Rauhanpuolustajien uusimmasta Naton vastaisesta kampanjasta - Om Fredskämparnas nyaste anti-Nato-kampanj

Suomen Rauhanpuolustajat ry on nyt järjestämässä mielenosoitusta Suomen ja Naton yhteisiä sotaharjoituksia vastaan. Mielenosoituksen syyksi esitetään suihkukoneiden Lapin luonnolle aiheuttama häiriö ja vahingot, mikä kyllä olisi suhteellisen hyvä perustelu, jos siitä huolestuisivat ensimmäisinä paikalliset asukkaat ja jos Rauhanpuolustajien ja muiden valtakunnallisten järjestöjen toiminta olisi ennen muuta solidaarisuutta ja tukea näille paikallisille asukkaille. Nyt vaikutelma on se, että Rauhanpuolustajat käyttävät koko asiaa tekosyynä taas kerran haukkua Natoa. Voi toki olla, että olen väärässä ja että aloite mielenosoitukselle lähti paikallisilta. Mutta siltä ei nyt näytä; ja politiikassa asiat ovat sitä miltä näyttävät, ja Rauhanpuolustajat on - väittipä se päinvastaista tai ei - oleellisilta osin poliittinen järjestö.

Fredskämparna i Finland rf håller på att anordna en demonstration mot Finlands och Natos gemensamma krigsövningar. Demonstrationen motiveras med de störningar och skador jetflygplanen åsamkar naturen i Lappland, vilket i och för sig skulle låta relativt trovärdigt, om det främst vore lokalbefolkningen som oroade sig och om Fredskämparna och liknande organisationer på statsnivån skulle koncentrera sig på att solidarisera sig med och stöda lokalbefolkningen. Nu får man intrycket att Fredskämparna bara hittat på ett svepskäl för att skälla ner Nato. Det kan visst hända att jag har fel och att initiativet till demonstrationen var genuint lokalt. Men så ser det inte ut nu; och i politiken är saker och ting som det ser ut, och Fredskämparna är i praktiken en politisk organisation, de må sen medge det eller ej.

Pieni historiallinen katsaus on paikallaan. Ennen vanhaan Kekkosen aikoina ja vähän sen jälkeenkin Rauhanpuolustajat kunnostautui ulkopolitiikan kurinpitojärjestönä, jossa taistolaisilla ja keskustalaisilla oli vahva asema. 80-luvun alussa, kun itse tulin poliittisesti tietoiseen ikään, puljun päämpänä oli keskustalainen Matti Ruokola, merkittävä lääkäri ja terveysbyrokraatti, jonka käsitys kansainvälisestä politiikasta oli käsittämättömän stasilainen: hän piti silloista Länsi-Saksaa vaarallisena fasistivaltiona.

Det skadar inte att ta en titt i historien. Förr i världen - under Kekkoneneran och strax därefter - utmärkte sig Fredskämparna som en organisation ansvarig för utrikespolitisk disciplinering som stod under stalinistiskt och centerpartistiskt inflytande. I början av åttiotalet, när jag började utveckla någon sorts eget politiskt medvetande, leddes Fredskämparna av centerpartisten Matti Ruokola, läkare och inflytelserik hälsovårdsbyråkrat, vars besynnerliga uppfattningar om internationell politik fick en att tänka på Stasi: han uppfattade det dåvarande Västtyskland som en farlig, fascistisk stat.

Muuten on mielenkiintoista, että Ruokolan Wikipedia-sivulla ei puolella sanallakaan mainita herran aktiivisuutta Rauhanpuolustajissa, vaikka hän oli typerine Saksa-vainoharhoineen aika näkyvä (ja jossain määrin naureskeltukin) hahmo silloisessa julkisuudessa. Ilkeänä ihmisenä epäilen, että suomenkielistä Wikipediaa (ja suomenkielistä julkisuutta yleisemminkin) hallitseva hommalaishegemonia pyrkii häivyttämään näkyvistä porvaripuolueiden osallistumisen neuvostomyötäilyyn.

För övrigt är det intressant att den finska Wikipediasidan om Ruokola inte med ett halvt ord nämner hans aktivitet i Fredskämparna, trots att han med sin idiotiska antityska noja var en rätt synlig gestalt (och i viss mån ett föremål för åtlöje) i åttitalsoffentligheten. Elak som jag är misstänker jag att den högerextrema hegemoni som har ett järngrepp om finskspråkiga Wikipedia (och om den finskspråkiga offentligheten överhuvudtaget) vill dölja de borgerliga partiernas bidrag till Finlands kryperi inför Sovjet.

Nyt kun Erkki Tuomiojan käsittämätön hurahtaminen uuskekkoslaisuuteen on saanut erinäiset tahot syyttämään häntä taistolaisuudesta, on syytä muistuttaa, että Suomessa oli 80-luvulla kaksi rauhanliikettä, jotka olivat lähes sotatilassa keskenään - rauhanpuolustajat ja sadankomitealaiset. Juuri Sadankomitean, eli Tuomiojan viiteryhmän, aikakauslehti Ydin arvosteli Rauhanpuolustajia hyvinkin kärkevästi taistolaisjohtoisuudesta ja neuvostomielisyydestä. Itse asiassa Ydin taisi olla ainoa taho, joka edes vaivautui sanomaan sen avoimesti. Kaikki muut vain sanattomasti tiesivät Rauhanpuolustajien olevan neuvostohenkinen organisaatio.

I dag beskylls vår före detta utrikesminister Erkki Tuomioja i allmänhet för stalinism, inte minst därför att han blivit ett språkrör för nykekkonenska idéer. Det är därför skäl att påminna, att Finland på åttiotalet hade två fredsrörelser som nästan låg i krig med varandra: Fredskämparna och De hundras kommitté. Det var precis Tuomiojas gelikar i De hundras kommitté som i sin tidskrift Ydin ibland i mycket vassa ordalag kritiserade Fredskämparnas okritiska inställning till Sovjet. Jag tror till och med att Ydin var den enda tidskriften där det sades öppet. Alla andra "bara visste" att Fredskämparna var en sovjetstyrd organisation.

Tämän verran historiasta. Nykyisin Rauhanpuolustajien asenne tuntuu jäljittelevän silloista Sadankomiteaa, joka pyrki säntilliseen tasapuolisuuteen kannanotoissaan suurvaltojen puuhiin. Siinä missä Rauhanpuolustajat seuraili melko orjallisesti Neuvostoliiton kantoja, Sadankomitea otti sen linjan, että molemmat suurvallat olivat yhtä pahoja ja että pienten sieti pitää hajurakoa kaikkiin isoihin maihin.

Så mycket om historien. I dag förefaller Fredskämparna försöka imitera De hundras kommitté på åttiotalet, då den sistnämnda organisationen strävade efter att behandla de två stormakterna så neutralt och opartiskt som möjligt. Medan Fredskämparna orienterade sig sovjetvänligt ansåg De hundras kommitté Förenta Staterna och Sovjet vara lika mycket av ondo och ville helst se de små staterna undvika alltför vänligt umgänge med både den ena och den andra supermakten.

Tietenkään Yhdysvallat ja Neuvostoliitto eivät silloin ennenkään olleet yhtä pahoja, eivätkä samalla tavalla. Tuonaikaisessa Suomessa kuitenkin pyrkimys aitoon puolueettomuuteen - sellaiseen, jossa Neuvostoliittoakin arvosteltiin - oli jo rohkeaa ja kyseenalaisti virallisen ulkopolitiikan (ja siitä hyvästä Tuomiojan puljua sitten haukuttiinkin piilofasismista ja vaikka mistä siellä taistolaisella puolella).

Naturligtvis var Förenta Staterna och Sovjetunionen inte lika onda ens då, och inte på samma sätt. I den tidens Finland var dock en strävan till genuin neutralitet - till att också kritisera Sovjet - ett modigt sätt att ifrågasätta den officiella utrikespolitiken (vilket var orsaken till att stalinisterna beskyllde Tuomioja och hans fredsgrupp för kryptofascism och värre saker).

Nyt kun parin muun Naton kannattajan kanssa paheksuin Rauhanpuolustajia jossain Facebook-keskustelussa, meille väitettiin vastaan, että järjestö ei voi olla Venäjän juoksupoika, koska sen julkaisusarja sisältää myös Venäjää arvostelevia teoksia, kuten Anna Politkovskajaa. Tämä argumentti näyttää ensivilkaisulla pätevältä, mutta katsotaanpa sitä vähän tarkemmin.

När jag och ett par andra Natoanhängare nyligen uttryckte vårt ogillande av Fredskämparna i någon Facebookdiskussion, invändes det att organisationen inte kan vara en springpojke åt Ryssland, eftersom dess publikationsserie också innehåller böcker som kritiserar Ryssland, bl a skrivna av Anna Politkovskaja. Argumentet ser vid första ögonkastet seriöst ut, men låt oss syna det i sömmarna.

Politkovskajan ohella Rauhanpuolustajien Pystykorvakirjoissa (onpas sotaisa nimi) julkaistaan mm. Michel Chossudovskya, joka pyörittää Global Research -nimistä vaihtoehtomediaa. Kyseinen nettisivusto yhdistelee surutta vakavastiotettavaa huolta ihmisoikeusrikkomuksista jokseenkin pimahtaneisiin salaliittoteorioihin. Lisäksi se tulkitsee aivan kaikki maailmanpoliittiset tapahtumat automaattisen länsivastaisesta näkökulmasta, jolloin esimerkiksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan nähdään oikeutettuna.

