycker att det i och för sig är önskvärt och välkommet att tortera och slakta försvarslösa människor, oberoende av vem som torterar och slaktar. För dem är det viktigast att det finns en obarmhärtig auktoritet som tillåter dem att hänge sig åt ohämmad brutalitet, att vältra sig i den.

Jussi Halla-aho, ledaren för den rasistiska extremhögern i Finland, förefaller ha en liknande personlighetstyp. Nyligen såg han sig tvungen att medge - i typiskt vulgära ordalag - att jag hade haft rätt när jag karaktäriserat "invandringskritikerna" som en till stor del rysslandvänlig och ryskinspirerad subkultur.

Vad skulle denna insikt leda till om Halla-aho vore en genuin patriot? Han skulle distansera sig från allt vad invandringskritik heter, medge att han blivit lurad och utnyttjad av vår östra granne, konstatera att de eventuella hotbilder som invandring och islam innebär inte håller på att realiseras lika snabbt som hotet från Ryssland, ansluta sig som en vanlig man i ledet till de Natovänliga och Rysslandkritiska bloggarna och lyssna till vad James Mashiri, Saara Jantunen och övriga sakkunniga säger. Men i stället fortsätter Halla-aho som profet för sin egen subkultur, dvs i praktiken som springpojke åt Ryssland. Visst visst försöker han bortförklara sig och påstå att han stöder Ukraina i den pågående konflikten, men prata skit kostar ingenting, när gärningarna talar tydligare språk. Varför? Därför att han när allt kommer omkring lockas mest av tanken om ostraffad, anarkisk brutalitet under Rysslands beskydd. Att försvara fosterlandet istället? Bort det!

Och det är skäl att lägga märke till att jag här bara ställer samma krav för Halla-aho som för mig själv. Min egen antifeminism har jag för det mesta skrinlagt när jag konstaterat att antifeminism uppmuntrat och inspirerat den av Ryssland främjade extremhögern. I en sådan situation bör en fosterlandsvän hålla tyst om småsaker och ansluta sig till den gemensamma fronten. På ett liknande sätt har jag även gett avkall på den dogmatiska pacifism jag omhuldade i min stormiga ungdom, eftersom jag lärt känna många officerare och märkt att det bland dem finns etiskt högtstående personer som ogillar t ex högerextrem rasism precis lika mycket som jag. Det finns solida skäl varför jag i dag föredrar en militärjunta framom en korrumperad sannfinnedemokrati.

Jussi Niinistö, Nato ja Venäjä - Jussi Niinistö, Nato och Ryssland

Puolustusvoimien yhteiset sotaharjoitukset amerikkalaisten kansalliskaartin hävittäjälentäjien kanssa nostivat Jussi Niinistön yllättäen Naton mannekiiniksi. Vaikka vasemmistolaiset Nato-vihaajat (jotka ovat pahimmillaan presiis yhtä robottimaisia iskulauseiden toistelijoita kuin hompanssit muslimivihassaan) ovat yrittäneet saada Natoon liittymisen näyttämään persujen ja uusfasistien projektilta, loka ei ole aiemmin tarttunut, vaikka heillä olisi käytettävissään todellinen ydinräjähdetorpedo Nato-laivan kylkeen ammuttavaksi - Jukka Aakula, merkittävin Natoa kannattava äärioikeistolainen. Nykyään Sa(i)rastukseen kirjoittavan Aakulan jäljiltä netissä on sen verran rankkaa rotuteoriahuttua (blogissa "Rotuerot", jonka hän taisi poistaa netistä liian räikeänä, mutta jonka sisältö on kyllä jossain tallessa), että sillä herkuttelemalla vasemmisto saisi Venäjän hyvin vähällä vaivalla näyttämään fasismin lohikäärmettä vastaan miekkailevalta Pyhältä Yrjöltä.

Näyttää siltä että tällä kertaa Venäjän yritys yhdistää persujen fasismi Natoon onnistui paremmin. Vasemmistohörhöt ovat pitäneet huimaa kestiä "Naton fasistisuudella" jo päiväkausia, ja toisaalta Jussi Niinistö ja persut ovat saaneet suosionostetta Naton kannattajien keskuudessa. Asiaan liittyy ehkä se, että Niinistö leimautui julkisuudessa fasistiksi tai fasismin hyssyttelijäksi kun uuden suomalaisia fasisteja käsittelevän tietokirjan kirjoittajat kommentoivat (syystäkin!) hänen omia aihetta koskevia "tietoteoksiaan" yksipuolisiksi ja propagandistisiksi. Niinpä oli Venäjän kannalta sopiva hetki esittää hänet jotenkin vastuullisena sotaharjoituksista, jollaisia Suomella on kuitenkin ollut käynnissä jo kauan, ja aivan eri puolustusministerien kaudella.

