Smurffipuolueen poliitikko Simon Elo vaatii vastustamaan "kaupunkien fillarikommunismia", joka kuulemma uhkaa perheitä. Hänen luulisi tietävän: hänen perheeseensähän kuuluu vaimon ja lapsien lisäksi konkubiini ja tämän kanssa saatu lapsi.
Simon Elo, som representerar smurfpartiet, uppviglar till motstånd mot "cykelkommunism i städerna", en ideologi som enligt honom utgör ett hot för traditionella familjer. Han vet vad han talar om: hans egen familj omfattar ju förutom äkta maka och barn en konkubin och ett utomäktenskapligt barn.
Sanoin tässä hiljattain että ennen vanhaan konservatiivit paheksuivat narkkaavia hevilettejä, nykyään konservatiivit ovat narkkaavia hevilettejä jotka jatkaavat narkkaamista heviletti päässä ja samalla syyttelevät kaikkia muita narkkaaviksi hevileteiksi. Tästä erinomaisia esimerkkejä ovat moniavioinen Simon Elo ydinperheen puolustajana ja yhtä lailla moniavioinen Jussi Halla-aho muslimien moniavioisuuden paheksujana.
Nyligen sa jag att konservativa förr i världen brukade ogilla knarkare med heavyrockhår, medan de i dag är knarkare med heavyrockhår som fortsätter att knarka och låter bli att klippa håret medan de beskyller alla andra för att vara knarkare med heavyrockhår. Paradexempel på det här utgör den polygame Simon Elo som kärnfamiljens beskyddare och den lika fullt polygame Jussi Halla-aho som kritiserar muslimskt månggifte.
Tietenkään suomalaiset mediat eivät ota puheeksi tällaisia ristiriitoja persujen ja smurffien julistuksessa. Ehkäpä siksi, että toimittajat ovat itse myötämielisiä äärioikeistolle, ehkäpä siksi, että pelkäävät äärioikeiston nettiajojahteja, ehkäpä siksi, että mediaa johtavat, äärioikeistoa liehittelevät Hugenberg-hahmot voivat antaa heille potkut.
Naturligtvis påtalar finska medier aldrig dylika motsägelser i sannfinsk eller smurfisk förkunnelse. Kanske det beror på att murvlarna inte har så mycket emot extremhögern, kanske på att de är rädda för högerextrem klappjakt, kanske på att de Hugenbergar som styr medierna och ställer sig in hos extremhögern kan ge dem sparken.
Sillehän pitäisi voida nauraa, että jalkavaimoille lapsia siittävät sällit paheksuvat jonkun toisen moniavioisuutta. Mutta ei naureta, koska totalitarismi on juuri sitä, ettei uskalleta nauraa naurettavalle.
Man borde ju kunna skratta åt att killar som har utomäktenskapliga barn med konkubiner ogillar någon annans månggifte. Men man skrattar inte, för totalitarism innebär precis att man inte vågar skratta åt det löjliga.