Förutom Politkovskaja ger Fredskämparna ut i sin bokserie Pystykorvakirjat (namnet låter egentligen ganska krigiskt, eftersom ordet "pystykorva", spetsöra, inte bara används om spetshundar utan är även öknamnet på en finsk gevärstyp med särskilt korn med "spetsöron") bland andra Michel Chossudovsky, som har sin egen alternativa nyhetssajt Global Research. På sajten kan man hitta både seriösa nyheter om brott mot mänskliga rättigheter och rent nojiga konspirationsteorier. Dessutom tolkar den hela världspolitiken ur en automatiskt västfientlig synvinkel, vilket innebär att t ex Rysslands invasion av Ukraina anses berättigad.

Samaa reseptiä noudattaa Chossudovskyn kirjallinen tuotanto. Länttä arvostellaan ja joskus syystäkin, mutta lännen mitään intressiä ei ymmärretä, vaan aivan kaikki länsimaiden tekemä selitetään pahaksi imperialismiksi. Kun länsi yritti varautua Neuvostoliiton hyökkäykseen, se oli Chossudovskyn mielestä alusta loppuun paha juttu, fasismia ja imperialismia, eikä sellainen näkökohta edes mielenkiintoisena teoreettisena mahdollisuutena pääse tarkasteluun, että lännellä olisi ollut imperialistisen pahuuden sijasta tai ohessa myös oikeita puolustuksellisia syitä pelätä Neuvostoliittoa ja pitää sitä uhkana.

Chossudovskys egna böcker är samma vara. Han kritiserar Väst, inte alltid utan orsak, men att Väst alls kunde ha legitima intressen möts inte med förståelse, utan allting Väst gör utmålas som hemsk imperialism. När Väst försökte förbereda sig för sovjetisk invasion, var detta enligt Chossudovsky någonting ont och hemskt, ren fascism och imperialism. Att västledarna och de västliga nationerna vid sidan om, eller i stället för, sin bottenlösa imperialistiska ondska också hade haft genuina, försvarsbetonade skäl att vara rädda för Sovjet och se det som ett hot - ja en sådan möjlighet granskas inte av Chossudovsky, ens som ett intressant teoretiskt tankeexperiment. 

On selvää, että länsi ja Nato ovat aika ajoin ajautuneet tekemään arveluttavia asioita. Naton vihaajat pitävät mielellään esillä Gladio-operaatiota ja ylipäätään Naton selustaanjättäytymisverkostoja, joiden oli tarkoitus neuvostomiehityksen sattuessa organisoida vastarintaliikettä. On jonkin verran näyttöä siitä, että nämä selustaverkostot ainakin eräissä maissa (lähinnä Italiassa) sekaantuivat äärioikeistolaiseen terrorismiin - ja ennen islamistisen terrorismin aikoja Euroopan eniten uhreja vaatinut terroriteko oli äärioikeistolainen pommi-isku Bolognan rautatieasemalle vuonna 1980, jossa kuoli yli 80 ihmistä. 

Det är klart att Väst och Nato under kalla kriget begick en del mycket betänkliga saker. Natohatarna talar gärna om operation Gladio och Natos såkallade stay behind-nätverk, som var avsedda att organisera motståndsrörelser i fall av en eventuell sovjetisk ockupation. En del bevis antyder att dessa nätverk åtminstone i vissa länder (främst i Italien) blev involverade i högerextrem terrorism - och innan det blev aktuellt med islamistisk terrorism var det värsta terrordådet i Europa den högerextremistiskt inspirerade bombningen på Bologna järnvägsstation år 1980, som kostade över 80 människoliv.

Selustaverkostojen organisoinnissa tehtiin se paha virhe, että niihin värvättiin äärioikeistolaisia vain koska heitä pidettiin luotettavan antikommunistisina. Näiltä ei vaadittu sitoutumista demokraattisiin periaatteisiin, koska poliittinen polarisaatio oli sillä tasolla, että antikommunismi oli tärkeämpää. Tämä oli tietysti erittäin paha juttu, jolla oli hyvin ikäviä seurauksia; mutta selustaverkostojen perustaminen sinänsä ei ollut fasismia, vaan reaktiota Neuvostoliiton uhkaan, joka ainakin kylmän sodan alkuvaiheessa oli hyvin reaalinen.

Vid organiseringen av stay behind-nätverken begick Nato det ödesdigra felet att rekrytera högerextremister bara därför att de ansågs tillförlitligt antikommunistiska. Man ställde dem inga krav att förbinda sig till demokratiska principer, ty politisk polarisering hade nått den nivån att det var viktigare med antikommunism. Det här var naturligtvis en mycket tråkig sak som ledde till ohyggliga följder; men att organisera sådana här nätverk var i och för sig inte ett tecken på fascism, utan en reaktion på det sovjetiska hotet - ett mycket reellt hot åtminstone under kalla krigets tidiga skede.

Tietenkin voi olla sitä mieltä että salaisten armeijoiden perustaminen sinänsä on uhka demokratialle. Tämä on erittäin varteenotettava ja uskottava ajatus. Toivoisi kuitenkin, että se esitettäisiin perustellussa muodossa "salainen armeija on uhka demokratialle, koska sitä ei voi valvoa kunnolla, ja väärinkäytökset uhkaavat", ei propagandistisessa muodossa "salainen armeija on fasismia eikä koskaan voi olla muuta kuin fasismia ja sen olemassaolokin todistaa että koko Nato ja länsi ovat hirveä fasistisysteemi".

Naturligtvis kan man anse att det är ett hot mot demokratin att överhuvudtaget grunda hemliga arméer. Det här är en mycket trovärdig och beaktansvärd tanke. Det skulle dock vara bättre om den skulle underbyggas med argument ("en hemlig armé utgör ett hot mot demokratin, eftersom den inte kan underkastas normal demokratisk kontroll, vilket leder till oegentligheter och missbruk"), inte med propagandistiska, retoriska floskler ("en hemlig armé är fascism och kan aldrig vara något annat än fascism och att en sådan alls existerat bevisar för all framtid att Nato och Väst är ett hemskt fascistiskt skräckvälde").

Kyllä Naton kritiikkiä voi harjoittaa siitä näkökulmasta, että Nato sinänsä oli legitiimi ja tarpeellinen henkivakuutus Neuvostoliittoa vastaan, mutta että eräät järjestön haarat ja niiden tekemät teot olivat ristiriidassa juuri sen demokraattisen järjestyksen kanssa, jota järjestön oli määrä puolustaa. (Nyt emme edes puhu siitä, että organisaation jäseneksi hyväksyttiin ikidiktatuuri Turkki.) Chossudovsky kuitenkin pitää Naton olemassaoloa ja länsiblokin puolustamista sinänsä pahana asiana ja tuomitsee ne keskustelutta. Aivan kaikki, mitä Nato tekee, on hänelle pahasta, ja yksiselitteisesti puolustuksellisetkin tavoitteet ovat kauheaa imperialismia.

Man kan kritisera Nato utifrån det perspektivet att försvarsförbundet som sådant var en legitim och nödvändig livsförsäkring mot Sovjet men att vissa branscher av organisationen och deras aktiviteter skadade och motarbetade den demokratiska ordning som organisationen skulle försvara. (Nu talar vi inte ens om Turkiet, en obotlig diktatur vars medlemskap i en organisation för demokratiska stater alltid varit ett dåligt skämt.) För Chossudovsky är det dock förkastligt att Nato alls existerat eller att det alls företagits försök att försvara Väst. Allt vad Nato gör är av ondo om man frågar honom, och även entydigt defensiva målsättningar är hemsk imperialism.

Se, että Rauhanpuolustajat julkaisee myös Anna Politkovskajan teoksia, ei oikein riitä perusteluksi antaa julkisuutta Chossudovskyn kaltaisille vainoharhaisen länsivastaisille hörhöille. Pikemminkin siinä tehdään karhunpalvelus Politkovskajalle vetämällä hänet samalle tasolle Chossudovskyn kanssa.

Att Fredskämparna också ger ut böcker av Anna Politkovskaja räcker inte till som motivering för att ge offentlighet åt västfientliga tokstollar som Chossudovsky. Snarare gör man Politkovskaja en björntjänst genom att likställa henne med Chossudovsky.

Perusongelma tässä on juuri se ajatus "puolueettomuudesta idän ja lännen välillä". Länsimainen demokratia on monella tapaa kriisissä (on tietysti syytä kysyä, milloin se ei olisi ollut) ja täynnä ongelmia ja epätäydellisyyksiä. Mutta länsimaiset demokratiat eivät ole diktatuureja. Tämä on aika oleellinen ero.

Det grundläggande problemet här är idén om "opartiskhet mellan Öst och Väst". Västerländska demokratier befinner sig i kris, det är sant (man kan visserligen fråga, när de inte gjort det) och de har sina problem och imperfektioner. Men västerländska demokratier är inte diktaturer. Det är en rätt relevant skillnad.