Försvarsmaktens stridsövningar tillsammans med jaktpiloter från amerikanska nationalgardet upphöjde Jussi Niinistö överraskande till en mannekäng för Nato. Natohatarna från tokvänstern, som när de är som värst reciterar sina utantillärda slagord precis lika mekaniskt som rasisterna de sina, har sedan länge försökt få Natoanslutningen att framstå som ett sannfinländsk-nyfascistiskt projekt, men den smuts som de kastar har hittills inte riktigt fastnat, även om de till sitt förfogande har en veritabel atombombstorped att sänka Natoskeppet med - Jukka Aakula, den mest ökände av Natoanhängarna i extremhögerns led. I dag skriver han i den intellektuellt fascistiska webbtidningen Sarastus, men tidigare har han i sin blogg "Rotuerot" ("Rasskillnaderna") vältrat sig i rastänkandet i såpass flagrant stil, att han sett sig föranledd att senare ta ner hela bloggen (innehållet står att återfinna på någon arkivsajt, antar jag). Genom att ge publicitet åt hans rasteoretiska skriverier skulle faktiskt tokvänstern kunna få Putin att framstå som en antifascistisk Sankt Görangestalt.

Det förefaller att Ryssland nu lyckades relativt bra med sitt försök att knyta ihop sannfinländsk fascism och Nato. Tokvänstern har redan i flera dagar frossat i "Natofascism", och å andra sidan har Natoförespråkare av den mera naiva sorten låtit sig duperas till att tro att Niinistö och sannf är på deras sida. Jag antar att hela historien har någonting att göra med att Niinistö i offentligheten framstod som en fascist eller en fascisthyschare när författarna till en ny bok om finska fascister konstaterade att Niinistöns egna "fackböcker" om temat bara var propagandistisk smörja. Sålunda var det opportunt för Ryssland att framställa honom som ansvarig för stridsövningarna, även om det redan länge förekommit liknande samarbete med USA, och under helt andra försvarsministrars beskydd.

Samaa maata kuin maalarin housut - Lika goda kålsupare

Esittelen teille kaksi Venäjän juoksupoikina toimivaa suomalaista. He ovat kotoisin poliittisen spektrin eri äärilaidoilta.

Tämän blogin yleissävyn mukaisesti ensimmäiseksi puhutaan Sampo Terhosta, joka nojailee Suomi-nimisen laivan tyyrpuurin puoleiseen reelinkiin. Terho on, kuten tiedämme, perussuomalaisten äärimmäistä äärilaitaa, joka on kunnostautunut melko avoimesti rotuopillisilla kirjoituksilla. Nyt Terho kehuu Venäjää estottomasti turvalliseksi maaksi. Venäjä on hänen mukaansa sitoutunut noudattamaan ihmisoikeussopimuksia, kun tosiasiassa Venäjällä on nimenomaisesti säädetty laki, joka mahdollistaa Euroopan ihmisoikeussopimusten noudattamatta jättämisen. Päälle päätteeksi Venäjän ihmisoikeustilanne on sellaisella tolalla, että Suomesta on viime vuonna saanut turvapaikan 85 Venäjän kansalaista. Venäjä ei siis ole turvallinen maa.

Kokonaan eri juttu sitten on, että Venäjällä ei ole mitään asiaa lykätä tänne omia paperittomien laumojaan. Toisin kuin Venäjän maahanmuuttopolitiikkaa aiemminkin ylistäneet persut tuntuvat luulevan, itänaapurin rajat vuotavat, ennen muuta entisten neuvostotasavaltojen suunnalta, ja maassa on dokumentoimattomia ja rekisteröimättömiä maahanmuuttajia kuin Jenkkilässä konsanaan. Huomattava osa Venäjän paperittomista on jo ehtinyt oppia venäjää ja hankkia maasta jotain hanttihommia. Oikeutta myöten Venäjän kuuluisi siis hyväksyä tämä porukka kansalaisikseen.