Tämä tarkoittaa, että sellaiset Venäjää kritisoivat kirjoittajat, jotka torjuvat koko nykyvenäläisen (diktatuuri-)järjestelmän, ovat keskimäärin aika lailla tolkuissaan ja heidän esittämänsä kritiikki on pitkälti vakavasti otettavaa. Sitä vastoin sellaiset kirjoittajat (kuten Chossudovsky), jotka yhtä ehdottomasti torjuvat ja tuomitsevat lännen, ovat keskimäärin aika vainoharhaisia kiihkoilijoita, joiden todellisuuden- ja suhteellisuudentaju on hakusessa.

Det här innebär att de skribenter som kritiserar Ryssland och därvid förkastar hela det nuvarande (diktatoriska) statsskicket i landet för det mesta är förnuftiga människor vars kritik kan tas på allvar. De skribenter som kritiserar Väst i lika kategoriskt avvisande och fördömande ordalag (som Chossudovsky) är vanligen förföljelsemaniska fanatiker som tappat allt sinne för verkligheten och proportioner.

Mitä sitten tekee vakavasti otettava lännen kriitikko? Hän myöntää, että länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion ihanteet ovat sinänsä hyviä ja tavoiteltavia, ja hän arvostelee ennen kaikkea länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion käytäntöä siitä, että se jää jälkeen näistä ihanteista. En sano, että nämä ihanteet kyseenalaistava kritiikki olisi torjuttava, mutta ainakin sen on kyettävä hyvin vankasti perustelemaan ehdottamansa parempi tapa organisoida yhteiskunta. Tämän maailman Chossudovskyt vain luovat epäluottamusta länsimaista demokratiaa ja oikeusvaltiota kohtaan, mutta heillä ei ole tarjottavanaan vaihtoehtoa (elleivät he sitten esitä kiinalaista tai venäläistä diktatuuria sellaiseksi). 

Vad skulle då en seriös Västkritiker göra? Han skulle medge att de västliga idealen, som demokrati och rättsstat, i och för sig är goda och eftersträvansvärda, och i stället kritisera de västliga länderna för att de i praktiken inte lever upp till dessa ideal. Vill någon tänkare då ifrågasätta dessa ideal, så vill jag inte säga att hans kritik alltid bör avvisas, men åtminstone bör han kunna föreslå ett bättre sätt att organisera samhället och framföra mycket gedigna argument för detta alternativ. Sådana som Chossudovsky klarar inte av detta, de bara sår misstroende mot den västerländska demokratin och rättsstaten, men säger inte vad för sorts statsskick de skulle föredra, om det inte är diktatur i rysk eller kinesisk tappning.

Rauhanpuolustajien perusvirhe on ajatella, että USA ja Venäjä ovat yhtä pahoja ja että molempia tulee kritisoida yhtä ankarasti ja samoista asioista. Tällainen puolueettomuus ei kuitenkaan ole mielekästä siksikään, että niillä on selvästi erilaiset tavoitteet interventiomaissaan. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole koskaan yrittänyt liittää Irakia ja Afganistania alueisiinsa, kun taas Venäjä pyrkii nimenomaan sellaiseen pysyväisluonteiseen valloitukseen Krimillä, Itä-Ukrainassa ja ilmeisesti myös miehittämillään Georgian alueilla.

Det grundläggande felet Fredskämparna begår är att USA och Ryssland är lika elaka och att bägge bör kritiseras lika strängt och för samma saker. Det är dock inte förnuftigt att iaktta en sådan här neutralitet, när USA och Ryssland så uppenbart har olika målsättningar i de länder de invaderar: till exempel har USA aldrig försökt att annektera Irak och Afghanistan, medan det som Ryssland eftersträvar i Krim, östra Ukraina och antagligen även i de ockuperade delarna av Georgien är precis en sådan varaktig erövring.

Ja mitä sitten siihen paljon puhuttuun Lähi-idän öljyyn, USA ei myöskään ole ottanut haltuunsa Irakin öljykenttiä - ne ovat päätyneet avoimessa tarjouskilpailussa mm. kiinalaisten hyödynnettäviksi. Tästä huolimatta suuri osa ns. yhteiskuntakriittistä vasemmistoa varmaan tänäänkin on valmis vastaamaan myöntävästi kysymykseen, onko koko Irakin öljyvaranto nyt amerikkalaisten yhtiöiden rajoittamatta hyödynnettävissä.

Vad sedan gäller den berömda oljan i Mellanöstern, har USA faktiskt aldrig bemäktigat sig oljefälten i Irak. Det är bl a kinesiska oljebolag som nu, efter ett öppet anbudsförfarande, har fått tillgång till Iraks olja. Ändå inbillar sig en stor del av den s k samhällskritiska vänstern i dag att det är amerikanerna, och bara de, som obegränsat exploaterar oljan i Irak.

Pirkko Saision takinkääntö - Hur Pirkko Saisio vände på kappan

Äärioikeisto saavutti erävoiton, kun Pirkko Saisio tuli Hesarissa kertomaan sen "tolkun ihmisten" kliseen, jonka mukaan on ikävää, kun "punavihreä kupla" sulkee itsensä pois dialogista äärioikeiston kanssa. Ei toki ole aivan selvää, kuinka suuri osa jutusta oli Saision omia ajatuksia ja kuinka suuri osa Hugenberger Zeitungin, anteeksi, Helsingin Sanomien toimittajan, mutta jo se, että ilmausta "punavihreä kupla" yleensä käytettiin, paljastui Hesarin taas kerran ottavan tosiasiallisesti kantaa äärioikeiston puolesta.

Extremhögern vann en periodseger när Pirkko Saisio lät sig intervjuas i Helsingin Sanomat för att upprepa den för s k "förnuftiga människor" (läs: fegisar som inte vågar ta ställning) typiska klichén, enligt vilken det är så tråkigt att den "rödgröna bubblan" utestänger sig från dialog med extremhögern. Det är visserligen inte helt klart hur mycket av artikeln var Saisios egna tankar och hur mycket kom från Helsingin Sanomatredaktören, men att överhuvudtaget använda uttrycket "den rödgröna bubblan" innebär att tidningen åter de facto tog ställning för extremhögern.

Useimmat minun "punavihreässä kuplassani" (josta löytyy mm. aktiiviupseereja) ovat suhtautuneet Saision hölmöilyyn samalla tavalla kuin Hugenbergin yleisönosastoon kirjoittanut Riikka Yrttiaho, joka totesi, että kaikenlaiset yritykset dialogiin äärioikeiston kanssa johtavat välittömästi raiskaus- ja väkivaltafantasioihin, uhkailuihin ja nettivainoihin. Minähän sen tiedän kaikkein parhaiten. On aika kuvaavaa, että siinä vaiheessa kun minä yritin vanhassa blogissani pohtia sovinnollisesti, voisiko äärioikeiston jutuissa joidenkin yksittäisten asioiden suhteen olla ituakin, sain niskaani koko jengin, samalla kun oikeat vasemmistoaktivistit saivat olla ihan toisella tavalla rauhassa.

I min rödgröna bubbla ingår det bl a officerare i aktiv tjänst, och där har den förhärskande attityden till Saisios dumheter mest liknat Riikka Yrttiahos, som i en insändare till Helsingin Sanomat konstaterade, att varje försök till dialog med extremhögern omedelbart besvaras med våldtäkts- och övriga våldfantasier, hotelser och klappjakt på nätet. Det vet jag ju allra bäst. Det är karaktäristiskt att jag, när jag i min gamla blogg i försonlig anda försökte reflektera över huruvida extremhögern i en del frågor kunde ha något vettigt att säga, genast blev föremål för en massiv högerextremistisk webbattack, medan vänsteraktivister ännu fick vara i fred.

Tämä johtuu siitä ns. poliittisen korrektiuden ja ns. mielipidekäytävän tosiasiallisesta luonteesta. Äärioikeisto urputtaa jatkuvasti siitä, että on jotain yhteiskunnallisia ongelmia, joista ei käydä keskustelua, koska poliittinen korrektius sen kieltää. Mutta jos näistä äärioikeiston mieliaiheista tosissaan yrittää keskustella, joutuu välittömästi äärioikeiston uhkailun ja solvaamisen kohteeksi. Tämä johtuu siitä, että äärioikeisto vahtii niitä mustasukkaisesti ja haluaa varmistaa, että niistä puhutaan äärioikeiston ehdoilla.

Det här visar vad "politisk korrekthet" och "åsiktskorridoren" i verkligheten handlar om. Extremhögern gnäller hela tiden om att det finns samhällsproblem som det är omöjligt att dryfta eftersom detta förbjuds av de politiskt korrekta. Men försöker man på riktigt diskutera dessa frågor så blir man ögonaböj offer för hotelser och kränkningskampanjer. Det här beror på att extremhögern svartsjukt slår vakt om sina käpphästar och vill se till att den som rider på en av dem gör det på deras villkor.

Pitäisi puhua maahanmuutosta? Hyvä on, puhutaan. Paitsi että äärioikeisto vaatii heti keskusteluun mukaan sellaisia ratkaisumalleja, jotka ovat täysin mahdottomia toteuttaa loukkaamatta sekä maahanmuuttajien että kantaväestön ihmisoikeuksia, puhumattakaan siitä, että äärioikeisto ei ole itsensäkään kanssa samaa mieltä mistään. Sama äärioikeistolainen saattaa saman puheenvuoron eri kohdissa vaatia maahanmuuttajien kovakätistä sulauttamista kantaväestöön - ja sitten taas apartheidia, jossa maahanmuuttajat suljettaisiin omiin gettoihinsa pois kantaväestön silmistä kulkemaan niin rätti päässä ja silpomaan pimppoja niin paskaisella puukolla kuin haluaa. 

Tala om invandring? Fint, låt oss tala om invandring. Visserligen vill extremhögern då genast tala om lösningar som inte går att förverkliga utan att kränka både invandrarnas och majoritetsbefolkningens mänskliga rättigheter, för att nu inte nämna det faktum att extremhögern aldrig ens kan enas med sig själv om någonting. Samma högerextremist kan inom samma yttrande kräva hårdhänt assimilering av invandrarna - och en apartheidlösning där de stängs i sina egna ghetton där de kan gå med trasan kring huvudet så mycket de vill och stympa klittor med en precis så skitig kniv de vill.

Jos joku meistä pyhän aatteen riitteihin vihkiytymättömistä sitten rohkenee ujosti mainita tästä epäjohdonmukaisuudesta, hän saa niskaansa ämpärillisen virtuaalisontaa. Sillä eihän kyse oikeasti ole maahanmuutosta muuna kuin äärioikeiston vetonaulana.

Om någon av oss som inte genomgått den heliga ideologins riter sen fördristar sig att blygt påpeka denna inkonsekvens, överöses han genast med en massa virtuellt piss. Det handlar nämligen aldrig om själva invandringen, den används bara som dragplåster.

Silloin kun minä arvostelin feminismiä - voi kuinka arvostelinkin! - äärioikeisto vaati, että minun pitäisi samaan syssyyn olla jokaisesta muustakin asiasta heidän kanssaan samaa mieltä. En ollut, ja voi sitä mekkalaa joka nousi. Minä pyrin nimenomaan irrottamaan feminismin kritisoinnin äärioikeistosta, esittämään että feminismiä saattoi kritisoida asiallisemmista ja laillisemmista näkökulmista. Mutta se ei käynyt äärioikeistolle. Koska eihän äärioikeisto halua oikeasti kritisoida feminismiä, vaan ainoastaan käyttää feminismin kritiikkiä hyväkseen mobilisoidakseen väkeä mukaan fasistiseen vallankumoukseensa.

När jag kritiserade feminism - och de som läst min gamla finska blogg vet att jag gjorde det i mycket brutala ordalag! - krävde extremhögern att jag p g a min antifeminism borde dela alla deras åsikter om allting. Det gjorde jag inte, och fan vilket ståhej de då reste. Vad jag strävade till var att lösgöra feminismkritiken från extremhögern, att framhäva att feminism kunde kritiseras ur en mera saklig och laglig synvinkel.

Karjala takaisin? Kun karjalatakaisin.blogspot.com -blogin kirjoittajat alkoivat keskustella Karjalan palauttamisesta realistisesta näkökulmasta - myös nykyasukkaiden edut huomioon ottaen - ja laativat konkreettisen palautussuunnitelman, heidät leimattiin Karjala-piireissä suunnilleen kommunisteiksi. Nämä leimaajat ja solvaajat esiintyvät noissa piireissä avoimesti ja röyhkeästi omilla nimillään, mutta blogin kirjoittajat joutuvat suojautumaan anonymiteetin taakse. Tämä siksi, että äärioikeisto ei todellakaan halua mitään avointa keskustelua Karjalasta, vaan se haluaa pitää myös Karjalan kysymyksen omana rekrytointivetonaulanaan (vaikka sitä mukaa kun äärioikeisto on putinisoitunut, koko Karjalan asia on painunut taka-alalle).

Karelen åter till Finland? När skribenterna till bloggen karjalatakaisin.blogspot.com började diskutera återbördandet av Karelen ur ett realistiskt perspektiv och med respekt även för de nuvarande invånarnas intressen och utarbetade en konkret plan på hur området kunde bli finskt igen, brännmärktes de i Karelenkretsarna i det närmaste som kommunister. Belackarna uppträdde givetvis öppet och fräckt under eget namn, medan bloggarna såg sig tvungna att behålla anonymitet. Det här beror på att extremhögern inte vill ha någon öppen diskussion av Karelen, utan föredrar att monopolisera även Karelenfrågan som ett dragplåster att rekrytera anhängare med. (Visserligen har Karelen förlorat i betydelse på det högerextrema hållet medan putinismens inflytande ökat.)

Koko äärioikeistotouhun ideana ei ole tosiaankaan minkään vaikeiden asioiden nostaminen keskusteluun, vaan niistä käydyn keskustelun ottaminen valvontaan. Joka yrittää keskustella niistä muuten kuin äärioikeiston termein ja äärioikeiston ehdoista käsin, joutuu häirinnän, terrorin ja vaientamisen kohteeksi. Ja tällainen "ilmatilan haltuunotto" on alkanut koskea yhä useampia aiheita. Esimerkiksi oikeat historioitsijat osallistuvat yhä vähemmän julkiseen keskusteluun, koska äärioikeisto on monopolisoinut isänmaan historian itselleen.

Hela idén med högerextrem verksamhet är verkligen inte att ta upp svåra frågor, utan att få kontroll över diskussionen kring dem. Den som försöker dryfta dem utan att göra det från högerextremt perspektiv blir föremål för ofredande och terror och tystas ned. Och detta högerextrema "luftherravälde" gäller allt fler diskussionsämnen. Riktiga historiker deltar allt mera sällan i offentlig diskussion i Finland, eftersom extremhögern vill ha ensamrätt även på fosterlandets historia.

En minä toki kuitenkaan usko, että Pirkko Saisiolta olisi mennyt ohi se, millaiseksi ilmapiiri maassa on viimeisten kymmenkunnan vuoden aikana mennyt. Pikemminkin Saisio on vanhana taistolaisena taipuvainen mustavalkoiseen maailmankuvaan, ja - edelleenkin vanhana taistolaisena - hän ymmärtää paremmin äärioikeistoa kuin tavallisia maltillisia kansalaisia. 

Inte för att jag skulle tro, att den förändring av atmosfären som under de senaste tio åren ägt rum i Finland hade undgått Pirkko Saisio. Snarare är Saisio som gammal stalinist benägen till en svartvit världsbild, och som det anstår en gammal stalinist har hon lättare att identifiera sig med extremhögern än med vanliga sansade medborgare.

Taistolaisuuteen kuului se, että tavalliset maltilliset kansalaiset leimattiin fasisteiksi, koska he eivät kannattaneet taistolaisten haaveiden mukaista Neuvostoliiton tukemaa veristä vallankumousta. Nykyfasismiin kuuluu se, että tavalliset maltilliset kansalaiset leimataan kommunisteiksi, koska he eivät kannata nykyfasistien haaveiden mukaista Putinin Venäjän tukemaa veristä vallankumousta. Enpä suoraan sanoen ihmettele, jos Saisio kokee nykyfasistit läheisemmiksi kuin tavalliset maltilliset kansalaiset, joita on ilmeisesti aina halveksinut.

Stalinisterna utmålade vanliga sansade medborgare som fascister, därför att dessa inte gillade den sovjetstödda blodiga revolution stalinisterna drömde om. Dagens fascism handlar om att utmåla vanliga sansade medborgare som kommunister, eftersom de inte gillar den Putinstyrda blodiga revolution som dagens fascister fantiserar om. Jag är inte hemskt överraskad om Saisio känner mera valfrändskap med dagens fascister än de vanliga sansade medborgare hon tydligen alltid föraktat.

Erityisen hupaisaa on, että täti käskee ylimielisesti juuri meitä halveksimiaan maanmatosia pyrkimään dialogiin äärioikeiston kanssa. Tämä on jotenkin öykkärimäisen elitismin huippu. Hänen itsensähän ei tarvitse lykätä kättään siihen sontaan. Hän jakelee vain olympolaisista korkeuksistaan moraalisia neuvojaan meille, joilla ei ole pääsyä sinne kansakunnan kaapin päälle.

Särskilt tragikomiskt är det att det är precis oss tant Pirkko uppmanar att sträva till dialog med extremhögern. Det är ungefär toppen av arrogant elitism. Själv känner hon sig inte föranledd att röra den skiten. I stället utdelar hon från sina olympiska höjder sin moraliska visdom till oss som aldrig kommer att välkomnas på den kulturella maktens tinnar.

Jos Trump teloitetaan - Om Trump avrättas

Jos Donald Trump tuomitaan kuolemaan jostain maanpetosrikoksesta, kyseessä on liittovaltiotason kuolemantuomio. Tällöin häntä odottaa Terre Hauten vankila Indianan osavaltiossa, lähellä Illinoisin rajaa. Terre Haute sijaitsee noin 120 kilometriä länteen (oikeastaan länsilounaaseen) Indianapolisista ja kolmisen sataa kilometriä etelään Chicagosta. Liittovaltiotason kuolemantuomiot pannaan nykyään täytäntöön myrkkyruiskeella.