Toinen Venäjän juoksupoika notkuu laivan vasemmalla reelingillä, nimittäin Esko Seppänen. Hiljattain Seppänen paheksui Facebook-sivullaan jotain kokousta, jossa Suomi istui samoissa pöydissä Puolan ja Liettuan kaltaisten russofobisten maiden kanssa. Siis maat, jotka ovat olleet puoli vuosisataa Venäjän sorron alla, eivät saa olla "russofobisia". Samanaikaisesti Seppänen olisi varmasti ensimmäisenä ymmärtämässä ja hyvittelemässä jonkin latinalaisen Amerikan maan vihamielisyyttä Yhdysvaltoja kohtaan. Siinä ei sinänsä olisi mitään väärää - on jota kuinkin selvää, että lattareissa ollaan katkeria jenkeille ja halutaan kokeilla vasemmistolaisia ja sosialistisia ratkaisuja "nyt kun lopultakin saa" - mutta on raivostuttavaa, että Itä-Euroopan mailla ei saisi olla samasta syystä oikeutta olla katkeria Venäjälle.

Seppänen itse asiassa havainnollistaa sitä, mikä on vikana vasemmiston asenteissa Itä-Euroopan maita kohtaan. Se olettaa, että itäeurooppalaiset ovat lopullisesti pilalla ja vasemmistolaisten arvojen tavoittamattomissa. Itse asiassa itäeurooppalaisilla ei todellakaan olisi mitään vasemmistolaisuutta vastaan - siis jos vasemmistolaisuudella tarkoitetaan ammattiliittoja, hyvinvointivaltiota, kaikille yhteistä terveydenhuoltoa ym. Valitettavasti vain liian suurelle osalle vasemmistoa Venäjän ymmärtäminen ja hyysääminen on luovuttamaton vasemmistolainen arvo. Heti kun itäeurooppalaiset alkavat puhua Venäjän uhasta ja tarpeesta varustautua sen varalle, lännen vasemmistolaiset järkyttyvät: tuohan on kamalaa russofobiaa!

Sen sijaan voisi kenties ajatella niin, että itäeurooppalaisilla on oikeus katkeruuteensa Venäjää kohtaan, ymmärtää sitä ja pyrkiä yhteistyöhön heidän kanssaan tältä pohjalta. Voisi vasemmisto senkin tajuta, että Venäjä on tietoisella, taistelevalla otteella liikkeellä juuri niitä humaaneja arvoja vastaan, joiden puolustajana vasemmisto itsensä mielellään näkee.

Seppänen julkaisi Facebook-sivullaan pian edellämainitun päivityksen jälkeen (jota minä kommentoin, ja jota jostain syystä en sen jälkeen enää löytänyt hänen sivultaan) uuden, jossa hän julisti latteaa paasikiveläis-kekkoslaista valtioviisautta siitä, kuinka Suomen tässä maantieteellisessä asemassa pitää olla reaalipoliittisesti mielin kielin Venäjään päin. No mikäs siinä, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka pitkälti pitää reaalipolitiikan nimissä sietää avoimesti fasistista naapuria, jonka kanssa ei ilmeisesti voi sopia pitäviä sopimuksia.

Jag ska presentera för er två personer som agerar springpojkar åt Ryssland i finska politiska livet. De befinner sig i olika extremiteter på det politiska spektrumet.

Som sig bör i den här bloggen ska vi allra först ta upp Sampo Terho, som står vid styrbordsrelingen på skeppet Finlands översta däck. Som vi vet representerar Terho den yttersta extremhögern i Sannfinländarna och har profilerat sig genom att i sina drapor öppet främja rasläror. Nu hyllar Terho Rysslan hämningslöst som ett tryggt land. Enligt honom har Ryssland förpliktat sig att iaktta alla konventioner om mänskliga rättigheter, men i verkligheten har det i Ryssland stiftats en särskild lag som möjliggör myndigheterna att kringgå de europeiska människorättskonventionerna. Till på köpet är situationen i Ryssland sådan att 85 ryska medborgare i fjol beviljats asyl i Finland. Ryssland är sålunda inget tryggt land.

Sen är det en helt annan historia att Ryssland inte är berättigat att skeppa hit sina skaror av oregistrerade invandrare. I motsats till vad sannfinländarna - som även tidigare prisat invandringspolitiken i Ryssland - verkar inbilla sig, är gränserna hos vår östra granne rätt illa bevakade, och landet vimlar av odokumenterade invandrare minst lika mycket som Förenta Staterna. En stor del av de oregistrerade i Ryssland har lyckats t o m lära sig språket och hitta jobb. Sålunda borde Ryssland i princip acceptera dem som medborgare.