Om Donald Trump döms till döden för något förräderibrott, är det en dödsdom på federal nivå. Då är hans destination Terre Hautefängelset i delstaten Indiana vid gränsen till Illinois. Terre Haute ligger ungefär 120 kilometer västerut (egentligen i västsydvästlig riktning) från Indianapolis och ett trehundratal kilometer söderut från Chicago. Dödsdomarna på federal nivå verkställs i dag med giftsprutan.

Terre Hauten vankila. Fängelset i Terre Haute. Kuva/bild: Wikipedia.

Petri Cederlöf maahanmuuttopolitiikasta - Petri Cederlöf om invandringspolitiken

Petri Cederlöf: "Suomessa on yksi maahanmuuttopolitiikka. Siihen on vaikuttanut "maahanmuuttokriittinen" ja "nuiva" a'la Halla-aho linja, jolla ei ole mitään tekemistä kriittisyyden kanssa. Se on politiikan kartalla äärilinjaa kohti viittaavaa sisäänpäin kääntynyttä uusnationalismia. Sille ei ole vastineena mitään toista äärilinjaa, vaan perustuslaillinen, kriittinen ja suvaitsevaisuutta arvona pitävä linja. Perustuslaillinen liberaali suvaitseva linja on stabiili ihanne ja siitä lähtökohdasta halla-aholaiset ja kumppanit ovat radikalistisia ongelmien luojia. Sama pätee ihmisarvon kunnioittamiseen: se on terveessä yhteiskunnassa keskeistä ja sen puolustaminen sitä vastustavia vastaan edes aseellisesti ei ole ääriaatteellista vaan kansalaisvelvollisuus."

Petri Cederlöf: "Finland har en enda invandringspolitik. Den har påverkats av den s k 'invandringskritiska' och 'motvilliga' linje Jussi Halla-aho representerar, en linje som inte har någonting att göra med en kritisk inställning. Det är en extrem linje på den politiska kartan och leder till inåtvänd nynationalism. Dess motståndare representerar ingen jämförbar extremism, utan en kritisk, konstitutionalistisk inställning, för vilken tolerans är ett värde. Liberal, tolerant konstitutionalism är ett stabilt ideal, och ur dess synvinkel är det Halla-ahoanhängarna och deras gelikar som är radikala och skapar problem. Detsamma gäller för människovärdet: det är centralt för ett sunt samhälle att människovärdet respekteras. Att försvara människovärdet mot dess belackare, om det så gäller med vapen i hand, är inte ideologisk extremism, utan en medborgerlig plikt."

Speden jäljillä - esseeluonnos (tyvärr bara på finska)

Tämä essee on poistettu verkosta, koska sen julkaisee lähiaikoina kirjamuodossa Evertype.

Venäjän hyökkäysparaati - Den ryska invasionsparaden

Venäjä on järjestämässä Suomeen "voitonpäivän paraatia", jonka tarkoituksena ilmeisesti on demonstroida Venäjän ylivoimaa Suomesta. Paraatissa kannetaan valokuvia venäläisistä "sotasankareista", jotka tietysti tiedämme lähtökohtaisesti arveluttaviksi hahmoiksi. Kuten kaikki isänmaalliset suomalaiset, suhtaudun torjuvasti tällaisiin paraateihin.

Ryssland håller på att ordna en "Segerdagsparad" i Finland, som antagligen går ut på att demonstrera Rysslands överlägsenhet över Finland. På paraden ska demonstranterna bära fotografier på ryska "krigshjältar", som vi vet är mer eller mindre tvivelaktiga gestalter. Som alla fosterländska finländare ser jag med oblida ögon på sådana här parader.

Tyypillinen suomettunut vanhan demariäijän "humaani vasemmistonäkökulma" tällaiseen tapaukseen on, että "Venäjän kansa" teki hirmuisen ponnistuksen nujertaessaan Hitlerin ja että "Venäjän kansalla" on oikeus juhlia sitä - ja onkin totta, että Neuvostoliitto teki isoimman osan natsien kukistamisesta. Toisaalta olisi kuitenkin syytä myös myöntää esimerkiksi se, että amerikkalaiset lend-lease -aseet ja lentokoneet näyttelivät tärkeää roolia siinä työssä - yhteispelillä se Hitler viime kädessä kaatui. Tästä ei kuitenkaan saanut ennen 1990-lukua juuri puhua, koska Neuvostoliitossa oli sopimatonta - suorastaan rikos - ylistää amerikkalaista tekniikkaa, eikä Yhdysvalloissakaan ilmeisesti erityisemmin ylpeilty sillä, että oli lahjoitettu Stalinille sotakoneita. 

En typisk gammal sossegubbe ser på sånt här ur den "humana vänstersynvinkeln": "ryska folket" besegrade Hitler till ett enormt pris, och "ryska folket" bör få högtidlighålla detta minne. Det är sant att Sovjetunionen gjorde det mesta av skitgörat för att få bukt med nazisterna. Å andra sidan skulle det bara vara rättvist att medge att de sovjetiska stridskrafterna drog stor nytta av det materiel de tack vare låne- och uthyrningslagen (lend lease act) fick av amerikanerna - det var genom samarbete som Hitler till syvende och sist betvingades. Det här fick man dock före 1990-talet inte riktigt tala om, för i Sovjet var det olämpligt - t o m ett brott - att prisa amerikansk teknik, och antagligen var inte jänkarna så hemskt stolta över att ha gett Stalin krigsmaskiner till skänks.

Bell Airacobra eli venäjäksi Aerokobra, lempinimiltään Kobruška. Airacobrat eivät olleet amerikkalaisten omasta mielestä kovin onnistunut malli, mutta he olivat yrittäneet niistä Tyynenmeren sodan merihävittäjiä. Neuvostoilmavoimat käyttivät lend lease -materiaalina saamiaan Airacobria tietysti itärintaman olosuhteissa, missä ne osoittautuivat erinomaisiksi koneiksi ja saivat osakseen lentäjien suosion. Sotalentäjien keskuudessa oltiin amerikkalaiisille aidosti kiitollisia näistä hienoista koneista. Valitettavasti sitä kiitollisuutta ei saanut kovin äänekkäästi julistaa, koska Stalinin Neuvostoliitossa saattoi joutua työleirille "länsimaisen tekniikan ylistämisestä". Kuva: Wikipedia, käyttäjä Bergfalke2. Kuva on ilmeisesti otettu Ilmavoimamuseossa (aiemmin: Keski-Suomen ilmailumuseo) Tikkakoskella, mutta netissä kerrotaan, että tämä Airacobra on sittemmin siirtynyt Hyrylän ilmatorjuntamuseoon Tuusulaan.


Det här är ett jaktflygplan typ Bell Airacobra eller i rysk tappning Aerokobra, med smeknamnet Kobrusjka. Amerikanerna ansåg modellen inte särskilt lyckad, men de hade försökt använda den i Stillahavskriget mot japanerna. De sovjetiska luftstridsstyrkorna satte in dessa plan i de förhållanden som rådde på östfronten, och där visade de sig vara mycket lämpliga och kom att åtnjuta stor popularitet och uppskattning bland stridsflygarna. Flygarna var amerikanerna uppriktigt tacksamma för dessa fina plan, men kunde inte uttrycka sin tacksamhet alltför högt, eftersom det i Stalins Sovjetunion var strängt förbjudet att prisa amerikansk teknik. Bild: Wikipediaanvändaren Bergfalke2. Bilden lär ha tagits på Flygvapenmuseet (tidigare: Mellersta Finlands flygmuseum) i Tikkakoski, men på nätet berättas det att detta plan sedan dess överförts till Luftvärnsmuseet i Skavaböle, Tusby.

Siihen humaaniin vasemmistonäkökulmaan pitäisi kuitenkin kuulua vaatimus, että Venäjällä myönnettäisiin asiaan liittyvät traagiset puolet pelkän omalla sankaruudella kerskumisen sijasta. Läntisissä toisen maailmansodan historioissa ymmärretään ja myönnetään, että Stalinilla oli symbolinen arvonsa sodan johtajana - että oli inhimillisesti ymmärrettävää, jos suuri osa neuvostokansasta näki diktaattorin pelastajanaan. Mutta toisaalta ei unohdeta julmuuksia eikä raakuuksia, eikä liioin yritetä kätkeä näkyvistä niitä vaurioita, jotka juuri tämä Stalinin roolin kaksijakoisuus jätti venäläiseen kulttuuriin ja ajattelutapaan.

Det är dock precis ur den där humana vänstersynvinkeln nödvändigt att kräva att Ryssland i stället för att skryta med sitt eget hjältemod inser och medger historiens tragiska sidor. Västliga historieböcker brukar behandla Stalins status och symboliska värde som krigsledare med medmänsklig förståelse för den stora del av det sovjetiska folket för vilken diktatorn framstod som räddare. Samtidigt glömmer västliga historiker varken de grymheter som Stalin och hans lakejer begick eller de traumatiska efterdyningar som Stalins dubbelroll lämnade i rysk kultur och mentalitet.

Venäjällä tällainen monisävyinen suhtautuminen Stalinin aikaan on kuitenkin jäänyt vähemmistömielipiteeksi. Eivät venäläiset tyhmiä ole, eivätkä liioin kykenemättömiä historiansa monipuoliseen analyysiin. Diktaattori Putinin johdolla maahan on kuitenkin masinoitu ilmapiiri, jossa analyyttinen, itsekriittinen keskustelu maan menneisyydestä vaiennetaan maanpetoksellisena epäröintinä ja karkea nationalismi rehottaa.

Ett sådant här nyanserat förhållande till Stalintiden förblir dock en minoritetsopinion i Ryssland. Ryssar är inte dumma, inte heller inkapabla till att mångsidigt analysera sin historia. Under ledning av landets nuvarande diktator har det dock skapats en atmosfär där analytisk, självkritisk diskussion av det förflutna tystas ned som landsförrädisk tveksamhet och brutal nationalism florerar.

Ajatus, että "Venäjän kansalla" pitäisi olla oikeus juhlia suurta sotaansa Hitlerin kaatamiseksi, ei ole loppuun asti mietitty. Vaikka hyväksyisimmekin sen näkemyksen, että "suuri isänmaallinen sota" oli oikeudenmukaista puolustautumista hyökkääjä-Hitleriä vastaan, tämä ei muuta sitä, että oikeudenmukaisilla puolustussodilla voidaan motivoida armotonta fasismia ja nationalismia.

Idén att "ryska folket" borde få högtidlighålla sitt stora krig mot Hitler är inte helt genomtänkt. Vi kan nog acceptera den tolkningen, enligt vilken "stora fosterländska kriget" var ett rättvist försvarskrig mot angriparen Hitler, men detta ändrar ingenting på att även rättvisa försvarskrig kan missbrukas till att rättfärdiga obarmhärtig fascism och nationalism.

Itse asiassa juuri ne samat humaania vasemmistonäkökulmaa edustavat demarit ovat innokkaimpia myöntämään tämän silloin kun se oikeudenmukainen sota on Suomen talvisota, jolla puolustellaan suomalaista äärinationalismia. Tosin tämä ongelma on nykyään pitkälti poistunut, sillä kuten nopea vilkaisu Homma-foorumille osoittaa, nykyisten "nationalistiemme" mielestä talvisota sodittiin väärää vihollista vastaan ja Suomen olisi ollut parempi joutua puna-armeijan miehittämäksi, koska maan ilmapiiri olisi nyt paljon nationalistisempi.

Precis samma sossar som försvarar den ryska paraden är beredda att medge det här när det rättfärdiga kriget är finska vinterkriget som utnyttjas till att motivera extrem finsk nationalism. Det problemet har dock för det mesta försvunnit, ty man behöver inte genomgå det "invandringskritiska" webbforumet Homma särskilt noga för att där läsa att vinterkriget utkämpades mot fel fiende och att det skulle ha varit bättre om Finland hade ockuperats av Röda armén, eftersom det skulle innebära att finländare i dag skulle vara mycket mera nationalistiskt lagda.

Lopuksi on tietysti syytä muistuttaa, että tämänkään marssin takana tuskin on Suomen venäjänkielisten enemmistö. Sitä puuhaamassa on jokin uusi venäläisyhdistys, josta kukaan ei aiemmin ole kuullutkaan, ja veikkaan että varsinaisena takapiruna touhuaa taas eräs tietty dosentinplanttu, joka ei taatusti puhu venäjää äidinkielenään.

Som slutkläm konstaterar jag, att den här marschen knappast stöds eller gillas av majoriteten rysktalande i Finland. Den lär ha organiserats av en helt ny finlandsrysk förening som ingen tidigare hört talas om, och jag är rätt säker på att den verkliga primus motor bakom hela affären är en viss docent som inte talar ryska som modersmål.

Rasistien homoseksuaalisuudesta - Om homosexualitet bland rasisterna

Helsingin Sanomat innostui poikkeukselliseen tutkivaan journalismiin: toimittaja tutustui seksiluolaan, jossa suomalaiset miehet käyttävät homoseksuaalisesti hyväkseen paperittomia maahanmuuttajia. Tämä ainakin selittää persujen pakonomaisen tarpeen sotkea maahanmuuttopolitiikka niin, että maahan syntyy juuri niitä paperittomien laumoja, joita meillä ei aiemmin ole ollut. Maahanmuuttokriitikot ovat tosiaankin omat taipumuksensa kätkeviä ja niitä häpeäviä homoseksuaaleja, jotka tarvitsevat oikeudettomia orjia seksuaalisesti hyväksikäytettäväkseen.

Helsingin Sanomat, vår största morgontidning, ägnade sig åt undersökande journalism på ett sätt som är exceptionellt i Finland: en redaktör besökte i smyg en sexhåla där finska män utnyttjar odokumenterade invandrare till homosexuellt umgänge. Det här förklarar åtminstone varför sannfinnar är så krampaktigt måna om att trassla till invandringspolitiken så att det uppstår precis sådana skaror av odokumenterade som vi tidigare inte haft. Invandringskritikerna är verkligen homosexuella som gömmer sig i skåpet med sina böjelser och som vill ha sexslavar utan rättigheter.

Maahanmuuttokriitikoiden foorumilla maahanmuuttajanaiset epäseksualisoidaan säännönmukaisesti "säkeiksi". Samalla maahanmuuttajamiehet esitetään yliseksuaalisina panoatleetteina. Nyt tiedämme, miksi.

På såkallade invandringskritiska webbforum framställs kvinnliga invandrare alltid som avsexualiserade "säckar". Samtidigt ses manliga invandrare som översexuella sängatleter. Nu vet vi, varför.

Feministit ovat oikeassa: rasismia motivoi viime kädessä seksuaalinen halu maahanmuuttajamieheen.

Feminister har rätt: rasism motiveras i sista hand av ett sexuellt begär till den manliga invandraren.

Olin taas kerran oikeassa - Igen hade jag rätt

Venäjän propagandaämyri Sputnik News otsikoi juuri jutun Suomen hurrivihasta jota kuinkin niin, että "suomalaisten taistelu pakollista ruotsia vastaan avaa tien venäjän kielelle". Olen siis koko ajan ollut oikeassa. Hurriviha, pakkoruotsiurputus ja järjetön mytologia siitä, kuinka Ruotsi muka on sortanut Suomea, ovat osa Venäjän pitkäaikaista strategista suunnitelmaa alistaa Suomi valtaansa. 

Det ryska propagandaspråkröret Sputnik News rubricerade nyligen en artikel om hatet mot svenskan i Finland ungefär så här: "Finnarnas kamp mot den obligatoriska svenskan öppnar dörrarna för ryska språket". Sålunda har jag haft rätt hela tiden. Svenskhatet, skitpratet om "tvångssvenskan" och den vansinniga mytologin om hur Sverige kantänka förtryckt Finland är alla delar av Ryssland långtidsplan på att ta över Finland.

Ensin tulee Itä-Suomeen käytännössä pakkovenäjä, jolla sidotaan alueen väestö turpeeseen kuin maaorjat ja tehdään heistä taloudellisesti riippuvaisia Venäjän kaupasta (sekä laillisesta että laittomasta). Näin luodaan Suomeen taloudellisilta intresseiltään lähtökohtaisesti maanpetoksellinen osa (kanta)väestöä, joka vahvistaa maamme siteitä itään. 

Det börjar med att införa de facto obligatorisk ryska i östfinska skolor, så att befolkningen i praktiken blir livegna som inte kan söka jobb utanför provinsen. De blir ekonomiskt beroende av östhandeln, både den lagliga och den illegala. På det här sättet uppstår en (infödd) befolkningsdel med landsförrädiska ekonomiska intressen, vilket innebär starkare förbindelser österut.

Tätä seuraa poliittinen riippuvuus Venäjästä. Kuten YYA-ajat kokeneet muistavat, se ei ole kivaa. Toki YYA-henkeen kasvaneen sukupolven edustajana tiedän, että silloin kun se on normaalia, sitä ei kyseenalaisteta - kun ajat vapautuivat, oli vuosikymmenten homma vapautua henkisesti siitä neuvostoystävyyden yliminästä. Mutta nyt kun olemme siitä vapautuneet, paluu samaan tilanteeseen olisi henkisesti mahdotonta.

En naturlig följd av detta är politiskt beroende av Ryssland. Alla som kommer ihåg vsb-tiden, vet att det inte är kul. Som representant för den generation som vuxit upp på vsb-tiden vet jag dock att det som känns normalt inte kommer att ifrågasättas - när det blev friare tider tog det tiotals år att helt frigöra sig från sovjetvänlighetens överjag. Men när vi nu en gång frigjort oss, vore det psykiskt omöjligt att återgå till samma situation. 

Poliittinen riippuvuus Neuvostoliitosta ei sitä paitsi ollut sama asia kuin vastaava riippuvuus Venäjästä tänään olisi. Huomattava osa suomalaisista näki vasemmiston etujensa ajajana, ja Neuvostoliiton tehtävä siinä kuviossa oli toimia paperitiikerinä, jolla poliittista vastustajaa peloteltiin. Nykyään tilanne on toinen. Vaikka Venäjä tukeekin jossain määrin myös vasemmistolaisia ääriryhmiä, sen vahvin tuki tuntuu suuntautuvan taantumukselliselle oikeistotaholle, jonka iskusanoja ovat esimerkiksi homojen ja maahanmuuttajien oikeuksien vastustaminen. 