En annan springpojke lutar sig mot babordsrelingen - Esko Seppänen heter han. Nyligen ogillade han på sin Fejasida något möte där Finlands representanter satt vid samma bord som ryskfientliga Polen och Litauen. Länder som i ett halvt århundrade lidit under ryska oket får alltså inte uppträda "ryskfientligt". Men hur månne skulle Seppänen förhålla sig till ett latinamerikanskt lands fientlighet mot Förenta Staterna? Säkert med stor förståelse och empati, vilket jag inte förebrår honom, ty det är helt naturligt att latinamerikanska länder är sura på jänkarna och nu vill experimentera med socialism när de kan. Men det gör mig rasande att östeuropeiska länder inte får vara bittra på Ryssland av liknande skäl.

Fallet med Seppänen åskådliggör fint vad som är fel med vänsterns attityder mot Östeuropa. Vänstern utgår från att östeuropéerna är skämda och oemottagliga för vänsterns värden och värderingar. I själva verket skulle östeuropéerna ingenting ha emot vänstern, om alltså vänstern definieras som fackrörelse, välfärdsstat, hälsovård för alla osv. Dessvärre ser en alltför stor del av vänstern en överdriven förståelse för och empati med Ryssland som ett vänstervärde de inte kan ge avkall på. Om en östeuropé tar upp det ryska hotet och nödvändigheten att rusta upp mot detta hot, tappar vänstern fattningen: det där är ju förskräcklig russofobi!

I stället kunde man kanske utgå från att östeuropéerna har all anledning att ogilla Ryssland, visa förståelse för det och sträva till samarbete med dem på denna grundval. Vänstern kunde också äntligen inse, att Ryssland nu medvetet och militant är ute efter att utplåna precis de humana värden som vänstern gärna anser sig försvara.


Snart efter den statusuppdatering som jag här kommenterar (och som jag av något skäl inte längre hittat på hans Fejasida) skrev Seppänen snart en ny, där han förkunnade trött statsklokhet i Paasikivis och Kekkonens anda om hur Finland av realpolitiska skäl bör stryka Ryssland medhårs. För all del, men det skulle vara intressant att höra, hur långt man ska gå i att i realpolitikens namn tolerera en öppet fascistisk granne som inte håller några avtal.

"Liekeissä Suomen puolesta" - "Eld och lågor för Finland"

Ennen vanhaan, kun Suomen valtavirtafasismia edusti Isänmaallinen Kansanliike, kyseinen poliittinen suuntaus hankki rahoitusta myymällä omalla tunnuksellaan brändättyä kahvia. Huomattava osa kansanliikkeen kannattajista oli uskonnollisia raittiusihmisiä, joten raittiusjuoman markkinointi sopi hyvin pirtaan.

Persujen kannattajille maistuu tunnetusti viina ja piri paremmin, mutta ikävä kyllä brezhneviläis-kommunistis-epälibertaristinen valtiojärjestyksemme ei salli poliittisten puolueiden rahoittavan toimintaansa myymällä alkoholia ja amfetamiinia. Ajatelkaa millaisia mahdollisuuksia tällaisen salliminen avaisi: "Persu-viina - koska työmies on kopsunsa ansainnut!" "Persu-svimballa säkenöivämmät sävärit!"

Mutta onneksi sentään tulitikkujen myyntiä ei ole kielletty. Persuilta sidosryhmät saavat näppärästi stidit vaikka vastaanottokeskuksen polttamiseen.

Förr i världen, när fascismen i Finland främst representerades av Fosterländska Folkrörelsen IKL, skaffade den sig finansiering genom att sälja kaffe under eget varumärke. En stor del av anhängarna var på den tiden kristna nykterister, så det var naturligt att saluföra nykterhetsdrycken.

Anhängarna av sannf brukar som bekant föredra brännvin och amfetamin, men dessvärre tillåter inte vår brezjneviansk-kommunistisk-antilibertarianistiska samhällsordning någon försäljning av starksprit och uppiggande medel för att finansiera ett politiskt parti. Tänk vad det skulle öppna för utsikter: "Sannfinska brännvinet - för jobbaren bör få sin snaps!" "Speedigare uppåt med Sannfinska tjacket!"

Till all lycka är det dock inte förbjudet att sälja tändstickor. Nu kan sannfinnar tutta eld på flyktinghem med partiets egna strillor.

(Slagordet betyder "Eld och lågor för Finland". Rubrikerna: "Politiker tackar Gud för att mottagningscentrumet brann ner - partikamrat i bestörtning". "Igen en eldsvåda på ett planerat flyktinghem - en hotfull brand i Raumo". "Brännflaska kastad mot dörren till ett nödboende." "Försök att bränna ner mottagningscentrum i Lampis - barn inne i byggnaden.")