Att vara politiskt beroende av Sovjet var dessutom inte samma sak som ett liknande beroende av Ryssland i dag skulle vara. En stor del av finländarna såg vänstern som sin advokat i samhället, och i den konstellationen spelade Sovjet rollen av en papperstiger att skrämma den politiska motståndaren med. I dagens läge är allt annorlunda. Ryssland bistår visserligen i viss mån även vänstersinnade extremister, men dess starkaste stöd förefaller gå till den reaktionära högern, som koncentrerar sig på att beröva homosexuella och invandrare deras rättigheter. 

Toisin sanoen uusi YYA-aika merkitsisi vasemmistonkin ajamien hyvien asioiden vaarantumista, orjuutta Venäjän tukemien taantumuksellisten patriarkkojen varjossa. Nykyisellä äärioikeistolla on tukenaan kokonainen verkosto varakkaita liikemiehiä - avoimen fasistista Vastarintaliikettä tukeva Kärkkäinen on vain jäävuoren huippu - jotka ovat sekä taloudellisten etujensa että kulttuuristen ennakkoluulojensa osalta vasemmiston ja vapaamielisten kaupunkilaisten täydellinen vastakohta. Venäjän ylivalta Suomessa merkitsisi tällaisten miesten ylivaltaa. Vasemmistolaisten on syytä miettiä moneen kertaan, tätäkö he haluavat.


En ny vsb-period skulle sålunda äventyra precis de goda saker som vänstern vill främja - det skulle vara ett slaveri under reaktionära patriarker. Dagens extremhöger stöds av ett helt nätverk förmögna affärsmän - Kärkkäinen, som står bakom den öppet fascistiska Motståndsrörelsen, är bara toppen på isberget - som både i sina ekonomiska intressen och kulturella fördomar är den diametrala motsatsen till vänstern och stadsliberalerna. Rysk överhöghet i Finland skulle betyda att sådana här män skulle inneha högsta makten i Finland. Vänstern bör fråga sig, om det är det de vill ha.

Mikä se on se suomalainen kulttuuri? Finsk kultur, vad betyder det månne?

Mikä se suomalainen kulttuuri ja suomalainen elämäntapa on, jonka puolustamisesta persut lyövät niin paljon rumpua? No sen olemme saaneet juuri lukea lehdistä: persujen ehdokkaissa on suhteessa yli kymmenen prosenttia enemmän kuin RKP:n ehdokkaissa rikollisia ja rikoksesta syytettyjä.

Vad är den där finska kulturen, den där finska livsstilen som sannfinnarna gör ett så stort nummer av och säger sig försvara? Det har vi just läst i tidningarna: i jämförelse med SFP är sannfinska kandidater i kommunalval med över tie gånger större sannolikhet kriminella eller åtalade för brott.

Siinä se on se koko "suomalainen kulttuuri". Persut ja rasistit jaksavat kiljua siitä, että maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia. Ulkomaalaisten rikokset selittyvät tyhjentävästi ikärakenteella, sosiaalisella asemalla ja tietämättömyydellä suomalaisista laeista (puhumattakaan siitä, että eniten rikoksia eivät tee maahanmuuttajat, vaan esimerkiksi vaihto-opiskelijat, jotka eivät ole tulleet maahan jäädäkseen ja tietävät sen). Mutta persuilla ja rasisteilla ei ole sitä puolustusta. He rikkovat lakia, koska se on heidän kulttuuriaan, sitä suomalaista elämänmuotoa, jota he haluavat puolustaa - varmaankin lainkuuliaisuutta vastaan, joka on heidän mielestään epäilemättä hurrien keksintö.

Det är allt vad deras ”finska kultur” handlar om. Sannfinnar orkar svamla om hur mycket mer brott utlänningar begår, men denna diskrepans beror uteslutande på åldersstrukturen, socialgruppen och ovetskapen om finländska lagar (dessutom bör det påpekas att de utlänningar som begår flest brott är utbytesstuderande och likadana som inte tänker stanna kvar i landet). Det försvaret har inte sannfinnarna att falla tillbaka på. De begår brott, eftersom det är deras kultur att göra så – det utgör en del av den ”finska livsstil” de vill försvara – antagligen mot laglydigheten, som de säkert tycker är någonting finlandssvenskarna hittat på.

Minä puolestani sanon, että jos jokin "kulttuuri" tai "elämäntapa" on niin rikollinen kuin persujen ja rasistien, se joutaa mennä. Jos todellakin on niin, että siellä missä suomea puhutaan tehdään niin paljon enemmän rikoksia, suomen kieltä on vastustettava pelkästään yhteiskuntarauhan tähden. Ja persujen ja rasistien on aivan turha urputtaa ja itkeä tästä kauheasta suomalaisvihasta, koska tässä sovelletaan vain ihan samoja kriteereitä kuin millä he itse perustelevat omat törkeytensä.

Jag för min del tycker att en "kultur" eller "livsstil" är så kriminell som sannfinnarnas eller rasisternas, måste den gå. Om det verkligen förhåller sig så att man begår så mycket mer brott där det talar finska, bör finska språket motarbetas redan för samhällsfredens skull. Och om sannfinnar och rasister nu börjar gråta om att jag sprider antifinsk rasism och hat i den här bloggen betackar jag mig för deras skitprat. Jag tillämpar på dem bara samma kriterier med vilka de alltid försöker berättiga sina fräckheter.

Maahanmuuttokriitikoiden epäinhimillisyydestä - Om invandringskritikernas omänskliga natur

Ns. maahanmuuttokriitikot näyttäytyvät meidän normaalien ihmisten silmissä epäinhimillisinä. Tällä en edes tarkoita sitä, että he ovat epäinhimillisen julmia. Oikeastaan maahanmuuttokriitikoiden julmuus on pikemminkin sivuasia. Oleellista on, että maahanmuuttokriitikot ovat vailla sitä yksilöllisyyttä, joka tekee ihmisestä ihmisen.

De såkallade invandringskritikerna förefaller för oss normala människor vara omänskliga. Med det här menar jag inte att de är omänskligt grymma. Grymheten är inte riktigt huvudsaken. Det väsentliga är att invandringskritikerna saknar den individualitet som kännetecknar människan som människa.

Maahanmuuttokriitikot eivät noudata ohjetta "Tunne vihollisesi". Sen sijaan he ovat luoneet itselleen läpitunkemattoman viholliskuvan siitä, mitä "vastapuoli" ajattelee. Tätä he toistelevat robotteina kyllästymiseen asti, vaikka heille kuinka väittäisi vastaan - minulle esimerkiksi eräs epeli selitti vuodesta toiseen, kuinka Johan Bäckman on "äärisuvaitsevainen", mikä on hieman hupaisaa ottaen huomioon Bäckmanin jo silloin lämpimät suhteet esimerkiksi Džeimppa Hirvisaareen, puhumattakaan minun tunnetusta brutaalista russofobiastani. Samalla foorumilla eräs kaveri taas vaati todisteita siitä, että äärioikeisto on Venäjän vaikutuksen alainen, ja kun hänelle kaivettiin esille runsaasti Homma-sitaatteja, joissa Venäjää ihannoitiin, hän vain ei jotenkin rekisteröinyt niitä.

Invandringskritikerna iakttar inte principen "känn dina fiender". I stället har de hjärntvättat sig själva med en ogenomtränglig fiendebild av hur "motståndaren" tänker. Som maskiner upprepar de oavbrutet vad de inbillar sig du tänker, hur mycket du än ifrågasätter det. En slyngel orkade förklara för mig år in år ut att Johan Bäckman representerar den "extrema tolerantian", vilket låter rätt löjeväckande med tanke på att Bäckman redan då upprätthöll varma förbindelser med Dzjejmpan Hirvisaari, för att inte nämna min välkända brutala russofobi. På samma forum krävde en kille bevis på att extremhögern tog emot influenser från ryska hållet, och när han fick läsa en massa citat från Hommaforumet som idealiserade Ryssland registrerade hans hjärna dessa citat tydligen inte.

Tämänkaltainen kommunikaatiokyvyttömyys saa äärioikeistolaiset vaikuttamaan keskenään vaihtokelpoisilta. Jos yksi sika heittää veivinsä, toinen retku voi omia hänen lempinimensä ja tunnuksensa esimerkiksi keskustelufoorumilla ja jankata samaa roskaa maailman tappiin asti. Kukaan ei huomaa eroa. Maahanmuuttokriitikot ovat siis - kulttiin kuulumattomien näkökulmasta - vailla sitä yksilöllisyyttä, joka tekee ihmisestä ihmisen.

En sådan här kommunikationsoduglighet får högerextremisterna att framstå som sinsemellan utbytbara. Om ett svin kolar av kan en annan odugling överta täcknamnet och användarkontot t ex på ett diskussionsforum och fortsätta mala på samma fraskvarn tills fingrarna trillar ner. Ingen kommer att märka skillnaden. Invandringskritikerna saknar sålunda - ur en icke-kultmedlems perspektiv - helt den individualitet som gör människan till en människa.

Normaali ihminen ei voisi toistaa vuodesta toiseen samoja latteita propagandavalheita ihmisille, jotka yhtä lailla oikovat niitä vuodesta toiseen yksityiskohtaisesti perustellen. Inhimillisyyteen kuuluu, että vuorovaikutus toisella tavalla ajattelevien kanssa tosiaan saa asianomaisen pohtimaan asioita uudelleen - ei toki välttämättä muuttamaan perusmielipidettään, mutta harkitsemaan tarkemmin. Niinpä maahanmuuttokriitikoita ei ole käytännössä mahdollista pitää ihmisinä, ei ainakaan kykenevinä normaaliin inhimilliseen vuorovaikutukseen.

En normal människa skulle aldrig orka upprepa samma lögnaktiga propagandaplattityder till människor som lika ivrigt orkar rätta till dem med detaljerade motargument. Det ingår i att vara människa att kontakter med folk med annan sorts åsikter får vederbörande att tänka om - inte att byta åsikt men att överväga den mera noggrant. Sålunda kan man i praktiken inte se invandringskritikerna som människor, åtminstone är de inte kapabla till normal mänsklig växelverkan. 

On syytä pohtia, mikä heistä on tehnyt tällaisia. Silkkaa piruuttani heitän ensimmäisenä vaihtoehtona sen, että he kuuluvat johonkin toiseen eliölajiin, joka pyrkii valloittamaan maapallon. Tämä selittäisi yhtä ja toista, mutta valitettavasti tämä hypoteesi on hylättävä, koska meillä ei ole mitään muita todisteita maan ulkopuolisten sivilisaatioiden läsnäolosta planeetallamme. Sitä paitsi, heh, jos jokin sivilisaatio kykenisi rakentamaan tuhansien valovuosien syvyydet ylittäviä avaruusaluksia ja soluttautumaan niiden avulla Maahan tutkien ja teleskooppien huomaamatta, totta mooses heidän pitäisi kyetä myös väsäämään maahanmuuttokriitikoita uskottavampia tekoihmisiä.

Det är skäl att fråga sig, hur de blivit sådana. Bara för att jäklas framkastar jag som första alternativet att de representerar en annan djur- eller varelseart, som försöker ta över jordklotet. Det här skulle minsann förklara ett och annat, men tyvärr bör denna hypotes förkastas, eftersom vi inte har några andra bevis på extraterrestriella civilisationers närvaro på vår planet. Skulle någon civilisation kunna bygga rymdfartyg kapabla att överbrygga tusentals ljusårs djup och infiltrera Jorden utan att upptäckas av radar- och teleskopanläggningar, så bör de ta mej tusan kunna bygga mera trovärdiga människoimitationer än fanatikerna på Hommaforumet.

Toinen selitys on, että maahanmuuttokriitikot ovat järkiään psykopaatteja, narsisteja tai antisosiaalisesti luonnevikaisia, ts. jäykkäluonteisia ja normaaliin vuorovaikutukseen kykenemättömiä. Tämä on jo enemmän sinne päin, mutta pidän tätäkin epäuskottavana. Luultavasti epäsosiaalisten luonnehäiriöisten osuus ihmisistä on kulttuurista riippumatta aika lailla vakio, ja suhteellisen pieni. Psykopaatteja ei yksinkertaisesti riitä maahanmuuttokriittisten alakulttuuria ylläpitämään, siksikään, että psykopaatit ja samansuuntaisia persoonallisuushäiriöitä potevat ovat ihan määritelmällisesti epäsosiaalista porukkaa eivätkä tule toimeen keskenäänkään.

En annan förklaring är att invandringskritikerna utan undantag är psykopater, narcissister eller antisocialt personlighetsstörda, dvs att de på grund av sin psykiska inflexibilitet inte är kapabla till normal mellanmänsklig växelverkan. Det här låter redan bättre, men jag tycker inte det är trovärdigt heller. Antagligen är andelen antisocialt karaktärsstörda densamma i alla kulturer, och relativt liten. Psykopaterna räcker inte till för att upprätthålla den invandringskritiska subkulturen - inte minst därför, att antisociala personligheter är så att säga antisociala - de kommer inte överens med andra människor och allra minst med varandra.

Eli siis tässä päädytään taas kerran siihen johtopäätökseen, että maahanmuuttokriitikoiden alakulttuurin ydinjoukko koostuu kaaderikoulutetuista nettisisseistä. He ovat saaneet organisoidun kurssituksen, jonka osana väkivaltaisen näköiset korstot ovat huutaneet heille tuntikausia suoraan korvaan että vittu saatana nyt tapan, ja he ovat opetelleet olemaan välittämättä tästä. Nyt nämä desantit pitävät ties kuinka monetta vuotta hallussaan suomalaisen Internetin ilmaherruutta tämän koulutuksensa voimin.

Klart som korvspad vartåt det här lutar. Det är svårt att undvika slutsatsen att kärntruppen i den invandringskritiska subkulturen består av kaderutbildade webbgerillor. På organiserade kurser har tuffingar med skrämmande utseende timtals rutit dem i öronen okvädinsord och bloddrypande hotelser för att göra dem immuna. Tack vare kaderutbildningen har dessa desanter redan för ett antal år sedan kunnat ta över luftsuveräniteten på finska webben.

Tiedätte hyvin kuka sen kaaderikoulutuksen on heille järjestänyt.

Ni vet mycket väl vem som organiserade den där kaderutbildningen.

Julistan Jumalan totuutta - Jag förkunnar Guds sanning

Missä kaikessa olen ollut vuosien varrella oikeassa?

Vad allt har jag haft rätt i under åren?

Olen sanonut, että hurriviha ja "pakkoruotsi"-urputus on Venäjältä masinoitua ja johtaa Venäjän imperialististen etujen myötäilyyn. Olin oikeassa.

Jag har sagt att hatet mot svenskan och gnället om "tvångssvenskan" styrs från Ryssland och leder till eftergifter för Rysslands imperialistiska intressen. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että "pakkoruotsi"-urputus johtaa yleiseen sivistys- ja koulutusvihamielisyyteen, koska aivan samalla retoriikalla voi vastustaa mitä tahansa kouluainetta. Olin oikeassa.

Jag har sagt att gnället om "tvångssvenskan" kommer att leda till allmän utbildnings- och bildningsfientlighet, eftersom precis samma retorik kan riktas mot vilket skolämne som helst. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että persuilu ja rasismi ovat ennen muuta rikollisen alaluokan yritys nousta politiikkaan. Olin oikeassa.

Jag har sagt att sannfinskhet och rasism främst handlar om den kriminella underklassens strävan att komma in i politiken. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että suomenkieliset porvaripuolueet ovat viime kädessä näennäisliberaaleja fasistipuolueita, jotka tilaisuuden turvin näyttävät oikean karvansa. Olin oikeassa.

Jag har sagt att finskspråkiga borgerliga partier till syvende och sist är skenliberala fascistiska partier, som visar sitt rätta jag när de ser sin chans. Jag hade rätt.

Olen sanonut, että äärioikeisto ei häikäile uhkailla vihaobjekteiksi valitsemiensa lapsia ja perheenjäseniä. Olin oikeassa.

Jag har sagt att extremhögern inte drar sig för att komma med hotelser mot barn och familjemedlemmar till de som den utvalt till hatobjekt. Jag hade rätt.

Synkimmätkin ennustukseni ovat aina osoittautuneet totuudeksi. Minkä minä sanon, se on Jumalan totuus, ellei tänään niin huomenna.

Mina dystraste förutsägelser har alltid besannats. Vad jag säger är Guds sanning, om inte i dag så i morgon.

Jo huomenna maahanmuuttokriitikot tulevat ampumaan Venäjän antamilla aseilla Venäjän antaman dumdumluodin sinun lapsesi aivoihin, koska olet kasvattanut hänet kohtelemaan kaikenvärisiä ihmisiä ihmisiksi. Poliisi ei estä tätä tapahtumasta, sillä äärioikeistolaisuus on vapaudut vankilasta -kortti, ja äärioikeistolaisten surmaamista tulee postuumisti "äärivasemmistolaisia", vaikka he kuinka olisivat koko ikänsä pitäneet itseään maltillisina porvareina.

Redan i morgon ska invandringskritikerna komma och skjuta ditt barn en rysk dumdumkula i hjärnan med ett av de gevär de fått till skänks från Ryssland, bara för att du uppfostrat barnet till att bemöta människor av alla hudfärger som människor. Polisen kommer inte att ingripa, ty en högerextremist står ovanför lagen, och de som mördas av extremhögern blir postumt "vänsterextremister", även om de under hela sitt liv sett sig själva som moderat borgerliga.

Hiljattain muuan kaveri, jonka nimeä en tässä kerro, koska hänellä on oikeus yksityisyyteen, kirjoitti Twitterissä:

En kille vars namn jag av respekt för hans intimsfär inte avslöjar här skrev nyligen i Twitter:

Tätäkin pidin vielä pari vuotta sitten @panuhoglund|in liioitteluna, mutta tottahan tuo saakeli vieköön on.

"Även det här tyckte jag ännu för ett par år sen var en typisk överdrift av Panu Höglund, men fan anamma, det var ju sant."

Niin. Ei ole "Panu Höglundin liioittelua". On vain Jumalan totuus, jonka voitte lukea tästä blogista. On totuus, joka on totta, saakeli vieköön.

Precis. Det finns inte några Panu Höglundöverdrifter. Det finns bara Guds sanning som ni kan läsa i den här bloggen. Det finns en sanning, som är sann, fan anamma.